Kaupallinen yhteistyö: Bio-Oil
Ahh, mielenkiintoista! Pääsin tekemään yhteistyötä tuotteesta, johon olen halunnut tutustua tarkemmin jo pitkään: maineikas Bio-Oil, joka tunnetaan erityisesti raskausarpien häivyttäjänä ja ehkäisijänä. Blogissakin kysellään aika ajoin mun arviota Bio-Oilista, ja täältä sellainen nyt tulee oikein pidemmän kaavan mukaan!
Bio-Oilin on kehittänyt saksalainen ja Etelä-Afrikassa vaikuttanut kemisti Dieter Beier. Klassikkoöljyn syntyyn johti kiinnostava taustatarina: Beier itse kärsi kuivasta ja kutiavasta ihosta, jonka hoitoon hän käytti 70-luvulla sveitsiläisen Vitamol-sarjan vitamiinipitoisia ihonhoitotuotteita. Vitamol oli maailman ensimmäisiä vitamiineihin pohjautuvia ihonhoitosarjoja ja koostui voiteista sekä yhdestä öljystä. Beier huomasi Vitamol-öljyn olevan ylivertaisesti sarjan tehokkain tuote, ja se kohensi ihon kuntoa paljon paremmin kuin voiteet. Havainto inspiroi Beierin aloittamaan oman tutkimuksensa keskittyen öljyihin ja vitamiineihin ihonhoidossa.
Tutkimuksissaan Beier löysi öljyistä paljon kuivan ihon hoitoa laajemmalle ulottuvia vaikutuksia, ja yli 10 vuoden tutkimusten tuloksena Bio-Oil näki päivänvalon vuonna 1987. Kasviuutteet tulivat mukaan reseptiin Beierin homeopatia-kiinnostuksen kautta.
Bio-Oil oli ensin saatavilla vain rajatusti, mm. Etelä-Afrikan markkinoilla, kunnes se vuonna 2002 lanseerattiin maailmanlaajuisesti. Tänä päivänä Bio-Oil on maailman johtava arpia ja raskausarpia häivyttävä hoitoöljy.
Koska itsekin vannon öljyjen nimeen ihonhoidossa, Bio-Oiliin perehtyminen oli mitä kiinnostavin tehtävä. Olin aiemmin vilkaissut tämän kulttituotteen inciä sen verran, että tiesin sen sisältävän parafiiniöljyä ja kasviuutteita. Minua oli jäänyt mietityttämään, mikä tästä öljystä teki niin taianomaisen - eihän parafiiniöljy häivytä arpia..?
No, ei häivytäkään, ja nyt olen viisaampi! :)
Bio-Oilin koostumus on todella mielenkiintoinen. Mineraaliöljy toimii pohjaöljynä, jonka tehtävä yhdessä PurCellin-öljyn kanssa on kuljettaa ihoon Bio-Oilin varsinaiset hoitavat komponentit eli kasviuutteet ja vitamiinit. Kaksi vuotta sitten lanseerattiin myös täysin luonnollinen, 100% kasvipohjaisista öljyistä koostuva Bio-Oil Natural.
Miten Bio-Oil vaikuttaa iholla?
• Kosteuttaa ja pehmentää ihoa
• Häivyttää raskaus- eli venymäarpia ja parantaa ihon elastisuutta
• Vähentää kaikenlaisten arpien näkyvyyttä ja parantaa arpikudoksen joustavuutta
• Vaalentaa auringon ja hormonaalisten muutosten aikaansaamia pigmenttimuutoksia ja parantaa epätasaista ihonsävyä
• Häivyttää juonteita ja ryppyjä
Kuva: Ricardo Moura / Unsplash
Erilaisia arpia
Bio-Oil tepsii niin raskausarpiin kuin vaikkapa leikkaushaavan tai finnien jättämiin arpiin.
