Luukussa 19 fiilistellään minulle rakkainta kaupunginosaa Tampereella; Lapinniemeä.
En itse asu Lapinniemessä, mutta vietän siellä todella paljon aikaa, ja alue on minulle melkein kuin koti.
Asetin tämän luukun suhteen itselleni tavoitteen, jossa epäonnistuin surkeasti: "valitse vain kaksi kuvaa Lapinniemestä, yksi talvinen, yksi kesäinen."
Tässä siis useampi kuin kaksi kuvaa ihanasta, ihanasta Lapinniemestä.
Vierailu Lapinniemessä tuntuu aina kuin lomamatkalta oman kaupungin sisällä, sillä koko alue on kuin pieni järven rantaan luotu lomakylä.
Tunnelmaan vaikuttaa epäilemättä aluetta hallitseva, vanhassa puuvillakehräämössä toimiva kylpylä-hotelli sekä Lapinniemen koko ja maantieteellinen sijainti; se on hyvin pieni kaupunginosa ja sijaitsee nimensä mukaisesti niemellä.
Järvi ympäröi Lapinniemeä kolmelta suunnalta ja kaupunginosan liikenne rajoittuu kahteen katuun. Täällä on äärimmäisen rauhallista.
Niemen rantaa kulkee kuvankaunis kävelyreitti Näsijärvi-maisemilla. Rantanurmikko on suosittua istuskelu- ja picnic-aluetta, ja Tampereen yliopiston läheinen opiskelija-asuntola tuo nurmikolle myös runsaasti kansainvälistä tunnelmaa. Täällä kuulee päivittäin vähintään kolmea eri kieltä.
Reitti päättyy Rauhaniemeen, jonka kansankylpylä on minulle talvisin rakas avantouintipaikka. Siellä kuulee vielä useampia kieliä. :)
Kesäisin melkeinpä asun Lapinniemen pienellä uimalaiturilla, jonka valitsin luukun avauskuvaksi.
En tiedä miksi juuri tämä laituri on minulle paras paikka Tampereella, mutta jostain syystä siitä on tullut sellainen. Ehkä juuri tällä kohdalla Tampereen yin ja yang ovat oikeassa tasapainossa.
Aurinko paistaa laiturille koko päivän aamusta iltaan ja näkymät Näsijärven selälle ja Särkänniemeen ovat ihastuttavat. Tykkään katsella järvellä lipuvia purjeveneitä ja kuunnella laiturin vakkareiden leppoisaa jutustelua. Se luo lämmintä tunnelmaa. Lämpö. Se on tämän laiturin avainsana. Mun oman asuinalueen lähilaiturilla Pyhäjärven puolella ei ole yhtä lämmintä ja tunnelma on hyvin erilainen.
Viime juhannuksena sain Lapinniemen laiturille seuraksi äitinikin. <3
Tampereen kesä tiivistyy minulle tähän kuvaan.
Lapinniemi on myös kuvauksellinen. Koneeltani löytyy sadoittain kuvia Lapinniemestä eri vuodenaikoina ja eri vuorokaudenaikoina kymmenen vuoden ajalta.
Ehkä yksi selitys sille, miksi luukku 19 aukesi vasta myöhään iltapäivällä.
Talvisin Näsijärven jää kutsuu kävelyille Siilinkarille ja Kaupinojaan. Pidemmälle en ole vielä päässyt.
Ehkä tänä talvena minut nähdään siellä hiihtämässäkin..?
Luukku 18 vie meidät aurinkoiseen Vaasaan.
Vaasa oli yksi niistä monista "ekaa kertaa" -kohteista, joissa tämän vuoden aikana vierailin. Vaasa on ollut mun To Do -listalla todella pitkään, ja eräänä heinäkuisena viikonloppuna löysin viimein sopivan ajankohdan toteuttaa visiitti kaupunkiin.
Vaasa osoittautui suuremmaksi ja elegantimmaksi kaupungiksi kuin odotin, ja kuvaisinkin kaupunkikokemusta muutamaan sanaan tiivistäen; tyylikäs, lämmin, hienostunut, sivistynyt. (Älkää kysykö mistä tuo 'sivistynyt' tulee, nämä sanat vain kuvaavat spontaanisti mun Vaasa-fiilistä. ☺️)
Tässä mun Vaasan Top 3:
1 KALARANTA & "VANKILAN NURTSI"
Veden läheisyys ja ranta-alueet vetävät minua aina puoleensa. Niin myös Vaasassa.
Ihastuin rantaa seuraavaan kävelyreittiin, ja erityisesti osuus Vaskiluodon sillalta Lehmuspuistoon muodostui lempialueekseni. Tälle alueelle sijoittuvat mm. ravintolalaiva Faros, ravintola Hejm, Vaasan vankila sekä kaunis Räätälinsaari.
