Hei ja hyvää vappua! :)
Torstain Miraz-vierailulle ilmoittautui yli 19 henkeä joten jouduin arpomaan osallistujat.
Arpaonni suosi seuraavia henkilöitä:
Laitoin teille tänään sähköpostia, mutta tein vielä blogi-ilmoituksen että viesti varmasti tavoittaa teidät, koska meilit niin usein päätyvät roskapostiin.
Ilmoitattehan mahdollisimman pian jos ette pääse lähtemään (tai vaikka kaveri ei pääse), niin voin antaa paikan toiselle.
Vappuna 2016
Kaunista vappupäivää toivotellen (onneksi räntä sentään lakkasi ^_^)
Sanni
Käteni ovat kuivuneet Kreikassa ihan papyrus-ihoksi. Ne näyttävät tällä hetkellä 10 vuotta vanhemman ihmisen käsiltä... Apua...
Hyvä hetki esitellä pitkästä aikaa käsivoiteita :)
(...on se vain jännää tämä ikääntymisen ilmiöiden seuraaminen... vuosi vuodelta olen riippuvaisempi kosteusvoiteista ja vuosi vuodelta tuntuu, että tarvitsen täyteläisempiä koostumuksia... Koostumukset jotka riittivät ennen eivät enää tehoa, kuten tämä kuukausi Kreikassa näemmä taas osoitti...)
Laveran käsivoidevalikoima kasvoi tänä vuonna kahdella uutuudella; erityisen täyteläisellä SOS Help Hand Balmilla ja notkealla, nopeasti imeytyvällä käsi- ja kynsinauhavoiteella.
Olen aiemmin käyttänyt Laveralta vain pitkään valikoimassa ollutta kevyttä Basis Sensitiv -käsivoidetta jonka matkakokoinen tuubi on ollut vuosia vakkarisisältöä käsilaukussani. Tänä talvena tutustuin koko valikoimaan, ja tässä nyt tuubit esiteltyinä. :) Olen saanut voiteet Laveralta.
"Jano".....
.
Basis Sensitiv Intensive Care Hand Cream 6,90 € / 75 ml
Laveran kevyin käsivoide. Koostumukseltaan raikas ja nopeasti imeytyvä, juuri sellainen helppo "käsilaukkukäsivoide" jota voi lisätä kesken päivän ja kädet eivät jää tahmeiksi. Voiteessa on Basis Sensitiv -linjan tuttu, puhtaan neutraali tuoksu johon allekirjoittanut on kovasti ihastunut vuosien saatossa. Toivottavasti Lavera ei koskaan muuta tätä tuoksua. Hassua, miten näin tavallaan mitäänsanomattomaan tuoksuun voi ihastua, mutta se on ihan lemppareitani ihonhoitotuotteiden maailmassa <3
Voiteen nimi Intensive Care on hieman harhaanjohtava ja jopa ristiriidassa pakkauksen muiden merkintöjen kanssa; voide on Laveran käsivoiteista kevyin enkä kutsuisi sitä intensiiviseksi hoidoksi. Laveran oman täyteläisyysasteikon mukaan se on kakkonen (asteikolla yhdestä neljään).
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy (kaikkien Lavera-käsivoiteiden pohjaöljy), sheavoi, jojobaöljy, manteliöljy.
Hand & Cuticle Cream 6,95€ / 75 ml
Toinen uutuuksista ja koostumukseltaan ja tuoksultaan minusta kaikkein miellyttävin Laveran käsivoiteista (paitsi Basis Sensitivin tuoksu on vielä parempi ;)). Miellyttävin nimenomaan päiväkäytössä, kun toiveena on nopeasti imeytyvä, alhaisemman rasvapitoisuuden koostumus (varsinaisena hoitovovoiteena tämä ei riittäisi minun käsilleni).
