Kirjoittelin viime viikolla, että olen vähän kaipaillut luomivärirutiinejani. Täytetään tätä kaipausta tänään luomiväriaiheisella postauksella. :)

Mineraaliluomivärit. Miten ne eroavat "tavallisista" luomiväreistä ja miten niitä käytetään?

(On muuten niin tuulinen päivä että melkein lentää mukana jos uskaltautuu ulos... Ikkunasta näkyi aamulla harhaanjohtavan aurinkoinen, kesäisen näköinen maisema mutta ulkona on tänään todella kylmä. Niinpä päivä onkin mitä sopivin käyttää bloggailuun.)

Sain valita Biodellyn valikoimasta suosikkisävyjäni lempparimineraalimerkiltäni Lily Lololta. Pyysin myös kuvassa näkyvän voimakkaan kultaisen sävyn Uoga Uogalta, koska minulla oli idea kulta-violetista meikistä tätä juttua varten, mutta en sitten tehnytkään sitä :p Halusin keskittyä esittelemään simppeleitä yhden värin tai sävyharmonian meikkejä.

Puhdas mineraaliluomiväri eroaa "normikosmetiikan" luomiväristä sillä, että se on aina jauhemaisessa muodossa, niinkuin mineraalipohjakin. Kiinteässä tuotteessa on aina sitovia lisäaineita, jolloin tuote ei enää ole sataprosenttisesti mineraalia.

Mikä sai minut alkujaan hurahtamaan mineraaliluomiväreihin 10 vuotta sitten, on niiden vivahteikkuus ja intensiivisyys useimpiin "normiluomiväreihin" verrattuna. Jauhetuilla, puhtailla mineraalipigmenteillä on kyky heijastaa valoa ja shiftata eri sävyjen tai sävysyvyyksien välillä paljon kakkuluomivärejä herkemmin. Voi kun osaisin selittää tämän hienon tieteellisesti mutta ehkä niitä tiedejuttuja ei aina kaivata, jotkut asiat voi vain todeta silmillään ^_^

Juuri tuo vivahteikkuus on mielestäni (luonnollisuuden ohella) mineraaliluomivärien suurin etu normimeikkeihin verrattuna.

Mineraaliluomiväreillä saa helposti "elävän", monisävyisen näköisen lookin vain yhtä sävyä käyttämällä. Sitäkin haluan tällä postauksella demonstroida. :)

Mineraaliluomivärejä voi käyttää kuivana tai kosteana. Kuivana tulos on hillitympi ja läpikuultavampi, kosteana intensiivinen ja todella pigmenttinen.

Minä suosin käyttöä kosteana, en pelkästään vahvemman pigmentin vuoksi vaan myös paremman pysyvyyden ja siistimmän "käyttökokemuksen" perusteella. Kosteana levitettäessä mineraalit eivät pöllyä ja varise kasvoille niin herkästi kuin kuivana käyttäessä.

Vinkkejä:

Kuivakäyttö

• Pohjusta luomi mielellään vähän tahmealla, vahamaisella pohjustajalla, esimerkiksi jumbo-luomivärikynällä, niin mineraalihippuset tarraavat kiinni parhaiten ja minimoit varisemisen.
• Käytä levitykseen lättänää, tiheää sivellintä kuten MACin #239 (universaalin paras luomivärisivellin). Löysä, pyöreä sivellin ei toimi ihanteellisesti mineraaliluomivärien kanssa.
• Ota siveltimeen kerrallaan vähän luomiväriä ja paina hippuset siveltimeen samaan tapaan kuin mineraalipohja painetaan kabukiin --> minimoit jälleen varisemista.
• Painele luomiväri paikoilleen sivelyn sijaan. Käytä lyhyitä vetoja. Tässä kohtaa ymmärtää miksei löysä sivellin toimi kovin hyvin. :)

