Tämä kuva on otettu äsken.

Kuvassa hymyilen ja näytän aidosti iloiselta, koska olen jälleen aloittanut päivän tekemällä työtä josta pidän ja koen vilpitöntä iloa  laadukkaista tuotteista, joita työkseni pyörittelen. (Pyörittelen välillä myös ei-niin-innostavia tuotteita, sekin kuuluu asiaan.)

Pidän tämän alan moniulotteisuudesta ja kahden alaan liittyvän työni mukanaantuomasta mahdollisuudesta myös pinnan alaiseen pohdintaan, siihen, että voi kurkistaa välillä sinne "ihon ja hehkun alle". Miettiä, mitä kaikkea kauneus ja hyvinvointi on, ja sehän ei suinkaan ole pelkkää hölkkää ja seerumipurkkia.
Minunkin ihoni alla on toinen iho. Siellä on pinta, joka kokee työni myös toisella tavalla. Se pinta uupuu aika ajoin.

En mielelläni puhu tästä, koska en halua aiheuttaa seuraajissani ja lukijoissani ristiriitaisia tuntemuksia kun he lukevat kauneusaiheisia kirjoituksiani. Intoilut ovat aitoja ja tämä työ on valintani ja intohimoni - jos en tekisi tätä työkseni, pyörittelisin purkkeja yhtäläisellä antaumuksella vapaa-ajallani. Niinkuin teinkin 30-vuotiaaksi asti, kunnes "rasvoista" vihdoin tuli minulle ammatti.

Halusin tänään kuitenkin kirjoittaa tästä, koska tämäkin pinta on osa minua.

Jos maratoonari asuisi juoksukentällä tai leipuri leipomossa, hän todennäköisesti väsyisi. Minä asun kosmetiikan testikentällä. Ei ole sellaista päivää tai hetkeä, jolloin en jokaisella seerumi-, ripsari- tai kantapäärasvavalinnallani olisi itse asiassa töissä.

Työni on kirjoittaa sisältöjä ja tarjota asiantuntijatietoa kosmetiikasta, ja jotta näin voi tehdä, kosmetiikkaa täytyy käyttää. Jotta leipuri voi leipoa, hänen täytyy tuntea eri jauhojen ja nesteiden ominaisuudet. Vehnäjauho ei ole vain vehnäjauhoa - on olemassa eri laatuja ja karkeusasteita, joista jokainen vaikuttaa tulokseen ja käyttäytyy reseptissä omalla tavallaan. Voidepurkkien ja meikkijauheiden kanssa on sama asia. Jos et "upota niihin käsiäsi", et voi aidosti tietää, miten ne käyttäytyvät. Jos haluat olla todellinen asiantuntija, et luota pelkästään markkinointiteksteihin. Voitelet, vaahdotat, taputtelet ja tupsuttelet päivät pitkät ja tavaat incejä iltalukemisinasi. (No en kuitenkaan tee näin joka ilta..!)

Tämä kaikki on aivan ihanaa, valtavan antoisaa ja kiinnostavaa, uskokaa pois. Olen fiilistellyt hiustenhoitoaineen koostumuksia täysin vakavissani jo 12-vuotiaana ja olen kuin kasvanut tähän työhön. Silti se myös uuvuttaa. Se uuvuttaa joskus todella paljon, ja välillä pysähdyn keskelle kotiani jonka jokainen pinta on täynnä purkkeja - ja järkytyn. Minulla on myös työhuone, mutta mä asun kodin muotoisessa testilaboratoriossa, jossa mun iho, hiukset ja aistit on valjastettu kosmetiikan asiantuntijatiedon keräämiseen.

Välillä haluaisin vain saada käyttää mun lempivoidetta ja lempishampoota jokainen päivä ja viikko, enkä tehdä muistiinpanoja jokaisen voitelun ja naaman pesun jälkeen. Kaipaan suhdetta, joka syntyy niihin tuotteisiin, joita käyttää loppuun asti ja ostaa uudelleen. Siinä on jotain turvallista ja rauhoittavaa - tuttuus ja luottamus tuo mielihyvää, jota upeinkaan uutuustuote ei tuo. Vähän niinkuin se ihana Kreikan saari jolla olet käynyt kolme tai viisi kertaa - viidennellä kerralla se on vielä miljoonasti ihanampi kuin ensimmäisellä kerralla.