Täyteläisyysaste on kakkonen eli sama kuin Basis Sensitivissä, mutta Hand & Cuticle Creamissa on liukkaampi koostumus jota voi hieroa pidempään (--> kynsinauhojen käsittely) ja juuri tämä öljy- ja rasvakoostumus tekee voiteesta ihanteellisen kynsinauhojen hoitoon. Tuntuma on hieman "ylellisempi" kuin Basis Sensitivissä.
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy, oliiviöljy, avokadoöljy.
Anti-Ageing Hand Cream 8,95€ / 75 ml
Karpalo- ja arganöljyä sisältävä anti-ageing-käsivoide on koostumukseltaan hemmottelevan kermainen. Voimakkaahko, mausteinen tuoksu on tuttu Karpalo- ja argan-linjasta johon kuuluu niin kasvo- kuin vartalotuotteita, ja tämä tuoksu on sellainen josta joko tykkää tai ei. Minun nenääni se tuoksuu jopa vähän itämaiselta.
Täyteläinen koostumus silottaa ja pehmentää tehokkaasti. Voiteeseen on leivottu myös syväkosteuttavaa hyaluronihappoa joka osaltaan tukee voiteen anti-ageing-lupausta (ikääntynyt iho = kosteusköyhempi iho). Voidetta ei tokikaan tarvitse nimestään huolimatta nähdä "ikääntyneen ihon voiteena", se vain on kevyempiä koostumuksia hoitavampi ja sopii kuivemmalle iholle.
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy, manteliöljy, sheavoi, arganöljy ja kaakaovoi.
SOS Help Hand Balm 7,95€ / 50 ml
Uutuus ja suosikkini Laveran käsivoiteista!
Täyteläisyydeltään kaikkein paksuin Laveran valikoimasta, tämä runsasrasvainen voide kietoo rapisevan kuivat kädet välittömästi kiristävää tunnetta helpottavaan pehmeään vaippaan. Ahh..!
SOS Help sopii parhaiten yökäyttöön ja kädet ovat aamulla sileät, superpehmeät ja kuin uudistuneet. Voin kertoa, että käteni pääsevät kotiin päästyä SOS Help -intensiivihoitokuurille ja kiedon papyrus-kädet öiden ajaksi paksuun SOS-voidekerrokseen ja annan muhia puuvillahanskoissa.
Tuoksu tässä voiteessa on aika voimakas ja erikoinen, jälleen niitä tuoksuja joita on hyvin vaikea kuvailla (silti aina yritän..! :D). Tuoksu ei tuo selkeästi mieleen mitään kasvia, maustetta tai eteeristä öljyä, voi vain sanoa että se ei ole raikas. Tuoksu ei ole mikään kynnyskysymys SOS-voiteen käytön suhteen, mutta tykkään aina kertoa tuoksuvaikutelmista koska tuoksujen maailma on minulle kosmetiikan käyttäjänä tärkeä ja kiinnostava. :)
Voidekoostumuksen pääöljyt: soijaöljy, manteliöljy, sheavoi, kaakaovoi, makadamiaöljy, arganöljy.
*
Tuotteiden hintatiedot poimin Hyvinvoinnin Tavaratalosta, ne vaihtelevat jälleenmyyjittäin.
Kerron teille tänään yhdestä matkani mielenkiintoisimmista ja yllättävimmistä päivistä.
Keskiviikko 19. huhtikuuta Patmoksella. Jolloin minun piti mennä vanhaankaupunkiin ja luostarille, mutta vietinkin päivän Puolasta Patmokselle muuttaneen holistisen hoitajan ja eksentrikon kanssa, päädyin ex tempore -vierailulle Lipsin saarelle ja kohtasin "silmästä silmään" ihmeitä tekevän ikonin.
Tämä on pitkä kirjoitus. Ottakaa kuppi kahvia ja hyvä asento sohvalla.
Päivä alkoi kävelyllä Skalan (Patmoksen satamakylä ja suurin asutuskeskus) rantakatua seuraten. Kävelin rantaa aina Etian kaupunginosaan saakka ja palauttelin mieleen maisemia viiden vuoden takaiselta vierailultani.
