Kuvakertomus perjantailta.

(Piti vaihtaa alkuperäinen otsikko kun sen pituus alkoi vaivata esteettistä silmääni ;))

Päivä alkoi kävelyllä Grácian halki lempikatuani Verdiä. (Tämä ravintoloita, kuppiloita, leipomoita ja pikkupuoteja täynnä oleva kapea, tunnelmallinen katu taitaa olla muutaman muunkin suosikki Gráciassa ;)).

Grácia on kyllä siitä mieletön kaupunginosa, ettei täällä mitään tylsiä ja rumia katuja näytä olevankaan, minne ikinä käännytkin niin aina on edessä joku kiva aukio tai kiinnostava katu. Täällä on myös teattereita, taidegallerioita, kulttuurikeskuksia, kauppahalleja... Aivan ihana paikka kertakaikkiaan, en muista että missään päin maailmaa olisin törmännyt varsinaisen keskustan ulkopuolella yhtä kivaan kaupunginosaan.

Pysähdyimme kauppahalliin katsomaan kaloja. Luis ja minä tykkäämme kummatkin kalatiskeistä visuaalisesta näkökulmasta. Jäässä tököttävät kalat kangistuneine, hämmästyneine ilmeineen ovat kuin taidetta. Niiden "kasvoja" on jotenkin synkän kiehtovaa tarkkailla... Tiedän, kuulostaa varmaan ihan pimeältä. :)

Kalataiteesta toisenlaisen taiteen pariin... Nimittäin maalaustaiteen. Menimme Luisin taidekoululle jossa Luis maalaa muotokuvaani. Hän ei ollut tyytyväinen viime vuonna maalaamansa potrettiin ja maalaa siksi uuden.

Ateljeen värit <3

Luisin opettaja Xabi kävi välillä antamassa vinkkejä.

En tajunnut vilkkaasta keskustelusta juuri mitään, ja parempi niin. :) Tuntuu kyllä hassulta istua maalattavana - joku tuijottaa sinua intensiivisesti ja yrittää vangita persoonasi kankaalle. Ja sitten vielä toinenkin tulee tuijottamaan, kääntelee päätään, kurtistelee kulmiaan, osoittelee naamaasi ja selittää miten tuon ja tuon ja tämän kohdan naamastasi voisi maalata paremmin. :)

En katsonut maalausta, haluan nähdä sen vasta valmiina. Muotokuva viimeistellään maanantaina.

Menimme kotiin lounaalle ja seuraavana ohjelmassa oli iltapäivänäytös Cinema Verdissä. Verdi-kadun elokuvateatteri on yksi niistä muutamista Barcelonassa, joissa elokuvat voi nähdä alkuperäiskielellä.

Katsoimme A Last Quartet -elokuvan, josta pidimme kovasti. Kyllä Christopher Walken on aina niin.... Christopher Walken. Jäykkine tyyleineen yksi Hollywoodin karismaattisimmista näyttelijöistä. If you ask me.

Sitten taas kotiin tekemään pikainen kynsipostaus, ja kahdeksan jälkeen suuntasimme illalliselle.

Kohteena Girona- ja Rosselló -katujen kulmassa ala-Gráciassa sijaitseva Bar Morryssom. Tässä teille jälleen ruokapaikkavinkki! :)

Itse bongasin Morryssomin ruotsalaisesta matkailulehdestä. Ahvenanmaalaisen (!), Barcelonassa asuvan toimittajan jutussa keskityttiin Gráciaan ja toimittaja listasi Morryssomin yhtenä lemppari-tapas-paikkanaan. Täällä saa niitä oikeita, runsaita tapasannoksia. Monet turistien tapaksiksi luulemat, pienemmät ja tikulla lävistetyt (ja keskustassa usein todella ylihinnoitellut) annokset ovat pintxoja, jotka tarjoillaan lähes aina leipäpalan päälle kasattuna. Itsekin vinkkasin teille viime toukokuussa virheellisesti tapasbaarista Bornissa, kun kyseessä on virallisesti pintxo-baari. ;)

Morryssom on todella suosittu ja yhdeksään mennessä kaikki pöydät olivat täynnä. Tapas-menu on laaja ja täältä löytyy kaikkea simpukoista makkaraan. Me tilasimme sinisimpukoita, grillattua seepiaa, juustoa ja savustettuja vihreitä pimientoja (mitä nuo pienet, vihreät paprikan kaltaiset on suomeksi..?). Juusto ei todellakaan sopinut muiden ruokien makumaailmaan mutta tiedättehän meikäläisen... juustoa on vain aina saatava... :D

Neljä annosta maksoi yhteensä alle 20 euroa ja lautaselliset olivat todella runsaita. Kaksi ihmistä tulee neljästä tapas-annoksesta kylläiseksi. Pikkuisen eri näköiset lautaselliset kuin keskustan turisti-tapas-paikoissa...

