Tiedättekö mikä on maailman suosituin lentoreitti?
Yllätytte: se on eteläkorealainen kotimaan reitti Soulin Gimposta Jejun saarelle.
Tiheimmillään lentoja Soulista Jejulle lähtee kymmenen minuutin välein ja reittiä liikennöi viisi korealaista lentoyhtiötä. Kyseessä on siis sanalla sanoen pirun suosittu kohde. Ja speksit kuulostavatkin fantastisilta; vulkaaninen, trooppinen paratiisisaari, "Korean Havaiji", maisemat niin ainutlaatuiset että osa saaresta on nimetty UNESCOn luonnonperintökohteeksi. Traveller.comin mukaan "puhdasta Instagram-kultaa"; dramaattisia tulivuorimaisemia, maanalaisia luolia, upeita vaellusreittejä ja kuvankauniita rantoja.
Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Jeju island Biosphere Reserve
Tällä pohjalla voi sanoa, että odotukset ovat korkealla.
Mutta - jo majapaikkaa etsiessä hämmennyin. Selailin kuvia Bookingissa, Hotels.comissa ja Airbnb'ssä ja majoitusilmoitusten kuvat saaren eri alueista olivat sanalla sanoen vähemmän pittoreskeja. Halusin majoittua johonkin kivaan, viehättävään kylään tai tunnelmalliseen pikkukaupunkiin kahden viikon miljoonakaupunkioleskeluni jälkeen, ja kuvittelin tehtävän olevan helppo nakki Jejun kaltaisella saarella. Majoitushakupalveluiden kuvat maalasivatkin ihan erilaista kuvaa.
Lonely Planetin oppaasta olin lukenut suosituksen majoittua Jejun eteläpuolelle Seogwipoon joka on saaren toiseksi suurin asutuskeskus pääkaupunki Jeju-si'n jälkeen. Lounarin mukaan Jeju-si ei ole erityisen viehättävä ja kuvailee pienempää Seogwipoa kuvauksellisemmaksi vaihtoehdoksi jonka sijainti on parempi vaellusreittienkin kannalta. Lopulta valitsin Seogwipon epämairittelevista kuvista huolimatta ja buukkasin vaeltajien suosiossa olevan hostellin. Kyllä todellisuus maisemien puolesta varmasti olisi paikan päällä jotain muuta.
Mutta ei se ollut. Puolentoista tunnin bussimatkan aikana Jeju-si'n lentokentältä Seogwipoon ikkunoiden ohi lipui arkisia maisemia jotka eivät saaneet kättä hapuilemaan kameraa kohti kertaakaan. No, ehkä tämä bussi vain ei kulje sellaista reittiä, joka näyttäisi saaren parhaita puolia..?
Kuva: Wikimedia Commons
Viimeistään kyydin saavuttaessa saaren suosituimman ja eksklusiivisimman resort-kylän Jungmunin aloin miettiä, onko minussa matkailijana jotain ihan pielessä tai kemiat täysin vinksallaan korealaisten lomasaarten kanssa, kun paikka kitscheine viihdemuseoineen ja geneerisine hotellikomplekseineen vailla aidon kylän tunnelmaa näytti minusta aivan kamalalta. Vai onko aasialaisilla turisteilla vain erilainen maku ja mieltymys lomasaarten suhteen kuin eurooppalaisilla...? Tai - ehkä täällä ei ylipäänsä ole viehättäviä "postikorttikyliä", jospa aasialaiset saaret ovat kaiken kaikkiaan tyyliltään ja rakennusarkkitehtuuriltaan niin erilaisia, ettei täällä voi odottakaan kohtaavansa Välimeren saarten tyyppistä idylliä...? En tokikaan odottanut samanlaisia kyliä, mutta en kuitenkaan tällaista epätunnelmallisuutta.
(Kuulisin todella mielelläni kokemuksia jos lukijoiden joukossa on aasialaisilla saarilla tai maaseudulla matkustelleita, kertokaa minulle että täällä on myös niitä postikorttikyliä... :))
Vien teidät nyt mukanani kierrokselle Seogwipon suosituimmille ja vierailijan kannalta kiinnostavimmille alueille; satamaan, vesiputouksille, ravintolakaduille ja ostoskaduille.
Seogwipon keskustaa halkova pääkatu on nimetty saarella 50-luvulla vaikuttaneen, Korean merkittävimpiin taidemaalareihin kuuluvan Lee Jung Seopin mukaan.
