"Kerrankin kamppis just mulle!!" ajattelin, ja hain mukaan.

Tehän tiedätte, että olen aniharvoin mukana missään Indiedaysin kampanjassa. Tällä kertaa olin aivan innosta soikeana kun pääsin mukaan! Kyseessä on Indiedaysin ja Nivean Stress Protect -kampanja, jossa pääsin life coach Anne Karilahden valmennukseen opettelemaan stressinhallintaa. Olin ollut aikeissa kirjoittaa blogiin juttua elämänhallintaan liittyvästä stressikierteestäni ilman Niveaakin - ja nyt tarjoutui tilaisuus päästä ammattilaisen vastaanotolle saamaan apua asiaan!

Kuva täältä.

Minulla on viime vuodet ollut yhä vain paheneva ja ikävä ongelma - stressaan nimittäin kotonani. Siinä missä joku muu stressaa töissä tai koulujuttujen parissa tai yleisesti jännittävissä tai haasteellisissa tilanteissa, minä kärsin omassa kodissani. Juuri siellä, missä ihmisen odottaisi osaavan rentoutua parhaiten. Paikassa, jonka pitäisi olla turvavyöhyke kiireen ja ahdistuksen keskellä.

Kodista on muodostunut minulle suorituskenttä. Näen ympärilläni loputtomiin asioita, jotka täytyy korjata, siivota tai puhdistaa. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki, mutta nyt en pysty rentoutumaan elleivät kaikki pinnat ole puhtaat tavararöykkiöistä, pyykkikorit tyhjiä ja astiat paikoillaan. Mitä on tapahtunut?

Olen aina ollut ihminen, jonka pään sisällä myllertää hirveästi asioita. Pääni pulppuaa 24/7 ideoita, projekteja, tunteita, levottomuutta, intoa... Kutsun sitä positiiviseksi kaaokseksi. Vastapainona tälle kaaokselle kaipaan rauhallista, tyyntä ympäristöä joka tasapainottaa minua. Tavaroista vapaat, siistit pinnat tyynnyttävät minua ja auttavat keskittymään.

Ikävä kyllä asumme hyvin pienessä asunnossa, jossa säilytystilaa on minimaalisesti ja tavaraa vähennysyrityksistä huolimatta edelleen liikaa. Rojut jäävät helposti "esille" kun kaapit ovat täyteen ahdettuja. Olen kuin ikiliikkuja joka kiertää kehää. "Luetut lehdet paikoilleen, täytä tiskikone, vie vaelluskengät alas varastoon, raivaa tilaa että mahtuu syömään, keksi paikka miehen paperipinoille, siirrä pesuaineet kylppärin kaappiin, pese wc....." Näiden pitäisi olla yksinkertaisia perusarkiaskareita jotka joku neljän lapsen äiti hoitaisi vasemmalla kädellä samalla kun tenavat syövät aamiasta  - ja minä olen aivan hajoamassa tähän hallitsemattomuuden tunteeseen!

Mikä minua oikein vaivaa?

Tästä pääsin avautumaan Anne Karilahdelle, ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen poistuin peläten, että taidan ennemminkin tarvita terapiaa kuin life coachia. Anne kuitenkin sanoi, etten ole hänen apunsa ulottumattomissa. :) Omaa toimintaansa voi ohjata "ohjelmoimalla" tunteitaan. Seuraavalla kerralla sain kotiläksyksi mielikuvaharjoituksia, joilla pyrin ohjaamaan mieltäni rauhoittumaan ja pääsemään irti ahdistavista tuntemuksista. Kirjoitan aiheesta vielä jatkopostauksen jossa kerron, miten harjoitukset ovat auttaneet.

Mutta sitten siihen deodoranttiin. Ai mihin deodoranttiin? Nivea on lanseerannut tammikuussa Stress Protect -deodorantin, joka on kehitetty erityisesti stressiperäiseen hikoiluun.  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuote on ns. "perusantiperspiranttia" voimakkaampi ja siinä on korkeampi pitoisuus antiperspiranttiainesosia. Yleensä päivittäistavarakauppojen dödöissä käytetään yhtä hikoilua estävää ainesosaa, Nivean Stress Protectissa on kahta (aluminun chlorohydrate ja aluminumsesquichlorohydrate). Näiden lisäksi tuotteessa on hienhajua hillitsevää sinkkiyhdistettä.

