Olen kautta blogin kohta 10-vuotisen historian saanut lukijoilta paljon älyttömän hyviä vinkkejä niin kosmetiikasta ravintolasuosituksiin ja podcasteista lomakohteisiin. Osa on jäänyt säännöllisesti hyödynnettävien joukkoon.
Ehkä erikoisin ja samalla käytännöllisin vinkki liittyy... No, tähän:
Kuva-arvoitus: mitä tässä on? Muistaako joku vakkarilukija mihin kuva liittyy?
Se liittyy kahvinpuruihin ja niiden käsittelyyn jätteenä. Kirjoitin aiheesta keväällä 2017 erittäin paljon kommentteja keränneen postauksen Porua puruista. Yli sadassa kommentissa keskustellaan erilaisista tavoista kerätä kahvinporoja sekä biojätteen lajittelusta ylipäänsä. Tällaisestakin voidaan jutella kauneusblogissa :D
(Kauneudenhoidollisesti valveutunut käyttää kahvinporoja toki myös kuorintana ;))
Ongelmani: käytän kahvin keittoon presso-pannua, jossa purut jäävät paljon märemmiksi kuin suodattimellisessa kahvinkeittimessä tai vaikka mutteripannussa. Liian märkinä niitä ei voi laittaa biojätepussiin tai -astiaan, joten ne on kuivatettava sitä ennen. (Mihinkään vessanpönttöönhän mä en niitä kaada.)
Aiemmin olin kuivatellut puruja lautasella. Neste haihtui puruista hitaasti ja maanantaina lautaselle kaadetut purut olivat jäteastiakunnossa vasta keskiviikkona tai torstaina. Ja toki joka aamuiset päälle kaadetut purut aina lisäsivät kuivamisaikaa. Käytännössä purut kipattiin biojäteastiaan vasta viikon lopulla siinä yhteydessä kun jätepussi vietiin ulos. Keittiön työtasolla nököttävä purulautanen ei ollut mikään viehättävin näky.
Kokeilin muutamia kommenteissa annettuja vinkkejä, ja yksi jäi pysyvään käyttöön: munakennosysteemi.
Esteettisesti munakenno ei toki ole lautasta parempi, mutta muotonsa puolesta saan sen sujautettua pois näkyvistä - säilytän sitä jätekaapissa normiroskiksen päällä. Lautanen ei siinä pysy mutta munakenno, etenkin tuo isompi 15 munan, sopii roska-astian päälle kuin valettu; se on juuri sen kokoinen että asettuu tukevasti suorakulmion muotoisen sangon päälle.
Munankoloihin mahtuu reilusti kahvinpurua ja kartonki imee kosteuden tehokkaasti. Tyhjennän kuivuneet purut muutaman päivän välein biojäteastiaan, tai laitan sinne koko kennon kun se on täynnä. :)
Jei! Lieköhän tämä alun perin jotain Pirkka-niksejä :D
Ja olenpa muuten keksinyt tyhjille munakennoille toisenkin käyttötavan;
naurakaa vain mutta mä käytän niitä myös säilyketölkkien kuivaustelineenä..!
Tiedättekö miten ärsyttävää on kuivatella lasisia ja metallisia säilyketölkkejä ennen kuin ne voi lajitella keräysastiaan. En tiedä muista mutta minusta niiden pesu ja kuivatus ovat hemmetin ärsyttävää hommaa jonka joka tapauksessa kuitenkin teen. Mutisen ja huuhdon.
En halua laittaa huuhdeltuja tölkkejä kuivauskaappiin, kun monet niistä ovat vielä vähän öljyisiä (en ala hinkkaamaan astianpesuaineella öljypitoisten säilykkeiden pakkauksia, huuhtelen vain). Siinä ne sitten ovat pyörineet tiskipöydällä ja kuivuminen on kestänyt koska en saa niitä mihinkään alassuin.
Nyt kokoan ne munakenno-telineeseen jossa ne kuivuvat nopeasti..! :) Ja mahdolliset öljyt valuvat kennoon eivätkä tiskipöydälle. 👍
Ainiin, tulikohan tämäkin vinkki muinoin joltain lukijalta vai onko se suoraan Pirkasta: munakennot toimivat loistavasti myös biojätepussin pohjalla imemässä biojätteestä kosteutta, jolloin pussi ei hajoa (ainakaan yhtä herkästi kuin muuten - minulla ainakin on elämässä parikin ikimuistoista "hajosi talon rappukäytävään" -kokemusta joilta olen välttynyt munakennoniksiin siirryttyäni). Kennot maatuvat joten ne sopivat hyvin biojätteen sekaan. Munakennoista on moneksi :)
Miten te muut muuten teette kierrätettävien elintarvikepakkausten kanssa? Pesettekö niitä? Lajitteletteko ylipäänsä?
Täytin viikko sitten neljäkymmentä, ja tänään kutsun teidätkin mukaan kurkistamaan mun unelmasynttäreille! :)
Alkujaan en ollut ajatellut pitää mitään varsinaisia pippaloita, sillä Kalifornian konserttimatkan piti olla mun juhla. Sitten mielessä alkoi kaihertaa, että olisi kuitenkin ihanaa järjestää jotain myös ystäville. Milloin olen viimeksi edes järkännyt mitään juhlia?
Joulukuussa löysin sattuman kautta paikan ja konseptin, jonka nähdessäni tiesin heti, että herranjestas, täällähän mä haluan järjestää mun juhlat! Sattuma joka johti minut taikaponien luo oli kerrassaan niin erikoinen, että se täytyy kertoa teillekin.
Kyselin joulun alla kauneushörhökavereiltani vinkkejä elämyksellisistä kauneushoitoloista, sillä halusin antaa sisarelleni lahjakortin hoitolaan. Mikä tahansa perus-spa tai city-salonki ei kelpaa minulle vaan etsin aina sitä "extra specialia". Elämyksiä, tiedätte.