Kosteakäyttö

• Pohjusta luomi ei-tahmealla pohjustajalla kuten Urban Decayn Primer Potionilla.
• Kasta sivellin veteen ja pyyhkäise liika kosteus pois (esim. kasvopaperiin), sivellin saa olla kostea mutta ei märkä.
• Kasta sivellin luomiväriin ja pyörittele sivellintä ensin esim. kämmenselkää vasten (tai pienessä kupissa) saadaksesi notkean, tasaisen värimassan.
• Levitä väri luomille ja anna kuivua ennen häivytystä. Kosteana häivyttely johtaa usein läikikkääseen ja epätasaiseen jälkeen.
• Kun luomiväri on kuivunut, häivytä reunat varovasti kuivalla siveltimellä. Tai lisää kuivaan siveltimeen aavistus meikissä käyttämääsi sävyä kuivana.

Kuva: Lily Lolo

Lily Lolon luomivärivalikoima tarjoaa enemmän maanläheisiä, luonnollisia värejä klassiseen meikkiin kuin kirkkaita tai räväköitä värejä "papukaijameikkeihin". :) Turkoosi Pixie Sparkle ja violetti Deep Purple ovat poikkeuksia muuten hillityssä valikoimassa. Eivätkä nekään ole mitään räikeimpiä sävynsä edustajia.

Biodellyn Turun myymälässä tutustuin ensimmäistä kertaa Lily Lolon koko luomivärivalikoimaan livenä. Hiplailun ja swatchailun pohjalta valikoin tähän meikkijuttuun kuusi sävyä:

Violetti osasto ei varmaan yllätä ^_^

Golden Lilac oli näistä minulle jo ennestään tuttu. Vaikka sävy on nimeltään ja swatch-kuvassakin liila, se onnistuu mielenkiintoisesti näyttämään minun luomillani aina harmaalta. :) Mutta kauniilta, savuiselta ja persoonalliselta harmaalta; valosta riippuen se näyttää välillä sinertävämmältä, välillä lämpimämmältä kultaisen duochrome-ominaisuutensa kautta. Alempana näette kuvassa kauniin intensiivisen sinertävämmän version. :)

Parma Violet on vaalea, läpikuultava ja neutraali lila, sopii hyvin koko luomen perussävyksi. Deep Purple on intensiivinen violetti joka taiteilee punaisen ja sinisen violetin rajalla ollen tasaisesti vähän kumpaakin kategoriaa, näyttäen purkissa paljon vaisummalta kuin iholla.

Tästä kolmikosta löytyy suurin Lily Lolo -luomivärisuosikkini: upea Gunmetal!  Tämä aavistuksen liilaan taittava metallinen savunharmaa on todellakin "more in one" -luomiväri; kun sillä tekee meikin näyttää tulos siltä, kuin luomilla olisi kauniisti toisiinsa liukuen useita sävyjä: vaaleanharmaata, platinanharmaata, harmaanliilaa ja jopa vähän malvaisempaa, punertavaa sävyä. Niin upea! Aivan killeri esimerkiksi juhla- tai iltameikkiin.

Khaki Sparkle on elegantti kullanvihreä, eikä itse asiassa sisällä "sparklea" vaan on luomilla satiinisen himmeä. Ainakin näihin metallisempiin kavereihinsa verrattuna.

Sticky Toffee on hunajainen, kultapersikkainen beige ja yksi Lily Lolon myydyimpiä sävyjä. Tällaiset sävyt toimivat aina - paitsi niillä ihan viileimmillä Lumikki-ihoilla. Sticky Toffeen vaikutelma vaihtelee iholla punertavasta enemmän kultaiseen valosta ja henkilön ihon sävystä riippuen. Sillä saa hujauksessa yhden sävyn kauniin arkimeikin, tai miksei vahvoilla rajauksilla juhlameikinkin. :)

.

Sitten meikkikuvia.

Simppeli yhden sävyn arkimeikki Sticky Toffeella.