Deodoranttia on saatavilla sekä sprayna että roll-onina, omansa sekä miehille että naisille. Itse pidän enemmän roll-on -koostumuksesta, ja olen testannut sitä versiota. Arvaan, että oletatte minun "joutuvan" kehumaan tuotetta, kun olen mukana kampanjassa, mutta onnekseni minun ei tarvitse. Joutua, siis. :) Sillä voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että perskules, tämä on varmasti tehokkain deodorantti mitä olen käyttänyt!

Koska en kärsi liikahikoilusta, en ole koskaan kokeillut mitään apteekin superantiperspirantteja. Päivittäiskaupan normidödöt ovat pitäneet kainaloni riittävän kuivina.

On kuitenkin muutamia erikoistilanteita, joissa hiki tulee aina läpi. Yksi niistä on mielenkiintoisesti aamuinen meikkaussessio. Joka kerta kun istun meikkipöytäni ääreen vääntämään päivämeikkiä, kainalot ovat kohta kosteat. En sitten tiedä mikä tässä tilanteessa kehoani niin jännittää...! ^_^ Myös asiakasmeikkauksissa kainaloni tuppaavat kostumaan. Ilmeisesti meikkaus tuottaa minulle stressiä josta en ole ollut tietoinenkaan... ;) Joka tapauksessa, Nivea Stress Protect on kuin onkin pitänyt kainaloni kuivina meikkauksen ajan. Ja koko päivän. Joinain päivinä olen tunnustellut kainaloitani aina välillä ja todennut että uskottava se kai on, kuivat on ja pysyy.

Nyt kahdella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen Nivean tuotepaketti joka sisältää kaksin kappalein sekä miesten että naisten Stress Protect -deodorantteja sekä muita Nivean ihonhoitotuotteita. Osallistut arvontaan kertomalla, mikä juttu teille aiheuttaa helpoiten stressiä. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.2. klo 21.00 saakka. Löytyykö joukosta muita kotistressaajia kuin meikäläinen? :) Ja jos jollain on vinkkejä kodin järjestykseen liittyvän stressin hallintaan, niin niitä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään..!

Ja hei - Indiedaysin Nivea-sivulla on jaossa vielä neljä samanlaista tuotepakettia, käykää ihmeessä osallistumassa sielläkin. Samoin siellä on videoklippi, jossa kerrotaan miten stressiperäinen hikoilu eroaa lämmön ja liikunnan aiheuttamasta hikoilusta - ainakin mä mietin ensin että eikös ne ole ihan sama asia... Mutta eipäs olleetkaan, siitäs sain, ainainen epäilijä...! ^_^

P.S. En ehtinyt lukea ajatuksella kuin vasta neljänneksen kommenteista (tulin kotiin ja pääsin kommenttien kimppuun vasta myöhään illalla), vastailen loppuihin tiistai-iltana kun olen taas kotona.

Karkkipäivä on tunnetusti hyvin luonnonkosmetiikkapainotteinen, ja meuhkaan täällä pääsääntöisesti luonnonmukaisista lemppareistani. Nyt haluan vastapainoksi koota pienen sarjan postauksia, joissa jaan kanssanne ammattini kautta löytämiäni, ei-luonnonkosmetiikan suosikkeja. (Siitä otsikon nimi "synteettinen", vaikka harva tuote tietenkään on 100-prosenttisesti synteettinen.) Työssäni kosmetiikkamyyjänä ja kauneusbloggaajana olen saanut testata kohta neljän vuoden aikana sadoittain tuotteita. Sarja esittelee parhaat niistä. :)

Osassa yksi parhaat meikkivoiteet.