En voi sanoa ennen Vaasan vierailua kokeneeni yhtä viehättävää vankila-aluetta. (Tai no, viehättävää vankila-aluetta ylipäänsä.) Meren äärellä majesteetillisesti seisova ja veden pintaan kauniisti heijastuva vankilarakennus luo lähes linnamaisen vaikutelman, ja nurmikko vankilan vieressä on suosittua ajanviettoaluetta jäätelökioskeineen.
Faroksen terassilla voi päästä hiekkarannan tunnelmaan
Komea Kalastuksen talo on Vaasan ranta-alueen uusimpia komplekseja.
Talo pitää sisällään suositun ravintola Hejm'in, Fiskdiskenin kala- ja herkkupuodin sekä Pohjanmaan Kalastajaliiton tilat.
Hejm oli minulle eniten suositeltu vaasalaisravintola, ja siellä lounastettuani en ihmettele miksi.
Tämä foodie melkein hymisi onnesta päivän kalaa syödessään; annoksen yksinkertaisen näköinen kokoonpano piti sisällään niin kauniita makuja että melkein itketti..! Täydellisesti kypsytettyä kalaa seuranaan parsaa, hernepyrettä ja rapukastiketta.
Joudun klisheisesti ihan puhumaan makujen sinfoniasta, niin taidokkaasti valmistettu oli Hejm-lounaani.
Mitään taideruokaa Hejmin murkina ei sinällään ole (ja hyvä ettei olekaan, ei kaiken kulinaristisen autuuden tarvitse olla pinseteillä ja miniatyyrisirottimilla piperrettyä molekyyligastronomiaa), mutta ainakin tuolla lounaalla kokemani annoksen maut todistivat keittiötiimin silkkaa makumaailman lahjakkuutta.
2 HOTELLI ASTOR
Valitsin Vaasan majapaikan koko vuoden matkailua leimanneella perusteella; "persoonallinen, tunnelmallinen, omintakeinen."
Vaasan muu hotellitarjonta oli ketjupohjaista ja perushotelli-tyyppistä, joten komean ja historiallisen näköinen Astor tuntui heti kättelyssä päivänselvältä valinnalta.
Astor osoittautui hurmaavan kotoisaksi paikaksi. Hotelli on ulkoa prameamman näköinen kuin sisältä. Sisätiloissa näkyy viehättävällä tavalla ajan kuluminen, eikä tiloissa ole varsinaisesti luksuksen tuntua. Tyylikkyyttä ja tunnelmaa sitäkin enemmän.
Tykkäsin paikasta tosi paljon, mutta täytyy sanoa, että hinta oli tasoon nähden aika kova. Heti vuoden alussa kokemani Kemin huikea Putiikkihotelli asetti verrokkitason koko loppuvuodelle, ja sen jälkeen tuli pakostikin verrattua kaikkia muita majapaikkoja Kemiin. Voi tietysti olla, että muu Suomi ei vain "pysty" Kemin hintoihin, toki paikan vetovoimaisuus vaikuttaa aina hinnoitteluun.
Aulabaari oli suosikkipaikkojani - ei baarin ominaisuudessaan (yhtäkään drinkkiä ei tullut täällä juotua) vaan tunnelmansa puolesta.
Fiilis on kuin jostain rustiikkisesta pubista Britannian maaseudulta konsanaan, tai vaihtoehtoisesti Twin Peaksista - ainakin jos katsoo seiniä koristavia saksanhirven päitä.
Täällä voi nauttia myös aamiaista, jos kustavilaistyylinen aamiaisruokasali on täynnä. Astor muuten tunnetaan aamiaisestaan ja brunssistaan, ja aamiaisruoan taso olikin oikein hyvä ja tarjonta jotain ihan muuta kuin suurten ketjuhotellien bulkkiaamiaisilla.
Astorin kahvi saa sekin erikoismaininnan, oikein hyvää! (Ei kuitenkaan voittanut Rovaniemen kahvia ;))
3 KÄSITYÖTALO LOFTETIN KAHVILA-RAVINTOLA
Oihh..! Mä olen niiiin sucker tällaisiin vanhanajan romanttisiin miljöisiin...! Muistelen, että tästäkin paikasta vinkkasi joku lukijani (kukas muu... ❤️)
Loftetin saleista pienempi (kuvissa) on alunperin ollut porvariskodin ruokasali. Tunnelmallisen salin seiniä hallitsevat tammiset puolipaneelit ja nahkajäljitelmätapetti. Uskomattoman viehättävä huone..!
Tulin Loftetiin sadetta pakoon, ja sain pikkusalin kokonaan itselleni. Istuin siellä pitkään kirjoittamassa ja nautiskelemassa sekä kahvista että salin kauneudesta.
Viehättävät ympäristöt inspiroivat minua. Tuntuu, että oikein kauniissa ja tunnelmallisessa ympäristössä koko mieli kirkastuu ja valpastuu, ajatukset tuntuvat selkeytyvän ja saan paljon ideoita ja virtaa.
