Jatkoa edellisen postauksen "mukavia uutisia" -teemalle.
Haluan jakaa tämän: palasin yli kahden vuoden tauon jälkeen kuntosalille. Tää on itselleni iso juttu, sillä aloitettuani säännöllisen salitreenin 17 vuotta sitten mulla ei ole koskaan ollut näin pitkää totaalitaukoa kuntosalilta.
Salikorttini mukaan olin loggautunut sisään edellisen kerran kesällä 2020.
Luulen, etten ole ainoa, jolta korona katkaisi sali- tai ryhmäliikuntaharrastuksen kokonaan. 😕
Blogiani pitkään seuranneet saattavat muistaa, ettei mulla suinkaan ole mikään helppo suhde liikuntaan. (Vitutuksen lyhyt oppimäärä.) Haluan liikkua, koska se tekee hyvää, ja olen vuosien varrella oppinut pitämäänkin siitä - mutta mä en ole se euforiassa aamulenkkeilevä tennarityyppi tai jatkuvaa kehitystä hakeva dedikoitunut raudan nostaja. Olen samoja sabluunoja toistava perusatasolle tyytyväisenä juuttunut, pt-ohjelmia seuraava treenaaja, joka saa iloa ja energiaa yksinkertaisesti siitä, että liikun ja annan keholle ja lihaksille stimulaatiota.
Yhtä yksittäistä kokeilua lukuunottamatta mulla ei ole ollut mitään tavoitteita kehittyä. Oon tosi tyytyväinen sillä tasolla millä olen.
Mutta... nyt olin tipahtanut pois lähes kaikilta tasoilta. Pitkään jaksoin pandemian alettua tehdä kotijumppaa, ja viimeisin liikuntaan liittyvä kirjoituksenikin liittyy tähän - tehokas pakaratreeni kotona syksyltä 2020. Oi että, tuohon aikaan oli vielä paljon iloa ja virtaa liikuntaan, ja rutiini oli säilynyt yllä. Olen hyvin rutiinien kuljettama ihminen. Kun saan muodostettua rutiinin, minun on helppo olla sille uskollinen. Jopa vähän vastenmielisillekin rutiineille. Mutta kun rutiini jostain syystä särkyy... annas olla, on tosi vaikea nousta takaisin rattaille.
Tänä vuonna kotitreenit ovat hiipuneet hiipumistaan, ja käsipainot ja kahvakuulat ovat yhä vain harvemmin päässeet ulos vaatehuoneen nurkasta. Hyvä jos on yksi löysä jumppa vedetty viikkoon tai kahteen. Syksyllä huomasin, että motivaatio oli lähes kokonaan kadonnut, ja viimeistään Kreikan matka yhdistettynä koronaan tekivät lopun kaikesta treenistä melkein kahdeksi kuukaudeksi.
Koronan aikana tunsin konkreettisesti, kuinka veltolta ja energiattomalta keho todella tuntui. Se ei tuntunut mun keholta. Liikuntaa säännöllisesti harrastavat tietävät, että vaikka liikunta kuluttaa energiaa, se myös antaa energiaa. (En tiedä mitkä luonnon lait tämän takana ovat... miksi energiaa vievä toiminta myös antaa sitä..?)
Tämä energisoiva tunne oli täysin kadonnut, ja se oli sanalla sanoen ihan *rseestä. Päätin, että nyt loppui tekosyiden keksiminen ja liikunta palaa mun elämään, kunhan korona on sairastettu.
Viime viikonloppuna palasin salille.
Sinne meno tuntui karulta, koska syyllisyyden tunne oli niin suuri. Suunnilleen hävetti kirjautua sisään respan työntekijöiden silmien alla. Oli mielettömän kömpelö olo. Kotona olin joutunut miettimään, mitä salille edes pakataan mukaan - niin kauas oli tämä lähes kahden vuosikymmenen harrastus kaikonnut.
Mutta.... kun astuin juoksumatolle, minut täytti saman tien tuttuuden tunne. Hyvä tunne, tervetulleeksi toivottava tunne. Kun aloin siinä hitaasti hölkytellä, suu kääntyi hymyyn.
Eikä se hymy tainnut hiipua koko treenin aikana, ja näytin varmaan ihan pöhköltä nostellessani (aika kevyitä) painoja ja hymyillessäni iloisesti peilikuvalleni. Ai että se tuntui kivalta! Sen lyhyen 45 minuutin aikana koin suurta huojennusta, turvallisuuden tunnetta ja iloa - ja palautunutta varmuutta siitä, että juuri tämä liikuntamuoto kaikessa yksinkertaisuudessaan on just se mun juttu! Mä en ole ryhmäliikuntaihminen enkä crossfittaaja enkä maratoonari enkä padelin pelaaja. Mä tykkään nostella painoja ja saada lihaksille vastusta. Ihan kehittymättäkin mihinkään! 😍❤️ Se tuntuu mun kehossa hyvältä ja saan siitä valtavasti energiaa.
(Pitkään tunsin syyllisyyttä siitäkin, että en tykkää muista lajeista ja olen tylsä kun olen jumittunut vain salitreeniin, mutta tämä syyllisyys on sittemmin selätetty. On hyvä asia, jos ylipäänsä löytää lajin, josta tykkää! Ja hei - olenhan mä myös löytänyt talvella hiihdon..!)
Tänään oli mun neljäs kerta salilla tauon jälkeen ja kehoa kolottaa joka puolelta, mutta se on hyvää kolotusta. Joka kerta kun olen pakannut salikassin, olo on ollut entistä innostuneempi. Miten voi olla näin iloinen näin pienestä asiasta! 🤗
Tästä se rutiini taas lähtee rakentumaan. 🙂
(Rutiinit on kultaa, ja niihin kuuluu mun kohdalla ehdottomasti myös iPod salilla! En suostu kuuntelemaan musiikkia puhelimesta ja oon aina ihmetellyt, miten joku jaksaa kantaa painavaa puhelinta treenissä kroppaan "teipattuna".... 😀 Jopa se tuntuu hyvältä, kun avaa iPodin ja siellä on ne samat vanhat tutut soittolistat vuosien takaa...! ❤️💪)
Mulla on salitreeni vaihtunut käytännössä kokonaan kotona treenailuun omalla kehonpainolla sekä parilla kahvakuulalla.
Ja nyt mä en enää edes kaipaa salille...!
Aiemmin olen kokenut jonkinlaista "fuskausta" kun en ole päässyt salille. Kotijumppailu on ollut jotain, jolla väliaikaisesti korvataan salitreeni silloin, kun salille ei syystä tai toisesta pääse.
Kun korona tänä vuonna pakotti jäämään pois salilta, olen treenannut kevyemmin kotona - ja huomannut, että sehän on tosi mukavaa - ja kaiken lisäksi ihan yhtä tehokasta kuin salilla vääntäminen! Kaikkein kivointa on ollut huomata, että lihaskunto pysyy yllä kevyelläkin treenillä. Ei lihaksia tarvitse väsyttää hullun lailla, jotta kunto pysyy yllä. Treenaan 4 kilon ja 8 kilon kahvakuulilla, ja nämä ovat riittäneet vallan mainiosti.
Ei mulla tietysti koskaan ole ollutkaan mitään lihasten kasvatustavoitteita, mutta mahdollisimman isot painot ovat olleet mulle treenin mittari. Mun päähän on iskostunut vuosien aikana, että painoharjoittelussa painojen "kuuluu" nousta ajan myötä; jos niin ei tapahdu, niin silloin ei kehity.
Mutta tjaa. Mitä se "kehitys" sitten on..? Mihin pitäisi kehittyä, jos liikunta on "vain" hyvää mieltä ja oloa varten? Niinkuin mulle. Mun tavoite liikunnan suhteen on aina ollut hyvä olo kehossa, parempi jaksaminen ja terveyden ylläpito.
Painoharjoittelu on mulle mieleisin laji, koska se on helppoa, tekee nopeasti energisen olon, ei vaadi paljon ja on temmoltaan aina ollut minulle sopivampaa kuin pitkäkestoinen aerobinen treeni. Lenkit ovat tosi kivoja, mutta ne eivät koskaan voittaisi painoharjoittelua, mun keho tykkää vastuksesta..!
Kahvakuulien lisäksi mulla on jumppakuminauha, vatsalihas"pyörä" ja pieni jumppapallo. Niitä käytän kuitenkin aika harvoin. Kuminauha on hyvä hauiksiin.
Ihan naurattaa, että vasta koronatilanne sai mut kokemaan, että hyvänen aika, kevyellä kotitreenillä saavutan ihan saman hyvän olon ja lihaskunnon kuin salitreenillä - ja paremmankin...! ❤️
Olen käväissyt salilla pari kertaa kesän aikana vain todetakseni, että kahvakuulailu ja kyykkäily ulkona on paljon kivempaa. :) Samalla saa nauttia ulkoilmasta ja hyvällä säkällä auringostakin, eikä edes tule niin hiki kuin sisällä..! Win-win-win.
Kotona Tampereella treenaan lähikorttelin liikuntapuistossa - ja eräässä kaupunginosassa asuvat ovat kerran jos toisenkin saattaneet nähdä mut jumppailemassa paikallisella uimalaiturilla..! :D Mökillä terassi on mitä parhain "sali". :)
Haluan kannustaa muitakin matalan kynnyksen kotitreenailun pariin, ja siksi tämä postaus. :)
Erityisesti teki mieli tässä jutussa jakaa löytämäni tosi hyvä ja helppo pakara- ja jalkalihastreeni. Bongasin treenin kesän alussa Ida Jeminan blogista, ja oli tarkoitus linkittää tässä postauksessa tuohon Ida Jeminan postaukseen. Mutta kappas - Ida Jeminan blogi on tällä välillä kadonnut kokonaan. Ilmeisesti Ida on lopettanut blogin ja tulevaisuudessa treenijutut ovat tarjolla hänen maksullisessa sovelluksessaan.