Olen jo joskus aiemmin blogissa kirjoitellut, että meikkivoiteet on yksi niistä tuoteryhmistä, joissa selektiiviset tuotteet yleensä todellakin hakkaavat halvat vastineensa laadussa. Eli jos johonkin meikkituotteeseen haluaa sijoittaa, niin minusta se olisi meikkivoide. Puuterien, huulipunien ja ripsareiden kohdalla saat korkeammalla todennäköisyydellä erinomaisen tuotteen myös sieltä edullisemmalta puolelta.

PEITTÄVÄ MEIKKIVOIDE

Clarins Everlasting.

Tätä en käytä itse, mutta siitä muodostui töissä suosikkini peittävien meikkivoiteiden joukossa. Kun testaa asiakkaiden iholle päivittäin lukuisia eri kosmetiikkatuotteita, niin osasta muodostuu kokemuksen kautta luotettavia "go-to" -lemppareita. Everlasting on yksi niistä.

Pidän Clarinsin meikkivoiteista ylipäänsäkin siksi, että niissä on hyviä sävyjä vaalealle iholle, myös lämpimälle. Monet muiden merkkien vaaleimmat sävyt ovat usein pinkimpiä. Everlasting on ohut, peittävä ja riittoisa kestomeikkivoide. Ei tee paksua pakkelikerrosta, mutta peittää hyvin ja pinta näyttää kauniilta. Myös hinta on Everlastingissa kohdallaan, se on yli 10 euroa halvempi kuin lukuisat muut selektiiviset kestomeikkivoidekilpailijansa.

LUONNOLLINEN MEIKKIVOIDE

Lancôme Teint Miracle.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri - en ole edelleenkään löytänyt Teint Miraclen vertaista ihon kaunistajaa meikkivoiteiden maailmasta. Aina kun asiakas etsii luonnollista, kuulasta meikkipohjaa (eikä ole kiinnostunut mineraaleista), en meinaa malttaa odottaa että pääsen esittelemään Teint Miraclea! On joka kerta yhtä tyydyttävä hetki kun näkee Teint Miraclen sulavan asiakkaan kasvoille ja loihtivan tuotteen lupauksen mukaisesti "kuin sisältä valaistun", heleän, tasoittuneen ja meikittömän näköisen ihon muutamalla siveltimen vedolla. "Kuin oma ihosi mutta parempi".

Toisia meikkivoiteita täytyy työstää iholla tovi jotta jälki tasoittuu ja siveltimen jäljet saa häivytettyä, mutta TM sulautuu ihoon kuin itsestään. Se tuntuu lähes taikuudelta. Ja ei, L'oreal ei ole maksanut minulle tästä mainoksesta. :D Minä vain oikeasti vannon Teint Miraclen nimeen.

HOITAVA MEIKKIVOIDE

Guinot Youth Time Foundation.

Tähän meikkivoiteeseen tutustuin blogini kautta, ja aina kun sitä pienen tauon jälkeen koettaa taas iholle, se tuntuu yhtä ihanalta ja ylelliseltä. Pinta on samettinen ja lähes yhtä kaunis kuin Teint Miraclella. (Ehkäpä TM ajaa ohi vieläkin paremmin ihooni sulautuvalla sävyllä.)

Kermavaahtomaisen paksun ja notkean koostumuksensa, hienostuneen tuoksunsa ja virheettömän levittyvyytensä ansiosta Youth Time tuntuu todellakin luksukselta iholla. Jos on tätä ennen käyttänyt vaikka jotain perus-markettikategorian meikkivoidetta, on kosmeettinen elämys vertaansa vailla.

En ole koskaan kuulunut meikkivoiteiden ylimpiin ystäviin, vaan käyttänyt jo teinistä lähtien mieluummin puuterimaista meikkipohjaa. Meikkivoide on tuntunut ihollani jotenkin "ällöltä", ylimääräiseltä kerrokselta. Mutta Youth Coden kaltaiset tuottet, joissa koostumus on hiottu äärimmäisen miellyttäväksi, saavat paatuneenkin jauhepohjakäyttäjän myöntämään, että voidemainen pohja voi tuntua ihanalta - lähes koukuttavalta. ;)

EPÄPUHTAAN IHON MEIKKIVOIDE

Clinique Anti-Blemish Solutions.

