Tähän välikevennyksenä nostalgiaa kellarin kätköistä. (Huomenna on taas tulossa iso kosmetiikkaesittely..! ☺️)
En ole piilotellut jemmaustaipumustani. Vaikka olen tehnyt asiassa paljon edistystä viimeisen yhdeksän vuoden aikana, minulla on yhä paljon epämääräistä tavaraa, joka on vain jäänyt oleilemaan erinäisiin laatikoihin ja kasseihin. (Puhumattakaan siitä, että vaatevarastostani 80% on edelleen täysin turhaa ja käyttämätöntä.)
Muuttojen yhteydessä monet epämääräiset tavarat päätyvät jätesäkkeihin tai pahvilaatikoihin varastojen uumeniin. Edellisen kahden muuttoni jäljiltä minulla on monta laatikollista "lajittelen nämä joskus" -tavaraa kellarin häkkivarastossa, kuten myös työhuoneellani. Työhuoneen jemmat pitävät sisällään kosmetiikkaa, sen sentään tiedän, mutta kellarin laatikoissa on paljon tavaraa, jota en ole nähnyt kenties vuosikymmeneen enkä edes tiedä, mitä kaikkea siellä on.
Päätin ottaa härkää sarvista ja alkaa viimein käydä mysteerilaatikoita ja -säkkejä läpi. Hain eilen kellarista säkin, jonka sisältä paljastui pieneksi jääneitä kesävaatteita ja ennen Ahvenanmaalle muuttoani (!) ostamiani neuleita. Puhutaan siis yli 20 vuotta vanhoista vaatteista.
Eräästä muovikassista paljastui joukko paperisälää ja muita asioita, jotka näkyvät ylimmässä kuvassa. Esittelen nyt kassin valikoitua sisältöä. Kaikkea tällaista ihminen säästää, eikä tule heittäneeksi pois edes muuttojen yhteydessä. Osan kohdalla ymmärrän muistoarvon, mutta osan - kirjekuorellinen ruokakauppakuitteja vuodelta 2009..?? - en. 🤷♀️
Kuva minusta vuodelta 1998 tai 1999, Kuopion Sankaripuistossa.
Olin saanut So What 'Cha Want?! T-paidan saksalaiselta kirjeystävältäni Natalielta, olimme kummatkin Beastie Boys -faneja. Tämä oli kirjeenvaihtoharrastukseni kulta-aikaa...
Olen ilmeisesti pitänyt kuvasta kovasti, koska olen laittanut sen kehykseen. En kuitenkaan pysty muistamaan, milloin tämä olisi ollut minulla jossain esillä.
Piirustuksia hoitolapsiltani Ronjalta ja Fridalta vuodelta 2003.
Kännykän kuoret vuodelta? Puhelin, jolle nämä kuoret kuuluivat, ei toisaalta tunnu niin kovin vanhalta, olihan se käytössäni vuoteen 2016 saakka, kunnes vihdoin hampaat irvessä taivuin siirtymään älypuhelinten aikakaudelle... 😂
Sveitsin rautateiden junapassi vuodelta 2015. ❤️
Minulla on ikävä Sveitsin matkoja. Sveitsi on omalla tavallaan minulle yhtä merkittävä maa kuin Kreikka, vaikka olen käynyt siellä paljon vähemmän. Rakastan Sveitsiä. Se merkitsee minulle vuoria - maata, jossa ensimmäistä kertaa näin oikeasti korkeita vuoria enkä unohda sitä tunnetta koskaan. Se oli jotain niin erityistä Suomen kumpareisiin tottuneelle.
Se, että maan luonto sekä kylät ja kaupungit ovat muutenkin käsittämättömän kauniita, ei ainakaan heikennä Sveitsin tenhoa.
Ahhh - LinguaTutor..! Mikä tarina tähänkin vempeleeseen liittyy..!
LinguaTutor on elektronien sanakirja. Ostin sen sinä keväänä, kun innostuin ruotsin kielen omatoimisesta opiskelusta ja aloin suunnitella kesätöiden hakemista Ahvenanmaalta. Tämän sanakirjan avulla aloin lukea ruotsinkielisiä kirjoja, ja ensimmäinen kirja oli muuten Populärmusik från Vittula, joka oli sangen huono valinta ensimmäiseksi ruotsinkieliseksi kirjaksi...! 😆 Sen kieli kun on kaikkea muuta kuin tavanomaista ruotsia. Voi jestas, että taistelin sen kirjan kanssa.