Halusin kuitenkin jakaa tämän loistavan, helpon treenin, ja niinpä yritin kuvata liikkeet itse. Eivät ole yhtä selkeitä ja ammattimaisia kuin Ida Jeminalla, mutta jospa näistä kuitenkin jotain saa irti. :) Korostan, että treeni on Ida Jeminan blogista (julkaistu vuonna 2017, jos oikein muistan), ja hänelle siis kaikki kreditit tästä treenistä.
LIIKE 1 - YHDEN JALAN KYYKKY
Tee kyykky yhdellä jalalla, 10 toistoa per jalka. Tee sarja kolme kertaa (eli 3 x 10 kyykkyä per jalka.) Liike on tehokkain, jos pidät toisen jalan kokonaan ilmassa, mutta sillä voi myös ottaa tukea maasta jos liike tuntuu liian raskaalta. Kuten minä teen tässä kuvassa.
Oma huomioni: kun aloitin tekemään treeniä kesän alussa, en meinannut millään pysyä pystyssä yhden jalan kyykkäystä tehdessä. Mulla on niin huono tasapaino..! :D Eikä puhettakaan, että saisin toisen jalan pidettyä ilmassa kyykkyä tehdessä. En edelleenkään pysty siihen ja otan aina tukea toisella jalalla, mutta tehtyäni treeniä kuukauden, tasapaino ja voima oli jo parantunut sen verran, että pysyn pystyssä ja liike tuntuu hallitulta. :)
LIIKE 2 - KYYKKÄYS RISTIIN TAAKSE ASTUMALLA
Tämä on minusta treenin raskain liike, koska siinä tehdään neljä kyykkyä peräjälkeen = yksi liike.
2 a: Aloita astumalla taakse ristiin ja kyykkää.
2 b: tee peruskyykky molemmilla jaloilla.
2 c: astu taakse ristiin toiseen suuntaan ja kyykkää.
2 d: tee vielä peruskyykky molemmilla jaloilla. Eli yksi liike = neljä kyykkyä.
Toista tämä 10 kertaa = yksi sarja.
Toista sarja kolme kertaa. Yhteensä tässä tulee siis 120 kyykkyä.
Oma huomio: liike itsessään on helppo, mutta koska kyykkyjä tehdään niin monta, liike on todella tehokas ja suhteellisen raskas. Itselleni oli työn ja tuskan takana saada alussa 10 toistoa tehtyä per sarja. :) Kahdeksannen toiston kohdalla jo tärisin. :) Edistyksen huomaa, kun tärinä vähenee ja lopulta 10 toistoa alkaa mennä sujuvasti.
LIIKE 3 - HISSIKYYKYT
Käytän itse tässä liikkeessä lisäpainoa, mutta se ei ole tarpeen, vaan liikkeen voi yhtä hyvin tehdä kehon painolla.
Kyykkää alas ja tee alhaalla kolme pumppausta eli mini/"hissi"kyykkyä. Toista 10 kertaa = yksi sarja. Toista sarja kolme kertaa.
Oma huomio: minulle tämä liike on kyykyistä kevyin, ja siksi käytän tässä lisäpainona kahvakuulaa. Tämä on myös lempiliikkeeni tässä treenissä, koska se on niin helppo, mutta samalla tuntuu todella hyvin pakaroissa :)
LIIKE 4 - HIDAS KYYKKY VASTUKSELLA
Laskeudu kyykkyyn ja aseta kyynärpäät polvien sisäpuolelle. Paina kyynärpäitä voimakkaasti polven sisäpuolta vasten, jolloin syntyy vastus (kuten lonkan lähentäjälaitteessa salilla).
Nosta peppu hitaasti ylös, pitäen kyynärpäiden vastus polvien sisäpuolella. Toista 10 kertaa. Tee sarja kolmesti.
Liike vaikuttaa sekä pakara- että reisilihakseen että lonkan lähentäjiin.
Oma huomioni; tämä on mulle ikävimmän tuntuinen liike treenissä, ja myönnän skippaavani sen usein. Liike on helppo, mutta kyynärpäiden painaminen tuntuu inhottavalta mikä vie motivaatiota...! :D
LIIKE 5 - LANTIONNOSTO SELINMAKUULLA
Asetu selinmakuulle ja koukista jalat, vetäen ne lähelle lantiota. Nosta toinen jalka pystysuoraan ilmaan ja nosta lantiota niin ylös kuin pystyt. Kohdista liike koukistuneen jalan pakaraan. (Mulla oli aluksi vaikeuksia tajuta, missä tämän pitäisi tuntua... :D)
Tee nostoja 12-15 kertaa per jalka = yksi sarja. Tee kolme sarjaa.
LIIKE 6 - JALAN NOSTOT SIVULTA TOISELLE
Viimeinen liike..! :)
Asetu kuvan asentoon ja nosta toinen jalka kohtisuoraan ilmaan.
Vie jalka hitaasti maassa olevan jalan yli ja kosketa varpailla kevyesti maata, vie sitten jalka samalla lailla toiseen suuntaan. Teet siis jalalla puoliympyrän ilmassa. Palauta jalka maahan. Tässä liikkeessä tärkeää on tehdä liike mahdollisimman hitaasti, jotta pakara rasittuu. Toista liike samalla jalalla 10 - 12 kertaa, ja tee sitten sama toisella jalalla. Toista tämä satsi kolme kertaa.
Oma huomio; tämä liike tuntuu alussa tosi kevyeltä, mutta muuttuu toistojen myötä raskaammaksi. Haluaisin jossain vaiheessa hankkia nilkkapainon tähän lisärasitteeksi, mutta hyvin menee näinkin. :)
Ida Jeminan treenin jälkeen pakaroissa todella tuntuu seuraavana (tai jo samana...!) päivänä, että niitä on jumpattu! :) 👍
En olisi uskonut, että pelkällä kehon painolla saa näin tehokkaasti lihaksissa tuntuvan harjoituksen. Suosittelen tekemään mahdollisuuksien mukaan pienen lämmittelyn ennen treeniä, niin minimoit lihasten kipeytymistä.
Mä olen tehnyt Idan pakaratreeniä 1-2 kertaa viikossa kesäkuusta saakka, ja tunnen selvästi, että pakarat ovat vahvistuneet. Idan blogijutun otsikko lupaili tällä treenillä "pyöreää persikkapyrstöä", mutta sellaista ei mun geeneillä tulla saamaan vaikka kyykkäisin joka päivä :D Eipä nuo persikkaiset peput ole mulla tavoitteenakaan. On vain kivaa treenata ja tuntea kehossa energisoitunut olo ja vahvistuneet lihakset :)
Pakaralihastreenin lisäksi teen 1-2 kertaa viikossa yläkropan treenin, johon kuuluu punnerruksia sekä hauikset, olkapäät ja ojentajat kahvakuulapainoilla (hauikset myös jumppanauhalla). Ja vatsalihaksia silloin kun jaksan..! :D Välillä teen kahdeksan kilon kuulalla koko vartaloa treenaavia perusliikkeitä kuten heilautuksia ja tempauksia. Kahvakuula on kyllä 😘
Hyviä kotitreenejä teille muillekin :) Onko monella muullakin jäänyt sali koronan takia...?
En ole pitkään aikaan kirjoittanut liikunnasta. Ei ole ollut syytäkään.
Lopetin vuodenvaihteessa 2017/2018 melkeinpä kaiken liikunnan, en tehnyt yhtään mitään puoleen vuoteen. En käynyt lenkillä, en käynyt jumpassa, en katsonutkaan puntteihin päin.
Kesällä 2018 tein rauhallisen paluun salille ja pääsin taas säännölliseen treeniin kiinni, mutta liikunta ei alkanut maistua entiseen tapaan. Puolen vuoden tauko oli romahduttanut vaivalla hankkimani juoksukunnon täysin, ja turhauduin parin lenkkiyrityksen jälkeen. "Olkoon. Mä en juokse", sanoin.
Jätin aerobisen liikunnan kokonaan pois ja kävin vain suorittamassa salia. Tajusin, että siitä nimenomaan oli kyse; suorittamisesta. Liikunta ei tuntunut mukavalta ja raahauduin tutun rutiinin läpi koska pääni sanoi, että tämä on hyväksi.
"Harrastathan liikuntaa? Se edistää toipumistasi", sanoi lääkärikin viime keväänä.
"Joo, harrastan", sanoin.
Mutta edistikö minun zombie-salitreenini todella palautumistani vuosien uupumuksesta ja stressikierteestä? Ei varmastikaan.
Kaikeksi onneksi tapahtui niin iloinen asia, että sain keväällä sisareltani hänen vanhan polkupyöränsä. Aloin pyöräillä ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen. Ja ai että minä pyöräilinkin. Violettihiuksinen nainen nähtiin kiertämässä pyörineen Tammelaa, polkemassa Nekalantietä ja parkkeeraamassa Hiedanrantaan. Pyöräilin joka päivä.
Pyöräilen edelleen. ❤️
Syksyllä pysähdyin eräänä päivänä asuintaloni portaissa ja kuuntelin puuskuttavaa hengitystäni. Olin jo pitkään ollut taas tässä pisteessä; peruskunto niin pohjalukemissa että kahden kerroksen portaat saivat keuhkot anomaan armoa. Leppoisa pyöräily voi tehdä hyvää mielelle mutta tässä asiassa se ei auttanut.