Arpijuovat eli raskausarvet liittyvät tilanteeseen, jossa iho venyy raskauden, painonnousun tai lihasten kasvun seurauksena ja sidekudos repeää. Ihon säännöllinen öljyäminen auttaa pitämään ihon joustavampana, jolloin iho kestää venymistä paremmin eikä arpia välttämättä synny lainkaan. Ja jos syntyy, Bio-Oilin ansiosta ne pysyvät miedompina.
Tulehduksellisen tilan aiheuttamiin arpiin (esimerkiksi palovammat ja leikkaushaavat) emme usein pysty ennalta vaikuttamaan, mutta voimme häivyttää niitä jälkeenpäin. Mikään kosmetiikkatuote ei pysty poistamaan arpia kokonaan, mutta arpia voidaan tehokkaasti häivyttää ja vaalentaa kosmetiikan keinoin, jolloin ne eivät erotu yhtä selvästi.
Omassa lähipiirissäni on kokemus Bio-Oilista, kun sisareni käytti öljyä leikkauksesta jääneisiin arpiin. Kyseessä oli huomattavan näkyvät arvet joiden häivyttymistä rehellisesti epäilin, olivat niin punoittavat. Sisareni käytti Bio-Oilia säännöllisesti ja niin vain arvet olivat runsas vuosi myöhemmin vaalentuneet aivan ihon värisiksi ja muutenkin kutistuneet. Nyt niitä ei juuri erota, ellei erikseen tiedä etsiä niitä sisareni kehosta.
Olen itse Bio-Oilin testijaksolla testannut tuotetta palovammasta jääneeseen arpeen, joka on mulla vatsassa (!). Onnistuin paistelemaan lohta vatsa paljaana, ja paistinpannusta roiskahti iholle kiehuvaa öljyä.
Arpi on nyt vuoden vanha, ja olen hoitanut sitä Bio-Oililla 8 viikkoa. Öljy on minulla mukana myös täällä Kreikan matkalla. (Ja onpa se toiminut myös muutenkin vartalon ihon kosteuttajana.) Bio-Oil lupaa näkyviä tuloksia kolmen kuukauden käytön jälkeen, joten tästä ajasta on nyt mennyt kaksi kolmasosaa. Postauksen lopussa ennen/jälkeen-kuva.
Kun ollaan Karkkipäivä-blogissa, perataan tietysti auki Bio-Oilin inci! :)
Mikä PurCellin..?
Yksi Bio-Oilin tärkeistä ainesosista on PurCellin Oil. Mystinen PurCellin on itse asiassa kauppanimi esteriöljyjen Cetearyl Ethylhexanoate ja Myristyl Myristate yhdistelmälle. Cetearyl Ethylhexanoate mullisti 60-luvulla kosmetiikan tuotekehitystä, kun sen avulla saatiin muuten rasvaisen tuntuisesta tuotteesta kevyemmän tuntuinen ja helpommin imeytyvä. Se myös auttaa kuljettamaan aktiiviaineita ihoon, - suurimolekyylinen mineraaliöljy ei ole kovin pätevä tässä hommassa. PurCellin’ia pidetään yhtenä alkuperäisen Bio-Oilin merkittävistä ainesosista koska juuri se tekee Bio-Oilista niin hyvin levittyvän ja helposti imeytyvän ja saa aktiiviaineet kulkeutumaan ihoon.
Öljypohja:
Paraffinum Liquidum – parafiiniöljy (mineraaliöljy). Miksi käytetään? Koska on hyvin säilyvä ja siedetty eikä hapetu yhtä herkästi kuin kasviöljyt
Triisononanoin – emollientti, koostumuksen parantaja, esteriöljy
Cetearyl Ethylhexanoate – koostumuksen parantaja, PurCellin-esteriöljyn komponentti
Isopropyl Myristate – emollientti, koostumuksen parantaja, PurCellin-esteriöljyn toinen komponentti
Vitamiinit:
Retinyl Palmitate – A-vitamiinijohdannainen (tuttu myös hiljattain esitellystä L300-uutuussarjasta), uudistaa ihoa ja korjaa kudosta
Tocopheryl Acetate – E-vitamiini, ihoa rauhoittava ja kosteuttava antioksidantti
Kasviuutteet- ja öljyt:
Auringonkukkaöljy – toimii A-vitamiinin kuljettimena. Myös itsessään hoitava aine, sisältää runsaasti E-vitamiinia ja linolihappoa.
