Lupasin helmikuun lopun CeraVe-jutussani palata CeraVeen kevään aikana, ja nyt on se hetki. Tällä kertaa luupin alla on kaksi CeraVe'n kasvovoidetta: suojakertoimellinen päivävoide ja "tavallinen" kasvovoide.
CeraVe'n oman suosituksen mukaisesti aamuisin tulee käyttää suojakertoimellista voidetta ja iltaisin ei-suojakertoimellista. Mitään yö/päivävoide-jaottelua heillä ei muutoin ole. Ei-suojakertoimellista voidetta voi toki käyttää myös aamuisin.
Olen ostanut jutun tuotteet itse.
Tämä kasvovoide vaikuttaa olevan kesällä 2020 esittelemäni CeraVe SPF 25-voiteen jälkeläinen, tai päivitetty versio. Kun luen tuon viiden vuoden takaisen arvioni, huomaan, että SPF 30-versio tuntuu ihan samanlaiselta. Eli: ei hyvältä.
Kuten SPF 25-edeltäjässä, myös SPF 30-voiteessa on jähmeän tuntuinen koostumus joka vie ajatukset old school -aurinkovoiteisiin. Koostumus ei tunnu modernilta; tänä päivänä on täysin mahdollista valmistaa kevyitä ja täysin notkeasti levittyviä SPF-voiteita korkeillakin kertoimilla.
Ja kuten SPF 25-versiossa, tässäkin on tympeä, hieman lääkemäinen raaka-aineiden tuoksu.
CeraVe'n SPF 30 -voide antaa suojaa sekä UVA- että UVB-säteille, kuten käytännössä ihan kaikki SPF-voiteet tätä nykyä tekevät. Yliopiston Apteekin sivulta löytyy tieto, jonka mukaan voiteen UVA-suoja on 20. Pakkauksessa tai CeraVe'n omilla sivuilla ei tällaista tietoa mainita, mutta hienoa, jos tieto pitää paikkansa. Hyvin harva länsimainen brändi ilmoittaa aurinkovoiteensa UVA-suojan tason, mitä ihmettelen, kun UVA-säteilyltä suojautuminen on myös tärkeää, ja korostuu tietyllä kuluttajaryhmällä, kuten hyperpigmentaatioon taipuvaisilla.
Voiteen UV-filtterit ovat Octisalate, Tinosorb S, Avobenzone ja Uvinul T 150. Näistä Octisalate ja Avobenzone ovat vanhan ajan filttereitä, Tinosorb ja Uvinul uuden sukupolven. Euroopassa myytävissä CeraVe'n SPF-voiteissa on eri UV-filtterit kuin USAssa, koska Yhdysvalloissa on yhä käytössä pelkästään vanhan koulukunnan UV-suodattimia.
Hoitavat aineet vaikuttavat olevan samat kuin viiden vuoden takaisessa versiossa, eli glyseroli, hyaluronihappo, niasiiniamidi ja tietysti keramidit.
Erityisen kosteuttavalta tämä voide ei tunnu minun ihollani, mutta se johtuu mahdollisesti siitä, että oma ihoni on tottunut kasviöljyjä sisältäviin ihonhoitotuotteisiin. CeraVe'n voide on öljytön (vaan ei rasvaton), joten se hoitaa ihoa hieman eri mekanismilla kuin kasviöljypitoinen tuote.
Toisin kuin synteettiset rasvat, kasviöljyt sisältävät Omega-rasvahappoja, jotka ovat tärkeässä roolissa ihon suojakerroksessa. Omegaöljyt ovat tyydyttymättömiä ja imeytyvät syvemmälle ihoon ja tekevät ihosta eri tuntuisen kuin tyydyttyneet rasvahapot, joita taas synteettiset rasvat sisältävät.
"Iltaversio" on vailla UV-suodattimia ja sisältää muuten samat hoitavat aineet kuin SPF-versio, eli glyserolia, niasiiniamidia, keramideja ja hyaluronihappoa.
Koostumus on ikäänkuin vähän "geelimäinen" ja tuntuu vähärasvaiselta. Tässä onkin varmasti vähemmän rasvamaisia aineita kuin SPF-voiteessa, sillä tähän ei ole tarvinnut laittaa UV-suodattimien vaatimia öljymäisiä liuottimia.
