Koska tänään on ystävänpäivä, haluan jakaa kanssanne yhden lempisaduistani lapsuudesta. Olen saanut kirjan joululahjaksi 4-vuotiaana, ja se kertoo sammakosta ja rupikonnasta nimeltä Kurnu ja Loikka. Ne ovat parhaita ystäviä.
Tarinan nimi on:
Yksin
Kurnu meni tapaamaan Loikkaa.
Hän näki ovessa lapun. Lapussa luki:
"Kurnu hyvä, en ole kotona. Olen mennyt ulos. Haluan olla yksin."
"Ai että yksin?" Kurnu ihmetteli.
"Onhan Loikalla ystävä, minä. Miksi hän haluaa olla yksin?
Kurnu katsoi kaikista ikkunoista. Hän katsoi puutarhaan. Hän ei nähnyt Loikkaa.
Kurnu meni metsään. Loikka ei ollut siellä.
Hän meni niitylle. Loikka ei ollut siellä.
Kurnu meni joelle. Siellä Loikka oli.
Hän istui pienellä saarella aivan itsekseen.
"Loikka-parka", sanoi Kurnu. "Hän on varmaan kovin surullinen. Minäpä piristän häntä vähän."
Kurnu juoksi kotiin. Hän teki voileipiä. Hän täytti kannun kylmällä teellä. Hän pani kaikki eväät koriin.
Kurnu kiiruhti takaisin joen rantaan.
"Loikka!" hän huusi. "Minä täällä. Täällä on paras ystäväsi Kurnu!"
Loikka oli kaukana eikä kuullut.
Kurnu riisui takkinsa ja heilutti sitä kuin lippua. Loikka oli kaukana eikä nähnyt. Kurnu huusi ja huiskutti, mutta se ei auttanut. Loikka istui saarella. Hän ei nähnyt eikä kuullut Kurnua.
Sitten rantaan ui kilpikonna. Kurnu nousi kilpikonnan selkään.
"Kuule kilpikonna", Kurnu sanoi. "Vie minut tuonne saarelle. Loikka on siellä. Hän haluaa olla yksin."
"Jos Loikka haluaa olla yksin, miksi et anna hänen olla yksin?" kilpikonna kysyi.
"Ehkä olet oikeassa", sanoi Kurnu. "Ehkä Loikka ei halua nähdä minua. Ehkä hän ei enää halua että olen hänen ystävänsä."
"Voi olla niin", kilpikonna sanoi ja ui saarelle.
"Loikka!" Kurnu huusi. "Pyydän anteeksi kaikkea hölmöä mitä aina teen. Pyydän anteeksi kaikkea typerää mitä aina sanon. Ole taas ystäväni, ole kiltti!"
Kurnu putosi kilpikonnan selästä. Hän molskahti jokeen.
Loikka auttoi Kurnun maihin omalle saarelleen. Kurnu katsoi koriin. Voileivät olivat kastuneet. Teekannu oli typötyhjä.
"Eväät menivät pilalle", hän sanoi. "Tein ne sinulle, Loikka, jotta tulisit hyvälle mielelle."
"Voi, Kurnu", Loikka sanoi. "Minähän olen hyvällä mielellä."
"Kun minä aamulla heräsin, minusta tuntui hyvältä se, että aurinko paistoi. Minusta tuntui hyvältä se, että olin sammakko. Ja minusta tuntui hyvältä se, että sinä olet ystäväni. Halusin olla yksin. Halusin ajatella rauhassa miten hyvin kaikki on."
"Ai", sanoi Kurnu. "Se taitaakin olla tosi hyvä syy siihen, että haluaa olla yksin."
"Ja nyt", Loikka sanoi, "olen iloinen kun en ole yksin. Jospa syötäisiin eväät."
Kurnu ja Loikka jäivät saarelle ja viipyivät siellä kaiken päivää. He söivät märkiä voileipiä ilman teetä. He olivat mitä parhaimmat ystävät, kun he istuivat yksinään kaksin.
Kuvitus: Arnold Lobelin kirjasta Kurnu ja Loikka - Yksin ja kaksin.
Hyvää ystävänpäivää!
.
Inspiroiduin Yummy-blogin Jennin parin viikon takaisesta postauksesta, jossa Jenni esittäytyi uusille lukijoilleen. Tuli mieleen, että eipähän minunkaan blogini lukijoista monikaan tiedä miten Karkkipäivä sai alkunsa tai kirjoitteleeko tätä blogia mahdollisesti kosmetologi vai maskeeraaja vai mikä otus.
