Tiedättekö, kuinka moni asia painaa nykyään vaakakupissa kun bloggaaja kirjoittaa postaustaan?
Kaiholla muistelen blogitaipaleen alkuvuosia kirjoittajana.
Silloin ei mietitty kuin sitä, mistä kivasta jutusta tänään haluaisi kirjoittaa, laitettiin sanaa ruudulla toisen perään. Kuvitus oli toki myös tärkeä mutta kuvat otettiin asettamalla tuotteet jollekin tasolle jossa ne joten kuten erottuivat, ja sitten vain painettiin kameran laukaisinta.
Osa bloggaajista varmasti koosti juttujaan tuolloinkin paljon harkitummin, meitähän on erilaisia.
Itse kuitenkin kuuluin - ja kuulun monelta osin vieläkin - niihin bloggaajiin, jotka vain kirjoittelivat menemään ja painoivat "Julkaise" -nappia kun juttu oli valmis. En viilaillut otsikkoja, en omistanut studiovaloja tai kuvaustaustoja, enkä todellakaan miettinyt mihin aikaan vuorokaudesta lukijani mahdollisesti istuvat päätteidensä äärellä optimoidakseni julkaisuajan. Puhumattakaan hakukoneoptimoinnista, ei herran jestas.
Silti juttuni tavoittivat paljon ihmisiä ja niitä luettiin ja löydettiin.
Tänä päivänä samalla tyylillä, jolla pidin blogia vuonna 2010, olisi todennäköisesti hyvin vaikeaa tavoittaa samanlaisia yleisömääriä.
En puhu pelkästään blogisisällön laadun yleisestä paranemisesta ja ammattimaistumisesta tai kilpailun räjähdysmäisestä kasvusta, tai somekentän laajenemisesta video- ja podcast-formaattien suosion myötä. Nämä totta kai vaikuttavat, mutta on myös paljon muita näkymättömiä juttuja jotka vaikuttavat todella paljon, ja joita moni lukija ei kenties ikinä tule ajatelleeksi blogipostauksia lukiessaan. Tänä päivänä jokaista postausta on työstettävä monien parametrien mukaisesti mikäli sen toivoo tavoittavan mahdollisimman paljon lukijoita - tai edes, helkkari, ne omat lukijansa. "Hyvä teksti" ei enää yksinään riitä.
Minua henkilökohtaisesti nämä seikat uuvuttavat.
Luovana ja impulsiivisena kirjoittajana ja helposti kaiken maailman rajoittavista tekijöistä stressaantuvana haluaisin, että asiat voisivat vielä olla niinkuin ennen. Tämä kalkkisten virsi, you know, "Ennen oli kaikki paremmin".... Mutta maailma kehittyy ja sen kuuluukin kehittyä, eikä kaikki kehitys ole aina mieluisaa. Viimeksi valitin inhimillisen kohtaamisen hiipumisesta tekniikan korvatessa ihmisen antamaa palvelua. Sallittehan minulle tänään valituksen blogimaailman vitsauksista.
Esimerkki blogipostauksen synnystä vuodelta 2009:
Idea kello 9 - Kuvituksen toteutus (tuote/meikkikuvat) kello 10-12 - Jutun kirjoitus ja kuvien käsittely kello 13-15 - Postaus ulos kun viimeinen piste on saatu paikalleen kello 15.30. Otsikko: "Kiva keltainen meikki".
That's it.
Vuonna 2019 prosessissa on mukana valtavasti muita tekijöitä.
SEO eli internet-sivujen sisällön hakukoneoptimointi on ollut olemassa yhtä kauan kuin hakukoneet, mutta nyt sen merkitys on moninkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana. SEO-puuhastelu on melkein välttämätön pakko jos haluaa yleisön löytävän sisältönsä netin uumenista.
