Tässä aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa suunnilleen blogin ensimmäisestä vuodesta lähtien.
Olen sitten kuitenkin odotellut, josko kertyvä ikä (ja juonteet) lisäisivät ymmärrystäni tuotetta kohtaan ja kokisin ennen pitkää suuren oivalluksen ja sananmukaisen valaistumisen, koska täytyyhän tässä joku fantastinen juttu olla kun siitä on muodostunut sellainen klassikko. Kiistatta yksi meikkiteollisuuden suurimmista bestsellereistä.
Mutta vuodet vierivät eikä tuotteen nerous ole avautunut minulle yhtään sen enempää.
Valokynä.
What’s the big deal?
Valokynä on yhtä kuin mietopigmenttinen peiteaine valoaheijastavalla ominaisuudella. Jotkut valokynät tekevät hyvin läpikuultavaa jälkeä, toiset voivat olla peittovahvuudeltaan lähes tavallisen peiteaineen tasolla. Useimmat valokynän nimellä myytävät tuotteet ovat kuitenkin peittävyydeltään hyvin mietoja, koska niiden ei ole tarkoituskaan juuri peittää.
Mitä niiden on sitten tarkoitus tehdä?
Häivyttää tummia silmänalusia, ryppyjä ja juonteita ja korostaa highlighterin tavoin kasvojen korkeimpia ja keskeisimpiä kohtia kuten kulma- ja poskiluuta ja nenänvartta. Valokynän pitäisi olla (ja onkin monelle, kulttistatuksesta päätellen) korvaamaton monitoimituote jolla kasvot loihditaan freesiksi käden käänteessä. Parit nopsat viivat valokynää nassuun, levitys ja voilá, olet upea.
Kuva: YSL
YSL:n Touche Éclat on maailman myydyin valokynä, valmistajan mukaan sitä myydään jossain päin maailmaa joka 10. sekunti.
Vinkkejä valokynän käyttöön YSL:n sivuilta.
Ihmiset rakastavat valokynää. Se kuuluu kosmetiikan yleissivistykseen ja suunnilleen jokaisen meikkaavan naisen meikkilaukkuun. Mutta tätä blogia kirjoittaa meikkifriikki, joka toistuvista yrityksistä huolimatta ei ole löytänyt valokynän funktiota. Myönnän ihan suoraan, että minun mielestäni se ei tee oikein yhtään mitään.
Jos tarvitsee peittää silmänalustummuutta, miksi valita läpikuultava valokynä kun homman saa hoidettua huomattavasti tehokkaammin varsinaisella peiteaineella? Myyjän työssä huomasin, että moni valokynää hakevista asiakkaista haki sitä nimenomaan tummien silmänalusten peittoon. Sain aikaan hämmennystä kertomalla, että itse asiassa peiteaine peittää paljon paremmin kun siinä on enemmän pigmenttiä. Moni kertoi olleensa siinä uskossa, että valokynä peittää parhaiten. Niin hyvin on valokynä markkinoitu ;)
Ja mitä tulee juonteiden ja ryppyjen häivytykseen – onko joku oikeasti saanut valokynällä niitä häivytettyä? Olen vedellyt valokynää töissä lukemattomien asiakkaiden otsa- ja suupieliryppyihin ja yrittänyt hymyillä peilin kautta asiakkaalle vakuuttavasti että ”Joo-o, eikös olekin ihmetuote,” vaikka itse en näe että juonteille olisi tapahtunut yhtään mitään. Omat otsaryppyni eivät myöskään ole yhtään sen vähemmän näkyvissä valokynäkäsittelyn jälkeen.
Pieniin juonteisiin valokynää ei oikein pysty edes laittamaan, sehän leviää kuitenkin myös juonteen ympärille jolloin koko idea juonteen pohjan valaisemisesta vesittyy.
Entä korostaminen? Juuei, ei avaudu sekään minulle valokynäperspektiivistä.
Jos haluan tuoda valoa ihoon, valitsen hehkuvoiteen tai puuterin. Valokynässä on mielestäni varsinaisiin highlighter-tuotteisiin verrattuna aika köyhänlaisesti valoaheijastavuutta, joissain yksilöissä hädin tuskin havaittavasti, joten en näe niiden suoriutuvan tästäkään tehtävästä kovin hääppöisesti.