Kamomillaöljy – rauhoittaa ja viilentää ihoa
Laventeliöljy – uudistaa ja korjaa kudosta
Rosmariiniöljy – antioksidanttinen ja ihoa tasapainottava öljy
Kehäkukkauute – uudistaa ja korjaa kudosta
Muut:
Soijaöljy - pehmentävä öljy, sisältää runsaasti linolihappoa
Bisabolol - ihoa rauhoittava aine
Tocopherol – E-vitamiini, auttaa tuotetta säilymään paremmin
CI 26100 - väriaine
Hajusteet:
Parfum, Alpha-Isomethyl Ionone, Amyl Cinnamal, Benzyl Salicylate, Citronellol, Coumarin, Eugenol, Farnesol, Geraniol, Hydroxycitronellal, Limonene, Linalool
(Näistä moni tulee tuotteeseen kasviöljyjen sisältämien eteeristen öljyjen mukana)
Miksi Bio-Oil toimii?
Nyt kun olen perehtynyt Bio-Oiliin, näen, että oli ihan turha kurkkia ainesosalistan alkupäätä. Kuten yllä mainitsin, mineraali- ja esteriöljyt toimivat tämän tuotteen kuljettimina, eivät vaikuttavina aineina. Bio-Oilin tärkein arpia korjaava aktiiviaine on A-vitamiini eli retinyylipalmitaatti, joka parantaa myös ihon elastisuutta ja rakennetta kokonaisvaltaisesti. Bio-Oilin kasviuutteiden puolelta kehäkukka ja laventeli ovat tärkeimmät ihon arpikudosta hoitavat aktiiviaineet.
Kuitenkin kaikilla Bio-Oiliin valituilla uutteilla ja vitamiineilla on roolinsa tuotteen vaikutuksessa, ja yhdessä ne toimivat synergisesti parantaen vaurioituneen kudoksen rakennetta rauhoittaen, korjaten ja kosteuttaen ihoa.
Bio-Oil on itse asiassa yhtä lailla arpienhoitoöljy kuin anti-age-tuote. 👍 Se on ihoa uudistava, antioksidanttinen, kosteuttava ja rauhoittava.
Miten Bio-Oilia käytetään?
Bio-Oilia voi käyttää sekä kasvoilla että vartalolla, tosin vartalo ja erityisesti raskausarvet ovat tämän öljyn yleisin käyttökohde. Parhaiden tulosten saamiseksi öljyä on hyvä levittää hoidettavalle alueelle kahdesti päivässä. Bio-Oilia ei saa levittää rikkinäiselle iholle, vaan odota, että iho esimerkiksi haavan tai palovamman päällä on eheytynyt ennen kuin aloitat Bio-Oilin käytön.
Tuloksia voi odottaa kolmen kuukauden jälkeen.
Bio-Oil on saatavilla kolmessa pakkauskoossa: 60 ml, 125 ml ja 200 ml. 60 ml koko maksaa noin 12€ jälleenmyyjästä riippuen.
Natural-öljyssä on osittain samoja vaikuttavia aktiiviaineita kuin alkuperäisessä Bio-Oilissa, mutta synteettiset A- ja E-vitamiinit on korvattu A-vitamiinipitoisella ruusunmarjaöljyllä ja E-vitamiinirunsaalla vehnänalkioöljyllä.
