Hei kaikki! En ole ihan vielä palaamassa tauolta, mutta halusin laittaa pienen tervehdyksen ja kertoa, että voin hyvin ja paussi on tehnyt hyvää. Voi sanoa, että kuvan sininen pipo on viihtynyt päässäni tiiviisti viimeisen kuukauden aikana ja olen nauttinut talvesta ulkoillen enemmän kuin koskaan. Ihanaa, että tänä vuonna saatiin kunnon rehellinen talvi :)
(...ja miksi minulla on kuvassa hihaton paita keskellä talvea, siitä voin kertoa ehkä myöhemmin. Mutta lyhyesti: tuli kuuma :))
Haluan myös vinkata, että tämän viikon perjantaina ja lauantaina on Helsingissä Pro Luonnonkosmetiikka ry:n järjestämät Luonnonkaunis-messut.
Jos olette sinne päin suuntaamassa, niin tulkaa moikkaamaan minua Laveran (NHS Oy) osastolle, olen siellä töissä kumpanakin messupäivänä. Tuttuun tapaan tämä puhelias "kosmetiikkapapupata" pursuaa ihonhoito- ja meikkivinkkejä, ja nyt NHS:n talliin on muuten liittynyt myös meikkimerkki Benecos. Ah, sudit odottavat jo valmiina rivissä meikkivyössä...! ^_^ NHS:n osastolla on kaikki Laveran tuotteet -40% alennuksessa ja varmasti messujen muillakin osastoilla on huikeita tarjouksia, joten nyt kannattaa napata kiinni tilaisuudesta täydentää tuotevarastot superhinnoin :)
Ohjelmassa on myös mielenkiintoisia luentoja, kuten Sulapac-pakkausvaihtoehdoista muoville, Naviterin (Ekopharma, Atopik...) Anni Linnavirran luento luonnonkosmetiikasta herkkäihoisille sekä Anja Nysténin luento kosmetiikkamainonnasta. Nämä omia tärppejäni :)
Ainoa miinus siinä, että on itse töissä on se, ettei pääse kuuntelemaan noita kiinnostavia esityksiä. :) Mutta menkäähän te :) Koko ohjelman voi lukea täältä.
Kuulemisiin! <3 On sellainen kutina, että olen palailemassa blogin pariin tämän kuun aikana. Mutta rauhassa, rauhassa :)
Minun on pitänyt kirjoittaa tämä jo vaikka kuinka pitkään: Karkkipäivä jää pienelle tauolle.
Sen sijaan jääkaapin seinään on laitettu magneetilla lappu jossa lukee: "Tee nämä postaukset ennen taukoa". Siihen listaan on ilmestynyt uusi ranskalainen viiva toisensa jälkeen.
Ne viivat on nyt hellästi mutta päättäväisesti siirretty "tee nämä tauon jälkeen" -tilaan.
Minulla on ollut pitkään ajankäytöllisiä haasteita, joita en ole salaillut. Olen todella pitkään tuntenut väsymystä ja jatkuvasti vallitsevaa levottomuutta siitä, että en saa asioita loppuun. Koko ajan on tekemistä ja sen päälle keksin vielä lisää tekemistä. En osaa priorisoida. Melkein kaikki tuntuu yhtä kiinnostavalta ja tärkeältä ja sellaiselta, että se vaatii huomiotani.
Säännöllisesti blogiani lukevat tunnistavat aiheen. Toiveet tasapainon löytämisestä ja hidastamisesta ovat kurkistelleet riveillä ja niiden väleissä viime vuosina yhä vain useammin.
Vietän liikaa aikaa tietokoneella, internetissä ja somessa, näin asia on yhtään kaunistelematta. Vietän liikaa aikaa ylipäänsä tehden jotain, vastaten odotuksiin; omiini tai toisten. Oikeisiin tai oletettuihin. Olen täyttänyt päiväni loputtomalla puuhalla aamusta iltaan ja ajautunut elämäntapaan, joka kroonisesti ylikuormittaa aivojani. Kuvittelen tekeväni jotain tärkeää ja koen asioiden suorastaan vaativan suoritustani ja huomiotani, mutta samalla näköni on hämärtynyt monille paljon tärkeämmille asioille.
Tiedättekö miltä tuntuu, kun ei vain malta hidastaa? Vaikka väsyy, ei osaa lopettaa? Ei osaa asettaa rajoja?
Olen tehnyt päivistäni raskaiden prosessien jonon jota en enää itse näe vaan pidän sitä normaalina.