Valokynä on silmissäni omituinen puolitehoinen reppanatuote. Se peittää, mutta ei yhtä hyvin kuin peiteaine. Se tuo iholle kuultoa, mutta ei lähellekään niin hyvin kuin kuultotuotteet. Sen pitäisi häivyttää juonteita, mutta siinäkin tehtävässä silikonifillerit toimivat ylivertaisesti paremmin.
Millaisiin tarpeisiin ihmiset sitä siis käyttävät? Mitä hyötyä siitä on?
Vai olenko minä vain sokea sille yksinkertaisuudelle, että maailmassa on valtavan suuri joukko ihmisiä, joille tällainen välimallituote on täydellinen? He eivät tarvitse peittoa eivätkä kaipaa selkeää hehkua, mutta ihan pikkuisen kumpaakin samassa paketissa on tuhkimotuote #1? :)
En tiedä, kai mä olen ihan tollo ^_^ Mutta valokynää en käytä eikä sen päälle tajunnut ryppyinen äitinikään, joten kai meitä on useampiakin.
Näitä "mitä mulla on laukussa" -postauksia on mun mielestä aina hauska lukea toisten blogeista joten niitä on tullut tehtyä pari omaankin blogiin. Viimeisin on vuodelta 2013.
Istuskellessani viikonloppuna lempihuudeillani Västerhamnissa lueskelemassa, sain spontaanin idean kumota käsilaukkuni sisällön penkille ja kuvata se.
Käytän yleensä isompaa olkalaukkua, enemmänkin kassi-mallista, ja siellä kulkee vaikka sun mitä epäolennaista jota ei vain jostain syystä tule koskaan poistettua. Isossa laukussa minulla on esimerkiksi aina ihan liikaa huulikiiltoja. Edellisen laukkupostauksen sisältö näyttää epäilyttävän siistiltä, onko mulla muka joskus ollut noin "järkevä" tavarakattaus laukussa... Nykyisessä isommassa laukussani on kaikkea todella turhaa sälää viemässä tilaa ja tuomassa painoa, tyyliin kaksi tai kolme eri kauppakassia, 10 kynää, useita aloitettuja nenäliinapakkauksia, tuote-esitteitä "jotka ihan varmasti luen joku päivä vaikka bussissa" sekä kynsilakkoja. Kuinka usein tulee lakattua kynsiä kaupungilla..?
Tänä kesänä iso laukku on saanut jäädä makuuhuoneen nurkkaan ja olen käyttänyt pelkästään pienempää olkalaukkuani. Sen sisältö on tiivistetty versio isosiskostaan sisältäen vain tärkeimmät ja ehdottomasti tarpeelliset kamat, ja nyt kolmatta kuukautta sillä selvinneenä ihmettelen, miten olen koskaan jaksanut raahata isompaa kassia. (Nojoo, esim. lauantaisen Västerhamn-reissun kirja ja vesipullo olisivat tietty mahtuneet siihen... Nyt ne pakattiin kangaskassiin.)
Jalostettu versio käsilaukun antimista näyttää tältä:
Epämääräinen minigrip-pussi sisältää purkkaa, särkylääkkeitä ja näemmä tällä hetkellä Quest-patukan jämän. Hyvin usein mukana on myös pähkinä-minigrip, nyt mulla on pähkinät lopussa.
Nämä ovat kaikki aika lailla sellaisia joita käytän ja tarvitsen päivittäin. No, en ehkä muovilusikkaa ihan joka päivä, mutta se on ehdoton käsilaukkuasukki koska evästelen niin usein rahkalla ja raejuustolla eikä kaikkien mukana tule erikseen lusikkaa.
Puuterista - sitä en itse asiassa käytä enää juuri koskaan, ja pakkauksessa tärkeämpää onkin oikeastaan peili. Tuo Clarinsin meikkipuuteri on kulkenut mulla laukussa varmaan viimeiset viisi vuotta eikä se lopu varmasti koskaan. Saatan sitä silloin tällöin sipaista nenuun jos huomaan että naama kiiltää valtavasti, mutta vaihdettuani mineraalimeikkipohjaan tarve mukana kulkevalle korjailupuuterille väheni lähes olemattomiin. Samoin kuin ihon kiiltely. Ennen mineraalejahan käytin nimenomaan meikkipuuteria, mutta se ei todellakaan koskaan kestänyt hyvänä koko päivää ja vaati aina korjailua.
