Kaupallinen yhteistyö: Haut-Ségala
Olen todella tykästynyt ranskalaiseen Haut-Ségala-sarjaan, jonka esittelin blogissa viime keväänä. Sympaattisessa sarjassa yhdistyy moni minulle mieleinen asia: edullisuus, raaka-ainelähtöisyys, omistautuneisuus ja pysyvyys - ja voisipa vielä mainita Ranskan maaseudunkin. Itselleni kun se ihka ensimmäinen kosmetiikkasarja, jolla 14-vuotiaana kosmetiikkataipaleeni aloitin, tuli myös pienestä kylästä Ranskan maaseudulta. ☺️ Siinä on positiivinen kaiku.
Tänään palataan Haut-Ségalan pariin teemalla skinimalismi.
Sarja sopii äärimmäisen hyvin minimalistiseen ihonhoitofilosofiaan, sillä Haut-Ségalan yhteen raaka-aineeseen pohjautuvat tuotteet ovat poikkeuksellisen riisuttuja.
Onko sinulla herkkä iho ja haluat välttää ihollasi kosmetiikan ainesosacocktaileja? Tässäpä sinulle sarja.
Ja vielä aivan erityisesti, jos pidät minun tavoin kasvoöljyistä ja "vesi & öljy" -ihonhoitomenetelmästä :)
ÖLJYKASVIEN SYVÄLLINEN TUNTEMUS
Haut-Ségala on perustettu vuonna 1996 ja sen kotipaikka on pieni Rieupeyroux'in kylä Ranskan Oksitaniassa. (Jos Oksitania ei alueena sano mitään, sen pääkaupunki on Toulouse.)
Sarjan sydän on korkealaatuisissa kasviöljyissä ja kukkaisvesissä, jotka hankitaan parhaan laadun näkökulmasta ympäri maailmaa. Italia, Marokko, Senegal, Turkki, Tahiti, Intia, Meksiko... Valikoimassa on myös ranskalaisia öljyjä. Maantieteellinen sijainti ja maaperä tekevät kasvien ravintoaineprofiileista erilaisia, ja vaatii paljon raaka-ainetuntemusta sekä pitkän linjan kokemusta tietää, mistä päin kannattaa hankkia mikäkin öljy. Haut-Ségala on esimerkiksi valinnut chileläisen Rubiginosa-lajin ruusunmarjaöljyn, kun suurin osa kosmetiikan valmistajista valitsee edullisemman ja helpommin saatavilla olevan Euroopassakin kasvavan Canina-lajin.
Jos Novexpertin tuotekehittäjät ovat "molekyylinörttejä", haut-ségalalaiset ovat selvästikin öljynörttejä..! 😍
Kotimaassaan Haut-Ségalan valikoimassa on yli 40 erilaista öljyä.
Haut-Ségala ei ulkonäöllä hienostele, vaan pakkaa tuotteensa yksinkertaisiin pakkauksiin mikä osaltaan mahdollistaa myyntihinnan edullisuuden.
Mainitsin tekstin alussa pysyvyyden. Tällä viittaan siihen, että sarja on pysynyt samannäköisenä yli 20 vuotta. Edellinen design-päivitys tehtiin vuonna 2000.
Kaupalliselle alalle tyypillisen jatkuvan uusiutumisen keskellä tällainen ultrarauhallisuus tuntuu minusta viehättävältä. Asiakas, joka tykästyi Haut-Ségalan manteliöljyyn 20 vuotta sitten, löytää saman öljyn samannäköisessä pullossa tänäkin päivänä.
Suomessa valikoima on pienempi kuin Ranskassa, ja meille on valittu yksitoista suomalaiselle asiakaskunnalle sopivaa öljyä. Kukkaisvesistä Suomessa on saatavilla kaksi: ruusu ja taikapähkinä. Lisäksi valikoimassa on Aloe Vera -geeli, öljyputsari, neljä vartalobalmia sekä deodorantti.
Haut-Ségalan tuotteita myyvät Sokos ja Ruohonjuuri sekä verkossa mm. Jolie.
*
Tänään kerron, kuinka rakentaa yksinkertaisen tehokas kahden tai kolmen tuotteen ihonhoitorutiini Haut-Ségalan tuotteilla. ✨
Resepti kuuluu:
Vesikosteutuksena kukkaisvesi ja aloe vera -geeli, öljykosteutuksena puhtaat, lisäaineettomat kasviöljyt.
