Taas tällainen "kaikesta se Sanni kirjoittaakin" -aihe. Mutta oikeasti: tämä on vaivannut minua todella pitkään, asia on jopa sillä vakavuusasteella että se aikaansaa taloudessamme säännöllisesti riitoja.

Inspiroiduin bloggaamaan aiheesta kiertotietä luettuani Virven kirjoituksen (kosmetiikka)jätteen lajittelusta (on muuten hemmetin hyvä postaus). Asiani ei liity kosmetiikkaan vaan jätteeseen. Erääseen tiettyyn biojätteeseen.

(...ja sen kautta laajemmin asennekysymyksiin.)

Aloitetaan heittämällä ilmaan kysymys: kuinka moni teistä lajittelee biojätteet? Ja vähän Virven esiinnostamaa teemaa mukaillen: kuinka moni lajittelee mitään kodin jätteitä ylipäänsä? Lasit, metallit, kartongit..? Myöntääkö joku heittävänsä kaikki vain samaan roska-astiaan?

Mr. Karkkipäivä myöntäisi.

Hän tekee sitä silloin kun minä en ole kotona.

Tästä saisi ihan oman postauksenkin...

Mutta tänään erityisesti aiheena jäte nimeltä:

Kahvinpurut.

Kahvinpurut ovat biojätettä ja ne kuuluu laittaa biojäteastiaan, eikö niin. Niitä ei kuulu kaataa viemäriin tai wc-pönttöön. Näin minä olen oppinut, ja tämän vahvistaa mikä tahansa jätevesihuollon taho.

Puolet tämän kaksihenkisen talouden asukkaista vetää ne purut kuitenkin vessasta. Ja minä haluan toimia toisin.

Ongelma? Kahvinpurut ovat märkiä. Vähintään kosteita, koska käytämme pressopannua jonka pohjalle purut jäävät paljon kosteammiksi kuin filtterikeittimen suodatinpussiin. Märkää jätettä ei voi laittaa biojäteastiaan, sillä silloin a) sisältö homehtuu ja/tai b) pussi hajoaa liiasta kosteudesta.

Mitä siis voi tehdä?

Minun ratkaisuni: kuivatan purun ennen kuin laitan sen jäteastiaan.

Ei millään lailla keittiön siisteysvaikutelmaa ylläpitävä ratkaisu, mutta ratkaisu kuitenkin. Kaadan purut lautaselle jossa ne viettävät vuorokauden tai pari ja siirtyvät jäteastiaan kun ovat tarpeeksi kuivia.

Tästä meillä riidellään. Onhan se purulautanen aika karun näköinen somiste. Mutta ennen kaikkea riidat koskevat jätteiden käsittelyyn liittyviä asenne-eroja ja lajittelun mielekkyyttä ylipäänsä.

Jätteiden lajittelu on talouden miesjäsenen näkökulmasta täysin turhaa, "koska kaikki roskat päätyvät jätehuollossa lopulta kuitenkin samaan kasaan".

Minä uskon toisin ja tulen aina lajittelemaan, olen kasvanut siihen ja minulle se on yhtä itsestäänselvä tottumus kuin hampaiden pesu tai alusvaatteiden käyttö. Sen kuuluisi minusta olla yhtä itsestäänselvää kaikille.

Matkustellessa huomaan ärtyväni valtavasti piittaamattomuudesta lajittelua kohtaan. Vain aniharvoissa niistä maista, joissa olen vieraillut, tunnutaan välittävän pätkääkään jätelajittelusta. Asukkaille ei ylipäänsä tarjota mahdollisuutta viedä jätteitä eriteltyihin keräyspisteisiin, tai pisteet ovat niin harvaan sijoitettuja, ettei rivikansalainen jaksa nähdä vaivaa kuljettaakseen roskapusseja toiselle puolelle kaupunkia. Surullista kyllä, hyvin usein piittaamattomuus johtuu kuitenkin yksilön omasta välinpitämättömyydestä. Vaikka taloyhtiö tarjoaisikin lajittelupisteet, asukas ei piittaa. "Ähh, heitä sinne samaan roskikseen kuin muutkin", saan usein kuulla kun kysyn isäntäväeltä, mihin voisin laittaa esimerkiksi käytetyn säilykepurkin.

Kun ajattelee, että todennäköisesti suurin osa maailman ihmisistä toimii ja ajattelee näin, niin kyllä, voi ymmärtää "Mr-Karkkipäivien" suhtautumisen ja luovutuksen asian suhteen. "Miksi ihmeessä tunkisin maitotölkit eri astiaan kuin muut roskat?", sanoo mieheni. "Sillä ei ole mitään merkitystä maailman mittakaavassa".