Tuli tuosta pankkikortista muuten mieleen (ja nyt tarjoan ihan ilmaisen mainoksen pankille :D) - kuka muistaa mun parin syksyn takaiset pankkisekoilut Kreikassa? Silloin oli kyllä huumori kaukana. Tuon selkkauksen seurauksena vaihdoin pankkia (vaikka Ahvenanmaata rakastankin niin adjö, Ålandsbanken, niin huonosti hoiditte tuon jutun) ja Suuren Pankkivertailun seurauksena päädyin Osuuspankkiin. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Voitte kuvitella listafriikin Excel-taulukot eri pankkien palveluista ja hinnastoista... ^_^
Onko teidän käsilaukkunne sisältö mallia "Puoli elämää kulkee mukana" vai kevyempi, "Vain-se-mitä-tarvitsen"-tyylinen?
Mitä kaikkea teidän laukuista löytyy?
P.S. Ettepä arvaa missä istun bloggaamassa... Nökötän aamukahvitermareineni Maarianhaminan kirjaston edessä penkillä. :)
Mun mobiililaajakaista ei taaskaan toimi täällä Ahvenanmaalla (tai toimii sellaisella huimaavalla 30% nopeudella) enkä juuri pysty käyttämään nettiä kotona. Kirjasto aukeaa vasta kymmeneltä mutta kirjaston wi-fi freespot toimii aukioloaikojen ulkopuolellakin joten pyöräilin tähän kahveineni bloggaamaan ennen töihin lähtöä ^_^ (Ja kuten kuvasta näkyy, aamu on kylmä ;))
En ole koskaan voinut ylpeillä kulmakarvojenmeikkaustaidoillani. Osaan mielestäni meikata ihan kivasti ja hallitsen perustekniikat, mutta kulmakarvat eivät kuulu vahvuuksini, sen olen hyväksynyt. Etenkin harvat ja ohuet kulmakarvat, kuten omani, ovat mielestäni haastavat meikata koska ne täytyy käytännössä piirtää ja värittää esiin, ja tulos näyttää helposti epäluonnolliselta jos ei hallitse asiaa.
Tänäkin päivänä koen edelleen välillä turhautumisen hetkiä kun kulmakarvat näyttävät joskus meikkikuvissa niin huonosti meikatuilta ja huonon muotoisilta. (Tosin en sanoisi huippuammattilaisenkaan aina onnistuvan, vaikka makuasioitahan nämä toki ovat.) Jos itse onnistun joskus saamaan kulmakarvani nätin näköisiksi, pidän sitä sattumana.
Joku aika sitten selaillessani blogin vanhoja postauksia sain kuitenkin melkein kahvit väärään kurkkuun kun tajusin, millä lailla olen vielä blogin alkuaikoina meikannut kulmani, siis ei herran jestas..! Jotain kehitystä on sentään tapahtunut ^_^
Kokosin tähän vanhoja meikkikuviani 7-9 vuoden takaa, osa kuvista on siis jo ajalta ennen blogia. Kuvista voi mm. todeta, että kulmakarvageeliä ei tosiaan ole käytetty noihin aikoihin, karvat harottavat mihin sattuu ^_^ :D Nyt geeli on ihan must.
Minullahan on siis luonnostaan niin ohuet ja harvat kulmat että blogin alkutaipaleella sain useinkin kommentteja siitä, miksi nypin ne niin kamalan näköisiksi. Monelle näkyi olevan vaikea ymmärtää, että toisten kulmakarvat ovat ohuet ilman pinsettien väliinpuuttumistakin. Kysymyksiä tuli itse asiassa niin tiuhaan, että väsyin vastaamaan niihin ja jossain vaiheessa minulla oli blogin sivupalkissa kestoilmoitus kulmakarvojeni luonnollisesta ohuudesta ja epäesteettisyydestä ^_^
Vanhoja meikkikuvia katsellessa voi itse asiassa hyvinkin ymmärtää kysymysten perusteet - olen meikillä vielä korostanut kulmien ohuutta värittämällä kulmavärillä kapeamman alueen kuin mille karvat levittyvät. :-0
Näemmä perusmeikkityylini on ollut tuollainen tasaisen ohut kaarikulmakarva johon ei ole yritettykään tuoda mitään kulmaa tai siipimäistä muotoa. Tai sitten lähes ihan luonnontilaan jätetyt, todella huolimattomasti väritetyt kulmat jotka näyttävät epätasaisen värin vuoksi lyhyiltä töpöiltä.