Skala levittäytyy pitkänä nauhana syvän lahden rantaa seuraten. Saari on Skalan kohdalla niin kapea, kuin ampiaisen vyötärö, että toiselle puolelle meren rantaan on matkaa hädin tuskin 800 metriä.
Edellisellä vierailullani majoituin Etian päässä.
Palasin keskustaan. Kuljin kylää halkovaa pääkatua ja kurkistelin sitä risteäville sivukujille. Muistelin, että pääkatu johtaa kaupungin toisella puolella polulle, joka vie ylös Choraan ja luostarille.
Skala näyttäytyi minulle tällä kertaa hieman erilaisena kuin viisi vuotta sitten. Olin kuvaillut kylää päiväkirjassani elegantiksi ja tunnelmaa "sofistikoituneeksi", ja muistelin, että kylässä olisi ollut hienompia putiikkeja. Tunnelma ja kaupungin tyyli tosiaan ovat erilaiset kuin perheloma- tai yöelämäorientoutuneilla saarilla, mutta ei täällä mitään erityisen hienoja putiikkeja ole eikä hienostuneita ravintoloita. Esimerkiksi Paroksen Parikian keskusta myymälöineen ja ravintoloineen on huomattavasti Skalaa fiinimpi.
Kylä on silti erittäin viehättävä. Ja ylhäällä kukkulan laella vaikuttavana kohoava, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Pyhän Johanneksen luostari linnamaisine siluetteineen luo alueelle aivan erityislaatuisen tunnelman.
Olin ohittamassa erästä mukavalta näyttävää luontaistuotekauppaa, kun kaupan edustalla ruokakassien kanssa sesova vanhempi mies huikkasi minulle, "Tämä on tosi hyvä kauppa, mistään muualta et saa yhtä hyviä luomulaatuisia elintarvikkeita!" Pysähdyin ja vastasin, että "Varmasti", ja sanoin, että täytyy käydä joskus tutustumassa. En tiedä miksi pysähdyin, sillä eihän miehen huuto mitenkään edellyttänyt edes kohteliaisuussääntöjen puitteissa vastaamista ja miehen huomioimista.
Kuitenkin olin pysähtynyt, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme vilkkaassa keskustelussa. Olin viiden minuutin sisällä saanut kuulla että mies on nimeltään Victor, on muuttanut Patmokselle 18 vuotta sitten, tekee akupunktio- ja vyöhyketerapiahoitoja ja että hän ostaa aina hedelmät, juustot ja maidon tästä kaupasta. Ja että hän juo joka aamu vuohenmaitoa ja että se on yksi hänen terveytensä salaisuuksista.
Hetkeä myöhemmin olin matkalla katsomaan miehen taloa joka sijaitsi 50 metrin päässä kaupalta lähtevää katua ylöspäin.
Keskustelumme aikana oli käynyt ilmi, että talo on Victorin ylpeyden aihe - ja tällä kertaa koin, että minun tuli kohteliaisuudesta käydä katsomassa sitä. Mihinkäs tässä oli kiire. Luostari odottaa.
Talo oli hieno. Sain kuulla tarinan siitä kuinka "maailmanmatkaaja" Victor oli saapunut 18 vuotta sitten Patmokselle ja tuntenut heti, että tämä on se paikka jonne hän asettuu asumaan. Victor hankki pienen yksinkertaisen vuokra-asunnon ja teki parantajan töitä, saavuttaen pian lojaalin asiakaskunnan ja paikan yhtenä saarelaisista. Hän alkoi suunnitella talon rakennusta ja löysi asiakkaansa kautta tontin, joka tuohon aikaan oli kaupungin asutusalueen laidalla ja kivien ja roskien peitossa. Victor osti tontin pilkkahintaan. Tontin raivauksen yhteydessä maakerroksen alta löytyi aarteita; vanha kaivo ja kivimateriaalia, joka oli kuulunut muinoin paikalla seisseeseen taloon. Victor rakensi oman talonsa osittain näistä kivistä ja säästi kaivon ansiosta vedenvetokustannuksissa.