Muutettuani Ahvenanmaalle meni puolisen vuotta, ja pystyin lukemaan ruotsinkielisiä kirjoja sujuvasti ilman sanakirjaani. Mutta tämä laite... miten hartaasti sitä tuli käytettyä. Muistan vieläkin, miltä pienten, pehmeiden näppäimien painelu tuntui.
Vanhoja konserttilippuja.
Chris Cornellin ekan soolokeikan lipun näkeminen sykähdytti. 💔 Olin eturivissä tällä keikalla, ja keikka oli ihan mahtava. Mutta vieläkin upeampi oli Finlandia-talon keikka, joka jäi Cornellin viimeiseksi Suomen vierailuksi.
U2:n keikka Helsingin Stadionilla on yksi parhaita konsertteja joissa olen käynyt. Ihan mieletön. Pystyin nauttimaan keikasta niin hyvin ehkä juuri siksi, että en ole erityisen kova U2-fani. Minulle U2:n musiikki on "ihan kivaa", mutta tämän konsertin muodossa tarjoiltuna se oli suorastaan fantastista. 🔥
Robbie Williams 2003. En muista tästä keikasta oikeastaan muuta kuin sen, että Robbie oli flunssassa ja vaikutti lavalla väsähtäneeltä.
Hyväksymiskirje Ahvenanmaan kansanopiston luontokuvauslinjalle..! ☺️ Olin NIIN onnellinen kun sain tämän kirjeen.
Olen elämäni aikana kaksi kertaa ottanut töistä virkavapaata seuratakseni unelmiani, tämä oli ensimmäinen niistä. Halusin opiskella valokuvausta, jota niin rakastin, ja halusin viettää aikaa luonnossa. Niin keksin hakea Ahvenanmaan Folkhögskolanin luontokuvauslinjalle. :) Erinäisten syiden takia - joihin lukeutui mm. viime hetkessä vaihtunut ja pedagogisilta sekä sosiaalisilta taidoiltaan erittäin epäpätevä opettaja - kävin linjaa vain puoli vuotta, mutta tänä aikana ehdin mm. kuvata karhuja ja ahmoja sekä tehdä ikimuistoisen talvivaelluksen Ruotsissa - johon lukeutui ainoa kerta elämässäni, kun olen nukkunut taivasalla.
Ruoka- ja apteekkikuitteja vuodelta 2009.
Olen kerännyt näitä talteen oletettavaksi siksi, että tämä oli aikaa, kun minulla oli hyvin alhaiset tulot ja seurasin laatimaani kuukausibudjettia sentin tarkasti. Muistan, kuinka kaikenlaiset "Menot & kulut" -excelit olivat hyvin läheinen osa elämääni monta vuotta.
Ruokakauppakuittien tarkastelu tarjoaa aikamatkan entiseen ruokavaliooni. 😄
Leipää, leipää, leipää...... ja sen päälle kevytmargariinia ja ruokajuomaksi maitoa!
Kosmetiikkaakin on tullut ostettua marketista, itse asiassa jopa muistan näiden ostohetken, vaikka tästä on 15 vuotta.
Muistan jopa noiden Lumenen Berry Fun -huulikiiltojen sävyt; ne olivat pastellinen persikka ja pastellinen pinkki. Tykkäsin niistä aivan älyttömästi, muistan täydellisesti myös niiden hedelmäisen tuoksun. Myöhemmin samanlaiset sävyt tulivat Lumenen Natural Code -sarjaan. :)
Postikortteja.
Minulla oli yhteen aikaan tapana ostaa kaikkialta postikortteja, joita laitoin kotona seinälle pienten taulujen tapaan. Pidin erityisesti maisema- ja taidekorteista, kiinnostavien ihmisten kasvoja esittävistä korteista sekä mietelause-korteista.
Ylipäänsä kuvat ovat aina kiehtoneet minua. Minulla on aina ollut kuvia kotini seinillä, haluan katsella muuta kuin tyhjää seinää. Opiskelija-asuntolan huonekin oli tapetoitu tarkkaan harkituilla julisteilla ja valokuvakollaaseilla.
Kun olin muutamia vuosia masentunut, ostin paljon melankolista tunnelmaa henkiviä kortteja.
Tämä lumiukko-kortti on sellainen. Muistan, kuinka samaistuin öisellä kadulla yksin seiosovaan lumiukkoon - tai ainakin uskoin sen käyvän läpi samanlaisia tunteita kuin minäkin.
Vanhoja elokuvalippuja.
