Jokaisella on maailmassa lempipaikkoja, joissa mielen ja sydämen valtaa extralämpö ja rauha. Paikkoja, joihin olemme muodostaneet erityisen kiintymyksen. Pääsi näihin paikkoihin kerran 10 vuodessa tai joka ilta, aina ne kietovat vieraansa samaan maagiseen hyvän mielen vilttiin.
Tällaisia paikkoja minulle ovat Lykavittos-kukkula Ateenassa, pieni Agios Konstantinoksen kirkko Paroksella (vailla mitään uskonnollista kontekstia), mieheni perheen mökki Pirkanmaalla, Valkeisen lampi Kuopiossa ja Maarianhaminan Länsisatama.
Voisin istua Västerhamnissa ÅSS Marinan vierassataman laiturilla joka ilta. Täällä mieli tyhjenee, ja samalla täyttyy. Rauhasta ja harmoniasta. Talvellakin täällä on ihana käydä. En kyllästy näkyyn auringonlaskun kultaamista Pommern-laivan mastoista koskaan.
Västerhamn maanantai-iltana 13.6.2016.
Veden läheisyydessä on jotain erityistä... Ja laivoissa. Veneissä. Rakastan katsella purjeveneitä, moottoriveneitä, soutuveneitä... Matkustajalaivoja, ihan vaikka sitä möhkälemäistä Ruotsin lauttaa. Ne edustavat jollain tapaa vapautta, lähdön mahdollisuutta. Eri lailla kuin autot, juna tai lentokone. Ehkä se on se veden elementti. Vedessä on jotain jota en osaa pukea sanoiksi... Aava, horisontti, loppumattomuus? Ja samalla rauhoittava kantavuus.
38 comments on “Onnea on auringon kultaama masto”
Vesi on kaunista. Ääretöntä. Sitä pitkin pääsisi maailman ääriin. Myös jopa hieman pelottava, hallitsematon ja arvaamaton.
Hienon näköistä. Kaunis Sanni sopii kuvaan enemmän kuin hyvin :) Pitäisikin joskus lähteä Ahvenanmaalle käymään, olen haaveillut siitä. Oletko käynyt koskaan Kotkassa? Täällä on kaunista, meri...ja niitä veneitä! :D
Kyllä vain :) Pistäydyimme kauniissa Kotkassa kesän 2013 roadtripillämme, tosin harmillisen vähän tuli otettua siellä kuvia:
https://karkkipaivablogi.com/2013/07/03/roadtrip-day-3-ahveneuforiaa-kotkassa/
Oi Valkeinen! Vaikka se onkin tässä naapurissa ja lenkkeilen siellä koiran kanssa joka viikko, pitää toisinaan oikeasti pysähtyä ihailemaan maisemia. Valkeinen on meidän the piknik -paikka miehen kanssa, ollut ensi tapaamisesta lähtien. Muistan, kun mies kävi ostamassa Eväskulmasta minulle oluen ja itselleen jonkun mansikka-limesiideriällötyksen sinä keväänä, kun tavattiin ensimmäisen kerran ja mentiin Valkeisen nurmikolle istuskelemaan :)
Aaww, ihana Valkeis-muisto jota vaalia <3
Näillä ( ja muilla karkkipäiväblogin) kuvilla ja jutuilla kelpaa fiilistellä tulevaa. Perheemme pitkäaikainen haave Ahvenanmaan lomasta toteutuu alle kuukauden päästä. Onko muuten suositella halpaa ravintolaa Maarianhaminasta tai kastelholman linnan suunnilta? :)
Ouuujee ^_^ Välkomna! :)
Hauskaa että satuit kysymään, olen juuri luonnostelemassa "Maarianhaminan ravintolat" -juttua tälle kesälle :) Edullisia ravintoloita täällä on kiusallisen vähän, pikaruokapaikkojen (Hese, Kotipizza, muut pizzeriat) lisäksi koko kaupungissa on oikeastaan vain yksi ravintola jota kutsuisin halvaksi, ja se on minigolf-radan yhteydessä oleva Ångbåtsbryggans Äventyrsgolf, arkikielessä "Bryggan". Tässä linkki menuun, siinä tosin lukee "Vårmeny" eli kevätmenu, mutta ehkä se on edelleen voimassa kun eivät ole päivittäneet..?