Voide imeytyy nopeasti ja jättää himmeän ja vähän "muovisen" tuntuisen pinnan ihoon. Kai tunnetta voisi myös kutsua pehmeäksi, mutta pehmeys on "muovista" verrattuna aitoihin öljyihin. Tämä on, hmm, kovempaa pehmeyttä. Iltaversio ei tuoksu miltään; tässä ei ole ikävää raaka-ainetuoksua, mikä todennäköisesti johtuu UV-filtterien puutteesta. Monissa UV-suoja-aineissa on teollinen, vähemmän miellyttävä ominaistuoksu.
CeraVea testatessa minun on yksinkertaisesti todettava, että sarjan tuotteet sekä koostumustyyli eivät ole minulle. Voiteet ovat jopa aika kamalan tuntuisia, kun vertaan tunnetta siihen, millaisen ihofiiliksen normaalisti käyttämäni hoitotuotteet jättävät.
Keramidit. Keramidithan ovat iholle erittäin hyviä ainesosia.
Toinen hyvä asia on tuotteiden sopivuus herkälle iholle. Selvästikin kuluttajien palautteen perusteella - minunkin seuraajieni - CeraVe sopii monen iholle. Vaikka pidän CeraVe'n tuotteita selvästi heikommin hoitavina kuin luonnollisia vastineitaan, synteettisissä ainesosissa on se etu, että ne ovat aina tasalaatuisia ja voivat sen perusteella aiheuttaa luonnollisia ainesosia vähemmän ihoreaktioita. Siksi monet synteettiset apteekkisarjat sopivat hyvin herkälle iholle: ainesosat ovat niin yksinkertaisia sekä tasalaatuisia. Kasviuutteet ja öljyt eivät ole koskaan samanlaisia. Seuraavan sadon raaka-aineissa on aina hieman erilainen ravintoainekoostumus.
CeraVe'n koostumukset on säädetty hyperneutraaleiksi. Ne voivat olla tässä neutraaliudessaan tosi tylsiä kosmetiikkanörtin näkökulmasta, ja sensorisestikin anti-elämyksellisiä, mutta yhtä kaikki tämä ultraneutraalius tekee niistä sopivia monelle.
Itse en kuulu heihin, mutta jokaiselle on ne omat, sopivat ihonhoitotuotteensa. :)
Vapun piristykseksi jaan teille äitini vanhimman hajuveden tarinan. ☺️
Hajuvesi, Bourjoisin Soir de Paris Eau De Cologne, täyttää tänä vuonna 60 vuotta.
Kaunis sininen pullo asuu äitini kylpyhuoneen peilikaapissa ylimmällä hyllyllä. Sen sisällä on yhä noin viidesosa hajuvettä jäljellä, ja tuoksu on oikein sellainen ihanan vanhanaikaisen parfyymimainen; puuterinen, myskinen, kukkainen ja vähän salaperäinen.
Taisi olla viime joulu, kun tulin kysyneeksi, miten vanha kyseinen hajuvesi onkaan - muistan sen nimittäin jo lapsuudestani. Tummansinisen pullon takaa paljastui hauska tarina.
Täytyy myöntää, että iloitsen siitä, että meidän perheessä on tämä "jemmausgeeni", jonka seurauksena yhden jo toisen perheenjäsenen hyllyistä löytyy vuosikymmeniä vanhoja kosmetiikkatuotteita. Vievät turhaan tilaa - mutta kyllähän ne museoiduttuaan tuovat omanlaistaan viihdettä ja iloa. ☺️
Soir de Paris'in tarina on seuraavanlainen.
19-vuotias äitini teki teatteriryhmänsä kanssa kesällä 1965 matkan Bulgariaan kansainväliselle nuorisoleirille. Ulkomaanmatka, kuten myös lentomatka, oli nuoren Maritan ensimmäinen. Kuvassa Aulangon satuteatterilaiset ovat Seutulan lentokentällä lähdössä matkaan.
