Heräsin tänään Skopeloksella, jonne saavuin eilen. Edellisestä kohtaamisesta tämän saaren kanssa on kulunut kymmenen vuotta.
Majoitun ylhäällä Skopelos Townin laella, ja täältä on aivan ihanat maisemat! Maiseman perusteella tämän paikan varasinkin. Minusta kun on näin vanhemmiten tullut enenevässä määrin maisemamatkailija, joka viipyilee - ja mieluusti juuri kauniin maiseman äärellä.
Heräsin ennen auringonnousua, kuten tavallista. Aurinko nousi 7.25, ja katselin sen nousua omalta parvekkeeltani. Aurinko tosin tuli näkyviin Skopelos Townia reunustavan vuorenrinteen takaa vasta kello 8. Sitä odotellessa ehdin juoda pari kuppia kahvia. :) Muistelin vanhoja aikoja Kreikassa, kun minulla oli tapana lähteä kahvimukin kanssa aamukävelylle jopa kuuden aikaan. Olin siihen aikaan aivan erityisen aamuvirkku. Ne olivat hyviä aikoja, nautin aamukävelyistä valtavasti.
Majapaikkani on itse asiassa hotelli (kodinomainen sellainen), ja täällä tarjoillaan myös aamiaista. Yleensä majoitun vuokrahuoneissa ja kokkaan aamiaiset itse, ja huoneessa on täälläkin keittonurkkaus. Kieltämättä pikakahvi voittaa Kreikassa filtterikahvin, ja näin ollen mun itse keittämä varhaisaamun murukahvi hakkaa hotellin kahvin 6-0... :D
Hotellin (Thea Home) aamiaisterassi on niin viihtyisä, että mikäs täällä on syödessä. 😍 Tarjolla oli ilokseni täydellinen setti mun standardiaamiaisruokia eli kananmunaa, juustoa ja kasviksia. Myönnettävästi söin myös yhden minikokoisen hortopitan eli kasviksilla ja fetalla täytetyn piirakanpalan..!
Aamiaisen jälkeen kirjoittelin muutaman sähköpostin ja lähdin sitten kävelylle.
Kuumuus on palannut.
Tässä välissä ehti olla pari päivää tavallista syyslämpötilaa, eli noin 22 astetta, mutta eilen asteet nousivat taas. Tänään oli rehellinen tuuleton hellepäivä, ja koko päivän 26-27 astetta.
Kävelin ylös Skopelos Townin Kastrolle, ja olin ylös päästyä jo läpimärkä hiestä. Naamakin valui hikeä - mietin, oliko mun aurinkovoiteesta enää mitään jäljellä. Tunsin jälleen kerran vahvasti, että alan todellakin olla liian vanha tällaiseen kuumuuteen. Nuorempana nautin 30+ asteen lämpötilasta, mutta enää en; hellelukemissa mun energiat menevät nollille ja on tukala olo. Muistelin haikeana edellisviikon vilvoittavia skootteriajeluita Kykladeilla...
Miten muuten te ja kuumuus..? Millaisissa lämpötiloissa tykkäätte lomailla..?
Skopelos Townin Kastron huipulta on muuten upeat 360 asteen näköalat. Edellisellä vierailulla, joka ajoittui syyskuuhun, Kastron laella oli auki ihastuttava kahvila/baari, jossa muistan istuneeni eräitäkin iltoja. Nyt se oli kiinni. Lokakuu on aikaa, jolloin kesäsesongin kuppila toisensa jälkeen sulkeutuu.
Kuvassa satamaan on suuntaamassa Sea Jetsin harvinaisempi alus - hidas sellainen. Sea Jets tunnetaan nopeista (ja tätä nykyä erittäin kalliista) katamaraaneistaan, mutta laivastoon kuuluu muutama perinteinen matkustajalauttakin. Yksi sellainen liikennöi täällä Sporadeilla ja muodostaa runkoliikenteen manner-Kreikan, Skiathoksen, Skopeloksen ja Alonnisoksen välillä. Etäisin Sporadeista, jokseenkin eristynyt Skyros (rukka...) on jätetty vaille tätä yhteyttä.