Masut täynnä suuntasimme takaisin ylä-Gráciaan ja kotiin.

Niin tunnelmallisia nämä kadut....

Verdi-kadulta aloitettiin ja Verdi-katuun päätetään päivä.

Olimme kotona puoli yhdeltätoista ja olin niin väsynyt että menin poikkeuksellisesti nukkumaan saman tien.

Tällainen oli päiväni Barcelonassa perjantaina kahdeksas marraskuuta. :)

Eilen torstaina 31. lokakuuta "trikootyttö-Sanni" pukeutui ensimmäistä kertaa elämässään iltapukuun ja muuttui "juhladaami-Sanniksi".

Varsinainen makeover!

Moi! Tässä minä olen normaalisti! :) Tämän vuoksi Karkkipäivä ei ole muotiblogi. Eikä tyyliblogi. :)

No, onhan mulla toki Tyyli, niinkuin kaikilla. :D Ja se on tässä:

Eli tästä voitte lähteä kopsaamaan jos tuntuu että mun tyyli kolahtaa. :) Prismasta löytyy muuten hyviä kenkiä. Helppo ostaa ruokaostosten yhteydessä ^_^.

Torstain juhlat liittyivät mieheni työhön, ja alunperin emme olleet pääsemässä koko tilaisuuteen. Olin asiasta ihan huojentunutkin koska en omista juhlagarderobia ja tuollaiset hienot tilaisuudet muutenkin jännittävät minua.

No, tilanne sitten muuttui, ja mies joutui näin ollen hankkimaan minulle iltapuvun. :) Kaikeksi onneksi puku löytyi yllättävän kivuttomasti ja valitsemani puku on mielestäni todella kaunis. Tarpeeksi yksinkertainen koruttomaan tyyliini.

Kampaukset ovat  Magnetic Hairin Hennan erikoisalaa. Olen muutamia kertoja lähtenyt kampauksesta lähes kiusaantuneena kun kampaus on ollut niin kaukana omasta tyylistäni ja toiveistani. Esimerkiksi kerran pyysin cocktailtilaisuuteen sopivaa, rentoa ja vähän sotkuista kampausta joka ei näyttäisi siltä että sitä on nyperretty kaksi tuntia -  sain sellaisen vanhojen tansseihin sopivan, hiuskukkasilla viimeistellyn "barokki"tukan. Nolous...!

Hennan tekemä kampaus oli todellakin mieleeni; juhlava, elegantti ja samalla nuorekas ja moderni. Upea!

Sain Magneticissa myös manikyyrin. Kosmetologi-Laura joutui toteamaan, ettei nysäkynsiraukkoihini (hän ei käyttänyt noita sanoja :D) oikein saanut mitään näyttävää lookkia, ja ranskalainenkin olisi lyhentänyt kynsien ilmettä. Niihin tehtiin nude geelilakkaus OPIn tuotteilla.

Sävy on OPIn Bubble Bath. Kaunis, läpikuultava roosa-nude.

Juhlameikkiin tein siniharmaan smokeyn ja huulille valitsin nudea beigeä. Teen meikistä vielä erillisen tutorial-tyyppisen jutun.

Tässä minä sitten olen "prinsessana". :) (Puku on tumma savunsinen, mutta näyttää kuvissa mustalta.)

Kääk, en meinannut tuntea itseäni kun katsoin peiliin...! :) Tältäköhän tytöistä on tuntunut aikoinaan Vanhojen Tansseissa..? Itse jätin ne väliin koska en vain voinut kuvitella mitään epämukavampaa tilannetta kuin esiintyä juhlapuvussa ja opetella jotain hienoja tansseja... Voi nuorta Sannia. Nyt valitsisin varmaan toisin.

.

.

Nämä ovat viimeiset kuvat jotka armas Canon 50D:ni otti. Sitten se meni rikki. :(

Loppuillalta ei sitten paljon kuvia olekaan.

