Tänä vuonna (ja juuri tässä kuussa, itse asiassa :)) tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutin Maarianhaminaan. Ajattelin juhlistaa merkkipaalua kirjoittamalla blogiin kesän aikana pienen "Minun Maarianhaminani" -sarjan, jossa esittelen kivoja, minulle tärkeitä tai muuten vain kiinnostavia juttuja tästä pikkuisesta, monille vain picnic-risteilyjen vaihtosatamana tunnetusta saaristokaupungista.

Sarjan aloittaa ruokajuttu. Tuntuu hassulta, että en 10 vuoden aikana ole käynyt kertaakaan edes pistäytymässä Ahvenanmaan parhaassa ravintolassa - ennen eilistä. Restaurang Nauticalin maine ei rajoitu pelkästään Ahvenanmaalle, sillä ravintola löytyy myös Suomen Top 50 parhaat ravintolat -listalta.

Kun Mr. Karkkipäiväkin saapui pitkästä aikaa kunnioittamaan saarta läsnäolollaan, tuntui sopivalta hetkeltä mennä vihdoin kokeilemaan miltä Nauticalin kiitelty ruoka maistuu.

Nautical sijaitsee Maarianhaminan läntisen vierassataman (ÅSS) kupeessa samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.

Ravintolasta on kaunis merinäköala Sviby-lahdelle ja museolaiva Pommernille.

.

Otimme kuuden ruokalajin  "Avsmakningsmenyn". Minun menuni sovitettiin kala-kasvissyöjälle sopivaksi ja toisen jälkiruoan vaihdoin juustoon.

Menussa listattujen ruokalajien lisäksi saimme kolme keittiön tervehdystä; alkuun perunapurjotryffelikeiton ja teriyakimarinoitua lohta, ja jälkiruokien alkuun viinimarjaraparperisorbettia.

Herra Karkkipäivä otti myös juomapaketin. Minä olen kolmesti ottanut ravintolassa tuollaisen pitkän kaavan juomapaketin, mutta en mä vain jaksa juoda sitä läpi...! ^_^ Lasit kasaantuvat pöydälle ja viimeistään jälkkäriviinien kohdalla olen joutunut ujuttamaan lasit pöydän vastakkaiselle puolelle.

Päätin tilata yhden viinilasin alkuruoalle, yhden pääruoalle ja yhden jälkiruoalle. Ihan riittävää minulle. :)

Alkuruoan kanssa tarjoiltu viini, hedelmäinen Tacon Alto chardonnay Chilestä, olikin sitten niin hyvää että join sitä kaksi lasia ja jälkkäriviini jäi pois. :) Viini maistui ihan persikalle ja banaanille.

Oikeanpuoleisessa kuvassa keittiön tervehdys numero 2: teriyakimarinoitua lohta, wasabitahnaa ja inkivääriä.

Oletteko koskaan miettineet miten uskomattoman hyvältä pelkkä voikin maistuu hyvässä ravintolassa...?

Confitoitu kirjolohi. Hyvää oli, mutta nyt pitäisi enää tietää mitä tarkoittaa "confitoitu". :D

Parsaa ja kartiohuhtasienimuhennosta. Miehen annoksessa oli myös vasikkaa.

Pääruoka numero 1 oli meidän kummankin suosikki koko menusta: voissa paistettua ahvenfilettä, rapuvaahtoa, hernepyreetä ja marinoitua fenkolia. Oijoijoi miten hyvää.....

Kiehtovaa, kuinka ruokaan voidaan saada uskomattoman paljon makua pelkällä voilla, kermalla ja suolalla. Kiinnitän hyvissä ravintoloissa huomioni aina siihen, kuinka hienovaraisesti - tai mahdollisimman vähän - ruokia on maustettu (riippuen tietysti ruokalajista, mutta jos nyt puhutaan ei-mausteisesta keittiötyypistä). Ihan mieletöntä miten joku kalan maku voi tulla niin puhtaan aromikkaana suuhun, kotona en saisi ikinä aikaiseksi vastaavanmakuista ahventa vaikka kuinka holvaisin voita ja suolaa. Tuloksena olisi varmasti vain.... hyvin suolainen kala. :D

Pääruoka numero 2: suolapaahdettuja puna- ja keltajuuria, fenkolia ja porkkanaa.