Kiertelin Skopelos Townin katuja ja tunnistin saman viehätyksen, kuin vuosikymmen aikaisemmin. Kaupungin arkkitehtuuri puisine parvekkeineen ja värikkäine yksityiskohtineen on todella kaunista.
Pidän myös siitä, että Skopeloksen pääkaupunki sijaitsee rinteessä. Joka puolella kohoavat kapeat tai leveämmät porraskadut tuovat oman lisänsä tunnelmaan, ja korkealle kohoava sijainti tarjoaa myös paljon palkitsevia näköaloja.
Löysin kävelyllä paikan, joka jäi minulle vahvasti mieleen edelliseltä vierailulta. Se on tämä.
Ei näytä kuvassa erityiseltä, mutta tein tänne edellisellä visiitillä varhaisaamujen kävelyitäni, ja katselin täältä käsin, kun aurinko nousi. Paikka jäi minulle mieleen, koska koin siellä niin hyviä tunteita ja istuin siellä pitkään. Mietiskelemässä kaikkea mukavaa.
Olen ottanut tässä muurilla itsestäni (itselaukaisimella!) kuvan, josta pidän tosi paljon. Näytän kuvassa rennolta ja onnelliselta. Nousevan auringon lämmin valo on kasvoillani.
Näytin tältä. ❤️
Pitäisiköhän kipaista tuonne joku aamu ottamaan uusi versio vuodelta 2024....
Kello oli tässä vaiheessa 12.30 ja tunsin, että nyt en jaksa enää kävellä tässä kuumuudessa. Eihän tässä säässä muuta voi kuin mennä mereen.
Seuraava bussi biitseille lähtisi 45 minuutin kuluttua, ja suuntasin kaupan ja juomavesiostosten kautta bussipysäkille.
Loppupäivän nautin ihanasta vehreydestä sekä tajuttoman kirkkaista vesistä.
Nousin bussista Agnontasissa (kuvassa) ja kävelin siitä uskomattomien havupuumaisemien - ja havun tuoksun..! - halki Limnonarin rannalle.
Nämä värit..! 😍 Pystyttekö aistimaan havupuiden lämpimän tuoksun nenässänne...
Sporadien vehreys tuntuu melkein pröystäilyltä Kykladien kallioisen karuuden jälkeen. Miten voikin olla näin rehevän, etten sanoisi mehevän, vihreää..? Nautin kaikin aistein..!
Bussi ei vie alas Limnonarian rannalle, mutta runsaan kilometrin patikointi päätieltä palkitsee.
Limnonarian poukaman valkoinen pikkukiviranta upean turkooseine vesineen on kaunein ranta, jonka olen Skopeloksella nähnyt. Se on pieni mutta uskomattoman kaunis. Tunnelman täydentää romanttinen puutarhataverna - tällaista en odottanut kohtaavani Limnonarian kaltaisella pikkuisella biitsillä..! Taverna tarjoaa vierailijoille ilmaiset aurinkotuolit joita on sekä rannalla että vehreässä puutarhassa. Puutarhassa puiden alla loikoili niin perheitä, pariskuntia kuin koiria. Ruotsiksi minua tervehtinyt hymyilevä tavernaisäntä kantoi terassille ahkerasti ruokaa ja juomia.
Niin ihana paikka ja puitteet! Ja täydellinen kesäpäivän tunnelma... (lokakuussa ❤️).
Hiet huuhtoutuivat mereen ja makasin aurinkotuolilla nirvanassa. Somekin oli tänään kiinni koko päivän aamiaisen jälkeen. Puhelimen räpläyksen sijaan kirjoitin käsin muistiinpanoja muistivihkoon. Tai - - en tehnyt yhtään mitään. Muuta kuin seisoin tai makasin auringossa, joka ei enää läkähdyttänyt. ❤️
Siinä on nykyajan digitalisoituneessa maailmassa opettelemista, että viettää hetkiä, jolloin ei tee mitään. On vain.
