Bloggaajien ja muiden somepersoonien elämä näyttäytyy usein hohdokkaana. Kaikki sujuu, työtilaisuudet ovat hauskoja ja jännittäviä, kumppanit komeita ja ystävät sopivan kiinnostavia somejulkkiksia hekin.
Tiedämme, että se on valittu näkökulma. Kukaan ei varmasti kuvittele bloggaajien elämän ja ihmissuhteiden olevan yhtä auringonlaskun kultaamaa picniciä sponsoroitujen kuohuvien kupliessa laseissa.
Mutta somepersoonat mielellään kertovat picniceistä ja pariisilaishotellin maisematerassilla tarjoillusta skumpasta, koska somevaikuttajien työhön kuuluu inspiroida ja ilahduttaa. Se on täysin ymmärrettävää, varmasti jossain mielessä toivottavaakin. Huonoja uutisia ja masentavia katastrofinäkymiä saamme riittämiin uutiskanavilta, ajankohtaisohjelmista ja Punaisen Ristin kirjeistä.
Tämän todellisuuden keskellä on ihanaa klikata auki miellyttävällä filtterillä käsitelty kuva kauniista somepersoonasta komeine poikaystävineen Pyhän Markuksen aukiolla keskiaikaiset sillat taustallaan, ja kuvitella itsensäkin sinne, istahtamaan Rialton kupeeseen ja tilaamaan lasin Proseccoa.
Mä olen pyrkinyt aika ajoin rikkomaan tätä viihdyttämisen ja inspiroinnin sabluunaa, koska mulle on luonnollista puhua kaikenlaisista elämään kuuluvista asioista. Myös surullisista ja pelottavista.
Mä kirjoitan siitä, mikä mua kulloinkin mietityttää. Mikä vaikuttaa mun tunteisiin ja mielentilaan. Ei se aina ole seerumeita ja vhh-reseptejä.
Ilman hankalia ja vaikeitakin asioita emme näkisi yhtä hyvin Rialton siltaa ja muita kauniita asioita. Mä itse aloin nähdä violetin, vaaleanpunaisen ja korallin sävyjä vasta sen jälkeen, kun olin käynyt läpi harmaan kaikki nyanssit kohta 20 vuotta sitten.
Kiitos sen, pystyn nykyään käsittelemään harmaata paremmin. Ilman, että enää menetän violettia ja keltaistakaan.
Mulla on ollut hyvin outo vuosi. Epätasainen ja erikoinen vuosi.
Koronalla on siinä osuutensa, mutta olisi se erikoinen ilman koronaakin.
No. Kerron ensin jotain muuta.
Kun katson somepersoonien postaamia julkaisuja, joissa kaksi kättä liittyvät lämpimästi toisiinsa, ja kuvassa kumppani nostaa puolisonsa hellään reppuselkään, tunnen välillä viiltoja.
Kun luen romanttisesta vuosipäiväillallisesta kynttilöiden valossa, veneretkestä Suvisaaristoon mätsäävissä hatuissa ja lomasta Provencessa, jossa kaksi söpön onnellista hahmoa juoksee maaseutuidyllin keskellä paitapuserot hulmuten, kyllä mä tunnen tietynlaista surua. Ehkä kateuttakin. Vaikka tiedän, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Mutta tiedättekö, mäkin haluaisin välillä näyttää tällaisia hetkiä omasta elämästäni. Olen aina halunnut. Minusta on ihana jakaa onnellista ja hyvää, ja haluaisin jakaa joskus myös tällaista onnellista hyvää. Jep, rehellistä romanttista ”schaibaa”.
Rakkaus on ihana asia, ja se on tuonut mun elämään mittaamattoman paljon hyvää ja arvokasta. Ihan parasta. Silti en ole paljon siitä kirjoittanut. Yhtäältä, olen valinnut linjani yksityiselämäni suhteen ja toisaalta, joku toinen on voinut vetää sen linjan.
Se ei silti tee tyhjäksi sitä, että mä haluaisin kirjoittaa vaaleanpunaisista romanttisista asioista. Se ei tee tyhjäksi mun kaipuuta näyttää, että minuakin rakastetaan, ja mä rakastan. Ja että mun elämässä on rakkaudellisia asioita, muutakin kuin kaksi aina-uskollista chihuahua-vanhusta.
