Noukitaanpas vaihteeksi yksi pidempään esittelyä odotellut tuoteihastus. Tai pitkään ja pitkään, puteli on ollut hallussani vasta viime syksystä ja jotkut tuotteet odottavat runsaan vuodenkin ennen blogiin päätymistä.
Shampoon sain Korresin tehtaalta Ateenassa kun vierailin siellä viime syyskuussa.
Aloe & Dittany on tarkoitettu normaaleille hiuksille, ja Korresilla olisi minulle paremminkin sopivia shampoita kuten Almond & Linseed (kuiville ja vahingoittuneille), Sunflower & Mountain Tea (värjätyille) ja Rice Proteins & Linden (hennoille ja hauraille hiuksille). Ensin olin siis vähän että "tjaahhh..." Itse kun en koskaan ostaisi normaalien hiusten shampoota koska ne eivät yleensä ole erityisen hoitavia.
Aloe & Dittany kuitenkin sopii minulle. :) Se mainostaa olevansa "gentle shampoo with mild cleansing and conditioning agents, ideal for everyday use". Hellävaraiselta se tosiaan tuntuu, eikä hiuspohja jää narskuvaksi. Hoito-ominaisuuden tuntee huuhteluvaiheessa, kun sormet hujahtavat hiusten läpi helposti ja pituudet tuntuvat "esiselvitetyiltä".
Olen vaativa tyyppi hiustenhoitotuotteideni suhteen. Shampoon täytyy olla hoitavaa, mutta kuitenkin sen verran pesevää että tyvi tuntuu selvästi puhtaalta eivätkä hiukset mene päätä pitkin jo samana iltana. Pesevä mutta ei takuttava, hiuksia alustavasti selvittävä, pehmeästi vaahtoava hyväntuoksuinen shampoo jonka koostumus on juuri sopivan viskoosi. Siinäpä mun Täydellinen Shampoo. Aloe & Dittany tulee aika lähelle.
Inciä katsomalla en ihan osaa päätellä mikä ainesosa A & D:ssa selvittää ja silottaa hiusta, sillä ihan kärjessä ei ole mitään kalvonmuodostajia. Pesevinä ainesosina on tehokkaasti pesevän sodium laureth sulfaten lisäksi käytetty kuuden miedosti puhdistavan tensidin cocktailia. Jos shampoon pesuteho tulee pelkästä sls:stä ja/tai muista voimakkaista tensideistä, se voi olla kuivattavaa. Toki myös sls:n pitoisuus vaikuttaa siihen onko shampoo hellävarainen vai voimakas.
Luonnonkosmetiikkaa tämä shampoo ei ole, mutta siitä on Korresin filosofian mukaisesti jätetty pois yleisimmät ns. kyseenalaiset kemikaalit kuten mineraaliöljy, silikoni, parabeenit ja ftalaatit. Korresin tuotteissa on raaka-ainetietoista kuluttajaa haluttu palvella laittamalla selkeä YES/NO-taulukko valmistukseen ja koostumukseen liittyvistä faktoista. Luonnollisten raaka-aineiden pitoisuus ilmoitetaan prosenttina joka taukukon alussa.
Minulla heräsi Aloe & Dittanyn myötä kiinnostus muitakin Korresin hiustuotteita kohtaan, mutta jälleen pelkään ettei yksi elämä riitä kaiken kiinnostavan testaamiseen... Onko lukijoilla kokemuksia Korresin hiustuotteista?
Noukitaanpas vaihteeksi yksi pidempään esittelyä odotellut tuoteihastus. Tai pitkään ja pitkään, puteli on ollut hallussani vasta viime syksystä ja jotkut tuotteet odottavat runsaan vuodenkin ennen blogiin päätymistä.
Shampoon sain Korresin tehtaalta Ateenassa kun vierailin siellä viime syyskuussa.
Aloe & Dittany on tarkoitettu normaaleille hiuksille, ja Korresilla olisi minulle paremminkin sopivia shampoita kuten Almond & Linseed (kuiville ja vahingoittuneille), Sunflower & Mountain Tea (värjätyille) ja Rice Proteins & Linden (hennoille ja hauraille hiuksille). Ensin olin siis vähän että "tjaahhh..." Itse kun en koskaan ostaisi normaalien hiusten shampoota koska ne eivät yleensä ole erityisen hoitavia.