Tämä kuva on miehen puhelimella otettu. Nauran jollekin juhlapuheelle. Oli hauskaa enkä juurikaan mokaillut. Paitsi alkudrinkin kanssa. Siemaistuani lasista pari kertaa mies totesi ystävällisesti, ettei alkumaljaa tulisi maistaa ennenkuin isäntä on kohottanut maljan.

No, tiedän sitten ensi kerralla. :) Seuraaviin juhliin osaan jo ehkä mennä rennommin. :D

P.S. Kiitän tässä nyt yhteisesti kaikkia kommentin jättäneitä, niin kauniita sanoja olette kommenttiboksiin kirjoitelleet! Ihan tässä häkeltyy. (Voisi melkein nousta päähän lukea noin monta ihanaa kommenttia itsestään, mutta onneksi näytän tältä vain kerran 34 vuodessa niin palaan pian maan pinnalle! :D)

...iltajuhlat!

Oikeasti - melkein jännittää! Osaanko vieläkään pitää haarukkaa ja veistä oikein? :D

(Muistatte ehkä kesäisen paljastukseni...)

Olen siis juuri kohta lähdössä elämäni ensimmäisiin iltapukujuhliin. En osallistunut aikoinani edes Vanhojen Tansseihin koska Sanni ja mekot ei vain oikein kuulu yhteen.

Toivottakaa onnea..! ^_^ Jospa nyt en ihan kompastuisi pukuuni...!

Kerron lisää huomenna! :)

P.S. Valitsin sen oikean silmän meikin ;)

...kun saat imuroitua, pyyhittyä pölyt ja raivattua tavarakasat paikoilleen - ja näet taas alta paljastuvan kodin!

Se on erittäin mukava tunne. :) Jota koen ihan liian harvoin.

En tiedä teidän miehistä, mutta minun mies ei ainakaan juuri imuriin tartu minun ollessa poissa kotoa. Niinpä nytkin oli yli kuukauden pölyt pyyhittävänä ja imuroitavana. Tavarakasojen levittelyyn syyllistyn erittäin pahasti itsekin, mutta kyllä noita "tärkeitä paperipinoja" ja lukemista odottavia lehtiä lojuu ympäriinsä miehekkeenkin jäljiltä....

Me ollaan kodinhoidon puolesta vähän huono match kun kummallakin on taipumus pintojen kuorruttamiseen tavaralla... :P

Mutta nyt... taas vähän aikaa... Näen pöytien pinnat ja sohvallekin mahtuu useampi ihminen istumaan. :)

(Kuvan tunnelmasta puuttuu allekirjoittaneen mielestä enää glögi... Oijoi, kohta se taas alkaa, glögikausi... <3)

Rappusten alta paljastuu kuitenkin sellainen roinanurkka jota en voikaan siivota pois... Kirjahyllyn tila on loppunut ja näköjään myös "baarikaapin". Ja nuo loput nyssykät, kassit, pahvilaatikot ja reppu.... No, ne on täynnä kosmetiikkaa.

Päätin, että asialle on vihdoin tehtävä jotain. Ja se 'jotain' on lipasto, joka tulee tuohon valaisimen ja printterin (joo, se tönöttää pienellä pallilla tuossa seinän vieressä kun ei ole muutakaan paikkaa) paikalle. Kosmetiikkalipasto. Ja ehkä sinne jotain muutakin tavaraa saa tungettua. (Esim. mun mielestä sisustuksellisesti rumalta näyttävät dvd:t tuosta kirjahyllyn alimmilta hyllyiltä niin pääsisi nuo kirjat sinne.. ;))

Katselin Ikean sivuilta Birkeland- ja Hemnes -lipastoja, joissa olisi hyvin tilaa. Harmi vain, että Ikean lipastoissa on niin luirut välipohjat ettei ne oikein kestä painavaa sisältöä... :/ Mutta ymmärrän toki että sitä saa mistä maksaa.

Luulen, että jompikumpi noista muuttaa kuitenkin hyvin pian meille. Joka puolelta tilaa valtaavat kosmetiikkaröykkiöt alkavat vaikuttaa sen verran ratkaisevasti yleiseen viihtyvyyteen. Ja olisihan sinne saunaankin kiva päästä joskus saunomaan ilman että ensin täytyy tehdä mieletön lauteiden tyhjennysoperaatio... ;)

Lisää aiheesta kodinhoito ja elämänhallinta helmikuun postauksessani Kotiressaaja.