...ja pilkistääköhän tuolla mun versiossa myös suikaloitua retiisiä..? :) Miehen versiossa oli häränposkea.

Annos oli erittäin maukas, mutta ehkä kasvisruokailijan menu-version olisi voinut hoitaa mielikuvituksellisemminkin kuin vain jättämällä annoksista lihan pois...? Verrokkina esimerkiksi Helsingin Postresissa minulle oli valmistettu lihapääruoan tilalle oma eri ruokalaji.

Menun ainoa lievä floppi oli tässä; karhunvatukkaclafoutiksen tilalle vaihtamani juustolautanen. Juustojen kanssa tarjoiltu pähkinä-hedelmäleipä oli kuivaa ja mautonta eikä mielestäni millään lailla korostanut juustojen makua. Lakka- ja viikunahillojen maku taas oli liian voimakas ja peitti juuston maun alleen. Itse juustot olivat kyllä hyviä, mutta tämä ei ollut missään tapauksessa parhaita nauttimiani juustolautasia.

Miehen karhunvatukkaclafoutis marjoilla ja vaniljajäätelöllä oli kuulema "ihan ok".

Jälkiruoka numero 2: tummasuklaajäätelöä, kermaviilipannacottaa (tai POTTAA, niinkuin menussa lukee ;)), tyrnikastiketta ja suolapaahdettuja pähkinöitä. Tämä oli kyllä oikein hyvä ja herkullinen päätös aterialle.

Yhdeksän ruokalajin (6 + keittiön tervehdykset) illalliseen kului aikaa runsas neljä tuntia. Ruokien tarjoilutahti olisi meidän kummankin mielestä saanut olla ihan pikkuisen ripeämpi, annosten välillä ehti muutamaan otteeseen tulla jo nälkä. :D Tämän tasoisessa ravintolassa ei minusta asiakkaan kuulu tuntea että vatsa alkaa murista näin pitkän menun aikana.

Pientä miinusta myös siitä, että saatuamme kahvit klo 23:n aikoihin meidät käytännössä unohdettiin eikä tarjoilijaamme näkynyt enää missään. Kaksi muuta tarjoilijaa kiertelivät siistimässä tyhjentyneitä pöytiä mutta kumpikaan ei tullut kysymään oliko meillä kaikki ok tai haluaisimmeko maksaa. Viimein puoli kahdeltatoista vinkkasin itse toisen tarjoilijoista luoksemme. Oma tarjoilijamme ilmestyi paikalle vasta kun olimme lähdössä ovesta.

Mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kokemus, pidin kovasti ruoasta sekä miljööstä ja palvelu oli viimeistä puolituntista lukuunottamatta oikein hyvää. Mieheni sai koko illan palvelua suomeksi, asia huomioitiin sen enempää kyselemättä kun pyysimme hänelle suomenkielisen menun.

Lasku oli omalta kohdaltani 122 euroa, eli hyvin harvinaista herkkua minulle. Oliko kokemus laskun loppusumman arvoinen? Sanoisin että melkein,  100 euroa olisin voinut tosi hyvillä mielin maksaa. :)

Jospa seuraavaan vierailuun ei enää menisi kymmentä vuotta...?

...huomaatte että puran tässä ihan olan takaa talven ja kevään aikana kertyneitä tuotearvosteluja... ^_^

Minähän tunnetusti rakastan päivettynyttä ihoa, mutta purkkirusketuksesta ja minusta ei koskaan oikein tullut vakavasti otettavaa paria. Purkit eivät vain pysty hakkaamaan Herra Auringon viehätysvoimaa! <3 Uskollisuuteni kuuluu hyville, pahoille auringonsäteille... :)

(Ainoa säännöllisesti käyttämäni itseruskettava tuote on asteittain päivettävä kasvovoide.)

Sain aiemmin talvella testiin itseruskettavan, josta kiinnostuin kun kuulin sen olevan 80-prosenttisesti ekosertifioiduista ainesosista. Kyseessä on irlantilainen,  kulttiaseman saavuttanut koti- ja ammattikäyttöön suunniteltu sarja Vita Liberata.