Tein päätöksen; nyt lopettaisin väsyneen salisuorittamisen ja alkaisin kuntouttaa itseäni oikeasti. Tarvitsisin siihen apua. Olin toipumassa kriisistä ja pitkästä uupumuksesta eikä vanhoihin kaavoihin kangistunut liikunta"harrastukseni" selvästikään tukenut toipumistani.
Kävelin kuntosalini asiakaspalveluun ja kerroin etsiväni personal traineria palauttamaan minut lempeästi liikunnan ilon pariin. Ei muuta tavoitetta kuin voida hyvin ja tuntea taas hyvää mieltä liikkuessa. Ja joo - kävellä portaat ylös hengästymättä.
Selailin kuntosalini personal trainereiden listaa, ja joukosta erottui nainen, jonka kasvot olivat aiemmin jääneet mieleeni salillani. Hän vaikutti sympaattiselta tyypiltä, ja kun naisen CV:ssä mainittiin arjen voimavarat, mindfulness ja esikoisteos "Miksi suoritamme?", tunsin että tässä voisi olla minun valmentajani.
Marisasta tuli personal trainerini, ja olen vihdoin oikealla tiellä liikunnan kanssa.
Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen minulla ei ole varsinaista painoharjoitteluohjelmaa lainkaan, vaan teen salilla toiminnallisen lihaskuntoharjoituksen kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi teen kerran viikossa aerobisen harjoituksen ja kerran viikossa intervallilenkin.
Ohjelma on helppo ja hauska, ja sitä on tosi kiva tehdä! Ja vaikka se on helppo, olen sykettä nostavien liikesarjojen jälkeen ihan puhki. :) Kuntoni on huono, mutta se nousee pikkuhiljaa. Jonain päivänä en enää olekaan ihan niin puhki kyykkyhyppyjen tai punnerruskävelyn jälkeen :)
Marisa on myös pilates-ohjaaja, ja tulen tulevaisuudessa tekemään myös pilates-treenejä. Ainakin kokeilemaan!
Ne voisivat olla hyväksi avaamaan jäykkää kroppaani joka ei ole koskaan ollut innostunut venyttelystä. Harmittaa kun jätin joogan, joka oli niin hyvää kehonhuoltoa - mutta olen liikunnan harrastuspaikkojen suhteen laiska ja mukavuudenhaluinen, sitä ei voi kieltää. Kun kansalaisopiston edulliset joogatunnit siirtyivät lähikorttelista kaupungin toiseen päähän, jätin joogaharrastuksen.
Perheessäni on kaikilla "tanssijan nilkat" - vain minun nilkkani ovat jättäneet tämän fysiologisen edun hyödyntämättä ;)
Ehkä näillä jaloilla voisi joskus myös kokeilla nyt-niin-trendikästä barre'ta..?
LUONTO
Itsestään selvä vinkki on luonnossa liikkuminen. Mikään ei vähennä kierroksiani ja maadoita niinkuin luonto, erityisesti metsä.
Aina ei ole mahdollista päästä suureen metsään niinkuin kansallispuistoon, mutta lähialueilta löytyy pienempiäkin alueita joissa metsän voimaannuttava vaikutus toteutuu. Tampereella Pyynikki ja Kuopiossa Puijo ovat minun lähimetsiäni. Maarianhaminassa metsän virkaa toimittaa Västerhamnin pieni havupuinen luonnonalue. <3
ULKOILMA
Ulos meneminen rauhoittaa levottoman mielen ja kohentaa mielialaa. Ulos mennessä saa muuta ajateltavaa ja virikkeitä kuin neljän seinän sisällä. Ulkona ei tarvitse olla mitään kohdetta tai tavoitetta. Lähtee vain ja katsoo mihin päätyy. :) Se voi olla jännääkin. Olen löytänyt monia uusia kivoja paikkoja vain kävelemällä tai pyöräilemällä kaupunginosaan tai kortteliin jossa en ole ennen käynyt.
Ennen minulla piti olla aina "syy" miksi mennä ulos. Kauppaan, lenkille, salille, ravintolaan, siskon luokse, juna-asemalle... Nyt menen ulos vain ollakseni ulkona. Kuullakseni ja nähdäkseni muutakin kuin omat ajatukseni.
Tämä on minulle ihan ehdoton apu rauhoittumiseen:
YLE AREENAN LUONTODOKUMENTIT
Laitan kotona luonto-ohjelman pyörimään taustalle vaikka en varsinaisesti seuraisikaan sitä. Tiedättehän luontodokumenteille tyypillisen rauhallisen ja lempeän kertojanäänen. Linnuista, koralliriutoista ja eläimistä kertova ääni on äärimmäisen tyynnyttävä ja tuo turvallisen olon.
Joskus sitä saattaa jopa oppia jotain kuunneltuaan saman Avara Luonto -jakson viisi kertaa peräkkäin. :)
Onko teillä hyviä omia vinkkejä rauhoittumiseen, palautumiseen ja itsestä huolen pitoon?
Kyllä nyt on päästy kokemaan talvinen Lappi iholla ihan toden teolla. :)
Tammikuussa harmittelin, kun olisin niin halunnut viettää synttäreitä Lapissa mutta haave kaatui budjetti- ja ennen kaikkea vapaapäiväongelmiin toisen puoliskon taholta. Sitten sain tilaisuuden liittää itseni kiipeilijäkavereiden Posion reissulle, ja heti perään tarjottiin mahdollisuutta lähteä Carmexin kampanjan tiimoilta kokemaan Ylläs-tunturin meininkiä. Lapin ja minun kuului sittenkin kohdata tänä talvena <3
Olen tänä keväänä saanut kunnian olla Carmexin Suomen lähettiläitä, ja joku teistä on saattanut bongata nimeni Carmex-hyllyissä klassisen purkki-huulirasvan suosittelijana. Jos on yhtään lukenut meikäläisen huulirasvajuttuja blogista niin ei varmaan ole jäänyt pimentoon miten riippuvainen olen tuosta keltakantisesta purkista ^_^ Supertehokkaasti suojaava ja kosteuttava Carmex profiloituu erityisesti talviulkoilijoiden suosikkihuulirasvana, ja tässä hengessä minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä tutustumaan yhteen Suomen tunnetuimmista talviulkoilukeskuksista; Ylläkseen.
En ole koskaan aiemmin käynyt Ylläksellä. Ylipäänsä tunturi-Lapin kokemukseni rajoittuvat muutamaan harvaan vierailuun, joista Kilpisjärven ja Kevon kesävaellukset ovat päätyneet blogiinkin.
Aloituskuva kertoo tiivistetysti Ylläs-päivistäni: kimmeltävää aurinkoa ja paksua pilveä. Kuvat ovat hotellini Lapland Hotel Saagan terassilta.
TIISTAI
Saavuin Ylläkselle mitä upeimmassa säässä. Samasta säästä olimme saaneet nauttia maanantaina Korouomallakin. Ahh... leijuin hyvän olon pilvessä. Niin kaunista..! Pääsin vielä jatkamaan upeaa talvisen Suomen luonto-trippiäni. Kyllä nuo Etelä-Suomen talvet vain ovat tylsiä, ei voi mitään... on-off-talvea. Yhdellä viikolla lunta, toisella taas maa on sulaa. Minä rakastan vuodenaikoja ja viettäisin mieluusti kunnon talvea ihan sen kokonaiset kolme kuukautta. Kyllä pohjoisessa asuvien kelpaa.
Tällaisissa maisemissa pääsin kohtaamaan Ylläksen:
Ylläksen alue koostuu kahdesta tunturin etelä- ja pohjoispuolelle sijoittuvasta kylästä; Ylläsjärvestä ja Äkäslompolosta. Pohjoista Äkäslompolon puolta nimitetään Ylläs Ski Resortiksi, Ylläsjärven puolta Sport Resortiksi. Yhteensä kylissä asuu noin 850 ympärivuotista asukasta. Sesonki jatkuu hieman pidempään pohjoisella Äkäslompolon puolella eteläisen rinteen pehmetessä aikaisemmin keväällä. Ihan uutta tietoa kaltaiselleni talvitunturi-noobille. :) Minä majoituin hieman hiljaisemmalla Ylläsjärven puolella jossa on vähemmän hotelleja ja mökkejä, mutta tämän puolen etuna on majoituksen läheisyys rinteeseen nähden; rinteeseen ja hisseihin pääsee parhaimmillaan suoraan hotellinsa terassilta.
Kylien ja tunturin ympärillä levittäytyy Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Opin myös, että Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto (yli 330 km) ja rinteissä maamme suurimmat korkeuserot. Minun kaltaiselleni patikkapirkolle alueelta löytyy myös paljon talvivaellusreittejä, kansallispuistossa risteilevistä kesäreiteistä puhumattakaan.
Ylläksen huippu on 718 metrin korkeudessa. Vierailupäivinäni tuuli aivan mielettömästi ja viivyttyäni huipulla tunnin olin kuin kokonaamapuudutuksen läpikäynyt ^_^ Mutta Carmexia tarvitsi lisätä vain kerran, hehe ;) Se pysyy.
Olin suunnitellut patikoivani alas (patikkareittejä kulkee myös tunturin laella) mutta tuuli ja katoava tunto raajoistani muuttivat suunnitelmia. Olin kuitenkin iloinen että sain kokea tunturin huipun kauneuden kirkkaassa, aurinkoisessa säässä. Seuraavina päivinä maisemat olivat peittyneet paksuun pilveen.