Ken tietää kuinka paljon tarinasta on totta, mutta ainakin sitä ja innostunutta kertojaa oli kiinnostavaa kuunnella ^_^
Pihalle on istutettu kolme puuta, joille Victor on antanut lastensa nimet. :)
Kerroin uudelle ystävälleni jatkavani nyt matkaa Choraan, mutta...
...hetkeä myöhemmin olinkin talon sisällä ja edessäni lasillinen vuohenmaitoa.
Kauniista kaariholvi-ikkunasta avautui maisema kukkulalle ja Pyhän Johanneksen luostarille. "Tämän maiseman vuoksi halusin rakentaa taloni juuri tähän", Victor kertoi.
Vaikka kuinka halusin olla kohtelias, vuohenmaito jäi kyllä juomatta... Isäntä ei loukkaantunut.
Keskustelu jatkui vuolaana Victorin kertoillessa viimeisimmästä matkastaan Amerikkaan, työstään kirkon hyväntekeväisyysprojekteissa ja talonsa bysanttilaishenkisestä arkkitehtuurista. Kävi ilmi, että kaksikerroksisen talon ylemmän kerroksen huoneet ovat välillä myös Airbnb-käytössä.
Katsoin kelloa ja totesin, että alkoi olla lounasaika. Myös vatsani tuntemukset kertoivat samaa. Aloin taas tehdä lähtöä ja ilmaisin aikomukseni suunnata seuraavaksi syömään. Tämän kuullessaan isäntä kiidätti eteeni juustoa, sitruunaa (!) ja kurkkua. "Vien sinut lounaalle, tässä vähän alkupalaa".
Okei, vai sillä tavalla. Ei kysymyksiä, ei kohteliaisuusliirumlaarumeita, päätös lounasseurasta tehtiin puolestani. Olin kahden vaiheilla tuntemusteni kanssa; olinko ärtynyt miehen itsevarmasta oletuksesta että halusin jatkaa päivää hänen seurassaan, vai koinko tilanteen ja miehen tarinoineen niin kiinnostavana ja erikoisena, että se kumosi ärtymyksen. Hmm.
Jäin syömään juustoa.
Se oli hyvää.
Juusto oli Victorin sveitsiläisen, saarella asuvan ystävän pienestä juustolasta. "Hän valmistaa paikallisesta raakamaidosta sveitsiläistyyppisiä juustoja." Sveitsiläisjuustola Patmoksella..! Mitähän vielä kuulisin...
"Kaikenlaiseen sitä päätyykin", mietin mutustellessani juustoa ja katsellessani luostarimaisemaa puolalaisen vauhtoehtoparantajan rakentamassa hienossa kivitalossa.
Pian lähdimmekin lounaalle.
Skalan keskustassa ei vielä huhtikuussa ole kovin vilkasta ravintolatarjontaa useimpien ruokapaikkojen avatessa vasta toukokuussa. Victor esitteli minulle kaksi suosikkiravintolaansa ja päädyimme niistä "kalaisampaan". Jaoimme annokset mustekalaa ja tuoretta, grillattua tonnikalaa.
Paikan omistaja on Victorin asiakas. "Minulla on asiakkaideni kautta hyvät suhteet paikallisiin yrittäjiin", Victor kertoi myhäillen. Sain kuulla lisää tarinoita hänen työstään ja luomua suosivasta elämäntyylistään johon kuuluu mm. tarkka vedenjuontirituaali aamuisin. (Vesi käsitellään rytmisellä kylmä-lämmin-vuorottelulla ja isoäidin perintöhopeakorulla jota liotetaan vedessä...)
Erikoislaatuinen isäntäni vaikutti selvästi erittäin tyytyväiseltä elämäänsä, saavutuksiinsa ja asemaansa Patmoksella ja toi sen mielellään esiin. Olin tänään hänen henkilökohtainen yhden naisen yleisönsä :)
Ruokittuina lähdimme kävelemään kohti satamaa.