Näppyistä ihoa hoitavia meikkivoiteita ei totisestikaan ole markkinoilla pilvin pimein, eikä etenkään sellaisia, jotka sopivat myös pintakuivalle iholle.  Cliniquen Anti-Blemish -meikkivoide on juuri sellainen. Tykkään siitä todella paljon, ja se on Everlastingin ja Teint Miraclen ohella eniten myymiäni meikkivoiteita. On ihanaa pystyä tarjoamaan asiakkaalle täsmämeikkivoide myös epäpuhtaalle ihotyypille. Asiakkaat yleensä yllättyvät saadessaan kuulla, että sellaisiakin on.

Anti-Blemish -meikkivoide ei ole paksua, peittävää jankkia vaikka joku saattaisi näppyisen ihon meikiltä sellaista odottaa. Cliniquella ei haluta kuorruttaa näppyjä piiloon, vaan hoitaa epäpuhdasta ihoa ohuella meikkikerroksella joka antaa ihon hengittää ja hoitaa näppyjä mm. salisyylihapolla. Yhdellä kerroksella saa puolipeittävän tuloksen, ja pinta pysyy kiitettävän mattaisena ilman puuterointiakin.

Ne jotka eivät pidä blogia, tai etenkään meikkiblogia, eivät mahdollisesti voi aavistaakaan miten himpatin vaikeaa hyvän tai edes kelvollisen meikkikuvan aikaansaaminen voi olla.

Joskus yhden ainoan lookin sessioon voi mennä kolmekin tuntia, etkä löydä muistikortilta yhtäkään onnistunutta kuvaa. Teet meikin huolella, toivot että valaistus on meikin valmistuttua hyvä, räpsit parhammillaan 100+ kuvaa siitä yhdestä ainoasta meikistä ja käyt sitten nuo kaikki kuvat läpi perusteellisesti etsien parhaiten onnistunutta kuvakulmaa, terävyyttä, värien toistuvuutta ja vähiten dorkaa ilmettä.

Jos valaistus sisällä asunnossa ei ole riittävä, mikä etenkin talvella on perustilanne ainakin niillä henkilöillä jotka eivät omista kotinsa nurkassa studiotason valaisimia, joudut siirtymään parvekkeelle tai pahimmassa tapauksessa pihalle nolaamaan itseäsi naapureiden ihmetellessä ikkunoissa mitä ihmettä se B-rapun muija taas muikistelee tuolla kameralleen jossain ihme peruukissa.

Tällaista on meikkibloggaajan arki. Olen monesti miettinyt mitä ihmettä naapurini mahtavat ajatella minusta.... :p

Joskus kuvat eivät todellakaan vain onnistu. Näin kävi mm. muutama viikko sitten, kun sain Trendi-lehden kuvasta idean pelkillä voimakkailla rajauksilla toteutettuun meikkiin. Minulla oli selkeä visio siitä miten hienolta lookki voisi näyttää sisareni piirteillä, ja taivuttelin hänet mallikseni. (Toim. huom: kumpikaan sisaristani ei todellakaan ole mikään innokkain mahdollinen meikkimalli....)

Nohhh. Kuvaushetkellä ulkona paistoi kirkas aurinko, ja yli puolessa kuvista Oona siristelee silmiään, kurtistelee kulmiaan tai näyttää muuten vain erittäin yrmeältä henkien "Ei vois vähempää kiinnostaa poseerata sulle ja voisinko pliis päästä pesemään pois nää hirveät kutittavat rajaukset" -fiilistä.

(Ja tässä voimme samalla todeta, että L'orealin Superliner muuten ei sovi tuollaiseen paksuun, puolet luomesta peittävään rajaukseen. Se lohkeilee irti kun silmää on räpäyttänyt pari kertaa.)

Tämä oli ainoa mukava kuva sessiosta. Mutta sekään ei vastaa millään lailla alkuperäistä visiotani. Vahva meikkikuva muuttui pehmeäksi potretiksi sisarestani.

.

Ette arvaakaan, kuinka monta kymmentä meikkilookkia on jäänyt julkaisematta Karkkipäivässä vuosien varrella sen vuoksi, että yksikään kuvista ei ollut edes "mukava". ;)