Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Kun aikoinaan muutin pois kotoa omilleni, tiesin että haluan kissan. Ihastuin Ragdoll-kissarotuun täysin, ja totesimme, että hyvä laumakoko meillä on kolme kissaa. Ragdollit ovat luonteeltaan leppoisia ja koiramaisia seurakissoja, en nimittäin pääse kotona minnekään ilman kissaa kantapäilläni. Syliin nostettaessa Ragdoll heittäytyy veltoksi (vähän kuin koittaisi kantaa vesisäkkiä sylissään).
Nykyään luonamme asustavat Helmi, Allu ja Manu. Tämä on kolmas trio-kokoonpano, joka meillä on 12 vuoden aikana ollut.
Helmi on 7-vuotias, väritykseltään creme-kilppari-bicolor. (Kuvassa istuu tuolilla) Hän on laumamme pomo ja prinsessa. Helmi viihtyy omissa oloissaan, mieluiten torkkuen saunassa. Välillä hän tulee hakemaan rakkautta, rapsutuksia ja kippuroimaan lattialle. Huiskalelut ovat parhainta ikinä. Muovipussit ovat erittäin pelottavia. Helmi rakastaa mönkiä peiton alle nokosille, myös sylissä on ihana istua ja puuduttaa omistajan jalat. Helmi on vähän ujo ja elää omissa maailmoissaan, mutta sitäkin rakkaampi. Helmi rakastaa myös saunan jälkilöylyissä lekottelua.
Albert eli tuttavallisemmin Allu on 1,5-vuotias suklaa-tabby bicolor. (Kuvassa vasemmalla etualalla). Hänen turkkinsa lopullinen väritys ei ole vielä kehittynyt, siihen menee vielä reilu kolme vuotta. Hänestä pitäisi tulla aikuisena melkoisen iso kolli.
Allu tuli meille, kun ensimmäinen kissani Töppönen päästettiin Sateenkaarisillalle. Allu on melkoisen terävä. Hän tykkää metsästää esimerkiksi heiluvia paidanhihoja ja hän saattaa kynnellään napata sukasta kiinni, kun hänen ohitseen kävelee. Allu on kova vahtimaan. Jos esimerkiksi naapurista kuuluu yllättävää kolinaa, Allu valpastuu ja murisee 🤣 Oikein vahti-Allu. Parasta elämässä on lelujen kantaminen ja katkaravut.
Triomme uusin lisäys on Manu, 10 kk ikäinen möllykkä (kuvassa oikealla). Väritykseltään hän on ruskea mitted. Samoin kuin Allulla, Manun väri ei ole vielä täysin kehittynyt ja hänellä on vielä melko paljon pentuturkkia. Myös Manusta pitäisi tulla kooltaan luokkaa 'aivan jäätävän kokoinen' Triomme kuopus painaa tällä hetkellä tasan 6kg ja hyvässä lykyssä hänestä kasvaa aikuisena 10 kiloinen jässikkä.
Luonteeltaan Manu on oikein ragdollin malliesimerkki. Leikkisä, seurallinen, kehräävä sylikissa. Manulla on tapana hiippailla aamuyöstä tyynyni viereen ja herään sellaiseen kehräykseen, joka melkein tärisyttää koko sänkyä. Oikeastaan sanat eivät edes riitä kertomaan kuinka herttainen luonne Manulla on. Manun lempipuuhaa on Allun kanssa rallaaminen ja ikkunasta tiirailu. Manu ja Allu ovat aivan paita ja peppu. Toki Helmikin otetaan mukaan, mutta useimmiten pojat löytyvät jostain kasassa nukkumasta♥️
Kaikenlaisia kissoja sitä on kerennyt elämässäni touhuamaan, kun 12 vuotta olen kissanomistajana ollut. On ollut ihanaa huomata kuinka erilaisia luonteita kissoilla voi olla ja millaisia kommelluksia kissat ovat saaneet aikaiseksi. Koti ei tunnu kodilta ilman kissaa."
– Tiina
Mun kotona on startannut joulu ❤️🎄
Vihdoin mulla on ikioma joulumaa.
Ja iso kuusi! 🥰
Itse asiassa... mulla on olohuoneessa kolmekin kuusta. Vain yksi niistä on aito, eikä se ole tuo iso.