En vaihtaisi mun ammattia pois. Tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että saan tehdä työkseni jotain, joka on ollut aikuiselämän (ja teinielämänkin..!) mittainen intohimo. Mutta paraskin työ voi välillä väsyttää - epäilemättä ihan millä tahansa alalla.

Pakkaan juuri tavaroita Kreikan matkalleni, ja aion jälleen käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pidän Kreikassa lomaa kosmetiikan testailusta. (No, mukaan lähtee _yksi_ uusi testituote..!) Kun palaan, on laboratoriossa taas hetken aikaa helpompi asua.

Mihin ihanaan asiaan sinä välillä uuvut?

Olen viime aikoina jälleen mietiskellyt paljon Kreikkaa ja aikaani siellä. Miten voimakkaita, koskettavia ja hassujakin muistoja Kreikan reissuihini liittyykään. Nämä muistot tuovat iloa ja voimaa arkeen, jonka pandemia on monella tapaa harmaannuttanut.

Kreikka edustaa minulle jotain paljon syvempää kuin aurinkoinen lomakohde. Se on mielentila, se on vapaus: keveys, irtipääseminen.

Erään kerran oivalsin, että Kreikka on minulle ennen kaikkea tie ulos kotiympäristön vaatimuksista ja velvoitteista - niistä pään sisäisistä näkymättömistä verkoista, joita itsellemme punomme. Kreikassa voin suorittaa periaatteessa samat asiat kuin kotona, mutta kevyemmin. Sitä ei pysty selittämään. On vain tunne, että on irti jostain, joka kotona pitää kiinni ja nalkuttaa ja vaatii jatkuvasti. Kreikassa tunnen, että riitän - itsellenikin.

Ehkä paras matkani koskaan on kahdeksan vuoden takaa syksyltä 2013.

Tuolla matkalla minulla oli elämäni alhaisin budjetti, ja saattoi olla, että juuri tämä oli yksi matkan erityiseen tunnelmaan ja voimakkaisiin muistoihin vaikuttanut tekijä.

Tällä matkalla jouduin miettimään kaiken rahan kautta: minulla oli käytössä päivittäin 35€, ja joillekin extrapäiville 50€. Muistaakseni lainasin rahaa ex-mieheltäni kesken matkan jotta nuo pari 50 euron juhlapäivää mahdollistuivat..!

Kun rahaa oli noin vähän, se ohjasi voimakkaasti kaikkia valintojani ja tekemisen mahdollisuuksia. Tämä toi matkaan aivan omanlaisen sävyn. Mutta se, ettei voinut valita aina maksullista tekemistä tai parempaa majapaikkaa, ei suinkaan tarkoittanut sitä, että matka olisi ollut kokemuksellisesti köyhempi. Ehkä jopa päin vastoin.

Rahan kautta ajatteleminen ja valitseminen teki kaikesta lopulta jollain tapaa kiinnostavampaa, koska rahan asettamat rajat olivat haaste - ja haasteet yleensä korottavat kokemuksia. Haastellisuus myös teki pienemmistä asioista merkityksellisempiä, kuin mitä ne väljemmällä budjetilla olisivat olleet.

Hyvänä esimerkkinä mieleen ovat jääneet mm. marketin halvin nestesaippua sekä Nivea Creme -voide, jotka ostin akuuttiin tarpeeseen. Etsin huolella budjettiini sopivaa SOS-voidetta lievittämään auringon kuivattamaan ihooni ilmestyneitä "aurinkoryppyjä", ja lopulta Nivea Creme tarjosi mitä parhaimman ratkaisun. Ilman budjetin asettamia rajoja en olisi ikimaailmassa katsonut Nivea Cremeen päinkään.