 Ja mehän halutaan. :)

Minä painun nyt miehen kanssa pariksi päiväksi "pusikkoon" (--> Repoveden kansallispuisto) nauttimaan syksyn kirpeydestä ja karistamaan viimeisetkin hellefiilikset hipiästä. (Rusketusta saan onneksi ihailla vielä pidemmän tovin, hehheh..) Täytyy toivoa ettei nyt kuitenkaan lunta tule. :D

Eilen yöllä valmistuivat tutun kaavan mukaiset vhh-retkieväät. Painavathan nämä tosiaan huomattavasti enemmän kuin pussipastat ja pussikeitot mutta parin päivän retkellä ei tarvitse kuitenkaan kantaa niin paljon murkinaa että paino haittaisi. Toista oli kesän 2012 Lapin vaelluksella jossa meinasin nääntyä ruokavarastoni alle. Mies jaksaa kiusata minua kuvasta, jossa makaan maassa rinkkoineni ketarat ojossa, ja olemme taittaneet matkaa aloituspisteestä 1,5 km. ^_^

Olen ajastanut pari postausta Repoveden reissun ajaksi, mutta en tiedä näkyykö minua täällä vastaamassa mahdollisiin kommentteihin (mies sanoi ettei meinaa luovuttaa älyluuriaan metsässä minun bloggailuja varten ;)). Eli jos kommentteja ei näy, niin tiedätte miksi. Olen koneella taas viimeistään perjantai-iltana.

Kauniin syksyistä viikkoa kaikille! :)

Kreikan maisemat ovat upeita, mutta ei voi väittää että kotonakaan olisi mitenkään hurjan ankeaa... <3

Mitä luksusta saapua tällaiseen lokakuiseen iltaan....

Eilen hemmottelin itseäni myös kokeilemalla ensimmäistä kertaa Suomen ainoaa (?) sokeroimatonta jäätelöä, josta vinkkasitte minulle kun keväällä kyselin sokeroimattoman jäätelön perään.

Aika paha.... Jäätelö oli niin hyvää että kerralla meni puoli purkkia ja seurauksena loppuillan pallomasu! ^_^ Mutta olihan se sen arvoista! :D En ole syönyt jäätelöä kuin kolme kertaa kahden ja puolen vuoden aikana.

Mutta jäätelöäkin ihanampaa oli saada syliin rakkaat Totti ja Viivi. <3

Koirilla oli paljon kerrottavaa kuukauden ajalta. Ne olivat mm. olleet hoidossa siskoni lomamatkan aikana ja Tottia oli hemmoteltu niin, että se palasi kotiin pienen vararenkaan kera. "Emme pane lainkaan pahaksemme että päästään sinne taas uudelleen hoitoon", koirat tuumasivat. Minun täytyi muistuttaa niitä, että saavathan ne meilläkin erikoisoikeuksia, kuten nukkua samassa sängyssä meidän kanssa...! :) Olen saanut kilpailevan "hoitotädin"...! ^_^

Tänä aamuna heräsin tähän maisemaan.

Ei voi valittaa kun saa asua Suomessa. Ei todellakaan.

"Time flies when you're having fun", sanotaan. Ja kyllähän se paikkansa pitääkin. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta

Omalla kohdallani olen ilokseni havainnut, että matkustus kuuluu näihin poikkeuksiin. Vaikka matkustaessa jos milloin on hauskaa! Väitän, että tekemällä vaikkapa kuukauden mittaisen matkan, saat elämyksellisesti kaksi kuukautta, tai kolmekin..!

Huomasin tämän viime syksynä. Marraskuu 2012 on pisin kuukausi koko aikuiselämäni aikana. Se oli ikäänkuin paluu lapsuuden ajankokemukseen - lapsenahan aika kuluu todella hitaasti. Marraskuun viimeisellä viikolla New Yorkiin lentäessäni en kerta kaikkiaan meinannut tajuta, että edelleen eletään samaa kuukautta jonka alussa olin ollut Albaniassa. Näiden kahden maan väliin tuntui mahtuvan pieni ikuisuus, valtavasti enemmän kuin neljä viikkoa ja Italia, Espanja ja Portugali.

Itse asiassa palattuani kotiin tuntui, että olin 3 kuukauden sijaan ollut poissa puoli vuotta.

Aloin ihan miettiä asiaa. Miksi reissuni tuntui niin pitkältä? Miksi eritoten marraskuun viikot venyivät ihan omaksi "elämäkseen"?