Jos keskittyisin miettimään tätä ja kaikkea reissuissa näkemääni, alkaisin ehkä itsekin vaipua luovutuksen puolelle. Mutta en tee niin.

Minä en tee niin, koska kyse on arvoista ja asioista, joita pidän tärkeänä; haluan pitää huolta ympäristöstä jossa elän. Vaikka tekoni olisivat häviävä pisara meressä, tunnen tekeväni oikein. Miten voisin suhtautua millään muulla lailla? Tämä maapallohan on kotini!

Siksi lajittelen. Laitan pahvit pahvinkeräykseen, kartongit ja tetrat kartonkilootaan, vien pienmetallit ja lasit kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen, suuremmat kodinkonejätteet markettien keräyspisteisiin. Ja kuivatan kahvinpurut uunoturhapuromaisen fiksulla tekniikallani, jotta nekin voivat päätyä viemäristön sijaan kompostoitaviksi.

Voihan se olla idioottmaista. Etenkin nuo kahvinpurut. Mutta tärkeintä on, että koen itse tekeväni oikein. Kun lajittelen, teen oikein ympäristöä kohtaan. Kahvinpurut ovat vain pieni osa, ja tietysti luonnon kannalta ihan häviävän vähämerkityksellinen juttu verrattuna maatumattomaan ongelmajätteeseen kuten muoviin. Mutta kahvinpurut ovat asenne. Ne kertovat arvoistani ja siitä, että välitän ja haluan edes yrittää.

Mitä tapahtuu, jos kaikki luovutamme?

.

P.S. Kevyempänä loppukaneettina: jos jollakulla on antaa vinkki kahvinpurujen järkevämmästä ja esteettisesti mielekkäämmästä käsittelystä, otan sellaisen ilolla vastaan.

On aika julkistaa Urban Decay -meikinkiinnittäjien testaajien raportit kokemuksistaan.

Osassa 1 tänään meikin päälle suihkutettavat kiinnittäjät, osassa 2 pohjustajat. Raporteissa oli niin ihastusta kuin vähemmän vakuuttuneita fiiliksiäkin.

Esittelin tuotteet helmikuun lopussa tässä postauksessa. Näissä tänään esiteltävissä suihkeissahan oli se jännä seikka, että kaikissa on identtinen inci, samat ainesosat samassa järjestyksessä. Incit olivat muuttuneet identtisiksi Urban Decayn viimeisimmässä tuotepäivityksessä, aiemmin kiinnityssuihkeilla oli erilaiset incit. Toki aineiden pitoisuuksissa voi olla eroja ja varmaan onkin, mutta on silti mielenkiintoista ja erikoista, että samannäköisellä incillä varustettu tuote voi luvata niin kosteutusta kuin rasvaisuuden hillitsemistä :) Ja yksi tuotteista lupaa 16 tunnin kestoa, toiset vain 12 ^_^

Päästetään testaajat ääneen:

ALL NIGHTER Long Lasting Makeup Setting Spray

Mitä lupaa? Kiinnittää meikin ja saa sen pysymään jopa 16 tuntia. Estää meikkiä valumasta ja kasaantumasta juonteisiin. Sisältää patentoidun Temperature Control -teknologian joka alentaa meikin lämpötilaa kuumissa ja kosteissa olosuhteissa.

Testaaja: Eikku, 36 v.

Ihotyyppi: t-alueelta rasvoittuva, muuten normaali.

Ongelma: meikki liukuu iholta jo tunnin kuluttua, varsinkin nenältä ja kulmakarvojen välistä.

"Kosteutan ihoni aina rasvoittumista vähentävällä kasvovoiteella, levitän rasvoitumista estävää primeria (useita eri merkkejä mutta ei UD), sitten mattapinnan jättävää meikkivoidetta ja teen muun meikin, sisältäen puuterin, lopuksi All Nighter-suihke.

Testasin tuotetta yhteensä 2 viikkoa. Joka päivä.

Valitettavasti en vakuuttunut ollenkaan All Nighterin tehosta. En huomannut minkäänlaista muutosta meikin pysyvyyteen. Huomasin ainoastaan, että huolellisesti levittämäni luomiväri muuttui pilkulliseksi suihkeen jäljiltä. Jouduin tämän takia muuttamaan meikkausjärjestystä, eli ensin suihke sitten silmämeikki.