Lee Jung Seop näkyy täällä kaikkialla; hän on selvästikin hyvin rakastettu Jejulla vaikka ei ollut syntyjään saarelta ja asui täällä vain muutamia vuosia ennen kuolemaansa.
Seogwipon keskusta on jyrkkää. Osa Lee Jung Seop -kadusta muutamine sivukatuineen on autotonta kävelykatualuetta.
Taidetta Taepyong-ro-kadun varrella, takana nousee kävelykatualue.
Ostoskatu Jungjeong-ro. Tämän kadun varrella ovat mm. kaikki kosmetiikkaliikkeet.
Toinen ostoskatu Jungang-ro.
Tässä on majapaikkani, Gudeok Guest House, Hiking Inn (vaalea kerrostalo kuvan keskellä).
Yläkeskustan ravintolakatu.
Vilkkain ruokapaikka kaupungissa on Olle Market -kauppahalli, olin tosi iloinen kun putkahdin tänne eilen illalla nälkäisenä. Oli kivaa löytää paikka täynnä elämää vähän aavemaisen hiljaisten katujen jälkeen.
Satamakatu, tämä on osa kaupungin pisintä "food specialized street" -aluetta nimeltään Chilshimni Food Street.
Satamaa ilta- ja yövalaistuksessaan kehutaan Seogwipon turistiesitteissä "not to be missed" -materiaaliksi.
En tiedä olenko minä sitten joku esteettisen matkailun snobi vai ovatko Kreikan tai Sveitsin kameraa rakastavat kyläidyllit yksinkertaisesti vain hemmotelleet minut piloille, kun en kertakaikkiaan voinut yhtyä esitteiden ylistykseen, ja minusta koko Seogwipo vaikutti tuikitavalliselta tai jopa tylsältä kaupungilta vailla erityistä charmia.
Eilisen kohokohta oli ehdottomasti auringonlasku, joka piirsi taivaalle todella kauniin valonäytöksen. Kuin Jejun versio revontulista...
Katselin näytöstä melkein tunnin ja värien kirjo tuntui muuttuvan intensiivisemmäksi minuutti minuutilta. Seisoin Saeyengyon sillalla ja minut valtasi tuttu, maailmaan rakastunut tunne ja harmitus Seogwipon epätunnelmallisuudesta valui hetkellisesti pois.
Kyllä se varmasti on luonto joka Jejulla on se juttu, urbaanit ympäristöt voin jättää omaan arvoonsa. (Jungmun? Valitsen Santorinin, kiitos.) Mutta näyttää pahasti siltä, että luontokokemukset tässä UNESCON maailmanperintökohteessa ovat vaarassa jäädä väliin Jeju-visiitilläni.... :( Nyyh.
Syy?
Nohh, arvatkaas mikä pälähti tänään jälleen puhelimen näytölle:
Käännös: "Älä käytä tänään kello 10:stä eteenpäin laivayhteyksiä äläkä lähde kalastamaan".
Soul-emäntäni Ellaynakin oli viivalla; hyvin pian tämän hätätiedotteen jälkeen sain häneltä viestin, jossa hän kertoi Japanista päin tulevan taifuunin tuovan Jejulle rankkoja sateita viikonlopuksi.
(Ellayna on kuin mun "Etelä-Korean äiti", huolehtii koko ajan että onhan minulla kaikki kunnossa <3)
Tällaista tiedossa. Möööö...
Tänään aamupäivällä sää oli vielä aurinkoinen ja puolipilvinen. Turisti-infossa suositeltiin siirtymään sisätiloihin viimeistään kello 15.00 jolloin sateen oli määrä alkaa.
Käytin rajallisen ajan tehokkaasti hyödyksi ja vierailin Seogwipon kahdella vesiputouksella joista toinen on UNESCOn listalla.
Jeongbang-putous.
No, se näytti vesiputoukselta. :) Pieneltä sellaiselta.
Matkalla toiselle putoukselle kuljin tunnetun Chilshimni-ruokakadun kautta.
...mutta... missäs täällä nyt sitten on niitä ravintoloita..? Ilman kylttiä en osaisi heti arvata tätä katua ruokaan erikoistuneeksi. Chilshimnin varrella on Seogwipon tihein ravintolakeskittymä - ainakin kaikkien esitteiden ja kadun varrella olevien karttojen mukaan...