Sarjaan kuuluu sekä sävytettyjä että sävyttämättömiä itseruskettajia kolmella eri vahvuudella. Kasvoille ja vartalolle on omat tuotteensa. Tuotteet on jaoteltu geeli- ja moussepohjaisiin koostumuksiin, joista geelikoostumus on kosteuttavampi, ja moussella taas saa hieman tummemman rusketustuloksen. Aktiiviaineina toimivat luonnolliset uutteet ja orgaanisesti tuotettu DHA lupaa kullanhohtoisen sävyn 4-6 tunnissa.

Sain kokeiltavaksi "kahden tähden" eli medium-sävyn mousse-version. (Yksi tähti kertoo miedosta tuloksesta, kolme tähteä lupaa voimakkaan rusketuksen.) Sain mukana myös levityskintaan, mikä oli kiva juttu. Kinnasta ovat minulle kaikki suositelleet kun olen aiemmin ärissyt läikikkäästä tuloksesta tai kämmenselkä/ranne -alueen dilemmasta.

Kokemuksia:

- Kinnas tuntui kömpelöltä ja pyöri kädessä, vaahtoa oli myös vaikea saada puristeltua tasaisesti kintaaseen - toisaalta itse lopputulos oli tästä huolimatta  kaikkina testikertoina tasainen

 - Tuotteita mainostetaan täysin hajuttomina (sarja on siitä ilmeisen tunnettukin), mutta kyllä tässä iiiihan mieto tuoksu on. DHA ei kuitenkaan tuoksu levitysvaiheessa eikä heti sen jälkeen, mutta rusketuksen lähtiessä kehittymään tuttu makea tuoksu pöllähtää lopulta esiin.

- Sävytetty vaahto ei ole kovin tummaa ja koin paikoin vaikeaksi havaita mihin kohtiin olin moussea jo levittänyt

- Kuivuu hetkessä

- Sävy alkoi mielestäni kehittyä tuotetiedoissa mainittua 4-6 tuntia nopeammin, ja jo parin tunnin kuluttua ekasta kokeilukerrasta ihailin kuntosalin peilistä tasaista rusketustani - mutta tässä vaiheessa dha oli jo alkanut haista. (Yleensä levitän itseruskettavat aina illalla hajun vuoksi, ja näin tein jatkossa myös Vita Liberatan kanssa.)

- Sävy on hyvin luonnollinen ja kaunis, ja mielestäni enemmänkin mieto kuin medium. Tulos näyttää tummemmalta suihkuun saakka - eli kunnes peset moussen jättämän sävyn pois iholta.

Kysymys: onko kellään suositella jotain napakkaa itseruskettajahanskaa joka pysyisi kädessä? Katselin erimerkkisiä kintaita netissä ja kaikki näyttivät olevan tuollaisia "muodottomia" malleja. En tiedä miksi olin kuvitellut kintaan olevan hieman muotoon ommeltu tai että siinä olisi edes paikka peukalolle. Miten te hanskan käyttäjät saatte sen pysymään kädessä? :D

Vita Liberataa saa mm. seuraavilta jälleenmyyjiltä: Biodelly, KatriinaSpa ja Eve. Suositushinnat 21,70-27,90€.

Olen viime päivinä havahtunut miettimästä kerran jos toisenkin viime syksyn reissuani. Nyt kun etäisyyttä on kertynyt puolisen vuotta, muistot elävät mielessä ihan eri tavalla. Olen selaillut tuhansia kuvia ja hymyillyt itsekseni. Ei hitto miten mahtava viime syksy olikaan! Vähänkö olen iloinen että lähdin!

....eikä kuvien katselu mitenkään auta hillitsemään matkakuumetta joka nostelee päätään vimmatusti....

Varmaan ehkä lempikuvani koko matkalta. Seesteisyyttä Albanian Gjirokastrassa.

Toisenlaista harmoniaa New Yorkissa.

Vetistä kauneutta Venetsiassa.

Barceloneta, Barcelona.

Aamu valkenee Karpathoksella....