Kokeilin All Nighteria myös primerina, eli suihkutin sitä kasvovoiteen jälkeen, ennen meikkivoidetta (jätin siis primerin pois) eikä meikki pysynyt yhtään paremmin. Käytän All Nighteria nyt vain suihkuttaen sitä luomivärisiveltimeen ennen luomivärin ottamista paletista. Tässä toimii hyvin, eli kiinnittää luomivärin."

CHILL Cooling & Hydrating Makeup Setting Spray

Mitä lupaa? Saman kuin alkuperäinen All Nighter (mutta kesto "vain" 12 tuntia :)) ja lisäksi viilentää ja kosteuttaa ihoa.

Testaaja: Lila, 33 v.

Ihotyyppi: epäpuhtauksiin taipuva, rasvoittuva, paikoin kuiva (nenänpielet, posket, leukapoimu).

Ongelma: meikki liejuuntuu hetkessä. Rasvoittuvien ja kuivien kohtien erilaisten vaatimusten tuomat haasteet meikin kannalta.

"Mielestäni tuote auttoi meikkiä pysymään paremmin. Minulla on niin rasvoittuva iho, etten usko että mikään mahti maailmassa kykenisi pitämään ihoni mattapintaisena koko päivää + minulla on fyysinen työ, jonka vuoksi naama kiiltelee (hiestäkin) usein vaikka mitä tekisi :D Kuitenkin positiivista oli huomata, että vaikka iho alkoi kiiltää, meikki ei paennut huokosiin tai kasaantunut läntteihin sinne tänne. Mielestäni tuote siis antoi myös kosteuttavaa efektiä, kun meikki ei ollut päivän kuluessa paakkuntuneena ihon kuivempiin kohtiin.

Huomasin myös, että automatkoilla meikki pysyi siistimpänä. Jostain syystä matkustaminen (auton ilmastointi/ilman kuivuus?) aiheuttaa meikin epäsiisteyttä.

Nykyään joudun meikkaamaan ihoni aika mattaiseksi ja käyttämään erinäisiä toimenpiteitä finnien peittämiseen, ja on kiva, että suihke jättää "raikkaan" näköisen pinnan iholle eli antaa kuultavaa vaikutusta.

Viilentävää vaikutusta en huomannut.

Pidin ja pidän tuotteesta! Olen käyttänyt päivittäin, tuote on helppokäyttöinen kun sen voi lopuksi suihkauttaa meikin päälle. Olen aiemmin kokeillut meikin alle laitettavia primereita, joiden koen olevan itselleni epäkäytännöllisiä paristakin syystä; kuivumista joutuu odottelemaan (johon aamuisin ei ole aikaa) ja meikki suljaa aina primerin päällä niin, että levittämiseen kuluu enemmän aikaa. Pidän enemmän siitä, että saan levittää meikkipohjan "suoraan" iholle ilman ylimääräistä välikerroksia. Aluksi tuntui lähes samalta, kuin meikin päälle olisi suihkauttanut vähän hiuslakkaa ja hetken iho tuntui lievästi kiristävältä, mutta tähän totuin nopeasti enkä enää ajattele sitä.

Näillä kokemuksilla, ostaisin tuotteen itsekin. Se on hyvin riittoisa ja kuten jo aiemmin mainitsin, kätevä. Nähtäväksi jää, miten tuote toimii kunnolla kuivaavan ihon kanssa (aloitan isotretinoiini-kuurin ensiviikolla.

Ainoa asia mistä tuote saa minulta pienen miinuksen, on haju. En pääse yli siitä, että suihke haisee mielestäni juurekselle, tulee mieleen lanttu tai punajuuri :D Tosin, haju häviää heti eikä sentään tarvitse haistella maisia hajuja koko päivää."

DE-SLICK Oil Control Makeup Setting Spray

Mitä lupaa? Samaa kuin alkuperäinen All Nighter (...paitsi sillä 12 tunnin kestoajalla kuten Chill), mutta on tarkoitettu erityisesti rasvoittuvalle iholle hillitsemään kiiltoa.

Testaaja: Vilma 30 v.

Ihotyyppi: "maailman rasvaisin" (testaajan omaa ilmaisua käyttäen)

Ongelma: mikään meikkituote ei onnistu hillitsemään ihon kiiltoa ja rasvoittuminen liejuttaa meikin.

"Olen käyttänyt Urban Decayn De-Slickiä lähes joka työpäivä, ja se jää todellakin vakituiseen käyttöön. Ensimmäisenä testauspäivänä vaikutus tuntui olevan kaikkein paras, sittemmin tuote on tuottanut hienoisia pettymyksiä - paino kuitenkin sanalla hienoisia.

