Tällä viikolla vietetään Karkkipäivässä työpaikkalounas-teemaviikkoa.

Päivän lounaalla herkutellaan mehevällä savutofu-parsakaalipiiraalla kera varhaiskaali-tomaattisalaatin.

Mums!

Valmistusaika: n. tunti

Lounaan hinta: n. 2€ (koko piiras n. 7€)

Tofu voi tietenkin olla muutakin kuin savustettua, mutta kylmäsavu on oma lempparitofumakuni.

Alla oleva ohje on halkaisijaltaan 28 sentin vuokaan.

Piirakkapohjan tekee kukin tavallaan, useimmat varmasti perinteisesti vehnäjauhoon, mutta jaan tässä taas yhden lukuisista omista piiraspohjaversioistani.

Fibrex- eli sokerijuurikashiutaleista on muuten tulossa uusi suosikkiainesosani suolaisessa vhh-leivonnassa. Ennen käytin niitä vain satunnaisesti, lähinnä kalapullataikinassa tai vhh-myslissä. Kiitos sisareni vinkin, minulle valkeni että Fibrex-hiutaleet tuovat leipätaikinaan jostain syystä hyvin ruismaisen maun. Sisareni työkaveri (terkut! ^_^) oli kokeillut Fibrex-mantelijauho -piiraspohjaa mustikkapiirakassa, ja makuelämys oli kuulema ollut hyvin autenttisen "mustikkakukkomainen". (Savolaiset ainakin tietävät kukon!) Tästä innostuneena olen itsekin alkanut käyttää Fibrexiä enemmän leivonnassa.

Ohje: yhdistä piirakkapohjan jauhot ja suola, nypi joukkoon hieman lämmennyt voi ja lisää muna. Muna ei ole välttämätön. Painele/levitä taikina vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.

Wokkaa paloiteltu tofu (ei välttämätöntä, paistuuhan se uunissakin mutta mä tykkään extra-rapeasta pinnasta :)). Pilko parsakaali. Kuullota paloiteltu sipuli voissa. Sekoita ruokakerma, kermaviili (tai ranskankerma) ja munat. Mausta suolalla ja pippurilla. Yhdistä tofu, parsakaali, sipuli ja muna-kermaseos. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Paista 30 minuuttia 200 asteessa. (Lisää pinnalle juustoraaste paistoajan lopussa ettei kärtsähdä, riippuu tosin myös juustolaadusta miten nopeasti ruskistuu.)

Koko piirakassa on hiilihydraatteja 30 g. Teille keitä tämä trivia mahdollisesti kiinnostaa. ^_^

Piirakan kaveriksi sopii täydellisesti raikas salaatti.

Ei muuta kuin hyvää keskiviikkolounasta kaikille! :)

P.S. Laiskalle lounaan laittajalle piirakka on mitä mainioin siinäkin mielessä, että tällaisen kun jaksaa väkertää niin on kerralla monen päivän lounaat fiksattu ;)

Tällä viikolla vietetään Karkkipäivässä työpaikkalounas-teemaviikkoa.

Tänään lounaalla lettuja kermaisella tonnikalatäytteellä kera vihreän salaatin. Simppelissä salaatissa varhaiskaalia ja kurkkua. Rouskuva varhaiskaali on muuten ihan mielettömän maukas salaattipohja! Kannattaa hyödyntää niin kauan kuin kautta riittää. Talvisin kaipaan aina kovasti varhaiskaalia.

Letut tekee kukin oman makunsa mukaan, minä psyllium-pohjaisesta taikinasta.

(Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin ohje on tällainen: 2 kananmunaa, 1 dl soijamaitoa, 0,5 dl rahkaa, 0,5 dl kermaa,1 rkl psylliumia, ripaus suolaa.)

Tonnikalatäytteen voi tehdä pidemmän tai nopeamman kaavan mukaan, riippuen kiinnostuksesta ja ajasta. :) Jos haluat saada lounaslettusi kasaan mahdollisimman nopeasti, käytä kasvikset raakana tai jätä ne kokonaan täytteestä. Sekoita kulhossa tonnikala,(pilkotut kasvikset), kermaviili, majoneesi ja soijakastike (tujaus sinappiakin käy hyvin mausteeksi) ja mössö on valmis. Seesaminsiemenet tuovat tahnaan maukasta paahteisuutta.

Jos haluat täytteeseen lisää makua ja jaksat nähdä vähän vaivaa, paahda paprika ja kuullota pilkottu sipuli & kesäkurpitsa voissa. Jäähdytä kasvikset ja sekoita tonnikala-kermaviiliseokseen.

Valmistusaika: n. 30 minuuttia tai 45 minuuttia jos paahdat/paistat kasvikset

Lounaan hinta: noin 3,50€

Täyttävät pötkylät. Kyllä näillä nälkä lähtee! :)

Bon appetit!