Kuuma kaakao maistui kun olin palannut tunturireissulta hotellille. Istuin terassillani ja lämpö palasi pikkuhiljaa sormiin ja varpaisiin. Hymyilin maisemalle ja koin onnea niinkin pienestä asiasta kuin ilmaisesta kuumasta vedestä jota sai hotellin aulasta :)
Olen muuten viisastunut huomattavasti Kilpisjärven reissusta; nykyään minulla kulkee aina mukana oma kaakaosekoitus tummasta kaakaojauheesta ja steviasta. :)
Illalla vedin hotellin ravintolan buffetissa perinteiset juustoöverit (ja saattoi muutakin ruokaa mennä aika lailla) ja vietin loppuillan huoneessani pinkeää ja aristavaa vatsaani hieroskellen. Noutopöydät....
Kun seuraavana päivänä kuulin, että olin huoneessa nököttäessäni missanut aivan mielettömän hienot ja voimakkaat, monta tuntia jatkuneet revontulet ihan siinä pääni päällä, vaivuin megalomaaniseen harmitukseen ja halusin kovasti syyttää ruokaähkyn aiheuttamaa hetkellistä sekavuustilaa. No ei. Kyllä mä vain rehellisesti unohdin revontulten mahdollisuuden. *saa potkaista*
KESKIVIIKKO
Keskiviikko valkeni hyvin eri värisenä kuin tiistai; harmaa pilvimassa peitti auringon ja tunturin rinteet. En antanut sen haitata vaan suuntasin Carmexin sponssaamaan Helly Hansen Mountain Battle -rinnesuunnistustapahtumaan Ylläs Ski Resortin puolelle. Tulisi nähtyä tämäkin puoli tunturia.
Kävi mielessä, olisiko ketään edes osallistumassa Battleen tässä säässä.
Mutta jo vain, viimainen sää ei estänyt hiihtolomalaisia saapumasta rinteeseen ja Battleenkin saatiin viisi joukkuetta.
Tuiverruksen läpi joukkueet lähtivät matkaan.
USAn hiihtokeskuksissa jo perinteeksi muodostunut Helly Hansen Mountain Battle järjestetään Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Koko perheen rinnesuunnistuskisassa suoritetaan rasteja 2-4 hengen joukkuein kolmessa eri kisakategoriassa.
Yhdellä rastilla oli hyödyllistä informaatioarvoakin; joukkueet pääsivät etsimään piipparien avulla lumivyöryyn hautautunutta.
Maalissa! :)
Kaikki osallistujat palkittiin runsain sponsoripalkinnoin Carmexilta, Helly Hansenilta, TomTomilta ja Bollélta. Joku kommentoi palkintojenjakotilaisuudessa että "Nyt ei lopu huulirasvat ihan hetkeen" :D
Vinkkinä muuten, jos satutte olemaan Ylläksellä pääsiäisenä: Helly Hansen Mountain Battle järjestetään seuraavan kerran 14.4. Jos siis vaikka kiinnostaisi kivan ulkoilutapahtuman lisäksi täydentää Carmex-varastot :)
Itse jatkoin ulkoilupäivää vielä patikoinnin merkeissä. Nyt kun on tänne päästy niin tunturimiljööstä otetaan kaikki irti. :)
Kuten ylempänä tuli mainittua, Ylläksellä on runsaasti myös talviretkeilyreittejä. Osa vaatii lumikengät ja nämä reitit on merkitty erikseen. Lumikenkäreiteillä kulkee myös fat bike -eli läskipyöräilijöitä. Yksi kiipeilijäkavereistani puhui fat bikeista Posiolla ja nyt näin sellaisia livenä ensi kertaa, näytti muuten kivalta puuhalta. Ehkä minäkin pysyisin pystyssä..? :) Ja varmaan hyvää treeniä! Voisi joskus kokeilla.
Yritin värittää harmaata maisemaa Carmexinkeltaisilla laseilla ^_^
Ja ehkä vähän sitä revontuliharmitustakin.
Kaikki puhuivat koko päivän edellisillan ja yön valo-show'sta, jopa kävelylläni kohtaamat makkaranpaistelijat laavulla. En päässyt karkuun mokaani. Eihän nyt tähtikirkkaana iltana sovi unohtaa käydä kurkkaamassa ulos kun ollaan näillä leveysasteilla, etenkin jos toiveissa on nähdä revontulet.
Ja minä totta vie haluaisin sellaisia päästä ihailemaan.
Korouomalla näin hetken verran miedot, vaaleat revontulet. Ne olivat ensimmäiset koskaan näkemäni revontulet. Ne hiipuivat pian mutta iloitsin siitäkin vähästä. Ylläksellä olisi ollut tilaisuus nähdä oikea revontulten Cirque du soleil.
Mutta mitä sitä nyt tähän takertumaan, sanoin lopulta itselleni hämärtyvässä Ylläsjärven illassa. Olin joka tapauksessa päässyt kokemaan haaveideni talvisen Lapin. Ja täällä on upeaa. Ihan ilman valoja taivaallakin.
© Timo Repo
Northern Lights - ensi kertaan :)
(Kuvan lähetti minulle muuan tv-tuottaja johon tutustuin hotellilla. "Ai sinäkö missasit ne..? Laitanko sulle kuvan?")
Suuri kiitos Carmexille upeasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan Ylläkseen ja kokemaan tunturikohteen taikaa. <3
*
Carmex-lähettiläänä saan vielä arpoa kolmelle teistä vuoden Carmexit (12 purkkia). Osallistut arvontaan kertomalla, millaisesta talviulkoilusta pidät - tai jos et pidä, niin kerro miksi ei nappaa.
Osallistumisaikaa on viikon verran, torstaihin 16.3. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonnassa voittivat j, Suski75 ja Miriam, onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Vähän lisää huomioita ja ajatuksia liikuntavalmennuskokeilusta.
Ja ajatuksia ylipäänsä.
Vertailen tässä kirjoituksessa FitFarmin ja Optimal Performancen valmennusten eroja aiempaa tarkemmin nostaen kummastakin konseptista plussia ja miinuksia ja hintaseikkoja.
Valitsin yrityksiltä kutakuinkin saman hintaiset personal training -valmennuspaketit, ja niillä saa hyvin eri määrän erilaisia asioita. Haluan korostaa, että sitä mitä paketin hinnalla saa, on lopulta hyvinkin vaikea arvottaa, koska sisältö on niin erilaista. Vertauksia voi tehdä, mutta sitä, kumpiko olisi ns. paremmin hintansa väärti, on todella vaikea sanoa. Kuvailen kirjoituksissani yhden ainoan asiakkaan eli minun henkilökohtaisia kokemuksia, eikä niiden pohjalta voi tehdä suoria yleistyksiä valmennustahojen toiminnasta. Jonkun toisen asiakkaan kokemukset saattavat olla aivan erilaisia. Koska valmentajatkin ovat yksilöitä, myös valmentajan persoonallisuus vaikuttaa valmennuksen kokonaisuuteen.
Vähintäänkin asiakkaaseen käytettyä aikaa on kuitenkin mahdollista verrata, koska aika on se josta valmennusyrityksille maksamme. Tässä asiassa FitFarm vetää paremmat pisteet.
Ostettuani omat valmennuspakettini viime vuonna, ovat hinnat nousseet kummallakin yrityksellä.
FitFarmin 3 kuukauden personal training -peruspaketti maksoi viime tammikuussa 350 euroa (nykyinen hinta on 390 €). Tähän summaan sisältyi hinnaston mukaan:
Koska osoittauduin niin paljon kyseleväksi ja tiedonjanoiseksi asiakkaaksi, valmentajani Mikko Korpeinen halusi mieluummin käydä kysymyskasojani läpi henkilökohtaisissa tapaamisissa sähköpostin sijaan, ja niinpä minun pakettiini kuului useampi henkilökohtainen tapaaminen kuin FitFarmin hinnastossa mainitaan. Pidin tätä erinomaisena palveluna koska minulle välittyi tunne, että valmentajani halusi perusteellisesti selvittää vastauksia kysymiini asioihin ja hän myös rehellisesti kertoi, jos joku asia (etenkin pitkäaikaisen vhh-ruokavalion vaikutukset elimistön energiankäyttöön) vaati toisen asiantuntijan konsultointia.
Kaiken kaikkiaan sain 3 kuukauden aikana kaksi eri kuntosaliohjelmaa, kolmesti päivitetyn ruokavalion, yhden puolentoista tunnin mittaisen kuntosaliharjoituksen pt:n kanssa ja noin 3-4 tuntia valmentajan henkilökohtaista aikaa sekä viikottaiset sähköpostiyhteydenpidot.
Tampereen Optimal Performancella ei ole kuukausipaketteja vaan paketit on hinnoiteltu tapaamismäärien mukaan. Viime keväänä 5 kerran tapaamispaketti maksoi 350 euroa eli saman verran kuin FitFarmin 3 kk:n paketti. Nyt Tampereen OP:n 5 tapaamisen paketti maksaa 399 euroa.
Paketti sisältää:
Treenihojelma ei kuulu pakettiin ja siitä pitää maksaa erikseen. Kuntosali- tai liikuntaohjelma (sisältäen liikkeiden läpikäynnin) maksaa 190 euroa tai 175 euroa jos asiakas on ostanut valmennuspaketin (vanha hinta oli 150 euroa, hinta ehti juuri nousta tammikuussa).
Näin ollen valmennukselleni Tampereen OP:lla (Helsingin OP:lla on eri hinnat ja paketit) tuli hintaa yhteensä 590 euroa (350 euroa paketti + 90 euroa yksittäistapaaminen + 150 euroa saliohjelma).
Olisi tietysti upeaa jos voisin kuvittaa näitä liikuntapostauksia ammattikuvaajan ottamilla hienoilla bodaus-action -otoksilla, mutta kotiolkkarissa minua kehystävä repaleinen tapetin reuna kuvastaa blogia lopulta paremmin. :)
Huomioita valmennuksista:
Plus. OP:n valmennus ottaa laajemmin huomioon asiakkaan kokonaisterveydentilan.
