Nyt. Vihdoin. Näin revontulet.
Olen pitänyt kutakuinkin päätettynä kohtalona että minun ei kuulu nähdä revontulia, kun jopa ahvenanmaalainen työkaverini on Ahvenanmaalla (!!) nähnyt revontulia - ja minä en, vaikka olen penskasta saakka käynyt Lapissa.
Edellisen kerran missasin 'tulet Ylläksellä keväällä 2017. Se oli vasta ensimmäinen kerta kun olen ylipäänsä ollut tietoisesti jossain revontulien läheisyydessä. Tämän viikon maanantaiaamuna sama toistui - sain kuulla hotellin respassa Ivalossa että "...revontulethan loimottivat puoli kymmenestä aamuneljään saakka, ettekö te nähneet niitä?" Ja somen mukaan koko muukin Suomi oli nähnyt. Paitsi minä. Kun olin hotellihuoneessani puoli kymmenen aikaan tyytyväisenä toteamassa, "Ai että kun jo ramasee...."
Keskiviikon vastaisena yönä odotus palkittiin Lemmenjoen kansallispuistossa Ravadasjärvellä. Odotimme sinnikkäästi yhdeksästä saakka ja lopulta tulet ilmestyivät yllemme puolen yön aikaan. En ottanut edes kameraa mukaan, halusin vain keskittyä nauttimaan.
Kokemus oli lähestulkoon euforinen.
Eilen illalla leiriydyimme Juurakkojoen kotaan. "Olisikohan tänäkin yönä vielä mahdollisuus nähdä revontulia"? mietin, mutta en rohjennut toivoa, se tuntui jo onnen härnäämiseltä.
Vähän kahdeksan jälkeen, soijamakkarat paistettuani, lähdin käymään ulkona kodasta.
Ja siellä ne olivat. Vielä edellisyötäkin upeampina ja vahvempina. Niitä oli joka puolella, koko taivas loimusi niiden valosta.
Joenkielisen tunturin takaa lähti voimakkain valosilta joka kurottui yllämme koko taivaankannen halki, kohti Njurgalahtea, kuin revontulten sateenkaari. En saanut sanaakaan suustani. Tai sain. Sanoin, etten voinut uskoa tätä todeksi. Tuossa, tuossa ne ovat..! Vihdoin..!
Se oli aivan mieletöntä.
Kamerakin löytyi käteen tällä kertaa. Kuvat ovat eilisillalta.
Ovat sanoneet, että nämä ovat upeita. Niin ne ovat - to say the least.
Terveisiä Lapista.
Olen iloinen. <3
Tämä oli yksi hauskimpia projekteja toteuttaa: meikkasin joukon lukijoitani osana Dermablend-yhteistyötä. Ideana esitellä peittävää Dermablend-meikkivoidetta erilaisilla ihoilla.
Olen tämän viikon Lapissa vaeltamassa, ja viikon ajalle on ajastettu sarja vanhoja ystäville ja lukijoille tekemiäni meikkauksia.
Hain lukijoiden joukosta kiinnostuneita vapaaehtoisia projektiin ja meikkasin juttuun kuusi eri naista. Dermablend-meikkivoiteella sai varsin hyviä tuloksia ja näitä kuvia on aina kiva katsoa uudestaan ja uudestaan :) Rakastan ihon meikkaamista - nykyään se onkin minulle paljon suurempi kiinnostuksen kohde kuin silmät.
Elinan, Kirsin, Heidin, Ellan, Iinan ja Annamarian makeoverit löydät täältä ja täältä.
Päivän makeover-throwback-postauksessa: Virve Vee.
Olen tämän viikon Lapissa vaeltamassa, ja viikon ajalle on ajastettu sarja vanhoja ystäville ja tutuille tekemiäni meikkauksia.
Tänään aikamatka viiden vuoden taakse Lontooseen, ja meikkauksen kohteena ystäväni ja bloggaajakollegani Virve.
Alkuperäinen juttu Virven makeoverista löytyy täältä.
Miten me näytetäänkään jotenkin... nuorilta? ^_^ Jännä katsoa Virveä pitkästä aikaa mustissa hiuksissa, vaikka toisaalta olen yhtä tottunut näihin kuin Virven blondiin lookkiinkin.
Virve on muuten meikattu tuolla kuvassa kädessäni olevalla Sleekin luomiväripaletilla.
Täältä voi lukea jutun meidän päivästä Lontoossa 7. elokuuta 2013. On tehty kosmetiikkaostoksia, käyty Tescossa ihailemassa quorn (!) -valikoimaa, syöty picnicciä Tower Bridgen puistossa ja käyty kävelyllä Piccadillyllä ja Covent Gardenissa. Mulla on taas ollut kameran filtterit tehoköytössä.. huokaus...! Onneksi olen myöhemmin päässyt tuosta tavasta :)
Meikkipohjasta olin kirjoittanut:
"Meikkipohjana toimi Virven aasialainen suosikki-BB-voide" - jo viisi vuotta sitten aasialainen kosmetiikka on kuulunut Virven suosikeihin. :)
Beauty-meikin näkökulmasta Virven meikki ei mielestäni näin retrospektiivisesti tarkasteltuna ole kovin, ehm, onnistunut :) Olen tainnut vain haluta käyttää silmämeikissä paljon värejä ja päästä testaamaan uuttaa Sleekin palettiani. Tyylillisesti tällainen meikki ei kyllä ole mitenkään Virveä imarteleva.
Kulmakarvatkin vaikuttavat lookkiin tietysti paljon, tuohon aikaan Virve on pitänyt ohutta kulmakarvamuotoa.
Muistan miten haasteellisena koin Virven silmän rajauksen, ja tuloksesta päätellen rajaus näyttää tässä meikissä suunnilleen jääneen kesken. Öhm...?
No, myöhemmin olin kuitenkin kokeillut Virven silmiin myös kunnon loppuun asti vietyä nousevaa siipirajausta ja tein siitä tutorialinkin: Pyöreäsilmäisen kissarajaus.
Olipa muuten kiva vierailla taas Lontoossa ja Englannissa näiden kuvien myötä, kävin läpi koko Englanti 2013 -kuvakansion hakiessani Virven meikkauskuvia.
Ihana Cotswolds nousi matkan maaseutuosuuden kohokohdaksi - kuka muistaa vielä The Pudding Clubin eeppiset "vanukkaat"...? Tai tämän riidan kyseisessä ravintolassa? :)