Muuan kauneusbloggaajakaveri antoi vinkin Valkeakosken Sääksmäellä sijaitsevasta Helkanhelmi Day Spa'sta. Tuntien mieltymykseni maalaisidylliin, kaveri sanoi, että minun kannattaisi itsekin ehdottomasti käydä siellä, "Se on just sellainen paikka jota sä rakastaisit", hän sanoi.
Menin Helkanhelmen sivuille ja todellakin, historiallisen kartanon pihapiirissä sijaitseva hoitola vaikutti tyyliltään ja filosofialtaan melkein liian upealta ollakseen totta. Tällainen paikka keskellä maaseutua..! Selasin hoitolan palveluja ja päädyin erilaisiin elämyspaketteihin. Yhdessä oli hevosen kuva. Sisareni on myös harrastanut ratsastusta, ja hepan kuvasta innostuneena klikkasin auki paketin nimeltä Tuomarla Experience & Spa Day.
Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän olin haltioissani. Viimeistään päästessäni riville, jossa kerrottiin Tuomarla-paketin toteutettavan yhteistyössä Taikaponit-nimisen yrityksen kanssa, olin myyty.
Tässä ei ollut joululahja sisarelleni vaan täydellinen elämyspaketti MUN SYNTTÄREILLE! Luontoa ja kauneudenhoitoa..! Vaellusta metsässä, maalaisidylliä, taianomaisia poneja, spa-hoitoja-hirsisaunassa... niin mun päivä! <3
Nyt tekin pääsette mukaan tähän päivään :) Kaada kuppi kahvia tai teetä ja ota hyvä asento. Toivottavasti sinullakin on hyvä mieli ja rento olo jutun lopussa :) <3
Tervetuloa Tuomarlaan!
Tuomarla on ratsutila Valkeakosken Sääksmäellä, ja sen historia ulottuu aina 1500-luvulle.
Ei kaiveta tänään kuitenkaan hissan kirjoja esiin vaan keskitytään 2010-lukuun. :)
Ihana Katja Karhu pyörittää tilalla Taikaponit-tallia. Tilalla on ponien lisäksi myös hevosia ja muita eläimiä. (Mun juhlissa täytyy ehdottomasti olla myös koiria!) Seitsemän pientä taikaponia tarjoavat lapsille ja lapsenmielisille ihania muistoja ja kokemuksia aarreseikkailujen, luontoretkien, ponisynttärien (that's me!) ja muiden teemajuhlien muodossa. Lapset ovat Katjalle erityisen tärkeä kohderyhmä ja tilalla käy paljon päiväkoti-, koululais- ja erityislapsiryhmiä.
Viime lauantain ryhmä oli myös vähintään erityinen <3
Heti alkuun minua tervehti taikaponi Musse. <3 Se esitti meille tervetuliaistemppuja ja sai lopuksi palkinnoksi leipää.
Mussen taianomaisen esityksen jälkeen siirryimme tilan vanhaan Kivipirttiin, jonne Katja kattoi meille lounaan.
Menussa huomioitiin myös seurueen vegaani. Nautimme lounaaksi chilillä ja persiljalla maustettua samettista porkkana-kesäkurpitsakeittoa, gluteenittomia kaura-tattari-sämpylöitä, juustoja ja vihersalaattia. Itse skippasin sämpylät mutta vieraat huokailivat sämpylöiden herkullisuutta, olivat kuulema tajuttoman meheviä ollakseen gluteenittomia. En tiedä oliko joukossa edes gluteenin välttelijöitä mutta Katja huomioi menussa kaikki tämän hetken yleiset ruoka-aineherkkyydet.
Tuunasin sosekeittoni feta- ja Aura-juustolla. 😙
Ruoan lämmittäessä vatsaa oli aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon; hevosvaellukseen.
Katja näyttää miten hevosen selkään noustaan. Osa seurueesta ei ollut aiemmin ollut hevosen selässä. Minun edellisestä kerrasta on siitäkin monen monta vuotta, ja vähän kyllä jännitti..!
Taikaponit-tallin hevoset ovat kilttejä ja tottuneet myös vähemmän kokeneisiin ratsastajiin, joten nolla-kokemuksen ihmisetkin voivat mainiosti osallistua hevosvaellukselle.
Maija pääsi Sulo-hepan kyytiin. :)
Katja ja taustalla tilan Martta-koira, joka oli niin eloisa otus että siitä oli mahdoton ottaa kuvaa :) Martta tykkää juosta..! Tähän otokseen se tarttui ihan vahingossa.
Martta ei ollut ihan vakuuttunut siitä että tarvitsee pakkasella takin, ja kävi kunkin synttärivieraan kyljessä vetoamassa eikö joku voisi poistaa häneltä tämän turhan kangaspalan... :D
Ratsastimme rentoon tahtiin metsäpolkuja ja lopuksi myös kylän raittia. Reitillä sai yksi jos toinenkin lumipesut puiden oksista :)
Oli niin rentouttavaa kulkea äänettömän metsän halki kevyen lumisateen putoillessa ympärillä.
Minun hevoseni oli nimeltään Tony. Se ei millään olisi halunnut kuvaan ja lähti kävelemään eteenpäin aina kun otimme kameran esiin. :)
Kun palasimme Tuomarlan pihaan, minua odotti seuraava poniyllätys: taikaponi Elsa. En meinannut päästä yli sen suloisuudesta! Ja nuo violetit yksityiskohdat..!
Pääsin Elsan kyytiin pulkkaan ja ajoimme monta vauhdikasta kierrosta.
Kun katson Elsan asentoja ja kavioita kuvissa, näen heti sieluni silmin mitä Hasbron tyypit ovat nähneet luodessaan My Little Ponien prototyyppejä 80-luvulla <3 :)
Elsa <3
Seuraavaksi siirryimme nokipannukahville nuotion ääreen.