Tänä vuonna ensi kertaa ajattelin, että ehkä nyt koittaa se aika. Se aika, kun minäkin viimein juoksen blogipostauksen kuvassa hiukset hulmuten, ja siinä vierellä juoksee toinen. Että mä voisin avoimesti olla jonkun oma.
Vielä en ole juossut sellaisessa kuvassa.
Olen kokenut tänä vuonna syviä onnen hetkiä - ja melkein yhtä paljon surun ja lannistumisen hetkiä.
Mun tarinassa en päässyt kertomaan pitkän sumun jälkeen löytyneestä seesteisestä onnesta.
On ollut todella vaikeaa.
Löysin ihmisen rinnalleni, ja vaikka tässä on äärettömän paljon hyvää, on myös hyvin vaikeaa. Sellaista vaikeaa, jollaista en ole koskaan kohdannut.
Muistatteko, kun tein toukokuussa kyselyn siitä, miten paljon parisuhteissanne riidellään. Sen kaltaista vaikeaa.
Moni asia vaikuttaa, mutta yksi asia vaikuttaa täysin olennaisesti: korona.
Vuosi 2020. Koronan vuosi. ”Koronaerot” ovat jo käsite. Kaikki parisuhteet eivät ole kestäneet poikkeustilaa ja erityisolojen tuomaa stressiä. Lomautuksia, jopa työttömyyttä, epävarmuutta omasta ja läheisten hyvinvoinnista ja selviämisestä.
Uusiakin suhteita on solmittu koronavuonna, kuten minun. Mikä on niiden kohtalo..? Onko jossain tilasto onnistuneista koronaliitoista..?
(Onko lukijoiden joukossa koronan aikaan suhteen solmineita... miten teillä menee...?)
Halusin kertoa tänään näistä tunteista. Halusin kertoa yhden totuuden somefiilistelyjen takana.
Mun somekuvissa eivät kirmaa kaunis someprinsessa prinsseineen, mutta niissä välittyy tunne onnesta ja ilosta. Niistä välittyy, että olen löytänyt jotain todella kaunista. Se kaikki on ihan totta. Mutta se on vain osa kokonaisuutta.
Se kokonaisuus on henkilökohtainen asia, kuten kuuluukin. Mutta tunteista halusin kertoa.
Että tällaista mulle kuuluu. Kukoistavia kukkia, lakastuvia kukkia. En tiedä millä saan pidettyä nämä kukat hengissä, välillä se tuntuu mahdottomalta. Kunnes tulee taas uusi, tuore kimppu jota vaalin.
Toivon yhä, että jonain päivänä voin kirjoittaa sen vaaleanpunaisen romanttisen ”schaibankin”.
<3
Voisin kirjoitella tuoksuista vaikka kuinka, ja ilokseni mun tuoksujutuista yleensä vielä pidetäänkin. Ja niitä toivotaan lisää ❤️
Tänään tulee taas lisää :)
Tähän postaukseen olen viimein saanut rankattua mun all-time Top 4 suosikkihajuvedet.
Kuten monilla hajuvesihulluilla ihmisillä, minullakin on valtavasti lemppareita, enkä edes omista (!) kaikkia lemppareitani. Se, mikä tuoksu on milloinkin "ihan paras", liittyy vuodenaikaan, tunnelmaan, säähän, mielentilaan ja ihan rehelliseen kyllästymiseenkin :D (...kun muita suosikkeja on käyttänyt lyhyen ajan sisällä liikaa, ja niihin tulee tilapäinen kyllästyminen...)
Jotkut tuoksut ovat lemppareita vain rajallisen ajan, ja kiintiö niihin täyttyy kokonaan enkä enää halua myöhemmin käyttää niitä.
Toiset taas pysyvät ajattomina suosikkeina joihin on aina yhtä ihanaa palata. Ne tuovat uudelleen ja uudelleen sen "Oih, no mutta tämä....!" Sitä vain tuntee, että tämä on SE. Se tuoksu, jonka kanssa kemia pelaa ja liitto toimii aina.