Hahah, näitä taitavat säästää muutkin... vai säästävätkö..?
Minulla on Kuopion lapsuudenkodissa tallella elokuvalippuja 90-luvulta saakka.
Nämä kuitit löytyivät kuoresta, jossa luki "Kosmetiikan ostokuitteja vuosi 2014".
Joukossa on muuten kuitti ensimmäisestä ostamastani Cliniquen Dark Spot Defense -voiteesta. Ostin sen Helsingin Stockalta ja muistan, että joku myyjä suositteli sitä minulle, kun etsin mahdollisimman ohutta korkean suojakertoimen voidetta. Se oli menoa sitten - voiteesta tuli yksi elämäni suurimmista luottotuotteista, vaikka onkin vaikuttanut elämässäni vasta 10 vuotta. Nykyäänhän sama voide löytyy Darphinin valikoimasta, stoorin tähän liittyen voi lukea täältä. Nyt käytän Darphinia, kun Cliniquen tuote lopetettiin.
Kicksistä olen näemmä ostanut Trindin Nail Repairin, josta viimeksi kirjoittelin joulukuussa. :) Muut kuitit ovat ulkomailta; on shopattu Tukholman NK:lla ja Reimsin Sephorassa ja Galerie Lafayettessa.
Lopuksi, kirje äidiltäni jouluna 2004. ❤️ Tämä on jotenkin niin hellyttävä, että haluan jakaa sen. Se sisältää Kaarina Helakisan runon. Äitini on aina kirjoittanut minulle kirjeitä, ja hän on aina osannut ilahduttaa ja vahvistaa minua sanoillaan. Vielä tänäkin päivänä hän mieluummin kirjoittaa minulle sähköposteja kuin soittaa..! 🥰
Tällaiset muistot sitä haluaa säästää.
Mutta ostoskuitteja, kännykänkuoria, vanhoja vuokrasopimuksia, yhtiövastikelaskuja, näöntarkastuskortteja, avaamaton pakkaus irtoviiksiä ja toimimaton 20+ vuotta vanha elektroninen sanakirja..? (Tai parikymppisenä ostettu neule, joka ei enää mahdu minulle..?) Ehkä niiden on nyt aika jättää maallinen taipaleensa minun varastoissani.
Nyt tuli tämäkin paikka viimein testattua: Tampereen maineikas piiloravintola Apaja.
Apaja sijaitsee keskustan laitamilla Tampereen Tuomiokirkon lähellä, kerrostalon sisäpihalla vanhassa 1800-luvulla rakennetussa matalassa sivurakennuksessa. Rakennus on toiminut muinoin ainakin taloyhtiön käymälänä, pyykkitupana ja tallina ja viimeisimpänä talonmiehen asuntona.
Keittiömestari Juuso Ahvenainen keksi perustaa pitkään tyhjillään seisoneeseen rakennukseen ravintolan, ja remontoi tilat itse. Apaja avautui kaksi vuotta sitten ja on sen jälkeen ehtinyt kerätä mainetta ja kiitosta niin ruokansa kuin persoonallisen miljöönsä ja epätavallisen sijaintinsa puolesta. Tänne ei tosiaankaan löydä vahingossa..!
Osoite on Huhtimäenkatu 3 C, ja parhaiten tänne löytääkin paikantamalla talonnurkalta osoitekyltin. Minkäänlaisia opastekylttejä ravintolaan ei ole, eikä ravintolan nimi lue missään, ei edes ravintolarakennuksessa.
Tästä siis vain sisään ja käännös oikealle sisäpihaan.
Arvaisitko, että tässä on ravintola? :)
Ikkunoista ei pilkota valoa ja talo näyttää aivan hylätyltä. Vielä ovea lähestyessämme olimme ystäväni kanssa epävarmoja, onko tämä varmasti oikea osoite, mutta rohkaistuimme, kun Talonmies-kyltin alla näkyi pieni Parhaat ravintolat 2023 -kyltti.
Ei muuta kuin sisään. :) Ovi avautuu ahtaaseen eteiseen, jossa raskaat punaplyysiset verhot peittävät kaksi oviaukkoa; toinen vie minikokoiseen keittiöön, toinen sisään pieneen käytävään, jossa on naulakot.
Käytävän päässä häämöttää kotoisa nojatuolinurkkaus; tässä on Apajan pikkuinen baari.
