Mun on pitänyt esitellä tämä seerumi jo, ehm.... vuosi sitten, mutta sen kohtalona oli hautatua työhuoneelleni laatikoihin - jossa se osui silmiini pitkästä aikaa joulukuussa.
Palautin sen käyttöön, ja nyt on vihdoin sen vuoro saada näkyvyytensä! :)
Merkki on Cosnature ja seerumin nimi Multi-Anti-Aging Sea Buckthorn Serum. Cosnature kuuluu Transmerin, aikaisemmin NHS:n maahantuomiin sarjoihin, ja sain seerumin testiin jo työskennellessäni NHS:llä.
Cosnature on hintatasoltaan erittäin edullinen luonnonkosmetiikkasarja, puhutaan ihan Lidl-tasosta. Sarjaa myydään Tokmannilla, ja se rantautui Suomeen pari vuotta sitten. Sarjalla on NaTruen sertifikaatti.
Tyrniseerumi on alusta saakka ollut sarjan tähtituote, eikä ihme. Sen emulsiomainen koostumus on todella miellyttävän tuntuinen iholla, se kosteuttaa sekä ravitsee ja sisältää oikein hyvän kuuloisen joukon ainesosia. Ja hintaa on vain 6,49€.
Avaan koko incin tässä, ja paksunnan parhaat hoitavat ja kosteuttavat ainesosat
VESI
ALKOHOLI - parantaa tuotteen säilyvyyttä, auttaa ainesosia imeytymään paremmin
GLYSEROLI - kosteuttaa
COCO CAPRYLATE/CAPRATE - esteriöljy; pehmentää ihoa ja tuo tuotteeseen miellyttävää tuntua
CAPRYLIC/CAPRIC TRIGLYCERIDE - esteriöljy; pehmentää ihoa ja tuo tuotteeseen miellyttävää tuntua
SIMMONDSIA CHINENSIS SEED OIL - jojobaöljy; ravitsee ja pehmentää ihoa
BUTYROSPERMUM PARKII BUTTER - sheavoi; suojaa ja pehmentää ihoa, ehkäisee ihon kuivumista
CETEARYL ALCOHOL - rasva-alkoholi (eli hyvä alkoholi); pehmentää ihoa, muodostaa emulsiota
GLYCERYL STEARATE CITRATE - sitruunahapon ja glyseryylistearaatin esteri; emulgaattori
TOCOPHEROL - e vitamiini; ehkäisee tuotteen hapettumista ja toimii myös iholla antioksidanttisesti
HELIANTHUS ANNUUS SEED OIL - auringonkukansiemenöljy; ravitsee ja pehmentää ihoa
HIPPOPHAE RHAMNOIDES FRUIT OIL - tyrniöljy; ravitsee ja pehmentää ihoa
XANTHAN GUM - ksantaanikumi; tihentää koostumusta
SODIUM HYALURONATE - hyaluronihappo; kosteuttaa
UBIQUINONE - koentsyymi Q10; antioksidantti
PHYTIC ACID - fytiinihappo; parantaa tuotteen säilyvyyttä (kelatoiva aine)
CITRIC ACID - sitruunahappo; säätää tuotteen pH-arvoa
PARFUM - hajuste(et)
CITRAL, LIMONENE, LINALOOL - hajusteita
SODIUM BENZOATE - natriumbentsoaatti; säilöntäaine
Okei, alkoholi on incissä heti kakkosena. Mitä se tarkoittaa? Luonnonkosmetiikassa se tarkoittaa useimmiten säilyvyyden parantamista. Sertifioidussa luonnonkosmetiikassa säilöntäaineita on käytössä hyvin vähän, ja alkoholi on yksi tehokkaimpia (sekä edullisimpia) säilyvyyttä parantavia aineita. Lisäksi se auttaa ainesosia imeytymään ihoon paremmin ja vähentää tuotteen rasvaisuuden tunnetta iholla - riippuen toki pitoisuudesta. Emme tiedä, minkä verran Cosnaturen seerumissa on alkoholia, mutta ainakaan se ei tuoksu alkoholilta - mun herkkä nenä haistaa kyllä alkoholin, jos sitä on tuotteessa paljon.