Olen tällä matkalla, etenkin ekan viikon suunnitelmallisen sometauon aikana miettinyt, miten omalla tavallaan ihanan vapauttavaa oli aika ennen älypuhelinta. Sitä vietti aikaa ilman, että koko ajan piti tarkistaa jotain luurista. Mun kohdallahan älypuhelin tuli elämääni niinkin myöhään kuin... Olikohan 2016..? Vastustin älylaitteiden käyttöä.
Jos nyt saisin valita, voi olla, että palaisin aikaan, jolloin en edes tuntenut tunnetta, että jotain pitää jatkuvasti tarkistaa. Tai jakaa. Niin ihanaa kuin esimerkiksi Kreikankin jakaminen reaaliajassa on.
Tänään en jakanut.
Kello 15.50 keksin, että minähän hyppään vielä bussiin ja hurautan toisellekin biitsille. Niin tein.
Nousin päivän viimeiseen Glossaan päin menevään bussiin ja jäin pois Panormoksessa. Vieläkin kirkkaampi vesi odotti minua myöhäisen iltapäivän autereisessa lämmössä.
Vesi tällä rannalla oli niin kirkasta, että kun meni seisomaan mereen ja katseli pohjaan, tuntui, ettei välissä mitään vettä ollutkaan. Näkymä oli absurdin selkeä. Seisoskelin vedessä hyvät tovit katsomassa kaloja sekä eri värisiä ja muotoisia kiviä. Näytin varmaan hassulta. Huomasin kaipaavani snorkkelia..!
(Mä muuten snorklasin Miloksella Kalastajan rohkaisemana. Se oli iso juttu minulle, koska en millään uskalla laittaa päätä veden alle. Ensin sain melkein paniikkikohtauksen, mutta kun lopulta uskalsin, löysin veden alta maailman, joka lumosi. Bonus: oman hengityksen kuunteleminen veden alla on hämmentävän ja miellyttävän rentouttavaa.)
Tuli nälkä. Tajusin, että en ollut syönyt lounasta, ja kello oli viisi..! Istahdin rantatavernaan ja tilasin fasolakian (eli vihreitä papuja haudutettuna tomaattikastikkeessa) ja fetaa.
Istuin ja söin autuaana ilta-auringon lämmössä.
Jos Skopelos Townissa on jokin "huono" puoli niin se, ettei kaupunkiin pohjoissuuntaisen sijaintinsa (ja vuoren rinteiden) takia paista aurinko enää viiden jälkeen. Saaren länsipuolella sijaitsevassa Panormoksessa taas voi istua auringossa tappiin asti. ☺️
*
Nousin viimeiseen kaupunkiin palaavaan bussiin. Se oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä palaamassa rannoilta tai saaren toisesta isommasta kylästä, Glossasta. Märkien uikkareiden rajat piirtyivät t-paitoihin. Minullakin.
Laitan tähän lopuksi kuvatrion syksyltä 2014. Sannin onnellinen aamu Skopeloksella, jota muistelen. Bongaa kuvista Sannin kahvimuki.
P.S. Hotellilla luin sähköpostit ja siellä oli viesti Jolielta. Minua pyydettiin poistamaan Ystävämyynti-postaus, koska kampanja ei ollutkaan julkinen. Sitä oli mainostettu julkisesti Instagramissa, mutta blogissa sitä ei saanut mainostaa. Te jotka ehditte tilata, saatte toki kuitenkin tilauksenne, ja te joilla koodi on tallessa, voitte yhä käyttää sitä 6.10. saakka.
Ensimmäinen viikko tämän syksyn Kreikan reissusta on onnistuneesti vietetty. 🥰
Viikon tunnelmat voi tiivistää näin:
🇬🇷 Poikkeuksellinen kuumuus vuodenaikaan nähden
🇬🇷 Ihania jälleennäkemisiä Kykladien saarten kanssa
🇬🇷 Kreikka on yhä vain kallistunut - ruoka ja etenkin laivaliput jatkavat kallistumistaan
🇬🇷 Paljon uimista ja rantoja! ⛱️
Kulunut viikko oli minun ja Kalastajan ensimmäinen yhteinen varsinainen loma. Vietämme paljon aikaa ulkomailla kiitos Kalastajan työn, mutta nyt olimme ensimmäistä kertaa ulkomailla loman merkeissä.