Puhdistuksen jälkeen iho kosteutetaan kukkaisvedellä ja/tai aloe vera -geelillä. Aloe vera -geeli on käytännössä kuin hyvin yksinkertainen kosteusseerumi. Aloe vera rauhoittaa ihoa ja sen sisältämät polysakkaridit sitovat ihoon kosteutta. Aloe vera sisältää myös antioksidantteja. Aloe vera tunnetaan erityisesti after sun -tuotteista, mutta miksipä jättää tämä tehokas ja lempeä kosteuttaja vain kesään? ☺️
Haut-Ségalan Aloe Vera -geeli (16,60€ / 100 ml) on perus-aloe veraakin kosteuttavampi. Siinä käytetään aloe veraa glyseriitti-muodossa, mikä tarkoittaa, että aloe vera on uutettu glyseroliin. Tämä tekee aloe vera -uutteesta vieläkin kosteuttavamman, sekä paremmin säilyvän, sillä korkea glyserolipitoisuus on luontaisesti antibakteerista. Levitä aloe vera -geeliä kasvoille yksinään seerumin tavoin, tai sekoita siihen kämmenellä öljyä, jolloin muodostuu raikas kosteuttava emulsio. Sillä voi korvata kasvovoiteen.
Haut-Ségalan Luomu-ruusuvesi (19,40€ / 250 ml) on varmastikin markkinoiden edullisimpia ruusuvesiä. Pakkauskoko on 250 ml, kun ruusuvedet tyypillisesti myydään 100 millin pulloissa. Pullossa on ihanan hienojakoinen suihke ja miellyttävän kukkainen tuoksu. Haut-Ségala ostaa ruusuvetensä Marokosta sekä Bulgariasta. Ruusuvesi kosteuttaa, rauhoittaa, uudistaa ja supistaa ihoa, sopien kaikille ihotyypeille. Jos ihotyyppisi on rasvoittuva ja altis epäpuhtauksille tai herkästi ärtyvä ja punoittava, kokeile Haut-Ségalan Taikapähkinävettä (17,60€ / 250 ml).
KAKTUSVIIKUNAÖLJY 25,40€ / 50 ml
Tämä olisi ykkössuositukseni Haut-Ségalan öljyistä, jos pitäisi suositella vain yhtä öljyä kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille. Olen hiljattain käynyt kaktus ihonhoidossa -kurssin, ja vaikka olen aiemminkin ollut tietoinen kaktusviikunan hienoista ominaisuuksista, nyt olen vieläkin vakuuttuneempi sen ihohyödyistä. Kaktusta voisi melkein verrata levään mitä tulee kosmeettisten hyötyjen laajaan kirjoon, ja näillä kasveilla onkin yllättäen paljon yhteistä, mikä vaikuttaa niiden aktiiviaineisiin. (Ehkä siitä aiheesta jossain omassa postauksessaan? 🤩)
Tämä öljy on ohut ja nopeasti imeytyvä ja iholla erittäin miellyttävän tuntuinen.
Kaktusviikunan kolme ykköshyötyä ovat kosteuttavuus, antioksidanttisuus sekä rauhoittavuus. Kaktusviikuna pursuaa E- ja C-vitamiinia sekä polyfenoleita, jotka suojaavat ihoa tehokkaasti ympäristön rasituksilta. Vaikutuksesta hyötyy niin nuorempi kuin vanhempi iho. Kaktusviikunan fenoliset yhdisteet toimivat myös tulehdusta laskien, ja linolihappo tasapainottaa ihoa. Löytyypä kaktusviikunasta myös pitkä liuta mineraaleja kuten kalsiumia, sinkkiä, rautaa ja magnesiumia, jotka myös osallistuvat ihon toimintojen tasapainotukseen.
Kaktusviikunaöljyä on kahdenlaista; siemenöljyä sekä maseroitua öljyä. Haut-Ségalan kaktusviikuna on maseroitua. Se tarkoittaa, että koko kaktusviikuna on uutettu pohjaöljyyn, tässä tapauksessa luomuauringonkukansiemenöljyyn. Maseraattiin saadaan uutettua sekä kaktuksen hedelmän että siementen aktiiviaineet. Iho saa maseraatista myös auringonkukkaöljyn vitamiinien ja rasvahappojen edut. :)
Anti-age-cocktail Haut-Ségalan tyyliin: kämmenellä aloe vera -geeliä, ruusunmarjaöljyä ja granaattiomenaöljyä.