Sama ilmiö toistuu tänä syksynä. Vaikea käsittää, että siitä on vain kuukausi kun kirjoittelin radiofrekvenssihoidostani ja analysoin vähähiilihydraattisia leipiä. Herranen aika, leipäviikko.... Onko se tosiaan tätä samaa syksyä..?

Woo-hoo! Olen löytänyt keinon "hallita aikaa". :) Matkustan = hidastan aikaa.

Jos viettäisin nämä samat viikot Suomessa, olisi varmaan jo joulukuu.

Sattumalta kuulin joskus viime talvena radiossa puhuttavan jostain kirjasta, joka käsitteli ajan kulua. Kirjailijan nimi meni minulta ohi, mikä harmitti kovastikin sillä olisin tosi mielelläni lukenut kirjan. No, radio-ohjelmassa puhuttiin kuitenkin juuri tästä ilmiöstä, että miksi aika kuluu hitaammin lapsena ja tuntuu nopeutuvan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.

Ajan kulun tunteeseen vaikuttaa tietysti monikin asia. Esimerkiksi eletyn iän suhde kokonaisuuteen - 5-vuotiaalle vuosi on viidesosa siihenastisesta elämästä kun  50-vuotiaalle se on 1/50. Mutta se, mikä tästä radiokeskustelusta jäi mieleen, oli selitys rutiinien ja muistijälkien vaikutuksesta ajan kulun kokemiseen.

Lapsenkin arjessa on luonnollisesti rutiineja (esim. päiväkotiin joka aamu klo 8, lounas kello 12, äiti hakee kello 16 jne), mutta he eivät ole rutinoituneet samalla lailla kuin aikuiset. Lapsille jokainen päivä sisältää uutta. Ja he elävät hetkessä. Mennessään päiväkotiin lapsi ei ajattele, "Noniin, nyt tapaan taas Niilon ja Kirsin ja Tiian ja leikimme siellä kiipeilytelineillä niinkuin eilenkin ja ehkäpä kokoamme saman kivan palapelin", vaan jokainen päivä on uusi elämys. Lapsi ei suunnittele ja mieti tulevaa, asiat vain tapahtuvat ja aamupäivällä ei voi vielä yhtään tietää eikä osaa odottaakaan mitä kaikkea jännää iltapäivä pitää sisällään.

Kokemusten moninaisuus ja niistä syntyvät muistijäljet tekevät ajan kulusta lapselle erilaisen kuin aikuiselle. Jokainen päivä on uutta täynnä. Aikuiselle useimmat päivät ovat samanlaisia ja viikot sulautuvat yhteen. Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai... Töihin kello 9, lounas kello 12, kahvitauko kello 14, kotiin kello 17, illallinen, TV, nukkumaan... Rutiinit tekevät päivistä toistensa kaltaisia eivätkä yksittäiset normiarjesta poikkeavat elämykset ("Perjantaina leffaan!" "Sunnuntaina sushille Sinin kanssa!") ole tarpeeksi rikkomaan ajan sulautumista yhdeksi pitkäksi liukumäeksi.

Rutiinista ei jää ihmiselle selkeitä muistijälkiä. "Mitäs me oikein tehtiinkään viime viikolla..?" Itselleni ainakin on hyvin tavanomaista, että en enää muista parin viikon kuluttua milloin tapasinkaan jonkun kaverin tai milloin ostin kylmäsavulohen josta pitäisi nyt arvioida kauanko pakkaus on ollut avattuna ja pitäisiköhän mokoma jo heittää pois.

Kun matkustaa, rutiini katkeaa. Ajan kokemus muuttuu ikäänkuin vähän sille samalle tasolle kuin lapsella. Aikuisen matkaan kuuluu toki suunnitelmia ja harva aikuinen pystyy elämään suvereenisti "pelkässä hetkessä" miettimättä lainkaan tulevia päiviä, mutta jokainen päivä on erilainen. Vaikka suunnittelet huomiselle retken Kwai-joelle ja ensi viikolle vierailun paikalliselle viinitilalle, et ole ollut näissä paikoissa aiemmin ja sinulle jää niistä voimakkaita muistijälkiä. Kun jokaisen päivän päätteeksi pää on täynnä noita muistijälkiä, päivä tuntuu tapahtumarikkaalta ja pidemmältä kuin se normipäiväsi töissä.

Haa!

Haluatko lisää aikaa? Hanki lisää muistijälkiä! :) Mikä näppärä resepti!

Ja tämä resepti toteutuu mitä luonnollisimmin kun matkustaa.