Nuotiolla paistui välipalaksi banaania. Onko nuotiobanaani teille tuttu herkku? Seurueessamme oli yksi joka nautti tätä mainiota yhden raaka-aineen jälkiruokaa ensimmäistä kertaa eikä ollut koskaan kuullutkaan siitä. Nuotiobanaanista saa deluxe-version tekemällä banskun kuoreen viillon ja työntämällä viiltoon suklaapaloja ennen paistamista. :)
Toki tätä voi myös tehdä kotona uunissa :)
Sitten oli vuorossa odotettu hirsisauna- & spa-hoitosessio. Miten ihanaa oli siirtyä lämpimään saunaan pakkasreippailun jälkeen posket punoittaen ja varpaat positiivisesti kipristellen. <3
Tuomarlan vanha hirsisauna on kuin postikortista. Joku oli sopivasti jättänyt ikkunankarmiin roikkumaan kruunun - päivän Prinsessalle ^_^
Saunan pukuhuoneessa meitä odottivat tossut, pyyhkeet ja kattaus Comfort Zone- ja Davines -sarjojen ylellisiä tuotteita joilla pääsisimme tuota pikaa hemmottelemaan itseämme.
Helkanhelmen kosmetologi Sini Kartaslammi-Rantanen johdatti meidät hoidossa käytettävien tuotteiden saloihin.
Pääsimme jokainen tekemään mm. ihanan kokovartalomutanaamion.
Viihdyimme saunassa ja paljussa ja ihanien tuotteiden parissa kolmatta tuntia ("Mä voisin kokeilla vielä tuota ja tuota ja..!") ja osa meistä olisi jäänyt vielä pidemmäksikin aikaa, ellei kello olisi jo näyttänyt illallisaikaa. Kyllä päivä menikin nopeasti..!
Pehmeine hipiöinemme ja saunan lämpö iholla tassuttelimme pihan yli Kivipirttiin jossa odotti Katjan miehen Jannen savustamaa kalaa.
Mitä sannimaisin illallinen: savustettua lohta, uunijuureksia ja salaattia. Vegaani oli huomioitu herkullisella nyhtökauramuhennoksella joka maistui myös muille.
Hemmottelu jatkui ruoan jälkeen; Sini teki kaikille halukkaille Comfort Zonen ihanan Tranquillity Welcome Ritual -hoidon kera hartioiden, dekolteen ja pään hieronnan.
Mukana ollut sisareni (ei kuvassa) siis sai kuin sai hänkin oman kauneushoidon syntymäpäivieni myötä ^_^ Siskon joululahja paisui vähän suuremmaksi kokonaisuudeksi :D <3
Jälkiruoaksi nautimme raakakakkua - ilman lisättyä sokeria, tietenkin ;)
Sini hieroi vieraita aina puolille öin asti.
Kakkua ja hierontaa "iltapalaksi", anyone? :)
Minä ja sisareni menimme vielä nauttimaan aamuyön kuutamopaljuilusta ja kun palasimme, muut olivat unten mailla.
Majoituspalvelut eivät (ainakaan vielä toistaiseksi) kuulu Tuomarlan palveluihin, mutta meille järjestyi siskonpeti-tyyppinen majoitus Kivipirtin lattialla. Nukuin ilmapatjalla ja lampaantaljan päällä kuin tukki.
Sunnuntaiaamu ja kalenterinmukainen syntymäpäiväni valkeni kirkkaana.
Kivipirttiin katetussa aamiaisessa oli huomioitu päivänsankarin viehtymys kananmuniin; tarjolla oli tilan omien kananmunien lisäksi myös hanhen- ja viiriäisenmunia :) Nekin tilan omia.
Muut nauttivat mm. ihanista smoothieista, marjoista, jogurtista ja hitti-sämpylöistä jotka aikaansaivat jälleen tyytyväisiä "mmmmm"-reaktioita.
Aamiaisen jälkeen oli aika hyvästellä Kuopioon päin suuntaava autollinen ystäviäni ja Helsingin junaan lähtevä ystävä. Osan meistä päivä jatkui Voipaalan kartanolla noin 10 km päässä Tuomarlasta.
Oli aika hoitaa 40-vuotias päästä varpaisiin. :)
Voipaalan taidekeskus sijaitsee vanhan Voipaalan kartanon tiloissa Sääksmäen kylässä. Kartanon pihapiirin rakennuksissa toimii kulttuuri- ja hyvinvointialan yrittäjiä, niiden joukossa päivän kohde Helkanhelmi.
Helkanhelmen tilat ovat Majurskan Pytingissä, 1800-luvulla rakennetussa kartanon henkilökunnan asuntolassa. Nykyisin rakennuksessa sijaitsee Helkanhelmen lisäksi Taidekeskuksen vuokrattavia kurssitiloja.
Helkanhelmen omistaja, kosmetologi ja italialaisen Comfort Zone -sarjan kouluttaja Sini Kartaslammi-Rantanen on luonut hoitolaan upean tunnelman, pienetkin yksityiskohdat materiaalien sävyistä verhojen asentoon on mietitty vieraan maksimaalisen elämyksen kannalta. Jo hoitohuoneeseen astuminen rauhoittaa mieltä ja madaltaa kierroksia välittömästi. En voinut kuin huokailla ihastuksesta hoitolan oven avatessani.
Ylellisen Comfort Zone -sarjan lisäksi hoitolassa on myynnissä Davines-hiussarja, jota saimme käyttää myös lauantaipäivän saunaohjelmassa.
Kartanon tunnelmallinen pihapiiri rakennuksineen tarjoaa puitteet mukavalle käyskentelylle. Lähellä sijaitsee myös Rapolanharju ja linnavuori; Voipaala ja Rapolanharju lähiympäristöineen muodostavat Suomen laajimman muinaismuistoalueen. Harjulle vie luontopolku Kartanon Tallipihasta. Sisareni kävi reippailemassa reitin ja kertoi harjun laelta avautuvien huurteisten puiden sävyttämien aavojen maisemien olleen huikean kauniit.
