* Sis. mainoslinkkejä
Nyt vuorossa lisää ihania Avril-meikkejä.
Huokeiden löytöjen ystävät hurraavat, sillä esiteltävistä tuotteista kallein on 10,90€ :) Huokean, sertifioidun luonnonkosmetiikan ystävät hurraavat vielä enemmän ^_^
Aiemmin esittelin merkin törkeän hyvät ripsivärit, jotka ryöstivät ansaitusti niin suuren huomion että niputin ne omaan postaukseensa. Ehtikö joku tässä välissä ostaa "maailman parhaan luonnonkosmetiikan ripsarin" omaan kokeiluun? Olisi kiva kuulla millaisia teidän kokemuksenne ovat olleet.
Tänään esittelyssä Avrilin meikkipohjatuotteet, poskipuna sekä luomivärejä joilla innostuin tekemään smokey eye -tutorialin (postauksen lopussa). Meikkipohjatuotteista löytyi melkein ripsarin veroinen helmi, ja luomiväritkin ovat tuntumaltaan jotain ihan muuta mitä halpa hinta saattaisi antaa odottaa. Avril voisi laatunsa puolesta mennä helposti luonnonkosmetiikan selektiivisestä sarjasta. Ainoa mitä tämä meikkifriikki jää kaipaamaan on värikkäämpi luomivärivalikoima ja heleämpi sävyvalikoima huulipunissa.
Olen saanut Avril-meikit testiin Biodellyltä.
Meikkipohjatuotteita on kaksi; hoitavampi ja normaalista kuivalle iholle sopiva BB-voide sekä useampia sävyvaihtoehtoja tarjoava, kaikille ihotyypeille sopiva meikkivoide.
Peittävyys näissä on kutakuinkin samaa luokkaa, kummatkin tekevät erittäin luonnollisen, läpikuultavan pohjan korkeintaan medium miinus -peittävyydellä. BB-voide on selvästi kosteuttavampi ja jättää ihastuttavan kasteisen näköisen pinnan (niiden iloksi jotka sen tyyppisestä pinnasta tykkäävät, kuten minun), Le Fond de Teint -meikkivoide jättää aavistuksen himmeämmän pinnan.
BB-voiteesta on kaksi sävyä, meikkivoiteesta viisi joista Suomessa myynnissä kolme.
Sain testiin BB-voiteen tummemman sävyn ja meikkivoiteen kaikkein tummimman sävyn (Biodellyn Tanja halusi varmistua että edes jompi kumpi on mulle tarpeeksi tumma, kun ihoni sävy on tosiaan hämmentävästi tummentunut viime vuosina :)).
Meikkivoiteen sävy Miel oli minulle kuitenkin hitusen liian tumma ja punertava, mutta BB-voiteen lämpimämpi sävy Medium sopi täydellisesti. Näin ollen keskityn BB-voiteen esittelyyn. Se onkin viihtynyt kasvoillani melkein päivittäin sen jälkeen kun sain tuotteet testiin.
Jälkeä voi todellakin luonnehtia sanoilla kasteinen ja kuultava, eikö?
Avrilin BB Cream levittyy kuin unelma; siinä ei ole piiruakaan monille luonnonkosmetiikan nestemäisille meikkipohjatuotteille ominaista jähmeyttä eikä sitä levittäessä tule kiireen tunnetta. Kosteuttava koostumus antaa aikaa työstämiselle ja voidetta saa rauhassa pyöritellä kasvoille ilman huolta ihoon jämähtävistä siveltimen piirroista. Voiteessa on aurinkosuojakerroin 10.
Ihon sävy tasoittuu todella kauniisti. BB-voiteen pinta jää heleän kuultavaksi ja meikittömän näköiseksi. Tykkään lisätä puuteria (tai mineraalipohjaa) nenään ja leukaan koska nuo alueet saavat mielellään olla ainakin meikäläisen naamassa vähemmän kuultavia :)
Ennen
Jälkeen
Avrilin BB-voide kirmasi kärkileiriin kaikkien kokeilemieni luonnonkosmetiikan voidemaisten meikkipohjien joukossa. Plussaa vielä ihanan raikkaasta, jopa naisellisesta tuoksusta!
Suosittelisin Avrilin BB-voidetta normaalista kuivahkolle iholle ja niille jotka hakevat kuultavaa, hoitavaa meikkipohjaa.