Natural-version suurin ero alkuperäiseen luonnollisten vitamiiniensa ohella on yleisesti monipuolisempi kattaus antioksidantteja, vitamiineja sekä rasvahappoja. Nämä ravintoaineet tulevat kasviöljyjen mukana. Natural-versio tuntuu hieman alkuperäistä Bio-Oilia ravitsevammalta eikä ole yhtä ohut, koska ei sisällä esteriöljyjä. Se kuitenkin imeytyy hyvin.
Sitä, onko Natural alkuperäistä Bio-Oilia tehokkaampi arpien häivytyksessä, eivät rasvahapot ja antioksidantit kerro. Natural-versio on minun silmääni yleisesti ottaen alkuperäistä hoitavampi (ja myös paremman tuoksuinen!), mutta ilman testausta on mahdoton sanoa, tepsiikö se yhtä hyvin arpiin. Varmaa on, että myös Natural-öljy auttaa pitämään ihon joustavana ja kosteutettuna ja se sisältää ihoa uudistavia ainesosia. Ainesosiensa puolesta sillä on ehdottomasti potentiaalia lunastaa lupauksensa.
Päädyin itse testaamaan alkuperäisen Bio-Oilin, enkä voinut sekoittaa kokeiluun Natural-versiota jotta pystyisin toteamaan juuri alkuperäisen koostumuksen vaikutukset.
BIO OIL NATURALIN AINESOSAT:
Perus/pohjaöljyt:
Soijaöljy – pehmentävä ja ravitseva öljy, sisältää runsaasti linolihappoa
Auringonkukansiemenöljy – (mukana myös osana kehäkukkauutetta) sisältää runsaasti E-vitamiinia
Safloriöljy – kosteuttava ja ravitseva öljy
Erityisöljyt:
Jojobaöljy – ihoidenttinen kosteuttava ja ihoa tasapainottava öljy
Chiansiemenöljy – runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävä ihoa rauhoittava ja kosteuttava öljy
Granaattiomenan siemenöljy – uudistaa ihoa ja auttaa ihoa paranemaan nopeammin, superantioksidanttinen
Sacha inchi -öljy – antioksidanttinen ja rauhoittava öljy, korkea omega-3-rasvahappopitoisuus
Vitamiiniöljyt:
Vehnänalkioöljy – sisältää runsaasti E-vitamiinia, kosteuttaa ja pehmentää ihoa
Ruusunmarjaöljy – sisältää runsaasti A-vitamiinia, kosteuttaa ja uudistaa ihoa
Kasviöljyt- ja uutteet:
Kehäkukkauute – uudistaa ja korjaa kudosta
Laventeliöljy – uudistaa ja korjaa kudosta
Rosmariiniöljy – antioksidanttinen ja ihoa tasapainottava öljy
Kamomillaöljy – rauhoittaa ja viilentää ihoa
Patsuliöljy – tuoksuaine
Bisabolol – rauhoittava aine
Tocopherol - E-vitamiini (säilyvyyttä parantava aine)
Bio-Oil Naturalia myydään vain apteekeissa, saatavilla 25 ml (8,30€) ja 60 ml (16,40€) koot.
Entä mun oma Bio-Oil-kokeilu?
En ole ehtinyt käyttää tuotetta kolmea kuukautta, mutta mielestäni arpi on jo jonkin verran vaalentunut kahdeksan viikon aikana. Erityisesti arven reunat ovat muuttuneet epäselvemmiksi.
Mitä te sanotte? Jälkeen-kuva on otettu eilen.
Aion jatkaa Bio-Oilin käyttöä ja raportoin myöhemmin talvella, mitä arvelle kuuluu.
Huom: tulokset ovat tietysti yksilöllisiä, ja vaihtelevat eri ihoilla.
Onko lukijoiden joukossa Bio-Oilin käyttäjiä? Millaisia kokemuksia teillä on Bio-Oilista?