Minun kuten monen muunkin aikalaiseni blogin sisältö oli pitkään helposti löydettävissä Googlessa, vailla mitään harkittuja toimenpiteitä. "Päädyin blogiisi kun googlasin sitä-ja-tätä", kuului usein. Informaatioarvoltaan vähäpätöisemmätkin random-aiheen postaukset nauttivat näkyvyydestä. Nyt on toisin. Jengi käy SEO-optimointi-kursseja ja somevaikuttajia ohjeistetaan optimoimaan jokainen postaus - jopa käymään läpi vanhoja postauksia ja muokkaamaan niitä uudelleen hakukoneystävällisemmiksi.
Kun siis ennen olisin otsikoinut: "Kiva keltainen meikki", tulisi nyt SEO:n taiteen sääntöjen mukaan valita mieluummin "MACin Chrome Yellow -luomivärillä upea meikki" -tyyppinen otsikko, ja tietysti avainsanaa "MAC Chrome Yellow" tulee viljellä tekstissä mahdollisimman paljon. Nämä ovat vasta SEO-jäävuoren huippu. Todelliset velhot miettivät lauserakenteetkin sellaisiksi, että niillä vastataan Google-käyttäjien potentiaalisiin kysymyksiin keltaisesta luomiväristä.
Postausta ei kannata julkaista "milloin sattuu". Ei, se on paras ajoittaa niihin kellonaikoihin kun tavoittelemasi yleisö muutenkin viettää aikaa sosiaalisessa mediassa. Hyviksi tunnettuja julkaisuaikoja Suomessa ovat kello 19-20 ja aamupäivällä kello 11, näinä aikoina lifestyle-blogien tyyppinen sisältö tavoittaa yleisönsä tehokkaimmin. Muuan bloggaajakollegani oli tehnyt aiheesta pitkään empiiristä tutkimusta ja jopa kyennyt päättelemään lukijoiden ostoskäyttäytymistä analytiikkaa seuraamalla.
Jos kellonaikojen optimoinnista olisi koe, minä reputtaisin sen. Myönnän auliisti olevani se oppilas joka pyörittelee silmiään takapulpetissa ja sanoo että "Mä teen mieluummin näin", vaikka se "näin" olisi väärin. Ilmeisesti menetän satoja tai jopa tuhansia lukukertoja pelkästään sillä, että julkaisen valtaosan postauksistani edelleen silloin kun ne ovat valmiita, en silloin kun kello on "oikein". Karkkipäivän sisältö voi päivittyä kello 6 aamulla, kello 16 tai kello 21.30. En minä jaksa valmiin postauksen synnyttyä jäädä odottamaan optimaalisen yleisötavoittavuuden mahdollistavaa kellonaikaa. Jos olen innoissani uudesta silmänympärysvoiteesta, haluan vapauttaa intoilun sillä hetkellä kun sanat ovat valmiit.
Sovitut yhteistyöt pyrin kuitenkin julkaisemaan prime time -aikaan. Näissä asioissa ammattilainen jyrää spontaanin "Halusin kertoo teille tän kahvikupin herättämistä ajatuksista" -Sannin.
Toisaalta, koen ammattillisen ja spontaanin tavis-intoilijan roolien luonnollisen rinnakkaisuuden myös vahvuutenani. Minussa on kumpikin puoli, ja kumpikin saa näkyä bloggaustyylissäni.
Siinä missä bloggaaja oli ennen 'bloggaaja', on hän nykyään 'vaikuttaja'. Vaikuttajan kannattaa maksimaalisen tavoittavuuden kannalta näkyä monissa kanavissa, ja harva rajoittaa sisältönsä nykyään vain yhteen platformiin.
Tämä saattaa olla luontevaa yhdelle, mutta omiaan tuomaan paineita niille (kenties "vanhan koulukunnan" ihmisille), jotka mielellään keskittyisivät vain yhteen kanavaan. Nykyään ammatillisella blog- - korjaan vaikuttajuustasolla useamman kanavan hallinta on oletusarvo, ja esimerkiksi kaupallisissa yhteistöissä Instagram kuuluu usein itsestäänselvästi pakettiin.