Ensimmäisenä päivänä suihkautin De-Slickiä niin paljon, että koko naama jäi märäksi ja vesiliukoinen ripsivärikin suli samalla pois. Sinä päivänä tuntui, että meikki pysyi kuin tauti eikä naama alkanut kiiltää sitten millään. Tämän jälkeen aloin käyttää tuotetta säännöstellen, minkä jälkeen myös kiiltoa hillitsevä vaikutus on tuntunut vähäisemmältä. Ehkä siis tuotteella pitää parhaan vaikutuksen saamiseksi todellakin hieman lotrata.

Ihoni rasvaisuus vaihtelee päivästä toiseen riippuen lähinnä edeltävän yöunen määrästä, mikä vaikuttanee havaitsemaani tehoeroon: pahimpina kiiltopäivinä ei auta kerta kaikkiaan mikään, ei edes De-Slick. Miedomman kiillon päivinä sen sijaan De-Slickin vaikutuksen selvästi huomasi, eikä työpäivän aikana joutunut taputtelemaan naamasta kiiltoa paperiin kertaakaan, vaan vasta illalla kotona naaman havaitsi selvästi kiiltävän. Yleensä naamani kiiltää viimeistään lounastaukoon mennessä siinä määrin, että nolostellen sujahdan vessaan taputtelemaan pahimmat kiilllot pois.

Vaikutusta siis huomasi, mutta ihmetuote ei tämäkään (ainakaan yksinään käytettynä) ole - laiskana meikkaajana kun en jaksa tavallisena arkipäivänä lotrata primerien, puuterien ym. kanssa. Uskon, että jos käyttäisi koko arsenaalin primerista lähtien, tämä olisi kuin piste I:n päälle. Naamalle suihkautus on vieläpä kaltaiselleni kiireiselle arkimeikkaajalle sen verran pieni vaiva, että tulen käyttämään tätä jatkossakin ja todennäköisesti ostan tuotteen itselleni, kunhan testipakkaus tulee käytettyä loppuun - vielä en ole huomannut minkäänlaista kulumista.

Yleisvaikutelmana pidin tuotteesta, joskaan sen käyttö ei ole minkäänlainen elämys, vaan koostumus tuoksuineen on lähinnä teollisen oloinen - kuin fiksatiiviä naamalle suihkauttaisi. Toisaalta teollinen vaikutelma vahvistaa elämystä, että tuote toimii. Itse arvostan tätä, sillä kosmetiikan käyttäjänä minulle merkitsee teho enemmän kuin kosmeettinen tms. elämys. Aiempaa kokemusta vastaavista tuotteista  minulla on ainoastaan NYX:n kiinnityssuihkeesta, jota en käyttänyt paria kertaa enempää, koska en huomannut sillä minkäänlaista vaikutusta."

*

Suuret kiitokset testaajille :)

Osassa 2 pohjustajat.

Vappupäivän look:

En tiedä riitelevätkö värit mutta minä tykkäsin ^_^ Pitkästä aikaa tropiikin sävyjä luomilla.

Ja hiukset...

Niihin suihkuttelin viime viikolla esittelemiäni Biozellin Color Mask -suihkeita.

Ennen - jälkeen

Kuten näkyy, pigmenttiä tosiaan piisaa näissä yhdellä pesulla poislähtevissä spray-väreissä. Kiiltävää kuontaloa näillä ei saa mutta värikkään kyllä ^_^ Edes kiiltosuihke ei auttanut taittamaan suihkeiden mattaisuutta.

Tuo Lavender on *ihana* sävy, niin ihana..!! Voi kun hiukset olisivat pysyvästi tuon väriset... Tuohan on juuri se täydellinen sinivoittoinen violetti jota ei tunnu millään saavan mistään purkista valmiina seoksena.

Näillä silmillä ei juuri kannata ottaa meikkikuvia silmät auki (ainakaan enää tässä iässä), sinne ne sävyt häviävät silmäkuoppaan ja veltostuvien luomien poimujen alle.

Oikeanpuoleinen silmäluomeni on aina ollut pienempi ja ahtaampi kuin vasen (teistä katsottua oikealla), ja blogin meikkikuvien kautta on ollut mielenkiintoista seurata sen muuttumista yhä vain eriparisemmaksi vasemman kanssa. Vasen on aina avoimemman ja virkeämmän näköinen, oikean lupsottaessa väsyneenä. Pieni "Lauri Tähkä -efekti"... Ehkä nämä ovat niitä asioita joita huomaa vain itse kun tuntee naamansa ja kaikki kasvojen luuston pienimmätkin vivahteet.... En tiedä, mutta se on yksi syistä miksi meikkikuvia näkyy Karkkipäivässä yhä vähemmän ja vähemmän.