Golf-teemasta huolimatta paikka on lopulta kuitenkin ihan kiva myös ruokapaikkana, siellä on mukava, suosittu ja tunnelmallinen terassi jossa on yleensä aina vilkasta. En nyt ehkä romanttiselle illalliselle Brygganiin menisi mutta jos haluaa ihan kelvollista perusruokaa halpaan hintaan mukavassa ympäristössä niin ei muuta kuin Ångbåtsbryggan Äventyrsgolfiin :)
Seuraavaksi "halvin" ravintola on keskustan ravintolakorttelin Dino's Bar, jossa pääruoankin saa vielä alle kahdella kympillä. Menu täällä. Dino's on tosi suosittu paikka jokseenkin erikoisella konseptilla: se on samalla rock-baari mutta kuitenkin myös (hintojensa, casual-tyylinsä ja menunsa puolesta) kaupungin perheystävällisin ravintola. Eli siellä voit kohdata rock-hemmoja oluella ja lapsiperheitä purilaisilla ^_^
Jos hakee pelkkää lounaspaikkaa niin löytyy vielä yksi suositus: Sittkoffs Galleriassa (eli Torggatanin pienessä ostoskeskuksessa) sijaitseva Sittkoffska Gården. Lounaslistalla on aina neljä vaihtoehtoa ja hinta-laatu on erinomainen, myös itse paikka on kauppakeskussijainnistaan huolimatta todella tunnelmallinen ja "mysig". :) Ravintolassa on myös a la carte -menu, mutta illallispaikkana se ei ole kovin toimiva (ellei sitten kuulu aikaisiin illastajiin), sillä keittiö menee kiinni jo kello 19.30 ja koko paikka kello 20.00.
Ja jos ihan salaatti/täytetty voileipä -meininki kelpaa (tyyliin Subway), niin Torggatanilla on paikallinen Subway-versio Great Subs.
Kastelholman lähellä sijaitsee enää vain yksi ravintola: tunnetun tv-kokki Micke Björklundin Smakbyn. Ennen alueella oli myös toinen paikka nimeltä Jan Karlsgårdens Wärdshus, mutta Googlen mukaan paikka näyttää sulkeutuneen (itse söin siellä viimeksi kesällä 2011). Smakby vei käytännössä valtaosan Wärdshusin asiakkaista ja ilmeisesti Micke itse osti lopulta Wärdshusin mutta lopetti ravintolatoiminnan siellä. A la carte -menu on ahvenanmaalaista perustasoa (pääruoat 30 euron kieppeillä) mutta saatavilla on myös suppeampi, edullisempi Bakficka-menu, en tosin muista onko sillä joku kellonaikarajoitus. Arkisin on tarjolla myös edullisehko lounas kello 11-15.
Kiitos vastauksista! Laitetaan harkintaan dinos ja se lounasravintola. :) meillä kulkee mukana 6 ja 0 vuotiaat pojat mutta niiden kanssa mennään mihin vain :) luontopolkusuosituksiakin ehdin jo toisesta vastauksestasi lukemaan. Pääkohteenahan meillä on pommern, kastelholma ja sipsikauppa :) toivottavasti myös geokätköt vievät hienoihin (luonto)kohteisiin.