Entinen "bloggaaja" ei enää pädekään pääasiallisen kanavansa luvuilla ja sisällöllä, vaan yhteistyökumppanin pöytään on pystyttävä lyömään myös vakuuttavat IG-seuraajaluvut - ja tietysti aina parempi jos vetää hihasta vielä kivasti menestyneen YouTube-kanavan. 'Bloggaaja'-termi on todella tekemässä kuolemaa yhä useampien somevaikuttajien ollessa nyt multimedia-ammattilaisia valokuvauksesta videotuotantoon ja esiintymiseen.
Sitten ovat vielä ne tekijät joihin bloggaaja itse ei voi vaikuttaa:
Algoritmit sanelevat, miten Googlen hakutulokset järjestyvät ja mitkä sisällöt sijoittuvat parhaiten. Pienempiä algoritmimuutoksia tehdään kaiken aikaa, välillä suurempia. Viime elokuussa Google teki merkittävän algoritmimuutoksen joka koskee terveys-, hyvinvointi- ja sporttisisältöjä. Kun ns. kevyempi ja viihteellisempi sisältö nousi ennen paremmin esiin, painottaa Google nyt asiantuntijoiden tuottamaa sisältöä kuten pitkiä asia-artikkeleita. Muutos on vaikuttanut olennaisesti monien blogien ja kauneus- ja terveysaiheisten sivujen näkyvyyteen hakutuloksissa, ja blogimedian piirissä puhuttiin portaalien "romahtaneista kävijämääristä".
Oma juttunsa ovat somepalvelujen algoritmit, Facebookin ja Instagramin algoritmit alkavat jo olla kirosana. Algoritmi määrittää, mitä sisältöä sosiaalisessa mediassa näet. Algoritmiin taas vaikuttavat monimutkaiset tekijät liittyen mm. henkilökohtaiseen aktiivisuuteen. Kiitos algoritmin et enää välttämättä näe ystäviesi uutisia tai seuraamasi blogien tai sivustojen päivityksiä. Algoritmi ikäänkuin päättää puolestasi, mitä näet.
Moni some-käyttäjä on tästä käärmeissään, eikä suotta. Algoritmit ovat tavallaan tehneet tyhjäksi koko sosiaalisen median alkuperäisen tarkoituksen, kun käyttäjät eivät enää itse saakaan määrittää mitä ja ketä he seuraavat. Sen, käykö henkilö aktiivisesti kommentoimassa kaverinsa profiilia, ei pitäisi vaikuttaa siihen näkeekö hän ystävänsä uutiset. Näin kuitenkin on. Eikä aktiivisuuskaan välttämättä takaa että näet seuraamasi kohteen päivitykset. Itse olen jo ajat sitten menettänyt toivoni etenkin Facebookissa.
Jos blogilla vuonna 2010 oli Facebookissa 1200 tykkääjää, todennäköisesti ainakin 1100 heistä näki feedissään blogin viimeisimmän päivityksen. Nyt on hyvä jos päivitys tavoittaa 30% seuraajista.
Pelkästään blogit eivät ole kaupallistuneet, kaikki somesisältö on kaupallistunut. Entisenlainen näkyvyys täytyy nykyään ostaa. Haluanko, että valtaosa Face- tai Instagram-seuraajistani edelleen näkee päivitykseni? Joo, se onnistuu: jos maksan tämän verran.
Vuonna 2009 näkyvyys oli ansaittua ja pääosin orgaanista. Sivu saattoi jopa ihan vahingossa ja suunnittelematta nousta suosituksi. Vaikka kello 16 postauksilla.
2019?
Harva some-toimija, edes SEO-viilattu ammattilainen, enää maksutta tavoittaa sitä yleisöä mikä vielä 10 vuotta sitten oli mahdollista
Oi niitä aikoja.
Saanhan sanoa niin.
Oi niitä aikoja <3 "Kiva keltainen meikki".
