Tammikuussa 2012 luulin olevani raskaana. Runsaan viikon, raskaustestin ja ”minusta tulee äiti..!” -kokemuksen jälkeen selvisi, että en ollutkaan. Kuukautiseni vain olivat jääneet pois.
Se oli ensimmäinen fyysinen merkki tilasta, johon olin itseni saattanut.
Tämän jälkeen on tapahtunut samalla paljon ja samalla kuitenkin vähän.
Kahdeksassa vuodessa joku toinen valmistuu ammattiin, löytää puolison, menee naimisiin, perustaa perheen, eroaa, perustaa uuden perheen, muuttaa toiseen maahan... Minä olen näiden vuosien aikana tehnyt samaa työtä, ollut samassa parisuhteessa ja asunut samoissa paikoissa. Sekä sairastunut ja alkanut toipua.
Olen tänä vuonna täyttänyt 40 ja käynyt läpi elämäni suurimman kriisin.
Tähän vuoteen kulminoitui se matka Sannina, jota olen kulkenut viimeisen vuosikymmenen. Tänä vuonna olen ollut yksinäisempi ja enemmän peloissani kuin koskaan ennen.
Nyt vuoden saapuessa loppuunsa, suurimmat pelot kohdattuani, olen viimein kevyempi.
Tajusin kunnolla vuonna 2016, että olen lopen uupunut ja vaadin itseltäni liikaa. Monet asiat elämässä tapahtuvat niin hienovaraisesti ja asteittain, että niitä on vaikea huomata. Se mikä on nyrjähtänyttä, muuttuu normaaliksi.
Ajoittainen väsymys ja kiireen tunne muuttuvat kroonisiksi, tehokkuuden tavoittelu kääntyy piinaavaksi alisuoriutumisen tunteeksi, vaativuus kasvaa kehoa kuristavaksi korsetiksi. Velvollisuuden ja syyllisyyden tunteet ottavat ohjat ja siirtyvät kuskin paikalle.
Tee paremmin, tee nopeammin, tee nyt niin huomenna ei tarvitse – mutta huomenna teet kuitenkin, kuvitellen nyt pelastavasi ylihuomisen, ensi keskiviikon, vappuaaton…
Siinä vaiheessa kun pitäisi ymmärtää sairastuneensa, luulee vain olevansa muita hitaampi ja huonompi.
Tunnen näin, koska en tee tarpeeksi.
Sanotaan, että monissa tilanteissa vasta kriisi ajaa ihmisen muutokseen. Pitää hajota, että voi alkaa rakentaa uudestaan.
Tänä vuonna olen lopulta hajonnut kokonaan ja luopunut yhdestä elämänvaiheesta. Olen hyvästellyt vaativuuttani ja armottomuuttani. Olen jättänyt kipeitä hyvästejä asioille, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi mutta myös surulliseksi ja voimattomaksi.
Olen joutunut luopumaan parhaasta ystävästäni ja rakkaimmasta ihmisestä. Olen luopunut monista toiveista ja odotuksista.
Eräänä keväänä kirjoitin, että olen niin onnellinen, että pelkään menettäväni kaiken. Pelkäsin juuri tätä vuotta.
Tämän puun juurella oli pienen Sannin maja. Täällä olen kokenut olevani turvassa.
Kaiken keskellä olen saattanut todeta, että kun viimein luopuu, voi myös saada. Ja yksi tuska voi johtaa toisen hellittämiseen.
Olen saanut tänä vuonna uuden ihanan työn, joka on voimaannuttanut minua valtavasti. Olen luonut itselleni uudenlaisen arjen, jossa kotini jatkuu ulos toreille ja puistoihin. Uudessa arjessani nautitaan aamukahvia termospullosta R-junassa, fillaroidaan Tammelasta Turtolaan, syödään eväitä Armonkalliolla ja pedataan Ikean patja lattialla. Olen tullut lempeäksi itseäni kohtaan. Olin niin väsynyt, että vaatimusten sijaan jäljelle jäi vain myötätunto.
Kehoni alkaa viimein palautua lähes vuosikymmenen sitä kurittaneesta stressistä.
En tiedä onko kukaan koskaan halunnut jakaa sosiaalisessa mediassa sitä lahjaa, jonka sain tänä jouluaattona, kun kuukautiseni alkoivat kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Minä halusin. Niin iloinen olin.
(Mutta punasävyinen Instagram-päivitys jäi lopulta tekemättä.)
Viime joulun aikaan katsoin itseäni peilistä ja näytin ihan paskalta. ”Olet vanhentunut 10 vuotta”, sanoin peilikuvalleni.
Tällä viikolla katsoin peilikuvaani ja huomasin pitäväni siitä jälleen.
”Sinä näytät ihan hyvältä,” sanoin.