Aloe & Dittany kuitenkin sopii minulle. :) Se mainostaa olevansa "gentle shampoo with mild cleansing and conditioning agents, ideal for everyday use". Hellävaraiselta se tosiaan tuntuu, eikä hiuspohja jää narskuvaksi. Hoito-ominaisuuden tuntee huuhteluvaiheessa, kun sormet hujahtavat hiusten läpi helposti ja pituudet tuntuvat "esiselvitetyiltä".
Olen vaativa tyyppi hiustenhoitotuotteideni suhteen. Shampoon täytyy olla hoitavaa, mutta kuitenkin sen verran pesevää että tyvi tuntuu selvästi puhtaalta eivätkä hiukset mene päätä pitkin jo samana iltana. Pesevä mutta ei takuttava, hiuksia alustavasti selvittävä, pehmeästi vaahtoava hyväntuoksuinen shampoo jonka koostumus on juuri sopivan viskoosi. Siinäpä mun Täydellinen Shampoo. Aloe & Dittany tulee aika lähelle.
Inciä katsomalla en ihan osaa päätellä mikä ainesosa A & D:ssa selvittää ja silottaa hiusta, sillä ihan kärjessä ei ole mitään kalvonmuodostajia. Pesevinä ainesosina on tehokkaasti pesevän sodium laureth sulfaten lisäksi käytetty kuuden miedosti puhdistavan tensidin cocktailia. Jos shampoon pesuteho tulee pelkästä sls:stä ja/tai muista voimakkaista tensideistä, se voi olla kuivattavaa. Toki myös sls:n pitoisuus vaikuttaa siihen onko shampoo hellävarainen vai voimakas.
Luonnonkosmetiikkaa tämä shampoo ei ole, mutta siitä on Korresin filosofian mukaisesti jätetty pois yleisimmät ns. kyseenalaiset kemikaalit kuten mineraaliöljy, silikoni, parabeenit ja ftalaatit. Korresin tuotteissa on raaka-ainetietoista kuluttajaa haluttu palvella laittamalla selkeä YES/NO-taulukko valmistukseen ja koostumukseen liittyvistä faktoista. Luonnollisten raaka-aineiden pitoisuus ilmoitetaan prosenttina joka taukukon alussa.
Minulla heräsi Aloe & Dittanyn myötä kiinnostus muitakin Korresin hiustuotteita kohtaan, mutta jälleen pelkään ettei yksi elämä riitä kaiken kiinnostavan testaamiseen... Onko lukijoilla kokemuksia Korresin hiustuotteista?
Heräsin taas tänä aamuna tavattoman onnellisena siitä, että saan elää sellaista elämää kuin elän.
Kirjoitin vuosi sitten blogiini taloudellisesta tilanteestani. Nyt säännöllisen päivätyön jätettyäni tuloni ovat tippuneet vielä melkein puoleen, ja olen luonnollisestikin joutunut kiristämään kukkaronnyörejä entistäkin tiukemmalle. Kaikki tuloni menevät asumiskuluihin ja laskuihin enkä voi käytännössä ostaa yhtään mitään ylimääräistä.
Monelle minun elämäni aiheuttaisi suurta ahdistusta. Epävarmat tulot, ei mahdollisuutta mennä kavereiden kanssa ulos syömään tai shoppailemaan ja leffassa käyntiäkin pitää miettiä. Juuri nyt en voi säästää edes matkusteluun.
Mutta olen todella, todella onnellinen!
Sen sijaan, että voisin kuluttaa rahaa hyödykkeisiin ja viihteeseen, minulla on jotain muuta. Jotain, mitä ei voi mitata rahassa. Oma "island-getaway". Turvallinen pesä, jossa koen sanoinkuvaamatonta levollisuutta ja seesteisyyttä. Rauhan ja oman ajan saareke. Tänne jos minne pääsen "karkuun" stressipeikkojani. Ja tiedättekö mitä? Se on kaiken materialistisen köyhyyden arvoista.