Plus. OP:n valmennus tuntuu henkilökohtaisemmalta vs. FitFarmin tietynlainen sabluunamaisuus.
Miinus. Kalleus. Koska OP:n valmennustapaamisissa keskustellaan FitFarmia laajemmin asiakkaan terveydestä ja hyvinvoinnista ja tehdään pihtimittaus, tapaamiset (30 minuuttia) tuntuvat todella lyhyiltä eikä niiden aikana lopulta pääse pureutumaan kunnolla asioihin. Moni kysymys ja askarruttava asia jää vaille vastausta ja olisi ostettava lisää tapaamisia jotta kysymykset saisivat vastauksen. (Tämä voi tietysti olla vain puheliaampien ja tiedonjanoisempien asiakkaiden ongelma.) Myös treeniohjelma kasvattaa hintaa, ja jokaisesta ohjelman päivityksestä tulee maksaa uudet 175 euroa.
Voisin kuvitella, että harva ensimmäistä kertaa liikunta- ja ravintovalmennukseen tuleva selviää 3 x tunnin tapaamisella vaan tarvitsee lisäohjausta. Jos ei osta (toista) pakettia, yksittäisten tapaamisten hinta on 90€ / 30 minuutin valmennustapaaminen tai 90€ / 60 minuutin treeniohjaus.
Miinus. Ei muuta yhteydenpitoa kuin tapaamiset. Valmentajien periaatteena on käyttää aikaa ennemminkin henkilökohtaisiin tapaamisiin asiakkaan kanssa kuin sähköposteihin. Se on samalla hyvä mutta myös huono asia koska asiakas voi tilanteestaan riippuen kaivata vastauksia tai tukea fyysisten tapaamisten välilläkin.
Plus. Joustavuus ja tavoite vastata kaikkiin asiakasta askarruttaviin kysymyksiin. Paketin ostanut saa viikottaisen tuen valmentajaltaan eikä yhteydenpito rajoitu vain tapaamisiin.
Plus. Järkevämpi pakettihinnoittelu. Uskoisin, että valtaosa hyvinvointi- ja elämäntapamuutosvalmennukseen hakeutuvista kaipaa myös liikuntaohjelmaa, koska liikunta on aika lailla itsestään selvä osa hyvinvointia. Pidän järkevänä että liikuntaohjelma on sisällytetty paketin hintaan.
Miinus. Kaavamaisuus ja kapea-alaisuus. FitFarmin pt-ohjelmassa keskitytään täsmäasioihin kuten ravinnon viilaukseen ja treeniohjelmaan ja ohjelmat pohjautuvat toimiviksi havaittuihin sabluunoihin.
Miinus. Nautintoa aliarvostava asenne ravintoon. Valmennuksissa korostuu ravinnon merkitys polttoaineena, ei kokonaisvaltaisena osana niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalista hyvinvointia. Ravintoa pitäisi syödä kuin robotti täsmällisesti ajoitettuna ja optimaalinen makroravinnesuhde huomioiden. Tällä menetelmällä saa tuloksia jos haluaa nähdä peilistä tietynlaisen vartalon, mutta sen toimivuutta yksilön elämässä pidemmässä juoksussa voi pitää kyseenalaisena. Ruoka ja ravinto on niin paljon enemmän kuin säiliöön tankattavia kaloreita, proteiineja ja hiilareita.
Miinus. Arveluttava suhtautuminen kehon rasvaan. Valmennuksessa heijastui valmentajan myönteinen asenne alenevaan rasvaprosenttiin ja rasvan palamisen nähtiin olevan merkki siitä että ohjelma toimii, siitä huolimatta että valmennettavalla oli jo alun perin alhainen rasvaprosentti eikä sen alennus ollut asiakkaan tavoite. Optimal Performancen valmennuksessa asenne on päinvastainen ja minun tapauksessani rasvaprosentin suotaisiin nousevan.
Viimeisimmät valmennuskuulumiset
Olen nyt vetänyt OP-valmentajani laatiman 4-viikkoisen treeniohjelman ja viimeistään kahden viikon kuluttua olisi suositeltavaa ostaa uusi ohjelma. Viimeiset kaksi viikkoa voin jatkaa ohjelman 4. viikon mukaisella treenillä.
En aio ostaa uutta treeniohjelmaa koska nyt olen aika lailla investoinut maksimimäärän rahaa valmennuskokeiluun ja saanut selvyyden useimpiin asioihin joita oli tarkoitus selvittää.
Ymmärrän että hyvinvointipalvelut maksavat paljon enkä kuvittelisikaan saavani henkilökohtaista valmennustapaamista muutamalla kympillä, kuten en hiustenvärjäystä, manikyyriä tai hierontaakaan. Mutta jotkut jutut tuntuvat ylihinnoitelluilta, esimerkiksi 175-190€ yhdestä kuukauden mittaisesta kuntosaliohjelmasta on tosi suolainen hinta. Ammatti-pt:llä ei kauaa mene saliohjelman tekemiseen, omalla vakkarisalillani (jossa saliohjelma pari kertaa vuodessa kuului ainakin ennen jäsenhintaan) pt pyöräytti silmieni edessä minulle treeniohjelman 10 minuutissa.
Uusi treenihojelma ei muutenkaan tunnu ajankohtaiselta, sillä tilanteeni on viime kevääseen verrattuna hyvin erilainen tavoitteiden kannalta. Nyt prioriteettina on kierrosten vähentäminen, anti-stress ja tasapainon löytäminen. Liikunta tukee sitä luonnollisesti, mutta sen sijaan, että tuijottaisin juoksutavoitteita tai levypainojen kilomäärää (palautusjuoman heragrammoista puhumattakaan :D) liikun ihan vain oman fiiliksen mukaan, sillä teholla ja niillä painoilla kuin kunakin päivänä jaksan. Niin että tuntuu hyvältä :) Koska sehän on oikeasti kaikkein tärkeintä liikunnassa: liikkuu niin että on hyvä olo.
Nyt minua vähän naurattaa aiempi tavoitteeni x kilometrin juoksusta 60 minuutissa, ja heitän yhä päättäväisemmin romukoppaan misterini kuittailut siitä, että tietynlainen juoksuvauhti on vain hölkkäystä ja pitäisi tähdätä oikeaan juoksuun. Miksi minun pitäisi? Olen jo päässyt tavoitteeseen kun ylipäänsä jaksan juosta ja jopa tykkäänkin siitä :) Jos tyylini ja tahtini on jonkun määritelmän mukaan hölkkäystä, niin se on silti yhtä hyvä juttu :) Miksi sitä pitäisi vähätellä?
Eikös tehdä niin, että kannustetaan ihmisiä siinä missä he jo ovat hyviä ja minkä parissa he voivat hyvin ja viihtyvät, sen sijaan että viestitetään että vielä voisi olla parempi? Loputon paremmuuden tavoittelu sopii ehkä kilpaurheilijoille mutta ei pysyväksi elämänasenteeksi mielestäni kenellekään, itse haluaisin kovasti pysähtyä tähän ja hyväksyä itseni näin hyvänä kuin juuri nyt olen.
Nyt vihdoin väliaikaraporttia ja fiiliksiä Optimal Performance -valmennuksesta.
Tästä ei ylipäänsä saa niin, heh, raflaavaa materiaalia kuin viime kevään valmennuksesta (ja ihan hyvä niin) eikä ole tarvetta yhtä tiheään raportointiin, koska valmennuspaketin tyyli ja sisältö on niin erilainen FitFarmiin verrattuna.
Kaisa Jaakkola
Olen tässä välissä ehtinyt haastatella toista Optimal Performancen perustajista, Kaisa Jaakkolaa, joka toivoi minun täsmentävän muutamaa seikkaa OP:n valmennuksista. Edellisessä kirjoituksessani korostin BioSignature-menetelmää OP:n valmennusten pohjana, mutta tämä oli siinä mielessä virheellistä että BioSignature ei enää ole käytössä OP:n Helsingin toimipisteessä. Ylipäänsä OP:n valmennukset toimivat eri tavalla toimipisteestä riippuen ja Tampereen valmennusmetodi on erilainen kuin Helsingin. Minä olen ostanut valmennuspakettini Tampereelta.
Tässä yrityksen hyvinvointivalmennuksesta Kaisan itsensä muotoilemana:
"Optimal Performancen valmennusote on hyvin kokonaisvaltainen. Laajalla taustakartoituksella käydään läpi esimerkiksi ruokavaliota, stressiä, unta, suoliston hyvinvointia ja asiakkaan valmiuksia elämäntapamuutokseen. Valmentajan on tärkeää tietää, millaiset resurssit asiakkaalla on muutosten tekemiseen.
Kuva: Optimal Performance
Valmennuksessa tehdään asiakkaan niin halutessa kehonkoostumusmittaus. Tampereella käytössä on BioSignature -menetelmä, joka on 12 pisteen rasvaprosenttimittaus pihdeillä. BioSignaturen kehittäjän, Charles Poliquinin, mukaan rasvan kertyminen vartalon eri kohtiin heijastaa elimistön hormonaalista tilaa. Pelkkä BioSignature-mittaus ei kuitenkaan ilman asiakkaan elämän ja taustojen ymmärtämistä kerro paljoakaan. Se ei myöskään korvaa esimerkiksi laboratoriossa tehtävää hormonitasojen mittausta, vaan sen avulla saa ennemminkin kuvaa pitkän ajan hormonitasapainosta. Menetelmällä ei pyritä diagnosoimaan mitään sairauksia. Valmentaja antaa mittaustulosten ja asiakkaan elämäntapatietojen perusteella suosituksia elämäntapamuutoksiin, jotka tähtäävät aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan normalisoitumiseen. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on esimerkiksi kunto- tai painonhallintaprojekteihin liittyvien tavoitteiden saavutuskin helpompaa.