Marraskuussa 2012 koin elämyksiä jopa aivan epätavallisen laajalla skaalalla. Muistot ovat mielessäni yhtä voimakkaina kuin eilinen. (Mutta kysykääpä minulta mitä puuhailin elokuun viimeisellä viikolla kotonani... Ööö, istuin koneella..?) Umpijäässä albanialaisissa hotelleissa vietetyt yöt, Venetsian tulvavesissa polven-yli-saappaissa kahlaavat paikalliset, se uskomaton kala-ateria tiranalaisessa ravintolassa enkelikokin tarjoamana, paniikkiyö Sardinialaisen Couchsurfing-isäntäni luona, uusi ystäväni maalaamassa muotokuvaani Barcelonassa, se hetki kun läppärini vietiin Lissabonin rautatieasemalla, saapuminen lumiseen lähiöön New Jerseyssä... Voiko tuo kaikki mahtua 30 päivään? Voi.

Tämän syksyn matkalla koin jo jossain vaiheessa huolta siitä, että "Pöh, kohtahan mun pitää jo palata kotiin". Mutta nyt kun istun tässä ystävieni sohvalla ateenalaisessa taajamassa, tuntuu aamujumppani Hanian rannalla Kreetalla hyvin, hyvin kaukaiselta.

Kyllä täällä on enemmän aikaa vierähtänyt kuin neljä viikkoa. Ehdottomasti. ;)

Suosittelen tätä hoitomuotoa teillekin, jos lääkittävänä on hallitsematon tunne kiireestä ja ajan riittämättömyydestä. Ei välttämättä tarvitse lähteä kotikuntansa ulkopuolellekaan. Sen kuin alkaa keksiä arkeensa POIKKEAVIA asioita, uusia elämyksiä. Ehkäpä käyt ensi viikolla siellä kotiseutumuseossa jossa et ole koskaan tullut käyneeksi? Tai varaat liput jonkun ihan himmeän artistin keikalle jota et voi sietää. Varmasti tulee vahva muisto! ^_^ Tai liityt Punaisen Ristin ystävä-toimintaan ja alat käydä juttelemassa vanhuksille?

Riko rutiinin kehä. Saat palkinnoksi aikaa. :)

Jutun kuvitus on Lempipaikastani Parikiassa. Sielläkin aika pysähtyy. :)

Fiilispostaus! Minä löysin sen, minä löysin sen! :)

Happy Green Cow's!

Olen ollut Paroksella kerran aiemmin, vuonna 2007. Silloin söimme misterin kanssa yhdessä ehkä viehättävimmistä ja sympaattisella tavalla hassuimmista kasvisruokaravintoloista joihin olen elämäni aikana eksynyt.

Se oli tosi kapealla ja pienellä sivukujalla.

Kun eilen illalla saavuin Parokselle, otin missiokseni löytää Vihreän Lehmän samantien. Nälkä oli kuitenkin liian suuri enkä löytänyt Lehmää, joten jäin johonkin anonyyymiin tavernaan.

Mutta tänään! Se löytyi tarpeeksi harhailtuani! Tällä pienellä kadulla on yksi elämäni ravintolahelmiä....

Happy Green Cow's. Ja tänään lähden sinne illalliselle!

Lainasin äidiltä pikkuisen ravintolabudjettia että pääsen ulos syömään näinä viimeisinä saaripäivinäni..! ^_^ Keskiviikkona suuntaan Ateenaan. Hyvinhän noilla omakokkaamilla pöperöillä pärjää mutta päätin sallia itselleni pientä luksusta näille viimeisille saari-illoille.

Ja Paros. Parikian kaupunki on vielä ihastuttavampi kuin muistinkaan...! Mikä valokuvaajan unelma.... En malta odottaa että pääsen hukuttamaan teidät Parikia-tunnelmiin...! ^_^ (Mutta vasta parin päivän kuluttua - niin ei tule ihan Kreikka-yliannostusta ;))

Nyt riennän kauan odottamalleni hyvälle illalliselle..! Toivottavasti Lehmä tarjoaa vielä yhtä persoonallisen elämyksen kuin 6 vuotta sitten - ja hyvä ruokahan on pääasia! ^_^

Kysyin tuossa ennen reissuun lähtöä mieheltä, olisiko hän halukas toimimaan vieraskynänä Karkkipäivässä vielä toisenkin kerran. Monet teistä toivoivat ACO-jutun kommenteissa lisää äijänäkökulman blogisisältöä Karkkipäivään. ”Ehmmm”, mies ynähti. Ynähdyksen sävystä oli vaikea päätellä, oliko ehdotus mieleinen vai vaivaannuttava. ”Minusta olisi itse asiassa hauskaa kuulla ajatuksiasi siitä, miltä tuntuu elää kosmetiikkafriikin puolisona,” sanoin.