...itse maltan hädin tuskin odottaa ruokatuntiin..! ^_^

Ihan siitä ilosta, että palaan taas tänään kesätöihin vanhaan työpaikkaani, omistan viikon teeman työpaikkaruokailulle :D Julkaisen joka päivä ylimääräisenä postauksena "Päivän lounaan".

En kuvittele olevani mikään erityisen nerokas työpaikkaruokailija jonka vinkeistä ihmisten työlounaat muuttuvat viiden tähden kulinaristisiksi nautinnoiksi. :) Ei. (Vaikka olisihan se kiva... ;)) Mutta kokemus kertoo, että työpaikkaruokailu on asia, johon monet eivät jaksa panostaa ja evääksi tulee haettua mikropitsaa ja muita einesvirityksiä. Tai lounas syödään ravintolassa tai kahviossa. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaista mahdollisuutta, ja silloin eväät ovat päivän sana. :)

Ehkä lounasviikkoni inspiroi jotakuta luopumaan pariksi päiväksi pakastealtaan "thai-kuutioista"..? Vaikka eineslounaat saattavat tuntua halvoilta, niihin uppoaa lopulta yllättävän paljon rahaa. (Puhun kokemuksesta...) Kotiruoka tulee paljon edullisemmaksi. Ja kun valmistat ruoan itse, skippaat kaiken maailman turhat lisäaineet... Kuka sellaisista haluaa maksaa? :D

Pitemmittä puheitta, maanantain lounas:

Uuniseitiä jonka päällä pinaatti-juustokuorrutus sekä höyrytettyjä, pestossa marinoituja ruusukaaleja ja vihreitä papuja.

Valmistan työeväät yleensä aina edellisenä iltana.

Valmistusika: 30 minuuttia. Pakasteseitipalat pinaattijuustokuorrutteineen uuniin noin 25 minuutiksi, kasvisten höyrytys, pyörittely pestossa. Valmista. Vinkki: pyyhkäise myös kalan pintaan ohut kerros pestoa. Pirkan sitruunapesto on erityisen hyvää.

Lounaan hinta: n. 2,50€.

Tein eilen myös siemennäkkäriä. Olen alkanut valmistaa sitä siskoni vinkistä hieman muunnellulla reseptillä, jossa yksi muna korvataan vedellä ja oliiviöljyllä. Koostumus on mielestäni hitusen parempi kuin pelkällä kananmunalla.

Otan töihin mukaan myös pari näkkäriä ja tuorejuustolevitettä mahdollista välipalatarvetta varten.

Alkuperäinen näkkärireseptini löytyy täältä.

Muuten - - jos joku on odottanut sitä Dr. Hauschka -vierailun raporttia, se on tuloillaan ja monta sivua on jo naputeltu kasaan! :) Kerrottavaa on niin paljon että tulen jakamaan jutun useampaan osaan.

Mukavaa työ- tai lomapäivää kaikille! Ja hyvää ruokahalua! ;)

Toukokuussa toteutui pitkäaikainen haaveeni, kun pääsin kahdeksi päiväksi työharjoitteluun Heikkilän Juustolaan Pälkäneelle. Tämä ei siis tosiaankaan ole mikään blogia varten suunniteltu yhteistyö, vaan kuuluu randomisti etenevään, elämänmittaiseen ja välillä myös blogissa vierailevaan henkilökohtaiseen projektiini Älä Enää Mieti Vaan Laita Haaveet Todeksi. :)

Rakastan juustoja.

Ensihurahduksen juustojen maailmaan koin 14-vuotiaana 7-luokan kotitaloustunnilla, kun erään oppitunnin aiheena oli ”Juustopöytä”. Muistan vielä elävästi mitä ajattelin juustoista ennen tuota ratkaisevaa oppituntia. ”Nehän ovat vain leivänpäällisiä, kuka nyt söisi pelkkää juustoa omana herkkunaan?”

Tunnilla valmistimme juustopöydän, jossa erilaisia kypsytettyjä juustoja tarjoiltiin lisukkeiden kuten hillojen, omenan, banaanin, viinirypäleiden, suolakurkun ja voileipäkeksien kanssa. Makuelämys oli mullistava. Herranjestas miten hyvältä sinihomejuusto maistui omenan kanssa..! Tai brie banaanin..! Oli kuin minut olisi päästetty sisään johonkin erityiseen salaisuuteen. Kylläpä aikaisempi juustokokemukseni olikin ollut rajoittunut..! Nyt ihan naurattaa kun ajattelen tuota.

Tuosta käänteentekevästä päivästä lähtien juustot ovat olleet elämässäni erityisasemassa. Kuitenkin, kypsytetyt, arvokkammat juustot tai homejuustot pysyivät pitkään vain erityistilaisuuksissa nautittavana herkkuna. Päivittäin en juustoja syönyt muuten kuin leivänpäällisenä – ja tällöin tietysti perusbulkkijuustoa kuten Edamia tai Oltermannia.