Ikäänkuin kulmakarvat olisivat olleet minulle ihan toissijainen asia, alue joka ei liity silmämeikkiin. Olen jaksanut väkertää monivärisiä meikkejä vahvoilla rajauksilla ja irtoripsillä mutta jättänyt kulmakarvat käytännössä ihan miten sattuu! ^_^ Ihan hullua :D
Tätä nykyä kulmakarvatyylini on edes vähän järkevämpi ja siistimpi, ja meikkaan kulmat alkupäästään kevyesti paksummiksi ja yritän rikkoa niiden luonnollista, pötkylämäistä kaarimuotoa pienellä kulmikkuudella.
Siltikin tyylini on hyvin kaukana tämän hetken todella graafisesti ja vahvasti meikatuista kulmista. En itse pidä niin meikatun näköisisistä kulmakarvoista (à la Linda Hallberg, esimerkiksi) mutta toisaalta, en sellaisia osaisi meikatakaan ^_^
Tässä teille siis kokoelma vanhoja meikkikuviani vuosilta 2007-2009. Vanhimmat meikkikuvat olin aikoinaan rajannut juuri kulmakarvan kohdalta, siksi osa kuvista näyttää oudosti cropatuilta. Vahvistaa sitä mielikuvaa, että en ole tuohon aikaan mieltänyt kulmakarvoja ylipäänsä kuuluvaksi meikin kokonaisuuteen. ;p
Ihana tuo alarivin vasemmanpuolimmaisin - kunnon tumma smokey ihan meikkaamattomilla kulmilla..! XD
Alimman rivin oikeanpuolimmaisin on ihan suosikkeja, oikein huutaa geeliä tai vahaa...! Ja kaikki kuvat huutavat eri sävyä, mulla on näköjään ollut käytössä vain yksi tosi tummanruskea kulmavärisävy, aivan liian tumma minulle. Osissa kuvista on tosin myös kestovärjätyt kulmat.
Mukavaa torstai-iltaa ja meikkauksen iloa, ehkä näiden kuvien jälkeen tuli halu pinkaista peilin ääreen ja tsekata miltä ne omat kulmat näyttää ^_^ No, eivät varmastikaan näin karuilta...! :D
Tämä on todennäköisesti itsestäänselvä vinkki, mutta jaanpa sen kuitenkin. :)
Monilla meistä on kesäisin aivan eri sävyinen iho kuin talvisin, kiitos auringon. Osa ratkaisee ongelman meikin kannalta käyttämällä talvi- ja kesäaikaan eri meikkipohjasävyjä. On olemassa myös toinen tapa, josta olen aiemmin vinkannut nestemäisen/voidemaisen meikkipohjan käyttäjille Lumenen Sun Radiance Perfect Tan -tuotteen muodossa. Se on hohdoton, ruskea ihonsävyn heleyttäjä jota voi sekoittaa mihin tahansa voidemaiseen tuotteeseen (tai tietysti voi käyttää myös yksinään) ja näin saada meikkipohjaan sopiva tummuusaste.
Luonnonkosmetiikan vastine Lumenen Perfect Tanille on Dr. Hauschkan Bronzing Fluid.
Mineraalipohjan käyttäjille vastaava tuote ja oma lempparini on Bare Mineralsin Warmth All-Over Face Color. Kai tätä voi aurinkopuuteriksikin kutsua.
Kyseessä on syvyysasteeltaan sen verran tumma puuteri, että mielestäni se toimii tavanomaisia aurinkopuutereita paremmin meikkipohjan sävyn tuunaajana. Sekoitan Warmthia mineraalipohjaan ja saan syvemmän sävyn, täydellistä :)
Nyt kun saavutaan heinäkuuhun ja aurinkokin on paistellut tänä kesänä varsin mukavasti, alkaa Everyday Mineralsin 3W Golden Beige jäädä minulle pikkuhiljaa liian vaaleaksi. Ripaus Warmthia hoitaa tilanteen.