Victor kysyi minulta loppuviikon suunnitelmistani, ja kerroin olevani lähdössä seuraavana päivänä retkelle läheiselle Lipsin saarelle. "Voi kuule, enpä tiedä tuosta", Victor sanoi, "Huomiseksi on luvattu voimakasta tuulta ja Lipsin laiva ei todennäköisesti kulje". Ahaa?
Victor sanoi että voisimme käydä kysymässä ennustetta Lipsi-laivan kipparilta. "Tunnen hänet!" Ketäpä Victor ei tuntisi... Lipsin, Leroksen ja Patmoksen väliä liikennöivän pienen Patmos Star -laivan kapteeni vahvisti, että säätila huomiselle ei näyttänyt kovin lupaavalle. "Mutta olemme tänään tekemässä vielä ylimääräisen reissun Lipsille erään ryhmän kanssa, hypätkää kyytiin jos haluatte. Lähdemme viiden minuutin kuluttua".
Chora vai Lipsi? Ei sitä niin kovin kauaa tarvinnut pähkäillä, totta kai käyttäisin eteen tarjoutuneen Lipsi-tilaisuuden hyväkseni kun Chorassa vierailuun ei liity säävarausta. Tällä kertaa seuralaiseni kysyi olisiko minulla mitään sitä vastaan jos hänkin lähtee mukaan. Eihän minulla ollut. Vietetään nyt sitten koko päivä omalaatuisen "poppamiehen" kanssa, olihan hän kieltämättä hauskaa seuraa.
Niin sitten olimme pian matkalla kohti Lipsiä. Saarelle on Patmokselta tunnin matka hitaalla paatilla.
Matkan aikana sain pyytämättä lyhyen refleksologia-käsittelyn käsiini ja käsivarsiini muiden matkustajien ja laivan henkilökunnan katsellessa vierestä. Sain nopean arvion jostain kehoni epätasapainotilasta ja hartioiden vinoumasta. Taas ajattelin, on tässä kyllä erikoinen tyyppi ja ylittää aika raisusti yksilön henkilökohtaisen tilan rajat.
Outoa vai vain kiinnostavaa? Sekä että.
Kello oli 16 kun saavuimme kuvankauniiseen Lipsin kylään joka on saaren ainoa kylä. Saaren asukasluku on noin 800.
Victor lainasi laivan henkilökunnan jäseneltä mopon (!) ja huristelimme Lipsi-sightseeingille.
Lipsi Townin maisemaa hallitsee kylän keskellä kukkulalla kohoava kaunis Pyhän Johanneksen kirkko.
Kylä oli oikein sievä ja (odotetusti) hiljainen.
Kurnau :)
Laivamatkalla Victor oli kertonut minulle Lipsin saaren tärkeästä uskonnollisesta nähtävyydestä, Panagia Haroun kirkossa olevasta Neitsyt Marian ihmeitä tekevästä ikonista. Tiettynä päivänä toukokuussa ikonin sisällä olevat kuivat oksat kuulema puhkeavat lehtiin. Elokuussa ikonin suurena juhlapäivänä Lipsi täyttyy pyhiinvaeltajista.
Victor oli halunnut viedä minut Panagia Haroun kirkolle toiselle puolelle saarta näkemään ikonin. Hämmästys olikin melkoinen, kun pyhä ikoni yhtäkkiä ilmestyi eteemme keskellä Lipsi Townia..! Aivan seremoniattomasti auton lavalla, kahden pojan pitelemänä. "Äkkiä, äkkiä, ota kuva!" Victor huusi.
Minä syöksyin ottamaan, hämmentyneiden poikien selvästi miettiessä tulisiko heidän sallia kuvan otto vai ei.