GRANAATTIOMENAN SIEMENÖLJY 31,90€ / 50 ml
RUUSUNMARJAN SIEMENÖLJY 31,40€ / 50 ml
Nämä kaksi öljyä sopivat kuivalle ja ikääntyneelle iholle. Kummatkin ovat täyteläisiä ja ihotuntumaltaan selvästi ravitsevampia kuin kaktusviikunaöljy. Granaattiomenan siemenöljy on aivan erityisen täyteläistä ja suojaavaa, se tulee runsaudessaan lähelle Essen Protect Oilia.
Granaattiomena on siitä kiinnostava, että se sisältää erittäin harvinaista Omega-5-rasvahappoa. Kyseistä happoa kutsutaan myös granaattiomenahapoksi, sillä granaattiomena on sen tärkein lähde. Granaattiomena sisältää Omega-5-rasvahappoa jopa 60%. Omega-vitosella on voimakas anti-age-vaikutus ja se uudistaa ihoa sekä nopeuttaa ihon paranemista. Sitä voi siis pitää ns. korjaavana öljynä. Lisäksi se on erittäin antioksidanttinen, ja antioksidanttina useimmat granaattiomenan kosmetiikassa tuntevatkin.
Haut-Ségalan öljy on 100% granaattiomenan siemenöljyä. Suosittelen tätä öljyä hyvin kuivalle ja ikääntyneelle iholle jolla on esimerkiksi aurinkovaurioista johtuvia ryppyjä ja juonteita sekä velttoutta. Granaattiomenaöljyn levittymistä iholle voi helpottaa sekoittamalla siihen kämmenellä pari pisaraa aloe vera -geeliä tai suihkaus ruusuvettä.
Haut-Ségalan ruusunmarjan siemenöljystä olen kirjoittanut blogissa moneen otteeseen. Koska se koostuu 100% Rubiginosa-lajin öljystä, se on potentiaalisesti kaikkein parhaiten ihoa uudistava ruusunmarjaöljy. (Lähde: Rubiginosa vs. Canina.) Toinen juttu mikä tekee Haut-Ségalan ruusunmarjaöljystä erityisen on sen ravitsevuus. Ruusunmarjaöljy on tyypillisesti ohutta ja sisältää runsaasti linolihappoa, saattaen jopa kuivattaa ihoa. Haut-Ségalan käyttämä ruusunmarjaöljy on laadultaan selvästi ravitsevampaa ja kosteuttavampaa kuin muut, joita olen testannut. Haut-Ségala markkinoikin öljyä nimenomaan kuivalle iholle.
Tätä öljyä suosittelen kuivalle ja ikääntyneelle iholle, kun halutaan hoitaa ja ehkäistä juonteita ja pigmenttiläiskiä. Vaikka öljy on ravitseva, se tasapainottaa myös epäpuhdasta ihoa. Täydellinen öljy myös esimerkiksi aknearpien lievitykseen.
VANILJA-MANTELIÖLJY 27,50€ / 50 ml
MANTELIÖLJY 15,90€ / 50 ml
Nämä öljyt sopivat normaalista kuivalle ja herkälle iholle. Kumpikin on luomulaatuista manteliöljyä, erona Madagaskarin vaniljauute, jota on lisätty Vanilja-versioon. Vaniljahedelmän uutteella on ihanan tuoksun ohella ihoa suojaava vaikutus. Olen tuoksufriikkinä aivan rakastunut tähän öljyyn, sen lämmin ja hienostunut vaniljan tuoksu on taivaallinen...!
Manteliöljy on herkän ihon klassikkoöljy, suojaten, pehmentäen ja rauhoittaen ihoa. Manteliöljy sisältää runsaasti kuivaa ihoa hellivää ravitsevaa oleiinihappoa, joka puolestaan ei sovi epäpuhtauksiin taipuvaiselle sekaiholle. Oleiinihappo lukitsee kosteutta tuoden iholle suojaavan tunteen ja auttaa kosteuttamaan ihoa pitkäkestoisesti.