SuperJuustoilijaksi muutuin vasta ruokavaliomuutokseni myötä kolme vuotta sitten.

Juustot kuuluvat olennaisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jossa ravinto on huomattavasti rasvapitoisempaa kuin ”perinteisessä” ruokavaliossa. Nyt syön juustoja monipuolisesti joka ikinen päivä. Käytän ”bulkki”juustoja ruoanlaitossa (kuorrutteet, kastikkeet, padat) ja ”parempia” juustoja omillaan osana esimerkiksi aamiaista tai välipalaa. Pieni kourallinen pähkinöitä ja muutama viipale leipäjuustoa on klassinen välipalani. Aamiaisella maistuvat ohuet Polar- tai Maasdamer –viipaleet keitetyn kananmunan ja tuoreen porkkanan kyljessä. Illalla, jos ei ole kunnon nälkä, saatan korvata illallisen herkkujuustolautasella jolta löytyy vaikkapa manchegoa, pitkään kypsytettyä vuohenjuustoa ja gruyèrea.

Useimmat kotitaloustunnilta tutut lisukkeet olen kuitenkin jättänyt pois ja juustot maistuvat minulle nyt parhaiten ihan omillaan. Silloin tällöin saatan tehdä niiden seuraksi mustaviinimarjahilloa tai viipaloida muutaman siivun Honey Crunch –omenaa. (Suosittelen muuten ehdottomasti tutustumaan Honey Crunch –omenoihin joita ei saa kuin kausittain, ovat vähän kalliimpia kuin perusomput mutta aivan sairaan hyviä ja sopivat juustojen seuraan kuin nenä päähän. Koostumus on rapsakka ja maku aromikkaan makea. Nimi kertoo kaiken..! :)) Makuyhdistelmä vailla vertaa on Valion Aura + Honey Crunch. Kuola alkaa jo valua…

Hupsista. Minun piti kirjoittaa vierailustani Heikkilään, mutta innostus aiheeseen kuljetti minut näköjään kertaamaan juustohistoriaani… Hehheh. Toivottavasti jaksatte lukea koko jutun.

Heikkilään siis! :)

Heikkilän maitotilaa Pälkäneellä Laitikkalan kylässä pitää nuoripari Annika Heikkilä ja Pekka Moisio. Annika vastaa juustolasta Pekan hoitaessa karjaa yhdessä Annikan isän kanssa. Heikkilän Juustolan on perustanut Annikan äiti vuonna 1995 ja se kuuluu Suomen vanhimpiin pienjuustoloihin. Annika otti juustolan haltuunsa viisi vuotta sitten ja työskentelee valtaosan vuodesta yksin. Kiireisimpinä sesonkeina, kesällä ja jouluisin, juustolassa on apulaisia. Tilan tuottamasta maidosta noin puolet menee juustolaan ja loput myydään meijeriin. Heikkilän Juustolan tuotannossa on tällä hetkellä viittä eri juustoa; pitojuustoa (eli ns. piimä/munajuustoa), leipäjuustoa, grillijuustoa ja kahta eri kypsytettyä juustoa.

Annikalla on juustolassa vakiintunut työjärjestys – maanantai on pitojuustopäivä, tiistai leipäjuustopäivä, keskiviikkona tehdään kypsytettyä juustoa, torstaina toinen satsi pitojuustoa ja perjantaina katsotaan tilausten mukaan mitä juustoa on tarpeen valmistaa lisää. Pito- ja leipäjuusto ovat suomalaisten suursuosikkeja ja näin ollen myös Heikkilän suosituimmat juustot. Perus-leivänpäällisjuustoja Annika ei valmista. (Taitavat olla vähän liian tylsä tuote pienjuustoloille ja suurtuottajat kuten Valio vievät kuitenkin tällä saralla markkinoita.)

Saavuin tilalle sunnuntaina jotta olin valmiina aloittamaan maanantaiaamuna hommat samaan aikaan emännän kanssa. Herätys 6.30, aamiaiselle seitsemältä ja Juustolaan puoli kahdeksaksi. Pehmeä lasku. :)  Onneksi olen itsekin tottunut heräämään seitsemältä.

Juustolan päivä alkaa aina maidon haulla. Pekka kärrää tuoreen, aamulla lypsetyn maidon juustolaan, jossa se seuraavaksi pastöroidaan. Pitojuustoon tulevaa maitoa ei pastöroida sillä se lämmitetään itse valmistusprosessissa niin kuumaksi että bakteerit kuolevat joka tapauksessa.

Pastörointi ei ole välttämätöntä mutta Suomessa yleistä. Pastörointi vaikuttaa juuston makuun, ja todelliset juustonautiskelijat valitsevat mieluiten pastöroimattoman juuston.

