Jouduin tänä aamuna heräämään 05.30 ja muistin jälleen miksi syksy ja talvi ovat ikävää aikaa meikkifriikille. Olin eilen illalla tuttuun tapaan asetellut aamulla käytettävät meikit valmiiksi meikkipöydälleni ikkunan ääreen - mutta turhaan. Aamulla oli pimeää.
Meillä ei ole kotona minkäänlaisia voimakkaita lamppuja, luonnonvaloa jäljittelevistä puhumattakaan. Talviaamuina ainoa mahdollinen meikkauspaikka on siis kylpyhuone. Tiedän että monet naiset meikkaavat kylppärissä vuoden ympäri, mutta minulle se on kauhuskenaario. Ei vähiten siksi, että kylpyhuoneen kelmeän kellertävässä valossa saan unohtaa kaikki väripelleilyt ja varjostukset. Talviaamuisin joudun turvautumaan vain hyvin hentoihin, vaarattomin sävyihin jotka eivät luo paljon varjoa ja joilla saa turvallisen normimeikin huonossakin valaistuksessa.
Bongaa My Little Pony -hammasmuki.
Jouduin siis raijaamaan perusmeikkitarpeeni kylppäriin, jossa ei ole muuta tilaa kuin pesukoneen kansi. Masentavaa. Maalasin silmiini yhden takuuarkimeikkini, joka siis onnistuu hämärässäkin. Persikka ja pinkki/fuksia on yksi suosikkiyhdistelmiäni, ja tämä on siitä se helpoin variaatio. Persikkaa koko luomelle ja pehmeää vaaleanpunaista luomivakoon.
Useimmiten käyttämäni sävyt tässä kombossa ovat L'orealin Natural Peach ja MACin Swish. Tässä kuvia samasta meikistä kolmella eri rajauksella.
Lämmin ruskea luomivärirajaus toimii erittäin hyvin....
...kun taas mustanharmaa ei niinkään. Kontrasti on vähän turhan jyrkkä.
Toisaalta mustaa, ohutta geelirajausta ei voita mikään! ;)
Syy miksi heräsin tänä aamuna niin varhain, oli inventaario. Menin tulevaan työharjoittelupaikkaani auttamaan inventaarion teossa, eli suomeksi sanottuna laskemaan ripsivärejä, huulipunia, puutereita ja meikkivoiteita. Keikka oli minulle hyödyllinen, sillä tulipahan tosiaan perehdyttyä muutaman merkin tuotevalikoimaan läpikotaisin. Yllättäen sieltä löytyi tietysti myös paljon tuotteita joita ei olevinaan ollut ennen huomannutkaan, ja nyt alkoi sitten kiinnostaa. En esimerkiksin ollut ennen tajunnut, että Max Factorilla on niin monta eri sävyä kajal-kynissä. Monilla merkeillä on lähinnä meikkikyniä ja kajalit rajoittuvat siihen mustaan ja mahdollisesti valkoiseen, joten Factorin valikoima oli iloinen ylläri.
Kyykkiessäni siellä hyllyjen välissä piipparilaitteeni kanssa huomio vaelsi välillä asiakastilanteisiin. Kuuntelin ihaillen kuinka ammattitaitoisesti paikan myyjät palvelivat erilaisia asiakkaita. Kosmetiikkamyyjiä pidetään turhan usein vain kynsiään viilailevina bimboina joiden tehtävä on suunnilleen näyttää hyvältä ja saada sitä kautta kosmetiikkaa myytyä. Ehkä tämä alkaa jo olla vanhahtava stereotypia, mutta uskon ettei kosmetiikan parissa työskenteleviä siltikään arvosteta kovin korkealle. Se on ikävää, sillä alalla työskentelee paljon todella ammattitaitoisia ja omistautuneita ihmisiä.
Not necessarily a bimbo.
Kosmetiikkamyymälän asiantuntijana toimiminen ei ole niin helppoa miltä se saattaa ulkopuolisille vaikuttaa. Kaikkien merkkien valikoimiin ja eri voiteiden ja tehotippojen ominaisuuksiin perehtymiseen menee todella paljon aikaa ja paneutumista. Saatan kuvitella, että tiedän jotain meikeistä kun olen niitä harrastanut niin pitkään ja omistan niitä aika kattavan arsenaalinkin, mutta laajemmassa mittakaavassa en tiedä eri kosmetiikan ja ihonhoidon tuotteista juuri mitään. Nostan todella hattua kosmetiikkaosaston myyjälle, joka välittömästi osaa ohjata minut oikean tuotteen luo kun sanon vaikka tarvitsevani meikkivoiteen, joka ei saa olla liian paksua muttei täysin nestemäistäkään, ei saa sisältää niitä-ja-niitä säilöntäaineita ja sävyn pitää taittaa persikkaan ja hinta saa olla korkeintaan 25€.
Työharjoittelun alkaminen jännittää, mutta vain työn kautta voin oppia!