Hei, kahlasin juuri läpi postauksiasi Kreikan saarista ja ajattelin kysyä paria asiaa, vaikka ne eivät tähän postaukseen liitykään :)
Haluaisin heinä-elokuun vaihteessa lähteä jonnekin edes viikon matkalle ja Kreikka kävi ensimmäisenä mielessä. En vielä tiedä lähtisinkö yksin, vai kaksin kaverini kanssa, mutta kuitenkin. Mietin kohteeksi Zakinthosia (Zakynthosia?), mutta en tiedä onko paikka kovin turistien valtaama ja "biletyspaikka"? Kuvissa kyllä näyttää todella kauniilta. Ja onko kyseessä sellainen paikka, jonne yksin kannattaa mennä? Pahoittelut kysymystulvasta :D Haussa olisi joku kiva, kaunis saari, jossa voisi oleilla (kauniilla) rannalla ja uiskennella, bilettämään en ole lähdössä. Ja että ranta olisi ihan kävelymatkan päässä! Matkustuskokemusta minulla on hyvin vähän ja miellän itseni enemmän sellaiseksi reppureissaaja-tyypiksi, mutta nyt aloin jo kallistumaan jonkun edellisen valmismatkan puoleen.
Mietin vaihtoehdoiksi myös Skopelosia ja Skiathosia... Ääh, oon ihan pyörällä päästäni kun mietin vaan, et mikähän olisi paras paikka... :D
Moi, vastaan kun kerkeän :)
Äh, pahoittelut kun en ole ehtinyt vastaamaan, nytkin just lähdössä töihin. Toivotaan että muistan tämän illalla :)
Noniin, jos nyt onnistuis...! ^_^ :D
Zakynthos on yksi Kreikan vilkkaimpia bilesaaria mutta profiloituu eri lailla kuin tyylikkäämmät bilemestat kuten Mykonos. Zakynthos on etenkin brittituristien suosiossa ja he bailaavat siellä niin että näkyy ja tuntuu :D Bilealue rajoittuu Laganasin kylään ja sen ympäristöön, Zakynthoksella on siis myös rauhallisia perhelomakohteita. Zakynthos on kaiken kaikkiaan mukavan monipuolinen sillä siellä on ihania rantoja, rauhallisia kyliä, kaupunkimaista kulttuuria (pääkaupunki Zakynthos Town) kuin biletysmahdollisuuksiakin. Historiallisia nähtävyyksiä tai erityisen hurmaavaa arkkitehtuuria siellä ei ole, mutta jos niitä ei kaipaa niin Zakynthos on oikein kiva paikka.
Koen vaikeaksi vastata kysymykseen, "Onko kyseessä paikka jonne kannattaa mennä yksin", kun itse koen että melkeinpä mihin vain kannattaa mennä yksin :) Mutta jos tarkoitit asiaa turvallisuuden näkökulmasta, niin kaikkialla Kreikassa on kyllä paikallisten taholta turvallista. Kreikkalaismiehet eivät ahdistele turistinaisia, yksinäisiäkään. Jos jonkun lähentelyjä pitää varoa niin ehkä niiden muiden turistien, kuten Laganasissa villien brittien... ;)
Kuvailusi perusteella saaret kuten Skiathos ja Lefkas (Lefkada) voisivat paremmin vastata hakemaasi. Se, miten lähellä rantaa majoitus sijaitsee, riippuu matkanjärjestäjästä ja miten he ovat kohteet valinneet. Kannattaa siis selailla matkanjärjestäjien esitteitä :) Manner-Kreikasta suosittelen Pargaa, kuvankaunis paikka ja pitkä, kultainen hiekkaranta lyhyen kävelymatkan päässä kaupungista (tai "townista", Parga ei ole ihan kaupunki mutta suurempi kuin kylä :))
Todella kaunista, Sanni!
Kuule, mä olen tulossa heinäkuussa vajaaksi viikoksi Ahvenanmaalle miehen ja koiran kanssa, ja kuulisin mielelläni suosituksia siitä mitä koiran kanssa voi tehdä Ahvenanmaalla. Onko jotain erityisen kivoja luontopolkuja? Koiraystävällisiä ravintoloita? Ainakin Västerhamnissa on käytävä näiden kuvien perusteella :). Niin, ja majoituskin on jo hoidossa kiitos sun vinkkien: yövytään Björnhufvudissa :).
Auts, nyt heitit pahan. Koiraystävällisiä ravintoloita ei taida olla, ehkä Maarianhaminan Dino's mahdollisesti sallii koirat (olisi ainakin tyylinsä ja henkensä puolesta sellainen, kaupungin "most laid back" -ravintola), mutta en ole koskaan nähnyt hauvoja täällä yhdessäkään ravintolassa.