Minä ja Rhodos kohtasimme jälleen, kun minun oli vietettävä kaupungissa yksi päivä päästäkseni Symille.
Muistan, että en edellisilläkään vierailuilla ihastunut saaren pääkaupunkiin, ja nyt tunne vain vahvistui. Erityisesti vanhaakaupunkia kohtaan.
Se mitä jälleen kerran Rhodoksen vanhassa kaupungissa näin jäi vaivaamaan minua siinä määrin, että tekee mieli lausua aiheesta muutama sana. Aihe on: upeat kohteet ja ylituristillisuus.
Aloitan sanomalla, että Rhodoksen vanhakaupunki on mielettömän hieno ja ainutlaatuinen paikka. Muurien ympäröimä upeasti säilynyt keskiaikainen linnoituskaupunki on päässyt myös UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Tämän tunnelmallisen keskiaikaisen kylän mukulakivisillä kujilla tallustellessa voisi todella kuvitella, miltä tuntui elämä 1400-ja 1500-luvulla. Niin... voisi mahdollisesti, jos 800-vuotiset muurit, holvikaaret ja kadut eivät olisi peittyneet rantapyyhkeiden, t-paitojen, magneettien ja peniksen muotoisten avaimenperien alle ja joka puolelta ei kuuluisi "Hyvvä päivä terve terve tulkaa tänne syömään!"
Rhodoksen vanhakaupunki tunnetaan yhtenä Kreikan suurimmista turistirysistä. Vielä lokakuussakin siellä on ihmisiä tungokseksi asti. Skandikieliä, saksaa ja ranskaa huutavat kuppiloiden sisäänheittäjät vaanivat ohikulkijoita joka puolella.
Olin astunut arvokkaaseen maailmanperintökohteeseen, mutta näin ympärilläni loputtomiin t-paitoja, kangaskasseja, huiveja, koruja, muovileluja, tauluja, jääkaappimagneetteja, kylpypyyhkeitä ja isoja värikkäitä kuvia ruoka-annoksista.
Ahdistuin välittömästi astuttuani muurien sisäpuolelle.
Etsin shortsien ja irvokkaiden mallinukkien läpi tieni hotellilleni, jonka olin varannut vanhastakaupungista vain, koska alue sijaitsee lähimpänä satamaa ja laivani lähti aamulla kello 8.00. Se, että jopa hotellin sisäänkäynti on turistimyymälän peitossa, sai minut viimeistään melkein suuttumaan.
Löydä kuvasta hotelli ja kylä 1400-luvulta
Miksi paikalliset ovat tehneet tämän upealle, historialliselle perintökohteelleen..??
Ja asia on juuri näin, mitä enemmän olen asiaa mietiskellyt.
Rhodoksen vanhankaupungin meiningin vastenmielisyys ei johdu itsessään turisteista, vaan siitä maailmasta, jonka paikalliset matkailuyrittäjät ovat sinne vierailijoille luoneet. Turistit ostavat mielellään matkamuistoja ja syövät ravintoloissa, se on selvää, mutta tämän rakenteen voi toteuttaa monella tapaa. Miksi se täytyy toteuttaa näin?
Totta kai turistit saapuvat kauniisiin paikkoihin. On turha "suuttua" turisteille siitä että he 'pilaavat' jonkin paikan massaläsnäolollaan, koska onhan meillä kaikilla yhtäläinen oikeus tulla vierailulle kauniisiin ja ainutlaatuisiin paikkoihin. Jos mun mielestä esimerkiksi Santorini on upea, niin kyllä mä voin ymmärtää, että se on upea 10 000 muunkin tyypin mielestä.
Maailmassa on paljon tällaisia huikeita paikkoja, jonne matkustaa tuhansittain ihmisiä. Mutta kaikista ei tule leimallisesti "turistirysiä". Miksi joistain tulee?