Manteliöljy sisältää myös runsaasti E-vitamiinia, joka suojaa ihoa vapaiden radikaalien kiusalta, kyeten myös suojaamaan soluja jonkin verran UVB-säteilyn haittavaikutuksilta (lähde). Manganeesi puolestaan rauhoittaa ihoärsytystä.
Muita tärppejäni Haut-Ségalan öljyistä ovat:
Jojobaöljy nuorelle, normaalille, rasvoittuvalle ja sekaiholle.
Arganöljy aikuiselle iholle. Arganöljy on miellyttävä "all-round" -öljy ehkäisemään ikääntymisen merkkejä, kosteuttamaan ja parantamaan ihon rakennetta. Se uudistaa ihoa, mutta ei ole yhtä voimakkaasti anti-age-vaikutteinen kuin ruusunmarjaöljy ja granaattiomenan siemenöljy.
Avokadoöljy kuivalle iholle. Tämä öljy sopii silloin, kun haet ravitsevaa öljyä oikein kuivalle iholle, mutta et vielä kaipaa anti-age-tehoja. Avokadoöljy on myös superhyvä öljy sekoitettavaksi hiustenhoitoaineeseen, se on yksi parhaita hiustenhoitoöljyjä kuiville hiuksille. 👌
*
Oletko sinä kokeillut Haut-Ségalan tuotteita?
Tänään haluan kirjoittaa mulle tapahtuneesta hyvästä asiasta.
Olen kirjoittanut vuosien varrella uupumuksesta, itsetunnosta ja minäkuvaan liittyvistä haasteista. Viime vuosina tapetilla ovat olleet keskittymishäiriöt ja sisäinen vaativuus.
Kieltämättä välillä ihan väsyttää, että suhteeni omaan itseeni tuntuu muuttuvan yhä monimutkaisemmaksi mitä vanhemmaksi tulen. Miks pitää olla niin ongelmainen?
Enkö voisi vain tykätä itsestäni?
Tykkäänkin, mutta on se puoli, joka ei lopeta kiusaamista. Moitittavaa löytyy vaikka tikun kärjestä. Siihen on omat syynsä ja historiansa. Varjopuolen valtaa voi vähän häivyttää nostamalla kiusaaja esiin ja kyseenalaistamalla julkisesti hänen motiivinsa. (Siksi kirjoitan näistä kanavissani.) Senkin pateettinen tyyppi, kai tiedät että kiusaaminen on *lvetin noloa?
On kummallista ja surullista olla itsensä suurin kritisoija. Onneksi on olemassa terapia. Kirjoituksillani olen halunnut normalisoida sekä terapiaa että mielenterveyden haasteita. Minusta terapia on yhtä fiksu tapa pitää huolta itsestään kuin liikunta, hyvä ravinto ja luontoyhteys.
Tänään halusin kuitenkin kirjoittaa positiivisesta kehityksestä.
Vaikka joissain muissa asioissa jatkan kamppailua, ja arvostelen itseäni asioista, joissa ennen koin olevani hyvä, on jotain, joka on mennyt päinvastaiseen suuntaan.
Kehon kuva.
Muutos on tapahtunut vuosia sitten, mutta se ilahduttaa minua yhä joka viikko. Kyseessä on niin merkittävä asia, että siitä vapautuminen on kuin balsamia, joka ei lakkaa voitelemasta ja silittelemästä. Siinä on yksi sisäinen kiusaaja, jonka ääni todella vaikeni...!
Keski-ikäisen Sannin haasteiden keskellä tunnen iloa, että on ainakin tämä yksi asia jossa parannuin.
Elin melkein kolmikymppiseksi saakka tuntien syvää inhoa kehoani kohtaan.
Olin teininä se laiha tyyppi, jonka kroppa näytti lapsenomaiselta vielä 18-vuotiaanakin. Luokkakavereille kasvoi tissit ja lantioon tuli kaarta, mulle ei. No, olen yhä se tyyppi, totta kai.
Rintoihin ja yleisesti vartaloon liittyvä epävarmuus on tuttua monelle, eikä mikään epätavallinen huoli murrosikäiselle. Minulla epävarmuus oli kuitenkin sairaalloista, syvästi identiteettiin kutoutuvaa ja jatkui pitkälle aikuisuuteen. Tunsin itseni kerta kaikkiaan vääränlaiseksi ja vastenmieliseksi. Se, että joku sanoi kivan kommentin ulkonäöstäni tai ilmaisi tykkäävänsä minusta ei auttanut yhtään. Päätin, että kehoni on ruma ja minun tuli peittää se kaikin keinoin säästyäkseni pilkalta.