Lentokoneessa äiti teki ostoksia. Lentoemännällä ei ollut antaa vaihtorahaa, joten hän antoi vaihtorahana Bourjoisin hajuveden.
Sen jälkeen hajuvesi on seurannut Maritaa läpi elämän, ja on viettänyt viimeiset neljä vuosikymmentä kuopiolaisen kerrostalon kylppärissä. 60. vuotenaan se päätyy ilahduttamaan tuntemattomia ihmisiä tämän blogipostauksen kautta. ☺️ Ainakin toivon, että hajuveden tarina tuo hymyn lukijan huulille.
Olen tänään saanut kuulla tarinoita tuolta matkalta Bulgarian aurinkorannikolle, jossa nuoret ympäri maailmaa tapasivat yhdessäolon ja kansainvälisen ystävyyden merkeissä.
Eri maiden nuoret järjestivät iltamia, joissa esiteltiin oman maan kulttuuria ja järjestettiin hauskaa ohjelmaa. Äitini mukaan suomalaisten ilta oli ollut suosituin, olivathan suomalaisryhmän jäsenet kaikki teatterin harrastajia. :)
Suomalaisillan ohjelma huipentui juuri maailmalla breikanneeseen letkajenkkaan, joka oli kuulema eeppinen menestys! ☺️
🎈 Mukavaa vappua kaikille, ja ihanaa kevään viimeistä kuukautta! 🌼
Terveisiä myös Maritalta!
Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on vastannut minulle yhteydenottooni koskien markkinoinnin tunnistettavuuden yhtenäistämistä kaikessa mediassa.
Yhteydenottoni liittyy ohjeistukseen, joka on erilainen vaikuttajamedialle sekä perinteiselle medialle. Tiivistettynä kyse on siitä, että markkinointimenettelyt sekä se, mikä katsotaan mainonnaksi, on määritelty eri tavoin vaikuttajamedian ja perinteisen median ohjeistuksessa. Esimerkiksi lehdistö on vapaa hyödyntämään ilmaiseksi saamiaan tuotteita vailla mainosmerkintöjä ”journalistisin perustein”, kun taas vaikuttajamediassa samat saadut tuotteet ovat viranomaisen tulkinnan mukaan ”mainos”.
Tämän seurauksena kuluttajan on vaikea tunnistaa tai tietää, mikä kaikki on mainontaa, ja käytäntöjen erot vaikuttavat myös siihen, että kuluttaja voi pitää yhtä mediaa riippumattomampana kuin toista. Asiaa avaa myös tämä postaukseni.
Vaikuttajien ohjeistuksesta vastaa Kuluttaja-asiamies, perinteisen median ohjeistuksesta Journalistin Ohjeet. Ohjeiden pääasiallinen ero liittyy siihen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan julkaisuun päätyneen tuotteen tai palvelun alkuperä määrittää julkaisun mainonnallisen luonteen, Journalistin Ohjeiden mukaan taas tapa, jolla aihetta käsitellään.
Kummassakin mediassa maksettu markkinointi on aina mainontaa, eikä maksetun mainonnan merkinnöissä - ainakaan pääsääntöisesti, tietojeni mukaan - ole ollut puutteita. Tulkintaero koskee ilman palkkiota tai julkaisuvelvoitetta saatuja tuotteita, palveluita tai muita etuja, joita median edustaja kuten toimittaja tai vaikuttaja saa asemansa vuoksi.
Kuluttaja-asiamies näkee median edustajalle annetut ilmaiset tuotteet aina markkinointina, koska annettujen tuotteiden taustalla on pohjimmiltaan kaupallinen intressi eli toive siitä, että tuote saa näkyvyyttä julkaisijan mediassa. Journalistin Ohjeet eivät ota lainkaan kantaa siihen, ovatko ilmaiseksi saadut tuotteet "markkinointia" ja lehdistö itse näkee ilmaiset tuotteet työvälineinä. Myös moni vaikuttaja, joka kirjoittaa tietystä aihepiiristä työkseen, näkee tuotteet työvälineinä.