Sticky Toffee on levitetty koko luomelle kosteana ja häivytetty kuivuttuaan pehmeästi luomivakoon.

Sticky Toffee -meikki kauempaa.

Näin hohtavan luomivärin kanssa tykkään usein jättää poskipäiden kuultotuotteen miedommaksi ja jätän hohdon keskipisteen silmiin.

Vahvempi yhden sävyn silmämeikki Golden Lilac -sävyllä. (Tai okei, käytin kulmaluulla toista sävyä, niinkuin aina käytän kaikissa meikeissä, mutta en laske vaaleaa korostussävyä varsinaiseksi sävyksi :))

Golden Lilac on Gunmetal-sävyn ohella kuin tehty smokey-meikkeihin. Tässä meikissä se on levitetty kosteana jolloin tuloksena on vahvempi sävysyvyys, kuivana tulos on haaleampi ja vähemmän sinertävä.

Sama yhden sävyn smokey light -meikki kahdella eri sävyllä toteutettuna: toisella puolella Gunmetal, toisella lempeämpi Khaki Sparkle.

Eikö vain näytäkin siltä kuin Gunmetal-puolella olisi useampaa sävyä? Oi jestas miten tykkään tämän sävyn huurteisesta liilaisuudesta...! <3

Gunmetal-meikki lähikuvassa.

.

Lopuksi pieni varjostustekniikkaosuus:

Kuvassa kahden sävyn Parma Violet & Deep Purple -meikki valmiina ja keskeneräisenä.

Koko luomella on pohjana Parma Violet -sävyä, ja sen päällä luomen keskellä Deep Purplea kuivana ja ulkonurkasssa ja luomivaossa kosteana. Kosteana vs. kuivana levitys saa aikaan Deep Purplen erilaiset sävyt.

Tekniikkavinkki liittyy varjostukseen: mineraaliluomivärivarjostuksen voi levittää kosteana hyvinkin "raa'alla" kädellä siten, että jälki on överivahva ja kovareunainen. Kuivuttuaan ja alkaessasi tehdä häivytystä mineraaliluomiväri häivyttyy niin utuiseksi, että liian hennolla kädellä tehty varjostus voi häivyttyä olemattomiin.

Kannattaa siis rohkeasti vetää todella vahva ja raaka varjon muoto, se pehmenee ihan eri näköiseksi kun häivyttelet jäljen sen kuivuttua.

Liila look valmiina.

Kuinka moni teistä käyttää tai on joskus kokeillut mineraaliluomivärejä?

Lily Lolon luomivärejä myy Suomessa Biodelly. Turkulaisilla on se etu, että heillä on mahdollisuus nähdä Loloja livenäkin Biodellyn myymälässä. :)

*

Tällaista jutustelua tänään, tuulen tuivertaessa taustalla. :) On koko reissun kylmin päivä, ja oikeastaan on ollut ihan kodikasta istuskella täällä majapaikkani aulassa kuluneiden huonekalujen ja vanhojen valokuvien miljöössä. Itse asiassa jäin kuin jäinkin sitten tänne "ei omaa keittonurkkausta" -paikkaan, koska a) en poikkeuksellisesti jaksanut lähteä etsimään uutta paikkaa kun kaikki kamatkin oli jo huoneessa levällään :D ja  b) omistajapariskunta vaikutti seuraavana eli tänä aamuna vähän lämpimämmältä ja kananmuniakin oli keitetty enemmän kuin yksi..! ^_^

Tosiasiassa en istunut koko päivää sisätiloissa vaan uhmasin tuulta lounaan jälkeen ja kävin kävelyllä ylhäällä Chorassa ja sieltä takaisin. En sitten koskaan eilen päässytkään Choraan, päivä sujui aivan eri merkeissä kuin olin suunnitellut. Minut kirjaimellisesti pysäytettiin kadulle ja hetkeä myöhemmin minulla olikin uusi paikallinen ystävä :) Siitä lisää myöhemmin :)

[vimeo 214040483 w=640 h=360]

Windy Patmos 20.4.2017 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Ei-niin-aurinkoista Kreikkaa tällä kertaa.