Hyvää uutta vuotta kaikille. Matka jatkuu.
Tänään minulla on teille erikoisyllätys!
Minulla on ollut pitkäaikaisena haaveena saada tarjota lukijoilleni mahdollisuus kokea rakastamaani Kreikkaa. Nyt sellainen tilaisuus on käsillä:
Palkinto sisältää:
Tutustu hotelliin sen kotisivulla.
Amorgoksen saari kuuluu rakkaimpiin saariini Kreikassa ja Aegialis-hotelli ainutlaatuisimpiin majoituslöytöihin joita olen Kreikassa tehnyt.
Perheomisteinen Aegialis on kreikkalaisen luonnonkauneuden keidas Amorgoksen luoteisrannikolla. Rauhallinen sijainti upean meri- ja vuoristomaiseman sylissä, idyllisen Ormos Egiali -pikkukylän yläpuolella, muodostaa poikkeuksellisen lumoavat puitteet rentouttavalle lomalle kaukana kiireestä.
Hotellin maisematerassit, oma kylpylä, upea uima-allasalue, joogasalit sekä galleriaravintola luovat kokonaisuuden, jossa viihtyy lähtemättä välttämättä mihinkään. Kylä ja lähin hiekkaranta ovat kuitenkin vain 20 minuutin kävelymatkan päässä.
Kuten olen useasti todennut: tämä on hotelli, jossa jopa minun kaltaiseni hyperaktiivinen reissaaja rauhoittuu.
Voin vain istua hotellin terassille ja antaa katseen levätä edessä levittäytyvässä syvän sinisessä merimasemasssa. Nauttia siitä, että olen juuri tässä.
OSALLISTUMINEN
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.
PALKINTOMAJOITUSPAKETIN VOIMASSAOLO
Palkintoyöt voi käyttää haluamanaan ajankohtana 30.4.2021 saakka, poislukien kesäsesonki 1.6.-30.9.2020.
Suosittelen itse lämpimästi syys- tai kevätsesonkia, jolloin sää on fantastinen ja Kreikka parhaimmillaan! Lokakuussa lämpötilat Amorgoksella ovat yhä lähellä 30 astetta ja merivesi lämmintä.
Huhti-toukokuussa taas kevään kukkaloisto on kauneimmillaan ja sesonki on paras esimerkiksi patikoinnille. Amorgos tunnetaan upeista vaellusreiteistään jotka sopivat kaiken kuntoisille. Huhtikuussakin lämpötilat ovat 20 tuntumassa, päivisin usein yli 25 astetta.
Huhtikuista vehreyttä Amorgoksella
Kolmas loistava sesonki vierailla Amorgoksella on pääsiäisenä, jolloin vierailijalla on mahdollisuus kokea kreikkalaisten pääsiäisperinteiden ainutlaatuinen tunnelma.
Amorgoksen pääsiäisen itse kokeneena voin sanoa, että se on ollut antoisimpia kokemuksiani Kreikassa koskaan.
MITÄ PALKINTOON EI KUULU
Matkat Kreikkaan ja Amorgoksen saarelle eivät kuulu palkintoon. Voittaja vastaa matkansa järjestämisestä Kreikkaan ja Amorgokselle.
Sannin vinkki: esimerkiksi Norwegian- ja Aegean -lentoyhtöillä pääsee lähes vuoden ympäri suorin lennoin Ateenaan, alkaen 49€ / suunta (hintatilanne syyskuulle 2020).
Laivamatka Ateenasta Amorgokselle kestää noin 8 tuntia.
Vinkki: yhdistä Amorgoksen matkaan Paroksen tai Naxoksen saari. Saaret sijaitsevat samalla laivareitillä ja ovat itsessään upeita lomakohteita. Parokselta ja Naxokselta matka Amorgokselle kestää noin 2-3 tuntia.
LUE LISÄÄ AMORGOKSESTA JA HOTELLISTA:
Hotelliesittely ja ensimmäinen vierailuni Aegialis-hotellissa
Aegialis-hotellin tarina: yhden naisen unelmasta todeksi
Amorgoksen saari - The Big Blue
Amorgoksen upein patikkareitti
1.1.2020 ARVONTA SUORITETTU. Onnekas voittaja on Morre. Ihanaa lomaa Kreikkaan! :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
ARVONNAN SÄÄNNÖT
Tänään on saavuttu Aputassu-joulukalenterin viimeiseen luukkuun. Huomenna jouluaattona minulla on teille erilainen yllätys.
Aatonaaton luukkuun säästin kenties huikeimman aputassutarinan; tänään tapaamme hengenpelastaja-avustajakoira Callen.
Calle on Suomen ensimmäinen avustajakoira jolle on myönnetty sankarikoiran arvonimi.
