Vinkki Kreikan off-season-matkailijoille: kreikkalainen lentoyhtiö Aegean lentää tällä kaudella Kreikkaan suorin lennoin kahdesti viikossa melkein vuoden ympäri.
Marraskuu: Kreikka vs Suomi
Aegean lentää Helsingistä Ateenaan tiistaisin ja perjantaisin 8. tammikuuta 2019 saakka ja jatkaa samalla aikataululla alkaen 15. maaliskuuta. Ja lentoja irtoaa halvimmillaan 65 eurolla! :) Jei!
Aegean ei ole varsinainen halpalentoyhtiö kuten Norwegian ja Ryanair, ja lipun hintaan kuuluvat aina mm. ateriat ja juomat, mutta silti yhtiöltä bongaa usein saman hintaluokan halpalippuja.
Halpojen lippujen vaanijoita auttaa Aegeanin Low Fare Calendar, josta näkee yhdellä silmäyksellä jokaisen kuukauden halvimman lipun hinnan 11 kuukaudeksi eteenpäin.
Kalenterin käytettävyttä tosin parantaisi vielä se, jos sen näyttöperusteeksi voisi valita pelkästään suorat lennot. Nyt se näyttää sekä suorat että vaihdolliset lennot, ja suorat selviävät vain klikkailemalla auki eri päiviä. Tai lukemalla tämän postauksen, jossa kirjoittaja on jo kolunnut lentopäivät läpi ja osaa kertoa, että suorat lennot ovat tiistaisin ja perjantaisin. :)
Marraskuu - Kreikka vs Suomi
Kreikassa vallitsee lämpötilan puolesta oikein miellyttävät matkailusäät yleensä jopa joulukuuhun saakka, kylmimmät kuukaudet ovat helmikuu ja maaliskuun alkupuoli. Kyllä - paikallisten mukaan maaliskuu on usein kylmempi kuin tammikuu, mitä ihmettelen kun huhtikuu sitten voi jo olla ihan kesäinen... Toisaalta tammikuun lopussa ilmaa lämmittää Halcyon Days -ajaksi nimetty ilmiö, jolloin sää kirkastuu ja lämpenee noin 10 päiväksi.
Vaikka maaliskuussa voi olla kylmää, sain vinkin, että maaliskuu on ehdottomasti toukokuuta parempi kuukausi tulla nauttimaan kevät-Kreikan vehreydestä ja kukkaloistosta, toukokuussa kuulema kukkaloisto jo kuivuu pois kuumimmilla saarilla. Näin on mm. Naxoksella ja Paroksella paikallisten mukaan.
Huhtikuu on totta kai se ihan paras kevätsesongin kuukausi.
P.S. Muistatteko kun kritisoin viime syksynä lentoyhtiöiden ruokaa... (Kukapa sitä ei kritisoisi...) Nyt olen kokenut ehkä parhaan lentoyhtiöruoan koskaan.
Aegeanilla eri ruokavalioiden ja ateriavaihtoehtojen joukossa on myös 'seafood', ja tämän vaihtoehdon raksimalla sain katkaravuilla, sienillä ja kasviksilla höystetyn munakkaan. Siis kunnon ruokaa, ei mitään höttöä! :) Ei mikään esteettisin annos tietenkään, kauniisti tarjoillusta lentokone-appeesta saa sitten maksaa jo bisnes-luokan hinnan, mutta tämä munakas oli todella hyvän makuinen!
P.P.S. Postauksen kuvista huolimatta tykkään myös Suomen marraskuusta :)
(eli kuinka säästät matkanvaraussivustojen törkeissä matkatavara-lisämaksuissa)
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että Kreikassa on paikallisissa ravintoloissa vain miestarjoilijoita, ja ylipäänsä miesvaltainen henkilökunta?
Naisia näkee tarjoilijoina ja tiskin takana kahviloissa ja baareissa, mutta ei juuri koskaan ruokaravintoloissa. Monissa muissa maissa asia on juuri päinvastoin.
Olen ihmetellyt ilmiötä pitkään, mutta vasta tällä reissulla tulin selvittäneeksi mistä tapa johtuu. Haastattelin kreikkalaisia ystäviäni ja ravintoloiden henkilökuntaa.
Paroslaisen taverna Apostoliksen tarjoilijalta Dimitriltä saan kuulla, että tarjoilijan ammattia pidetään Kreikassa raskaana työnä, joka ei sovellu naisille.
"Raskaana?"
"Kyllä, tarjoilija joutuu kantamaan päivät pitkät painavia tarjottimia täynnä astioita ja työskentelemään keittiön kuumuudessa, Dimitris kertoo."
Kahvilassa työ on kevyempää joten se soveltuu paremmin naisille. Hmmm... :)
Illallisella uuden taiwanilaisen ystävän kanssa Parikian illassa
Kuitenkin, naisia näkee nimenomaan keittiön puolella.
Ateenalaisen ystäväni Mariannan mukaan "Et koskaan näe mieskokkia kreikkalaisessa tavernassa." Kokkaus on naisen tonttia.
"You go to a Greek taverna to eat “mama’s food”, Marianna kertoo. Ja tämän vaikutelman olen itsekin saanut.
Mieskokkeihin olen törmännyt Kreikassa lähinnä fine dining -paikoissa kuten Ateenan Funky Gourmet -ravintolassa joissa ruokaan suhtaudutaan ihan eri asenteella kuin perinteisissä ravintoloissa.