Saatan viettää kattohuoneistossani monta päivää putkeen tapaamatta ketään, ja nautin joka hetkestä. Luen kirjoja, katson filmejä kynttilän valossa ja teen ruokaa. Selailen ikivanhoja Vogue-lehtipinojani. Välillä menen pitkille kävelyille tervehtimään tuttuja maamerkkejä kuten Pommern-laivaa, kaupungintaloa, taidemuseota ja kirjastoa. Tai kutsun ystäviä kahville ja viinilasilliselle ja istumme pienessä, viistokattoisessa keittiössäni myöhään iltaan.
Manner-kotona tällaista ei tapahdu koskaan. Miksi en ikinä kutsu ketään käymään? Voisivatko pinot ja kotistressi vaikuttaa asiaan..?
Täällä ei ole pinoja. Mutta ei myöskään suurta taulu-tv:tä, virtaviivaista sisustusta tai Pentikin astiastoja. Sen sijaan täällä on My Little Pony -pehmoleluja, kirpparilta tai kavereilta saatuja eriparihuonekaluja, halpoja Hobby Hall -astioita ja Net.Anttilasta osamaksulla tilattuja mattoja. Täällä on sangen epäyhtenäistä - ja viihtyisää.
Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja katselin parvekkeelta alastomien puiden ja matalien talonkattojen siluetteja. Maarianhaminassa ei saa rakentaa korkeita rakennuksia.
Ennen vietin täälläkin aikaa paljon kahviloissa ja ravintoloissa, nyt keskityn ilmaiseen tekemiseen. (On muuten hämmästyttävää, kuinka paljon viattomiin kahveilla käynteihinkin saa kuukaudessa kulumaan rahaa..) Olen käynyt lainaamassa elokuvia ja musiikkia kirjastosta ja nautin siitä kun saan haastaa itseni mahdollisimman edullisen ruoan laittoon. Tälle viikolle budjetti oli 20 euroa. Maarianhaminan taidemuseokin on talvella ilmainen. Eilen kävin katsomassa Nanna Sjöströmin viehättävän näyttelyn.
Tokihan minua harmittaa, että en voi enää ostaa vapaasti suosikkisoijamaitoani tai herkutella juustoilla. Mutta asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Luopumalla entisestä tulotasostani minulla on nyt mahdollisuus viettää enemmän aikaa siellä, minne osa minusta on lakkaamatta kaivannut viimeiset vuodet.
Rakkaus sekä mieheeni että Ahvenanmaahan on ollut yhtälö, jota ei ole ollut helppo ratkaista. Monen mielestä minun olisi kuulunut valita vain toinen. Mutta minä olen sitä mieltä, että kun on tarpeeksi itsepäinen, saa molemmat <3
Kyllä, olen miettinyt paikasta luopumista joka vuosi. Etenkin nykyisessä tilanteessani kakkosasunnon pitäminen kuulostaa lähes absurdilta. Eihän tässä mitään järkeä ole todellakaan. Mutta pitääkö aina ollakaan...? Johonkin se raha tässä elämässä aina katoaa, se voi olla uudet farkut, laukku tai Stockmann Herkun kanta-asiakkuus. Tai se voi olla mahdollisuus katsoa kirjastosta lainattua dvd:tä maarianhaminalaisen kattohuoneiston punaisella plyysisohvalla.
- Sitä paitsi olen ihminen, joka uskoo, että asioilla on aina tapana järjestyä. Nytkin ne ovat järjestyneet niin, että saan tehdä extravuoroja vanhassa työpaikassani täällä Maarianhaminassa. :) Elämäni on juuri nyt aika mukavaa. Saan tehdä useita eri töitä, kirjoittaa blogia ja olla vapaa. Ei minun oloni juuri köyhältä tunnu, vaikka kahvila-lattet ovat jääneet hyvin vähiin ja joudun kulkemaan Onni-bussilla.
Yhden asian tiedän: tämä ympäristö on minulle suurempi rikkaus kuin mitkään eurot säästötilillä.
.