Sain vapaat kädet suunnitella matkan, ja nyt jälkiviisaana ainoa asia minkä muuttaisin, on kohteiden määrä - jo kaksi saarta oli liikaa. Tällaisia juttuja oppii, kun vihdoin lomailee yhdessä! Ihmiset ovat erilaisia ja ajanviettomieltymykset lomalla niin ikään. Siinä missä minä rakastan istua laivoissa ja siirtyä saarilta toisille, Kalastaja olisi mieluummin jättänyt pidemmät laivailut väliin ja viettänyt kunnolla aikaa yhdessä kohteessa vailla tavaroiden välipakkailun ja välisiirtymisten extra-vaivaa. Voin hyvin ymmärtää tämänkin.
Seuraavalle yhteiselle Kreikan matkalle mietimmekin kohteeksi Kreetaa, jossa on yhdellä saarella kymmenen saaren verran katseltavaa ja tekemistä..! :) Ja sinne voi lentää suoraan. Nyt lensimme Ateenaan, ja sieltä käsin matkasimme Folegandroksen ja Miloksen saarille. Folegandros on niin kaukana, että nopealla katamaraanillakin matka Pireuksesta Folegandrokselle kestää viisi tuntia (laivaa piti vielä välissä vaihtaa Miloksella).
Kreikkalainen ystäväni Marianna oli aiemmin varoittanut, että laivaliput ovat kallistuneet Kreikassa niin paljon, että osa kreikkalaisista vaihtoi tänä kesänä saarilomasuunnitelmansa manner-Kreikkaan. Lentäminen on nykyään Kreikan sisällä halvempaa kuin laivoilla matkustaminen, etenkin jos matkustaa vähänkään pidemmälle kuin Ateenan lähisaarille, tai käyttää nopeita laivoja. Tämä tarkoittaa, että ne saaret, joilla ei ole lentokenttää, tulevat todennäköisesti menettämään matkailijoita.
Kieltämättä suuni loksahti auki, kun näin lippujen hinnat välille Pireus, Milos ja Folegandros. Totta kai katamaraanit ovat aina maksaneet enemmän kuin hitaat laivat (hitailla tarkoitan tavallisia matkustajalaivoja tyyppiä Viikkari ja Silja), mutta nyt hinnat olivat aivan poskettomia! Lisäksi paluumatka on hinnoiteltu korkeammaksi kuin meno..! 😳 Menomatka Pireuksesta Folegandrokselle maksaa halvimmillaan katamaraanilla (Sea Jets) 84€, ja hitaalla laivalla 48€! Paluumatkasta sai pulittaa yli 140 euroa...! 🤯
Toinen esimerkki. Marianna kertoi, että hänen ystävänsä perheineen on lomaillut Koufonissin saarella jo 30 vuoden ajan. Tänä kesänä nelihenkisen perheen meno-paluu-laivaliput auton kanssa olisivat maksaneet yli 800€. Perhe jätti Koufonissin väliin ensimmäistä kertaa, sillä summa oli mahdoton maksaa.
Hintataso on kallistunut kaikkialla Euroopassa, mutta Kreikan hintatason muutos on ollut aivan ällistyttävä. Kymmenessä vuodessa niin majoituksen, ravintolaruoan kuin laivalippujen hinnat ovat lähes tai yli kaksinkertaistuneet. Ateenassa majoituksen hinta on jopa nelinkertaistunut.