No, Björnhufvud kyllä sallii koirat! ^_^ :D Mutta sen tiesittekin jo :)
Luontopoluista suosittelen seuraavia: (eli ei tää kai ollutkaan lopulta niin paha? :D)
Maarianhamina: Strandpromenad, 7,5 km. Tää on ihan mun lemppari, mutta yhtymäkohta länsipuolelta itäpuolelle on edelleen merkkaamatta ja varmasti vaikea hahmottaa turistille. Polku katkeaa länsipuolella hieman Kalasataman jälkeen ja on kuljettava tavallisia katuja asuinalueen läpi toiselle puolelle. Tämä kohta reitistä on täysin merkkaamatta vaikka polku muuten on kyltitetty, en tiedä miten kukaan turisti löytää polun jatkon. No, pelkkä itä- tai länsipuolen kävelykin on kyllä mukava. :) Etenkin länsipuoli illalla, koska laskeva aurinko <3
Maarianhaminan lähistö:
Nåtö Naturstig 3 km. Lyhyt polku mutta Nåtön alue ja etenkin sinne vievä pyöräilyreitti (no voi sen ehkä koiran kanssa kävelläkin jos oikein jaksaa reippailla) ovat todella kauniita.
Ramsholmen 2 km (vielä lyhyempi mutta henkeäsalpaavan kaunis etenkin alkukesästä valkovuokkojen kukkiessa)
Maarianhaminan ulkopuolella:
Bomarsundin linnoituksen ympäristössä Bomarsundsleden (4,2 km) ja Prästö vandringsled (5,5 km), huikeita!! Todella suositeltavia, etenkin historiasta ja raunioista kiinnostuneelle. Vaihteleva maasto ja todella upeat maisemat!
Kastelholman linnan ympäristössä Kastelholms Skoggstig (3,5 km), koko linnaa ympäröivä alue on aivan ihastuttavaa kävelyaluetta, ei sinällään luontopolku sanan varsinaisessa merkityksessä mutta ulkoilualuetta kuitenkin. Ihan lempipaikkojani Ahvenanmaalla.
Långbersöda ja Stenåldersstig (5,5 km) Saltvikissa. Polku vie mm. Ahvenanmaan korkeimmalle kohdalle Orrdalsklintille. Kiviajan asutusaluetta seuraava Stenåldersstig sopii historiasta kiinnostuneelle. :)
Joistain luontopoluista löytyy muistaakseni kartta Visit Ålandin toimistossa, maksullinen siis. Ilman karttaa noita polkuja on vähän vaikea löytää, se on niiden heikko puoli. Kaikki Ahvenanmaan polut ja vaellusreitit löytyvät myös kirjasta nimeltä Åland - Vackra, cykla, paddla jota myyvät Visit Åland ja kirjakaupat Maarianhaminassa. Mulla on tuo kirja ja se on tosi hyvä :) Monen monta polkua on vielä käymättä yli vuosikymmenenkin jälkeen ^_^
- Vielä tuli yksi suosikki mieleen: Kungsön patterialue :)
olet todella onnellisen ja kauniin näköinen!
Kiitos :)
Nyt kolahti :) Kiitos näistä Ahvenanmaa-vinkeistäsi! Tulevat käyttöön. Ramsholmen on kyllä hieno! Getabergen ympäristöineen on myös käymisen arvoinen ja vanhat kivikirkot vaikka pyöräilyreittien varrella on myös kivoja vierailupaikkoja. Lähistöltä löytyy usein hienoja luontopaikkojakin. Kirjoitit hienosti merestä ja laivoista. Se vapaus tulla ja mennä, kantavuus. Yhteys. Vedestä tuleekin uusi kotimatkani, maantiet vaihtuvat meritieksi. Ihan pian. Tai ajan kanssa toivottavasti tunne seuraa perässä. Uusi koti- muutan nimittäin Ahvenanmaalle kesän lopussa :)
Oiii vitsiläinen, muutat tänne! :) Lämpimästi tervetuloa :) Minne päin olet muuttamassa, jos saa kysyä näin yksityisyyden puolelle menevää..? En pahastu jos jätät vastaamatta :)
Getabergen on tosiaan myös aivan ihanaa aluetta ja Soltunassa hyvät ruoat. Mutta hullua kyllä - en vieläkään ole kävellyt Getabergenin klassista luontopolkua joka menee sinne luolalle.