Lue koskettava tarina Callesta ja Arja-emännästä. Tämän tarinan myötä on hyvä rauhoittua joulun viettoon. ❤️
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
66-vuotias Arja Alho sairastaa keuhkovaltimoiden ylipainetautia eli PAH:ta sekä systeemistä skleroosia.
Kun Arja sairastui, hänelle annettiin vain vuosi elinaikaa. Näiden kahden harvinaisen sairauden yhdistelmään sairastuvat eivät sen hetkisen tiedon mukaan parane.
Arjan tuomiosta on nyt 19 vuotta. Hän sanoo, että pelastus on ollut ilman muuta koira.
”Calle on pelastanut henkeni itse asiassa kahdesti”, Arja kertoo. Ensimmäisen kerran Calle teki tämän tietämättään, jo ennen kuin se edes oli tavannut tulevaa emäntäänsä.
Kun Arja oli saanut sairausdiagnoosinsa, hänelle ei myönnetty kuntoutustukea, sillä siitä ei koettu olevan hyötyä. Arja vietti päivät kotonaan sairastaen masentuneena.
Eräänä päivänä hän näki TV:ssä ohjelman avustajakoirista, koki toivonpilkahduksen ja sai idean. Hän hakisi itselleen avustajakoiraa!
Mutta jotta Invalidiliitto hyväksyy koiran hakijan, on hakijan oltava riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa, että voi pitää huolta koirasta. Arja päätti alkaa jumppaamaan ja kuntouttamaan itseään vuoteestaan käsin, kohottaakseen kuntoaan edes sen verran, että hänet hyväksyttäisiin hakijaksi.
Oman nelijalkaisen aputassun mahdollisuus antoi Arjalle motivaation lähteä kuntouttamaan itseään vaikka hammasta purren ja yksin. Näin Calle pelasti Arjan ensimmäisen kerran. :)
Saatuaan hakemuksen läpi Arja ei joutunut odottamaan Callea pitkään. Toisilla käy hyvä onni, Arja kuului heihin.
Arja meni esittäytymään Axxell Brusabyn koululle ja puhumaan kouluttajien kanssa. Arjan poikkeuksellisen vaikea terveystilanne ja sisukkuus kuntoutumiseen vauhdittivat koiran saamista, ja tuona vuonna koiria valmistui Axxellista ennätysmäärä. Niiden joukosta löytyi Calle, jonka ominaisuudet sopivat juuri Arjan tilanteeseen.
Kuva: Veli-Matti Saukkonen
Callen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu kantaa Arjan happilaitetta, jota Arja tarvitsee jatkuvasti keuhkovaltimoiden ylipainetaudin takia. Calle tekee Arjalle mahdolliseksi esimerkiksi käydä uimassa; se kantaa happilaitetta Arjan vierellä altaan reunalla.
Calle myös reagoi, kun happilaite kaipaa täydennystä. Mikä mieletön taito jälleen kerran – koira aistii, kun hapen puutteesta käyttäjänsä hengitys muuttu liian hiilidioksidipitoiseksi.
Calle pelasti Arjan hengen toisen kerran, kun se oli ollut Arjalla kaksi vuotta.
Arjaa alkoi kotona huimata voimakkaasti ja hän lyyhistyi lattialle. Kun kaikki mustui jo silmissä, Arja komensi Callea hakemaan Jaffaa, tehtävä, jonka Arja oli opettanut Callelle huimauskohtausten varalle. (Jaffa kohottaa nopeasti verensokeria.)
Arja ihmetteli, kun Calle viipyi limsan haussa normaalia kauemmin. Lopulta Calle palasi, mutta sillä ei ollut mukanaan Jaffaa; se oli hakenut Arjan ison, yöllä käytettävän happilaitteen.
Calle signaloi Arjalle, että emäntä tarvitsi nyt lisähappea, millään appelsiinijuomalla ei nyt pärjätty! Voimakkaissa kivuissaan Arja ei ollut huomannut, että käytössä olleesta happilaitteesta happi oli loppunut. Tajuntansa menettämisen viime hetkillä Arja sai kytkettyä Callen tuoman suuremman happilaitteen päälle.
Arja sai lattialla voimakkaan kipuhorkan ja Calle asettui Arjan kylkeä vasten lämmittämään emäntäänsä.
"Happi-express" Calle
Hengiteltyään happea jonkin aikaa Arjan vointi alkoi toeta ja hän kykeni kohottautumaan. Vasta tässä vaiheessa Calle kipaisi hakemaan emännälleen Jaffapullon…! Arjan muistikuvan mukaan hän oli maannut lattialla noin kaksi tuntia. Vielä tämänkin ajan jälkeen Calle siis muisti, mitä siltä oli alun perin pyydetty.
Calle oli valinnut olla tottelematon, sillä se ymmärsi, että emännän sairaskohtaus johtui happivajeesta.