Avril BB-voide* ja Avril-meikkivoide* maksavat 10,90€ ja niitä myy Suomessa mm. Biodelly.
Poskipunasävyjä on Suomessa myynnissä neljä, ja toivoin niistä testiin sävyn Rose Nacré.
Se näytti kuvassa roosan sävyiseltä, ja tähän viittaa nimikin, mutta Rose Nacré onkin aika persikkainen ja pigmentiltään paljon hillitympi mitä netin kuva antoi odottaa. Sävy muistuttaa jonkun verran yhtä lemppariani, Zuiin Mangoa, ollen ehkä valoaheijastavampi.
Rose Nacré iholla
Kuvailisin Rose Nacréa sekoitukseksi persikkaa, vaaleaa beigeä ja roosaa. Se on äärimmäisen hillitty, neutraali sävy joka sopinee useimmille ihonsävyille, tosin tummemmalla iholla vaikutelma on todennäköisesti enemmän highlight-tyyppinen koska sävy on niin vaalea.
Kaunis Rose Nacré on erinomainen "poskipunapelkurin" poskipuna, jos nyt näin voi sanoa :D Tällä ei voi tehdä ylilyöntejä ja tulos on erittäin hienovarainen. Kerrostamalla saa vähän enemmän poweria mutta pelleposkia et tällä saa yrittämälläkään :)
Avril-poskipuna maksaa 7,90€.
Toivomaani sävyä ei ollut saatavilla, ja sain sen tilalle marjaisen punaisen Rouge Sang -sävyn. Oikein miellyttävä, voidemainen koostumus mutta testisävy ei ole minun juttuni. Kaunis mutta liian "klassinen" ja ehkä liian tumma minun makuuni.
Huulipuna maksaa 8,50€.
Avrilin silmänrajauskynät ovat perinteistä puuhylsyyn pakattua laatua, sitä joka ennen oli normi ennen silikoniteknologian esiinmarssia rajauskynienkin puolella.
(Uudemman teknologian kynät, jotka eivät toki koskaan voi olla luonnonkosmetiikkaa synteettisten ainesosiensa puolesta, erottaa muovisesta hylsystä.)
Harmaanmustan Charbonin koostumus oli mielestäni paras ja liukuvin, tosin toisetkin kaksi ovat oikein hyviä. Charbon on jotenkin liukuvampi ja pigmenttisempi. Sopii sinulle, joka koet intensiivisen mustan liian vahvaksi. Noir Charbon on pehmeämpi "melkein-musta" :)
(Huom: verkkokauppojen sivuilla sävyn nimi on Noir Charbon, mutta kynässä itsessään lukee Charbon.)
Avril-rajauskynä maksaa 3,90€.
Kaikki valkkaamani luomivärisävyt olivat laadukkaan tuntuisia; hyväpigmenttisiä, silkkisesti levittyviä ja ei-varisevia. Värikkäitä papukaijameikkejä harrastavalle Avrililta ei löydy silmämeikkejä, mutta neutraalin ja klassisen linjan noudattajalle valikoima on juuri passeli.
Luomivärin hinta on 7,90€.
Vaalea roosa, kevyesti helmiäinen Aurore-sävy (kuvassa toinen etualalla) on Laveran Pearly Rose -luomivärisävyn kaltainen monitoimisävy joka käy niin luomille kuin poskipäillekin korostukseksi tai oikein Lumikki-ihoiselle kauniiksi poskipunaksi. Rose Nacré -poskipunan tavoin Aurore-luomivärin sävy on luonnossa vaaleampi kuin verkkokaupan kuvissa.
Vaikka värikkäitä My Little Pony -meikkejä rakastankin, olen myös ikuinen klassisen smokey eyen kannattaja. Se on helppo luottovalinta juhliin tai tilaisuuksiin joissa pitää näyttää skarpilta ja huolitellulta - tai ainakin vähemmän ponilta ^_^ :D Smokey eye näyttää yksinkertaisesti aina hyvältä, se on elegantti ja klassinen valinta eikä varmaan koskaan poistu "muodista".
Tässä tutorial Avril-savumeikkiin:
2. Levitä Charbon-rajauksen päälle ja sen yli tummanharmaata Gris anthracite mat -luomivärisävyä.
3. Levitä tummanharmaan sävyn yläpuolelle (ja osittäin päälle) keskiharmaata Volcan-luomivärisävyä. Sävy saa nousta reilusti luomivakoon ja sen ylikin, silmäluomen muodostasi ja tilasta riippuen.