Ahvenanmaan kirkot... oi, niistäkin voisin tehdä vaikka ihan oman postauksen, rakastan kirkkoja rakennuksina ja Ahvenanmaan vanhat kirkot ovat vanhan suomalaisen kirkkoarkkitehtuurin ystäville (tai muuten vain tunnelmallisten paikkojen arvostajille) ehdottomasti vierailun arvoisia paikkoja. Jomalan ja etenkin Sundin kirkot kuuluvat suosikkeihini, Jomalan siksi että asuin sen lähellä puoli vuotta ja siitä tuli minulle tärkeä mietiskely- ja rauhoittumispaikka, ja Sundin siksi että se on niin mielettömän kaunis ja henkii jotenkin aivan erityistä historiallista arvokkuutta.
Oi kiitti paljon :) Muutan Getaan :) Kannattaa tosiaan kulkea se Getabergenin luontopolku! Maisemat palkitsevat ihan varmasti. Olisipa kiva lukea sinulta sellainen kirkkopostauskin. Juurikin rakennuksina ne on niin hienoja! Ja niihin voi syntyä aivan erityinen suhde. Lapsena käytiin usein perheeni kanssa niissä, kun historianopettajaisäni oli jonkinsortin friikki enkä tosiaankaan osannut arvostaa niitä esittelykierroksia... (enkä ihan heti olisi uskonut aikuisenakaan, että muutan vielä Ahvenanmaalle ja palaan niihin kirkkoihinkin.) Ihana oli lukea myös sun mietiskely/ rauhoittumispaikkakirkosta :)
Åh, Geta :) Ehkä joskus törmätään luontopolulla tai Getan kirkossa...? ^_^
Ei muuta kuin tervetuloa saarelle :)
Todella kauniita kesäisiä kuvia. Ajatukseen laivoista, lähtemisestä ja vapauden tunteesta voi niin yhtyä. Hyvän kesän jatkoa!
Kiitos samoin sinne :)
Noihin maisemiin taas juhannuksen jälkeen niin kuin viimeiset 11 vuotta. Vain se kesä, kun odotin poikaa ja se kesä kun poika oli syntynyt, ovat jääneet välistä.
Siellä meidän perhe lataa akkunsa.
<3 <3
Hei Sanni!
Kiitos lähes täydellisestä blogista!
Kaikki aiheesi kiinnostavat, ja kirjoitustyyli sekä valokuvat miellyttävät kovasti.
Kaipaisin apuasi: minkälainen meikkikynänteroitin käytössäsi on?
Hamstrasin Roomasta Sephoran ihania kyniä koska muistin ylistävät arvostelut täällä, ja ah sitä valikoimaa!
Nyt olen kohdannut kamalan ongelman, teroittimeni pilaa kärjet, tekee niistä teräviä ja rouhii
osan värimassastakin pois!
Ostin jo uuden- mutta sama juttu, apua, mikä neuvoksi?
Lisäksi mietin seuraavaa: auttaisiko pohjustusaine luomille ettei jumbokynän väri leviäisi luomen yläosaan?
Kiitos tuhannesti avustasi ja kuparinkultaamia illanruskoja sinne rannoille :-)
Moi Sari!