Meidät ohjataan baarin puolelle, toivotetaan tervetulleeksi ja kysytään, haluaisimmeko aloittaa shampanjalla. Ystäväni ei juo alkoholia, ja olin jo pöytävarauksen yhteydessä kaksi viikkoa aiemmin kysynyt mahdollisuutta alkoholittomaan juomapakettiin. Viesiin ei vastattu, mutta pidän itsestäänselvänä, että kaikissa fine dining -henkisissä ravintoloissa saa tätä nykyä menun yhteydessä myös holittoman juomakokonaisuuden.
Ystäväni kysyy, olisiko tarjolla jotain alkoholitonta kuplivaa ja kertoo, että olisi halukas nauttimaan ruoan kanssa alkoholittoman juomapaketin. Tarjoilijan ilme menee hieman nutturalle ja hän hiljenee hetkeksi, kuin olisi epävarautunut tällaiseen kysymykseen. Ei meillä mitään alkoholitonta juomapakettia ole, mutta kyllä me varmaan jotain keksitään, hän sanoo lopulta. Ilme on edelleen sen näköinen, että alkoholiton asiakas ei ollut mieluisa haaste. Tunnelma pienessä baarissa laskee välittömästi. Kiusaannun ystäväni puolesta ja kysyn, eikö viestini alkoholittomuudesta ollut saavuttanut ravintolaa, ja eikö varausten yhteydessä jätettyihin ruokavaliolisätietoihin reagoida. Tarjoilija vastaa, että kyllä viestit luetaan, mutta ei näytä haluavan perustella enempää, miksi ystäväni alkoholittomuuteen ei kuitenkaan oltu varauduttu.
Lopulta ystäväni saa alkoholittoman kuohuviinin ja siirrymme salin puolelle.
Olimme tehneet lounasvarauksen ja kello on 13.45. Sali on tässä vaiheessa vielä tyhjä. Ravintolaan kuuluu myös toinen, pienempi huone, jossa istuu muutama seurue. Tuntia myöhemmin isompikin sali on täynnä.
Istumme pöytäämme ja olo on vastaanottoepisodin jälkeen hieman vaivautunut. Keskustelemme siitä, ettei missään ravintolassa tänä päivänä odottaisi alkoholittomaan toiveeseen vastausta; "Kyllä me varmaan jotain keksitään". Ennen kaikkea meitä palvelleen henkilön kehonkieli kertoi enemmän kuin sanat. Ystäväni sai heti kättelyssä kokea edustavansa ns. vääränlaista asiakastyyppiä, jollaiseen ei olla varauduttu ja jolle keksitään jotain. Hän päätyi lopulta valitsemaan ruokajuomaksi tutun alkoholittoman olutmerkin.
Minä sen sijaan halusin testata Apajan viinipaketin. Apajassa ei tilata yksittäisiä annoksia vaan tarjolla on yksi sesongin mukaan vaihtuva viiden ruokalajin maistelumenu, jonka kylkeen voi halutessaan yhdistää viinipaketin. Alkoholitonta ruoalle suunniteltua juomapakettia ei ole tarjolla, tämä siis selvisi, mutta listalla on yksittäisiä alkoholittomia viinejä ja oluita. Menu on mahdollista saada vegaanisena, gluteenittomana sekä pesco-vege- ja ovo-lakto- ruokavalioiden mukaisena, kun ruokavaliosta ilmoittaa ennakkoon.
Helmikuussa 2024 Apajan maistelumenu näyttää tältä. Menun hinta on 72€, viinipaketti maksaa 52€.
Yhteensä meille tarjoiltiin kahdeksan annosta; menun lisäksi kolme keittiön tervehdystä. Kutsukaa minua moukaksi, mutta pidän keittiön tervehdyksiä ja menun ulkopuolisia yllätysannoksia niin tärkeänä osana fine dining -kokemusta, että niiden uupuminen on oikeasti kummallista ja verottaa kokonaiselämystä, kuten kävi ravintola Olossa Helsingissä viime kesänä. Tällä saralla Apaja siis kunnostautui kiitettävästi. 👌
Annos 1: bataattirulla ja persiljakreemiä.
Maistelulounaamme alkoi keittiön tervehdyksellä. Ohueen bataattirullaan kiedottu persiljakreemi oli erinomaisen maukas suupala ja aloitti ruokailukokemuksen erittäin positiivisella sävyllä. Toinen tarjoilijoistamme oli hymyileväinen ja iloisempi kuin meidät vastaanottanut henkilökunnan jäsen, ja aloimme jo unohtaa tylyhkön startin.
Annos 2: savustettua palsternakkaa ja perunakroketti.