Kello on nyt 19.18 ja julkaisen postauksen. Lupaan että se on sattuma. :p
.
Kuvat: Sanni ja Unsplash
Paljon puhutaan korealaisesta K-Beautysta, mutta Aasiassa on muitakin maita ja kosmetiikkatrendejä. Riisutumpi ja perinteisempi J-Beauty eli japanilainen kauneudenhoito on nousemassa vahvasti multi-askeleita pursuavan, värikkään korealaisen suuntauksen rinnalle.
Kuva: Reinaldo Kevin / Unsplash
Osallistuin syksyllä japanilaisen V10 Plus -sarjan tilaisuuteen, jossa sarjan perustaja Akiko Yokota esitteli japanilaisen kauneudenhoidon piirteitä ja sarjansa uutuustuotteita. Kuunnellessani Akikoa, huomasin japanilaisen lähestymistavan itse asiassa vastaavan hyvinkin paljon omaa, syvään juurtunutta tapaani hoitaa ihoa.
Japanissa kaikki alkaa erittäin huolellisesta puhdistuksesta, ihon puhtaus on kaiken kulmakivi. Kohdatessa uusia ihmisiä on tärkeä antaa vaikutelma puhtaasta ihosta, ei niinkään näyttää viimeisimmän trendi-lookin mukaisesti laittautuneelta. Puhdistautuminen kylpemisrituaaleineen on kautta historian ollut olennainen osa japanilaista kulttuuria.
Kuva: Galen Crout / Unsplash
Kauneudenhoito Japanissa ei ole trendiherkkää vaan perinteisiin pohjautuvaa, ja vaikka tuotteiden kehityksessä käytetään viimeisintä teknologiaa ja tehokkaita raaka-aineita, vallalla ovat aina samat klassiset trendit kuten puhdas iho. Siinä missä korealaisessa suuntauksessa keskitytään tuotekikkailuun ja ihonhoito rakentuu moninaisten täsmätuotteiden ja askelten muodostamaan elämykselliseen kokonaisuuteen, luotetaan Japanissa minimalismiin ja muutamaan monitoimituotteeseen joilla hoidetaan monta asiaa yhdessä.
Lähes rituaalinomainen puhdistus on kuulunut myös minun ihonhoitooni varhaisteini-iästä saakka. Muistan alkaneeni puhdistaa kasvojen ihon päivittäin erillisellä puhdistustuotteella jo ennen kuin aloin meikata, ehkä 12-vuotiaana. Kokemus puhtaan ihon tärkeydestä on aina ollut vahva.
Kuva: Ian Pham / Unsplash
Japanilaiselle ja korealaiselle hoitorutiinille on yhteistä huolellinen puhdistus sekä aurinkosuojan käyttö, näistä ei tingitä. Muuten J-Beautyssa selviää vähemmillä vaiheilla:
1. (Kaksois)puhdistus
2. Hoitoneste
3. Seerumi
4. Kosteusvoide
5. Aurinkosuoja
Akiko Yokota
Akiko Yokotan mukaan seerumi on erittäin tärkeä, jopa kosteusvoidetta tärkeämpi. Kosteusvoiteen tehtävä on estää kosteuden haihtumista iholta, kun taas seerumilla pureudutaan ihon yksilöllisiin huolenaiheisin. Seerumi on se tuote, jolla ihonhoito räätälöidään kullekin iholle sopivaksi.
Japanilainen V10 Plus -sarja tunnetaan etenkin seerumeistaan, joita on 10 erilaista. Vesipohjaiset seerumit eivät sisällä parabeeneja, keinotekoisia väriaineita, mineraaliöljyjä tai hajusteita. Niitä voi käyttää yksinään tai räätälöidä useammasta eri seerumista ihon eri tarpeet huomioivan cocktailin, eri seerumeita voi siis sekoittaa yhteen.
Omalle iholleen sopivan V10 Plus -seerumin voi selvittää esimerkiksi tämän seerumitestin avulla.