Sillä, miten vaikuttaja saamansa tuotteet näkee, ei kuitenkaan ole ohjeistuksen kannalta merkitystä, sillä ohjeet on luotu yleisellä tasolla kaikille sosiaalisessa mediassa sisältöjä luoville tahoille. Vaikuttajia on monenlaisia; osa toimii ammattimaisesti, osa ei tiedä mitään markkinointiin liittyvistä lakipykäkien velvoitteista. Edes sillä ei ole merkitystä, kutsuuko henkilö itseään vaikuttajaksi.
KKV:n selvennöksen pohjalta ymmärrän nyt entistä paremmin tarpeen tarkalle ohjeistukselle. Ohjeistus on välttämätön.
Kuitenkin, pidän edelleen ongelmallisena, että mainonnan tunnistettavuuden säännöt eivät ole kaikessa mediassa yhtenäiset. 👉 Koska kuluttajansuojalakia tulkitsevan viranomaisen mukaan ilmaiseksi saatu tuote omaa mainonnallisen luonteen tuotteen käsittelytavasta riippumatta, ei ole johdonmukaista vaatia tämän mainonnallisen luonteen esiintuomista yhdessä mediassa mutta ei toisessa.
Jos ohjeistus ja käytännöt mainosmerkintöjen suhteen ovat eri medioissa erilaiset, miten kuluttajalla on mitään mahdollisuutta erottaa, milloin taustalla vaikuttaa yrityksen kaupallinen intressi ja milloin ei? Miten perustellaan, että tuo kaupallinen intressi on tärkeää tunnistaa yhdessä mediassa, mutta ei toisessa? Viranomaisen tulkinnan tulisi näkyä tasapuolisesti kaikessa mediassa.
KKV:lta saamastani vastauksesta tulkitsen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan myös perinteisen median tulisi merkitä ilmaiseksi saadut tuotteet. Kuluttaja-asiamies kertoo, että ohjeiden puute johtuu priorisoinnista; toistaiseksi Kuluttaja-asiamies ei ole arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta. Ohjeiden puute ei tarkoita, etteikö merkintöjä tulisi tehdä. Se tarkoittaa vain sitä, että KKV on priorisoinut muita asioita.
Joka tapauksessa tilanne tällä hetkellä on se, että lain tulkinnan puitteissa jokaisen median tulisi ilmoittaa, kun tuote on saatu ilmaiseksi, mutta käytännössä perinteinen media ei tätä tee - tai tekee hyvin harvoin, poikkeuksiakin* on - ja oma oletukseni on, ettei merkintöjä tehdä, koska mikään ohjeistus ei kirjaimellisesti ohjeista tähän.
* Yksi poikkeus on Anna-lehti, joka käyttää esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden esittelyssään ilmaisua: "Artikkelissa mainituista tuotteista osa on ostettu ja osa saatu toimitukseen saaduista näytteistä". Tämä merkintä erottaa Annan positiivisella tavalla kaikista muista ns. naistenlehdistä, mutta ei olisi sallittu vaikuttajamediassa, sillä vaikuttajien ohjeistus vaatii tuotteiden alkuperän sekä yritysten tarkan erittelyn ja maininnan.
Palaan aiheeseen vielä toisessa postauksessa, jossa avaan Journalistin ohjeita markkinoinnin näkökulmasta ja kerron siitä, miten lehdet näkevät ilmaiseksi saatujen tuotteiden luonteen toimituksellisissa sisällöissään.
. . .
Tässä KKV:n minulle kirjoittama vastaus. Julkaisen sen, koska se antaa vastauksia kanavissani käytyyn keskusteluun ja vastauksella on kuluttajille merkitystä.
Vastauksen väliotsikot ovat minun lisäämiäni - lisäsin ne lukemisen sekä vastauksen sisällön jäsentämisen helpottamiseksi. Olen myös lisännyt värikorostuksen tärkeiksi katsomiini kohtiin.
KKV, 28.4.2025
"Kiitos viesteistäsi. Vastaamme samalla alla olevaan viestiisi ja 23.4. lähettämääsi viestiin.
Juuri näin, kun perinteisessä mediassa on kaupallista sisältöä, tulee kuluttajansuojalakia noudattaa. Sivulla Mainonnan tunnistettavuus - Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perusperiaatteita mainonnan tunnistettavuuteen liittyen.