Tämä annos esiteltiin Apajan versiona "nakeista ja muusista". Vegaaninen nakit ja muusi yllätti: annos toden totta muistuttaa niin tuoksultaan kuin maultaan nakkeja ja muusia! Mantelista ja sipulista valmistettu kreemikastike toimi ruskean kastikkeen sijaisena ja perunakroketin päälle aseteltu punainen juttu (jonka raaka-ainetta en enää muista..!) edusti ketsuppia. Se todella toi suuhun ketsuppimaisen makuailahduksen - hienostuneella tavalla.
Kekseliäs, hauska ja maukas annos olematta liikaa hifistelyä.
Annos 3: made-kalapuikko, lanttua ja fenkolia.
Tämä oli suosikkiannokseni! Pyhäjärven mateesta valmistettu minikalapuikko oli kerrassaan herkullinen ja sitä kompanneet paahdetut lanttukuutiot ja juuressipsit sopivat seuraksi täydellisesti. Fenkolin makua en muista.
Annos 4: taatelilla ja mantelilla täytettyä punajuuriraviolia, paahdettuja kikherneitä ja saksanpähkinää.
Tämä oli menun ainoa liha-annos, ja alkuperäisessä versiossa punajuuriraviolin täytteenä oli peuraa.
Taateli- ja mantelitahnatäyte oli mielenkiintoinen ja ravioli kokonaisuutena hyvän makuinen, tosin ehkä hitusen liian makea minun makuuni. Myös ruskeassa sipulikastikkeessa oli jotain makeahkoa. Rapsakoiksi paahdetut kikherneet toivat mukavan rakenteellisen twistin muuten niin pehmeään annokseen.
Annos 5: semifreddoa, yuzu-hedelmää ja popcornia.
Tähän väliin saimme keittiön tervehdyksenä suuta raikastavan väliannoksen. Viileä ja kevyesti makea suupala oli raikas ja miellyttävä, mutta minusta kun on kyse, en niin piittaisi näistä makeista vivahteista ruoissani. Makuhermoni viehättyvät esimerkiksi juuresten sisältämästä luontaisesta makeudesta, mutta heti kun johonkin lisätään sokeria, pienikin määrä on makuaistilleni riitasointu makujen sinfoniassa.
Tässä vaiheessa ravintola oli täyttynyt. Saimme kuulla tarjoilijaltamme, että lauantait ovat Apajan vilkkain päivä ja ravintola käytännössä aina täyteen varattu lounaasta sulkemiseen asti.
Suomalaisten illalliskäyttäytyminen on kuulema muuttumassa eurooppalaisempaan tyyliin, ja asiakkaat syövät yhä myöhempään, tarjoilija kertoo.
Annos 6: savustettua kuhaa, porkkanapyrettä, maa-artisokkaa ja misoa.
Tässä on menun pääruoka. Pyhäjärven kuha oli oikein hyvää ja harmonisessa kokonaisuudessa oli kaikki kohdillaan, tosin ehkäpä annokseen olisi voitu tuoda jotain yllättävää joko rakenteellisin tai maullisin keinoin. Kuha-annos oli maistelumenun miedoin ja voisiko sanoa niin ulkonäöltään kuin makumaailmaltaan klassisin annos.
Annos 7: vadelmaa ja marja-aroniaa.
Tähän väliin saimme jälleen makupalettia puhdistavan ja raikastavan väliannoksen. Jäisestä marjahileestä koostuva annos oli ikävä kyllä todella makea jopa kaikkiruokaisen ystäväni mielestä. Minulta annos jäi yhteen lusikalliseen.
Ehkäpä marjojen oli myös tarkoitus johdattaa makuaisteja jälkiruoan maailmaan. Seuraavana oli menun päättävän jälkiruoan vuoro.
Kerron tähän väliin menun viinipaketista. Siitä on todettava, että se ei toiminut. Viiden kaadon viinipaketillisesta yksi lasi oli valkoviiniä, kolme punaviiniä ja viimeisenä lasiin kaadettiin makeaa kreetalaista jälkiruokaviiniä (kuvassa).
Koin, että ainoastaan nakit ja muusi -annoksen kaveriksi kaadettu valkoviini toimi hyvin yhteen ruoan kanssa. Kalapuikon seuraan paritettu kevyt pinot noir -tyyppinen punaviini riiteli kalan kanssa ärhäkästi, samoin punajuuriraviolin kanssa kaadettu vähän hilloisempi ja muhevampi punaviini.