Olen joskus muinoin saanut Warmthia pikkuisen näytepurkin töistä, ja sitä tarvitsee käyttää niin vähän kerrallaan että purkki on riittänyt kaikki nämä vuodet.
Kuvasta näette, että Warmth on yksinään aika hohtavaa. Hohdon tuo BM:n suosima synteettisesti valmistettu bismuth oxychloride eli vismuttioksikloridi. Se on näitä välillä (tarpeetonta) hysteriaa aiheuttaneita kosmetiikan raaka-aineita, kun jotkut vetivät yhtäläisyysmerkin vismuttioksikloridin ja puhtaan vismutin välille. Puhdasta vismuttia (metallinen alkuaine) ei kosmetiikkateollisuudessa käytetä, vaan turvallisiksi luokiteltuja johdannaisia.
Käyttökokemukset kertovat, että vismuttioksikloridi kuitenkin aiheuttaa toisten iholla kutinaa ja ärsytystä. Tämä johtuu Paula Begounin mukaan yhdisteen kristallisesta rakenteesta. Jokainen voi todeta ainesosan vaikutukset omalla ihollaan ja tehdä käyttöpäätöksen sen perusteella ;)
Itselleni ainesosa ei käytännössä merkitse muuta kuin että jos sitä on jossain mineraalituotteessa, ei tuote ole 100% mineraalia. Ja tietysti sen, että tuote todennäköisesti hohtaa voimakkaasti.
Kuvat: BareMinerals
Bare Mineralsilla on myös kaksi muuta aurinkopuuteria, Faux-Tan ja A Little Sun. Näitä en ole itse kokeillut, mutta netistä lukemieni vertailujen mukaan Warmth on näistä tummin ja oranssisin, Faux-Tan ilmeisesti neutraalein. Minun ihollani Warmth ei näytä yhtään oranssilta, mutta se on lämmin sävy kuten nimikin kertoo. A Little Sunin kuvauksessa lukee "light brown with a pinky tone", eli se lienee viileä. Faux-Tanin taittosävyä ei määritellä.
Kaikissa kolmessa on vismuttioksikloridia eli ne hohtavat (BM:n purkkikuvassa Warmth näyttää harhaanjohtavasti matalta). Mattainen olisi kenties vieläkin parempi meikkipohjasävyn miksaaja, joten jos joku tietää hyvän ja tarpeeksi tumman mattaisen mineraaliaurinkopuuterin niin vinkkiä jakoon vain :)
Useimmat aurinkopuuterit ovat lopulta vähän liian mietopigmenttisiä että niillä saisi kunnolla syvennettyä meikkipohjan sävyä, siksi olen itse tykännyt BM:n Warmthista joka on tarpeeksi tumma. Mitenkähän on esim. Everyday Mineralsin Gimme A Kissimmee -sävyn laita, onko joku kokeillut sitä? Sitä kuvaillaan runsaspigmenttiseksi ja tulosta "voimakkaan tummaksi".
Hankkimalla yhden tällaisen tumman mixerin ei enää tarvitse tuskailla väärän värisen meikkipohjan kanssa eri vuodenaikoina, sen kuin vain sekoittaa talvimeikkipohjaansa sopivan määrän mixeriä ihon päivetyksen mukaan ja se on siinä :)
Nyt on taas kuulkaas niin ihana tuote-esittely edessä ettei tämä meikkifriikki meinaa pysyä pöksyissään: Lily Lolon uudet, kiinteät poskipunaduot.
Heti kun näin nämä netin kuvissa tiesin että NYT on onnistuttu, sävyt ovat aivan törkeän ihanat! Hyvä Lily Lolo!! :) Vihdoin raikasta ja heleää myös pressattuna! Lolon jauhemaiset poskipunat ovat olleet lemppareitani jo vuosikaudet ja niistä löytyy aivan ihastuttavia sävyjä laidasta laitaan, mutta kiinteiden punien sävyvalikoima on mielestäni jättänyt toivomisen varaa, sävyt ovat oudon tunkkaisia jauhemaisiin verrattuna.