Mun oletus on, että se on ennen kaikkea paikallisten matkailuyrittäjien ja -päättäjien käsissä. Matkailupalveluita ja -elämyksiä voi tarjota hyvin monella tapaa.
Kysymykseni kuuluu: eivätkö paikalliset vaikuttajat esimerkiksi Rhodoksella lainkaan välitä siitä - tai valvo sitä -, miten historiallisesti merkittävää kohdetta käytetään ja hyödynnetään? Miten sallitaan, että upeasti säilynyt arvokas keskiaikainen kylä peitetään halvan rihkaman alle?
Ei hemmetti, oikeasti mua alkaa suututtaa taas ihan vain kun kirjoitan tästä. Matkustan Kreikkaan ihailemaan luontoa, kyliä ja satoja, jopa tuhansia vuosia vanhoja hienoja historiallisia kohteita, koska ne ovat niin upeita. Ja sitten joissain paikoissa kreikkalaiset kohtelevat näitä ainutlaatuisia kohteitaan näin..?
Rhodoksen vanhakaupunki ei ole ainoa ylituristillisuuden pilaama paikka, täällä on muitakin. Hanian vanhakaupunki tulee heti mieleen toisena surullisena esimerkkinä. Ja - onhan Ateenan Plakassakin monia krääsäkatuja, joille Sokrates ja kumppanit varmasti pyörittelisivät silmiään.
Kulutus, kaupallisuus, voitto.... Lopulta kaiken takana on tietysti voiton maksimointi ja hyötyminen. Turisteista täytyy hyötyä kaikin tavoin, joten heille myydään-myydään-myydään. Kalliita laatutuotteita ei osteta niin herkästi kuin edullisia made-in-China-matkamuistoja, joten niillä mennään.
(Sain Instagramissa oleellisen kommentin: "kuka näitä ostaa?" Aivan. Sekin jää ilmaan. Ostaako näitä lopulta kukaan..? Tai ostetaanko kaikkea tätä krääsää lopulta sellaisella volyymilla, että tuotoilla voisi perustella historiallisen miljöön pilaamisen?)
Totean lopuksi, että ei, asia ei ole niin yksipiippuinen. Matkailu on jonkun elinkeino. Monen elinkeino. Lukemattomat ihmiset elättävät itsensä I Love Rhodos / Tel Aviv / New York -t-paidoilla ja penis-avaimenperillä tai turistitavernan gyros-lautasilla. Keitä me olemme kritisoimaan jonkun tapaa saada leipää pöytään.
Ja silti. Tässä mä olen kritisoimassa.
En sano enkä halua, että yrittäjien pitää vaihtaa työpaikkaa koska mä en viihdy tietyissä Kreikan suosituissa turistikohteissa. Toivoisin vain, että matkailuyrittäjät voisivat löytää arvokkaampia ja kohdetta arvostavampia tapoja hyötyä meistä turisteista. Kohteen vetovoima on kuitenkin se, minkä vuoksi sinne saavutaan, eivät halpojen matkamuistojen shoppailumahdollisuudet.
On epäkunnioittavaa Rhodoksen hienoa keskiaikaista linnoituskylää kohtaan kaupallistaa se tällä tavalla. Tietyllä tapaa se on epäkunnioittavaa myös sinne saapuvia turisteja kohtaan. Ottakaa meiltä rahat pois, tienatkaa voi leivän päälle, mutta ei tällä tavoin.
Tämä on mun mielipide.
Tiedättekö, mikä on jossain määrin tylsää lyhemmillä Kreikan matkoilla? Sen lisäksi tietysti, että matka on lyhyt?
Se, että ei ehdi bloggaamaan reissutunnelmista, koska ns. luppopäiviä tai -hetkiä ei juuri jää. Olen aamusta iltaan ulkona hyödyntämässä käytettävissä olevaa aikaa. Silloin kun tein pidempiä monen viikon reissuja, oli helpompi nipistää päivistä aikaa blogille.