Tuorejuustoja ei kypsytetä, muut juustot kypsyvät kuukaudesta useisiin kuukausiin, jopa vuosiin. Mitä pidempään kypsynyt juusto, sitä intensiivisempi maku. Juustotyypistä riippuen juustoon lisätään myös bakteereita jotka vaikuttavat kypsytyksen aikana juuston makuun, ulkonäköön ja koostumukseen. Esimerkkinä homejuustot.

Juuston valmistuksen peruskaava on kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen. Yhdestä ainoasta raaka-aineesta, maidosta, saa juustonvalmistuksessa esiin uskomattoman laajan kirjon eri makuja ja koostumuksia valitun hapatteen, valmistuslämpötilan, leikkaustyylin ja kypsytysasteen mukaan. Tietysti myös maidon lähde vaikuttaa; vuohen-, lampaan- ja lehmänmaitojuustoilla on kaikilla oma makuluonteensa. Niin kiehtovaa!! Hyvän juuston valmistus on kuitenkin käytännössä vaativaa ja niiden parhaiden makujen esiin loihtiminen vaatii samanlaista perusteellista ammattitaitoa ja pieteettiä kuin hyvän viinin valmistus. On pöytäviinejä ja vuosikertaviinejä. On bulkkijuustoja ja todellisia herkkujuustoja. :)

Pitojuustopäivä alkaa niinkin monotonisella puuhastelulla kuin munien rikkomisella. Tähän kuluu pari tuntia. Seuraavaksi munat sekoitetaan piimään, joka toimii pitojuustossa hapatteena. Munapiimäsekoitus kaadetaan maitokattilaan ja juusto alkaa valmistumaan. Pitojuustoa ei juoksuteta.

Kun massasta on puristettu ulos mahdollisimman paljon heraa, juustomassa suolataan ja muotitetaan. Suolaus vaihtelee juustotyypin mukaan. Tyypistä riippuen suola sekoitetaan suoraan maitoon tai vasta massaan, tai jo muotitettu juusto laitetaan suolaveteen.

Pitojuuston annetaan levätä muoteissa, minkä jälkeen juusto”kakut” kumotaan uunipelleille ja paistetaan. Tässä vaiheessa sanoin Annikalle, että nyt taitaa olla parasta että vetäydyn tuonne juustolan toiseen päähän tiskaamaan. Uunista leviävä vastustamaton tuoksu sai nimittäin vatsan kurisemaan ja kuolan valumaan. :D Oli päivän paras hetki, kun Annika toi minulle tiskinurkkaan maistiaisen uunituoreesta pitojuustosta. En ole ikinä maistanut näin tuoretta juustoa ja makuelämys oli sen veroinen.

Tiistaina eli leipäjuustopäivänä herätys oli klo 5. Päivä alkoi pitojuustojen pakkaamisella. "Kylmähuoneen viileydessä kyllä herää", Annika naureskeli. Aamiaistauon jälkeen alkoi päivän juuston valmistus. Leipäjuustoon ei tule munia, joten päivä sujui vähän nopeammin. Maito kattilaan, sekoitetaan joukkoon suola ja juoksute. Leipäjuustoon ei tule hapatetta. Juoksettunut maito näyttää muuten ihan pehmeältä tofulta..! Seurasin hyytelöitymistä suurella mielenkiinnolla. Annikaa varmasti nauratti juusto-oppilaan perinpohjainen kiinnostus jokaista vaihetta kohtaan.

Leipäjuustossa heraa ei eroteta massasta, vaan herainen seos muotitetaan sellaisenaan. Märkää puuhaa joka vaatii essun! Heraa valuu tietysti jonkun verran muotituksen ja paiston aikana, mutta leipäjuusto jää paljon herapitoisemmaksi kuin muut juustot. Johtuisikohan sen narskuvuus juuri siitä..? Siihen en saanut selvyyttä.

Leipäjuustojen tultua uunista jä jäädessä jäähtymään meillä oli aikaa tehdä pieni Laitikkala-sightseeing-kierros. Kävimme naapurissa Rönnvikin viinitilalla, jonka punaviiniä Heikkilän Juustola käyttää kypsytetyissä juustoissaan. Laitikkalassa on useampia lähiruokayrittäjiä ja pieni 200 hengen kylä tunnetaankin Makukylänä. Aika vitaali paikka niinkin pieneksi kyläksi..! Sympaattista.

Illalla pääsin vielä tutustumaan juustokellariin. Täällä kypsyvät Heikkilän Rudolf – ja Nuori Herra –kittijuustot. Annikan kellarissa kypsyy jatkuvasti myös muita juustokokeiluja, joista onnistuneimmat saattavat myöhemmin päästä tuotantoon. Sain mm. maistaa Annikan cheddaria. Nimi kittijuusto tulee siitä, että juuston pintaan muodostuu erityisten bakteerien vaikutuksesta kittimäinen kuori. Juuston kypsyttyä valmiiksi kuori pestään pois, tosin osa siitä jää jäljelle. Rudolf ja Nuori Herra saavat ominaisen makunsa myös Rönnvikin punaviinistä jolla niitä harjataan kypsymisen aikana. Ne kypsyvät vähintään 3 kuukautta.