(Puhelimesta loppui muisti kesken videon :D)

Spontaanius ja fiiliksen mukaan meneminen ovat avainsanoja minun Kreikan reissuillani.

Ateenassa olin suunnitellut suuntaavani pääsiäisviikonlopun jälkeen mantereelle ja tutustuvani Peloponnesoksen kyliin kuten Monemvasiaan, välillä leikittelin myös ajatuksella Sifnoksesta ja Miloksesta, Amorgoksella minusta tuntui että taidan palata pääsiäisen jälkeen sinne, mutta nyt olenkin Patmoksella.

Katsellessani Parokselta lähtevien laivojen kohteita, silmäni osuivat tiistain kohdalla Patmokseen. Ai, sinnekin pääsee täältä suoraan vaihtamatta toisella saarella. Patmos... Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana tunnettu saari, jolla kävin vuoden 2012 reissullani. Se jäi mieleen erityisen rauhoittavana ja eleganttina paikkana. Ja minusta tuntui: menenkin Patmokselle. Olisi kiva käydä siellä taas.

Täällä minä nyt olen. Saavuin viime yönä kello 00.05.

Kuvia viiden vuoden takaa.

Olen usein maininnut Kreikka-jutuissani ja paikallisten kielitaidosta kyselijöille, että lähes kaikkialla Kreikassa puhutaan ja ymmärretään englantia, vähintään matkailupalveluihin liittyvissä ympäristöissä kuten majoituspaikat, lipputoimistot, laivat ja ravintolat. Minulla ei käytännössä ole koskaan mitään kommunikaatio-ongelmia missään. Olen osunut Kreikan reissuillani tasan kerran majapaikkaan, jonka omistaja ei puhunut mitään ulkomaista kieltä ( - ja saattoi vain ihmetellä, miten hän bisnestään hoiti...)

Nyt olen toisessa sellaisessa paikassa. Se on niin harvinaista, että tekee ihan mieli kommentoida sitä. Tällaisia tilanteita varten toivon, että tulevaisuudessa osaan joskus kreikkaa. On tosi outoa, kun ei saa itseään ymmärretyksi. Huoneessani piti olla Booking.comin tietojen mukaan keittonurkkaus, mutta siellä ei ole sellaista eikä vanhempi omistajapariskunta tajua ollenkaan, kun yritän kysellä keittiön tai edes vedenkeittimen perään. Kun sanoin "water boiler", isäntä toi minulle pullon vettä. Omistajat myös vaikuttavat sille, etteivät välttämättä tällä hetkellä ole erityisen kiinnostuneitakaan vieraista tai palvelusta. On huhtikuu. Olen varmaankin ainoa vieras talossa.

Minulle näytettiin aamiaishuone josta saisin kuulema kahvia. "Breakfast, breakfast", isäntä sanoi. Aamiaista puolestaan ei oltu mainittu Bookingin tiedoissa.

Kun tassuttelin seitsemän jälkeen alakertaan hakemaan kahvia (herään aina kuuden jälkeen ja keitän kahvia seitsemän maissa), talossa vallitsi syvä hiljaisuus. Hetken kuluttua hyvin unisen näköinen emäntä ilmestyi aulaan ja toi minulle kuumaa vettä, yhden kananmunan ja jogurtin (!). Hän ei hymyillyt.

Taidan vaihtaa toiseen majapaikkaan. Vaikka saisinkin kuumaa vettä aamuisin kahvia varten, olen budjettimatkailijana riippuvainen omasta keittiöstä ja kokkausmahdollisuuksista.