No, ei auta kuin kirjoittaa pidemmät tunnelmoinnit sitten kun olen taas Suomessa.
Tämän matkan ehdottomaksi helmeksi on noussut Kastellorizo, joka hurmasi minut jokaista solua myöten. Edellisessä postauksessa kirjoittelin hitaasta maisemamatkailusta, ja Kastellorizo jos mikä tarjoaa mitä hienoimmat puitteet tällaiseen matkailuun.
Saaren ainoa asutuskeskus, suurta hevosenkengän muotoista luonnon satamaa halaava pääkylä Kastellorizo (toiselta nimeltään Megisti), on viimeistä kulmausta myöten niin kuvauksellinen, että voi pysähtyä mihin tahansa ja edessä on täydellinen postikorttinäkymä. Saaren toisessa maailmansodassa maan tasalle pommitetut ja nyt huolella restauroidut talot ovat karamellimaisessa suloisuudessaan melkein liikaa. Ensimmäiset tunnit (tai koko ensimmäinen päivä) saarella kuluu siihen, että seisahdut joka kolmannella askeleella huokailemaan ja painamaan kameran laukaisinta.
Paikka on niin tyrmistyttävän kaunis, että mun piti jäädä hotellihuoneeseen hetkeksi kokoamaan itseäni saavuttuani saarelle. Mulla meni ihan pasmat sekaisin kylän kuvauksellisuudesta (…. erityisherkkyys….). Olen aiemmin kokenut yhtä vahvaa aistien esteettistä ylikuormitusta vain Santorinilla ja Monemvasiassa.
Viivyin saarella kolme päivää ja olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin, mutta viime viikolla peruuntuneen laivayhteyden sotkettua kuviot oli valittava, jätänkö Symin tällä reissulla kokonaan väliin vai lähdenkö Kastellorizosta tänään. Ja kyllä mä haluan nähdä myös Symin, joten jätin Kastellorizolle haikeat hyvästit ja istun nyt laivassa kohti Rhodosta.
Jaan yhden sympaattisen detaljin Kastellorizosta.
Kun saavuin saarelle maanantaina, kuulin jonkun huutavan nimeäni rantakadulla. ”Sani, Sani, Sani..!” Katselin ympärilleni miettien, kuka täällä tietää minut nimeltä, kunnes tajusin huudon kohdistuvan lempeän näköiselle spanielille, jota kutsuttiin kahvilan pöytään rapsuteltavaksi. Viimeisenä Kastellorizon iltana tutustuin saarella yli 30 vuotta vierailleisiin israelilaisiin, ja he kutsuivat minut lempiravintolaansa illalliselle. Kävi ilmi, että Sanni-koira on kyseisen ravintolan isännän Giorgoksen koira. Jotain sielujen sympatiaa Sanni tuntui kaimaansa kohtaan tuntevan, sillä se istui tiukasti vieressäni koko illan. ☺️
Oli muuten valtavan mielenkiintoista tavata ihminen, joka on käynyt Kreikan lempisaarellaan yhtäjaksoisesti 37 vuotta. Israelilaisnainen oli saapunut Kastellorizoon ensimmäisen kerran vuonna 1985, kokenut kenties samanlaisen veret seisauttaneen hurmaantumishetken kuin minä laivasta astuessani, ja on palannut saarelle joka vuosi sen jälkeen. Sittemmin naisen ystäväkin ihastui saareen ja on vieraillut siellä hänkin vaatimattomat 25 vuotta. Nykyään matkaseurueeseen kuuluu myös puolisoita ja muita ystäviä.
Kun kerroin uusille ystävilleni aikovani kirjoittaa Kastellorizosta blogiini, naiset sanoivat, ”Älä tee sitä!” He eivät halua suuren yleisön löytävän Kastellorizoa, jotta saaren rauhallinen ja omintakeinen tunnelma säilyy. Rauhoittelin heitä kertomalla, että valtaosa suomalaisista Kreikan kävijöistä on uskollisia pakettimatkalaisia, eikä minun kirjoitukseni varmastikaan tuo saarelle ei-toivottua massaturismin aaltoa.