.....ja aurinko laskee Sardiniassa.

Rossio-aukio, Lissabon.

Naxoksen saarikierroksella saksalaisen Alexandran kanssa.

Rhodoksen vanhassa kaupungissa. - Ja PowerShotin vahvasti mielipiteitä jakanut "miniatyyrikuvausmoodi" ^_^

Auringonlasku Oiassa.

Bosa by night.

Minulla on oma katu Algherossa!

Madridissa sain syödä tapaksia blogini lukijan Sarin seurassa. Terkkuja Madridiin! :)

Muistatteko kamalan "Sergion" Sardiniasta...? Huhhuh, vieläkin nousee pulssi kun ajattelen tapausta....!

Pyysitte postauksen kommenteissa minua kertomaan, mitä päädyn tekemään Couchsurfing-palautteen kanssa. En sitten koskaan palannut aiheeseen, mutta hommassahan kävi niin, että ennenkuin ehdin edes päättää jätänkö palautteen vai en, oli "Sergio" poistanut profiilinsa Couchsurfingista. Kertoo varmaan aika paljon miehen kunniallisuudesta.

Koko Sergio-episodi jäi läppärin pöllimisen ohella kolmen kuukauden ainoaksi todella ikäväksi muistoksi. Harmi että sellainen piti mukaan mahtua, mutta toisaalta Couchsurfingia harjoittaessa on vain varauduttava siihen että tällaistakin voi sattua....

Kenen luona majailikaan Jack The One Eyed Cat...? :)

Naxos Beach.

Portara, Naxos.

Filoti, Naxos.

Grácia, Barcelona.

Chinatown, San Francisco.

Bologna kylpee auringonvalossa.

Pothia, Kalymnos.

Aamukahvi Patmoksella.

World Trade Center, New York.

Gondoliasema Venetsiassa.

Lissabon.

Värikkäät legotalot Symillä.

Ilta-auringon lämmössä Astrosissa....

Yialos, Symi.

Kaikki kunnia Italian ruokakulttuurille, mutta kyllä reissun paras ruoka nautittiin Kreikassa....

Ihanin ruokamuisto; kun monen viikon ravintolaruokailun jälkeen pääsin vihdoin taas tekemään itse ruokaa ja löysin kaupasta suosikkiani RUUSUKAALIA...! (Ei todellakaan yleinen vihannes Kreikassa.) Leijuin pilvissä kun valkosipulin kanssa freesatun ruusukaalin tuttu maku levisi suuhun.....

Delikatessen-kaupassa Bolognassa.

Portaat mereen Santorinilla.

Tuhkan värjäämä ranta Santorinilla.

Yialos, Symi.

 Matkalla Lissabonin linnoitukselle on viehättävä katu, jonka varrella rakennusten seiniin on muurattu valokuvia alueen vanhoista asukkaista.

San Francisco.

Sheila ja unettoman yön aiheuttanut "de-caff" chai latte.

Kolmen kuukauden matkatavarani.

Entä muistatteko taidemaalari Luisin Barcelonasta...?

Luisin kodikas kattohuoneisto Gráciassa oli minulle kuin "home away from home", ja olen kaipaillut sinne sen verran että sunnuntaina hyppään Ryanairin koneeseen ja lennähdän pienelle uusintasohvasurffailulle Luisin luokse! :)

Pigadian aamut pysäyttivät kauneudellaan.

Entering San Fran.

Oian aasit.

Pilvissä Gjirokastrassa......

Kyllä nyt on niin että toivon erittäin kovasti pääseväni syksyllä taas edes kuukauden mittaiselle reissulle..! Kreikan saaret siintävät silmissäni.... Ja mielessäni teen jo ruokamatkaa Albaniaan...! :D

Jos mä voittaisin lotossa, laittaisin rahaa ruokaan ja matkusteluun. En tiedä kummassa järjestyksessä. Mutta mikään ei olisi niin ihanaa ylellisyyttä kuin voida ostaa mitä tahansa ruoka-aineita ja voida piipahtaa mihin tahansa ravintolaan... ja voida matkustaa junalla ja laivalla eikä pelkästään Ryanilla! ^_^