Tänne voisi tulla koko päiväksi nauttimaan luonnosta, taiteesta ja spa-hoidoista, mikä ihana Sannipaikka..! Oma "ongelmani" viime sunnuntaina olikin, kun en ajan puitteissa päässyt kokemaan Voipaalan kaikkia aarteita. Tänne täytyy palata uudestaan.
Pääohjelma, 150 minuutin mittainen deluxe-kokovartalohoito, oli kuitenkin juuri se juttu jonka halusin syntymäpäivänäni.
Helkanhelmen ihanan Sinin kosketus on jotain, jota voi todellakin suositella. Sinin lempeissä otteissa lauantai-iltana rentoutuneiden vieraiden hurmioitunut palaute oli sitä luokkaa, että tämä nainen on todellakin valinnut oikean alan.
Sinin tie kauneuden hoitajaksi ei kuitenkaan käynyt vailla mutkia. Sini on alun perin koulutukseltaan biotekniikan insinööri ja työskenteli 10 vuotta biotekniikan yrityksessä. Halusin kuulla, miten insinööristä tuli spa-ammattilainen :) Vaikka Sini piti työstään tuotantoinsinöörinä, hektinen työ yhdistettynä elämän ruuhkavuosiin uuvutti hänet. Sini alkoi kaivata elämäänsä rauhallisuutta ja tasapainoa ja haaveili työstä lähempänä kotipaikkakuntaansa.
Idea omasta hoitolasta tuli nuoruuden kokemuksista. Sini kertoo kärsineensä nuoresta lähtien akneihosta ja oli tottunut käymään kosmetologeilla. "Nautin aina suunnattomasti hierontaosuuksista ja hoidettavana olemisesta, ja tästä lähti idea kosmetologiksi opiskelusta ja kiireettömän hoitolan perustamisesta." Ja nimenomaan sellaisen hoitolan, jossa Sini voisi tarjota muille hektistä elämää viettäville ihmisille kokonaisvaltaisen, läsnäolevan hetken, jossa he voisivat latautua ja jaksaisivat paremmin vaativaa arkeaan.
Siniä kuunnellessa saatoin ymmärtää yhä paremmin, miksi kauneusbloggaajakaverini suositteli Sinin hoitolaa minulle.
Sitten oli aika siirtyä hoidon euforiaan. Tulisin nauttimaan 2,5 tunnin mittaisen Tranquillity Ritual -luksushoidon, jossa käsitellään koko vartalo ja kasvot. Aromaterapeuttinen tuoksuvaikutus on kosketuksen ohella hoidossa tärkeässä roolissa. Hoitoon kuuluu myös juuri sitä varten luotu rentouttava taustamusiikki.
Kävin makuulle ja suljin silmäni. Livuin matkalle, jonka aikana siirryin rituualinomaisesti uudelle vuosikymmenelle. Hoito oli sanoinkuvaamattoman ihana, en ole koskaan kokenut mitään tällaista. Koko olemukseni pienistä lihaksista mielen sopukoihin ja varpaankärjistä ihohuokosiin avautuivat ja rentoutuivat silkkisen kosketuksen, ylellisten voiteiden ja eteeristen öljyjen vaikutuksesta. Saatoin välillä vähän itkeäkin, tai siltä minusta tuntui. Ehkä itkin jossain unen keskellä.
Kun heräsin, Sini tarjoili minulle yrttiteetä. Edessäni olevasta ikkunasta avautui näkymä Kartanon aurinkoiselle pihalle jossa lumi kimmelsi puiden oksilla. En sanonut mitään hetkeen. Katsoin vain ikkunasta ja annoin juoman lämmön liittyä sisälläni jo olevaan lämpöön.
Oli sunnuntai, 27. tammikuuta.
Syntymäpäiväni. Uuden vuosikymmenen alku.
*
Kiitos Katja ja Sini, Taikaponit ja taikapurkit unelmasyntymäpäiväni toteuttamisesta. <3 Tämä viikonloppu oli ikimuistoinen. Olen erityisen iloinen, että tieni kohtasi nämä kaksi inspiroivaa naisyrittäjää, jotka jakavat niin täysin arvomaailmani <3 Miten ihanaa on saada tehdä työtä, jolla luo toisille hyvää mieltä ja kultaisia reunoja arkeen.
Kulunut vuosi on ollut monella tapaa merkittävä elämässäni. Se on ollut raskaimpia vuosiani, sisältäen surua jota en pysty edes sanoittamaan, mutta samalla se on tuonut paljon hyvääkin. Ryhdyin viimein sanoista tekoihin monissa tärkeissä asioissa. Lepäsin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Pysähdyin vihdoin oikeasti.
Mistä iloitsen kuluneessa vuodessa:
Luonnosta; sain toteuttaa haaveeni talvivaelluksesta Sveitsissä. Näin revontulet Lapin Lemmenjoella.
Työstä; minulla on mahdollisuus tehdä erilaisia töitä eri aloilla ja olen viimein ymmärtänyt, että en edes halua omistautua yhdelle alalle. Voin hyvin kun saan välillä tehdä jotain luovaa, välillä jotain mekaanista. Olen sekä yrittäjä että tavallinen työläinen. Osa kumpaakin tekee minut onnelliseksi.
Hidastamisesta; vaikka ulospäin ei ehkä vielä näy että vauhtini olisi hiipunut, tunnen hitauden sisälläni. Hitaus merkitsee luopumista liian korkeista standardeista, vääränlaisista menestyksen mittareista ja täydellisyyden tavoittelusta. Kyllä minä vieläkin haluan tehdä asiat tosi hyvin. Mutta haluan tehdä asioita laadukkaasti. Parhaita juttuja on ollut sisäistää, että teho ja volyymi ei aina ole laatua. Oma hyvinvointi on laatua.