*

Vanhoja Patmoksen kuvia katsellessa tekee mieli heittää kommentti ihan off topic -aiheesta. Nimittäin kameroista. Herranjestas miten hirveän värisiä suurin osa tuolla matkalla ottamistani kuvista on.

Minulla oli syksyn 2012 reissussa mukana Canonilta lainaan saamani Powershot G12, ja hyödynsin ahkerasti sen "Voimakkaat värit" - ja etenkin miniatyyriefekti-filtteriä. Kyseinen miniatyyrifiltteri onnistui kirvoittamaan lukijoilta kielteistä palautetta siihen malliin (joku kuvaili saavansa kuvista jopa huimausoireita...), että lopulta kirjoitin kokonaisen selittelypostauksen sille, miksi välttämättä halusin käyttää kyseistä, reunoja voimakkaasti blurraava asetusta... :D Lueskelin noita viiden vuoden takaisia juttuja ja naureskelin muistoille... Muistaako joku muukin..? Yllä oleva kissakuva on otettu tuolla miniatyyrimoodilla.

Kritisoijat olivat oikeassa - nyt jälkiviisaana voi todeta, että kuvat ovat aika karmeita :D

Miniatyyrifiltterin blurriefekti oli aivan liian voimakas, mutta värien puolesta "Voimakkaat värit" -filtteri oli vielä pahempi. Katselin kuva-arkistostani Patmoksen kauniita maisemia joista yli puolet olin ikuistanut tällä hirvittävällä filtterillä, tyytymättömänä normaalin, filtterittömän kuvan harmauteen. Ai kamala miten rumat värit. Kyllä harmittaa.

Esimerkki Patmokselta Powershot G12:

Voi vain todeta, että Canon on onneksi kehittynyt ja Powershotin värimaailma on nykyään ihan toinen.

Ostin hiljattain Powershot G5X:n reissukameraksi (väsyttyäni raahaamaan 6D:tä ja linssejä), ja värit niin normaali- kuin filtterikuvissa ovat erittäin kauniit. Kaikki tämän kevään  reissukuvat on otettu G5X:llä (tai iPhonella).

Olen iloinen, että saan nyt tilaisuuden kuvata Patmosta uudelleen ja tallentaa saaren kauneuden laadukkaampiin kuviin. :) (Tämä ei muuten ole mikään sponsored by Canon -mainos... Olen kuvannut koko ikäni Canonilla ja ei haittaisi vaikka sponssaisivatkin minua... :p)

Näiden sanojen saattelemana lähdenkin ulos ja freesaamaan muistojani kylän keskustasta. Ohjelmassa tänään myös kävely ylös Choraan ja  Pyhän Johanneksen luostarille joka on muuten kaunein ja tunnelmallisin luostari jossa olen koskaan käynyt. Odotan ilolla jälleennäkemistämme :)

*

P.S. Sinä lukija, tiedät kuka olet, joka laitoit minulle lauantaina sähköpostia muuan mieltäsi painavasta asiasta, toivottavasti sait vastaukseni..? Joskus, tai aika useinkin, Karkkipäivän sähköpostiosoitteesta lähetetyt meilit menevät vastaanottajan roskapostiin. En saanut sinulta enää vastausta ja halusin varmistaa, että kuitenkin sait viestini. <3

Hauskaa - korealainen kosmetiikka yllätti minut nyt Kreikassakin..! ^_^

Huulimeikkejä rakastava ystäväni Marianna jakaa aina innoissaan viimeisimmät löytönsä kanssani, ja viikonloppuna hän esitteli minulle varmaan erikoisimman huulikiillon jollaiseen olen törmännyt. Jälleen voi vain todeta, että Koreassa on varmasti keksitty - ja hyödynnetty - kaikki mahdolliset tavat käyttää kaikkia mahdollisia kosmetiikkatuotteita

Romantic Bear. Onpa tuotteella vielä ihan älyvapaa nimikin..!