Mietin pitkään, millä lailla tauostani kertoisin. Oikeastaan olisin halunnut vain kirjoittaa: "Jään vähäksi aikaa lomalle somesta ja internetistä. Tavataan taas valoisampaan aikaan."
Mutta eihän tällainen puhelias tyyppi lopulta osannut niin kirjoittaa.
Olen kirjoittanut joistain haasteistani täällä aika avoimestikin, mutta nyt huomasin, että en yhtäkkiä olisi halunnut kertoa teille suoraan tästä asiasta. Blogit ovat viihdettä, niiden kuuluu ilahduttaa, hauskuuttaa, aiheuttaa lukijassaan myönteisiä tuntemuksia. Vaikka olen käsitellyt blogissani myös aiheita kuten stressi, itsetunto-ongelmat ja elämänhallinnan haasteet, huomasin että tästä en olisi halunnut puhua. En halunnut teidän tuntevan tätä.
Kirjoitin elokuussa paljon huomiota saaneen blogikirjoituksen "Kuinka päässä lyö tyhjää". Kuvailin tässä kirjoituksessa kaikki ne syyt, miksi minun olisi pitänyt pysähtyä jo aikaa sitten.
Vauhtiyhteiskunta ja kasvava informaatiotulva on ilmiö, jonka vaikutuksista ihmisiin kirjoitetaan yhä vain enemmän. Tammikuun 18. päivän Nya Åland -lehden pääkirjoituksessa tunnistin jälleen itseni.
Katarina Gäddnäs kirjoittaa (suomennos minun);
"Kasvava pinnallisuus ja ongelmat ovat seurausta yhteiskunnan nopeasta temmosta. Moni kärsii jatkuvasta informaatiotulvasta. Kahden kuluneen vuoden aikana on tuotettu enemmän informaatiota kuin viimeisimmän viiden tuhannen vuoden aikana yhteensä.
Altistumme jatkuvalle ylistimulaatiolle, informaatiota sanojen ja kuvien muodossa huuhtoutuu koko ajan ylitsemme. Kyseessä on valtava muutos joka on tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Meidän olisi pakko karsia informaatiovirrasta, mutta miten erottaa oleellinen kyberavaruuden jylinän keskeltä? Tämän hetken tutkimus ei tiedä miten yksilö selviää tästä pitkässä juoksussa, mutta on selvää, että stressi uhkaa vakavasti hyvinvointiamme.
Uusi luokkien välinen kuilu on jo muodostumassa niiden välille, jotka osaavat valita tarpeellisen informaation ja niiden, jotka hukkuvat informaatiotulvaan."
Minä kuulun niihin, jotka eivät osaa valita informaatiotulvasta. Jotka ottavat vastaan kaiken ja hamuavat vieläkin lisää.
Nyt pidän tauon informaatiotulvasta. Astun virrasta rannalle ja kävelen syrjään kohinasta. Yritän keskittyä, oikeasti keskittyä näkemään ja kuulemaan olennaisen.
Jotta voin sitten palata entistä eheämpänä ja kirkkaammalla katseella, olla iloinen, että tein tämän <3
Nähdään taas, rakkaat lukijat. Ehkä aurinkoisilla Kreikan saarilla huhtikuussa.
.
Kuvat: Unsplash ja Tiia Ennala
Ihoni voi tänä talvena paremmin kuin moneen vuoteen.
Hämmästyneenä ja ilahtuneena olen saattanut todeta, että perinteisesti talviseen vuodenaikaan vaivaava pintakuivuus on nyt lähes olematon, kunnon hilseilevästä kuivuudesta puhumattakaan. Iho on kuulas ja tasainen, sitä ei kiristele, huokoset ovat supussa ja etenkin vasemmalla poskella kehittyvän couperosan punoitus on rauhoittunut.
Yleisesti olen aina kuvitellut hoitavani ihoani ihanteellisesti. Puhdistan perusteellisesti, kosteutan ihotyyppini mukaisilla voiteilla ja seerumeilla ja kuorin ihoa säännöllisesti. Silti, jotain on nyt muuttunut sillä ihoni on tänä talvena erilainen. Olen aiemmin hyväksynyt talvi-ihon kuivuuden vuodenaikaan kuuluvana ilmiönä jonka kanssa on vain elettävä, mutta pienet ihonhoidolliset muutokseni osoittavat, että näin ei suinkaan ole.
Ilmeisesti hoidan ihoani tällä hetkellä vihdoin oikein. :)
Muutokset, joita olen tehnyt ihonhoitorutiiniini viimeisen puolen vuoden aikana, liittyvät kosteuden lisäämiseen kerrostamalla useampia tuotteita, kasvoveden runsaaseen käyttöön sekä ihon kuorintaan AHA-hapoilla. Ja - nyt talviaikana; myös kasvoöljyn säännölliseen käyttöön.