Annoin miehen jäädä miettimään asiaa.

Tässä muutama ilta sitten mieheltä oli tullut sähköpostia.

”Mä tein tällaisen tutkimusraportin”, saateviestissä luki.

Raportin? Avasin tiedoston. Se oli melkein kolmisivuinen…! Piti lyhentää rankalla kädellä että sitä ylipäänsä pystyi laittamaan tänne blogin puolelle. :D

Joudun myös tunnustamaan, että tekstin tyylilaji ja sanasto oli sellaista, etten edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani... Tiivistyksessä pois jätettyjen osuuksien joukossa oli mm. tällaisia: "Kyetäkseni luomaan tutkimuksen pääongelman, minkälaista on elämä kosmetiikkafriikin kanssa, ratkaisua tukevat alakysymykset, pureuduin aihealueeseen suppean otsikkoanalyysin kautta." Sekä "(...) päivärutiinien ei voida arvioida eroavan mediaanin, eli joukon keskimmäisen alkion käyttäytymisestä. Mediaanin voidaan tässä tapauksessa todeta kuvaavan tyypillistä jakaumaa paremmin kuin keskiarvon."

Whaaat? ^_^

.

Lauantain vieraskynänä siis Mr Karkkipäivä, aiheesta:

Elämää kosmetiikkafriikin puolisona

Vuodesta 2004 lähtien olen osittain tietämättäni tullut aloittaneeksi seurantatutkimuksen, jonka tulokset nyt vihdoin esitellään tässä tutkimusraportissa ”Elämää kosmetiikkafriikin kanssa”.

Friikki voidaan nähdä kummajaisena tai jonkun asian innokkaana harrastajana. Friikki johtaa myös hörhöön, joka puolestaan on omituinen henkilö.

Tutkimusmenetelmänä oli tarkoitus käyttää passiivista osallistuvaa havainnointia, mutta yleisten elämän sujuvuuteen vaikuttavien seikkojen, sekä tutkijan oman mielenterveyden vuoksi menetelmä on muodostunut ajan kulussa aktiiviseksi osallistuvaksi havainnoksi.

Yleiset havainnot

Kosmetiikkafriikin tarkkailu luonnollisessa elinympäristössä ei ole kokeneelle tutkijalle mitenkään erityisen haastavaa. Asiaan perehtyneen tutkijan on helppo asemoida itsensä osaksi tutkittavan kohteen elämän muodostavia rutiineita ja tapahtumia. Tutkija voi myös yrittää rikkoa kosmetiikkafriikin elämänjärjestystä sijoittelemalla omia tavaroitaan eriskummallisiin paikkoihin, jättämällä roskat lajittelematta, laittamalla muovirasioita tiskikoneeseen, pesemällä lakanat muun pyykin seassa tai kuuntelemalla musiikkia samalla kun katsoo televisiota friikin tutkiessa kosmetiikka netissä. Ja sen jälkeen havainnoida tutkittavan kohteen käytöksessä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia.

Kosmetiikkafriikki on yleisesti ottaen varsin elämänmyönteinen, iloinen, pirskahteleva ja positiivinen ihminen, joten hänen keskittymistään ei ole kovin helppo häiritä vähäpätöisillä tai suuremmillakaan asioilla. Putelit ja purtilot kyllä löytävät paikkansa, loputtomat listat päivittyvät ja saunan täyttyminen erilaisilla tuotteilla jatkuu.

Tutkimuksen kohteena olleen kosmetiikkafriikin päivä alkaa lähes poikkeuksetta kohtuullisen aikaisella heräämisrituaalilla. Tähän rituaaliin kuuluu kosmetiikkafriikahtelun lisäksi kahvi. Kahvi korvaa kosmetiikan aamuisin. Yllättävää kyllä, mutta kosmetiikan käpälöinti ei kuulu aamun keskeisimpiin rutiineihin.