Whoa, on täällä ainakin yksi - - - terassi...! ^_^
...mutta muuten ravintolatarjonta jäi hyvin vaatimattomaksi. En tiedä missä ne sitten piileskelevät.. Kuljin katua lounasaikaan eikä yksikään silmiin osunut ravintola näyttänyt edes olevan auki.
Toisella puolella katua maisemat eivät myöskään tenhonneet...
Joo, hemmetti. Taidan olla muutaman muun saaren pilalle hemmottelema. :(
Tai maisemasnobi. :(
Satama-alue on nimeltään Songsang-dong, ja täälläkin maisemiin yhdistetään hartaasti Lee Jung Seop. Kaikissa turistikävelyreittien opastekylteissä mainitaan, miltä alue on näyttänyt juuri taiteilija Leen silmin. :)
Täältä ei varmaankaan voi lähteä käymättä vielä hänelle omistetussa museossa.
Songsang-dongin "keskusta"; parin ravintolan ja matkustajakodin luoma keskittymä.
Tästä on 15 minuutin kävelymatka Seogwipon tärkeimmälle nähtävyydelle, UNESCOn kohteisiin kuuluvaan Cheonjiyeonin vesiputoukselle.
Se näyttää tältä.
Eli... aika lailla samanlaiselta kuin edellinenkin vesiputous.
Kaunis, mutta pääsymaksun arvoinen..? No... Onhan noita putouksia nähty. Mutta nyt on rastittu listalta kaikki Seogwipon tärkeimmät alueet ja nähtävyydet. :)
Ja... minulla on Jejulla vielä kolme päivää jäljellä. Jos säätiedotukseen on luottaminen, istun niistä suuren osan sisätiloissa sateen ropinaa ja tuulen ulvontaa kuunnellen. Turisti-infosta sanottiin, että sunnuntaina saattaa olla selkeämpää. Voin kuitenkin ilmeisesti unohtaa niin kovasti odottamani vaellussuunnitelmat. :´-( Odotin Hallasanin vuoren patikan olevan Etelä-Korean matkani kohokohtia.
No, säälle ei mitään voi. Ja joka tapauksessa, olen iloinen että pääsen kokemaan myös toisenlaista Koreaa vastapainona Soulin ja Busanin kuhinalle. Jejulla on ainakin hyvin erilaista.
Kuva: Visit Korea
Hallasanin huipulta.
*
Loppupäivä kuluikin sitten koneen äärellä, ja samaa puuhaa on varmaan luvassa huomenna ja ylihuomenna. Aamulla se sitten selviää - piippaako puhelin taas hätätiedotettaan. Ainakin nyt on aikaa syventyä perusteellisesti K-Beautyn maailmaan :) <3
(Kuva on hostellini katolta jossa on yhteinen keittiö ja chillailu-alue, ja taustalla omistajapariskunta kiinnittää pressuja kattoterassin oviin myrskyn varalle.)
Täytyy sanoa, että K-Beauty-genren arvostetuimpiin blogeihin kuuluva Snow White And The Asian Pear on niin hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettua kosmetiikkafiilistelyä ja tihkuu niin harrasta perehtyneisyyttä, että tätä lukisi vaikka ei a) olisi kiinnostunut tippaakaan aasialaisesta kosmetiikasta tai b) kosmetiikasta ylipäänsä. Olen valtavan iloinen tästä löydöstä.
Että tervetuloa vain, taifuuni. :) Sunnuntaihin mennessä tiedän ehkä kaiken korealaisesta kauneusfilosofiasta ^_^
Jaan kanssanne muutamia havaintoja joita olen tehnyt korealaisista tavoista tai muusta, joka poikkeaa siitä mihin olen omassa ympäristössäni tai muissa länsimaissa tottunut.