Ajatelkaa, jos Suomessa matkailupalveluiden hinnat olisivat kallistuneet samaa tahtia..? Eihän kukaan pystyisi maksamaan sellaisia summia..! Kreikassa tavallinen keskituloinen kansa on tyystin hinnoiteltu ulos ainakin Ateenan keskustan hotelleista, ja näköjään pian myös laivareiteiltä. Vain varakkaat paikalliset tai ulkomaiset turistit voivat maksaa Ateenan hintoja. Tämä on surullista.
Jo pelkästään tavernojen ruokalistojen katseleminen on saanut minut tällä matkalla surulliseksi ja mietteliääksi. No, jos nyt ei ihan surulliseksi, niin vähintään kaihoisaksi. Kun 12 vuotta sitten aloitin jokavuotisen Kreikan saarihyppelyn, oli täysin mahdollista syödä kolmen ruokalajin ravintola-ateria viineineen alle 20€:lla, kympilläkin sai vatsansa ihan täyteen. Majoitusta sai helposti kahdella kympillä. Nyt se tuntuu silkalta unelta.
Olen tarkistanut hintoja vanhoista Kreikan matkapäiväkirjoistani, ja vielä vuonna 2017 hinnat ovat olleet tällä tasolla; olen kirjannut maksaneeni tavernalounaasta vaikkapa 12€. Sen jälkeen eurot ovat lähteneet hyvin nopeasti ropisemaan hintojen päälle.
Voitteko kuvitella, että esimerkiksi tsatsiki, tuo yleinen ja superarkinen dippi, maksaa tätä nykyä 7-8€!! Ennen se on maksanut keskimäärin 3€, kyseessähän on pelkkä kastike, johon dipataan muita ruokia.
No, tilanne on mikä on ja sen kanssa eletään nyt. Kreikan matkustelussa ei enää ole ihan sitä samaa vapauden tunnetta kuin edullisten hintojen aikaan, mutta on täällä silti ihanaa, totta kai.
Täysin poikkeuksellisesti vuodenaikaan nähden, viime viikko oli todella kuuma. Yleensä lämpötila Kreikan saarilla on syyskuun lopulla 23-25 asteen tuntumassa päivällä, ja laskee iltaisin alle 20 asteen, jopa 15 asteeseen. Iltaisin saa tyypillisesti aina vetää päälle pitkähihaista ja takkia.
Nyt minun ja Kalastajan lomaviikolla oli öisinkin 25 astetta ja päivisin 28-30 tai ylikin. Eikä yhtään tuulta. 'Tukala' on oikea sana kuvaamaan tunnetta.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan kuumuutta, ja nyt vallinnut hautova helle oli melkein liikaa. Tai olisi ollut, ellei tarjolla olisi ollut niinkin mukavaa tekemistä kuin skootterilla huristelua saarten ympäri biitsiltä toiselle :)
En tiedä, mitä ylipäänsä olisin tehnyt tuossa helteessä, jos olisin ollut matkalla yksin. Minähän en aja autoa - kiitos onnettomuuden jälkeisen trauman - enkä mitään muitakaan moottoriajoneuvoja - en rehellisesti uskaltaisi ajaa edes skootterilla. (Vuokrasin kerran Zakynthoksella mönkijän, ajoin melkein kolarin ja palautin vempeleen saman tien kiitollisena siitä, että en vahingoittanut ketään. Nämä eivät ole mua varten.) Kalastaja puolestaan rakastaa moottoripyöräilyä ja on erittäin hyvä kuski, joten hänen kyytiin uskaltauduin mielihyvin.
Niinpä vuokrasimme skootterin sekä Folegandroksella että Miloksella, ja vietimme kaikki päivät retkeillen ympäri saarta ja vilvoitellen eri biitseillä. Etenkin Miloksella skootteri oli ihan ehdoton menopeli - saari on suuri ja nähtävää riittää ihan joka puolella saarta niin kylien, uimarantojen kuin antiikin nähtävyyksienkin muodossa. Sain Miloksesta nyt huomattavasti laajemman - ja vieläkin positiivisemman kuvan - kuin edellisellä vierailulla yksitoista vuotta sitten. Myös Folegandros tuli nyt koettua kärjestä kärkeen ja paljon laajemmin kuin ensimmäisellä visiitillä.