Ilman muuta jaan tällaisen helmen. 🙏🏻 Jos kastellorizolaisilta itseltään kysytään, he ovat vain iloisia kun turistit löytävät saarelle. Koska saarella ei ole massoja tyypillisesti houkuttavia hiekkarantoja, jo se takaa tietynlaisen turismin tason, joka tuskin koskaan on vaarassa muuttua ”Zakynthoksen Laganasiksi”.
Tämä matka on ollut mulle opettavainen.
Minulla on aiemmin ollut se useiden reissuviikkojen tuoma etu, että reitin ja kohteet on voinut suunnitella suhteellisen vapaasti eikä niin haittaa, jos juuttuukin huonojen tai peruuntuneiden yhteyksien takia jollekin saarelle pidemmäksi aikaa. Kun aikaa on enemmän, on enemmän vapautta. Nyt kun käytettävissä on vain 13 päivää, harmittaa luonnollisestikin menettää matkapäiviä huonon suunnittelun tai ei-toteutuneiden laivayhteyksien takia.
Jos nyt saisin varata koko tämän matkan uudestaan, lentäisin ilman muuta Tampereelta suoraan Rhodokselle. Jos suunnitelmissa on Dodekanesian saarille suuntautuva reissu, ei kannata lentää Ateenaan vaan Dodekanesian sydämeen Rhodokselle. Okei, puolustuksekseni voin todeta, että varatessani näitä lentoja maaliskuussa minulla ei vielä ollut hahmotelmaa mille saarille olin tällä kertaa menossa. Luulin myös viipyväni neljä viikkoa, mutta moneen kertaan siirretty matka kutistui lopulta kahteen viikkoon. En myöskään maaliskuussa tiennyt, että Air Baltic alkaisi lentää kotikaupungistani reittilentoja Kreikkaan.
No, ensi kerralla teen asiat toisin. Olen jo kovaa vauhtia suunnittelemassa reissua keväälle, jolloin tekisin Rhodokselta käsin Dodekanesian saarihyppelyn ja kävisin pitkästä aikaa taas ihanalla Karpathoksella. ❤️ Sekä Tiloksella ja Chalkilla, jotka ovat vielä mulla näkemättä.
✈️ ✈️ ✈️
Yleisesti ottaen annan myös sellaisen vinkin, että lennot Ateenasta kauimmaisille saarille kuten Rhodokselle, Kreetalle ja Karpathokselle ovat paljon edullisempia kuin laivat. Minusta olisi ihana aina tehdä saarihyppelyitä vain laivoilla, mutta jos hintaeroa alkaa olla toista sataa euroa, tulee harkinta kysymykseen. Tällä matkalla päädyin lopulta varaamaan lennon takaisin Ateenaan (68€), kun saatavilla olevat hytit Pireuksen laivassa olisivat maksaneet melkein 200€. Halvinkin laivalippu ilman hyttiä oli 79€. Minusta on todella tylsää, että laivat (ja junat!) ovat niin kalliita lentämiseen nähden. Tällä hintakehityksellä ihmisiä ei ainakaan rohkaista vähentämään lentämistä.
Tänään minun on vietettävä päivä Rhodoksella, koska tälle päivälle ei enää ole laivayhteyksiä Symille (huokaus). Eli menetän jälleen yhden Symi-päivän. Rhodos Town ei ole turistillisuudessaan suosikkipaikkani, mutta ihan uteliaana odotan mitä fiiliksiä kaupunki nyt herättää. Edellisestä vierailusta on 9 vuotta.
Palaan Kastellorizon pariin myöhemmin omassa saarelle omistetussa postauksessaan. 💕