Oli myös kokemuksia, jotka surullista kyllä vahvistivat itseinhoani, eikä näitä murrosikäisten epäkypsiä kommentteja silloin itsekin epäkypsässä iässä osannut jättää omaan arvoonsa. Olen kirjottanut tissitraumasta muinoin täällä.
Miksi minun oli pitänyt saada tällaiset geenit? Miksi minä olin jäänyt ansaan 12-vuotiaan kehoon? Ihan vain siksi että joku geneettinen koodi on päättänyt etteivät rintani koskaan tule täyttämään kuin pienen teekupin, saan kärsiä kiusausta ja nöyryytystä.
Vääristynyt kehonkuva ei korjaantunut murrosiän mentyä ohi vaan kokemus siitä, että mun keho on hävettävä jatkui osana nuoren aikuisen identiteettiäni. Se tuntui minulle itsestäänselvyydeltä ja jossain vaiheessa hyväksyin, että näin vain on ja mun kaltaisten ei "kuulukaan" tuntea itseään hyväksi.
Rakensin ympärilleni suojan enkä päästänyt ketään lähelle, että minua ei loukattaisi. Torjuin kaikki jotka ilmaisivat romanttista kiinnostusta, koska en kestänyt ajatusta, että mut hylätään koska mun vartalo on niin ruma.
Vielä 20-vuotiaana en voinut kuvitellakaan, että menisin julkiselle paikalle esimerkiksi uimapuvussa.
(Ostin ensimmäisen bikini 23-vuotiaana.)
Uskoin, etten koskaan edes voisi olla parisuhteessa.
Tämä kaikki tuntuu minusta nyt lähes epätodelliselta. Samalla voin kuitenkin muistaa nuo ajat ja tunteet täysin elävästi. Haluaisin halata sitä Sannia ja kertoa hänelle, että tulee päivä, kun et enää tunne näin.
Miten syvästi voi vinoutunut kehonkuva - tai minäkuva - meitä hallita ja saada uskomaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Uskomukset tuntuvat todelta, eikä siinä auta kenenkään vakuuttelu.
On vain löydettävä oma tiensä kasvaa asiassa, ja joskus täytyy odottaa hyvinkin pitkään, että mieli kypsyy riittävästi jotta voi nähdä asiat toisin. Mun kohdalla tämä vei vuosia.
Muutos alkoi, kun ensimmäisen kerran rakastuin kunnolla. Tarvittiin täysi hullaantuminen toiseen ihmiseen ja vakuuttuminen siitä, että toinen hyväksyi minut sellaisena kuin olen, että vinoutunut vartalonkuvani lähti oikenemaan.
Tämänkin jälkeen kesti kuitenkin kauan, että aloin kokea kehoni sellaisena, jota ei kuulunut hävetä. Vuosikaudet olin korostuneen tietoinen siitä, että kehossani oli (muka) jotain vialla. Olin varma, että minua arvostellaan vartaloni vuoksi. Välitin siitä yhä vähemmän, mutta aina se tunne oli jossain taustalla. Tyyliin, kaikki on hyvin, mutta "ainiin, ois paremmin jos mulla olis ne tissit."
Lähestyessäni neljää kymppiä tajusin viimein, että tunnetta ei enää ollut. Ei lainkaan.
Mä olin vain mä, ja mitä ihmettä mun rasvaprosentti tai lanteen kaari siihen vaikuttaa, millainen mä olen. Nämä asiat lakkasivat täydellisesti merkitsemästä.
Mä oon yhä laiha, mutta entä sitten. Mä oon myös upea - pidän itsestäni huolta ja arvostan kehoani, joka kuljettaa mua tässä maailmassa ja antaa mulle mahdollisuuden kokea elämä. Joku on laiha, joku on täyteläinen, jollain on pitkät käsivarret, toisella pitkät hiukset. Ei ole olemassa mitään 'normaalia' kehoa tai ulkonäköä, on olemassa kehoja, hiuksia, neniä, kyynärpäitä ja leukoja. Se millaisia olemme ihmisinä, muodostuu jostain ihan muusta kuin kropan mittasuhteista.