Tulen kirjoittamaan kummastakin saaresta vielä oman postauksen. :) Oli ihanaa palata niille, ja oppia tuntemaan ne vieläkin paremmin!
Kalastaja on nyt palannut Suomeen ja minun matkani puolestaan jatkui Sporadeille. Olen parhaillaan Skiathoksella. Tämäkin on odotettu jälleennäkeminen, olin Sporadeilla edellisen - ja ainoan - kerran tasan kymmenen vuotta sitten.
Aivan erityisesti odotan Skopelosta, joka hurmasi minut vuonna 2014 luihin ja ytimiin saakka..! Skiathos on kaunis, mutta hitusen liian turistillinen minun makuuni. Vielä lokakuun alussakin täällä on vilkasta ja kadut ja biitsit täynnään brittituristeja.
P.S. Kuvassa on majapaikkamme terassi Miloksen Plakassa. Vaikka Milos tai Folegandros eivät kummatkaan ole erityisesti suomalaisten suosiossa (Folegandroksen majapaikan omistaja totesi meidän olevan suunnilleen hänen ensimmäiset suomalaiset vieraansa koskaan), kohtasimme maanmiehiä niin Folegandroksella kuin Miloksellakin.
Miloksen vuokrahuonenaapureina meillä oli nuori suomalainen pariskunta, joka sai kunnian ikuistua kaikkiin mun auringonlaskukuviin, koska jaoimme yhteisen terassin. Jos tunnistatte itsenne tästä kuvasta, niin terkkuja! :)
Jutun kuvat ovat Folegandrokselta ja Milokselta.
Oletko sinä käynyt näillä saarilla?
Kaikki juttuni yli 60 Kreikan saaresta löydät tästä saarihakemistosta.
Tunnelmissa! 🇬🇷
Täällä ollaan viimeistelemässä matkapakkausta ja kehossa väreilee mukava, odottava sirinä.
Edessä on kolme viikkoa kreikkailua, josta osansa tihkuu varmasti tuttuun tapaan myös Karkkipäivän kanaviin. 💙🤍
Tällä kertaa tulen kuitenkin pitämään some- ja blogitaukoa matkan ensimmäisen viikon ajan, joka on omistettu lomailulle mieheni kanssa. Palaan langoille lokakuun puolella. :)
Teemaan liittyen, nostan esiin erään kreikkalaisen sankarin - jogurtin.
Tiesitkö tämän tästä kreikkalaisesta herkusta:
kreikkalaisessa jogurtissa voi olla yhtä paljon proteiinia, kuin rahkassa!
Suomessa myytävistä aidoista kreikkalaisista jogurteista tällainen proteiinirikas merkki on erityisesti Fage. Tämän merkin jogurtit kuuluvat suosikkeihini myös Kreikassa.
Fagen kaikissa Total-jogurteissa on todella tuhdisti proteiinia - mitä vähemmän rasvaa, sitä enemmän proteiinia.
rasvapitoisuuden 5% jogurtissa on 9% proteiinia
rasvapitoisuuden 2% jogurtissa on 9,9% proteiinia
rasvapitoisuuden 0% jogurtissa on peräti 10,3% proteiinia
Mun suosikkeja ovat nuo rasvapitoiset variantit. Ennen vanhaan Fagen valikoimassa oli myös 10% jogurtti, mutta sitä ei enää ole aikoihin näkynyt.
Kreikkalainen jogurtti eroaa meidän jogurtista jo paksuudellaan. Perinteinen kreikkalainen jogurtti on aina valutettua, eli siitä poistetaan nestettä, mikä tekee koostumuksesta hyvin tiheän ja paksun.
Perinteinen kreikkalainen jogurtti on myös aina rasvaista, ja 0%-variantit on kehitetty muiden maiden markkinoille. Täysrasvainen eli 10-prosenttinen on se kaikkein perinteisin versio.