Helsingin toimipisteessä ei enää käytetä BioSignature-metodia vaan kehonkoostumuksen mittaukseen käytetään InBody-laitetta. Helsingissä kaikki valmennettavat tulevat personal training -ohjaukseen jonka rinnalla tehdään tarpeen mukaan ravinto- ja elämäntapavalmennusta. Tampereella taas moni tulee suoraan pelkkään ravinto- ja elämäntapavalmennukseen ja PT-ohjaus on pienemmässä roolissa".
Ruokavaliosta
Toisin kuin FitFarmin gramman (ja kellonajan) tarkka ruokavalio, OP-valmentajani Tytti Koron minulle suosittama ruokavalio on sama kuin mitä syön normaalistikin, lisänä hiilihydraatteja treenien jälkeisille aterioille ja iltapalaan/illalliseen. Hiilihydraatteja suositellaan lähteistä kuten peruna, bataatti, kvinoa, riisi, kaura ja muut täysjyväviljat. Treenin jälkeen nautittu hiilihydraatti auttaa palautumisessa ja illalla syöty hiilari taas parantaa unen laatua. (Minua nukuttaa kyllä muutenkin tosi hyvin ja nukun yleensä sikeästi.)
Viime kevään tapaamisissa Tytti kauhisteli FitFarm-ruokavalioni hänen mielestään turhaa kalorivajetta, jonka poisjätetyt juustot ja kermat saivat aikaan. Nyt juustot - tai ylipäänsä mikään mitä syön, ei ole kielto- tai rajoituslistalla. (Soijatuotteista en osaa sanoa, koska niistä ei tullut enää puhetta. Aiempi, vuoden takainen suositus niiden vähentämisestä liittyi käsittääkseni soijan mahdolliseen rooliin hormonihäiritsijänä.)
Tytti totesi, että olen aineenvaihdunnaltani sitä tyyppiä, jonka kokonaisenergiakulutus on lepotilassakin keskimääräistä korkeampaa. FitFarm-ruokavaliossa kalorimäärät justeerattiin Harris Benedictin kaavaa hyödyntäen, Tytti ei näe tarpeelliseksi käyttää sellaisia.
En ole koskaan ennen FitFarmia laskenut kaloreita eikä minulla ollut käsitystä siitä minkä verran energiaa saan päivittäin ruoasta, mutta FitFarm-tulosten perusteella normaaliruokavalioni energiamäärä liikkuu jossain 2200 kalorin paikkeilla ja siitä ylöspäin. Näin päättelin siitä, että FitFarmin 1700 (treenitön päivä) - 2000 (treenillinen pävä) kaloria sisältävä ruokavalio laihdutti minua. Kun syön tavalliseen tapaani painoni ei nouse tai laske.
Tytin rasvasuositus joka aterialle on peukalon verran (jos käyttää voita) tai 1-3 rkl kasviöljyä. Ylipäänsä Tytin ohjenuora kuului, "Älä jätä mitään nyt käyttämiäsi rasvoja pois, lisäät vain hiilarit treenin jälkeen ja iltaan."
Treenistä
Tytin minulle laatima treeniohjelma poikkeaa täysin kaikista aiemmista ohjelmistani. Siinä suurin osa liikkeistä tehdään vapailla painoilla, ei laitteissa (hyvä juttu), ja treenit pohjautuvat ryhmissä tehtäviin A1, A2, A3 / B1, B2, B3 jne -liikkeisiin (mä en tiedä miten näitä nimitetään :D). Eli sen sijaan että tekee liikettä 1 peräjälkeen 3-4 sarjaa, sitten liikettä 2 jne, liikkeet on ryhmitetty A, B ja C -sarjoihin joissa kussakin 2-3 liikettä.
Treenit ovat tavallaan helppoja mutta samalla eivät, sillä vaikka liikkeet itsessään ovat helppoja (avustettua leuanvetoa lukuunottamatta, en osaa tehdä sitä kunnolla avusteella tai ilman..! ^_^), treenin rytmi ja tyyli on ihan erilainen kuin mihin olen tottunut. Syke pysyy kautta linjan aika korkealla ja sykemittarista olen voinut todeta Tytin treenien kuluttavan paljon enemmän energiaa kuin esimerkiksi FitFarmin.
Tykkään treeniohjelmasta tosi paljon ja se on virkistävän erilainen, mutta sen huonona puolena on vaikea toteuttaminen salista ja muiden treenaajien määrästä riippuen. Koska liikkeet tehdään ryhmissä, täytyy yhden setin suorittamiseen varata tilaa ja välineitä, ja tämä ei välttämättä onnistu jos olet salilla kiireisimpään aikaan.
Esimerkiksi Treeni 1:n A-setti vaatii smith-laitteen ja alueen, jossa voin heilautella kahvakuulaa ja nostella nurkkaan tuettua tankoa. Setti kestää kokonaisuudessaan jopa 20 minuuttia (sarjat lisääntyvät viikko viikolta), ja minun pitää siis varata suhteellisen laaja alue ja smith käyttööni koko tuoksi ajaksi. Etenkin pienemmillä, ahtailla saleilla toteutus voi olla haasteellista, esim. smithin lähellä ei kenties ole tilaa heilautella kahvakuulaa ja joudut juoksemaan toiselle puolelle salia tekemään setin muut liikkeet, ja kun palaat smithille sen on voinut viedä jo toinen treenaaja.
Kolmijakoisen treeniohjelmani treeneistä yksi on sellainen joka ei vaadi mitään laitteita step-lautaa lukuunottamatta, ja sen toteuttaminen onnistuu täydelläkin salilla. Toiset kaksi vaativat laitteiden pidempää varaamista ja erinäisiä järjestelyjä että ehtii lyhyen tauon aikana siirtyä liikkeestä seuraavaan.
Mikä fiilis?
No fiilishän on hyvä! Kuten tammikuussa totesin, kroppa on todellakin odottanut pääsevänsä taas liikkumaan ja se on ottanut uuden stimulaation vastaan erittäin kiitollisena. Mitä ruokailuun tulee, olen toiminut Tytin ohjeiden mukaan ja syönyt hiilarilisän (lemppareitani bataattia, ohraa, kauraa tai kvinoaa) aina treenin jälkeen, mutta iltaisin hiilaripainotteinen ateria ei aina ole, eh, onnistunut. Minua ohjaa se mitä minun tekee mieli syödä, ja usein tykkään syödä illalla vaikka pienen juustolautasen ja siemennäkkäriä kylmäsavulohella tai rahkaa ja marjoja. En vain saa sitä käännettyä puurolautaselliseksi jos ei tee mieli puuroa. Nukun joka tapauksessa hyvin joten ainakaan unen laadun perusteella hiilarilisä iltaisin ei ole tarpeen.
Energiaa on tuntunut riittävän treeniin ja juoksukin sujuu ihan mukavasti, vaikkakin kunnon romahdus pitkän treenitauon jälkeen näkyy selvästi kohonneena sykkeenä. Jos juoksen yli 9 km tuntivauhtia (eli hölkkään, kuten mies sanoisi) syke nouseee liian korkeaksi kestävyyskunnon kehityksen kannalta ja olenkin nyt vetänyt lenkkini puoliksi juosten, puoliksi reippaasti kävellen.
Muita ajatuksia
Valmennuksessa on noussut esiin muutamia elämänhallinnallisia ja terveyteen liittyviä juttuja, joista olen ollut tietoinen, mutta joille olen vuodesta toiseen ollut kyvytön tekemään mitään. Yksi niistä on stressi, joka on surullista kyllä muodostunut niin krooniseksi ja itsestäänselväksi osaksi arkea että olen ikäänkuin luovuttanut ja antautunut sille. Ajattelen vain, että ei tälle voi mitään, mä vain olen tällainen stressierkki ja huolestuja. (Huolen tuntemukseni ovat välillä pelottavia intensiivisyydessään...)
En ottanut stressiä erityisesti esiin valmennustapaamisessa mutta jokin rivien välissä siitä varmasti viestitti. Myös BioSignature-mittauksen hormoniprofiilissa elimistön kortisolitasosta kertova arvo oli tuplaantunut viime keväältä, ja nyt kortisolipiste oli noussut kakkosprioriteetiksi. (Navan ympärille kertyvä rasva heijastaa Poliquinin mukaan kehon kortisolin eli stressihormonin eritystä.) Tietenkään BioSignature-mittauksen antamista luvuista ei voi suoraan tehdä päätelmiä kuten "asiakkaalla on stressiä", mutta luku sattui mielenkiintoisesti korreloimaan omien tuntemusteni kanssa.
Parin viikon takaisessa stressi-kirjoituksessani hieman avasin aloittamaani taistelua stressitekijöitä ja ylikuormitusta vastaan. Tässäkin nyt kuitenkin istun taas koneella vaikka lupauksiini on kuulunut mm. tietokoneen sulkeminen kello 19 ja rauhoittuminen kirjojen ja lehtien tai vaikka kumppanin kanssa jutustelun parissa. Alue, joka vaatii todella paljon työtä ja kenties täydellisen elämäntapamuutoksen.
Vaikka olen altis pessimismille tässä asiassa, en heitä kirvestä nurkkaan vaan etenen päivä ja viikko kerrallaan ja odotan mitä oivalluksia vuosi tuo tullessaan.
"Näytätpä sinä hyvältä!", sanoi Optimal Performance -valmentajani Tytti Koro kun astuin eilen sisään OP:n toimistolla Tampereella.