Minun iholleni sopivat testin mukaan A-vitamiini-, Bio Cell- ja Kollageeniseerumit, jotka ovat sarjan eniten anti-age-vaikutteiset seerumit ja tarkoitettu iholle jolla näkyy jo ikääntymisen merkkejä. Kiinnostuin myös antioksidanttisesta Pycnogenol-seerumista.
Seerumeiden lisäksi sain maahantuojalta testiin kaksi kasvovoidetta, silmänympärysvoiteen, kuorinnan ja puhdistusemulsion.
36€ / 50 ml
Water Based Peeling on seerumeiden ohella yksi V10 Plussan tunnetuimpia tuotteita. Se on myös saanut paljon huomiota sekä kyseenalaistusta liittyen väitettyyn vaikutusmekanismiinsa.
Kirkas, rakeeton geeli hierotaan kuivalle iholle ja se vaikuttaa sekunneissa: hetken kuluttua iholle muodostuu "riekaleita". Geeli riekaleineen huuhdotaan pois ja iho jää erittäin sileäksi. Oho, lähtipä minulta paljon kuollutta ihomöhnää..! Vai - lähtikö?
Virallinen tuotekuvaus kertoo näin: "kuorintageelin sisältämät tehoaineet (Acrylates/C10-30 Alkyl Acrylate Crosspolymer, Dicocodimonium Chloride, Steartrimonium Bromide) reagoivat erittäin nopeasti kuolleen ihosolukon proteiinien kanssa ja poistavat tehokkaasti kuolleen solukon ihon pinnalta. Irronnut kuollut ihosolukko tuntuu hetken päästä geelin seassa pieninä hiutaleina."
Jep, kyseiset ainesosat kyllä aikaansaavat nopean reaktion ihon pinnalla, mutta irtoavat riekaleet eivät ole kuollutta ihosolukkoa, vaan muodostuvat käytetyistä polymeeriainesosista itsestään. Kosmetiikkakemisti Colin Sanders avaa efektin kemiallista pohjaa täällä.
Kertomus tuotteen vaikutusmekanismista on siis osittain harhaanjohtavaa, sillä geelin seassa tuntuvat hiutaleet eivät tosiaankaan ole ihosolukkoa. Mikä kuitenkin pitää paikkansa on se, että geeli kuorii ihoa ja kuollutta ihosolukkoa kyllä poistuu tuotteen mukana.
Se, mikä aineessa lopulta saa aikaan kuorivan efektin, jää mysteeriksi. Ainesosia on vain 10, eikä yhdenkään funktio ole kuoriva. Lähimmäksi tulee riisiuute, jonka yksi muoto (oryza sativa extract) on ominaisuuksiltaan myös hankaava eli kuoriva. V10 Plussan geelissä käytetty muoto on kuitenkin oryza sativa bran extract, jolla ei ole hankaavaa vaikutusta. Jos oletetaan että tuotteen kuorivuus tulisikin riisiuutteesta (--> fysikaalinen kuorinta-aine), pitäisi geelissä tuntua rakeita tai jotain hankaavaa. Mitään raemaista geelissä ei kuitenkaan ole, eivätkä iholle syntyvät pehmeät polymeeripalluratkaan ole rakenteeltaan sellaisia että voisivat olla vastuussa supersileästä tunteesta.
Yritettyäni selvittää tuotteen vaikutuksen salaisuutta Googlen parissa tunnin, luovutin. Edes Colin Sanders ei osannut selittää, mikä tämän tyyppisissä tuotteissa oikeasti tuo tuloksen.
Summa summarum: mielenkiintoinen, erikoinen ja mystinen tuote. Tehokas ja nopea käyttää.
Miinus: polymeerihiutaleet takertuvat herkästi ihokarvoihin ja minun on vaikea saada niitä irti. Pelkästään niiden takia en itse käyttäisi tätä tuotetta.
