Nyt on saavuttu siihen pisteeseen reissullani, että matkaa on jäljellä neljä viikkoa. Enää neljä viikkoa.

Se tuntuu niin lyhyeltä. Ja minulla olisi vielä niin paljon suunnitelmia ja ystäviä odottamassa vierailuani…. Anna Belgiassa, Sheila ja Pattie Jenkeissä, Liliana Meksikossa… Virvekin toivotti tervetulleeksi Lontooseen! ^_^ Ei, ei tietenkään ole mitenkään mahdollista että enää ehdin kaikkialle, todennäköisesti budjettinikaan ei veny tuollaiseen kuvioon. Nyt täytyy alkaa miettimään mihin todella haluan käyttää nämä viimeiset viikot. Sillä ne tulevat menemään nopeasti. Tiedän sen.

Alan ymmärtää, miksi nuorin siskoni ”jumittui” Etelä-Amerikkaan kolmeksi vuodeksi. Hänen oli tarkoitus mennä sinne korkeintaan vuodeksi, mutta kuukaudet menevät niin nopeasti…. Vuoden jälkeen ei tuntunut siltä että hän oli nähnyt vielä tarpeeksi, eikä kahdenkaan… Minusta tuntuu nyt ihan samalta. Jos joulu ei olisi tulossa, jatkaisin matkaa aivan varmasti siihen saakka kunnes tili on tyhjä.  9 viikkoa ei tunnu vielä missään.

Ensimmäinen joulun merkki matkallani: kuusi Arenas-tavaratalossa.

Mutta joulu tulee. Ja minulle on laitettu työvuorojakin joulunalusviikolle. (Tosin ihan omasta toiveestani, pomoni kysyi pääsenkö kiireavuksi.)

Kreikassa mietin, että ottaisin Barcelonasta lennon Marrakeshiin, Marokkoon. Ryanair, 17,90€ you know. Mutta kaikki olivat sitä mieltä ettei se olisi yksinäisenä naismatkustajana hyvä idea, ja emmin sitten liian kauan ja lippujen hinnat ehtivät nousta.

Saapuessani Barcelonaan ajattelin, että viivyn täällä korkeintaan kaksi yötä ja jatkan sitten matkaani muualle Espanjaan, sillä olen jo käynyt Barcelonassa kahdesti aiemmin. Mutta heti lentokentältä saavuttuani koin oloni niin kotoisaksi ja viihtyisäksi, (”Ainiin, kaupunkihan tosiaan on näin upea…!”) että tiesin heti viipyväni pitempään. Etenkin kun houstini ovat olleet aivan mahtavia tuttavuuksia, ja tämänhetkinen majapaikkani työelämän hamsterinpyörästä hypänneen, kissansa kanssa elävän taidemaalarin kattoasunnossa Grácian boheemissa kaupunginosassa on todella antoisa. Ei täältä tee mieli lähteä…. Muotokuvanikin on vielä kesken..! :)

Mutta haluan tietysti ehtiä vielä nähdä muitakin paikkoja. Tällä hetkellä kaavailen seuraavaa kuviota: Barcelonasta lähden Andalusiaan, ja siellä pysähdyn Granadassa ja Sevillassa. Sevillasta lähtisin Lissaboniin. Lissabon on yksi matkan must-kohteista, ja siellä haluan viipyä ainakin viisi päivää. Lissabonissa sitten tsekkaan New Yorkin lentojen tilanteen, ja katson löydänkö mitään budjettiini sopivaa. Todennäköisesti Amsterdamista tai Lontoosta löytyy edullisempia Nykin lentoja, mutta täytyy tutkailla… Jos vaikka joku supertarjous osuisi kohdalle Lissabonissa.

Jenkeissä mulle jäisi sitten kaksi viikkoa aikaa. Ja sieltä lentäisin kotiin. Brysselin joulumarkkinatkin houkuttaisivat kyllä niiiiiin…..

Mutta katsotaan mitä tapahtuu. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että ihan kohta olen jo kotona… Meanwhile, Gràcian kämpässäkin tuntuu aika kotoisalta. :)

Löysin kuva-arkistoja selaillessani tämän sangen kirjavan meikkikuvan, ja tajusin kuinka kauas olenkaan tullut noista extremeväri-ilotteluista. Okei, kuvan sateenkaarioksennus on tietysti jo liioittelua, mutta totuuden nimissä en enää viihdy hurjan värikkäissä meikeissä arkena.