Kellarijuustojen maun kehittymistä täytyy tietysti seurata, ja se tehdään hauskalla tavalla. Juustosta porataan pienellä kairalla pitkän ”tapin” muotoinen pala, jonka päästä murretaan maistettava pala. Lopputappi laitetaan takaisin juustoon, jotta sen pinta säilyy ehjänä.

Nuori Herra –juusto on muuten saanut nimensä tilan toisen kissan mukaan. :)

Tiistai-iltana minulla oli vähän haikea olo. Isäntä ja emäntä olivat niin perin sympaattisia ja arki maatilalla niin mukavaa ja erilaista vaihtelua omaan koneen edessä jumittavaan arkeeni.

Pekka kertoi iltapalalla, että seuraavana yönä olisi todennäköisesti odotettavissa uuden vasikan syntymä. Pikkuinen ehtikin sitten syntyä jo illalla kymmenen aikaan ja minäkin pääsin näkemään vastasyntyneen vasikan ensimmäistä kertaa elämässäni. :)

Keskiviikkoaamuna join vielä tuvassa viimeiset raakamaitokahvit (on kuulkaa eri hyvää!) ja siten oli aika sanoa heipat Heikkilälle. Tein vielä Juustolassa ostoksia ja mukaan lähti kattaus kaikkia tilan juustoja. Pito- ja leipäjuustoa voi pakastaakin. Nyt kun sai ostaa suoraan tuottajalta ilman välikäsiä niin kannatti ostaa pakkaseenkin..! ;) Lemppareitani Heikkilän juustoista ovat pitojuusto, Nuori Herra ja grillijuusto. Grillijuusto on vähemmän suolaista ja koostumukseltaan pehmeämpää kuin halloumi.

Heikkilän juustoja saa Helsingissä juustoliike Lentävästä Lehmästä Hakaniemen Kauppahallissa ja Tampereella Stockmannilta, Lempi-lähiruokapuodista ja Kauppahallin Juustosopista. Myös joissain ravintoloissa, kuten Helsingissä ravintola Lapissa ja Tampereella ravintola C:ssä, tarjoillaan Heikkilän juustoja. Juustolan kotisivu: http://www.juustola.com/

Kiitos Pekalle ja Annikalle tilaisuudesta päästä osaksi arkeanne!

Ihan siitä ilosta että Kreikan matka häämöttää taas edessä, päätin vihdoin tarttua "härkää sarvista" ja kokeilla valmistaa viljattoman version kreikkalaisesta suurherkustani tiropitasta eli juustopiirakasta.

Muistattehan....? ;)

Kreikkalainen piirakkakulttuuri on ihan omaa luokkaansa ja piiraiden kuninkaat, tiropita ja pinaattitäytteinen spanakopita, ovat melkeinpä kansallisruokaa.

Näiden vastustaminen Kreikassa vieraillessa käy melkein työstä. :D

Tsekkaa: Sannin herkkucorner: Kreikkalainen ruoka

Viime syksyn reissussa kopioin eräästä paikallisesta reseptikirjasta yksinkertaisen ohjeen tiropitaan. Useimmiten piiraat tehdään filotaikinaan, mutta muitakin versioita löytyy, mm. kourou-tiropita jonka ei-lehtevä kuori muistuttaa tätä minun leipomaani.

Filotaikina on tunnetusti aiiikamoisen haasteellinen tehdä itse, ja vähän veikkaan että sen valmistus ilman viljaa on jopa mahdotonta. Tämän taikinan saattoi kuitenkin tehdä vähähiilihydraattisista jauhoista.

Reseptin taikina täyttää juuri sopivasti halkaisijaltaan 23-senttisen piirakkavuoan. Alkuperäinen resepti oli tuplasti suuremmalle taikinalle. Kun puolitin alkuperäisen reseptin juustomäärän, huomasin kuitenkin että se oli liian vähän. Massa ei täyttänyt vuokaa tarpeeksi, joten lisäsin toiset 250 g. Tuo 500 g on oikein sopivä määrä, varsinkin jos haluaa kunnolla haukattavaa :)

Sekoita taikina-aineet yhteen ja jätä taikina lepäämään jääkaappiin hetkeksi. Etenkin vhh-jauhoista tehtyä taikinaa on helpompi työstää kun se on vähän kylmää ja jähmeää. Puolita taikina ja painele toinen puoli vuoan pohjalle ja reunoille. Kauli toisesta puolikkaasta piirakan kansi. Kaulimista helpottaa kun taikinan päälle laittaa leivinpaperin, näin taikina ei tartu kaulimeen. Vhh-jauhoista tehdyn kannen saattaa joutua leikkaamaan osiksi jos se ei irtoa alustasta yhtenä levynä.