Evästauko Ateenan Akropolis-museon portailla

En luonnollisestikaan pystynyt käymään ravintoloissa, mikä normaalisti on minulle valtavan mieluisaa tekemistä matkoilla. Valmistin kaikki ateriat majapaikoissani ja tein päiväretkille eväät.

Kolmen viikon matkan aikana vain yhtenä päivänä oli varaa ravintolakäyntiin - ja miten mahtavalta se hetki ravintolan pöydässä tuntuikaan..! En koskaan unohda sitä. Vaikka ravintola ei varmasti ollut hienoin eikä ruoka parasta mitä olen Kreikassa syönyt, se hetki oli suunnattoman arvokas ja nautin siitä viimeiseen oliiviöljytippaan ja fetamuruun saakka.

Kolmen viikon kengännauhabudjettireissu vei minut Kreetalta Karpathokselle ja sieltä Kassoksen kautta Milokselle, Sifnokselle, Parokselle, Ateenaan ja sieltä vielä Symille ja Rhodokselle, josta palasin kotiin.

Matka oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että en lentänyt Ateenan kautta - koska en löytänyt riittävän edullisia lentoja Suomesta Ateenaan tai takaisin. Niinpä lensin halvimmalla mahdollisella Ryanairin lennolla Ruotsin Skavstasta Kreetalle, ja palasin Rhodoksen lennolla jälleen Ruotsin kautta.

(Laivamatkat Ruotsiin ovat tunnetusti puoli-ilmaisia, joten Ruotsi-etappeineenkin tämä vaihtoehto tuli edullisimmaksi.)

Matkalla oli myös hyvin erityislaatuisia kosmetiikkahaasteita, jotka pitivät sisällään niin ällötystä kuin tragikomediaa ja jättivät kuitenkin lopulta jälkeensä hervottoman hauskoja muistoja.

Moni pitkän linjan lukija muistaa saippuaoopperan; yritin hampaat irvessä saada hiukseni tottumaan saippuapohjaiseen palashampooseen. Ei onnistunut, ja kahden viikon jälkeen luovutin hiusteni ollessa niin tahmeat, että ne melkein seisoivat pystyssä. Tällä taustalla minusta ei tullut palashampoon ystävää - siis saippuapohjaisen sellaisen. (Lue täältä palashampoiden eroista.)

Huoneeni Ateenan ystävän luona <3

Nykyään minulla on halutessani varaa asua Kreikassa mitä tunnelmallisimmissa hotelleissa ja syödä kaikki ateriat tavernoissa. Tässä on oma viehätyksensä - erityisesti tavernoissa, sillä voisin matkustaa Kreikkaan vain syömään -, mutta silti tuo syksyn 2013 matka on jäänyt mieleen parhaana kaikista Kreikan matkoistani.

Luulen, että mieleni oli virittynyt kokemaan asioita jotenkin eri tavalla, ja kun ei ollut esimerkiksi varaa istuskella kuppiloiden terasseilla, vietin senkin ajan kävellen jossain päin kylää kirkkoihin, kortteleihin tai lähialueen polkuihin tutustuen. Tai etsien marketista edullisinta tonnikalaa. Siinäkin oli oma hauskuutensa ja haasteensa - tonnikala nimittäin on Kreikassa yllättävän kallista.

Taverna, jossa nautin matkan ainoan ravintolaillallisen

Olen miettinyt tätä budjettimatkaa monet kerrat. Nykyään vain valitsen matkoilla helpoimman ja mukavimman vaihtoehdon, tuolla matkalla jouduin usein näkemään paljon vaivaa että sain jonkin asian järjestymään.

Kuten vieraillessani Kassoksen pikkuisella saarella. Saari on niin pieni ja hiljainen, että syyskuun lopulla sieltä on todella vaikea löytää avoinna olevia majoituspalveluita - tai ainakaan sellaisia, jotka sopivat minun kengännauhabudjettiini. Muistan, kun kirjoittelin sähköposteja domatioiden vuokraajille ja vain yksi vastasi lopulta. Isäntä oli minua vastassa satamassa, vei minut talolle ja jätti yksin kadulle avain kädessä. Tunnelma isossa, tyhjässä talossa oli todella aavemainen.