Jojobaöljy, sheavoi ja auringonkukansiemenöljy (sekä tyrniöljy) ovat tämän seerumin the ainesosat. Vaikka seerumin nimessä lukee tyrni, pidän hinnan perusteella todennäköisenä, ettei sitä ole tuotteessa ihan valtavasti.
Hyaluronihappo on aina hyvä juttu, jopa pienelläkin pitoisuudella, sillä se on kosteudensitomiskyvyltään niin tehokas, että jo alle 1% pitoisuus riittää tekemään tuotteesta kosteuttavan.
"NÖRTTI-CORNER"
Muutama sana ESTERIÖLJYISTÄ. Nämä ovat niitä tekijöitä, joilla tuotteen hintaa saadaan nätisti alas - ja vieläpä siten, että tuotteen koostumus on jopa miellyttävämpi kuin tuotteen, jossa käytetään pelkästään kokonaisia eli ei-hajotettuja öljyjä. Hetkinen, mikäs juttu tämä on..?
Esteriöljyjen etu ihonhoidossa on se, että ne tekevät tuotteesta miellyttävämmin levittyvän ja silkkisemmän. Ne myös pehmentävät ihoa. Ne ovat edullisia ja kivoja ainesosia! :) Mutta - niistä puuttuvat kokonaisten öljyjen ravinteet; vitamiinit, rasvahapot ja antioksidantit. Eli ne todelliset ihoa hoitavat aineet. On hyvä nähdä ero pehmentävän ja ravitsevan välillä: kokonainen kasviöljy tekee molempia, mutta esteröity öljy vain pehmentää ihoa.
ANTI-AGING?
Cosnaturen seerumi ei mielestäni ole "multi-anti-aging". Vaan multi-ravitseva ja kosteuttava :) Tyrni-seerumissa ei ole mitään sellaisia ainesosia, joita myös nuorempi iho ei voisi käyttää. Jojoba- ja auringonkukansiemenöljy sekä sheavoi ovat mainioita ihon pehmentäjiä kaiken ikäisille, erityisesti jojobaöljy sopii melkein kaikille. Myös hyaluronihappo sopii kaiken ikäiselle iholle.
Entä jos kaipaa anti-age-hoitoa...?
Tässä vinkki superedullisesta anti-age-duosta: Cosnature-seerumi + The Ordinaryn retinoliöljy.
Sekoita näitä yhteen, ja saat juonteita silottavan, ravitsevan ja samalla kuitenkin kevyen emulsion 😍
Retinol tai Granactive Retinoid, kumpi tahansa sopii yhtä hyvin oman maun mukaan. Granactive Retinoidia pidetään kaiketi hellävaraisempana, ja se on uudempaa teknologiaa. Valitse "in squalane" -koostumus, niin saat öljyn.
Olen viime aikoina hurahtanut täysin yhdistelemään öljyjä ja seerumeita, ja tässä on varmasti edullisin cocktail hoitamaan ikääntymisen merkkejä. Retinoidit ovat tutkitusti tehokkain kosmetiikan ainesosa hoitamaan juonteita ja ryppyjä, ja The Ordinarylla on markkinoiden edullisimmat ja samalla aidosti tehokkaat retinoiditiivisteet. En onnistunut löytämään Stockalta tämän hetken hintaa, mutta kun itse ostin omani, se maksoi alle 20€.
Pitoisuudesta; minä käytän korkeinta 5% pitoisuutta, koska ihoni on jo tottunut retinoliin, mutta kannattaa aloittaa miedoimmasta (The Ordinarylla 0,2%) jos ei ole aiemmin käyttänyt retinolia.