Murusta feta pieneksi ja sekoita täytteen ainekset. Laita vuokaan ja taikinakansi päälle. Paista 175 asteessa noin 45 min - 1 tunti (riippuen uunistasi).

Minä käytin seuraavia jauhoja: mantelijauhoa, gluteenijauhoa, kookosjauhoa, psylliumia, soijajauhoa ja Fibrexiä. Heittelin niitä kulhoon yksittäisiä määriä mittaamatta kunnes kasassa oli 250 g. Laitoin eniten manteli- ja gluteenijauhoa ja vähiten hyvin kuitupitoisia psylliumia ja Fibrexiä.

Maitona käytin soijamaitoa.

Mitä opin: jätä psyllium pois ensi kerralla! ;)

Psyllium tuo taikinaan harmahtavaa sävyä, ja näköjään efekti oli varsin voimakas hyvin pienelläkin psyllium-määrällä. Juustopiiraan täytteen haluaa toki mieluiten olevan herkullisen valkoista eikä tuollaista epämääräisen harmaata...! ^_^

Maku oli kuitenkin oivallinen. Mmmm! Ja näinkö pitkään annoin tämänkin kokeilun odottaa...? :D

Näytin piiraan kuvaa kreikkalaiselle ystävälleni Mariannalle kuullakseni tuomion. "How badly did I fail...?" Arvelin, ettei kreikkalainen edes tunnistaisi tätä tiropitaksi. Mutta! Marianna vastasikin, että harmaa sävy poishuomioiden piiras näyttää  "exactly like a choriatiki tyropita! I would definitely try it!"

Jee! Kreikkalaisen hyväksymä vhh-juustopiiras!!

Kelpaa paukutella henkseleitä ^_^

Te jotka syötte myös villjaa, kokeilkaa ihmeessä alkuperäisellä reseptillä johon tulee vehnäjauhoa.

Teinpähän tuossa joku aika sitten ehkä maukkainta salaattia mitä olen koskaan maistanut.

Reseptin löysin Kotiliedestä.

Salaatissa yhdistyvät amerikkalainen Surf'n'Turf -ruoka ja espanjalainen romesco-kastike. Salaatin valmistus on hieman aikaavievää mutta todellakin sen arvoista!

Kastike tehdään jo edellisenä päivänä ja jätetään jääkaappiin maustumaan yön yli.

Surf'n'Turf -termi tarkoittaa ruokalajia, jossa on sekä lihaa että mereneläviä.

Ravunpyrstöt voivat olla tuoreita tai pakastettuja.

Seitan-chorizo maistui erinomaisesti! :)

Valmistus

Edellisenä päivänä:

Valmista kastike ja valmistele salaattiin tulevat paprikat

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Halkaise sekä kastikkeeseen että salaattiin tarvittavat paprikat pituussuunnassa. Pilko tomaatti neljään osaan. Kuori valkosipulinkynnet. Kuori ja lohko sipuli. Halkaise chili ja poista siemenet.

Aseta paprikat uunipellille kuori ylöspäin. Pyörittele tomaatinlohkot, valkosipulit, chili, mantelit ja leipäpala oliiviöljyssä (minä käytin omaa mantelileipää ;)). Paahda kaikki ainekset uunin keskitasossa. Poista leipä ja mantelit noin 5 minuutin kuluttua ja jatka paahtamista 10 minuuttia kunnes kasvikset ovat saaneet väriä.

Siirrä hiukan jäähtyneet paprikat ja chili tiiviseen minigrip-pussiin, anna muhia hetki ja poista sitten kuori. Irrota kuori myös tomaatinlohkoista.

Suikaloi paprikat. Laita salaattiin tulevat kaksi paprikaa pieneen kulhoon, mausta suolalla ja lisää oliiviöljyä niin että paprikat peittyvät. Anna maustua jääkaapissa yön yli.

Laita kastikkeeseen tuleva paprika ja muut ainekset tehosekoittimeen (leipää voi vähän murentaa). Lisää oliiviöljy ja mausteet. Surauta sileäksi. Anna maustua jääkaapissa yön yli.

Mikäli käytät salaatissa pakasteravunpyrstöjä, laita ne sulamaan jääkaappiin yön yli.

Tarjoilupäivänä:

Valmistele salaatti.

Viipaloi punasipuli ja mausta sitruunan mehulla. Anna maustua tovi.

Levitä salaatinlehdet alimmaksi laakealle vadille. Asettele päälle chorizo-leikkeleet, pilkottu meloni, sipuli, paahdetut paprikaviipaleet, marinoidut valkosipulit ja oliivit. Lusikoi päälle romesco-kastiketta.

