Tänään ihan vain tällainen fiilispostaus talvisesta lempiharrastuksestani eli avantouinnista. Pääsin eilen vihdoin starttaamaan vuoden avantokauden.
Ensimmäinen pulahdus 2013. Kyllähän siinä aina henki meinaa salpaantua kun pitkän tauon jälkeen taas kävelee hyiseen veteen. :)
Avantouinti tekee hyvää niin kropalle kuin sielulle. Kun katse lepää jäätynen järven luomassa hiljaisessa, seesteisessä maisemassa ei voi kuin olla kiitollinen siitä että saa asua tällaisessa ympäristössä.
Nouset vedestä ihon höyrytessä pakkasessa ja lämpö leviää kroppaan.... se on se paras tunne. Jokainen solu oikein kihelmöi hyvää oloa.
. . .
Mieheni houkutellessa minua mukaan kaksi talvea sitten minulla oli avantouinnista se kuva, että sitä harrastavat lähinnä seniorikansalaiset. Sanalla sanoen olin rankannut koko homman "mummolajiksi". Hämmästykseni ei olisi voinut olla suurempi, kun saunalle saapuessa kuulin jo kaukaa nuorten äänien iloista puheensorinaa ja mummujen verkkaisen kylpyhetken sijaan kohtasin nuorekkaan, kansainvälisen tunnelman.
Vieressäni lauteilla voi hikoilla nuorukainen Unkarista tai kaveriporukka Nicaraguasta. Tai sitten se tuttu vakiokävijä hellyttävässä saunamyssyssään. Avantouinnissa löylyjen sosiaalinen osuus on minulle yhtä tärkeää kuin vedessä käynti. En aina halua jutella saunassa kenellekään, mutta pidän lauteiden avoimesta, iloisesta tunnelmasta ja rentoudun kunnellessani keskustelunpätkiä sieltä täältä. Siinä on jotain vaikeasti sanoiksi puettavaa taikaa kun ison saunan lauteilla istuu kylki kyljessä toisilleen vieraita, hyväntuulisia miehiä ja naisia kaikista ikäluokista, sallinette klisheisen ilmaisuni, kuin yhtä suurta perhettä. Tunnelma on jotain aivan toista kuin julkisten uimahallien kolkoissa saunoissa joissa vaiteliaat vierustoverit välttelevät toistensa katsetta. Avantosaunassa hyvä mieli tarttuu - sitä ei voi estää. :) Tuntuu kuin meitä yhdistäisi "salaisuus" - kokoonnumme täällä pimeyden keskellä, saavumme ehkä kireinä ja totisina, kävelemme jäiseen veteen - ja lähdemme keho endorfiineista hyrräten, hymy kasvoilla viipyillen.
Löytyykö lukijoiden joukosta muita avantouintiin koukuttuneita?
Osa teistä halusi nähdä Oonan myös lämpimässä nudemeikissä ja ihmetteli, miksi ylipäänsä teen malleilleni "kovia", "erikoisia" meikkejä enkä pelkästään pehmeitä ja luonnollisia kauneusmeikkejä. Vastaus on se, että ne luonnolliset meikit ovat (ainakin tämän blogin konseptissa) pitkän päälle tylsää katseltavaa. :)
Toki, kuka tahansa näyttää kauniimmalta kasvojen omia varjoja ja sävyjä jäljittelevässä, niin luonnollisessa meikissä kuin mahdollista, mutta Karkkipäivän idea ei ole koskaan ollut toimia kilttien perusmeikkien äänenkannattajana. Koko blogi on alunperin lähtenyt värileikeistä, joten siksi näitä konservatiivisia, kaikille sopivia beige-linjan meikkejä tullaan edelleenkin näkemään täällä harvemmin.
Mutta tässä siis Oona yleisön pyynnöstä pehmoisena versiona, olkaa hyvä. :)
Näistä kuvista olen kyllä sitä mieltä että Oona on kaikkein söpöin ilman mitään meikkiä...! ^_^
Meikit "sponsoroi" ystäväni Mili jonka luona meikkailin Oonan samassa sessiossa kuin Mili minut.
Silmämeikkiin käytettiin sävyjä Diorin Crush Glow - ja Earth Reflection -paleteista.
Kasvomeikissä pääsin kokeilemaan Max Factorin uutta Facefinity All Day Flawless 3 in 1 -meikkivoidetta. Mililtä löytyy sävy Nude, joka sopi Oonalle oikein hyvin. Meikkivoiteen "3 in 1" tulee siitä, että se lupaa yhdistää meikkivoiteen, peiteaineen ja pohjustusvoiteen. Kestävästä ja peittävästä meikkivoiteesta pitäisi siis olla kyse.
Ja Oonan meikattuani voisin todeta, että Facefinity lunasti nämä lupaukset. Meikkivoide oli ohutta ja helposti työstettävää ja peitti oikein kiitettävästi. Pohja kesti kauniisti koko päivän.
Sävyä kasvoille luotiin L'orealin aurinkopuuterilla (en muista sävyä), Lily Lolon poskipunalla Beach Babe ja Estee Lauderin hohdeaurinkopuuterilla. Huulten omaa sävyä vaalennettiin peitevoiteella ja päälle tuotiin kiiltoa Estee Lauderin Starlet Peach -huulikiillolla.
Mitäs tykkäätte? Onko tämä parempi kuin siniturkoosi keijukaismeikki?
Koen nyt ihan asiakseni purkaa tänne ällötykseni myymäläämme juuri ilmestyneen tuoksun pakkauksen ulkomuodosta. Varmastikin erittäin tarpeeton ja informaatioköyhä postaus kaikin puolin, mutta oikeasti.
Justin Bieberin uuden (no, Suomessa uuden) tuoksun pullo. Kuvat eivät tee tälle rumilukselle oikeutta, sen karmeutta ei pysty tallentamaan kameran keinoin. Niin muovinen. Niin mauton. Niin epäkäytännöllinen (kaatuu erittäin helposti). Niin - - halpis. Pompahtelevan muovikierukan sisällä on sydämen muotoinen pullo. Voi kuinka söpöä. Not.
Kuva lainattu tästä blogista.
Ymmärrän, että Bieberin tuoksut on suunnattu teiniyleisölle, mutta miksi teinien makua loukataan näin raa'asti? Jos olen teini, tarkoittaako se että minua viehättävät halvat, 70-luvun neuvostoliittolaiselta lelulta näyttävät muovirimpulat? Vai onko nämä sittenkin suunniteltu leikki-ikäisille...?
Kertokaa te olenko mä nyt jotenkin outo vai onko tämä pakkaus vain kertakaikkiaan järjettömän ruma?
(Believe me, pakkaus näyttää kuvissa 50 kertaa paremmalta kuin livenä.)