Saimme kuulla, että ikonia oltiin viemässä Pyhän Johanneksen kirkkoon ja sen jälkeen ympäri kylää tuomaan koteihin siunausta. Pääsiäisen jälkeinen perinne Lipsillä, ja yksi harvoja poikkeuksia jolloin ikoni viedään kotikirkkonsa ulkopuolelle. Victor sanoi, että tämä oli aivan mieletön sattuma ja ikonin näkeminen tällä lailla harvinainen etuoikeus, normaalisti ikoni on kirkossa suoja-alueen takana ja kesäisin korkeasesongilla ikonin luokse jopa jonotetaan.
Aikamoista. Minua huvitti ja hämmensi ajatus ihmeitä tekevään Neitsyt Mariaan törmäämisestä näin arkisesti kadun kulmassa. :) Toiset tekevät ikonin luo pyhiinvaelluksia ja minä kohtaan sen vastaantulevan auton lavalla..!
Kun hetken kuluttua menimme kirkkoon, siellä laivan mukana tullut ryhmä parveili ikonin ympärillä...
Ajelimme saaren poikki ja nautin jälleen kevätajan ihanasta vihreydestä. En ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa mutta välillä minulle tuli olo kuin olisin ajellut hobittimaan maisemissa, en kreikkalaisella saarella.
Victor näytti minulle lempirantansa jossa vesi on aivan erityisen turkoosia.
Paluumatkalla laivalle törmäsimme jälleen Neitsyt Mariaan. Alkoi jo naurattaa - mutta äänettömästi ja kunniottavalla sävyllä tietenkin, tilanteen arvokkuuden huomioon ottaen -, tämähän oli ihan uskomatonta... Täällä Pyhä Maria, pyhiinvaellusten kohde, vain "käveli" ympäriinsä kuin kuka tahansa saarelainen.
Kun tulimme laivalle, ikoni saapui perässämme. Se tuli siunaamaan myös Patmos Star -aluksen.
Katsoin hiljaisena poikien perään ikonin jättäessä laivan.
Johan oli todellakin päivä. Miten erilainen siitä olisikaan tullut, jos Victor ei olisi pysäyttänyt minua vuohenmaitokauppansa nurkalla.
Paluumatkalla kaikki laivalla tuntuivat olevan vaitonaisia. Victorkin. Hän sanoi: "Tänään taisimme innostua ja puhua liikaa, ehkä kerroin itsestäni liikaakin." "Kannattaa avata sisimpäänsä hitaasti, hitaasti, muru kerrallaan".
En ihan saanut kiinni siitä mitä hän tarkoitti, emme kuitenkaan olleet puhuneet erityisen syvällisiä tai yksityisluontoisia asioita. Mutta ei kaikkea tarvitse ymmärtää.
Kuin Victor olisi lukenut ajatukseni, hän sanoi, "I don't think you understand me. Not all I've told you." "Maybe my English not so good? Siga, siga".
Kreikassa sanotaan usein siga, siga. Tarkoittaen, älä kiirehdi, ota rennosti.
Ei miehen englannissa mitään vikaa ollut. Hän vain on erikoislaatuinen, arvoituksellinen ihminen. Epäsovinnainen. Parantaja, luonnonlapsi. Ei hänestä pääse perille ihan hetkessä.
En haluakaan ymmärtää tai tietää kaikista ihmisistä kaikkea.
*
Kohtasin Victorin vielä lyhyesti seuraavina päivinä ja näistäkin tapaamisista riittäisi kerrottavaa mm. elektromagneettisiin olosuhteisiin ja Anna Kareninaan liittyen, mutta ne tarinat jäävät tämän kertomuksen ulkopuolelle.
Kysyin Victorilta saanko kertoa hänestä, tapaamisestamme ja päivästämme blogissani ja näyttää kuvia hänen talostaan. Victorilla ei ollut mitään sitä vastaan. Ehkäpä joku lukijoistani löytää vielä itsensä hänen talostaan Airbnb-vieraana... Varautukaa erikoislaatuiseen ja äärimmäisen mielenkiintoiseen isäntään :)