Syytä sille, miksi joissain kreikkalaisissa jogurteissa on myös erittäin runsaasti proteiinia, en tunne. Minkään muun maan jogurteissa en ole tällaiseen törmännyt, riippumatta siitä, onko jogurtti tiivismuotoista ja valutettua vai löysää ja nestemäistä. Muiden jogurttien proteiinipitoisuus pysyttelee kolmen ja neljän prosentin tuntumassa. Kreikassa jogurtit ovat kautta linjan proteiinirikkaampia, ja siellä törmää hyvin usein yli 5% pitoisuuksiin. (Mitä käsitellympää jogurttia, sitä pienempi todennäköisyys korkealle proteiinille.)
Nyt löysin Fagen rinnalle Prisman hyllystä uuden suosikin, Olympuksen 10% kreikkalaisen jogurtin. (Hassusti, tässä on tekstit vain ruotsiksi..! Vaikka kyseessä on kreikkalaisen meijerin tuote.) Olympuksen jogurtissa on 7% proteiinia, eli ei ihan yhtä paljon kuin Fagessa, mutta oikein mukavasti joka tapauksessa.
Lisäksi Olympuksen jogurtissa on aivan erityisen tiheä koostumus, mikä on harvinaista näin rasvaiselle jogurtille. Tyypillisesti korkea rasvapitoisuus pehmentää koostumusta, ja monet Kreikassa myytävät kymppiprosenttiset ovatkin kuohkean kermaisia.
Olympuksen koostumus on kuitenkin niin tiheää, että tämä tuntuu enemmän rahkalta kuin jogurtilta. Lusikka seisoo pystyssä tässä tavarassa, niin kiinteää se on! Rakastan tällaisia tiiviitä koostumuksia jogurteissa, koska ne tuntuvat ruokaisammilta kuin löysemmät. :)
Olympuksen jogurtin makukin on aivan ihana, todella samettinen ja samalla jotenkin rustiikkinen. Luonnonjogurteissakin on huimasti eroja, myös kreikkalaisten jogurttien joukossa, ja joihinkin lisätään tärkkelystä, makuaromeita, liivatetta, maitojauhetta tai muita lisäaineita. Olympuksen sekä Fagen jogurtissa on vain kolme ainesosaa: maito, kerma ja hapatebakteerit. Varmasti juuri se tuo näiden meijerien jogurtteihin niin puhtaan ja aidon maun. Olympuksen eduksi on luettavissa vielä se, että siinä on täysmaitoa, kermaa ja hapatetta, Fagessa rasvatonta maitoa.
Mitä tulee rahkaan, niissä saisi puolestani olla tarjolla paljon nykyistä enemmän rasvaisempia vaihtoehtoja. 0-prosenttinen rahka on kitkerää! Mieluummin syön runsasproteiinista kreikkalaista jogurttia kuin rahkaa, jos haluan proteiinipommin maitotuotteen muodossa.
Jos sinullekin maittaisi proteiinijogurtti, laita mieleen Fage ja Olympus. :)
Oletteko muuten ylipäänsä ✅ Team Rahka vai ✅ Team Jogurtti?
.
P.S. Tunnustaako joku kultainen lukijani linkittäneensä mun Ikaria-postauksen jonnekin keskustelupalstalle? ☺️ Aivan out of the blue tätä puolitoistavuotta vanhaa kertomusta omalaatuisen kreikkalaisen Ikaria-saaren tunnelmista on nyt Analyticsin mukaan luettu viikon sisällä yli 1500 kertaa! Se on varmaan enemmän kuin silloin, kun koko jutun julkaisin. Uteliaisuus herää, missä tämä on jaettu. :)
P.P.S. Peikonlehtien huollosta on kyselty. Huolto on onnistuneesti tehty, mutta en ehtinyt kirjoittaa siitä ennen Kreikkaa. Juttu tulee ulos myöhemmin :) Vaikka huolto oli onnistunut, pientä ennalta-arvaamatonta päänvaivaa liittyy uuteenkin tilanteeseen. Miten voikin olla näin "dramaattista" olla peikonlehtien omistaja.... 😅