Pujottele ravunpyrstöt vartaisiin. Grillaa tai paista ravunpyrstöt ja aseta lämpimät vartaat salaatin päälle.

Nautimme salaatin mökillä kotoisasti kertislautasilta :) Kaikki paikalla olleet kirjoittivat saman tien romesco-kastikkeen ohjeen ylös! ^_^ Kastike ei tosiaankaan valmistu ihan hetkessä mutta jos teillä joskus on vähän enemmän aikaa salaatin väsäämiseen niin kokeilkaa oikeasti romescoa. Paahdetut paprikat, tomaatti ja mantelit tuovat kastikkeeseen uskomattoman herkullisen makean ja täyteläisen maun.

N.A.M.

Älkää nirhatko mua!

Aloin tänään kirjoittaa yhtä ihonhoitojuttua mutta sitten vain ajauduin keittiöön ja.... No se ihonhoitojuttu on niin pitkä että en muutenkaan olisi saanut sitä tänään loppuun ^_^ Tulee huomenna sitten!

Mutta tänään...

Suklaa-myslipatukka.

Mun siskon seura on vaarallista. Sillä on lähdössä tämä koko vhh-juttu ihan pelkän herkuttelun puolelle. Patikkaretkellä se alkoi suunnitella oman vhh-myslipatukan kehittämistä... Ja minun täytyi laittaa idea saman tien toteutukseen! :) (Hähä, kerkesin ensin ^_^)

Eikä niistä mitenkään kehnoja tullut!

Idea lähti siitä, kun kerroin siskolle kokeilleeni ensimmäistä kertaa raakasuklaan valmistusta. (Tein Antti Heikkilän kahden raaka-aineen ohjeella - (raaka)kaakaojauhetta + kookosöljyä. Valaistuminen! Ai näinkö helppoa oman suklaan teko on? ^_^) Sisko puolestaan myhäili oman retkieväs-pähkinämyslinsä kanssa (vinkki tietysti minulta ;)), ja siinä Atkins-patukoiden loputonta ainesosalistaa tavaillessamme idea oli yhtäkkiä ilmiselvänä edessämme.

Kuinka vaikeaa tällaisen herkkupatukan kotivalmistus lopulta on? No ihan superhelppoa. :)

Tässä minulla on välipalapatukka josta ainakin tiedän täsmälleen mitä se sisältää! :)

Ainekset:

* (Kylmäpuristettua) kookosöljyä

* Tummaa kaakaojauhetta (raakakaakao on tietysti parasta ravintoainedensa puolesta mutta minulla loppui juuri raakaversio joten käytin tänään Pirkan kaakaojauhetta - siinä on muuten vähiten hiilareita kauppojen "normi"kaakaojauhoissa)

* Omatekoista pähkinämysliä (viljatonta)

* Omatekoista vaniljasoijakrispiä (= soijarouhetta + tippa kookosöljyä + steviaa + Bourbon-vaniljajauhetta)

* Kookosöljyllä pehmitettyä makeuttamatonta maapähkinävoita

* Kookoshiutaleita

Ensin valmistetaan suklaapohja. Kahteen patukkaan tein 60 gramman suklaamassan eli sekoitin 1 dl (35 g) kaakaojauhetta ja 25 g kookosöljyä. Makeutin ripauksella steviaa. Valutin massan itseväkertämieni foliomuottien pohjalle ja käytin jääkaapissa pari minuuttia jähmettymässä.

Sitten vain kerrokset päälle. Tykkään maapähkinävoista joten laitoin kerroksen sitä (kun siihen sekoittaa kookosöljyä niin sekin jähmettyy jääkaapissa eikä ole niin vuotavaa kun haukkaat patukkaa). Seuraavaksi kerros mysliä (teen vhh-mysliä useilla eri kokoonpanoilla, tämänkertaisessa on Fibrex-hiutaleita, pellavansiemenrouhetta, manteleita, saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä ja kookoshiutaleita).

Kolmanneksi kerros soijakrispiä, jolla saa patukkaan riisimuromaisen raksu-efektin. Minusta kaikenlaiset erilaiset tekstuurit ruoissa ovat kivoja. Sekoita pienessä kulhossa soijarouhetta, pikkuisen kookosöljyä ja makeutusta + haluttuja mausteita, esim. kanelia. Itse laitoin jauhettua vaniljaa.

Päällimmäiseksi laitoin toiseen patukkaan kookosöljyyn sekoitettuja kookoshiutaleita (jälleen kookosöljyä että pinta jähmettyy), toiseen patukkaan ohuen kerroksen pohjan suklaamassaa. Sitten vain jääkaappiin tekeytymään. Jähmettyvät noin vartissa riippuen kaapin kylmyydestä.

Jättämällä pois maapähkinävoin ja soijakrispin ja/tai korvaamalla ne vaikkapa hasselpähkinävoilla ja kaakaonibseillä (niilläkin saa pätevää raksuntaa!) saa vielä vähähiilihydraattisemman patukan.