Valkoviiniä ei nykyään enää pidetä kalaruokien itsestäänselvänä kumppanina, mutta silti vähän kummastelin punaisia valintoja kalapainotteisessa menussa. Pääruoan kanssa tarjottu, jogurttimaisia sävyjä saava ranskalainen Gamay-rypäleen punkku sentään oli itsessään jännittävä kokemus, mutta en kokenut sen millään tavoin ylentävän kuha-annosta.
Jälkiruokaviini oli siinä mielessä positiivinen yllätys, että se ei ollut kovin makea ja join lasin tyytyväisenä kokonaan. Maussa oli kuivattua hedelmää ja hunajaisuutta, mutta ei sokerista imelyyttä.
Verrattuna esimerkiksi ravintola Olon viinipakettiin ja sen täydellisyyttä hipovaan sinfoniaan ruoan kanssa, Apajan juomapaketista ei voi puhua samassa lauseessakaan. En ole viiniasiantuntija eikä makuaistinikaan varmasti kovin kultivoitunut todellisten viinikulinaristien rinnalla, mutta lukuisia ikimuistoisia viini- & ruokayhdistelmiä kokeneena ja makunautinnon uuden ulottuvuuden niiden kautta löytäneenä uskallan sanoa, että tällä kertaa juoman ja ruoan yhteinen makumatka jäi kohdallani toteutumatta.
Annos 8: vadelmainen leivos kera keltajuuren, tyrnin ja passionhedelmän.
Jälkiruoka on saanut inspiraationsa australialaisesta Lamington-leivoksesta. En tunne kyseistä leivosta, mutta Apajan versio on oikein miellyttävä tapaus. Kokonaisuus ei ole liian makea, ja raikas vadelmainen kuorrutus sekä säpäkkä tyrni tasapainottavat mukavasti leivoksen sisuksen lempeää pehmeyttä. Olimme ystäväni kanssa kummatkin sitä mieltä, että jälkiruoka oli onnistunut päätös aterialle.
Kokonaisuutena Apaja-vierailu oli oikein positiivinen: ruoka oli todella hyvää ja miljöö kerrassaan ihastuttava. Olen sen tyyppinen ravintola-asiakas, joka laittaa paljon painoa miljöön viihtyisyydelle sekä tietysti ruoalle, ja vaikka juomienkin toivoisi toki olevan kultaa, kaksi ensinmainittua määrittävät kokemuksen yhdessä palvelun kanssa. Seuraavalla kerralla otan ehkä yhden lasin shampanjaa, joka saa kantaa koko aterian läpi. :) Tai kaksi..!
Apaja on erilainen ravintola, ja minua ilahduttavat erilaiset, tavallisesta standardista poikkeavat kokemukset. Ruoan puolesta Apaja on yksi parhaita kokemuksiani Tampereella. Menussa on myös erinomainen hinta-laatu-suhde: 72 eurolla saa kahdeksan annosta, ja vaikka annokset näyttävät pieniltä, vatsa on todellakin täynnä niiden jälkeen. En pystynyt syömään enää mitään loppupäivänä. Jos mietin, että Olon 10 annoksen menu maksoi huimat 189€ ja tulin vain nippa nappa kylläiseksi, vaaka kallistuu Apajan eduksi (vaikka Olo briljeeraa juomillaan).
Aion tulla Apajaan uudestaankin. :) Toivottavasti he tulevaisuudessa petraavat myös alkoholittomiin juomakokonaisuuksiin ja alkoholittomien asiakkaiden arvostavaan kohtaamiseen.
Toivepostaus! Useampi teistä on talven aikana kysynyt mielipidettäni ja arviota LV:n uusista niasiiniamidi-tuotteista, ja täältä sellainen nyt tulee. :)
LV brändinä edustaa sen tyyppistä kosmetiikkaa, joka on hyvin kaukana omista mieltymyksistäni, tämä on hyvä ottaa huomioon kirjoitustani lukiessa. Olen löytänyt sarjasta muutamia tuotteita joista minäkin tykkään, kuten kauraöljyä hyödyntävät LV Oat -tuotteet - mutta ne kokivat hyvin lyhyen elinkaaren ja ovat nyt harmillisesti poistuneet valikoimasta.
Pyrin kuitenkin arvioimaan objektiivisesti hyötyjä niistäkin kosmetiikkatuotteista, jotka eivät kuulu oman makuni piiriin. LV:n niasiiniamidi-uutuuksien kohdalla hyötyjen löytäminen jättää skeptiseksi. Lue miksi.