Seerumit ovat jo vuosia olleet ylimpiä ystäviäni, mutta nyt niiden rinnalle ovat liittyneet hoitovedet sekä vanha tuttu kasvovesi, mutta uudella käyttötavalla.
Puhdistus (yhdellä tuotteella)
Kasvovesi vanulapun kautta, puhdistuksen viimeistelynä
Kosteuttava seerumi (etenkin kesäaikaan yksinään)
Päivävoide tai kevyt emulsio (seerumin päälle vain talviaikaan tai satunnaisesti)
Kuorinta rakeellisella kuorintatuotteella noin kerran kahdessa viikossa
Kaksoispuhdistus (öljy + vaahto)
Kasvovesi kahdella tapaa; ensin vanulapulla pyyhkien puhdistuksen viimeistelynä ja sen jälkeen kasvoille suoraan suihkutettuna tai kämmenten kautta taputeltuna
Seerumi ja/tai essence
Päivävoide päivällä, kasvoöljy yöllä
Kuorinta AHA-happotuotteella kahdesti viikossa
AHA-happotuotteita
Uskon, että kosteuttavien tuotteiden lisäämisen ohella AHA-happojen käyttö on yhtä merkittävässä roolissa: säännöllinen (kemiallinen) kuorinta aikaansaa myös sen, että hoitotuotteet imeytyvät paremmin.
Rakeellista kuorintaa en ole koskaan pitänyt iholle järkevänä useita kertoja viikossa, kun taas kemiallinen kuorinta on samaan aikaan sekä hellävaraisempi (--> ei raapimista) että tehokkaampi (happojen ja entsyymien vaikutukset ulottuvat syvemmälle kuin ihon kuolleisiin ihosoluihin ja niillä on laajempia ihonhoidollisia ominaisuuksia kuten kyky lisätä ihon kosteuspitoisuutta).
En enää luopuisi AHA-happopulloistani <3
Myös Katja Kokon taikasanat: "läträtkää kasvovettä!" ovat toimineet. Ei Kokko ole ainoa joka puhuu kasvoveden holvauksen puolesta, mutta minulle henkilökohtaisesti juuri Katjan sanat jäivät kaikumaan eräässä seminaarissa vuosi sitten tammikuussa - kaikuen niin vahvasti, että vuonna 2017 vihdoin siirsin sanat käytäntöön.
Ja kyllä se vain pitää paikkansa: kasvoveden runsas käyttö edesauttaa muiden tuotteiden imeytymistä (ihan kuten happo- ja entsyymikuorinnatkin) ja lisää ihon kosteuspitoisuutta merkittävästi. Lisäksi ihoni punoitus on selvästi rauhoittunut kasvoveden läträyksen myötä. En tiedä millä mekanismilla kasvovesi voisi sitä rauhoittaa, mutta vaikutukset ovat havaittavissa. Ehkä sekin liittyy lopulta vain ihon kosteustasapainon parantumiseen?
Everyday Minerals Semi Matte -meikkipohja
Konkreettisin todiste ihoni tämäntalvisesta kunnosta on mineraalimeikkipohja! Kyllä. Mineraalimeikki näyttää - tai on näyttänyt aiemmin - talvi-iholla aina enemmän tai vähemmän jauhoselta ja kuivalta, korostaen ihon kuivia kohtia. Olen tottunut siihen, että talviaikaan mineraalimeikkipohjan pinta jää hieman röpelöiseksi ja olen tasoitellut sitä luottokonstillani: suihkuttamalla päälle kosteuttavaa kasvovettä joka pehmentää jauhoisen pinnan. Tämäkään kikka ei kuitenkaan aina tee pinnasta täydellistä.
Mutta tänä talvena:
Ei röpelön röpelöä, ei hilseilevän jauhoista pintaa missään kohtaa kasvoja. Mineraalipuuteri levittyy ja asettuu iholle yhtä kauniisti kuin kesäaikaan - ei tarvetta suihkutella päälle kasvovettä.
Ihoni voi silminnähden hyvin.
No, silmien alla juonteet jatkavat tekeytymistään eikä ohuen ihon läpi kuultavaan tummuuteen auta kuin se kuuluisa peiteaine, mutta muuten voin sanoa olevani 39-vuotiaaseen ihooni aika tyytyväinen :)
Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia hoitamaan ihoaan paremmin :)