Kun kuluttaja-asiamies on ottanut vaikuttajamarkkinointiin tarkemmin kantaa linjauksessa, ohjeita on nostettu myös tuolle sivulle. Perinteisen median osalta ei ole linjattu tarkemmin ja siten myös Mainonnan tunnistettavuus -sivulla on vain perusperiaate.
Se, että sivuilla ei ole ohjeita PR-tuotteiden ja perinteisen median osalta, ei ole kannanotto, jonka mukaan kyseisiä julkaisuja ei tarvitsisi merkitä perinteisessä mediassa. Se tarkoittaa sitä, ettei kuluttaja-asiamies ole toistaiseksi arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta.
Kuluttaja-asiamies on tietoinen, että PR-tuotteita lähetetään myös toimittajille ja toimituksiin. Toistaiseksi kuluttaja-asiamies ei tosiaan ole ohjeistanut perinteistä mediaa tarkemmin.
Kuluttaja-asiamies joutuu priorisoimaan sekä valvontaa että ohjeistamista.
Kuluttaja-asiamiehen priorisointiperiaatteet löytyvät täältä: Kuluttaja-asiamiehen valvonnan priorisointiperiaatteet - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Ohjeistaminen vaatii tarkkaa juridista arviointia, jossa otetaan huomioon muun muassa alan erityispiirteet. Siten mahdollisuus ohjeistamiselle on aina arvioitava priorisointiperiaatteiden nojalla.
Kuluttaja-asiamies pyrkii valmentavalla valvonnalla tukemaan yritysten mahdollisuuksia toimia lainmukaisesti (ks. Kuluttajansuojan valmentava valvonta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto).
Muun muassa kuluttaja-asiamiehen linjaukset ovat osa valmentavaa valvontaa.
Kuluttaja-asiamies on katsonut tarpeelliseksi ohjeistaa vaikuttajia mm. siitä syystä, että useat heistä ovat yksinyrittäjiä, joilla ei useinkaan ole juridista apua kuluttajansuojavelvoitteiden selvittämiseen.
Vaikuttajamarkkinointi on tutkimusten mukaan erityisen tehokasta mm. siitä syystä, että kuluttajat luottavat tutuiksi kokemiensa henkilöiden suosituksiin.
Koska vaikuttajien sisällöissä on sekä kaupallista että vaikuttajien henkilökohtaista, ei-kaupallista sisältöä, vaikuttajamarkkinointia voi olla vaikeaa tunnistaa.
Markkinoinnin tunnistaminen on erityisen haastavaa lapsille. Nämä seikat korostavat tarvetta vaikuttajamarkkinoinnin selkeille merkinnöille, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, että kuluttaja-asiamies on päättänyt antaa aiheesta ohjeistusta.
Myös osa vaikuttajamarkkinointialasta itse on toivonut ohjeistusta.
Lisäksi myös kuluttajat ovat tehneet kuluttaja-asiamiehelle ilmoituksia vaikeasti tunnistettavasta vaikuttajamarkkinoinnista.
Kiitämme esiin nostamistasi huomioista ja kyselysi vastausten jakamisesta. Otamme ylös toiveen arvioida ja ohjeistaa menettelyjä perinteisessä mediassa.
Tuotesijoittelua ja markkinointia televisiossa koskee oma erityslainsäädäntönsä, jota valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, ja heidän sivuiltaan löytyy siihen liittyvää ohjeistusta (ks. Markkinointi, sponsorointi ja tuotesijoittelu | Traficom).
Tuotesijoittelua koskeva lainsäädäntö on osin tiukempaa kuin vaikuttajamarkkinointia koskeva sääntely. Tuotesijoittelussa ei saa esimerkiksi rohkaista hankkimaan tuotteita tai palveluja, mainosluonteisesti viitata tuotteisiin tai aiheettomasti korostaa tuotteita. Nämä ovat vaikuttajamarkkinoinnissa sallittuja markkinointikeinoja.
Mainostarkoituksessa saatuja tuotteita koskevien vaikuttajamarkkinointilinjauksen merkintäsuositusten osalta on hyvä huomioida, että kuluttajien medialukutaidossa ja erilaisten merkintöjen ymmärtämisessä on eroja.