Päivän kuluessa kosmetiikkafriikin käytöksestä voidaan kuitenkin löytää muutamia normaalista poikkeavia käyttäytymismalleja. Näihin malleihin kuuluvat tietenkin meikkaaminen, erilaisten hajustetestien tarjoileminen ja kommenttien vaatiminen näistä aggressiiviseenkiin sävyyn, meikkaaminen, loputtomien listojen päivittäminen, meikkaaminen, hiustenpesutapahtuma, asioiden ajoittainen valtava päivittely, kaikkiin lähettyvillä oleviin kosmetiikkaliikkeisiin tunkeutuminen ja siellä erilaisten puteleiden ja pullojen tunnustelu, härskit, meikkaamiseen liittyvät ehdotukset sekä kolmen tunnin pituinen itsensä rasvaamisprojekti päivän päätteeksi.

Vaikutukset tutkijaan

Huolimatta tutkijan kokemuksesta, saattavat omat tottumukset muuttua yhteiselon jatkuessa vuodesta toiseen. AXE-mieheys hukkuu helposti ympäristön tarjoilemaan ärsyketulvaan. Vähitellen erilaiset naamarasvat, silmänympärysvoiteet, kuorinta-aineet (muukin kuin hiekkapaperi) ja silmänalusiin käytettävä koostumus muuttuvat osaksi tutkijan elämää.

Pienistä ja mitättömistä tottumusmuutoksista huolimatta, kosmetiikkafriikkiyden ei ole todettu tarttuvan kahden eri sukupuolen välillä. Kumpaankaan suuntaan. Sillä kosmetiikkafriikki ei ala kyllästyksenalaisenakaan käyttämään AXE:a tai partavaahtoa parran ajamiseen.

Metatasolla tutkijan tietämys kosmetiikasta kasvaa salakavalasti. Tutkija ryhtyy huomaamattaan silmäilemään kosmetiikkatuotteiden inci-listoja tai katselemaan markettien puteleita halveksuvin ilmein, tai keskustelemaan parturissa hiustuotteiden koostumuksista ja niiden vaikutuksista.

Kosmetiikkafriikin puolison elämän keskeisimmiksi haasteiksi muodostuivat tutkimuksen aikana odottaminen ja ajoittainen tylsistyminen. Näiden ilmiöiden esiintymistä voi hallita suuntaamalla kosmetiikkafriikin huomio hänen kannaltaan uudella tavalla elämyksellisiin asioihin. Kosmetiikkaliikkeiden tietoinen välttely tai tutkittavan huomion kiinnittäminen ohiajavaan punaiseen italialaiseen urheiluautoon kosmetiikkaliikkeen ohikävelyn ajan, toimii yleensä kohtuullisen hyvin. Kosmetiikkafriikin voi myös huoletta viedä metsään useammaksi päiväksi. Hän selviää siellä ihan hyvin.

Mr Karkkipäivä kosmetologilla, syyskuu 2010. (Juttu täällä.)

Johtopäätökset ja suositukset

Tutkimuksen perusteella kosmetiikkafriikissä ei tunnistettu merkittävästi mediaanista poikkeavia havainnejoukkoja. Oman elämän sovittaminen kosmetiikkafriikin elämänrytmiin onnistuu useimmilta kokeneilta tutkijoilta. Suurimmat ongelmakohdat esiintyvät ns. aikakriittisissä multitasking-tilanteissa, kosmetiikkafriikin huomion lukittuessa (padlocked) hänen mielenkiintonsa kannalta keskeiseen ärsykkeeseen.

Tutkimuksen perusteella voidaan kosmetiikkafriikkiyden ja oman elämän hallinnan mahdollistamiseksi suositella kosmeettisen perustietämyksen hankintaa, pientä käyttäytymismallin muutosta, uusien (itse valittujen) ärsykkeiden tarjoamista sekä aikaisempaa rennompaa elämänasennetta ja positiivisuutta.

Tutkimuksen ulkopuolisena havaintona tunnistettiin omaan tekemiseen, omien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja positiivisuuden kautta menestymiseen liittyvien tekijöiden keskeinen merkitys yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.

Tutkija poistuu kuorimaan naaman, suorittamaan viimeisen voitelun sekä nukkumaan.

* * *

Viestien vaihtoa iMessagessa:

Sanni: "Mikä tämä tällainen juttu oli...? En tajunnut varmaan kolmasosaa lukemastani.... Kauhean vaikeaa sivistyssanastoa...!"

Mies: (kuiva äänensävy tihkuu ruudun läpi) "Pyrin formaaliin tunnelmaan jossa on käytetty stereotypioita ja sarkasmia muodollisemman tekstin sisällä. Kyllä se on ihan tarkoituksella epärento."

Voi... mies..!