Marianna kertoi, että maan taloudellinen tilanne ja nuorten heikko rahatilanne on viime aikoina aikaansaanut korealaisen kosmetiikan suosion nousun myös Kreikassa. Korealainen kosmetiikka on postikuluineenkin halvempaa kuin suurin osa edullisimmista markettimeikkisarjoista täällä, esimerkiksi L'Oreal Parisin ja Maybellinen tuotteet ovat Kreikassa kalliimpia kuin Suomessa.

Marianna oli tilannut "romanttisen karhun" eBaysta silkasta uteliaisuudesta luettuaan siitä jostain kreikkalaisesta blogista. Se maksoi alle viisi euroa.

Karhukiilto tuoksuu ihan lapsuuden Hubba-Bubballe. :)

Sain demonstraation Karhun käytöstä laivamatkalla Antiparokselle.

Kyseessä on peel off -kestohuulikiilto tai "lip stain", miten tuo nyt suomennetaankaan.

Romantic Bear on koostumukseltaan paksua, kiiltävää ja erittäin tahmeaa. Sitä levitetään huulille paksu kerros ja levityksessä pitää olla nopea, sillä kiilto alkaa jäykistymään heti kosketuksissa ilman kanssa.

Vinyylimäisen kerroksen annetaan kuivua huulilla 5-10 minuuttia. Se kihelmöi kevyesti.

Kun myöhemmin kokeilin kiiltoa itse...

...en voinut käsittää, miten Marianna onnistui levittämään superpigmenttisen tahman niin siististi tahraamatta hampaitaan. Minulla oli koko suu täynnä karkilta maistuvaa nallea. Vaatii harjoitusta, mitä ilmeisimmin :)

(...epäimartelevimpia kuvia minusta blogissa...? ^_^ :D)

Kun huulikiilto on kuivunut, se irrotetaan huulilta vetämällä kalvo peel off -naamion tyyliin.

Jos kiiltoa on levittänyt tarpeeksi paksun kerroksen, sen pitäisi lähteä helposti yhtenä riekaleena.

Kas näin.

Huulilta pyyhitään vielä ylimääräiset pigmentit ja mahdolliset riekaleet ja päälle voi levittää halutessaan huulirasvaa tai läpinäkyvää huulikiiltoa.

Tuloksena luonnollinen, punertava sävy joka kestää huulilla monta tuntia.

Tai ainakin toisilla tulos on tällainen.

Testatessani huulikiiltoa itse ajattelin, että tulos on minun kalpeilla huulillani varmasti överi.

(...kuvassa aamunaama + "vastaheränneet" kulmakarvat... antakaa anteeksi ^_^)

Mömmön levitys oli hankalaa ja kuten todettua, sitä levisi myös kaikkialle suuhun. Pelkäsin, että huultenympärykseni ja hampaanikin tahriintuvat, ei "romanttisia" hampaita kiitos...!

Mutta...

...tulos olikin ihan mitäänsanomaton.

Punaista väriä sai harjailla ja purskutella suusta pitkään ja hinkata riekaleita huulilta, mutta sävy ei ollut imeytynyt huuliini juuri lainkaan. (Eikä se onneksi tahrinut hampaita.)

Hmm. Pigmentit vaikuttavat siis eri tavalla eri ihmisten huulilla. Ehkä laitoin kiiltoa liian ohuen kerroksen, tai ehkä minun huuleni olisivat vaatineet pidemmän vaikutusajan..? (...sitä ei olisi kyllä kestänyt, minua rehellisesti ällötti nieleskellä karhukiiltoa....)

No, hauska tätä oli silti kokeilla :) Ylipäänsä oli hauska "välikohtaus" saada yhtäkkiä eteensä korealainen huulikiilto kesken Kreikan matkan, juuri kun ihan hiljattain olin blogissa kertonut kuinka vähän olen perillä korealaisesta kosmetiikasta.

:)