Taverna Adoron tarjoilijoita naurattaa
Mariannan mukaan ainoastaan hienostokahvilat käyttävät (kauniita) naistarjoilijoita houkutellakseen sisään tietyntyyppistä asiakaskuntaa, mutta perinteisessä tavernassa näkee naisen tarjoilemassa vain jos hän omistaa tavernan itse.
Mielenkiintoista.
Mitäs tuumaatte, te jotka olette Suomessa töissä ravintola-alalla? Onko tarjoilijan työ fyysisesti sellaista että sen voisi perustella sopivan paremmin miehille?
P.S. Off topic - hei, Kreikan aurinko on taas tehnyt mun hiuksiin aika kivan liukuvärjäyksen ^_^ :)
Muita kreikkalaisia ilmiöitä:
On taas joukkoripsariarvostelun aika. Tykkään näistä! :)
Tällä kertaa vertailussa Rimmelin Volume Colourist, Maybellinen The Colossal Spider Effect, Avonin Luxe Extravagant Volume Mascara ja Lily Lolon Big Lash. Kaikki lupaavat tuuheutta.
Olen saanut kaikki maskarat blogin kautta.
11 ml
Tekee joukon vaatimattominta jälkeä.
Ohut, hieman kuivakan tuntuinen massa. Ei kerrostu intensiivisesti, ensimmäinen kerros lähinnä värjää ripsiä. Jälki on siistiä mutta alkaa vetojen myötä "nukkaantua", toinen kerros on jo selvästi hapsuinen.
Volume Colourist -ripsarimassa jättää ripset kuivuessaan aika koviksi, yleensä tällainen koostumus ei ole se kauneimmin kerrostuva. (Kerrostaminen on siistimpää jos ripset jäävät maskaran kuivuessa joustaviksi.)
Rimmel Volume Colourist - hentoiset ripset, ei volyymiä
Myöskään harja ei ole makuuni, se on vähän tylsä enkä saa sen muodosta mitään erityishyötyä omille ripsilleni ja silmänmuodolleni. Harjakset tuntuvat kovilta ripsen tyvessä.
Tuomio? Ei jatkoon.
9,5 ml
"Hämähäkkiefekti" taas tekee ryhmän näyttävintä jälkeä, samalla myös epäsiisteintä.
Spider Effect kerrostuu voimakkaasti ja tekee paksua jälkeä jo parilla vedolla - tosin jälki on nimensä mukaisesti hämähäkkiripsien tyyppistä. Ripsiä liimaantuu yhteen paksuiksi klimpeiksi.
Maybelline The Colossal Spider Effect - paksut mutta hieman klimppiset ripset
Harja olisi periaatteessa muotonsa perusteella tarkka ja sottaamaton, ja sen kärjellä saa loistavasti levitettyä väriä sisänurkan hentoisiinkin, ahtaasti sijaitseviin ripsiin, mutta massa itsessään tekee niin klimppiintyvää jälkeä ettei harjalla paljon pysty auttamaan asiaa.
Tällä ripsarilla ei saa kauniisti esiin piirrettyjä, eroteltuja ripsiä vaan se on heille, jotka hakevat kunnon paksuja "klähmä"ripsiä.
Tuomio? Voisin käyttää joskus iltameikissä kun haluan oikein näyttävät ripset, klimppejä voi yrittää siistiä ripsikammalla.
7 ml
Jälkensä puolesta suosikkini tästä joukosta.
Avonin Luxessa on näppärän kokoinen, siisti, tiheä ja kapea harja, tykkään harjan mallista. Massa on voidemaista. Ei kerrostu vahvasti ensimmäisellä kerroksella, mutta toisella kerroksella saa jo oikein kivasti paksuutta.
Avon Luxe - näyttävät ja sopivan paksut ripset
Jälki on siistiä mutta pientä hapsuuntumista havaittavissa lisäkerrosten myötä. Koostumus ei siis paakuta, mutta tekee aavistuksen nukkaista jälkeä, mikä korostuu kerrostaessa.
Pysyy hyvin, ei varise eikä tahraa.
Tuomio? Tykkään, vaikka harjan kärki saisi olla vielä kapeampi ollakseen täydellinen.
6,5 ml
Joukon jumbo. En valitettavasti pitänyt Lily Lolon ensimmäisestäkään ripsiväristä, eikä uudempi Big Lash tee minusta vieläkään Lolon ripsarien ystävää.
Ripsiväri on vegaaninen, silikoniton ja luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä.
Lily Lolo Big Lash - jättää toivomisen varaa
Ripsarimassa levittyy suttuisesti ja paakuttaa. Jälki on ohutta ja massa tuntuu kuivakalta. Ei kerrostu kovinkaan hyvin, tai ehkä kerrostuisi mutta jälki on niin hapsuista että kerrostus ei ole mielekästä. Muutamalla vedolla jälki on ihan ok mutta efekti on lähinnä vain ripsiä värjäävä.
Harja on liian suuri ja kömpelö silmilleni.
Big Lash myös leviää vesisateessa ja hikijumpassa, kuten lähes kaikki luonnonmukaiset maskarat.
Tuomio? Ei jatkoon.
Aiemmat kimpparipsariarvostelut:
Idun Minerals Gull, Korres Extreme Length, Rimmel Scandaleyes Rockin' Curves, Lavera Front Row Curl