Tälleen :)
4. Levitä kulmaluulle vaaleanharmaata Gris perle irisé -sävyä. Häivytä tällä sävyllä myös Volcan-sävyn raja.
5. Tee alaluomelle sisärajaus Charbon-kynällä ja levitä ripsirajaan sumuisesti tumminta ja keskitummaa harmaan sävyä.
6. Lisää Volume-maskaraa ja intensiivinen meikkisi on valmis.
.
Avril-meikkejä myy Suomessa mm. Biodelly*. Jolla on muuten ilmaiset postikulut heinäkuun loppuun saakka. :)
Minulla on yksi hassu "pahe". No ei se nyt mikään pahe tavallaan ole, mutta jossain määrin turha rahanmenokohde. Maksan nimittäin vedestä. Kuplavedestä.
Olen viime vuosina kuin varkain koukuttunut hiilihapotettuun kivennäisveteen. Nuorempana en koskaan juonut "sihinävesiä", helkkari, enhän juonut vettä ylipäänsä muuten kuin salilla käydessä. (Mun ruoka- ja janojuomaa oli maito vuoteen 2011 saakka.) En oikein ole liiemmin ollut limppari-ihmisiäkään, meillä juotiin kotona limua vain juhlapäivinä ja lauantai-iltaisin saunan jälkeen.
Sittemmin olen tottunut ja tykästynytkin aika ajoin juomaan light-colaa kiitos Pepsimax-riippuvaisen mieheni, mutta jos mieheni ei ole kotona (ja kaappi täten limsasta tyhjä), harvoin haen kaupasta erikseen Pepsiä.
Sen sijaan kivennäisvettä. Siihen mä olen koukuttunut ihan huomaamattani, enkä edes tiedä mistä tai milloin tarkalleen se alkoi.
Tiedän vain, että viimeiset pari vuotta olen säännöllisesti kantanut kaupasta kotiin kasseittain kuplavettä. Se ei saa päästä loppumaan. Jano ei meinaa aina edes sammua tavallisella raanavedellä. Tunteen täytyy tietysti olla psykologinen mutta yhtä kaikki siellä se on, ja raikas kivennäisvesilasillinen poistaa janon paljon hanavettä tehokkaammin.
Kai avainsana on juuri tuo raikkaus... Jonka muodostavat niin kuplat kuin kivennäisaineet yhdessä. Pitkään ajattelin, että eiväthän mineraalit kai itsessään niin paljon maistu, mutta on niissä selkeä maku sillä pelkkä hiilihapotettu lähdevesi ei maistu oikein miltään. Kuplat yksinään eivät tee "sitä juttua", mineraalit ovat yhtä tärkeä tekijä.
Useimmiten juon maustamatonta kivennäisvettä, mutta välillä tulee hirveä himo sitruunan, karpalon tai vihreän omenan makuiseen veteen. Tänä kesänä olen huomannut alkaneeni tarttua kaupassa useammin Vichyyn kuin matalahiilihapollisempaan kivennäisveteen, ilmeisesti sen voimakkaampi kuplivuus on alkanut nyt viehättää.
Joku ehdottaisi varmasti hiilihapotuslaitteen hankkimista kotiin niin kuplaveden kulutuksesta tulisi edullisempaa, mutta en tiedä, minusta tuollainen "soda streamer" -vesi ei vain maistu samalle (lue: yhtä hyvälle) kuin valmis kivennäisvesi.
Onko hiilihapotuslaitteiden juomatiivisteiden mauissa ylipäänsä olemassa "kivennäisveden" makua..?
Joo, onhan tämä aika hullu rahanmenokohde. Maksaa nyt vedestä kun sitä saa raanastakin (juomaveden osuus talouksien vesilaskuissa taitaa olla mitättömän pieni... ;)).
Toisaalta, joku toinen ostaa saman verran limpparia tai tuoremehua. Tai maitoa. Samahan se lopulta on mihin raha menee, jos kohde on itselle mieluisa (eikä vahingoita muita ^_^).