Edit. Sain Kauneudelta & Terveydeltä viestin koskien tämän postauksen oletusarvoista 'kaupallinen yhteistyö' -statusta. Kyseessä ei kuitenkaan ole kaupallinen yhteistyö, joten siksi sellainen merkintä puuttuu postauksesta. :) Olen maksanut valmennuksesta (kuten myös edellisestä) itse, enkä saa Optimal Performancelta mitään vastineeksi siitä, että kirjoitan valmennuskokemuksistani blogiin. K&T:n mielestä minun oli joka tapauksessa hyvä tuoda tämä esiin ja myös kertoa valmennuksen hinta, joten kerron myös sen: 5 tapaamisen paketti maksaa 350 euroa. Paketti ei sisällä treeniohjelmaa jonka ostan vielä siihen päälle, se maksaa 150 euroa.
Tänään salilla
Näytän Tytin (ja omastakin) mielestä paljon paremmalta kuin viime keväänä, jolloin viimeksi kohtasimme. FitFarm-kokeilun (ei-toivotut) sivuvaikutukset ovat nyt täysin kadonneet ja näytän enemmän itseltäni :)
Alla kuva viime maaliskuulta FitFarm-ajoilta jolloin olin ehkä kuivimmillani.
Niille lukijoille jotka eivät tiedä mistä on kysymys, tässä projekti pähkinänkuoressa:
Koska olen nyt palautunut FitFarmin jäljiltä täysin lähtöpisteeseen, tai oikeastaan liikunnan kannalta vielä miinuksen puolelle, on OP-valmennuksen testaukselle nyt paljon paremmat lähtökohdat kuin jos olisin vetänyt sen vain muutaman välikuukauden jälkeen, kuten olin ensin suunnitellut.
Kalenterini mukaan olen viimeksi käynyt tekemässä kunnon salitreenin 6.9., eli juuri ennen syksyn Kreikan matkalle lähtöä. Siis yli neljä kuukautta sitten..! Syksyn ajan vedin kotijumppaani (15 minuutin hiit-treeni) joka ylläpitikin kuntoa tosi hyvin kunnes sairastuin siihen monta viikkoa kestäneeseen megaflunssaan USAssa marraskuun puolessa välissä. Nyt en ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa kahteen kuukauteen, ja se todellakin tuntuu. Olen niiiiiin odottanut että pääsen taas treenaamaan.
Tytti Koro (kuva Optimal Performance)
Tytti kysyi minulta tapaamisen alussa kysymyksen, jota olin osannut odottaa ja johon olin kovasti yrittänyt keksiä vastausta, se kun on koko valmennuksen a ja o ja valmentajan tärkein työkalu.
"Mitä tavoitteita sinulla on? Mitä haluat valmennuksella saavuttaa?"
Jos OP olisi valikoitunut viime talvena ensimmäiseksi valmentajakseni, olisin tietysti kertonut hiilihydraattien vaikutuksiin liittyvistä tavoitteistani. Mutta koska viime talven kokeilu vastasi jo tyhjentävästi siihen kysymykseen, ei minulla enää ole vastaavaa konkreettista selvitettävää. Minulla ei ole fitness-tavoitteita, ei maraton-tavoitteita, eikä kehonkoostumustavoitteita. Olen niin "tylsä" asiakas, että minulla ei ole muita tavoitteita kuin voida hyvin. Liikunta (kuten myös ruoka) tuo minulle valtavasti hyvää oloa, ja oikea ravinto tukee liikuntaharrastusta.
"Et sinä ole tylsä asiakas", Tytti sanoi. "Useimmat peruskuntoilijat haluavat juuri sitä; voida hyvin ja olla energinen."
Noniin, eli tällä lähdetään uuteen vuoteen ja takaisin treenin pariin. :) Lihakset, kohta saatte taas kyytiä ^_^
Olen tavallaan hirveän pitkään halunnut uskoa, että mä en "oikeasti" tykkää liikunnasta, vain koska sen harrastus ei aina ole ollut luontainen osa elämääni ja sain todellakin 12 vuotta sitten "määrätä" itseni puoliväkisin salille kun päätin, että nyt mä satsaan tulevaisuuteen ja hyvinvointiini.
Liikunta oli ikäänkuin "tylsän makuinen terveysjuttu" niinkuin veteen tehty kaurapuuro jota piti harrastaa vain koska tietää, että se on hyväksi ja sillä tekee itselleen palveluksen. Mutta kyllä mä olen nyt jo myöntänyt, että nykyään mä liikun myös siksi koska mä oikeasti tykkään siitä :) Se on sijoitus omaan pitkän linjan terveyteen, mutta myös välitöntä hyvää oloa ja mieltä tuova asia. Kun liikun säännöllisesti, tuntuu hyvältä ja jaksan paremmin :) Kun en liiku, tuntuu huonommalta :) Yksinkertaista matematiikkaa jonka pohjalta on helppo tehdä valinta.
Kuvia OP:n tiloissa :) Jotenkin aika erilainen fiilis kuin FitFarmilla...
Optimal Performancen valmennus pohjautuu BioSignature -menetelmään, jossa selvitetään asiakkaan kehon hormonaalinen tila 12 pisteen rasvaprosenttimittauksella sekä laajalla taustatietojen kartoituksella. BioSignaturen mukaan rasvan kertyminen vartalon eri kohtiin heijastaa elimistön hormonaalista tilaa. Valmentaja antaa mittaustulosten ja asiakkaan elämäntapatietojen perusteella suosituksia elämäntapamuutoksiin, jotka tähtäävät elimistön hormonitoiminnan taspainottumiseen. Kun hormonitasapaino on kunnossa, on esimerkiksi kunto- tai painonhallintaprojekteihin liittyvien tavoitteiden saavutuskin helpompaa.
Optimal Performancen valmennus on nopeasti FitFarmiin verrattuna kokonaisvaltaisempaa ja siinä halutaan selvittää asiakkaan elämäntapojen ja terveysasioiden kokonaiskuva ennenkuin lähdetään rakentamaan mitään ohjelmia. Hyvin eri tyyppinen lähestymistapa. Esitietokaavakkeetkin ovat kuin eri maailmoista, OP:n kaavakkeessa kysellään mm. henkisestä hyvinvoinnista, stressistä ja unen laadusta FitFarmin keskittyessä asioihin kuten tarkat ruoka-ajat kellonaikoineen, lisäravinteiden käyttö ja asiakkaan nykyinen treeniohjelma.
Kerron omasta BioSignature-hormoniprofiilistani, "ruokavaliostani" ja muista Tytin suosituksista toisessa postauksessa, muuten tästä tulee taas liian pitkä ja raskas teksti. (Tulette sitten näkemään miksi ruokavalio on lainausmerkeissä.)
Sen verran voin tässä vielä kertoa (kun mun rasvoistakin oltiin FitFarmin aikana huolissaan), että rasvaprosenttini oli noussut takaisin vuoden takaisiin lukemiin. Korkea se ei ole edelleenkään, mutta ei ole tainnut olla minulla koskaan. Sen verran fättiä on kuitenkin palautunut kehooni, että olen saanut peban takaisin ^_^ :D Jei!
Mullahan ei ole oikeastaan koskaan ollut paljon lihaa persluiden päällä, ja siinä missä toiset surevat "leveää" ahteriaan, minulle olisi aina kelvannut sellainen. No ainakin leveämpi kuin tämä. Vuosi sitten olin iloisena pannut merkille, että ikääntyminen (ja hormonitoiminnan muutokset) tuovat mukanaan sellaisiakin mieluisia muutoksia, että se vähä rasva joka kroppaani tarttuu, oli alkanut sijoittua enemmän takapuoleen. Mulla oli vihdoin pehmeyttä peräsimessä :) Ja sitten FitFarm-ohjelma vei pyllyn pois. :(
Mutta nyt se on palannut :) :) Joo, pikkuisen outoa ottaa blogiin kuva takamuksestaan, hahah ^_^ Mutta tää vaati nyt sellaisen - jos ei muilla perustein niin jos tämä saisi jonkun nauramaan :)
Minä ainakin nauran koska olo on hyvä ja sitkeän flunssan viimeisetkin rippeet tuntuvat kaikonneen ja pääsen vihdoin viimein taas säännöllisen liikunnan pariin :)
Torstaina on uuden saliohjelmani treenit OP:lla. :) "Lupaan että tunnet kyllä tehneesi", Tytti sanoi. :)
Huomasin Google Analyticsistä, että kahden vuoden takainen induktiosarjani on kerännyt jälleen paljon kävijöitä. Sen tuoma apu juhlakauden ähkystä ylipääsyyn lienee jälleen ajankohtainen.
Minulla on postaussarjaan vähän ristiriitaiset fiilikset, sillä pääasiallisesti positiivisen ja innostuneen vastaanoton ohella se kohtasi myös jonkun verran väärinymmärrystä ja mielensäpahoitusta. Niinkuin ravintojutut usein kohtaavat. Herkkä aihe.