45€ / 50 ml
Erittäin kosteuttavan tuntuinen geelivoide. Imeytyy jättämättä minkäänlaista tuotetuntua. All In One -geelin sanotaan sopivan kaikille ihotyypeille, mutta sanoisin, että sen vähärasvaisuus tekee siitä erityisen sopivan normaalille ja sekaiholle. Kuiva iho tarvitsee lipidipitoisemman koostumuksen. Esimerkiksi itse tarvitsen All In One -geelin päälle nyt talvella vielä rasvapitoisemman tuotteen.
V10 Plussan geelikoostumus on tavallaan täyteläisen tuntuinen ja luo ensi alkuun jopa tunteen suojaavuudesta, mutta kun kaikki on imeytynyt ei iholle jää minkäänlaista tuotteen tuntua. Sopii erinomaisesti meikin alle.
Tärkeimmät tehoaineet ovat kahden hyaluronihapon yhdistelmä, hydrolysoitu kollageeni, omenan kantasolu-uute, passionhedelmäuute sekä junossitruuna.
Vaikutus: kosteuttaa ja viivyttää ikääntymisen merkkejä.
45€ / 50 ml
Aurinkosuojan sisältävä maitomainen geelivoide. Erittäin miellyttävän tuntuinen, tykkään tästä kovasti.
Aasialaisia kosmetiikkavalmistajia pidetään todellisina velhoina miellyttävien aurinkosuojallisten koostumusten saralla, ja V10 Plussan geeli on maineen mukainen. Ihan kokonaan UV-suojan tuntua ei ole saatu maskeerattua, vaan pystyn kyllä aistimaan pienen jäykkyyden joka paljastaa UV-filtterien läsnäolon. (Joku ihmetteli aiemmassa postauksessani miten UV-filtterin voi muka erottaa voiteen koostumuksessa, mutta kyllä sen voi, ainakin ammattilainen ja kosmetiikkaan perehtynyt, paljon tuotteita kokeileva harrastaja voi.)
Käytetty UV-suoja muodostuu sekä kemiallisista että mineraalipohjaisista suodattimista.
Kosteuttavina ja hoitavina ainesosina geelivoiteessa on mm. hydrolysoitua kollageenia, soijauutetta, oliiviöljyä, hyaluronihappoa ja betaiinia.
38€ / 10 ml 87€ / 30 ml (kaikista V10 Plus -seerumeista on sekä 10 millin että 30 millin koot)
Seerumin vaikuttava aine retinyylipalmitaatti, yksi a-vitamiinin hellävaraisempia muotoja. Se on retinolia siedetympi mutta ei yhtä tehokas vaikutuksiltaan.
Koostumus ei juurikaan kosteuta vaan seerumin pointti on tuoda ihoon retinyylipalmitaattia. Seerumi on äärettömän neutraalin tuntuinen, kuten kaikki kokeilemani V10 Plus'n seerumit. Koostumus on nestemäinen, kevyesti liukas ja hyvin nopeasti ihoon hulahtava. Kaiken kaikkiaan oikein sellainen perinteinen seerumikoostumus; ohut neste joka imeytyy hetkessä. Seerumi on hajusteeton mutta aistin tuotteessa miedon, jopa aavistuksen makean tuoksu. Tuoksu on kuitenkin hyvin huomaamaton.
Kuvassa rinnakkain vanha ja uusi pullo: uudessa hopeakorkkisessa on pumppumekanismi.
Pycnogenol - antioksidanttinen seerumi sopii nuoren aikuisen ensimmäiseksi anti-age -seerumiksi. Se korjaa mm. aurinkovaurioitunutta ihoa. Pycnogenol-seerumin koostumus on hiukan liukkaampi ja paljon kosteuttavamman tuntuinen kuin Vitamin A -seerumin.