Tänä vuonna asiaan on kuitenkin tullut muutos:
Can we say gorgeous..??
Niin ihanat sävyt että en meinannut kerta kaikkiaan malttaa odottaa että pääsen jakamaan tätä ilosanomaa! ^_^
Sain poskipunat testiin Biodellyltä.
Mä rrrrakastan poskipunia! Opittuani käyttämään niitä 24 + "kypsässä" iässä :D on poskipunasta muodostunut meikkirutiinini tärkein osa rajausten, hyvän meikkipohjan ja peiteaineen ohella. (Jep, rajaukset menevät vielä luomivärinkin ohi koska juuri niillä muotoilen silmäni ja tuon ne tehokkaimmin ja nopeimmin esiin :) Värikäs rajaus on tavallaan yhtä kuin luomiväri :))
Vaikka poskipuna sopii mielestäni kaikille, sen tuoma ero ilmeessä ei varmasti ole yhtä ratkaiseva tummaihoisilla ja yleensäkin ei-kalpeilla. Itse kuulun kalpeanaamoihin joiden iho on niin ohut ja läpikuultava että suonet kuultavat läpi ja silmien aluset tummine sirppeineen korostavat lähes sairaalloisen kalpeaa ilmettä etenkin talvella. Siksi poskipuna oli minulle yhtä suuri oivallus ja "magic potion" kuin BB-voiteet ja valokynät joillekin muille. :) Kevyt sipaisu ja ero, etenkin talviaikaan, on aivan mieletön. Poskipunaa ei tarvitse käyttää niin että se näkyy 10 metrin päähän (ellei halua ^_^), sitä voi laittaa todella hienovaraisesti niin että kasvot vain taianomaisesti eloistuvat ja saavat tervettä väriä ja hehkua. Toiset käyttävät tarkoitukseen aurinko- tai maapuuteria, mutta minulle nimenomaan poskipuna on se juttu. <3
Hienovarainen poskipunaistus :) Lily Lolon uutuuksilla onnistuu.
Cheek Duot sisältävät himmeästi hohtavan satiinisen sävyn (lähes mattainen) ja hohtavan highlighter-tyyppisen sävyn. Ja kun kyseessä on Lily Lolo, on poskipunien ainesosaluettelo tietysti luonnollinen: talkin ja synteettisten täyteaineiden sijaan näihin kullanmuruihin on leivottu kosteuttavia kasviöljyjä (jojobaa, argania, granaattiomenan siementä, auringonkukkaa, manukaa) ja hyaluronihappoa. Puuteripohjan muodostavat mica, silica ja mineraalipigmentit. Tästä cocktailista voittekin jo päätellä että nämä poskipunat ovat iholla kaikkea muuta kuin kuivan tuntuisia ja pölyisen näköisiä vaan asettuvat ja kerrostuvat kauniisti jättäen luonnollisen pinnan.
Pigmentin vahvuus on kevyt ja mitä ihanteellisin niille jotka "pelkäävät" poskipunia ja punaylilyöntejä. :)
Ihaillaan:
Viileä Naked Pink tarjoilee kauniin silkkisen roosapinkin ja hohtavan baby-pinkin. Sävyjä voi käyttää yhdessä tai erikseen.
Lämmin Coralista sisältää heleän vaalean korallipersikan sävyn sekä hohtavan nudeaprikoosin sävyn. Nude-sävy toimii käytännössä vain highlighterina, siinä ei ole tarpeeksi pigmenttiä poskipunaksi.
Swatchit eri valaistuksissa:
Niin helpot, ihanat, heleät sävyt! ^_^
Näitä tulette todellakin tulevaisuudessa näkemään mun tärppilistoilla kun kyselette poskipunasuosituksia! :) Roosa ja persikka: viileän ja lämpimän ihon perusposkipunasävyt.
Coralista (myös silmämeikissä! Duo käy loistavasti myös luomiväristä :))
Naked Pink
Off topic -erityismaininta kuvassa näkyvälle NYXin Butter Gloss -huulikiillon sävylle Creme Brulee. <3 Tämän vuoden lempparihuulikiiltoni!