Koska tunnen niin paljon ikäviä tunteita psyykkisesti, tuntuu hyvä olo fyysisesti asialta, josta olen todella kiitollinen. Ihanaa tuntea rauhaa jollain alueella!
Ajatus tähän kirjoitukseen on syntynyt kuntosalilla. Palasin kuntosalille melkein kolmen vuoden tauon jälkeen marraskuussa, ja salilla käydessä olen todennut, että mulla on siellä aina erityisen hyvä ja rento olo. Olo liittyy tietysti mm. liikunnan tuomiin endorfiineihin, mutta viime aikoina olen oivaltanut, että tunne liittyy myös siihen, että olen siellä se tyyppi, jota en parikymppisenä luullut koskaan kohtaavani.
Jostain syvältä kumpuaa lohdullisuuden tunne. Ja sellainen "noniin, näetkös, hemmetti!" -fiilis.
Sanon sen varjo-Sannille. Tässä on yksi asia johon et onnistunut mua vangitsemaan!
Mä parannuin, ja se antaa mulle voimaa myös tämän hetken haasteisiin. Tulee päivä, kun tämänkin päivän vääristyneet äänet vaikenevat.
Tämä kirjoitus on erityisesti teille kaikille, jotka myös tunnette tai olette tunteneet näin. ❤️
Tänään vähän erikoisempi postaus. Haluan tällä kirjoituksella lähestyä niitä lukijoitani, joilla on kokemusta silmäluomien ekseemasta, sillä kaipaan lisätietoa aiheen ympäriltä.
Olen saanut silmäluomien ihottumasta uuden säännöllisesti ilmaantuvan seuralaisen. Oireet ovat toistaiseksi olleet sen verran siedettäviä, että en ole hakeutunut lääkäriin, mutta haluaisin oppia ymmärtämään mistä on kyse. Vertaistuki on yleensä näissä asioissa melkeinpä parempi apu kuin lääkäri.
Oireet muistuttavat atooppista ihottumaa, mutta atopia on synnynnäinen sairaus, joten atopiasta ei liene kyse minun ihottumassani. Kosmetiikka-allergia on todennäköisempi syy, mutta oireet eivät toisaalta täytä allergisen reaktionkaan perusteita.
Ihottumaoireilu kuitenkin alkoi kosmetiikkatuotteen aiheuttaman reaktion jälkeen.
Tapahtui seuraavaa:
Testasin viime syksynä erästä luonnonkosmetiikkamerkin mustaa, nestemäistä eyelineria, ja saman tien kun levitin tuotetta silmäluomelle, iho alkoi kihelmöidä voimakkaasti. Tällaista ei ole koskaan tapahtunut aiemmin. En ole ikinä saanut mitään reaktiota yhdestäkään meikkituotteesta, oli kyse sitten luonnon- tai normikosmetiikasta.
(Kyseistä merkkiä ei muuten myydä Suomessa. Testi liittyi maahantuontiin harkittaviin brändeihin.)
Pesin tuotteen välittömästi pois. Silmäluomelle jäi eyelinerin kohdalle turvonnut ja kirkkaanpunainen alue jota edelleen kihelmöi. Toiselle silmäluomelle en ehtinyt tuotetta vielä levittää.
Punoitus ja turvotus pysyivät iholla useita viikkoja, ja lopulta silmäluomen iho kuivui hilseileväksi ja iho meni rikki.
Allergiaa?
Kuulostaa allergiselta reaktiolta monen korvaan, mutta ei välttämättä tai todennäköisesti ollut sitä.
Allergiassa reaktio tulee viiveellä, ja oireet ilmenevät vasta 1-2 päivän kuluttua (--> viivästynyt kosketusallergia.) Ekseema on tällainen viivästynyt reaktio. Silloin kun iho reagoi välittömästi punoituksella ja kihelmöinnillä, kyse on ärsytysreaktiosta, joka on eri asia kuin allergia. Kosmetiikan ainesosat voiva ärsyttää ihoa, ilman että asiaan liittyy allergia.
(On vielä olemassa välitön allerginen kosketusihottumareaktio, ja se on nokkosihottuma, jossa iholle nousee paukamia. Minun silmäluomelleni ei noussut paukamia.)
Bepanthen ja Weledan mantelivoide ovat silmäluomieni hoitovoiteet: Bepanthenia yöksi, Weledaa aamulla.