Koreassa riisutaan ulkokengät sisälle tullessa niinkuin meilläkin, ja sisällä jalkaan sujautetaan mukavat tossut. Näin osa tekee varmaan Suomessakin, mutta korealainen erikoisuus ovat muoviset kylppäritossut. Sisätossut jätetään kylppärin ulkopuolelle ja kylpyhuoneen puolella vaihdetaan omat, kostean ympäristön tossut. Airbnb-emäntäni mukaan Koreassa tykätään kosteista, jopa märistä kylpyhuoneista minkä vuoksi muoviset tossut ovat siellä tarpeen. Ellaynan luona oli vähän totuttelemista ja muistamista tossujen vaihdossa vessassa käydessä :D
Suihkun jälkeen tapana ei ole pyyhkiä kylppärin lattiaa vaan se jää märäksi. Mielessä on käynyt homeongelmat mutta ainakaan Ellaynan aina-märässä kylppärissä ei näkynyt mitään kasvustoja... ^_^
(Busanin kämppäni kylppäri-crocsit päätyivät eilen jalkaani sadekävelylle.... tein ehkä vähän tuhmasti lainatessani niitä mutta tulivat tarpeeseen kun itsellä ei ole mitään sadetta pitävää jalkinetta mukana..)
Koreassa tyypillisesti käytetty kylpypyyhkeen koko vastaa meillä vähän suurempaa käsipyyhettä, sitä ei välttämättä saa edes kiedottua itsensä ympärille.
Soul-emäntäni Ellayna kertoi varaavansa erikseen länsimaisille Airbnb-vierailleen isot "länkkäripyyhkeet" koska tietää, että muualla on totuttu käyttämään kookkaampia pyyhkeitä vartalon kuivaamiseen, mutta esimerkiksi täällä Busanin Airbnb'ssä pyyhkeet ovat sitä maksikäsipyyhe-luokkaa.
Ravintoloista ei löydä veitsiä, eikä niitä oikein näy olevan korealaisissa kodeissakaan, lukuunottamatta isoja keittiöveitsiä ruoan valmistukseen.
Ruokailuun käytetään lusikkaa ja metallisia puikkoja. Lusikalla syödään riisi, keitto ja kaikki nestemäiset ruoat, puikoilla kaikki muu. Ruokaan ei kuulu koskea sormin. Veitsettömyys varmaan pätee monessa muussakin aasialaisessa maassa, eli se ei sinällään ole erikoisuus aasialaisesta keittiöstä puhuttaessa, mutta saattaa aiheuttaa välillä pulmia ainakin meikäläisittäin ruokaa pilkkomaan tottuneelle.
"Pöperöruokia" kuten bibimbapia syödessä en veistä kaipaakaan, mutta olen kokenut "hieman" haastavaksi pilkkoa isompia kala- tai kasvispaloja tai poistaa kalasta ruotoja... Onko joku koskaan yrittänyt irrottaa ruotoja lusikan ja syömäpuikon avulla...? ^_^
Toistaiseksi en ole kehdannut tuijottaa muita ruokailijoita selvittääkseni, miten paikalliset irrottavat kokonaisista kaloista ruodot koskematta kalaan sormilla - muulla tavalla kuin sylkemällä suuhun päätyneet ruodot täysin estoitta lautaselle. Tätä olen todistanut parissakin ravintolassa.
Harvinainen näky: ulkoilmakahvilapöytiä DDP:n design-puiston yhteydessä
Aasian ensikertalaisena en ole voinut olla kiinnittämättä huomiota Euroopassa niin yleisen "terassikulttuurin" puutteeseen. Terassikulttuuri: istuskellaan ravintoloiden, baarien tai kahviloiden ulkoilmatarjoilualueella lasillisella tai kahvilla melkein mihin aikaan päivästä tahansa. Tämä on erityisen yleistä Keski- ja Etelä-Euroopassa (- ja myönnän että itsekin tykkään siitä aika lailla ;))
Kahviloita Etelä-Koreassa kyllä on, mutta niillä ei ole terasseja.
Täällä jää alkoholipitoisten juomien nautiskelu minimiin, kun en pääsekään terasseilemaan :) Ja ihan hyväkin varmaan, eihän viinilasillisen tarvitse aina kuulua ohjelmaan.
Terassien sijaan suosittu istuskelupaikka Soulin keskustassa on Cheongyecheonin virta. Täällä näkee nuoria oluttölkkeineen.
Kysyessä paikalliselta, mistä Soulissa löytää kattoterassin, on vastaus Itaewonin kaupunginosa. Tässä muutama harvinaisuus.
Soulin keskustassa ei näe päiväsaikaan ketään istumassa rennosti "yksillä" viihtyisällä terassilla - koska terassityyppisiä anniskelu/ruokailualueita ei ylipäänsä ole. Ei myöskään Busanissa. Niitä löytää harvakseltaan tietyistä kaupunginosista kuten Itaewonista, ja ne liittyvät ennen kaikkea yöelämään.