Perheestä; perheeni on minulle raamit, kehys joka tukee, talon perustus joka on aina siellä. Nyt meitä on yksi enemmän ja saan lisätä alkavaan vuoteen uuden roolin pienokaisen tätinä. Minusta tulee osa hänen raamejaan.
Perhe <3
Haluan päättää vuoden tarinalla Leijasta. Tarinalla siitä, että ei pidä koskaan luovuttaa. Usko siihen mitä olet. Älä anna periksi huolelle, epävarmuudelle tai toisten mielipiteille. Usko siihen, että aina, aina voi yrittää uudestaan, vaikka tuntuisi kuinka tyhmältä.
"Jos yrittää juosta, eikä se auta, ja jos yrittää juosta ja heiluttaa, eikä se auta, ja jos yrittää juosta, heiluttaa ja hyppiä, eikä sekään auta, niin tiedä, että jos vielä juokset, heilutat, hypit ja huudat, se auttaa."
Lempeää uutta vuotta kaikille.
Tarina on Arnold Lobelin kirjasta Kurnu ja Loikka - Yksin ja kaksin. Kirja on rakkaimpiani ja olen saanut sen äidiltäni ollessani 4-vuotias.
Mun ei pitänyt.... mutta onneksi en kuunnellut itseäni! ^_^
Ponit <3
80-luvun lempeäilmeiset ystävät
Vuonna 2017 tuli kuluneeksi 35 vuotta ensimmäisten alkuperäisten My Little Ponyjen ilmestymisestä, ja sen kunniaksi on tänä vuonna julkaistu muutamia ensimmäisen sukupolven klassikkoponeja uudelleen.
Innostuin valtavasti kuullessani uutisen, mutta petyin sitten vähäsen kun selvisi, että julkaisut ovat, outoa kyllä, samat kuin 10 vuoden takaiset 25-juhlavuotisjulkaisut. Tuolloin julkaistiin uudet painokset ihan ensimmäisestä kuuden ponin sarjasta joka tunnetaan nimellä Collector Ponies, sekä ensimmäisestä Rainbow Ponies -sarjasta.
25th Anniversary Rainbow Ponies, 2007
Koska olin jo ostanut juhlavuoden retroponit edellisellä kerralla, päätin jättää nämä hankkimatta. Sitten tapahtui pari asiaa:
Selvisi, että tänä vuonna juhlajulkaisuja tuleekin useampia.
Collector-ponien ja Rainbow-ponien lisäksi on julkaistu uudelleen myös iki-ihana leikkisetti Pretty Parlor, ja syksyllä julkaistiin kolmas kokoelma nimeltään Pegasus & Unicorn Collection (kuvassa, kuva MLP Merch).
Juhlajulkaisuista ainakin Rainbow Ponies tuli myyntiin myös Suomeen. Kuulin että juhlaponeja saa ainakin Prismoista.
Menin Prismaan. Enkä voinutkaan olla ostamatta.
Sanni ja ponit vuonna 1988
Näiden tapahtumien jälkeen omistan siis nyt uuden kuuden ponin setin Rainbow-poneja ja Pretty Parlor -setti on tilauksessa Jenkeistä. Ja ihan varmasti ostan myös Pegasus & Unicorn -kokoelman.
Ponit. <3
Vuoden 2017 ja vuoden 2007 Windyillä on erilaiset silmät
Uudelleenjulkaisut ponit näyttävät muodoltaan ihan samalle kuin alkuperäiset, mutta ne on tehty uusiin muotteihin.
My Little Ponyjen valmistaja Hasbro hävitti kaikki alkuperäiset ykkössukupolven ponimuotit lopetettuaan G1-ponien valmistuksen vuonna 1992. En tiedä mitä tapahtui USAn ulkopuolella lisenssillä valmistettujen My Little Ponien muoteille, sillä Euroopassa G1-poneja valmistettiin vielä vuoteen 1995 saakka, mutta asiaan vihkiytyneiden ponifanien ja -keräilijöiden keskuudessa muottien tuhoamisesta puhutaan faktana.
Söpö Peachy-poni ja Pretty Parlor oli Suomessa suosituimpia ponileikkisettejä - nyt tämäkin uudelleenjulkaistuna <3
Kun Hasbro vuonna 2007 päätti ponien uuden suosion mainingeissa julkaista uudelleen vanhoja klassikkoponeja, se joutui valmistamaan uudet muotit. Tämän vuoksi uudelleenjulkaistut versiot ovat MLP-asiantuntijoiden mukaan aavistuksen pienempiä kuin alkuperäiset. Itse en eroa ole huomannut.
Minkä kyllä huomaa on se, että retro-julkaisujen värit poikkeavat alkuperäisistä. Vuoden 2007 julkaisuissa myös silmät ovat erilaiset; ne oli piirretty hieman alkuperäisiä pienemmiksi.
35-juhlavuoden ponit eivät enää ole Hasbron tuottamia vaan niitä valmistaa The Bridge Direct lisenssillä.
Jostain kumman syystä juhlavuoden ponit ovat kumpanakin juhlavuonna tulleet myyntiin vasta varsinaista merkkivuotta seuraavana vuonna; ponit on valmistettu 2007 ja 2017, mutta kauppoihin ne tulivat 2008 ja 2018.
Hypistellessäni Prismassa Rainbow-retroponeja huomasin, että ne ovat hyvinkin eri värisiä kuin 10 vuoden takaiset versiot - alkuperäisistä puhumattakaan. Jo tällä kerälijä pystyi perustelemaan itselleen miksi nämä oli hyvä ostaa ^_^ No, suurin syy oli ilman muuta se, että en yksinkertaisesti voinut jättää niitä kauppaan kerran ne nähtyäni. G1-ponirakkauteni on liian suuri.