Pari sitruunalohkoa ja jääpalat upgreidaavat vissyn aurinkoisen päivän kesäparvekejuomaksi :)
Mä muuten käytän kivennäisvettä ja etenkin vissyä myös "lantraamaan" siidereitä...! :D
Light-siidereissä, joita sokeria välttelevänä juon, on hieman tympeä keinotekoisten aromien ja makeutusaineiden maku. (Hmm, niin on kyllä varmaan niissä sokerillisissakin, nyt kun mietin... Ainakin näissä kaupallisissa ei-aidoissa siidereissä tyyliä Golden Cap ja Rekorderlig...) Tuunaan siiderijuomasta vähemmän keinotekoisen makuisen (ja samalla myös vähemmän alkoholipitoisen) miksaamalla siihen Vichyä ja tuoreesta sitruunasta ja/tai limestä puristettua mehua. Nam!
(...miksi mä sitten juon siideriä jos se kerran maistuu tympeälle? No kun se on kuitenkin tosi kiva saunajuoma, ja mökillä grillatessa menee mukavasti soijanakkien kylkeen ruokajuomana ^_^)
Kuka muu tunnustaa juovansa mieluummin kivennäis- tai hiilihapotettua kuin tavallista vettä? Joku muukin koukussa kupliin? ^_^
* Sis. mainoslinkkejä
Juttua sulfaatittomista shampoista on toivottu, ja tänään esittelen kolme erilaista sellaista.
Jutun lopussa on myös hiustuotekemistin haastattelu sulfaatittomiin shampoisiin liittyen, hyppää suoraan sinne jos ainesosainfo kiinnostaa purkkijaarittelua enemmän ^_^
Esitellyistä tuotteista Biolage R.A.W.-shampoo on saatu blogin kautta.
3,90€ / 250 ml
Pesevät ainesosat: cocamidopropyl betaine, sodium lauroyl methyl isethionate, sodium methyl cocoyl taurate.
Suosikkini kolmikosta. XZ:n shampoo tuoksuu ihanalle, sen geelikoostumus on juuri sopivan paksu ja sen pesutulos on mukavan hoitava. Vaahtoutuvuus on hieman hitaampaa kuin sulfaatillisissa shampoissa, mikä houkuttaa lisäämään kerralla enemmän shampoota - mikä ei olisi itse asiassa tarpeellista sillä vaahto ei korreloi pesutehon kanssa. Minä "vaahtofriikkinä" annostelen shampoota runsaasti koska mä vain niin tykkään vaahdosta :) Mikä taas johtaa sulfaatittoman shampoon nopeampaan kulumiseen kuin runsaasti vaahtoa muodostavan.
Kun Persikkanektarin vaahto lopulta muodostuu, se on ihanan pehmeää ja liukasta. Mitenkään ylelliseltä (tyyppiä luksus-salonkisarja) XZ:n shampoo ei tunnu, mutta ollakseen edullisen päivittäiskosmetiikkasarjan "arkinen" shampoo sen tuntuma hiuksissa on erinomainen. Tykkään tositosi paljon!
Eikä tuotteen jakelukanava suinkaan aina kerro sen käyttökokemuksesta ja toimivuudesta, ei salonkishampoo aina ole ylellisemmän tuntuinen kuin markettishampoo. Seuraavaksi esiteltävä tuote on hyvä esimerkki siitä.
24,90€ / 325 ml
Pesevät ainesosat: decyl glucoside, cocamidopropyl betaine, sodium cocoyl isethionate, cocamide mipa.
Biolagen uusi ympäristöystävällinen hiustenhoitosarjan R.A.W lanseerattiin viime talvena. Sarjalla ei ole ekosertifikaattia mutta tuotteiden luonnollisuusprosentti on 70-100%.