Hei anteeksi kun nää ruokajutut on riistäytyneet mulla käsistä! :) Vaikka ei kai bloggailujaan pidä anteeksi pyydellä. Omista intohimoistahan on blogit tehty. :)

Huomenna jaaritellaan sitten ihonhoidosta oikein pitkän kaavan mukaan. ^_^

Ensimmäiset omat lehtikaalisipsit.

Niin kauniita. <3 Täydellisen rapea koostumus. Olen ylpeä niistä :) Lydia, jäit toiseksi.

Tämä päivä on ollut omistettu kuivausoperaatiolle. Aamu alkoi ryöppäyksellä, kuorinnalla ja pilkkomisella.

Oli aika ottaa joululahjaksi saatu kasvikuivuri vihdoin käyttöön. :) Vinkin kuivurin hankintaan sain muinoin teiltä lukijoiltani. :)

Vietämme vappua vaelluksen merkeissä. Kuivurissa valmistuu retkievästä.

Siellä se edelleen pöhisee eteisen lattialla. Lehtikaalit valmistuivat ensimmäisinä mutta lopuilla kasviksilla menee varmaan puolille öin. Aikaavievää hommaahan tämä on - mutta toivottavasti myös palkitsevaa.

Aika omituinen postausaihe mutta näissä tunnelmissa tänään. :)

Odotan erityisesti punajuurilastujen koostumusta... ^_^

Hetken mielijohdepostaus aamukahvin ääreltä.

Aamukahvi. Ja kahvimaito. Vakavia, tärkeitä asioita. :)

Mr Karkkipäivä puistelee tälle päätään ja naurattaahan tämä vähän minua itseänikin.

Pyrkiessäni löytämään sen parhaan  kahvimaitosekoituksen jossa yhdistyvät sekä vähähiilihydraattisuus että täyteläinen maku - ja täytyyhän maidon mielellään myös muodostaa kaunista vaahtoa :D, olen viime aikoina päätynyt jo kolmen eri tuotteen yhdistelmään.

Mulla on siis tosiaan käytössä kolme eri maitojuomaa aamuisin; miksaan 1 dl Kevyt-Soijamaitoa, 0,5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa ja 0,25 dl punaista Eila-maitojuomaa.

Miksi?

* Soijamaito maistuu kahvin kanssa kaikkein parhaalta, mutta se on niin vähärasvaista että mielelläni lisään tujauksen jotain rasvaisempaa tuomaan kahviin täyteläisyyttä -> Eila-maitojuoma. Välillä käytän myös kuohukermaa, mutta se tekee kahvista vähän liian jälkkärimäisen rasvaisuudessaan. "Arkikahviin" sopii Eila 3% (siinä on hiilaria 3,1 g vs. tavallisen maidon 4,8 g). :)

* Olen kuullut monilta tahoilta että minun olisi hyvä rajoittaa soijatuotteiden käyttämistä. Kun kahvimaitoa voi päivittäin kulua parhaimmillaan 6-8 desilitraa, keksin vähentää soijakuormaa korvaamalla osan maidosta makeuttamattomalla mantelimaidolla. Samalla tulen myös vähentäneeksi hiilareita sillä makeuttamattomassa mantelimaidossa on hiilaria vain 0,1 g per desi.

Mantelimaito ei kuitenkaan vaahtoa eikä sen maku ole kahvin kanssa yhtä hyvässä synergiassa kuin soijamaidon, joten pidän pitoisuuden puolessa soijamaidon määrästä.

Ajattelin kirjoittaa tästä ihan että saatte naureskella mulle! :) Aina on positiivista jos saa jonkun nauramaan. ^_^ Tiedän että mun hiilarijutut menee välillä totaalisesti komiikan puolelle. Olen tajunnut, että erilaisista vähähiilihydraattisten ruoka-aineiden bongailusta on tullut minulle outoa tyydytystä tuova harrastus, enkä enää voi kaupoissa estää itseäni vertailemasta jos jonkinlaista purnukkaa. Aina kun löydän minulle uuden vähähiilihydraattisen tuttavuuden olen ihan innoissani ja kirjoitan sen ylös. :) Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä ruokavalioni kokonaisuuden kannalta, mutta se on vain hauska ja höpsö harrastus.

Onko teillä jotain vastaavia "outoja" harrastuksia? Tunnen esimerkiksi ihmisiä joilla on joku keräilyharrastus ja he jumittuvat kaikkialle bongailemaan esimerkiksi erilaisia lehmä-figuureja, poimimaan kiviä tai ihailemaan kaikkea pinkin väristä. :) Voi tietysti olla, että tämä on perin normaalia verrattuna kahvimaidon koostumuksen hienosäätöön. ;)

P.S. Alpro ja Valio eivät sponsoroi minua :D