Voisin siis pikaisesti esittäytyä! :)
Kun aloin kirjoittaa Karkkipäivää huhtikuussa 2009 en ollut vielä töissä kauneusalalla ja kosmetiikkafriikkeily oli "pelkkä" harrastus. Erilaisten meikkien kokeilu ja incien opiskelu täytti kuitenkin suurimman osan vapaa-ajastani jo tuolloin. Olin lapsellisen innoissani kaikista mahdollisista väriyhdistelmistä mitä luomilleni keksin taikoa, ja perustin blogin voidakseni kanavoida tuota innostusta.
Alussa en ajatellut kirjoittavani kovinkaan paljon ihonhoidosta, eikä ihonhoito minua niin hurjasti kiinnostanutkaan. (Mistä voin kai kiittää suhteellisen ongelmatonta ihoani, jonka hoitoon en ollut koskaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota kuin että jokailtainen puhdistus oli ehdottoman tärkeää eikä meikit naamassa menty nukkumaan vaikka olisi ollut minkälaisessa tuiterissa ;))
Ihonhoitopuoli alkoi sitten pikkuhiljaa tulla mukaan kun päätin kesällä 2009 vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteeni luonnonkosmetiikkaan. Tuolloin Suomen blogiskenessä ei vielä juurikaan kirjoiteltu paljon luonnonkosmetiikasta Kemikaalicocktailia lukuunottamatta, ja ajattelin että voisin tällä tavoin "erottua" kauneusblogien joukosta ja profiloitua luomiväri-intoilu/luonnonkosmetiikka-arvostelublogiksi. Oli jotenkin niin hupaisaa, että sitten yhtäkkiä syksyn ja seuraavan kevään aikana luonnonkosmetiikka levisikin pienestä marginaali-ilmiöstä suureksi trendiksi blogosfäärissä PR-toimistojen alettua markkinoida luonnonkosmetiikkaa todella monien blogien kautta.
Syksyllä 2009 harrastukseni muuttui työksi, kun hakeuduin opiskelemaan kosmetiikkamyyjäksi. Suoritin 5 kuukauden mittaisen myynnin ammattitutkinnon joka erikoistui kosmetiikkaan, ja sain töitä saman tien harjoittelupaikastani.
Tätä myötä perspektiivini koko kauneusalaan laajeni, ja aloin kirjoittaa yleisemmin alan ilmiöistä ja minua huvittavista, askarruttavista ja ihmetyttävistä kosmetiikkamaailman jutuista. Rakastan kosmetiikkaa ja työtäni ja on ihanaa tehdä töitä tuoksuvien purkkien ja purnukoiden keskellä, mutta kyseenalaistan myös monia alaan liittyviä asioita. Minusta on loputtoman kiehtovaa tasapainoilla kosmetiikan todellisten vaikutusten, elämysarvojen ja satumaailman välillä.
Minua pidetään blogini kautta jonkinlaisena kauneuden "asiantuntijana" (heh, en vain osaa kirjoittaa tuota sanaa ilman lainausmerkkejä kun on kyse minusta..!), ja on hauskaa kun ajattelee, että asiantuntijan erottaa "taviksesta" loppujen lopuksi oikeastaan vain innostus, kiinnostus ja halu perehtyä asioihin. Teillä kaikilla voisi olla nämä ihan samat tiedot ja taidot kuin minulla, ei siihen mitään koulutusta tarvita. :) (Paitsi no, kosmetiikan kemian kurssi oli kyllä hyödyllinen ja vahvisti joitain ennaltahankittuja tietoja ja käsityksiä.) Tuttavapiiriini kuuluu henkilöitä, jotka ovat töissä ihan muulla alalla mutta tietävät kosmetiikasta vielä minuakin enemmän. Oma kiinnostus ja tiedonjano ovat niitä asioita, joilla on merkitystä. :)
Tällainen tausta blogilla ja bloggaajalla siis on. En ole kosmetologi, en meikkitaiteilija tai estenomikaan, vaan ihan vain perusteellinen kosmetiikkahörhö joka päätti muuttaa harrastuksen työkseen oltuaan vuosia aivan eri alalla. En ole kyllä katunut uranvaihdostani, mutta toisaalta maailmassa on niin hurjan paljon kiinnostavia asioita että tiedä vaikka myöhemmällä iällä kokeilisin vielä muitakin ammatteja! ^_^ Iän ei kannata antaa rajoittaa mitään, jos joku asia vie sydämesi niin go for it! <3
Monet teistä eivät varmaankaan lue Indiedaysin etusivua, joten ajattelin vinkata että siellä julkaistiin ikäänkuin "jatkoa" tuohon heleän ihon meikkiin. Eli kevyt arkimeikki muunnettiin nopsasti iltameikiksi.
Jutun pääsee lukemaan tästä.
Kuten kuvasta näkyy, meikki ei ole mikään dramaattinen sumusilmä vaan enemmänkin klassinen, kaikille sopiva meikki.