Tässä kävi niin, että tunsin todella haluavani pystyttää kuusen jo nyt - ja samalla minussa oli alkanut kyteä pienoinen joulunvalmistelustressi. Tämä on ensimmäinen kerta, kun emännöin joulua, ja ehkäpä tässä alkoi jonkinlainen suorituspaine poreilla mielen perukoilla. Suorituspaineita tai ei, valmisteluihin vaikuttaa myös se, että olen poissa kotoa viikon ennen jouluaattoa. Joulukuusen, tuon joulun tärkeimmän tunnelmaelementin, hankinnan jättäminen aatonaattoon tuntui oikeasti aika stressaavalta. Minulla ei ole rutiinia kuusenhankinnassa Tampereella, enkä halua missään tapauksessa ottaa riskiä, että kunnon kuusi jäisi saamatta.
Niinpä mielessä alkoi vakavasti kyteä muovikuusivaihtoehto, vaikka se on aina ollut vastoin kaikkia periaatteitani. Kuusen tulee olla aito - ja täytyyhän joulukodissa tuoksua havupuu..!
Ratkaisun toi kohtaaminen vanhan personal trainerini kanssa. Pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia salilla, ja puheeksi tulivat joulukuuset. Pt:ni Marisa kertoi hänelläkin olevan muovikuusi, mutta sen seuraksi ostetaan aina aitoja kuusen oksia tai ruukkukuusi tuomaan kaivattua aitoutta ja havun tuoksua.
No mutta...! Tuohan kuulostaa toimivalta...!
Lähdin kartoittamaan, mistä löytyisi mahdollisimman aidon näköisiä muovikuusia. Hinta-laadultaan paras löytyi lopulta Bauhausista (kilpailevan liikkeen myyjän vinkistä..!! Siinä voi sanoa olevan joulumieltä! ❤️👏), ja samalla reissulla bongasin myös mittavan valikoiman erilaisia ruukkukuusia. (Bauhaus on mitä ilmeisimmin joulukuusi-entusiastien luvattu maa... Asioita, joita opin vasta nyt. Aidot kuuset tulevat myyntiin Bauhausiin jo marraskuun puolella.)
Pian kuusiyhdistelmäni oli sinetöity: ostin 240 cm korkean Lappi-nimisen muovikuusen ja metrin korkuisen kaukaasianpihtan ruukussa.
Pullea ja tuuhea kaukaasianpihta on NIIN söpö! 😍 Ja siinä on mieto, miellyttävä havun tuoksu.
Ruukkukuusi on mitä oivallisin valinta kotiin, jossa kuusta ei pääse kastelemaan joka päivä. Ruukkukuusen myötä pystyn nauttimaan oikeasta kuusesta jo nyt, vaikka en pääse viikkoon kastelemaan kuusta.
Kolmas kuusi on pieni valkoinen koristekuusi Prismasta. Tykkään tästäkin. 💕
Heti kun sain kuuset pystyyn ja valot päälle, minuun laskeutui aivan erityinen rauha. Nyt tuntuu joululta! Olen ollut täällä suunnilleen silmät kosteina joka ilta, kotona on juuri se tunnelma, jota toivoin.
Joulun tunnelmassa on jotain aivan taianomaisen rauhoittavaa ja tyynnyttävää. Ehkä joulun tunnelma vie lapsuuteen, jonka viattomassa ajassa on jotain sellaista tyyneyttä ja keveyttä, mikä ei enää koskaan samalla lailla toteudu ihmisen kasvettua aikuiseksi. Aikuisen vastuineen ja velvollisuuksineen.
Kerran vuodessa koittavat hetket kuusen valojen tuikkeessa ja joulutähtien ja -pallojen kimalluksessa ovat hartaasti odotettuja. Minulle vuoden tärkein juhla. ❤️ Joulu ei ole yhtään menettänyt hohtoaan vuosien saatossa, päin vastoin.
Yhden koristeen olen jo laittanut kuuseen, ja se on tietysti pöllö.