LV:n uusi Vahvistava-sarja sisältää neljä niasiiniamidilla markkinoitua tuotetta: seerumin, kasvovoiteen, miselliveden sekä puhdistusgeelin.
Niasiiniamidihan on tuo supertrendikäs uuden tulemisen kokenut "tekee kaiken" -ainesosa, josta ihan kaikki ihotyypit ja -tilat hyötyvät: se tasapainottaa, hillitsee talin tuotantoa, vahvistaa suojabarriääriä, häivyttää juonteita, kosteuttaa, vähentää punoitusta, lievittää hyperpigmentaatiota ja supistaa huokosia. What's not to love? 😍
Ostin testiin LV:n uutuuksista seerumin ja kasvovoiteen.
Vahvistava-sarjan the juttu niasiiniamidin ohella on hiilineutraalius: Vahvistava on LV:n ensimmäinen hiilineutraali tuotesarja. Mikä tarkoittaa sitä, että ympäristölle haitalliset päästöt on minimoitu tuotekehityksessä, ja jäljellejäävät kompensoidaan ostamalla ilmastoyksiköitä.
Silmiini osui kuitenkin yksi mielestäni väärä väittämä LV:n sivulla: siellä lukee, että Vahvistava olisi "ensimmäinen kotimaisen toimijan kehittämä tuotesarja, joka on elinkaariarvioitu ja jolle on tehty kattava hiilijalanjälkilaskenta." Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi kotimaisen Taikan tuotteille on myös tehty hiilineutraaliutta todistava hiilijalanjälkilaskenta samaisen (LV:nkin käyttämän) Gaia-konsulttitalon toimesta jo vuonna 2020.
8,90€ / 30 ml (hinnat Sokokselta josta nämä ostin)
Vahvistavan seerumin pääasialliset vaikuttavat aineet ovat niasiiniamidi sekä kosteuttava peptidiyhdiste. En ole varma, tuoko peptidi tähän seerumiin yhtään lisäarvoa, etenkin kun se on tuotteessa humektantin roolissa. Se on incissä toiseksi viimeisenä ja tuotteessa on muitakin kosteutta sitovia yhdisteitä. Ehkä se kuulostaa hienolta niasiiniamidin parina tuubin kyljessä.
Niasiiniamidia on seerumissa 2%, mikä on aika pienehkö määrä, enkä osaa sanoa, millainen vaikutus tällaisella pitoisuudella on. Tyypillisesti niasiiniamidia käytetään 5% pitoisuutena ja siitä ylöspäin. 10%:kaan ei ole epätavallinen vahvuus. En halua dissata tätä seerumia, kerron vain rehellisesti, etten pidä sitä erityisen tehokkaana niasiiniamidituotteiden kerhossa. LV itse mainostaa seerumin vahvistavan ihon suojabarriääriä, ja tällainen vaikutus niasiiniamidilla on sen stimuloidessa ihon omaa keramidien tuotantoa. Keramidit puolestaan ovat tärkeä osa ihon suojakerrosta.
Muutama tietolähde (mm. Paula's Choice ja The Klog) kertovat, että 2% pitoisuudesta olisi hyötyä rasvoittuvan ihon tasapainottamisessa sekä aknearpien haalistamisessa, mutta laajemmat ihon kuntoa parantavat vaikutukset saavutetaan >5% pitoisuudella.
Kurkataan inci:
LV on herkälle iholle kehitetty hyperneutraali sarja, mikä näkyy ainesosissa. Kasviperäisiä ainesosia on vähän tai ei lainkaan ja koostumukset ovat hyvin simppeleitä sekä synteettisiä. Ihofiilistä kohentavien synteettisten emollienttien (eli pehmentävien aineiden) käyttö on korostunutta; niillä saadaan aikaan sileä ja ei-tahmea tunne ihoon.
Minun aistieni mielestä niillä saa aikaan myös hyvin muovisen tunteen, ja muovijohdannainen tästäkin seerumista löytyy: polyuretaani. Kyseinen ainesosa ei kuitenkaan kuulu ns. mikromuovien piiriin, ei huolta.
Kun katsoo tuotteen sisältöä, se näyttää ennen kaikkea silottavan ihon pintaa. Propanediol yhdessä polyglyseriinin, butyleeniglykolin ja heksapeptidin kanssa tuo seerumiin miedosti kosteuttavan vaikutuksen.
Kun seerumia levittää iholle, se ei tunnu oikeastaan yhtään miltään. Vain sormiin jää hieman muovinen kalvon tunne.