Lasillisella istuminen ainakaan keskellä päivää ei kuulu täällä tapaan. (Sallittehan yleistyksen, varmasti täällä joku juo ravitsemusliikkeissä alkoholia päiväsaikaankin mutta se, tai lasillisen nauttiminen vaikka ystävää tavatessa, ei ole yleistä.)
Alkoholia kyllä kulutetaan reilustikin, mutta se kuuluu yöelämään tai pitkän kaavan illallisen yhteyteen. (Suosituimpiin juomiin kuuluu paikallinen vodka soju).
Olen kohdannut hämmentävän paljon avointa, estotonta ja äänekästä syljeskelyä kaduilla ja pari kertaa ravintolassakin. Joku ihan sivistyneen näköinen ihminen saattaa oikein kakoa jotain klimppiä kurkustaan keskellä katua ihan "muina miehinä". En nyt tiedä onko tämä todellakin yleinen tapa Koreassa, mutta ainakin on erikoinen sattuma että olen törmännyt niin moneen syljeskelijään.
Äänekkäästi maiskuttaminen syödessä lienee jo monelle tuttu ilmiö Aasiasta. Suuta ei pidetä pureskellessa kiinni vaan syödessä kuuluu maiskuttaa eikä sitä pidetä epäkohteliaana. Tiedän korealaisten lisäksi ainakin kiinalaisten syövän näin. (...ja tiedän yhden ystävän joka ei kestäisi tällaisessa ruokaseurassa hetkeäkään...! ^_^)
Korealaiset eivät suosi Googlea vaan käyttävät tiedonhakuun paikallista hakukonetta Naveria. Google ei kuulema tarjoa kovin hyvin sitä mitä korealainen netistä etsii, eikä esimerkiksi Google Maps toimi täällä kunnolla. Google Mapsia ei kannatakaan käyttää Koreassa löytääkseen paikkoihin.
Täällä ei ole eurooppalaisissa (tai amerikkalaisissa) suurkaupungeissa niin yleisiä lehti- ja virvokekioskeja. Joo, jonkinlaisia virvokekojuja näkee välillä jollain kadulla, mutta ne eivät ole meidän tyyppisiä lehtikioskeja ja niiden tiheys on olematon verrattuna vaikka Pariisiin, Ateenaan tai New Yorkiin. Meni vähän aikaa kun mietin, mitä katukuvassa puuttuu. Vihdoin tajusin; ei kioskeja. (Lähikauppoja toki on joka korttelissa.)
Täällä ei vaikuttaisi olevan meille niin tuttua keltaisen lehdistön lööppikulttuuriakaan, ainakaan minun silmiini ei ole osunut kaupoissa sanomalehtien lööppisivuja. Mielenkiintoista.
Nyt minä sanon taas hyvää yötä, aikeeni päästä nukkumaan ennen keskiyötä eivät näköjään tule toteutumaan tällä reissulla... :P
Tänään on se päivä :) AVONin oma kauneusboksini on nyt myynnissä :)
#bereMarkable-nimeä kantavan boksin voi tilata täältä.
Nyt pääsen vihdoin kertomaan teille mitä tuotteita boksiin valitsin. Tuotteilla tehty look näkyy kuvassa :)
Minullahan oli tosiaan kesän ajan mitä hauskin projekti, kun sain kunnian päästä kokoamaan tuotteita Suomen Avonin ihkaensimmäiseen kauneusboksiin josta tuli Karkkipäivän nimikkoboksi. Vastaanotin testattavaksi lähes koko Mark-linjan yli sadan tuotteen meikkikokoelman ja sain valita boksiin mitkä tahansa 6-7 tuotetta. Olihan siinä puuhaa kesälle :) Ei todellakaan ollut helppo tehtävä, mutta sitäkin inspiroivampi.
Boksin hinta on 39 euroa ja tuotteiden arvo 101 euroa. Avon päätyi lopulta laittamaan boksiin yhteensä 8 tuotetta, sillä peiteaineesta on mukana kumpikin sävyvaihtoehto; vaalea ja medium.
CC-voide sävyssä Nude (30 ml): hoitava meikkipohja SK20-suojakertoimella, luonnollinen ja kestävä tulos. Pidän luonnollisen ja hieman läpikuultavan näköisestä meikkipohjasta ja Mark CC-voide tekee sellaisen. Se myös kestää iholla koko päivän liukumatta paikoiltaan.
