Älkää nyt hermostuko, tänään on vielä tulossa "oikeakin" postaus kosmetiikka-aiheella! :) Tiedän että monet teistä eivät kestä näitä karppijuttuja. ^_^
Mutta tämä hämmästyttävä resepti on vain pakko jakaa! Maistuu todennäköisesti ei-karpillekin. Jos mielesi tekee pullaa etkä suoranaisesti jaksa ihan leipomaan lähteä, niin tämä pullatus valmistuu mikrossa ja ilman hiivaa - kahdessa minuutissa! :)
Tämä annos katosi äsken kitusiini. :) Yleensä en syö makeaa aamupalaksi mutta laskiaissunnuntaina se sallittakoon...! ^_^
Tällaisilla raaka-aineilla valmistuvat karppilaskiaispullat. Paitsi että kuvastahan puuttuu näköjään voi, kananmuna ja makeutusaine. Marjahillon voi toki valmistaa myös perinteisemmin mansikoista tai mistä tahansa marjoista.
Resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan on seuraavanlainen (alkuperäisohje by jinkula / karppaus.info):
(2 keskikokoista pullaa)
2-3 rkl sulaa voita (minä käytin 2 rkl)
2 rkl soijajauhoa
2 rkl mantelijauhoa
1/4 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa
1 tl makeutusjauhetta (minä käytän erytritolia)
muutama tippa vanilja-aromia (ei pakollinen)
1 kananmuna
Sulata voi mikrossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne voin joukkoon. Lisää kananmuna ja vanilja-aromi. Kaada taikina kahvikuppiin tai murokulhoon ja laita mikroon minuutiksi täydellä teholla. Mikrosta riippuen aika voi olla 1- 1,5 minuuttia. Jos haluat kaksi pienempää pullaa, jaa taikina kahteen pienempään kahvikuppiin (kuten minä tein).
Mikrosta tullessa "pulla" näyttää tältä - eli siis varsin epämääräiseltä. :) Mutta älkää antako ulkonäön hämätä, maku on erittäin hyvä ja rakenne kuin oikean pullan! :)
Kumoa pulla lautaselle.
Anna jäähtyä tovi ja halkaise. Ja pullaltahan se näyttää!
Soseuta marjat ja makeuta hillo stevialla, erytritolilla, sokerilla tai mikä nyt sattuu ruokavalioosi sopimaan. :) Minä käytän erytritolia (myydään Suomessa nimellä Sukrin) joka näyttää ihan sokerilta - mutta ei ole sitä. Loistavaa karppileivonnassa.
Sitten vain hillo pullan väliin (minä koverran aina reiän pullan keskelle ettei hillo pursua haukatessa :D) ja kermavaahdot päälle.
Minuuttipullasi on valmis nautittavaksi! Herkkua on, uskokaa pois! :)
Ohje pohjautuu monille karpeille tuttuun legendaariseen "minuuttisämpylän" reseptiin.
Ei hyvää päivää että videon tekeminen voi olla hankalaa..! ^_^ Siis mun yrityksistä kuvata a) mineraalimeikkipohjaa ja b) lempiposkipunia olisi saanut varsinaisen komediapätkän jonnekin Putoukseen... Kaikki mikä vaan voi mennä pieleen, myös meni pieleen. :D
Yhdellä kerralla Photo Booth jymähti kesken videoinnin, toisella kerralla sekoilin niin pahasti sanoissani että ei mitään järkeä ja kolmannella kerralla taas mikki ei ollut päällä. Kerran taas unohduin höpöttämään videolle niin pitkäksi aikaa että Photo Boothin aikaraja ylittyi (rajana ilmeisesti 10 minuuttia...?) ennenkuin sain kaiken purkkiin.
Ei ole kyllä minua luotu tällaisen tekniikan käyttöön... :P Mutta kaikkein harmillisinta on se, minkä vuoksi en ole videopostauksia koskaan oikein halunnut tehdäkään. Minä en osaa olla luonteva kameran edessä. Vaikka olisin kuinka iloisella mielellä, niin videolla näytän tympääntyneeltä ja jotenkin ylimieliseltä. :( Surullista, kun persoonani on oikeasti kaikkea muuta. Olisi ihanaa näyttää siltä että hymy oikein tarttuu...!
Mutta tulipahan nyt tämä tehtyä, ja ei muuta kuin eetteriin. Kuvista näette, millainen meikki oli valmiina.
Ainiin, mun kulmakarvojen synkkä tummuus johtuu siitä, että olin just kestovärjännyt ne... Menee aina pari päivää ennen kuin sävy tasoittuu.
