Yhdeksännen luukun muisto on makea :)
Ystäväni Mili rakastaa kaikenlaisten ihanien herkkujen leipomista ja valmistusta. Jo ollessamme lapsia hän tykkäsi järjestää teemajuhlia joihin hän valmisti äitinsä kanssa kaikkea superherkullista. Meillä oli myös perinteiset vuotuiset Sannin ja Milin joululeipojaiset joissa värkkäsimme kaikenlaista pullaa, keksiä ja joulukarkkia.
Yhteiset leipojaiset jäivät kun muutin pois Kuopiosta, mutta sain Mililtä aina ihania jouluherkkuja joululahjaksi. Se on ollut perinne yli 20 vuotta, olemme tunteneet toisemme 9-vuotiaista saakka.
Sitten luovuin sokerista enkä enää syönyt vehnääkään. Perinne loppuisi - vai loppuiko..?
Ei, sillä Mili alkoi valmistaa minulle ruokavalioni mukaisia sokerittomia ja viljattomia jouluherkkuja...! <3
Ette usko miten kekseliäitä ja herkullisia sokerittomia leipomuksia ja makeisia olen häneltä saanut. Olen ihan mielettömän otettu että hän näkee tämän vaivan minun tähteni ja hankkii erikoisjauhoja ja makeutusaineita joita ei muuten käyttäisi omassa leivonnassaan.
Kuvassa on vuoden 2015 joululahjaksi saamiani nameja. Ommmnomm!
Viime jouluna sain törkeän hyviä itsetehtyjä tummasuklaakonvehteja sekä tämän mehukkaan maustekakun joka perheen muiden jäsenten mukaan hakkasi jopa sisareni legendaarisen taatelikakun...! ^_^
Kiitos Mili! Olet paras! :-*
Luukun 8 muisto tulee lapsuudesta.
Voi sitä ilon hetkeä kun sain ihkaensimmäisen oikean My Little Ponyni..!
Vuotta en muista mutta sen on täytynyt olla joulu 1986 tai 1987 jolloin olin ala-asteen ensimmäisellä tai toisella luokalla. Mielestäni My Little Pony -lelut saapuivat Suomeen vasta vuonna 1986. Meidän perheessä ei leikitty trendileluilla ja minun on vaikea ylipäänsä muistaa millä olin leikkinyt ennen poneja - Barbie-tyttö en ollut koskaan.
Kohtasin poneja ensimmäisen kerran koulussa lelupäivinä. Kerran viikossa oli päivä jolloin sai tuoda kouluun mukanaan lelun, ja niiden kanssa kokoonnuttiin liikuntasaliin leikkimään. Melkein kaikilla kavereillani oli poneja eikä mennyt kauaakaan kun minäkin ihastuin niihin. Ensimmäinen poni jonka muistan ja joka jäi mieleeni oli luokkakaverini kouluun tuoma Baby Firefly.
Oma ensimmäinen ponini oli Baby Blossom. Annoin sille sen pakkauksessa olleen suomenkielisen nimen - Nuppu. Siihen aikaan My Little Ponien pakkauksissa oli suomenkieliset tekstit ja ponien nimet oli suomennettu.
Huomatkaa Nupun moitteettomassa kunnosa olevat alkuperäiset, tehdasvalmisteiset kiharat..! Poni on 32 vuotta vanha ja sillä on leikitty hartaasti - ja silti se näyttää lähes uudelta! Pidin poneistani äärettömän hyvää huolta. En lapsena koskaan voinut ymmärtää niitä lapsia jotka leikkelivät saksilla nukkiensa ja poniensa hiuksia ja harjoja.
Nupun kanssa perheen muodostivat kaveriltani lahjaksi saama äiti-Hertta ja pikkusiskoni poni Kuutamoinen. Pitkään meillä oli vain nämä kolme ponia. Niillä oli koti olohuoneen ikkunalaudalla. Valmistin niille tuolit ja pöydän viilipurkeista; nojatuoli valmistui kätevästi leikkaamalla aukko viilipurkin kylkeen ja vuoraamalla purkki kankaalla - ponille sopiva "nojatuoli" ^_^
Hertta paljastui myöhemmin harvinaiseksi Kreikassa valmistetuksi versioksi Peachy-ponista ja on nukkavierusta ulkonäöstään huolimatta kokoelmani arvokkain ja harvinaisin poni <3
Voi, tämä oli ehkä oma suosikkiluukkuni, voisin jäädä fiilistelemään näitä pikkuisia vielä monen muiston verran. En tiedä mitään rakkaampaa materia-asiaa jonka omistaisin. Kun minulta kysytään, mitä tavaroita pelastaisin tulipalosta jos olisi aikaa pelastaa vain yksi asia, olisi todella vaikea päättää valokuva-albumien ja ponien välillä. Mutta todennäköisesti pelastaisin ponit.