(Muistan kun tein tuon värijärkyn - halusin vain kokeilla mitä syntyy kun vedän luomelle randomisti kaikkia mahdollisia värejä sen kummemmin kompositiota miettimättä, eikä "meikki" todellakaan koskaan päätynyt blogiin - ennenkuin nyt vuosia myöhemmin.)

Kaikkien kokeilujen jälkeen palaan aina samaan vanhaan ”turvameikkiini” – kullalla taitettuun ruskeaan ja hohtavaan beigeen. Tässä lookissa minun on kaikkein luonnollisin olla. Ehdottomasti luonnollisempi kuin ilman meikkiä, säännöllinen meikittömyys ei ole ollut vaihtoehto sen jälkeen kun täytin 13.

Klassinen Sanni-silmä ja "rajauksen taika": oikeassa silmässä yläluomella nestemäinen rajaus, alaluomella pehmeästi vaaleanruskeaa luomiväriä ja sisärajaus nudenvärisellä kajalilla.

Comfort-meikkini on muuttunut teiniajoilta vain sen verran, että nuorempana suosimani pehmeä, luomen muotoa seuraava kynä- ja luomivärirajaus on vaihtunut nestemäiseen ja/tai geelimäiseen, reilusti ulkonurkan yli jatkuvaan siipirajaukseen. Tämä rajaus tuo silmiini sen muodon mistä eniten pidän.

Nuorempana en myöskään oikein lämmennyt kuparin tai kullan sävyille meikissäni, mutta nyt ”aikuisena” ne kuuluvat ehdottomasti comfort-meikkipalettiini.

Kynärajausta en tee alaluomelle koskaan, lukuun ottamatta sisärajausta osana ilta/juhlameikkiä. Jos haluan laittaa alaluomelle sävyä, teen sen aina luomivärillä.

Ruskea saattaa olla tylsä väri, mutta eihän siitä mihinkään pääse että se sopii kaikille. Osalle viileät, harmaaseen taittavat sävyt, osalle lämpimät, punertavat sävyt. Osalle, kuten minulle, sopivat molemmat. :)

Comfort-meikkiin kuuluu myös neutraali, lämmin poskipuna + häivähdys aurinkopuuteria sekä hillitty huulikiilto.

Nuorempana en koskaan käyttänyt huulikiiltoa, nyt en osaisi olla ilman. Huulilla on aina oltava jotain.

Rakastan toki edelleen värejä, ja esimerkiksi kullan ja violetin yhdistelmä tulee aina pitämään ykköspaikkaa suosikkimeikkieni joukossa. Kuvan tyyliset meikit ovat kuitenkin nykyään pelkästään iltamenoja varten. En enää yksinkertaisesti koe oloani kotoisaksi näin värikkäissä/tummissa lookeissa päiväsaikaan. Muistan, että viimeisinä aikoina töissäkin koin oloni välillä kiusaantuneeksi jossain trooppisessa luomiväripläjäyksessä.

Sateenkaarimeikistäkin suosin nykyään tätä rajausversiota esimerkiksi bilemeikkinä. Koko luomella se olisi liikaa - ellei nyt olisi jotkut karnevaalit kyseessä. ^_^ Niin sitä vain mieltymykset muuttuvat...

. . .

Ryanairin lennolla ensin Venetsiasta Algheroon ja sitten Algherosta Barcelonaan kiemurtelin penkissäni halusta ostaa Urban Decayn Naked 2 -paletti. Vain 36 euroa...!! Ja siinä se olisi tyrkyllä, lentoemon kärryssä 10 sentin päässä...! Aaaaaaa, haluanhaluanhaluan...!! UD:n Naked-palettien sävymaailma vastaa täydellisesti turvameikkiäni. Mutta en lopulta ostanut....... Järki tiesi kertoa minulle, että yksikään Naked 2:n sävyistä ei ole millään lailla uniikki ja riittää mainiosti että omistan Naked 1:n. Mutta pienen hetken olin jo sortumassa....