Valitettavasti Postin absurdit mokat vuoden 2020 aikana eivät jääneet toukokuiseen farssiin.
Vielä joulukuun lopulla ehdin saada päänsärkyä ja pettynyttä alakuloa Postin toiminnasta. Kuten toukokuun tapauksessa, lopulta tässäkin keississä epäonnistuttiin hyvistä aikeista huolimatta niin, että ei oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Postista on tullut kuin VR. Valtion omistama kaiken kansan yritys, johon ei enää voi luottaa. On se surullista.
Pohjustus: minun ja sisarteni yhteishuoltajuutta nauttiva Viivi-chihuahua sai syksyllä haimatulehduksen. Tulehdus kroonistui, ja Viivi syö nyt haimasairaan koiran erityisruokaa.
Marraskuussa Viivi (ja kaverinsa Totti-koira) siirtyivät Lauttasaaren sisareltani minun huostaani. Joulukuun aikana Viivin erityisruoka alkoi loppua. Erityisruoka on kallista. Pyysin Lauttasaaren sisartani lähettämään Viivin ruokaa Tampereelle postiluukusta mahtuvassa kuoressa, sillä sisareni oli ostanut ruokaa ison ja edullisen jättisäkillisen.
Ruoan postittaminenkin tulisi halvemmksi kuin ostaa Tampereelta uusi pussi. Jouluna näkisin sisareni ja saisin häneltä kunnon satsin lisää Viivin nappulaa, mutta ruoka ehtisi loppua ennen joulua.
Sisareni lähetti kirjeen 15. joulukuuta. 17. joulukuuta se saapui Tampereelle ja sitä "lähdettiin kuljettamaan vastaanottajalle". Kellonajat näkyvät kirjauksissa, ja tiedän olleeni kyseisenä torstaina kotona puolen päivän jälkeen.
En saanut lähetystä torstaina. En saanut sitä Tampereen kotiini ollenkaan, sillä kolmea päivää myöhemmin lähdin joululomalle Kuopioon.
"Vastaanottajan luona on este" tuntuu vähän erikoiselta syyltä olla saamatta lähetystä perille, kun kyseessä on postiluukusta mahtuva XXS-lähetys. Vaikka en olisi ollut kotonakaan, lähetys olisi voitu työntää postiluukusta. Oma arvaukseni on, aiempiin vastaaviin tapauksiin nojaten, että postinkantaja ei ole edes ottanut lähetystä mukaan kierrokselleen.
(Karkkipäivän kommenteissa on moni muukin jakanut kokemuksiaan siitä, kun vastaanottajan istuessa postiluukun vieressä, siitä työntyy sisään Postin lappunen: "Hei, yritin toimittaa sinulle tilaavievää kirjettä, mutta et ollut kotona.")
En siis saanut Viivin ruokaa torstaina, ja jäin odottamaan saapumisilmoitusta, että voisin noutaa kirjeen Postista.
Tuli perjantai, lauantai ja lopulta sunnuntai, eikä saapumisilmoitusta kuulunut. Soitin Postiin. Siellä todettiin (kuten osasin jo arvata), että kirjettä ei ole saatu hyllytettyä lähimpään postiini, koska siellä on niin täyttä. Kirje siis lojui jossain odottamassa, että se mahtuisi hyllyyn. Sitä oli mahdoton paikantaa ennen hyllytystä.
Lähdin sunnuntaina Kuopioon, ja maanantaiaamuna tuli ilmoitus, että kirjeen voisi nyt noutaa Tampereen postistani. Great. Kirjeen hyllytykseen meni vaatimattomat neljä päivää.