(...kun taas huomioitani ikääntymisen merkeistä alkaa näkyä enemmän ja enemmän..! :D)

Meikkiin käytetty:

Meikkipohja:

Natural Code CC-meikkivoide, sävy #3 Sand *

Yves Rocher Zero Default -peiteaine, sävy Beige Moyen *

Poskipuna:

Yves Rocher pinkki hohdepuuteri (kesän 2015 limited edition) *

Silmämeikki:

Indelible Cream Eyeshadow sävyssä Bare Necessity (luomen pohjustus)

Kat Von D Metal Crush -luomiväri sävyssä Electric Warrior

MAC-luomivärit sävyissä Bright Sunshine, Shroom ja Brule

NYX-luomiväri sävyssä Sweet Lagoon

L'Oreal Paris Superliner Perfect Slim -silmänrajaustussi *

IsaDora Inliner Kajal, sävy Blonde

Maybelline The Colossal Big Shot -maskara *

Huulimeikki:

Lumene Nordic Chic Soft Touch -huultenrajauskynä, sävy #3 *

Lumene Nordic Seduction -huulikiilto, sävy #6 Kesä *

*) saatu blogin kautta

Luomilla kesäisen hedelmädrinkin värejä, pääroolissa USAsta marraskuussa ostamani Kat Von D'n ihana ärtsyn vihreä Electric Warrior.

NYXin vaalea turkoosi Sweet Lagoon on yksi ensimmäisiä hankkimiani NYX-meikkejä ja alkaa jo olla iäkäs... :) NYX-luomivärit ovat nykyään ihan eri näköisissä hylsyissäkin.

MACin keltainen Bright Sunshine on menneiden vuosien satoa sekin, vanha limited edition -sävy ken tietää miltä vuodelta... :)

Lumenen uudistuneen meikkilinjan vaaleanpunainen huultenrajauskynä sävy 3 ja Nordic Seduction -huulikiilto sävy 6 Kesä muodostavat suloisen vastustamattoman mansikkajäätelöisen kombon. En yleensä koskaan käytä huultenrajauskynää huulikiillon kanssa, mutta nämä ovat kerrassaan mainio pari; väritän kynällä huulet kauttaaltaan ja levitän pääkke kiiltoa; kynä-pohjustus syventää Kesä-huulikiillon haalean, läpikuultavan sävyn peittävämmäksi ja vaaleanpunaisemmaksi. Kuin luodut toisilleen..!

Kauniiden pastellisävyjen ystävä arvostaa ja kiittää!

Tuo Yves Rocherin parin vuoden takainen hohdepuuteri/poskipuna on niitä tuotteita, jotka osoittavat, mitä "järkeä" (meikkifriikille) on hamstrata lukuisia saman tyyppisiä tuotteita.

Normaalin meikkikäyttäytyjän näkökulmasta on ihan käsittämättöntä, miksi friikki niin herkästi taipuu hankkimaan monia lähes saman näköisiä/sävyisiä/saman asian ajavia tuotteita. Yksi syistä on sen aivan erityisen täydellisen yksilön metsästys ja sen löytämisen tuoma mielihyvä. Friikki saattaa ostaa useita kappaleita erityisen kosmetiikkamieltymyksensä kohteita: violetteja luomivärejä, oransseja huulipunia, kulmageelejä... hohdepuutereita. Ostaessa ei vielä tiedä millaiseksi kivan näköinen tuote käytössä osoittautuu; tarkemmat ominaisuudet ja nyanssit paljastuvat vasta käytön myötä. Silloin tällöin haaviin osuu se kirkkain, arvokkain helmi.

Siksi friikki tuntee halua hankkia samankaltaisia tuotteita yhä uudelleen ja uudelleen. Hän metsästää helmiä, tuotteita, jotka syystä tai toisesta kohoavat muiden kaltaistensa yläpuolelle.

Yves Rocherin kesän 2015 pinkki limited edition -puuteri kuuluu näihin kaltaistensa joukosta tähdeksi nouseviin ihanuuksiin. Se on juuri minun ihollani, minun meikkityylissäni, minun mieltymyksissäni, täydellinen hohtava, läpikuultava, kylmä pinkki poskipuna. Katselen sitä aina yhtä ihastuneena. Onneksi se ei varmaankaan lopu koskaan, kuten ei suurin osa värikosmetiikastani ^_^

Mitä helmiä te olette kalastelleet? :)