Full Cover -peiteaine (1,4 ml): peittävä ja pigmenttinen mutta samalla yllättävän ohutkoostumuksellinen peiteaine. Tuntuu iholla miellyttävältä ja levitty kauniisti jättäen lähes puuterisen pinnan, koostumus ei ole yhtään rasvainen tai jähmeän vahamainen niinkuin tämän tyyppisissä kiinteissä peiteaineissa usein.
Boksissa mukana kumpikin sävyvaihtoehto: Fair ja Medium. Minä sain sopivan sävyn miksaamalla kumpaakin yhteen.
Be Blushed -poskipuna Desert Rose (1,4 g): kaunis, raikas ja kevyesti hohtava roosan sävy joka on tarpeeksi neutraali sopiakseen useimmille ihonsävyille. Naisellinen ja klassinen sävy. Kauniisti levittyvä koostumus ja juuri sopiva pigmenttisyys, ei liian vahva eikä liian mieto.
18 H Artist Ink -luomiväri sävyssä Lasting Lilac (5 g): todella kestävä voidemainen luomiväri joka toimii niin loistavana pohjustajana puuterimaisille luomiväreille kuin yksinään. Mark-luomiväri kannattaa levittää sormin parhaan tuloksen saamiseksi, näin saat ohuimman pinnan ja sävyä on helppo kerrostaa syvemmäksi.
Ette varmaan ylläty liilasta sävyvalinnastani <3 Huurteinen, lempeä Lasting Lilac on kaunis, hillitty liila joka ei varmasti shokeeraa neutraalimpaan meikkiinkään tottunutta liialla värikkyydellä.
Big & Style Volume Mascara (10 ml): erittäin siististi levittyvä koostumus joka ei paakuta sitten yhtään, voi laittaa vaikka kuinka monta kerrosta ilman pelkoa paakuista tai hapsuisesta jäljestä.
Big & Style -ripset
Harja erottelee ripset fantastisesti ja jälki on kaiken kaikkiaan todella siistiä. Ripset jäävät pehmeiksi ja joustaviksi, maskaraa voi kerrostaa tarpeen vaatiessa kesken päivän. Intensiivisen musta sävy.
Kuvassa luomella myös Lasting Lilac -luomivärisävy - ja tummansininen Mark-kynärajaus, mutta kynän sijaan boksiin päätyi seuraava rajaustuote:
Mega Effects Liquid Eyeliner (1 ml): nestemäinen, tussimuotoinen, erittäin tarkkaa jälkeä tekevä eyeliner joka sopii erityisen hyvin kissamaisiin siipirajauksiin.
Tussin kulmaa muuttamalla saa joko ohuempaa tai paksumpaa jälkeä.
Plump it -huulipuna sävyssä Uptown Pink (3,6 g): suosikkini! Aivan ihana! Huulipunassa on voidemainen, kermaisen pehmeä ja peittävä koostumus. Puna levittyy kauniisti ja tuntuu huulilla mukavalta, aivan loistava huulipuna joka sopii myös kuivahuuliselle. Tuntuu kaiken kaikkiaan ylellisemmältä kuin hinta antaa odottaa, todellinen löytö.
Ihania sävyjä oli paljon ja valinta oli vaikea, mutta lopulta päädyin murrettuun, marjaisaan ja todella peittävään Uptown Pink -sävyyn. Plump It -sarjan punien välillä on pieniä eroja peittävyyden, kermaisuuden ja "huulitunnun" suhteen ja Uptown Pinkissä koostumus on aivan erityisen voidemainen mihin rakastuin. Se levittyy pehmeästi ja tuntuu huulilla todella mukavalta. Sävy on myös suosikkiani creme-laatua eli ei sisällä helmiäistä. Kuvailisin sävyä sanoilla "murrettu-creme-vadelma".
Sanoisin, että aika mahtava hintalaatusuude tässä boksissa; kahdeksan tuotetta 39 euroa...! Jo huulipuna, ripsiväri ja CC-voide maksavat normaalihinnalla yhteensä 43,50 €....!
Boksin voi käydä nappaamassa itselleen Avonin sivulta täällä. Bokseja on myynnissä rajoitettu erä.