Yhteenveto: herkän ihon seerumi, joka kosteuttaa miedosti, rauhoittaa miedosti ja mahdollisesti tasapainottaa hieman rasvoittuvaa ihoa ja auttaa korjaamaan ihon suojamuuria. Jos etsit niasiiniamidiseerumia joka tuo iholle niasiiniamidin täydet tehot, etsi tuotetta, jossa niasiiniamidia on 5% tai enemmän. (Ikävä kyllä kaikki valmistajat eivät mainitse pitoisuutta.)
7,90€ / 75 ml
LV:n Vahvistava Kasvovoide on koostumukseltaan maitogeelimäinen ja tuo imeytyessään iholle hyvin raikkaan tunteen. Se suorastaan viilentää ihoa; efekti tulee varmaankin siitä, kun vesi haihtuu kevyestä koostumuksesta. Ihotyyppisuositus on normaali ja sekaiho.
Voide jättää iholle vielä seerumiakin voimakkaamman muovisen kalvon tunteen ja minun on valitettavasti sanottava, että tuntuma on ihan hirveä. Tuote ei kosteuta lainkaan vaan jättää ihon kuivaksi ja kiristäväksi. Tämä on täysin väärä voide minun ihotyypilleni sekä mieltymyksiini, ja siinä mielessä olen huono henkilö arvioimaan ainakin tämän sensorisia ominaisuuksia. Ainesosia kuitenkin osaan arvioida, ja puhtaasti ainesosakokonaisuuden kannalta minun on vaikea ymmärtää, mitä tällaisen tuotteen on tarkoitus tehdä iholle.
Niasiiniamidin pitoisuutta ei kerrota ja sitä on varmasti paljon vähemmän kuin seerumin sisältämät 2%, eikä tuotteessa oikeastaan niasiiniamidin lisäksi ole muita merkittäviä ihoa hoitavia aineita. Kaikki kosteuttavat aineetkin ovat hyvin mietoja - ja tässä tuotteessa ensimmäinen humektanttinen ainesosa on vasta sijalla 8.
Mitä tuote sitten tekee? Se tekee ihosta sileän ja mattaisen sekä kosteuttaa miedosti. Niasiiniamidin potentiaalista ei pysty sanomaan mitään. Voi olla, että pienikin määrä tuo hieman hyötyä rasvoittuvalle iholle, mutta vahvistaako tämä tuote lupauksensa mukaisesti ihon suojamuuria? Se jättää minut skeptiseksi.
Voiteen inci:
*
En siis pitänyt näistä tuotteista. LV:n reseptiikka ei yleisestikään vetoa minuun, mutta ymmärrän oikein hyvin tarpeen hyperneutraaleille ja synteettisille tuotteille allergioiden näkökulmasta. Synteettisetkin ainesosat voivat aiheuttaa allergiaa, mutta ne ovat tasalaatuisempia ja siinä mielessä "ennustettavampia" kuin luonnolliset, ja tässä mielessä turvallisin valinta, kun kehitetään tuotteita hyvin herkän ihon lähtökohdista.
Siltikin, LV:n tuotteet, ainakin nämä uutuudet, jättävät minut miettimään hyötynäkökulmaa. Kun tässä on seerumi ja voide, jotka eivät oikeastaan kunnolla tee mitään (muuta kuin silottavat ihon pinnan), miksi joku käyttäisi niitä..? Nämä kosteuttavat vähän, vahvistavat ihon suojakerrosta ehkä vähän... suojaavat ihoa vähän... Miksi joku haluaisi tuotteen, joka tekee vähäsen jotakin..? Allergiselle ja herkälle iholle kun on niin paljon muitakin tuotteita.
Nyt LV:n käyttäjät nouskaa ääneen ja kertokaa minulle, mikä LV:n tuotteissa on teidän ihollanne hyvää :) Kuulen - ja opin - mielelläni.
Onko joku kokenut ahaa-elämyksiä uusien Vahvistava-sarjan tuotteiden kanssa?
P.S. Nyt kun Kaura-tuotteet poistuivat, ainoa testaamani LV-tuote josta olen vilpittömästi tykännyt on silmänympärysvoide :) Se on hitusen liian kevyt ikääntyneelle iholleni, mutta se tuntuu mukavalta (ei muovisuutta!) ja siinä on minunkin tykkäämiä ainesosia kuten sheavoita, rypsiöljyä, kofeiinia ja hyaluronihappoa :)