Tässä on neljä sellaista tuoksua. Vanhin niistä on ollut minulla käytössä vuodesta 2002, tuorein vuodesta 2012.
DIOR HYPNOTIC POISON
alkuperäinen sekä Eau Sensuelle -versio
Hypnotic Poison on syvää rakkautta. Se on järkyttävän vahva, makea ja hyökyy yli kuin täyteen lastattu vanilja-tuberoosa-juna. Työkaverini matkatoimistossa käytti tätä tuoksua kun olin 23-vuotias. (Kyllä! Voitteko kuvitella: Hypnotic Poison työtuoksuna...!) Vahva kukkaisvaniljainen tuoksu leijui toimistossa päivät pitkät, ja sen sijaan että olisin saanut päänsäryn, sain ikuisen parfyymirakkauden.
Hypnotic Poison ja minä olemme olleet siitä saakka erottamattomat. Myöhemmin ostin myös kevyemmän Eau Sensuelle -version, jota itse asiassa käytän nykyään useammin, koska alkuperäinen on niin toooooosi vahva.
Muuten: alkuperäinen Hypnotic EdP -hajuveteni jäi keväällä Prahaan. Ikimuistoinen matka.
CHLOÉ LOVE, CHLOÉ EAU INTENSE
Tähän tuoksuun tutustuin ollessani kosmetiikkamyyjän työssä. Se on Hypnotic Poisonin ohella mun #1-suosikkituoksu.
Vuonna 2011 lanseerattu Love, Chloé Eau Intense on syvempi versio edellisenä vuonna ilmestyneestä Love, Chloésta, joka puolestaan ei sytyttänyt minua ollenkaan. Intense-versio taas sai minut välittömästi pauloihinsa ja ostin sen saman tien. Kosmetiikkamyymälät ovat muuten erittäin vaarallisia työpaikkoja hajuvesihulluille... Nimimerkillä "Mulla-on-vieläkin-avaamattomia-töistä-ostettuja-hajuvesiä".
Love, Chloé Eau Intense on vaniljainen ja kukkainen orientaalinen tuoksu. Siinä tuoksuvat kurjenmiekka, heliotrooppi, syreeni, vanilja, myski ja perun balsami. Se on kerrassaan huumaavan ihana. Ei niin ylitsejyräävä kuin Hypnotic Poison, vaan itse asiassa aika lailla hienostuneempi, mutta yhtä vahva ja iholla kestävä. Se on puisempi, lämpimämpi ja mausteisempi kuin Hypnotic ja hieman vähemmän päällekäyvän vaniljainen.
CACHAREL GLORIA
Gloria jatka lämpimän mausteisten tuoksujen tyyliä, ja voikin helposti nähdä, että tämän tyyppiset tuoksut ovat minulle kaikkein mieluisimpia. Pehmeän puuterisen Glorian tuoksussa on sekoitus mantelia, kirsikkaa, vaniljaa, ambraa ja tonkapapua.
Ostin muinoin (kylpyveteen tarkoitetun!) öljyversion Gloriasta, kun Trendi-lehden toimittaja sanoi sen olevan parempi (- myös iholla!) kuin EdP ja EdT-versioiden. 100-millinen pullo ei todennäköisesti lopu koskaan. Muutama tippa ranteeseen, ja tuoksu kestää aamusta pitkälle iltapäivään.
Vaalin tätä pulloa kuin Klonkku sormusta. Todellakin precious. Pullo on 18 vuotta vanha ja sen valmistus on lopetettu jo aikaa sitten.
Mikä on muuten teidän vanhin hajuvetenne, ja kuinka vanha se on..?
LANCÔME Ô DE L'ORANGERIE
Lancômen appelsiinipuutarhatuoksu on kilpaillut pitkään suosikki-sitrustuoksuni asemasta Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelunen kanssa. Ja voittanut.