Varsinainen koristelu saa odottaa aattoon, siitä perinteestä päätin pitää vielä kiinni. Näin perheenjäseniäkin pääsee mukaan koristelemaan. 🙂
Koska olemme aina viettäneet joulua lapsuudenkodissa samalla porukalla, meille on muodostunut hyvin vahva perinne siitä, kuinka joulu vietetään. Aattona on oma aikataulu, joka toteutuu vuodesta toiseen samanlaisena. Kuusi koristellaan porukalla aamulla, viimeistään sen jälkeen, kun Lumiukko on tullut TV:stä. ☺️ (Lumiukkokin kuuluu tietysti aina katsoa porukalla, ja tuntuu, että joka joulu se itkettää yhä vain enemmän...)
Myönnän, että muovikuusen hankinta askarrutti ja suorastaan vaivasi minua. Se tuntui väärältä - senkin jälkeen, kun olin päätöksen tehnyt. Muovikuusi voi olla kaunis, mutta aina se on omalla tavallaan hengetön aitoon kuuseen verrattuna.
Kun saavuin ison kuusilaatikon kanssa kotiin Bauhausista mua hetken aikaa pelotti avata laatikko. Entä jos kadun koko hommaa. Entä jos kuusi näyttää ihan hirveältä, ja joulu menee pilalle sen takia.
(Kuusen pystyttäminen muuten olikin operaatio, johon en ollut varautunut... herranjestas mikä homma on avata kaikki supussa olevat oksat ja havut..! Kukaan ei ole kertonut, että muovikuuseen liittyy tällainen availu...! Kuusen saattaminen lopulliseen pörheään olomuotoonsa vei kolme päivää - en vain jaksanut sitä oksien vääntelyä ja taittelua pitkään kerrallaan.... Sormiin alkoi melkein koskea!)
Kun kuusi lopulta oli pystyssä ja pörhistetty, mua ei kaduttanut.
Tykkään tästä kuusesta. Se näyttää oikein nätiltä, jopa kauniimmalta kuin olin odottanut. Ja riittävän aidolta, vaikkei tietenkään mene aidosta. Mikä tärkeintä - se toi oikean joulun tunnelman.
(Aina kun lähestyn oksia, kuitenkin odotan tuntevani kuusen tuoksun.... Se on ainoa kummallisuus. En meinaa tottua siihen, että kuusi ei tuoksu.)
Nyt kaikki on koristeita vaille valmista joulun viettoon. ❤️ Jouluruoatkin olen tilannut pitopalvelusta. Löysin Instagramin ystävällisten tietäjien avulla paikan, mistä tilata vegaanisetkin jouluruoat, ja nyt on myös vegaanivieraiden murkinat varmistettu. (Papu ja Pata, tiedoksi, jos joku muukin Tamperella etsii vegaanista jouluruokaa.)
On tyytyväinen ja iloinen olo.
Paitsi että... juuri nyt en todellakaan halua ajatella sitä hetkeä, kun kuusi täytyy pakata takaisin laatikkoonsa joulun jälkeen..... 😄
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Tässä minun, meidän perheen, eläinystävä. Saksanpaimenkoirauros Hurja, joka täyttää tammikuussa 5 vuotta.
Sain lapsena päähänpinttymän mustasta saksanpaimenkoirasta tavattuani hyvin koulutetun sellaisen: iso musta koira, joka osasi käskystä hypätä ottamaan omenapuusta omenan, teki lähtemättömän vaikutuksen alakouluikäiseen minuun. "Olispa mullakin tuollainen koira!"
Ja niin vaan parin vähän helpomman rodun kautta lopulta aika oli kypsä saksanpaimenkoiran hankinnalle, ja kun löytyi hyvä kasvattaja, jolla oli pentueessa myös mustia yksilöitä, ja pentueen syntymäpäivä oli sama kuin 9-vuotiaan esikoistyttäreni, oli se menoa!
Hurjaa oli etenkin ensimmäinen vuosi, nimi on ehkä ollut koiralle enne, mutta aikuistuttuaan siitä on kasvanut mahtava paras ystävä, kodin suojelija, harrastuskaveri, ilojen ja surujen kuuntelija ❤️ Mun toteutunut unelma, joka osoitti, ettei hurjana pidetty saksanpaimenkoira ole mikään vaarallinen ja pelottava, vaan upea, älykäs ja uskollinen ystävä."
Terkuin, Jonna ja Hurja