En ehtinyt saada laatikkoa fyysisesti omiin käsiini ennen reissuun lähtöä, mutta Avonilta lähetettiin minulle kuva siitä. Tältä se näyttää :)
Mieletöntä nähdä oma meikkiboksinsa...!
Tässä kuvassa näkyy Mark CC-voiteen Nude-sävyllä tehty meikkipohja iholla yksinään. Kuulas ja luonnollinen.
CC-voiteesta on viisi eri sävyä, joista kaksi sopi minulle melkeinpä yhtä hyvin; vaaleampi Nude ja päivettyneemmän ihon Light Medium. Kuvailisin kumpaakin neutraalista lämpimähköön päin olevaksi sävyksi, ne eivät ole todella selkeästi keltaiseen tai pinkkiinkään päin. Koska jälki on aika läpikuultavaa, sävyn ei tarvitsekaan olla ihan täydellinen match oman ihon kanssa.
Päädyin valitsemaan boksiin vaaleamman Nude-sävyn koska arvelen sen sopivan useammalle. Nude on sävyastekon viidestä sävystä keskimmäinen.
Koin parhaaksi levittää Mark CC-voiteen sormin. Se levittyy ihan nätisti BB-voidesiveltimelläkin mutta jostain syystä voide tuntui asettuvan iholleni kauniimmin ja saumattomammin kun se sai notkistua sormien lämmössä.
Swatchit luomivärin ja huulipunan sävyistä.
Lasting Lilacin koostumuksesta - se on kovempaa, "tiiviimpää" ja ikäänkuin puuterisemman tuntuista kuin monet muut voidemaiset luomivärit, minkä vuoksi sillä on helppo tehdä hyvin ohuita kerroksia.
Jotkut voidemaiset luomivärit tekevät vähän liiankin paksua jälkeä jo yhdellä kerroksella jolloin tulos voi olla "ruttuinen" voiteen kasautuessa jo kuivumisvaiheessaan luomen pieniin vekkeihin, mutta Mark-luomivärin ohut, puuterivoidemainen koostumus levittyy todella ohuesti. Se ei mössöönny kerrostaessa vaan lisäkerroksilla saa helposti ja siististi luotua haluamansa sävysyvyyden kevyestä selkeämpään violettiin.
Vielä vähän ripsarikuvia (ja näissä kuvissa Lasting Lilac -luomiväriä on levitetty 2-3 kerrosta):
Vaikka Big & Style -maskaran kuvauksessa puhutaan volyymista, on tämän ripsarin vahvuus ehdottomasti siistissä, täysin paakuttomassa jäljessä.
Koostumus on jopa vähän vesimäinen, ja kerrosten kannattaa antaa hieman kuivua jos haluaa luoda enemmän volyymia. En tiedä onko tällä ripsarilla mahdollista saada paakkuja, mutta minä en siinä onnistunut vaikka sudin massaa kerros toisensa jälkeen :D Koska ripset jäävät joustaviksi, maskaraa voi lisätä kesken päivänkin ja jälki on edelleen siistiä.
Big & Style värjää ja erottelee ripset siististi ja luonnollisesti, hämähäkkiripsiä tai manga-paksuuden heavy-ripsiä et tällä saa.
Heitän loppuun vielä kuvan yhdestä viimeiseen saakka boksipaikasta kilpailleesta tuotteesta, jonka lopulta korvasin peiteaineella koska koen myös peiteaineen tärkeäksi meikkituotteeksi kokonaisuuden kannalta. Ja toinen huulituotehan boksissa jo oli.
Plump It Gloss - huulia täyteläistävä huulikiilto. Pitkän linjan Karkkipäivä-lukijat saattavat muistaa minun rakastavan tämän tyyppisiä, huulilla kevyesti kihelmöiviä kiiltoja.
Tämä kiilto on huulilla tosi ihanan tuntuinen ja olin ihan että aaargh kun en voinut lusikoida boksiin jokaista suosikkiani :P Näitä huulia "pullistavia" kiiltoja kun ei edes ole kovin monilla merkeillä, ja olin ihan riemuissani kun löysin tämän Mark-valikoiman joukosta.
Tulen esittelemään muita, boksin ulkopuolelle jääneitä lemppareitani vielä myöhemmin omassa postauksessaan.
Nyt ei muuta kuin kipin kapin hankkimaan oma Avon #bereMarkable by Karkkipäivä -kauneusboksi niin kauan kuin varastoa riittää :)
Boksin voi tilata täältä.