Soitin jälleen Postille ja reklamoin asiasta. XXS-lähetyksen palvelulupaus kuuluu: "toimitus vastaanottajan postilaatikkoon 2–3 arkipäivässä". Viivin ruokapaketilla meni lähetyspäivästä hyllytykseen seitsemän päivää, enkä edes saanut sitä kotiin. Asiakaspalvelija oli kovin pahoillaan ja myönsi, että tässä oli mennyt poikkeuksellisen kauan. Siihen hän ei (tokikaan) ottanut kantaa, miksi littanaa kuorta ei ollut toimitettu postiluukusta. Sen tietää vain oman asuinalueeni postinkantaja.
Ehdotin Postin aspalle, että kirje saisi jäädä Tampereen postiin pidennetyllä säilytysajalla, sillä en tehnyt kirjeellä enää sillä hetkellä mitään. Olin jo joutunut ostamaan Viiville uutta ruokaa. Viipyisin Kuopiossa pidempään kuin viikon, joten ilman pidennettyä säilytysaikaa kirje palautuisi Helsinkiin noutamattomana.
Aspa sanoi, että he kuitenkin lähettäisivät kirjeen mieluummin Kuopioon. (Arvatenkin siksi, että paketit halutaan pois tilanpuutteesta kärsivien postitoimistojen hyllyiltä niin nopeasti kuin mahdollista.) Varmistin, että kai Posti nyt hoitaa tämän omaan piikkiinsä, ja aspa sanoi, että totta kai. Posti lähettäisi kirjeen Kuopioon omaan laskuunsa, koska ei ollut toimittanut sitä minulle toimituslupauksen puitteissa.
Hyvä on sitten, tehdään niin, sanoin.
Niinpä kirje lähetettiin Tampereelta Kuopioon.
Ja kun se saapui Kuopioon, siitä haluttiin periä uusi kuljetusmaksu (!!!!!).
Vaikka kirje oli reklamoitu, ja Postin oma asiakaspalvelija hoiti edelleenlähetykseen liittyvät toimenpiteet, kirjeeseen oli kuitenkin lyöty maksu edelleenlähetyksestä.
Kuopion Posti ei (luonnollisestikaan) ensin meinannut suostua luovuttamaan lähetystä ilmaiseksi, mutta kun heille selitettiin juurta jaksain reklamaatiosta, he antoivat kirjeen lopulta.
Mikä maku tällaisesta jää asiakkaalle?
Postin asiakaspalvelija oli oikeasti pahoillaan ja hän oli todella ystävällinen. Hän vaikutti vilpittömän halukkaalta järjestää asia niin, että asiakas ei jäisi aivan *ittuuntuneeksi. Hän todella teki parhaansa. Ärtymykseni ehti jo vähän laantua, mutta ketjun seuraava yksikkö teki tyhjäksi aspan onnistumisen.
Missä mättää? Postilla ei vain viestintä eri yksiköiden välillä kerta kaikkiaan pelaa. Toukokuun tapaus näytti sen aivan erityisen hyvin. Keskustelet asiasta yhden henkilön tai yksikön kanssa, ja Postin sisäinen tekniikka ei näköjään mahdollista tiedon kulkua seuraavaan yksikköön / henkilölle.
Turhan matkan kulkeneet nappulat
Kun kirjoitan Postin keisseistä, kyseessä ei ole itkuvirsi valtavista materiaalisista tai immateriaalisista menetyksistä. Kenenkään elämä ei mennyt pilalle eikä suurta kärsimystä koettu, kun Viivi-koira ei saanut ruokaansa ajoissa, eikä asiakkaani kampanjatuotelähetys ehtinyt minulle ajoissa ennen kampanjaa.
Kun kirjoitan näistä, haluan nostaa tietoisuutta ja herättää keskustelua siitä, miten tiedonkulku ja asiakaspalvelu jättiyrityksissä voi vielä 2020-luvullakin olla näin surkeaa. Miten Postin asiakaspalveluketju on rakennettu, kun tällaisia tapahtuu?
Pitkän linjan uskollisena Postin asiakkaana (sekä muutaman vuoden ajan postilaisena..!) tämä tekee minut surulliseksi. Postiin ei vain voi luottaa.