Luonnonkosmetiikasta löytyy tosi hyviä meikkivoiteita, mutta täydellisesti toimiva ja riittävän peittävä peiteaine on antanut odottaa löytämistään. En tiedä kohtasinko vieläkään ihan täydellistä, mutta ainakin tämä on heittämällä paras mistään tähän mennessä kokeilemistani.
Absolution Le Multi Correcteur.
Löysin tuotteen työharjoittelupaikaltani Biodellyn myymälästä. Olen testaillut sitä tämän viikon ajan ja vakuuttuminen on sitä tasoa että haluan jakaa löydön teidänkin kanssa.
Le Multi Correcteur on ohut, nestemäinen peiteaine jossa on runsaasti pigmenttiä. Sen napakka koostumus tarttuu hyvin ihoon ja mahdollistaa kerrostuksen. Kuivakalta tämä ei kuitenkaan tunnu samaan tapaan kuin kestopeiteaineet jotka oikein jumahtavat ihoon.
Sävyjä on neljä: kolme neutraalia ihon sävyistä + yksi punertava aprikoosin sävy (nro. 10) joka on tarkoitettu taittamaan erittäin tummien silmänalusten sinertävyyttä. Itse vierastan vähän näitä punertavia sävyn korjaajia ja peitän tummat silmänaluseni edelleen mieluummin perinteisellä ihon sävyisellä peiteaineella.
Minulle näyttävät sopivan sekä vaalea 01 että medium-sävyinen 02, tai oikeastaan niiden sekoitus on silmänalusilleni ihan paras.
Peiteaine on niin riittoisaa että annostelun kanssa saa olla tarkkana, tätä riittää tosi pieni määrä kerrallaan.
Ilman peiteainetta
Absolution-peiteaineen jälkeen
Absolution Le Multicorrecteur peittää mielestäni käytännössä yhtä hyvin kuin suosikkini Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place Concealer ja se on miellyttävä levittää. Tuntuma on hyvin lähellä synteettisen normikosmetiikan peiteainetta.
Ainoa mutta tulee kestävyydessä. Absolution kestää paremmin kuin moni muu peiteaine silmieni alla, mutta viiruuntuu lopulta juonteisiin hitusen päivän aikana. Tähänkin kuitenkin löytyi apu:
Kiinnitän peiteaineen Flow Cosmeticsin Korento-irtopuuterilla, joka on hienojakoisin ja näkymättömin luonnonkosmetiikan puuteri jonka tunnen. Ainesosiakin on vain yksi: riisipuuteri. Puuterihuntu saa peiteaineen pysymään paikoillaan.
Jos Absolutionista olisi 01 ja 02 -sävyn välimuoto, ostaisin sen heti. Se on hitusen edullisempi (30,80€ / 9 ml) kuin Estee Lauder -lempparini. Nyt jään kuitenkin miettimään onko 01 minulle vähän liian vaalea ja 02 taas hitusen liian tumma.
Absolutionilla tuntuisi olevan vain toinen varteenotettava haastaja.
Olen kuullut monen kehuvan Hynt Beautyn peiteainetta luonnonkosmetiikan parhaaksi ja peittävimmäksi, ja sitä olen itse toistaiseksi testannut vain kämmenselälle kauneusmessuilla. Näytti tosi hyvältä mutta tuntui koostumuksensa puolesta sellaiselta, joka myös herkästi kasaantuu pieniin juonteisiin. Täytyy pian testata sekin kunnolla ja verrata Absolutioniin.
Absolutionin hygieeninen tuubipakkaus on joka tapauksessa enemmän mieleeni, purkki-peiteaineiden miinuksena on se että niiden pinta menee nopeasti töhnäiseksi liasta. Joskus ne myös kuivahtavat purkkiinsa jota koko ajan auotaan.
Onko joku lukijoista käyttänyt Absolutionin tai Hyntin peiteaineita? Tai molempia? Mielipiteitä?