Biocell - Biocell -seerumin ainesosaprofiili on V10 Plus -seerumeiden laajakirjoisimpia, yhdistelmä lupaa aktivoida kollageenisynteesiä, lisätä ihon kimmoisuutta, tasoittaa juonteita ja nopeuttaa ihosolujen uudistumista. Lisäksi seerumilla on tulehdusta vähentävä ja punoitusta laskeva vaikutus ja se sopii myös akneiholle. (Onko jotain mitä tämä ei lupaa tehdä? :D) Vaikuttavina aineina on mm. peptidejä, propolis-uutetta, kuningatarhyytelöä, omenan kantasolu-uutetta, hunajaa, levää, hyaluronihappoa ja kollageenia.
Collagen - pehmentää ihoa, lisää sen elastisuutta ja kimmoisuutta ja lupaa tasoittaa jo muodostuneita juonteita. Sisältää japanilaisesta merilahnan suomuista eristettyä kollageenia.
Ainesosallisesti Collagen-seerumissa on samantyyppinen nestepohja kuin Vitamin A -seerumissa; vain muutama tekninen ainesosa ja vaikuttavat aineet, hydrolyzed elastin ja soluble collagen. Collagen-seerumi tuntuu iholla kosteuttavammalta kuin Vitamin A.
Kaikki V10 Plus -seerumit löydät täältä.
54€ / 15 ml
Tuotelupaus puhuu tehokkaasta avusta moniin silmänympärysihon ongelmiin. "Mandariiniappelsiinin kuoriuute auttaa vaalentamaan tummia silmänalusia ja meiramin lehtiuute vähentää turvotusta. Omenan kantasolu-uute, mustikka, skvalaani, hyaluronihappo, peptidit ja kasviöljyt auttavat säilyttämään silmänympärysihon kiinteänä ja heleänä."
Koostumus on jälleen geelimäinen ja tuntuu raikkaalta ja miellyttävältä. Kosteusteho ei riitä omalla ihollani ainakaan nyt talvella. En huomannut vaikutuksia turvotukseen, ainakaan välittömiä vaikutuksia.
Geeli tuntui kaiken kaikkiaan perusmiellyttävältä ja ihoa napakoittavalta, sellaiselta, jota omassa rutiinissani käyttäisin voidemaisen silmänympärystuotteen alla lisähoitona, en yksinään. Ainesosaprofiili vaikuttaa ihan ok:lta, joukossa on muutamia päteviä anti-age-ainesosia kuten erittäin tehokas antioksidantti superoxide dismutase sekä peptidejä, mutta ei tämä mikään parhaan ja tehokkaimman oloinen anti-age-silmänympärystuote ole, ainakaan juonteiden häivytykseen. Tosin sitähän voide ei väitäkään :)
Sopii nuorille aikuisille, joilla ei vielä ole järeämpiä ikääntymisen merkkejä kuten juonteita ja pigmenttiläiskiä. Kosteuttaa, silottaa ja napakoittaa.
33€ / 100 ml
Raikkaan tuntuinen puhdistusmaito jonka sitruunainen tuoksu vahvistaa raikasta kokemusta. Iholta huuhdellessa esiin tulee puhdistusemulsion tyypillinen luonne, se ei huuhtoudu iholta ihan hetkessä ja jättää ihoon vähän rasvaa. Kuivaihoisten heiniä :)
*
V10 Plus -tuotteita myydään apteekeissa, muutamissa kauneushoitoloissa ja omassa verkkokaupassaan.
Kumpi suuntaus tuntuu enemmän sinun jutultasi?
Itse vastaan, että japanilainen, vähemmän viihteellinen lähestymistapa on enemmän minua, minuun eivät vetoa hassujen hahmojen muotoiset pakkaukset tai tekniset vimpaimet jotka enemmän hauskuuttavat kuin hoitavat.