Osa kuluttajista ymmärtää, mitä esimerkiksi "PR" tarkoittaa, mutta kaikki eivät. Osa kuluttajista mieltää, että esimerkiksi "saatu" viittaa sisällön kaupallisuuteen, mutta kaikki eivät.
Mainonnan tulee olla tunnistettavaa kaikille sosiaalista mediaa käyttäville kuluttajille esimerkiksi siitä huolimatta, kuinka tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä he ovat. Mainonnan tulee olla selkeästi tunnistettavissa myös esimerkiksi lapsille ja nuorille.
Siksi kuluttaja-asiamies on katsonut perustelluksi suositella merkinnöissä käytettävän ilmaisuja, jotka viittaavat selkeästi mainontaan.
Tieteellisen tutkimustiedon valossa uudet suositukset merkinnöiksi on katsottu perustelluiksi (ks. esim. Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Hanna Reinikaisen teksti Vaikuttajamarkkinointi on tehokasta – siksi sen tiukempi sääntely on perusteltua - Viestijät).
Asiaa on avattu lisää vaikuttajamarkkinointilinjauksen UKK-sivulla: Kysymyksiä ja vastauksia vaikuttajamarkkinointilinjauksesta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Sivulla on lisäksi muun muassa:
• vastattu kysymykseen siitä, miten linjausta tulisi soveltaa ns. vanhoihin saatuihin tuotteisiin, jos niitä esitellään vielä pitkän ajan jälkeen. Kuluttaja-asiamies on todennut muun muassa, että kuluttaja-asiamiehen ei ole mahdollista asettaa ajallista rajaa sille, kuinka pitkään merkinnät tulee tehdä. Tällainen raja ei perustuisi lainsäädäntöön. Vaikuttaja voi käyttää harkintaa siinä, kuinka pitkään merkintöjä tekee. Tieto siitä, että tuote on saatu mainostarkoituksessa, on kuluttajalle todennäköisesti merkityksellisempi, jos julkaisu tehdään pian tuotteen saamisen jälkeen, mutta ei välttämättä enää esimerkiksi vuosien päästä.
• vastattu kysymykseen siitä, tuleeko julkaisu merkitä, jos vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen mainostarkoituksessa, mutta myöhemmin ostanut sen itse. Kuluttaja-asiamies on todennut, että merkintävelvollisuus koskee vain mainostarkoituksessa saatua tuotetta tai palvelua. Jos vaikuttaja ostaa tuotteen tai palvelun itse kuluttajana tämän jälkeen, ei julkaisussa tarvitse tuoda esiin, että vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen tai palvelun.
• annettu lisätietoa liittyen omien tuotteiden mainosten merkitsemiseen. Sivulla avataan tarkemmin, missä tilanteissa merkintöjä suositellaan.
Viittasit viestissäsi valtioneuvoston asetukseen ja maksamisen käsitteeseen. Valtioneuvoston asetuksessa tosiaan todetaan, että kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla sopimattomana pidetään tiedotusvälineen toimituksellisen sisällön käyttämistä kulutushyödykkeen myynnin edistämiseen siten, että elinkeinonharjoittaja on maksanut myynninedistämisen, mutta siitä ei ilmoiteta selvästi sisällössä tai kuluttajalle selkeästi tunnistettavin kuvin tai äänin.
EUT on täsmentänyt linkatussa ratkaisussa, ettei maksamisella tarkoiteta vain rahallista maksua, vaan myös rahanarvoisia etuja.
Ystävällisin terveisin
Kilpailu- ja kuluttajavirasto"
*
Vastauksessani KKV:lle ehdotin, eikö Mainonnan tunnistettavuuden perusperiaatteisiin voisi lisätä kohtaa, joka määrittelee ilmaiseksi saadut tuotteet markkinointina. Tällöin asia olisi kaikkein selkein, eikä vaatisi erillisiä ohjeistuksia perinteiselle medialle.
.
Kyselyyni vastasi 1271 ihmistä. Tärkeimmät kuluttajan kokemusta kuvaavat vastaukset yllä.