Valikoimat vaihtelevat Prismoittain ja ensimmäisestä Prismasta löysin vain puolet kokoelmasta. Eilen ostin loput Hämeenlinnan Prismasta jossa myynnissä oli koko kuuden ponin sarja.
Salaattia, kananmunia ja poneja. Normi kauppareissu :)
35-juhlavuoden pakkauskuvitusta. Kuvat ovat alkuperäisiä.
35-juhlavuoden versiot eroavat aikaisemmista myös sillä, että ne on tuoksutettu. Tästä en ole niin valtavan innoissani, mutta onneksi tuoksu ei ole ihan mahdottoman voimakas. Joissain 80-luvun poneissa tuoksu saattoi olla niin vahva että koko asunto tuoksui (haisi... jonkun mielestä) imelälle hubbabuballe.
10 vuoden takaisen juhlajulkaisun pakkaus. Vuonna 2007 Rainbow-ponit julkaistiin kahdessa kolmen ponin setissä.
Alkuperäisen Rainbow Pony -pakkauksen takakannen kuvitus vuodelta 1984. Kuva My Little Wikistä.
Rainbow Ponies oli ensimmäinen ponisarja jossa poneilla oli moniväriset harjat. Sateenkaariponeja julkaistiin kaksi sarjaa vuosina 1983 ja 1984. Kummassakin setissä oli kuusi ponia; kaksi siivekästä, kaksi sarvekasta ja kaksi "maaponia". Vuoden 1984 sateenkaari-ponien harjoissa oli myös neon-värejä.
Kuvassa alkuperäisiä Rainbow-poneja kokoelmastani; Parasol, Moonstone, Skydancer ja Flutterbye. Parasolin ja Flutterbyen olen ostanut itse lapsena (lue: pyytänyt rahaa äidiltä tai mummilta), Moonstonen ja Skydancerin ostin aikuisena eBaysta.
Suomeen ja todennäköisesti muuallekin Eurooppaan ponit tulivat myyntiin viiveellä. Kun Rainbow-ponit julkaistiin Yhdysvalloissa 1983-1984, olivat ne Suomen kaupoissa noin 1987.
Vuoden 2017 Parasol
Parasol oli rakkaimpia ponejani. Olin antanut sille suomenkielisen nimen Varjotar. Annoin kaikille poneilleni suomenkieliset nimet - ja ihan ensimmäisissä Suomessa myydyissä My Little Pony -pakkauksissa oli niissäkin muuten suomenkieliset tekstit ja suomennetut nimet.
Varjotar oli luonteeltaan lempeä ja salaperäinen, mutta osoitti tarpeen tullen myös temperamenttia. Se ei kuitenkaan ollut leikeissäni mukana missään suurissa draamoissa vaan pysytteli enemmänkin sovittelijan ja neuvonantajan roolissa. Kaikki ponilaakson miehet olivat siihen lääpällään ^_^
Alkuperäinen Parasol (rinnallaan tytär Rusotar, Baby Sunribbon, nämä kaksi olivat leikeissäni perhe).
Vuoden 2007 uudelleenjulkaistulla Parasolilla oli pienemmäksi maalatut silmät kuin alkuperäisellä. Siinä mielessä uusi 2017-Parasol on uskollisempi alkuperäiselle.
80-luvun pehmolelu-Parasol, tilattu eBaysta. (Minulla on vain tämä pienennetty kuva, alkuperäinen meni varastetun läppärin mukana kuten suurin osa pre-2012-vuoden kuvistani...)
2007-Sunlight vs. 2017 Sunlight.
Uusien, vuoden 2017 juhlaponien päät muuten kääntyvät, niissä on sekin ero.
2017-Windy vs. 2007-Windy. 2017-Windy on kiiltävämpi ja violetimpi.
Verrattuna alkuperäisiin 80-luvun poneihin, kaikki uudelleenjulkaistut retroponit ovat materiaaliltaan kovempia ja "muovisempia".
Kuviotkin on toteutettu vähän eri lailla eri vuosien versioissa.
Ymmärrättehän, että nämä on varmasti kannattavaa omistaa kun eivät ole ihan samanlaisia.... :D ^_^ :p
Alkuperäinen G1-kokoelmani on todella arvokas, kukas sitä tietää jos näillä retro-julkasuillakin on joskus arvoa..? Ei sillä että koskaan myisin näitä, en ikinä..!
Vaikka aluksi en jotenkin innostunut 35-juhlavuoden uudelleen-uudelleen-julkaisuista, nyt olen pelkästään iloinen että päädyin taas pitkästä aikaa rakkaiden 80-lukulaisten maailmaan. Eihän näiden söpöläisten seurassa voi tulla kuin hyvälle mielelle :)
Ehkäpä Collector- ja Rainbow-ponien jo toista uudelleenjulkaisua perusteltiin sillä, että 10 vuodessa on ehtinyt kasvaa uusia poniystäviä jotka missasivat 25-juhlavuoden. Monille Friendship is Magic -sarjan kautta ponit löytäneille nuoremman sukupolven MLP-faneille nämä "pullukkaponit" ovat varmasti toooodella retroa ja niiden arvo jossain kuriositeetin tasolla. Meille 80-luvun lapsille ne ovat tärkeää nostalgiaa. <3
Te joiden elämään My Little Ponyt ovat kuuluneet lapsena, mikä oli teidän lempiponinne? :)
Lue lisää My Little Pony -historiastani:
Nyt. Vihdoin. Näin revontulet.
Olen pitänyt kutakuinkin päätettynä kohtalona että minun ei kuulu nähdä revontulia, kun jopa ahvenanmaalainen työkaverini on Ahvenanmaalla (!!) nähnyt revontulia - ja minä en, vaikka olen penskasta saakka käynyt Lapissa.