Vaikka arvostan elämyksellisyyttä kauneudenhoidossa, se pohjaa johonkin muuhun kuin pandan muotoisiin pakkauksiin, eksoottisiin lima-ainesosiin ja eläinnaamioihin. (Vaikka harkitun söpöistä purkeista tykkäänkin.) Korealaisesta ihonhoidosta olen kuitenkin omaksunut happotuotteiden säännöllisen käytön sekä vesimäisten tuotteiden kerrostuksen, mikä on oikeasti ollut iholleni tosi hyvä juttu. Seerumeita, essencejä ja hoitonesteitä en tarvitse kaikkia yhdellä kertaa, mutta läträän niitä nyt rohkeasti ja ilolla. Siinä yhdistyvät sekä hemmottelun että hyödyn elementit. :)
Mikä harmi: luottotuotteeni hyperpigmentaatiota vastaan lopetetaan. Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SPF 50 on ollut paras voide ehkäisemään UV-säteilyn aikaansaamia melasma-läiskiä huulten ympärillä.
Suru-uutinen selvisi huolestuneen lukijani kysyessä tällä viikolla minne Dark Spot Defense on kadonnut Cliniquen sivuilta.
Jäimme arvuuttelemaan josko tuotetta ollaan vain uudistamassa, mutta Cliniquen maahantuojalta sain eilen kuulla, että tuote on todella jäänyt pois sarjan valikoimasta. Viimeisiä viedään nyt kaupoissa.
Aurinkosuojavoiteita korkealla suojakertoimella toki riittää, mutta Dark Spot Defensestä muodostui suurin suosikkini näistä syistä:
Kärsin hyperpigmentaatiosta, mikä tarkoittaa erittäin herkkää pigmenttimuutosten ilmenemistä tietyillä ihoalueilla.
Kun tämä ihoalue altistuu UV-säteilylle, syntyy alueelle tavallista tummempia ja nopeammin syntyviä pigmenttiläiskiä. Minulla tämä alue on huulten ympärillä, etenkin ylähuulen yläpuolella. Tästä juontaa nimitys "pigmenttiviikset", ilmiö, joka on tuttu monelle 30+ vuotiaalle. Hyperpigmentaation taipumus yleistyy 30 ikävuodesta ylöspäin ja on jostain syystä yleisempää naisilla kuin miehillä. Huulten ympärys ohuena ihoalueena on erityisen altis hyperpigmentaatiolle.
Läiskät haalenevat kun iho ei altistu UV-säteilylle, joten vaiva ei ole kestävä, mutta esteettisesti ikävä mikäli hyperpigmentaatioalueita ei suojaa riittävän hyvin.
Clinique Dark Spot Defense-voiteessa on kevyt, läpikuultava sheer tint -sävy, joka minun ihollani ei käytännössä näy ollenkaan kun voiteen on levittänyt. Kuvassa demonstroin sävyä leuassani. :)
DSD kulkee käsilaukussani vuoden ympäri. Käytän sitä myös talvisin ulkoillessani aurinkoisella säällä. (Tänään voiteelle ei sään puolesta ollut käyttöä.)
Jos kuulut Dark Spot Defensen faneihin, kannattaa ostaa tuotetta säästöön kun sitä vielä löytyy joistain kaupoista. Itse hyödynsin tänään 20% asiakasomistaja-alennusta ja kotiutin Matkuksen Emotion-liikkeen viimeisen Dark Spot Defensen. Sokoksella DSD:tä näkyi vielä olevan useampia. Voiteen normaalihinta on 29,90€.
Kuten kommenttilaatikossa ollaan DSD:n osalta harmiteltu, on se vain aina tylsää kun valmistaja päättää lopettaa erityisen onnistuneen tuotteen. :/ Cliniquella oli kehitetty poikkeuksellisen kevyt ja helposti levittyvä mineraalifiltterin SPF 50 -voide, Dark Spot Defensen koostumus on todella hämmästyttävä ohut, jopa vesimäinen. Toivottavasti he siirtävät tämän osaamisen johonkin toiseen tuotteeseen. En tunne minkään toisen valmistajan aurinkosuojavoidetta vastaavalla teknologialla.