Arjan pienempi, päivällä käytettävä happilaite, oli kohtauksen alkaessa tyhjä. Niinpä Calle tiesi lähteä hakemaan yöpöydän vieressä olevaa isompaa yöhappilaitetta ja irroitti yöpöydän nuppiin kiedotut happilaitteeseen kuuluvat happiletkut. Tehtävä oli vaativa mutta niin vain Calle suoriutui siitä, ja vielä ripeästi.
Calle on Meilahden sairaalassa tuttu vieras emäntä-Arjan kanssa
Sairaalassa Arjalle kerrottiin, että sairaskohtaus oli sen laatuinen, että ilman lisähappea hän olisi tajuntansa menettäneenä todennäköisesti kuollut. Arjan mies oli vielä tuona viikonloppuna matkalla, ja olisi löytänyt Arjan lattialta vasta kahden päivän päästä. Calle oli Arjan ainoa apu.
Arjalle ehdotettiin, että Callelle haettaisiin Kennelliitolta sankarikoiran arvon. Sankarikoiran arvonimen voi saada koira, joka on toiminnallaan pelastanut yhden tai useamman ihmisen hengen.
Callelle myönnettiin Sankarikoiran arvo vuonna 2012, ensimmäisenä avustajakoirana Suomessa.
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
Arja puhuu lämmöllä Callen kouluttajista ja Axxell Brusabyn koulusta, ja haluaa välittää arvostuksensa ja kiitoksensa Callen kouluttaneille Leena Rajalalle ja Reetta Räsäselle.
”Nämä naiset kouluttivat Callen niin motivoituneeksi avustajakoiraksi, että Calle auttaa minua silloinkin, kun se on itse sairaana”, Arja kertoo.
"Lisäksi Callen peruskoulutus oli laadittu niin varmaksi, että minun oli helppo lähteä jatkokouluttamaan Callea omiin erikoistarpeisiini." Arja on esimerkiksi itse opettanut Callen kantamaan happilaitetta.
Arjan puheessa korostuu myös koiran vaikutus psyykkiseen puoleen. Hyvä mieli on yksi parhaista lääkkeistä. Kuntoutuksena koira on yksi kokonaisvaltaisimmista avuista, sillä se tarjoaa sekä psykologisen että fyysisen puolen.
Eikä Callen vaikutus rajoitu vain Arjaan.
Missä ikinä Calle ja Arja liikkuvat, Arja saa kuulla Callen tuovan hyvää mieltä. Arja käy usein Meilahden sairaalassa, ja siellä hän saa välillä extrahyvää palvelua, kun Calle ilahduttaa sekä henkilökuntaa että muita potilaita.
Calle kävi vierailulla eduskunnassa ja luovuttamassa kansanedustaja Veera Ruoholalle lisäselvityksen avustajakoirien tilanteesta
Arja haluaa tuoda esiin, kuinka tärkeää olisi saada avustajakoirat yhdenvertaisiksi opaskoirien kanssa. Myös avustajakoiratoiminnan tulisi olla säännöllisen valtionavun piirissä.
Arja myöntää suivaantuvansa, kun Sosiaali- ja Terveysministeriössä puhutaan avustajakoirista vain arjen sujuvoittajina, Arjan mielestä se on avustajakoiran arvon alentamista. ”Koira on paljon enemmän, se säästää yhteiskunnan varoja."
”Sanotaan, että opaskoira on käyttäjänsä silmät, mutta omalla kohdallani, hätätilanteessa avustajakoira on jopa käyttäjänsä keuhkot."
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
Arja myös peräänkuuluttaa ammattikoulutetun avustajakoiran tärkeyttä. Itsekoulutusprojektista puhutaan paljon ja se on erinomainen vaihtoehto niille, joilla on resursseja ja motivaatiota kouluttaa koira itse, mutta moni hakija on vaikeasti vammainen eikä voi kouluttaa avustajaa itse. Heidän ei pitäisi joutua odottamaan jonossa vuosikausia.
Calle on nyt 12-vuotias ja eläkeikä on lähellä. Arja toivoo, että hänkin voisi vaikuttaa koiransa kouluttamiseen jo pennusta alkaen, jos vain hänen terveydentilansa sen sallisi.
Kuva: Veli-Matti Saukkonen
Tässä on nainen, jonka piti 19 vuotta sitten elää enää vuosi. Ja tässä hän on yhä, käy uimassa koiran ja happilaitteen kanssa ja kotikuntoisuutensa säilyttäneenä osallistuu aktiivisesti elämään. Kiitos ammattinsa huippuedustajan, Calle avustajakoiran.
Elämä on ihmeitä täynnä.
Hyvää joulua kaikille!
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Kiitos kun lahjoitat. ❤️