Matkalla tai ei, niin ei se meikkifriikki meikäläisestä mihinkään katoa..! ^_^

Millainen on teidän turvameikkinne?

Viimeinen päiväni Sardiniassa oli mahdollisesti myös reissuni viimeinen kesäpäivä. Torstaina kesä nimittäin teki paluun, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta lämmittäen meitä jopa 25 asteella. Paikallisten mukaan tällaiset päivät marraskuussa ovat harvinaisuuksia Sardinian leveysasteilla.

Pelastava enkelihoustini Davide (hänellä ei ollut mitään oikean nimensä mainitsemista vastaan) ja minä vietimme päivän Algheron lähirannalla. Anteeksi, mutta pakko laittaa tällainen "minäpäs pääsin vielä biitsille" -lällättelypostaus. ^_^

Davide kävi uimassakin. (Kuivunut heinä rannalla kertoo vuodenajasta... hiekka ei enää ole puhdasta tähän aikaan vuodesta..)

Lounastauko. Onnistuin vilustumaan Sardiniassa kunnolla (en tiedä oliko kylmällä yöllä Sergion sohvalla jotain tekemistä asian kanssa), ja aluksi emmin uikkariin vaihtamista.

Davide ja Algheron kuuluisa "Milese Sandwich". Daviden mukaan tämä leipä on tehnyt sen keksijäperheestä rikkaan, ja kaikki Algherossa tuntevat Milesen. Toiset ravintolat ja leipomot yrittävät kopioida, siinä onnistumatta. Salaisuus on öljy-mausteseoksessa. Täytteenä kinkkua, tonnikalaa, kananmunaa, tomaattia, sipulia ja rucolaa.

...lopulta en voinut vastustaa auringon kutsua...! Oli vain niin ihanan lämmintä..! (En nyt tiedä oliko kuitenkaan viisasta alkaa ihan riehumaan ja pomppimaan vilustuneena... :P)

En käynyt kuitenkaan uimassa, kahlailin vain. Vesi oli aika kirpakkaa..! Mutta moni muu uskaltautui kyllä uimaan.

Tämä on siskolleni, inside-juttu! :) <3

.

Capo Caccia.

Päivä päättyi kauniiseen auringonlaskuun.

Alghero.

* * *

Nykyisessä sijainnissani eli Barcelonassa on myös kauniit säät, eilen paistoi aurinko koko päivän, mutta ei sentään enää mitkään rantakelit. Sardinian CS-välikohtauksesta huolimatta jatkan sohvasurffailua, ja olen jo tavannut täällä kaksi mahtavaa tyyppiä Couchsurfingin kautta.

Jatkoliitteenä "Sergio-postauksen" kommenteissa nousseeseen keskusteluun negatiivisesta palautteesta: olen keskustellut asiasta nyt kolmen eri pitkän linjan sohvasurfaajan kanssa, ja hämmästyksekseni he kaikki ovat neuvoneet minua miettimään pitkään onko järkevää lopulta jättää mitään palautetta. Olen itse niin untuvikko CS-yhteisössä että en vielä tunne "syviä vesiä", mutta nämä veteraanit kertoivat että Couchsurfingin referenssisysteemi ei lopulta oikein toimi niinkuin pitäisi.

Kun jätät negatiivisen palautteen, saat 99% varmuudella tietysti myös vastapuolelta negapalautteen. Ja veteraanien mukaan negapalautteita vältellään viimeiseen saakka CS-yhteisössä. Jo kaksi negaa kuulema "tahraa" profiilisi etkä enää välttämättä saa sohvia niin helposti tulevaisuudessa, vaikka negareferenssit kuinka olisivat selvästi vain kostomielessä jätettyjä.

Negatiivisen kokemuksen jälkeen kannattaa siis kuulema tarkkaan harkita, onko profiilin "pilaantumisen" arvoista jättää kusipäälle hänen ansaitsemansa negareferenssi. Oman profiilisi "likaantuminen" vastapuolen kommenteista on kuulema lähes aina pitkässä juoksussa pahempi asia kuin se, että jättää kirjoittamatta negatiivisesta kokemuksesta. Veteraanit myönsivät, että tämä on tosi huono asia, sillä silloinhan kukaan ei varoita muita ikävistä henkilöistä, mutta "That's just how Couchsurfing works". :/