Kuten koko Kassoksella - olin mitä ilmeisimmin saaren ainoa turisti.

Sielläkin söin markettitonnikalaa. Ja viimeisenä iltana saarella tapaamani kreikkalaispariskunta tarjosi minulle sataman rustiikkisessa tavernassa tuoretta kalaa. Myöhemmin pariskunnan rouva vei minut Ateenassa tutustumaan paikalliseen luomuviinitilaan..! ☺️

Rhodokselta mieleen taas jäi karismaattinen ja omalaatuinen perhe, joka majoitti minut Couchsurfingin kautta. Erikoisten raha-asioiden ohella minua hämmennettiin kertomalla vierailun aikana, että perheen vanhemmat ovat avoimessa suhteessa ja mieluusti pitävät vähän kivaa Couchsurfing-vieraidenkin kanssa, jos vain vieraat ovat sellaisesta viihteestä kiinnostuneita.

Tämä vieras ei ollut. Ja olin iloinen päästessäni Rhodoksen kentältä nousevaan koneeseen....

Ilman minibudjettia nämäkin erikoiset kohtaamiset olisivat jääneet kokematta. Kaikki ei aina ole säihkyvän upeaa, mutta oudotkin kokemukset ovat kiinnostavia matkamuistoja.

Voi Kreikka.

Miten minulla on ikävä. Ei pelkästään matkakohdetta ja kokemuksia, vaan minua itseäni sellaisena, kuin olen Kreikassa. Kevyenä, iloisena, kiitollisena... Olen matkustanut maassa myös murheen murtamana ja emotionaalisessa sumussa, mutta silloinkin olo on ollut kevyempi kuin kotona. Jo Kreikan valo muodostaa terapeuttisen tilan, jossa on helpompi olla.

Olen Kreikassa jopa kiinnostavampi bloggaaja.

En tiedä miksi voin Kreikassa niin hyvin, eikä sitä tarvitsekaan selittää. Maailmassa on monia upeita paikkoja joissa viihdyn ja rauhoitun. Mutta Kreikka on minulle kuin koti. Lämmin ja voimaannuttava syli, jonka turvaan on aina yhtä ihana palata.

Tänään aamupäivällä tein sen: varasin matkan Kreikkaan ja lähden jo tässä kuussa.

Odotus saa nyt olla ohi.

Pitkään ajatus ulkomaille matkustamisesta on tuntunut väärältä, enkä ole halunnut matkustaa koronahuolten painaessa mieltä ja maskin naamaa. En uskonut lähteväni Kreikkaan tai minnekään muuallekaan Suomen rajojen yli tämän vuoden puolella.

Nyt tämä on muuttunut. Rokotusten edetessä ja pandemian yhä vain jyllätessä mieleni on viimein luovuttanut ja hyväksynyt, että tämä on nyt uusi normaali. Rajoitukset, etäisyyden pitäminen ja maski ovat nyt elämäämme, ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään.

Se mitä kukin meistä voi tehdä on ottaa rokotukset ja pyrkiä sen jälkeen palaamaan kohti niitä tärkeitä ja iloa tuovia asioita jotka pandemia on riistänyt. Ja yrittää elää niin normaalia elämää kuin uusissa olosuhteissa on mahdollista. Muuta emme voi tehdä. Meidän on mentävä takaisin kohti iloa, tämä on minun tunteeni.

Ja jos valitsee olla ottamatta rokotuksen, niin sekin on toki ok, kunhan hyväksyy sen mahdolliset seuraukset. Minä haluan palata kulttuuritapahtumien, ihmisten tapaamisen ja matkustuksen pariin koska ne ovat minulle tärkeitä. Siksi otan rokotukset.