Biolagen sivuilla on muuten kerrottu ihailtavan informatiivisesti sarjan ideologiasta, tuotteiden luonnollisuudesta ja käytetyistä ainesosista. Biolage mm. kertoo, mitä "luonnollista alkuperää" heidän tuotteissaan tarkoittaa. Se tarkoittaa R.A.W.-tuotteissa sitä, että ainesosa on joko täysin muuttumaton alkuperäisestä, luonnossa esiintyvästä molekyylimuodostaan tai jos sitä on muokattu, yli 50% alkuperäisen kasvi- tai mineraalilähteen molekyylirakenteesta on säilynyt ainesosassa. Enpä ole koskaan kuullut näin tarkkaa avausta luonnollisten ainesosien -terminologiasta :) Tuotteissa käytetyt ainesosat on myös kaikki listattu ja niiden funktiot, lähteet ja luonnollisuus/synteettisyys on selitetty. Mainiota asiakaspalvelua :)
Sain testiin Recover-sarjan stressaantuneille, herkistyneille kutreille. (En muuten tiedä mitä herkistyneellä hiuksella itse asiassa tarkoitetaan... :p Että se on käsitelty? Vauroitunut? Kulunut? Ehkäpä kaikkea niitä :))
R.A.W. Recover -shampoon luonnollista alkuperää -prosentti on 70% ja shampoo on sulfaatiton. Aloitetaan positiivisesta: shampoo on ihanan marjaisen tuoksuinen. Mutta siihen tämän shampoon miellyttävyys kohdallani jääkin. Okei, ei se nyt epämiellyttävääkään ole, mutta ei sellainen shampoo, jota tykkäisin käyttää säännöllisesti.
Koostumus on aika nestemäistä mutta ei sentään valu saman tien kämmeneltä lattialle. Kuitenkin pidän itse paksummista koostumuksista. Recover-shampoo vaahtoaa miedosti, vielä miedommin kuin ZX:n Persikkanektari. Ja toisin kuin Persikkanektari-vaahto, Recoverin vaahto on ohutta, ei-liukasta "tiskivaahto"-tyyppistä. Vailla liukkautta, sormia on vaikea liikutella vaahdotettavassa tyvessä ja juuri tämän tyyppinen pesukokemus on minulle epämieluisin. Haluan, että shampoossani on aina sen verran hoitavia, liukastavia ainesosia että vaahtoa on helppoa ja vaivatonta työstää hiuksissa. Tämä tukka taitaa nyt vain stressaantua enemmän Recover-shampoosta. Huuhdellessa tyvi jää nitisevän puhtaaksi ja pituudet hoitoaineen perään huutaviksi.
R.A.W.-testituotteista löytyi kuitenkin yksi tosi hyväkin tuote, kerron siitä erikseen omassa postauksessaan. Biolage-tuotteita myy mm. eleven.fi*.
3,90€ / 200 ml
Pesevät ainesosat: lauryl glucoside (+ behentrimonium chloride ja guar hydroxypropyltrimonium chloride)
Yves Rocherin sulfaatiton tarjokas eroaa kahdesta muusta olennaisesti sillä, että se ei oikeastaan ole shampoota lainkaan, vaan ainesosiensa puolesta puhdistava hoitoaine.
En tiedä miten 'shampoo' virallisesti määritellään, mutta monelle shampoo on varmaan vaahtoava hiustenpesutuote. Low Shampoossa ei ole vaahtoavia ainesosia, vaan puhdistusmekanismi pohjautuu vaahtoamattomiin tensideihin. Tuotteen pääasiallinen puhdistava ainesosa on ioniton tensidi lauryl glucoside. Muut tensidit ovat kationisia, jotka ovat tutumpia hoitoaineiden hoitavina ainesosina (YR:n tuotteessa behentrimonium chloride ja guar hydroxypropyltrimonium chloride). Kationisten tensidien pesuteho yksinään on heikko ja niitä käytetään ionittomien tensidien kanssa.
Moni teistä on varmasti kuullut CO-pesuista eli hoitoaineella suoritettavasta hiustenpesusta, ja Yves Rocherin tuote kuuluu tähän kategoriaan.
Olen kokeillut co-pesuja aiemmin kevyillä, silikonittomilla hoitoaineilla ja tulos on ollut ihan ok, mutta odotetusti vähemmän ilmava kuin shampoolla. Koin myös, että hiukset likaantuivat nopeammin co-pesujen jälkeen, eli ne eivät jääneet yhtä perusteellisen puhtaiksi kuin shampoopesulla.
Rocherin Low Shampoo onnistuu tehtävässään aiempia co-kokelaita paremmin. Jämäkkä koostumus on helppo työstää hiuksiin ja sitä on miellyttävä hieroa hiuspohjaan. Vaikka ohjeissa ei lue niin, annan Low Poon vaikuttaa päässä hetken, sillä co-pesuissa näin neuvotaan tekemään (jotta voidemaiset ainesosat ehtivät liuottaa likaa, näin ainakin itse olen tulkinnut :)). Hiukset tuntuvat huuhdellessa puhtailta, esiselvitetyiltä ja jämäköiltä. En laita enää erikseen poishuuhdeltavaa hoitoainetta vaan suihkuttelen pituuksiin hiuksiin jätettävää hoitoainetta.