Ainakin se on selvää, että Postin palvelukonsepti on hyvin jäykkä ja sabluunamainen. Kaikki tapaukset käsitellään ja korvataan saman kaavan mukaan. Kun tavallinen (eli ei-vakuutettu) lähetys katoaa tai sen viivästymisestä aiheutuu jotain (taloudellista) vaivaa asiakkaalle, Posti puhaltaa pipiin antamalla asiakkaalle arkillisen postimerkkejä.
Juttelin empaattisen aspan kanssa pitkään, ja avauduin myös toukokuun mokasta. Sanoin hänelle, että on kummallista, että Postin strategiana on käyttää postimerkkejä hillitäkseen pettynyttä asiakasta vaihtamasta kilpailevan logistiikkayrityksen asiakkaaksi. Totesin aspalle, että postimerkeillä lepyttely on mokan tasosta riippuen melkein loukkaavaa.
Aspan äänensävy kertoi hänen mahdollisesti olevan samaa mieltä, mutta mitä hän saattoi tehdä. Hän on töissä Postilla, ja hänen keinonsa hyvittää mokailuja rajoittuvat tasan postimerkkeihin.
Sanoin puoliksi vitsinä, että josko hän nyt sitten lähettäisi vaikka kaksi arkkia postimerkkejä.
Sain yhden arkin ja kaksi ylimääräistä irtomerkkiä 🙏🏻
Kreikkalainen ruoka on ehkä maailman parasta. Ei tosiaan maailman kauneimman näköistä, mutta ihan älyttömän hyvää 😋
Olen monesti todennut, että voisin matkustaa Kreikkaan pelkästään vain syömään, mutta nyt kun herkuttelu paikan päällä Kreikassa ei ole mahdollista, ikävä on ajanut minut kokkailemaan kreikkalaista ruokaa kotona.
(Maisemia ei harmi kyllä voi tuoda mukanaan Suomeen...)
Ajattelin julkaista täällä blogissa silloin tällöin kreikkalaisten lempiruokieni reseptejä, ja tänään on vuorossa rehellistä, superyksinkertaista maalaisruokaa: fasolakia, eli vihreitä papuja kera tomaatin ja sipulin.
Kreikkalaiset pikkujoulut -postauksessa kerroin oliiviöljyn merkityksestä kreikkalaisessa ruoassa. Oliiviöljyä käytetään Kreikassa kuta kuinkin ihan kaikessa, poislukien pihvit :D.
On eräs ruokatyyppi, jossa oliiviöljyn rooli korostuu aivan erityisesti: ladera, jossa kasviksia kypsennetään ja haudutetaan pitkään erittäin runsaassa oliiviöljyssä. (Yllä olevassa kuvassa klassisia esimerkkejä ladera-ruoista.) Ladera syntyi sota-aikana, kun ruoasta oli puutetta ja emännät joutuivat valmistamaan ruokaa melkein pelkistä kasviksista. Runsaalla oliiviöljyllä ruokiin saatiin tarpeellista energiaa.
Nämä pöperöt eivät tosiaan ole ruokapöytien kaunistus mössömäisine ulkonäköineen, mutta nyt puhutaan mausta. 🙏🏻
Ei makukaan toki ole kaikkien mieleen, mutta Kreikan kävijöiltä vähintään löytyy yleensä rakkautta ladera-klassikoita kohtaan. Ne ovat kreikkalaisen keittiön ydintä. Pikkujoulu-jutussa valmistamani munakoisoruoka imam bayildi on yksi tunnetuimpia ladera-ruokia. 👌
Ladera ei ole hienostunutta ja pikanttien makujen ruokaa. Se on runsasenergistä ja tuhtia maalaisruokaa, jonka mehukkuus ja runsaus syntyy laadukkaan oliiviöljyn ja kasviksista tihkuvien maukkaiden nesteiden yhdistelmästä. Pitkä kokkausaika runsaassa oliiviöljyssä on koko ruokalajin tunnistettavan makumaailman sielu.