Kiitos ihanasta palautteesta ^_^
Moni muukin on kommentoinut tuota Sephoran kynien teroitukseen liittyvää ongelmaa. Minulle on käynyt täysin sattuman kautta niin onnekkaasti, että joskus muinoin ostamani ihan random-teroitin, muistaakseni laivan tax freesta (en tiedä edes terottimen merkkiä), on aivan sairaan hyvä ja teroittaa Sephoratkin moitteettomasti. Koska en tiedä minkä merkkinen se on, enkä ole edes 100-prosenttisen varma mistä sen aikoinaan hankin, en voi vinkata kysyjille tätä nimenomaista teroitinta.
Siksipä kävinkin viime Pariisin reissussa asiakseni Sephorassa kysymässä, millä ihmeellä heidän kynänsä saa teroitettua ilman että ne menevät rikki. Sieltä suositeltiin (no, odotetustikin ^_^) Sephoran omaa pientä teroitinta. Toisaalta luulisi että talon oman merkin tuotteet on kehitetty toimimaan keskenään, ja suositus on ihan validi. Koska noiden Sephora-kynien teroitus näyttää olevan todella yleisesti ongelmallista, voisi olettaa että heidän oman teroittimensa hoitaa homman. Olisi vähän outoa jos sekin rikkoisi kynät.... Millä Sephora sitten neuvoisi asiakkaitaan teroittamaan kynät?
Mitä jumbokyniin tulee, niiden vahamainen koostumus ei pysy kaikkien luomilla edes pohjustuksesta huolimatta. Riippuu koostumuksesta, eri valmistajien jumbokynät ovat vähän erilaisia, esim. NYXin ja Yves Rocherin kynät on pysyneet mulla tosi hyvin mutta sitten taas joidenkin muiden merkkien (Gosh, Max Factor, mitähän näitä on ollut...) ei. Eli pohjustajaa kannattaa aina kokeilla, mutta se ei takaa kiinnittyvyyttä.
Heippa ja lämmin kiitos perusteellisesta vastauksesta, täältä kyllä selviää kaikki-ihanaa!
Iloista päivää sinulle!
Oih, niin ihanat kuvat <3 Yksi meri-lover täällä ilmoittautuu! Rakastan rantoja, veneitä ja kaikkea mitä niihin liittyy. Järvet, joet ja kosket ovat viehättäviä myös, mutta meressä on jotenkin niin... omanlaistaan tunnelmaa. Olisiko se, että (kuten jo pienenä tyttönä pää pyörällä ajattelin) sitä pitkin pääsee mihin vaan! Maailma ja matkustaminen kun ovat aina kiehtoneet <3 Olen yrittänyt tallettaa blogiinkin yhä enenevässä määrin merikuvia, ihanaa kun tuli taas kesä! :)
Ja hei, aihe innosti myös kommentoimaan, jota en ole tainnut kyllä montaa kertaa tehdä :D Muistaakseni vain kerran aiemmin johonkin Blistex-aiheeseen - se kun on myös kovati sydäntä lähellä, hih ;)
Blistex, meri ja laivat, ei huonoja innostuksia ^_^
Ihanan rauhallinen fiilis tuli tästä!❤
Oi nuo satamakuvat! Ja meri, pilvet, Pommernin väräjävä kuvajainen vedessä... Pian pääsen taas itsekin jokakesäisesti noihin maisemiin nauttimaan Ahvenanmaan raikkaasta ilmapiiristä, meriuinneista ja toivottavasti myös aurinkopäivistä. Ahvenanmaahan on tutkitusti Suomen aurinkoisin kolkka! - Muuten, rillisi taitavat olla pysyvästi vähän vinossa. Eipä se haittaa, on vain pieni hupaisa yksityiskohta. ;-)
Niinpä ^_^ Luulen, että korvani vain ovat eri tasolla jolloin rillien on mahdoton olla täysin suorassa :D
Itsekin rakastan satamia, ne ovat niin ihania paikkoja. Siellä ei tule aika pitkäksi, vaikka pitäisi vain odottaa. Niin erilainen paikka. Ja varsinkin laskusillat, vai ovatko ne oikeammin lastaussiltoja, ovat kiehtovia - sekä laivan kanssa että ilman. Vesi toki myös kuuluu tähän satama-elämykseen ja muutenkin rakkaudenkohteisiin.