Istuin paikassa sen sulkemiseen asti. En olisi malttanut lähteä.... Toisaalta, kukapa tällaisesta tilasta haluaisi poistua ulos sateeseen...
Joskus "pelkästä" kahvihetkestä voi muodostua yksi reissun kohokohdista.
Viivyin Vaasassa kolme päivää, ja vaikka monessa paikassa se on hyvinkin riittävä aika, tuntui, että sain Vaasasta lopulta vain pintaraapaisun. Vaasa ei vielä kunnolla avautunut minulle.
Siinä syytä palata...?
Ja täytyyhän ainakin käydä toteamassa, tekeekö Hejmin ruoka toisenkin kerran yhtä autuaaksi...! :)
Luukun 17 matkailumuisto vie kesän persoonallisimpaan saunaan.
Ja sekin... (saa nauraa), löytyy Espoosta - joulukalenterissani eniten luukkuja saaneessa Suomen kohteessa.
Instagramissa Espoo-julkaisuni kohtasivat kesällä erikoista ja myönnettävästi odottamatonta antipatiaa, ja osalle seuraajista Espoo-kuvat ja -videot olivat syy lopettaa Instagram-tilini seuraaminen. Toivotaan, että niin ei käy blogin puolella.
Instagram-ilmiö sai minut varsin mietteliääksi. En ole aiemmin kohdannut vastaavaa antipatiaa mitään kotimaan kohteista julkaisemaani sisältöä kohtaan. Ehkä en vain ymmärrä Espooseen liittyviä konnotaatioita, kun itse tarkastelen pääkaupunkiseutua ulkopuolisen "turistin" silmin.
Gåsgrundet on yksi Espoon ulkoilusaarista. Sinne pääsee kesäisin myös julkisilla yhteyksillä Espoon saaristoveneillä, matkaa on noin pari tuntia lähtösatamasta riippuen.
Saari oli ihka ensimmäisen purjehdukseni kohde. Jo se tekee paikasta minulle erityisen, mutta mikä Gåsgrundetissa on mieleenpainuneinta, on saaren epävirallinen sauna. Epävirallisella ja "villillä" tarkoitan sitä, että Espoon kaupunki ei ylläpidä saunaa, eikä sitä virallisesti ole olemassa - sitä ei mainita Gåsgrundetin palvelujen joukossa.
Kuvassa sauna sellaisena, kuin sen ensimmäisen kerran toukokuun alussa kohtasin. Sen jälkeen täällä tuli saunottua kesän aikana monet kerrat.
Vaikka sauna ei kuulu minkään virallisen tahon ylläpidon piiriin, ja on ymmärtääkseni kymmeniä vuosia vanha, se on yllättävän hyvässä kunnossa. Sekalainen käyttäjäkunta on onneksi osannut pitää saunasta huolta.
En tiedä, kuka tai ketkä ovat saunan muinoin pystyttäneet.
Varauskirjaa ei ole, vaan saunaan mennään "josko on vapaana" -periaatteella. Hyvän saunaetiketin mukaisesti yksi porukka saunoo maksimissaan tunnin, jos saunaan on muitakin tulijoita. Kesän vilkkaimpana kautena sauna onkin kuumana aamusta iltaan. Uskomatonta - ja hienoa-, että sauna on säilynyt kaikki nämä vuodet palamatta maan tasalle..!
Saunan yhteydessä on myös oma, sympaattinen pieni hiekkaranta.
Ensimmäinen saunailta on painunut mieleeni kuin leima passiin. En ole kuunaan saunonut tällaisessa saunassa, ja ensimmäisenä heräsi kyllä ajatus, onko tämä ihan hygieninen paikka, lauteet kun näyttivät näheen paremmat päivänsä joskus 70-luvulla. :D
Pefletti mukaan vain, ja kyllä löyly tappaa pöpöt, tällä mentaliteetilla ja minikokoisen saunan kieltämättä vastustamattoman rustiikkisella tunnelmalla mahdolliset huolet haihtuivat hyvin nopeasti.
Kesän viimeisellä Gåsgrundetin vierailulla meitä odotti iloinen yllätys: joku ystävällinen sielu (tai sielut) oli vaihtanut saunan lauteet uusiin...! ❤️
Koska sauna oli joka kerta vieraillessamme kuuma, en voinut ottaa kameraa mukaan saunatilaan. Lauteet jäivät ikuistamatta. Mutta kerrottakoon, että saunan lauteille mahtuu mukavasti kaksi ihmistä ja ahtamalla neljä tai kenties viisikin. 😊
Gåsgrundet oli yksi kesän sympaattisimpia paikkoja.
Saunasta tuli jo hyvin rakas.
Onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa kenties Gåsgrundetissa saunoneita..?