Edellisen kerran missasin 'tulet Ylläksellä keväällä 2017. Se oli vasta ensimmäinen kerta kun olen ylipäänsä ollut tietoisesti jossain revontulien läheisyydessä. Tämän viikon maanantaiaamuna sama toistui - sain kuulla hotellin respassa Ivalossa että "...revontulethan loimottivat puoli kymmenestä aamuneljään saakka, ettekö te nähneet niitä?" Ja somen mukaan koko muukin Suomi oli nähnyt. Paitsi minä. Kun olin hotellihuoneessani puoli kymmenen aikaan tyytyväisenä toteamassa, "Ai että kun jo ramasee...."
Keskiviikon vastaisena yönä odotus palkittiin Lemmenjoen kansallispuistossa Ravadasjärvellä. Odotimme sinnikkäästi yhdeksästä saakka ja lopulta tulet ilmestyivät yllemme puolen yön aikaan. En ottanut edes kameraa mukaan, halusin vain keskittyä nauttimaan.
Kokemus oli lähestulkoon euforinen.
Eilen illalla leiriydyimme Juurakkojoen kotaan. "Olisikohan tänäkin yönä vielä mahdollisuus nähdä revontulia"? mietin, mutta en rohjennut toivoa, se tuntui jo onnen härnäämiseltä.
Vähän kahdeksan jälkeen, soijamakkarat paistettuani, lähdin käymään ulkona kodasta.
Ja siellä ne olivat. Vielä edellisyötäkin upeampina ja vahvempina. Niitä oli joka puolella, koko taivas loimusi niiden valosta.
Joenkielisen tunturin takaa lähti voimakkain valosilta joka kurottui yllämme koko taivaankannen halki, kohti Njurgalahtea, kuin revontulten sateenkaari. En saanut sanaakaan suustani. Tai sain. Sanoin, etten voinut uskoa tätä todeksi. Tuossa, tuossa ne ovat..! Vihdoin..!
Se oli aivan mieletöntä.
Kamerakin löytyi käteen tällä kertaa. Kuvat ovat eilisillalta.
Ovat sanoneet, että nämä ovat upeita. Niin ne ovat - to say the least.
Terveisiä Lapista.
Olen iloinen. <3
Tänään ilostuttaa:
Valoisa aamu ja verhojen läpi siivilöityvät valon läikät tapetilla.
Uusi testattava kosmetiikkasarja Verso. Levitän pakkaukset pöydälle enkä halua laittaa niitä hyllyyn koska niitä on mukava katsella :) Pakkausten suunnittelija saa varauksettoman ihailuni ^_^
Trikoohame kirpparilta jonka sain siskoltani.
Tähän liittyy seuraava tarina:
Minulla on ollut erittäin rakas viisi euroa maksanut musta, Henkkamaukan ohut trikoohame käytössä joka ikinen viikko sen jälkeen kun sen viime marraskuussa ostin. Se oli halvin ja yksinkertaisin hame jonka olen omistanut. Rakastin sitä. Viime kesänä se varastettiin minulta kuntosalin pukuhuoneesta. Kuka on niin ilkeä että vie toiselta vaatteen - ja vielä halvan, kulahtaneen hameen - kuntosalin pukkarista menee yli ymmärrykseni. Olisi ottanut vaikka kenkäni tai muun vaatteen, mutta juuri sen eniten käyttämäni joka oli minulle tärkeä.
Eilen olin sisareni luona vierailulla. Hän sanoi, "Minulla on sinulle yllätys". Ja otti esiin melkein samanlaisen, mustan trikoohameen joka minulta varastettiin. "Löysin tämän kirpparilta ja ajattelin sinua. Ehkä se korvaa menettämäsi hameen?"
<3
@harlowandsagen Instagram-tili. Tämä on paras hyvän mielen kuvavirta ikinä. <3
Naurattaa myös oma kömpelyyteni.
Kokeilin aamulla ensimmäistä kertaa Juice Beautyn seerumimeikkivoidetta. Pumppasin sitä tottumuksesta kämmenselälle, kuten teen kaikkien meikkivoiteiden kanssa. Juice Beautyn meikkivoide onkin melkein kuin vettä ja se valui saman tien kämmenselältä syliini, tuolille ja lattialle. Hätääntyneenä odottamattomasta seurauksesta lähdin hapuilemaan kädellä paperia jolla pyyhkiä sotkun, ja onnistuin samalla sinkoamaan meikkivoidepullon otteestani. Se lensi lattialle jossa se levitti vielä lisää vesimäistä meikkivoidetta ympärilleen.
Mr Bean moment. Mutta sitten vain pyyhin kaiken pois sylistä ja lattialta ja laitoin paidan pyykkiin ja aloitin alusta ^_^
Mukavaa päivää kaikille :)
Tänään alkaa.....
:) :)
Minulle on välillä blogikommenteissakin "napistu", miten en 20 vuoden Kreikkailun jälkeen vieläkään puhu kreikkaa. Tänä syksynä ajattelin vihdoin muuttaa asian ^_^
Viime vuosina olen ollut tähän aikaan Kreikassa puhumassa englantia, mutta nyt olenkin Tampereella - ja toivon mukaan pian puhumassa kreikkaa :)
Olen kyllä pyrähtämässä Kreikassa tänäkin syksynä, mutta tällä kertaa vain kahden viikon matkan verran. Halusin pysyä aloillani ja keskittyä kotopuolessa erinäisiin juttuihin - joista kielikurssikin on yksi <3 - ja lisäksi olen vähän ideoinut tulevalle talvelle TALVIvierailua Kreikkaan. Se olisi siis seuraava pidempi reissu maahan. Minua on jo pidempään kiinnostanut tutustua Kreikkaan talviversiona, tiesittekö että siellä on hiihtokeskuksiakin? :) Vähän jotain erilaista perinteisen saarihyppelyn ohelle.