Syksyllä on siis kahden vuoden tauon jälkeen taas luvassa Kreikan saarihyppelyä - myös Karkkipäivän sivuilla.

Olisi vuorossa Novexpert-uutisia. :)

Hyaluronihappo-klassikkoseerumi uudistuu ja kaikki ulkopakkaukset saavat uuden ulkonäön. Myös osa tuotteista saa päivitetyn lookin.

Disclaimer: olen töissä Novexpertin maahantuojalla.

Tältä näyttävät uudet pakkaukset.

Look-uudistus koskee tässä vaiheessa vain osaa tuotteista, mutta voisi odottaa, että Novexpert päivittää kaikki tuotteet pikku hiljaa uuden tyylin mukaiseksi. (Kirjoitan 'voisi odottaa', sillä tästä ei ole annettu tietoa. Tällä hetkellä noin neljäsosa tuotteista on saanut uuden kuosin.)

Uudessa lookissa sarjojen pääaktiiviaineen kirjainlyhennys tuo pakkauksiin tunnistettavan graafisen ilmeen. Vc = C-vitamiini (Vitamin C), Mg = Magnesium, HA = hyaluronihappo, Zn = sinkki jne. Uusi design on vaaleampi ja raikkaampi kuin edellinen. Myös Ecocert-logo on nyt saanut näkyvämmän paikan pakkauksen etupuolella.

Ulkopakkauksissa on vähennetty pakkausmateriaalia; uudet pakkaukset ovat kapeampia ja vievät hyllyssä vähemmän tilaa ja sisällä ollut pahvikehikko poistuu. Tuoteinfo on nyt painettu pakkauksen sisäseinämiin erillisen infolappusen sijaan.

Luonnonkosmetiikkasertifiointi sekä vegaanisuus on myös tuotu uusissa pakkauksissa paremmin esiin. Aiemmin sertifikaatti oli niin piilossa, että moni kuluttajista suorastaan missasi, että kyseessä on luonnonkosmetiikkasarja. Tämä on vihdoin tiedostettu Novexpertilla.

Pakkausten sivusta voi nähdä yhdellä silmäyksellä tuotteen luonnollisuuspitoisuuden sekä sertifikaatin.

Novexpertilla on muutama hassu ei-sertifioitu tuote, kuten C-vitamiini-seerumi, Trio-Zinc-sarjan voiteet sekä aerosoli-pulloihin pakatut suihkeet. C-vitamiiniseerumin innovatiivinen, uudenlainen C-vitamiiniyhdiste ei ole Ecocert-sertifioitu raaka-aine, kuten ei myöskään Trio-Zinc-voiteiden sisältämä bakuchiol. Aerosoli-suihkeissa taas pakkausmuoto estää sertifioinnin.

(Off-topic, mutta se miksi jotkin ainesosat eivät saa Ecocert-hyväksyntää, on muuten aika kiinnostava ja ihmetystäkin aiheuttava juttu... Bakuchiol on täysin luonnollinen uute, mutta jostain syystä se ei "pääse" luonnonkosmetiikan sertifiointiorganisaatioiden listoille. Sama koskee mm. pakurikääpää.)

Sitten varsinaiseen pääuutiseen, eli ikonisen hyaluronihapposeerumin uudistukseen.

Booster Serum with Hyaluronic Acid on maailmanlaajuisesti Novexpertin myydyin tuote ja luonnonkosmetiikan kiistattomia kulttituotteita. Sitä pidetään hyaluronihappopohjaisen kosmetiikan referenssituotteena.

Superonnistuneenkin reseptin voi yrittää tehdä vielä paremmaksi, ja sen Novexpert on nyt tehnyt: uudessa koostumuksessa puhtaan hyaluronihapon määrä on tuplattu.

Muiden ainesosien osalta tuote on pysynyt samana, ja tuoksukin on ennallaan. Lisätty hyaluronihapon määrä on vaikuttanut uuteen koostumukseen paksuntavasti, ja uusi versio on täyteläisempi ja hitusen geelimäisempi kuin edellinen.