OIREET JÄIVÄT PÄÄLLE
Noin kuukauden kuluttua silmäluomen iho oli parantunut. Mutta - sen jälkeen ihottuma on uusiutunut säännöllisin väliajoin. Ihoa ei enää kihelmöi, mutta silmäluomelle ilmestyy noin 2-3 viikon välein punoittava ja karheankuiva alue, joka alkaa hilseillä. Oireet ovat alkaneet ilmestyä myös toiselle silmäluomelle. Välillä ihottuma toisella puolella on vielä voimakkaampaa kuin eyeliner-ärtymyksen kohteeksi joutuneella silmäluomella.
Oireet ilmestyvät tyypillisesti "kuin tyhjästä" - saatan mennä illalla nukkumaan terveen näköisellä iholla, ja aamulla herään karheat, punoittavat läntit silmäluomissa. 🤔 Muutaman kerran iho on kuivunut haavoille saakka. Oireet katoavat yleensä noin viikossa, ja iho voi hetken aikaa olla täysin sileä ja normaali. Kunnes ekseema jälleen palaa varoittamatta.
Silmäluomet ovat myös herkistyneet siten, että en enää pysty suihkuttamaan kasvoille kasvovettä ilman, että silmäluomia alkaa kirvellä. (Ihan sama mikä kasvovesi.)
Suurpiirteinen kasvoveden suihkutteluni on nyt siis muuttunut muotoon, jossa joudun peittämään silmäluomet kädellä.
(Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, nämä on napattu kännykällä...)
Erikoisinta ihottumassa on se, ettei se tunnu liittyvän tuotteiden vaihteluun tai uusiin tuotteisiin. Oireet palaavat tietyin väliajoin, vaikka käytän silmäluomilla ja silmänympärysiholla joka viikko samoja tuotteita.
En ole syksyn jälkeen testannut esimerkiksi uutta silmänympärysvoidetta, ja meikkituotteiden ainoa uutuus on pari viikkoa sitten ostamani NYXin Epic Eyeliner, ja se ei aiheuttanut oireita.
Se, että oireet alkoivat eyeliner-testistä antaisi syyn olettaa, että kyse on jonkin kosmetiikan ainesosan aiheuttamasta reaktiosta. Mutta miksi päälle jäänyt oireilu ilmenee vailla selkeää yhteyttä tiettyyn kosmetiikan tuotteeseen? Tämä on se, mitä en ymmärrä.
Toinen juttu on se, miksi ihottuma ilmenee ainoastaan silmäluomilla. Jos nyt oletetaan, että eyelinerissa oli jokin kosmetiikan kemikaali jolle ihoni herkistyi, ja samaa kemikaalia on esimerkiksi käyttämissäni kasvojenhoitotuotteissa (meikeissä ja ihonhoitotuotteissa käytetään monia samoja ainesosia), miksi ihottuma tulee vain silmäluomiin, ei kasvojen iholle..?
Kysynkin teiltä, joilla on kokemusta kasvojen ihottumasta: onko tällainen pelkästään silmäluomien alueelle rajoittuva ihottuma teille tuttua? Ja jos kyllä, osaatteko sanoa, mikä sitä aiheuttaa?
Voisikohan kyseessä kuitenkin olla ei-allergiaan liittyvä atooppinen oireilu, ja atopiani vain on "uinunut" piilossa kaikki nämä vuodet?
Talvisin sairaalloisen kuivaksi muuttuva käsieni iho viittaisi sekin osaltaan atopian oireisiin.
Oireisiin ei kuulu lainkaan kutinaa. Sekin hämmentää - olen lukenut, että sekä atooppisessa ihottumassa että allergisessa ihottumassa kutina kuuluu ykkösoireisiin.
.
(Jos oireet pahenevat ja silmäluomeni esimerkiksi alkavat mennä kroonisesti rikki, hakeudun ilman muuta lääkäriin. Nyt kun iho on "vain" hilseilevän kuiva, en koe ihotautilääkärin kallista konsultaatiota sijoituksen arvoisena. Halusin mieluummin kääntyä vertaistuen puoleen.)
.
Edit: Tässä jatkoa tarinalle. Ostin suosittelemaanne Avènen Soothing Eye Contour Cream -voidetta, ja ihottuma parani pysyvästi.