Jälkiviisaana olisin kirjoittanut joitain juttuja eri lailla. Valitsin mm. kertoa rehellisesti induktion eli erittäin niukkahiilihydraattisen ruokavalion (eri asia kuin "normi-vhh") aikaisista ja siihen normaalisti kuuluvista ikävistäkin tuntemuksista ja vaikutuksista joihin kuuluvat mm. heikotuksen tunteet ja selvästi laskeva suorituskyky liikuntaharrastuksissa. Induktio ja kovan tehon liikunta eivät sovi yhteen, asia jonka olisin voinut tuoda selvemmin esiin. Viime kevään liikunta- ja ravintovalmennuksen jälkeisessä paremmassa ymmärrystasossani en ylipäänsä edes yrittäisi vetää juoksulenkkejä induktion aikana. Oppia ikä kaikki. :)
Halusin kuitenkin aina-vaanivista väärinymmärryksen ja vinoon tulkinnan riskeistä huolimatta nostaa postaussarjan jälleen esiin, sillä postauksiin jätetyn ja vielä myöhemminkin eri yhteyksissä saamani palautteen perusteella juttusarjasta hyötyneitä, inspiroituneita ja konkreettisesti onnistuneita henkilöitä oli paljon. Ehkä joku saa nytkin sysäyksen ruokavalio- ja elämäntaparemonttiin :)
Minulla kahden vuoden takaiseen induktiojaksoon kannustanut "ongelma" oli niinkin pinnallinen kuin mekko joka ei mennyt kiinni. Jollain toisella se voi olla ihan muu, vaikkapa elämää hallitseva ja pahaa mieltä tuova makeanhimo tai ylipaino. Tai sitten tähän aikaan vuodesta tyypillisesti vaivaava juhlakauden herkuttelun jättämä turvotus. Moni haluaa siitä eroon, tapoja on monia. Hiilihydraattien nipistäminen on yksi tavoista.
Muistakaa, että hiilihydraatteja rajoittava tapa syödä ei ole kaikille paras tapa, eikä induktiosarjani tähtää sellaisen ajatuksen välittämiseen. Induktio ei myöskään ole synonyymi vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, se on väliaikainen ja usein hyvin lyhytaikainen "kuuri". Jollekin induktio on lääkärin määräämä, suunnitellun mittainen ruokavalio ylipainon hoidossa, toiselle nopea keino päästä eroon pöhötyksestä ja samalla tilaisuus kokeilla, mitä vaikutuksia huonojen höttöhiilarien poisjättämisellä tai vähentämisellä on kehoon ja olotilaan.
Kokeilemalla ei menetä mitään ja aina voi lopettaa jos oma kroppa sanoo ettei tämä ole meidän juttu :)
Kokeilin viikonloppuna vähän erilaista pizzantäytettä.
Samalla jatkamme tutustumista YesDeliltä syksyllä saamani suuren testituotepaketin sisältöön. Adamsin vähähiilihydraattisia pizzataikinajauhoja olen halunnut kokeilla jo pitkään, kun merkin sämpyläjauhot osoittautuivat niin hyviksi. Tosin huomaan, että vhh-leipäkin on jäänyt melkein kokonaan ruokavaliostani niin ettei sämpylälle tunnu löytyvän muuta paikkaa kuin satunnainen hampparin alustana toimiminen.
Vhh-pizzasta sen sijaan tykkään tosi paljon ja itse asiassa pizzaa tulee syötyä nykyään jopa enemmän kuin ennen vhh:lle vaihtamista. Olen ollut tyytyväinen hyväksi havaitsemaani manteli-heraproteiini-vehnälesetaikinapohjaani ja utealiaana odotin, miten gluteenijauholla ryyditetty Adam's pärjäisi peruspizzalleni. (Peruspizzaohjeeni täällä - tuossa versiossa tosin mukana myös kookosjauhoa joka tekee pohjasta vähän rapsakamman mutta yksinkertaistin myöhemmin ja nykyään laitan vain 10 g vehnälesettä, 10 g Bake Pro -heraproteiinia ja 10 g mantelijauhoa.)
Adam's-pizzajauhossa on mantelijauhoa, gluteenijauhoa, maitoproteiinia ja munanvalkuaista.
Jauhoihin sekoitetaan pussi pakkauksen mukana tulevaa kuivahiivaa, lisätään vettä ja ruokaöljyä ja annetaan kohota.
Liekö syy sitten liian haalean veden, mutta minun taikinani ei oikein kohonnut.
Taikina jää tahmeaksi ja kosketuskaulintakelvottomaksi, kuten kaikki vhh-taikinat. Taikinan kaulinta ohjeen mukaan kahden öljytyn leivinpaperin välissä onnistui, mutta on rasittavaa puuhaa. Omavalmisteisen vhh-pizzapohjani levitän pellille aina lusikalla, mutta Adams on voimakkaan sitkonsa vuoksi ehkä vähän hankalampi saada levittymään lusikalla tasaisesti. Sitä voisi varmaan painella myös sormin lättänään muotoon,
Seuraava havainto: pakkauksen paisto-ohje ei toiminut ainakaan meidän uunissa. Todiste alla.
Ohjeen mukaan pizzaa pitäisi paistaa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Oikeanpuoleinen oli uunissa 20 minuuttia ja tuli ulos ruskeana kivikovana kiekkona. Onneksi olin jakanut taikinan kahteen osaan. Vasemmanpuoleinen pizzapohja oli uunissa 8 minuuttia. Varmasti viisikin minuuttia riittäisi.
Kuten näkyy, pohjasta tuli aika jäykkä. Se oli mukavan rapea mutta vehnäpohjaa ja omaa vhh-pizzapohjaani paljon jäykempi. Maku oli neutraali.
Tuomio?
Kyllä tämä enemmän muistuttaa rakenteeltaan ja maultaan tavallista vehnäpohjaa kuin muut kokeilemani vähähiilihydraattiset pohjat. Mutta luulen pitäytyväni jatkossa omassa tutussa taikinassani jota ei hiivattomana tarvitse kohotella ja valmistus sujuu nopeammin ja näppärämmin kuin Adamsin.
Täytteet olivat kevyesti Maarianhaminan Pub Albinin viime kesän pizzauutuuden inspiroimat. Albinin pizzasta keksin, että juurekset ja paahdettu, suolattu manteli voivat toimia pizzassa :)
Minun pizzassani oli oikein ohueksi suikaloitua punajuurta, vuohenjuustoa, suolattuja ja paahdettuja manteleita, kylmäsavulohta ja rucolaa. Tosi hyvä ja vähän erilainen pizzatäyte, kiva kokeilla välillä uutta mun ainaisen tonnikala-herkkusieni-tomaatti-hässäkkän sijaan.
*
Seuraava pätkä olisi voinut olla oma postauksensa mutta laitetaan se tähän perään kun sen äsken ajatuksenvirtana kirjoitin...
Vuoden 2016 projekti: hiilihydraattien harkittu lisäys ruokavalioon tavoitteena selvittää, miten se vaikuttaa liikuntaharrastukseeni. Päätin lähteä toteuttamaan vuodenvaihteessa julkituomaani ruokavalion hienosäätöä ja muutoskokeilua ammattilaisen tuella. Arvaan, että jos asia jää vain minun itseni vastuulle, jää puurojen, papujen ja juuresten lisäys säännölliseksi osaksi ruokailua vain sanoiksi ilmaan. Ja niinpä tänään olenkin istunut tunnin ensimmäisessä valmennuksessani. Toinen on varattu perjantaille hieman eri lähestymistavan omaavalta yritykseltä.
Tiedätte taipumukseni haluta ottaa selvää asioista perusteellisesti. Nyt taatelikakkupostauksen kommenteissa käyty keskustelu sytytti minussa vahvan kipinän selvittää TÄMÄ asia perin pohjin. Mitä siellä kropassa oikein tapahtuu liikuntasuorituksen aikana energian suhteen? Milloin kroppa polttaa rasvaa, milloin hiilareita? Kun jonkun mielestä on mahdotonta treenata ilman hiilaria, mistä kroppa sitten oikein ottaa energiansa jos käytettävissä on niukat glykogeenivarastot?
Mielipiteitä, näkemyksiä ja "totuuksia" sinkoilee suuntaan ja toiseen. Ultimaattista totuutta ei tässäkään asiassa ole olemassa kaikkien elimistön toimiessa yksilöllisesti, mutta nyt otetaan selvää, mitä alan valmentajat asiasta sanovat. Siinä on varmasti ainakin murunen tieteellistä faktaa takana, ja satojen valmennettujen kautta saatua käytännön tietoa joka on loppupeleissä aina "oikeampi" tieto kuin mikään tietokirjan teksti. :)
Projekti on saanut aikaan viime päivinä paljon itsetutkiskelua. Olen joutunut miettimään oloani ja mitä oikein lopulta haluan.
Elimistöni on hiilihydraattiherkkä ja kerää paljon nestettä ja muodostaa kaasua kun syön korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokaa, sille ei voi mitään. Se ei ole sairaus, mutta tekee olosta tietenkin kurjan. Olen viime aikoina syönyt paljon bataattia, punajuurta, lanttua, maa-artisokkaa. Hyvää ja ravinteikasta ruokaa jonka terveellisyyttä ei tarvitse kyseenalaistaa. Silti oloni on raskas ja turvonnut, mikä ei tietenkään tue kokonaisvaltaista hyvää mieltä. Salilla ja etenkin juoksumatolla olen kuitenkin jaksanut paremmin, sitä ei voi kieltää.
Olen katsonut peiliin ja kysynyt itseltäni, mitä hyvä olo lopulta minulle on. Onko se enemmän sitä kevyttä ja tiukkavyötäröistä oloa, figuuria jonka päällä vaatteet eivät kiristä mutta joka hengästyy helposti lenkillä? Vai onko se sitä, että kroppa on ravinnon vuoksi vähän epämukavan tuntuinen, mutta kehityn harrastuksessani? Tekeekö ensimmäinen vaihtoehto minusta pinnallisen p*skan? Jonkun mielestä epäilemättä kyllä, mutta ei, eivät nämä näin yksiselitteisiä juttuja ole. Vhh-ruokavalion myönteiset vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle ja kireä keho on siihen päälle vain mukava bonus.
Näitä teemoja tulee varmasti mietittyä paljonkin talven ja kevään aikana.
Jokohan näitä alkaa pian löytyä lautaselta..?