Tässä speksit vanhan ja uuden koostumuksen välillä.

Vaikka kosmetiikalla ei ole ihoon samankaltainen vaikutus kuin hyaluronihappopistoksella, Novexpert havainnollistaa käytetyn aktiiviaineen määrää pistos-vertauksella. Puhtaan hyaluronihapon määrä yhdessä pullossa uutta seerumia on sama kuin 40 hyaluronihappoinjektiossa.

Määrähän on siis oikeasti ihan valtava, ja kun jo edellinen koostumus sisälsi enemmän hyaluronihappoa kuin mikään muu hyaluronihapposeerumi EU:n markkinoilla, on uutukainen nyt jättänyt kaikki muut kilpailijat kauas taakseen. Novexpertin omien sanojen mukaan uuden koostumuksen hyaluronihappoipitoisuus on "mahdollisesti korkein koko maailmassa"!

Mielenkiinnolla odotan kuluttajien vastaanottoa ja kokemuksia uudistetusta HA-superseerumista.

Ja mitä tämä kulttiseerumi tekikään? Se silottaa, täyteläistää ja kosteuttaa ihoa ja auttaa myös pitkällä aikavälillä stimuloimaan ihon omaa kollageenin sekä hyaluronihapon tuotantoa. Vaikutus on sekä välitön että pitkäaikainen. Tässä postauksessani voit tutustua koko Novexpertin hyaluronihappolinjaan ja sen teknologiaan tarkemmin. Buusterissa käytetään neljää eri molekyylikokoa hyaluronihappoa.

Booster Serum with Hyaluronic Acid sopii kaiken ikäisille, mutta jos ihosi on vielä sileä ja täyteläinen kuin tuoreen persikan pinta, silloin tämä buusteri ei ehkä tarjoa ihollesi mainittavaa hyötyä ;)

Vinkki: hyaluronihappo-boosteria voi käyttää myös silmienympäryksillä! Levitä ihan pieni tippa seerumia aamuisin silmien ympärille erityisesti juonteiden alueelle, ja saat välittömästi sileämmän näköisen ihon! Toimii!

Tässä kolme Novexpert-suosikkiani uudessa lookissaan.

Magnesium-suihkeen vesimäinen koostumus on tyyppiä "ei-tunnu-iholla-miltään" mutta se raikastaa, kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja tuo antioksidanttista suojaa erityisesti saasteita vastaan. Säilytän sitä jääkaapissa ja sitä oli aivan ihana sumutella koko vartalollekin kesän helteissä. Tiesittekö muuten, että tämä simppeli tuote on Novexpertin myydyin tuote Suomessa?

Syötävän herkullisen tuoksuinen ja ultrakermainen C-Vitamiini-linjan puhdistusvaahto on pumppuvaahtojen aatelia! Tuplavaikututteinen putsari myös kuorii ihoa PHA-hapolla ja papaija-entsyymillä.

Omega-linjan öljyputsari taas on kestävän meikin sekä aurinkovoiteen luotto-poistaja. Minulla on monia öljyputsareita mutta tämä on hoitavimman tuntuinen, eikä iho jää kuitenkaan klähmäiseksi.

...ja vaikka hyaluronihappobuusteri on pop, oma seerumisuosikkini sarjalta on silti ilman muuta C-vitamiiniboosteri. Tämä oranssi pullo on minulle seerumi no. 1 kaikista käyttämistäni seerumeista.

C-Vitamiiniseerumin pullo pysyy toistaiseksi samannäköisenä kuin ennenkin.

.

Kuulutko sinä Novexpertin hyaluronihappobuusterin faneihin? Aiotko kokeilla uudistunutta koostumusta? 

👉 Uusi koostumus ilmestyy kauppoihin sitä mukaa kun vanha myydään pois. Jos vanha koostumus on ehdoton suosikkisi, nyt hamstraamaan ;) Kannattaa pitää silmät auki - vanhaa koostumusta saattaa nähdä syksyn aikana alennuksessa riippuen jälleenmyyjien varastoista.