.
Mutta, ei tässä vielä kaikki ^_^ :D
Mun on pitänyt jo keväästä saakka nostaa esiin tämäkin Lolon uutuus, Sculpt & Glow Contour Duo:
Aurinkopuuteriduo varjostus- ja korostussävyllä.
Tässä on nyt vihdoin korvaava aurinkopuuterisävy entiselle, lopetetulle suosikilleni Laveran Sunlightille. Contour Duon aurinkopuuterin sävy on tarpeeksi vaalea, neutraali ja mietopigmenttinen että voin sutia sitä nassuun huoletta Sunlightin tyyliin. En ole koskaan ollut vahvojen aurinkopuuterien ystävä enkä ylipäänsä voimakkaan varjostuksen tai oranssihtavan bronzed-lookin, joten tällaiset miedot, kiltit maitokaakaon sävyt sopivat minulle :)
Valoboksissa otetussa kuvassa duon sävyt ovat liian lämpimät, oikeasti ne näyttävät enemmänkin tältä:
Eikö ole nätti? :) Duo ei sovi tummalle ihon sävylle tai niille, jotka hakevat sitä kunnon "contouring"-lookkia vaan meille, jotka ovat pehmeän aurinkopuuteroinnin ystäviä.
Highlighter-sävy muuten näyttää livenä yllättävän tummalle, sellaiselle persikankultaiselle, mutta on iholla läpikuultava ja paljon vaaleampi mitä silmät antavat hylsyn perusteella ymmärtää.
Tumma sävy ei taita keltaiseen eikä liioin punaiseen vaan on just sellainen passeli neutraali kaakaon sävy josta pidän itse eniten ja joka mielestäni sopii melkein kaikille ihon pohjasävyille.
Nudeihosta aurinkopuuterin kautta poskipunaan. Pohjalla Everyday Mineralsin Golden Beige 3W -sävy (nyt siitä vihdoin kuvaa).
Ero kasvoilla on hyvin hienovarainen mutta selvä. Tällaisesta lookista minä pidän :)
Minulla on kulmikkaat leuat ja sipaisen aurinkopuuteria aina myös leukaperiin. Päivämeikissä vain henkäyksen, iltameikissä reilummin, jolloin käytän tummempaa sävyä kuten NYXin Taupe Blushia (nimestään huolimatta beige varjostusssävy, ei poskipuna).
Poskipunilla ja contour duolla on hintaa 23,90€.
Viileä-lämmin. :) Meitsille sopii kumpikin ^_^
Täältä se vihdoin tulee :)
Sain keväällä testattavaksi Everyday Minerals Suomelta aika läjän amerikkalaisen Everyday Mineralsin meikkejä ja siveltimiä. (Jostain syystä olen muuten jo vuosien takaa vakiintunut lyhentämään merkin EDM:ksi, en EM:ksi mikä olisi loogisempaa, puhun siis jatkossakin EDM:stä ^_^)
Kerronpa alkuun vähän minun ja EDM:n historiasta. Kivutessani mineraalibuumin kärryille vuonna 2006 oli Everyday Minerals Lily Lolon ohella yksi niistä merkeistä joista netin kauneuspalstoilla puhuttiin eniten. Muita suosittuja merkkejä tuohon aikaan olivat Pure Luxe Minerals, Mad Minerals, Alima ja Meow Cosmetics, muut paitsi Pure Luxe ovat vielä mukana bisneksessä. Monet kilpailussa selvinneet merkit ovat kasvattaneet markkinoitaan, kehittyneet ja laajentuneet, näihin kuuluvat mm. Everyday Minerals ja Alima.
Kuka muistaa LaurEssin ja Morgana Mineralsin... Fyrinnaen.. oi mitä nostalgiaa, tässä lipsahtaa helposti menneiden fiilistelyyn ^_^ Tuolloin mineraalit olivat jotain ihan uutta, erilaista ja superjännää. Ai että kun mun ensimmäinen mineraalisampletilaus saapui... sitä kutinaa näpeissä..! :) Kabukitekniikan varovaista opettelua, luomivärien foilausta... Ihania aikoja <3
Minä valitsin Lily Lolo -vankkurit. Ja kun persoonaltani olen sellainen (kaiken muun kuin silmämeikkien kohdalla ;)), että oikein hyvän tuotteen löytyessä menetän suuremman mielenkiinnon testailla muita merkkejä, jäi EDM monen muun ohella kokeilematta. No, näin oli ainakin ennen blogiaikoja.