Kuivuttuaan hiukset ja hiuspohja tuntuvat yhtä puhtailta kuin vaahtoavan, hyvän shampoon jälkeen, tyvi on myös ilmava. Oikein positiivinen yllätys, sillä erittäin miedot ja hoitavat puhdistavat ainesosat huomioonottaen odotin erilaista tulosta. Vähintään sitä, että hiukset jäävät raskaamman tuntuisiksi, mutta kyllä jotkut superhoitavat silikoniset shampoot jättävät hiukset lättänämmksi.
Vahvempia muotoilutuotteitta Low Shampoo ei kuitenkaan onnistu täysin irrottamaan. Tavallinen keskivahva hiuskiinne lähtee kyllä mutta esimerkiksi Cutrinin tymäkkä kuivashampoo ei peseydy kokonaan pois.
Yves Rocherin Low Shampoota* saa Yves Rocherin verkkokaupasta*.
(...nyt kun YR:llä ei enää ole liikkeitä Suomessa, niisk.)
Kolmikko pähkinänkuoressa:
Lopuksi pieni hiustuotekemistin haastattelu. Haastattelin Bernerin kemisti Outi Tarakkamäkeä.
Sanni: Miksi kuluttajat hakevat sulfaatittomia shampoita? Johtuuko se enemmän sulfaattien ärsyttävyydestä vai siitä, että sulfaatiton shampoo miedommin pesevänä esimerkiksi säästää hiusväriä?
Outi Tarakkamäki: Myös sulfaateilla saadaan tehtyä yhtä mietoja koostumuksia, joten sitä ei voi käyttää perusteena. Yleensä sulfaatittomat shampoot säästävät hiusväriä, mutta tässäkin kannattaa olla tarkkana, kaikki koostumukset eivät välttämättä ole miedompia kuin sulfaatillisetkaan.
Sanni: Sulfaatittomista shampoista kuulee välillä myyttiä, että toisinaan sulfaattien sijaan käytetyt aineet ovat jopa voimakkaampia ja/tai yhtä ärsyttäviä kuin sulfaatit. Onko tässä mitään perää?
Outi Tarakkamäki: Kyllä, historia sulfaatittomuudesta tulee Yhdysvalloista, jossa on perinteisesti käytetty natriumlauryylisulfaattia (SLS) joka on ärsyttävämpi kuin Euroopassa yleisemmin käytetty natriumlauryylieetterisulfaatti (SLES). Ja kyllä usein näkee, että SLS on korvattu sulfaatittomalla vaihtoehdolla, joka ärsyttää enemmän kuin SLES.
Sanni: Mikä lopulta on sulfaatittoman shampoon hyöty sulfaatilliseen verrattuna? Hellävaraisuus?
Outi Tarakkamäki: Sanoisin, että hiusvärin pysyvyys ja hellävaraisuus. Sulfaatiton shampoo pesee miedommin (formulasta riippuen, Sannin huom, mutta Tarakkamäki varmasti viittaa niihin rehellisesti hellävaraisiin), joten etenkin kuivasta päänahasta kärsivät voivat hyötyä sulfaatittomista shampoista. Sulfaatittoman shampoon kanssa ei välttämättä tarvitse käyttää ollenkaan hoitoainetta. Toisaalta, osa voi kokea että sulfaatiton shampoo ei poista tarpeeksi tehokkaasti rasvaisuutta ja lopputulos on liian hoitava.
Lopuksi halusin vielä kysyä, mikä ainesosa tekee XZ:n Persikkanektari-shampoosta niin hoitavan tuntuisen (vaikka arvasin sen jo olevan guar hydroxypropyltrimonium chloride).
Outi Tarakkamäki: Se on kationinen hiusta hoitava yhdiste (eli just tuo guar, Sannin huom.), joka helpottaa hiusten kammattavuutta, vähentää sähköisyyttä sekä auttaa hoitavien aineiden kuten auringonkukkauutteen kiinnittymistä hiuksen pintaan.
*
Lukijoiden joukossa sulfaatittomien shampoiden käyttäjiä? Mistä syystä te olette päätyneet sulfaatittomien klubiin?