Ostin tuoksun syksyn 2012 reppureissulleni matkatuoksuksi, ja se tuo aina mieleen tuon matkan moninaiset fiilikset Naxoksen rantahietikolta Albanian hyytäviin öihin ja Madridin flunssaisesta Couchsurfing-isännästäni Lissabonin rautatieasemalla koettuihin epätoivon hetkiin läppärini kadottua varkaan mukaan. Se matka.... it was something else 🙏🏻
En yleisesti ole Lancômen tuoksujen fani, mutta tämä tuoksu on aivan mielettömän ihana. Ja todella erilainen kuin Lancômen muut tuoksut. Se on jotenkin niin unpretentious. Raikas, suoraviivainen ja niin aidon mehukkaan sitruksinen, että voin aina kuvitella jonkun lohkaisevan vieressä palaa tuoreesta appelsiinista kun suihkautan Ô de l'Orangerieta.
Ahh, tuoksut.
Valitsin vielä kolme muuta top-suosikkituoksuani, jotka eivät ole ihan yhtä eeppisiä lemppareita kuin nämä neljä. Esittelen ne omassa postauksessaan.
Pyysin Korresilta, saisinko arpoa blogini lukijoiden kesken eilen esitellyn Castanea Arcadia -linjan ihanan putsarin (koska se sopii ihan kaikille, eikä rajaa ketään iän puolesta pois ❤️).
Pelkkä putsarikin olisi ollut kiva arpoa, mutta sain sen lisäksi arvottavaksi setin Pure Greek Olive -sarjan ihanuuksia..! 😍 No mikäpä siinä!
Joten täältä lähtee jollekin onnekkaalle ihania Kreikan herkkuja niin kasvoille kuin vartalolle.
Pure Greek Olive on Korresin laajin sarja vartalon hoitoon. Sarjaan kuuluu suihkugeelejä, vartalo- ja käsivoiteita, huulivoiteita ja vartaloöljyjä. Sarjassa on viisi eri tuoksuperhettä: Sea Salt, Pomegranate, Olive Blossom, Lime ja Golden Apple.
Pure Greek Olive -sarjaa myydään muuten nykyään Citymarketeissakin! Marketit sen kuin panostavat kosmetiikkatarjontaan 👍
Arvottavaan settiin kuuluvat:
SEA SALT BODY CREAM 200 ML
OLIVE BLOSSOM -SUIHKUGEELI 250 ML
OLIVE LIP OIL NOURISHMENT & SHINE 10 ML
OLIVE 3 IN 1 NOURISHING OIL FACE, BODY & HAIR 100 ML
CASTANEA ARCADIA FOAMING CREAM CLEANSER 200 ML
Lip Oil ei itse asiassa ole öljy, vaan oliiviöljypitoinen huulivoide. Sain itsellenikin testiin Lip Oilin, ja täytyy sanoa, että tämä vaikuttaa muutaman päivän testailun perusteella aika hyvältä jopa mun nirsoilla huulilla..! Huulivoiteessa on miellyttävä, ravitseva koostumus ja vaniljainen tuoksu.
3 in 1 -öljy on erittäin ohut vartalolle, kasvoille ja hiusten hoitoon soveltuva oliiviöljypohjainen kuivaöljy. Koostumus ei muistuta lainkaan tavallista oliiviöljyä vaan on todella ohut ja tahmaamaton. (Sain tästäkin oman kappaleen kokeiltavaksi, arvottavia tuotteita en tokikaan ole avannut.)
Korresin suihkugeelit ovat todella kosteuttavia, olen kerran käyttänyt sellaista Kreikan reissussa myös shampoona ja toimi häkellyttävän hyvin...! Se tuntui hiuksissa käytännössä shampoon ja kevyen hoitiksen yhdistävältä 2 in 1 -tuotteelta...! Hoitavasta ja selvittävästä vaikutuksesta vastaavat, mitkäpä muut kuin kvatit, joita Korres Greek Olive -suihkugeeleissä on kaksikin. En tiedä miksi suihkugeelistä on haluttu tehdä näin hoitava, mutta tiedoksi siis, että se toimii myös hoitavana shampoona :) 👍
*
Osallistut arvontaan kertomalla, oletko kokeillut mitään Korresin tuotteita. 🙂 Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 11. lokakuuta saakka.
Voittaja on arvottu, paketti menee nimimerkille Mamemu. Onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