Lokakuun lopussa matka vie joka tapauksessa Ateenaan ja Kykladeille. Minut on kutsuttu turismikonferenssiin Amorgokselle, ja aion mahduttaa visiittiin tuttuun tapaan yhden uuden saaren.
Nyt on kyllä kovat paineet tehdä kreikkalaisiin ystäviini vaikutus edes auttavilla kreikan fraaseilla vierailuni aikana :) Tietysti olen intoillut kurssistani kaikille :)
συναρπαστικός...! ^_^
Kävelyllä tänään lempireitilläni Strandpromenadilla Maarianhaminassa. Talven kauneimpia päiviä.
[vimeo 252050376 w=640 h=1138]
Tähän aamuun pieni välikevennys Lidl-aiheisiin. Tein hiljattain aikamatkan itseeni 13 vuoden taakse.
Kävin toukokuun aikana läpi kotimme vanhoja kirje- ja paperitavaralaatikoita osana ilmeisesti elämän mittaista jemmojen raivausoperaatiotani. (Hitaasti etenevästä raivauksesta on tullut jo vähän niinkuin elämäntapa...) Intohimoisena kirjeenvaihtajana minulla on ollut aikoinaan aivan valtavat varastot erilaisia kirjepapereita, kuoria ja koristeluvälineitä.
Näistä suurin osa on edelleen tallella. Osa niinkin kaukaa kuin lukioajoilta.
Joissain kirjepapereissa on vielä markka-määräinen hintalappu... ^_^ Nämä söpöt Tiimarissa myytävät kirjepaperisetit olivat suosikkejani.
Söpön paperitavaran jemmailijan ominaisuudessa olin säästänyt myös monia Julia Vuoren Jänis-aiheisia Helsingin Sanomien NYT-lehden kansia.... :) Vanhin oli vuodelta 1999. Rakastin - ja rakastan edelleen Julia Vuoren kuvituksia.
Kävin läpi myös Mr. Karkkipäivän monivuotisia kirje-, kortti- ja lehtileikepinoja (näitä löytyi mm. eteisen vaate- siivoustarvikekaapin ylähyllylle säästettyinä...) Pinot kertoivat osaltaan vähän haikeaakin tarinaa aikojen muuttumisesta, enää juuri kukaan ei lähetä kirjeitä ja harvemmin edes tervehdyksiä posti- ja maisemakorttien muodossa. Tai no, eihän sitä tarvitse välttämättä haikeana nähdä vaan kehityksenä, nyt tervehdyksiä kulkee entiseen verrattuna nelinumeroinen luku viestiapplikaatioiden ja sosiaalisen median kautta.
Yhdestä korista löytyi huolellisesti säästettynä myös pino minun miehelle lähettämiäni kirjeitä ja kortteja.
Päällimmäisenä näkyy muuten ensimmäinen koskaan Kreikasta miehelle lähettämäni kortti :) Vuosi 2006 ja Hydran saari.
Kirjeet ovat ajalta, jolloin minä asuin vielä vuoden ympäri Ahvenanmaalla ja olimme etäsuhteessa. Vuosilta 2004, 2005, 2006... Etenkin suhteemme alkuaikoina kirjoittelimme toisillemme paljon pitkiä ja seikkaperäisiä kirjeitä joiden sisällössä avasimme välillä teemoja joista emme tavatessamme juuri puhuneet, tutustutimme itseämme toisiimme niin riveillä kuin rivien välissä.
Kirjeiden joukosta löysin lähetyksen joka liikutti ja huvitti minua niin, että päätin heti tuolloin jakaa sen teidänkin kanssanne. Aikomus jäi kuitenkin silloin vain Instagramin ja yhden kuvan tasolle.
Tänä aamuna Lidl-viikon keskellä löytyi vihdoin hetki julkaista laajempi juttu blogissa. Breikki kahden euron purkeista ja tuubeista :)
(Lidl palaa kyllä taas illalla ;)
Olin lähettänyt miehelle ensimmäisen seurusteluvuotemme aikana Sannin käyttömanuaalin ^_^
Opukseen olin näemmä käyttänyt kaikki tekstin- ja kuvankäsittelytaitoni ja briljeerannut Clip Artilla :D
Olin täysin unohtanut tehneeni tällaisen. Sitä oli valtavan hauska lukea ja nauroin monille jutuille jotka edelleen pitävät paikkansa, mutta samalla kirjoitelma palautti mieleen ajat, jolloin olen monelta osin ollut erilainen Sanni.
"Hitusen pedantti"..? ^_^ :D Aijaa? :D
...mikä puuttuu..? :-0
Tämä sivu sai minut mietteliääksi. Ja ehkä lukijankin. Ei ole tarkoitus hämmentää teitä väläyttämällä yhtäkkiä tällainen pala menneisyttäni, mutta pala on lopulta yhtä paljon minua kuin värikkäät jänikset, tuoksuvat voidepurkit, säilyketonnikala-ateriat ja Santorinin auringonlaskut. Tuon ajan kokemukset ovat osa minua ja sitä millaiseksi olen kasvanut ja muovautunut. Kepeään ja humoristiseen muotoon puetun tekstin pinnan alla on minun jäävuoreni. Ehkä kirjoitan siitä joskus.
Mutta tämä julkaisu haluaa kuitenkin olla positiivinen, hauska ja viihdyttävä ja tuoda ehkä hymyn jonkun teistä huulille siellä aamukahvin tai lounaan äärellä. Ajat ovat aikoja ja vaiheista kasvetaan seuraaviin. Nyt olen onnellinen ja siivoan paljon vähemmän ^_^ (Enkä todellakaan kenenkään muun kotona... :D)
Lopuksi ohjeet Sympatux emotionaluxin hoitoon:
.
Mukavaa päivää kaikille, missä päin ikinä olettekaan :)