Tänään valmistetaan fasolakiaa, jonka pääraaka-aine on vihreät pavut. Kuvassa olen ateenalaisen ystäväni Mariannan luona, ja pian iskemässä haarukkaani Mariannan kokkaamaan fasolakiaan. Meikäläisittäin fasolakia näyttää ihan lisukkeelta, mutta Kreikassa se voi olla ateria itsessään.
Fasolakia on vegaaninen ruoka, toisin kuin hyvin monet (juustolla kuorrutetut) laderat. Myönnän, että itse tilaan tavernassa fasolakian seuraksi yleensä fetaa - koska haluan mun proteiinin 😁 Mutta perinteiseen fasolakiaan juusto ei kuulu.
Fasolakia kreikkalaisen tavernan menussa.
FASOLAKIA-RESEPTI
Jos ruokaan haluaa autenttista kreikkalaista makua, valitse kreikkalainen oliiviöljy. Oma suosikkini on kreetalainen premium-luokan Terra Creta. Kaikki Terra Cretan öljyt ovat matalahappoisia, eikä niissä ole joillekin vahvoille oliiviöljyille ominaista pistävää makua.
Pilko tomaatit ja sipuli. (Määrällisesti kumpaakin on yhtä paljon). Kypsennä tomaatti ja sipuli oliiviöljyssä matalalla lämmöllä, kunnes ne ovat täysin pehmeitä ja tomaatin rakenne rikkoutunut.
Lisää makusi mukaan pilkottua valkosipulia, sitä saa olla runsaastikin. Perinteisessä reseptissä valkosipulia on kohtuudella, sen maun ei kuulu tulla läpi, mutta kukas estää laittamasta enemmänkin jos tykkää valkosipulisista ruoista :)
Lisää vihreät pavut ja runsaasti oliiviöljyä. Pakastepavut voi lisätä jäisinä, tuoreet pavut kannattaa esikypsentää keittämällä. Ladera-ruoissa kasvikset eivät ole al dente, vaan saavat kypsyä erittäin pehmeiksi, jopa niin pehmeiksi että rakenne melkein hajoaa suuhun. (Termi 'mössö' ei siis lainkaan ole huono laderan yhteydessä ;D)
Laita kansi pannun päälle ja anna papujen kypsyä tomaatti-sipulipohjassa miedolla lämmöllä ainakin 20 minuuttia, mielellään pidempäänkin. Tarkista kypsyys, ja poista liedeltä kun pavut ovat aivan pehmeitä.
Mausta suolalla ja pippurilla, ja lisää silputtua persiljaa sekä halutessasi tujaus tuoreen sitruunan mehua.
Voilà! Fasolakia on valmis nautittavaksi. Kreikassa päälle kaadetaan vielä lisää oliiviöljyä... runsaasti...
(Hapokas feta tosiaan sopii valtavan hyvin pehmeän fasolakian makukaveriksi. 👌 Jos siis kaipaat proteiinilisää, murenna päälle fetaa jo pannussa kypsennyksen loppuvaiheessa, niin feta ehtii lämmetä ja hieman sulaa.)
Aterian jälkeen / lopulla lautasella kuuluu näkyä oliiviöljyä... Silloin olet valmistanut fasolakian riittävällä määrällä öljyä :)
Kreikassa öljyä jää ladera-ruoan pohjalle tämän verran.... 🙈 Ladera-ruoat kirjaimellisesti uivat oliiviöljyssä.
Mikä on teidän lempi-kreikkalainen ruokanne? :)
Ja onko joku teistä jo maistanut fasolakiaa Kreikassa?
Lue myös kattava yleispostaukseni kreikkalaisesta ruoasta: The Good Stuff: kreikkalainen keittiö