Onko sinulla lapsuudesta jotain muuta rakasta maisemaa kuin tuo Kuopiossa sijaitseva järvi? Itselläni lapsuuden paikat ovat kuitenkin jotenkin vain rakkaita nekin, vaikken niistä ole aina pitänyt. Ne ovat tärkeydessään nostaneet päätä vasta viime vuosina, ja ehkä kaukokaipuu niihin paikkoihin tuo sellaista nostalgiaa muisteluihin.
Mummon mökin maisemat Hattulassa <3 <3 Pellot, metsät, pihapiiri saunarakennuksineen ja natisevine keinuineen, läheinen suuri sorakuoppa joka oli lapselle jännintä mitä maailmassa saattoi olla. Mökki myytiin kun olin 12 mutta kaikki on piirtynyt mieleeni kuin etsattuna... pihakaivo joka oli minusta pelottava (sinnehän olisi voinut pudota), kylmäkellari joka myös oli ummehtuneine hajuineen pelottava paikka, puuliiteri jonka katossa oli ampiaispesä, mökin portaat joilla pesin iltaisin hampaita... marjapensaat takapihalla, ruiskaunokit kukkapenkissä, hassun makuiset taikinamarjat... Kasvimaa jossa tilliä, hernettä ja perunaa. Keitetyn perunan ja tillin maku.... Timotei-shampoo saunan lauteilla. Voi että, onneksi tuon kaiken on voinut säilyttää tallessa mielessään ja sydämessään vaikka mahdollisuutta käydä siellä (tai menneessä...!) ei enää olekaan.
Ihania muistoja ja onneksi ne säilyy. Minunkin mummulan (jossa nimenomaan asui mummu) lähellä oli soramonttu. Voi että se oli jännä paikka, ja vähän salaa sinne aina mentiinkin. Vierailu sinne näin aikuisena on päätynyt vähän aikaa sitten jo to do -listallani! Pitäisi toteuttaa...
Oman mummulani ihanassa saunassa oli Mökki-shampoota. En ole tiennytkään, että tuo Timotei on vanha merkki (onko se muuten samaa kuin nykyäänkin kaupoissa myytävä Timotei?).
Ostin muuten EM-postauksesi ihanien violettien meikkikuvien inspiroimana Tokmannilta violetteja sävyjä sisältävän paletin (hintaa 5,90 euroa), jota olin katsellut jo pitkään. Nyt vähän kokeilen sellaista laventelin väristä koko luomelle ja sitten luomivakoon violettia. :) Ihania värejä!!!
Sitä en osaa sanoa. Mun mielestä Timotei oli pitkään välillä pois myynnistä, ainakin Suomessa, ja hätkähdin kun au pair -kesänäni törmäsin merkkiin Kreikassa. Olin kai luullut että kyseessä on Suomalainen merkki, kun 'timotei' kuulostaa ihan suomelta.
Jee, kivaa :) :) Laventeli on kyllä yksi kauneimmista violetin sävyistä. Tämä tempaus kuulostaa ihan "villiintyneeltä" Jontulta ^_^ Mahtavaa! KesäJonttu :)
Käytätkö muuten pohjustajaa vai pysyykö luomiväri sulla paljaalla iholla?
Ilman meikkiäkin tiedän, että ei pysy pelkillä luomilla luomiväri. Laitan muutenkin aina aamuisin samaa peiteainetta myös yläluomille mitä menee silmienalusillekin. Nykyisin siis tuo tökötti on ollut NYXin peiteainetta, joka on parasta koskaan kokeilemaani. Nyt testailen myös Dermosilin silmämeikinpohjustajaa, mutta se ei asetu luomilleni kauniisti ainakaan suoraan kynästä; käden kautta jotenkuten, mutta ei ole yhtään niin hyvää kuin tuo NYX, vaikka toinen on vain peiteainetta ja toinen varsinaista luomenpohjustajaa.
Eihän kouliintunut karkkipäiväläinen muuten voisi sanoa, että ei käytä luomivärinpohjustajaa!
Hehheh ^_^