[vimeo 36859476 w=451 h=338]
Mineraalimeikkipohjan levitys from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Kun mä tuossa videossa puhun kasvojen "rajoista", niin tarkoituksena oli varmaankin sanoa että levitän aurinkopuuteria kasvojen reunoille... ^_^
Meikkipohjassa käytetyt tuotteet:
Lily Lolo Ooh La La -poskipuna, Lavera Sun Light -aurinkopuuteri, Lily Lolo Blondie -meikkipohja, Lily Lolo Nude-peiteaine, Pure Luxe You Glow Girl -hohtopuuteri ja Estee Lauder Double Wear -peiteaine.
Välineet: Everyday Minerals -poskipunasivellin (tätä mallia ei myydä enää), MAC #187 -skunkkisivellin, Coastal Scentsin C224-peiteainesivellin, Bare Mineralsin minikabuki ja The Body Shopin kabuki.
Koska tänään on ystävänpäivä, haluan jakaa kanssanne yhden lempisaduistani lapsuudesta. Olen saanut kirjan joululahjaksi 4-vuotiaana, ja se kertoo sammakosta ja rupikonnasta nimeltä Kurnu ja Loikka. Ne ovat parhaita ystäviä.
Tarinan nimi on:
Yksin
Kurnu meni tapaamaan Loikkaa.
Hän näki ovessa lapun. Lapussa luki:
"Kurnu hyvä, en ole kotona. Olen mennyt ulos. Haluan olla yksin."
"Ai että yksin?" Kurnu ihmetteli.
"Onhan Loikalla ystävä, minä. Miksi hän haluaa olla yksin?
Kurnu katsoi kaikista ikkunoista. Hän katsoi puutarhaan. Hän ei nähnyt Loikkaa.
Kurnu meni metsään. Loikka ei ollut siellä.
Hän meni niitylle. Loikka ei ollut siellä.
Kurnu meni joelle. Siellä Loikka oli.
Hän istui pienellä saarella aivan itsekseen.
"Loikka-parka", sanoi Kurnu. "Hän on varmaan kovin surullinen. Minäpä piristän häntä vähän."
Kurnu juoksi kotiin. Hän teki voileipiä. Hän täytti kannun kylmällä teellä. Hän pani kaikki eväät koriin.
Kurnu kiiruhti takaisin joen rantaan.
"Loikka!" hän huusi. "Minä täällä. Täällä on paras ystäväsi Kurnu!"
Loikka oli kaukana eikä kuullut.
Kurnu riisui takkinsa ja heilutti sitä kuin lippua. Loikka oli kaukana eikä nähnyt. Kurnu huusi ja huiskutti, mutta se ei auttanut. Loikka istui saarella. Hän ei nähnyt eikä kuullut Kurnua.
Sitten rantaan ui kilpikonna. Kurnu nousi kilpikonnan selkään.
"Kuule kilpikonna", Kurnu sanoi. "Vie minut tuonne saarelle. Loikka on siellä. Hän haluaa olla yksin."
"Jos Loikka haluaa olla yksin, miksi et anna hänen olla yksin?" kilpikonna kysyi.
"Ehkä olet oikeassa", sanoi Kurnu. "Ehkä Loikka ei halua nähdä minua. Ehkä hän ei enää halua että olen hänen ystävänsä."
"Voi olla niin", kilpikonna sanoi ja ui saarelle.
"Loikka!" Kurnu huusi. "Pyydän anteeksi kaikkea hölmöä mitä aina teen. Pyydän anteeksi kaikkea typerää mitä aina sanon. Ole taas ystäväni, ole kiltti!"
Kurnu putosi kilpikonnan selästä. Hän molskahti jokeen.
Loikka auttoi Kurnun maihin omalle saarelleen. Kurnu katsoi koriin. Voileivät olivat kastuneet. Teekannu oli typötyhjä.
"Eväät menivät pilalle", hän sanoi. "Tein ne sinulle, Loikka, jotta tulisit hyvälle mielelle."
"Voi, Kurnu", Loikka sanoi. "Minähän olen hyvällä mielellä."
"Kun minä aamulla heräsin, minusta tuntui hyvältä se, että aurinko paistoi. Minusta tuntui hyvältä se, että olin sammakko. Ja minusta tuntui hyvältä se, että sinä olet ystäväni. Halusin olla yksin. Halusin ajatella rauhassa miten hyvin kaikki on."
"Ai", sanoi Kurnu. "Se taitaakin olla tosi hyvä syy siihen, että haluaa olla yksin."
"Ja nyt", Loikka sanoi, "olen iloinen kun en ole yksin. Jospa syötäisiin eväät."
Kurnu ja Loikka jäivät saarelle ja viipyivät siellä kaiken päivää. He söivät märkiä voileipiä ilman teetä. He olivat mitä parhaimmat ystävät, kun he istuivat yksinään kaksin.
Kuvitus: Arnold Lobelin kirjasta Kurnu ja Loikka - Yksin ja kaksin.
Hyvää ystävänpäivää!
.