Vuoden 2006 jälkeen EDM on muuttunut paljon, olen välillä seurannut mitä merkin sivuilla tapahtuu vaikka en koskaan meikkejä testaillutkaan. EDM:n meikkipohjien ainesosatkin ovat vaihdelleet vuosien saatossa, tosin korjatkaa paremmin tietävät ihmeessä jos sekoitan nyt johonkin toiseen merkkiin. Mielestäni EDM:n pohjissa oli välillä synteettisiäkin, tai ainakin ei-mineraalipohjaisia ainesosia, kuten lauroyl lysineä. Nyt pohjat ovat Jojobaa lukuunottamatta 100-prosenttisesti mineraaleista koostuvia, Jojobassa on lisänä kosteuttavia ja kermaista fiilistä tuovia jojobaestereitä.
Sain testiin Jojoba- ja Semi Matte -pohjat. Näiden lisäksi EDM:n valikoimassa on vielä kolmas meikkipohjalaatu, Matte.
Matte-pohjaa en siis saanut kokeiltavaksi, joten sen koostumuksesta ja peittävyydestä en osaa sanoa.
Jojoba ja Semi Matte tuntuvat ihollani peittävyydeltään, ja itse asiassa koostumukseltaankin, ihan samanlaisilta. Jojoba ei estereistään huolimatta tunnu mitenkään "kermaiselta". Kummatkin ovat miellyttävästi levittyviä ja iholla kauniin näköisiä läpikuultavalla peitolla.
Ainoa ero on hohtavuudessa, Semi Matte on mielestäni selvästi hohtavampi kuin Jojoba, vastoin EDM:n virallista määritelmää.
Sain kokeiltavaksi sävyt Light 2N, Golden Light 2W ja Golden Beige 3W. Numero kertoo sävysyvyyden, jonka asteikko on EDM:llä 0-7, ja kirjain ihon pohjasävyn. N = neutraali, W = lämmin, C = kylmä.
Olin itse valinnut 2N:n ja 2W:n kuvien perusteella, ja 3W oli laitettu extrana mukaan. 2N osoittautui aivan liian vaaleaksi, kuten kuvastakin voi nähdä kun sen rinnalla on viime talvet käyttämäni Flow Kosmetiikan Peach. Hätkähdin kun swatchasin sävyt, koska 2W ja 3W näyttävät myös Peachia paljon vaaleammilta, ja ennen kaikkea Peach, joka sekin virallisesti määritellään lämpimäksi, näyttää niiden rinnalla ihan punaiselta. Kuitenkin kaikki mukautuvat ihooni luontevasti. Taas hyvä esimerkki siitä, miten mukautuvia mineraalimeikkipohjat ovat.
Kuvailun perusteella olin kuvitellut 2N:n olevan lähellä Peachia, mutta ei ihan... ^_^
Semi Matte Golden Light 2W, ennen ja jälkeen. Sisällä salamavalon kanssa otetussa kuvassa pohjan hohto tulee paremmin esiin kuin ikkunan äärellä luonnon valossa otetuissa, kuten alla.
Pyörittelen mineraalipohjaa iholle aina 2-3 kerrosta. EDM:n pohjat eivät mielestäni kerrostu juurikaan, eikä peittävyys lisäänny merkittävästi lisäkerroksilla.
Semi Matte on kaunis pohja kuultavasta ja luonnollisesta jäljestä pitävälle, jolla ei ole paljon peitettävää.
Semi Matte 2W luonnonvalossa. Iholla on tässä meikissä myös Jojoba Color Corrector sävyssä Brighten, jota kommentoin lisää alempana.
Otetaan tähän väliin vähän siveltimiä.
Sain kokeiltavaksi kolme kasvosivellintä: tuplakuitusiveltimen (Blender), pitkävartisen kabukin ja "flat top" -kabukin. Kahden jälkimmäisen ero on koossa (flat top on vähän pienempi) ja leikkauksessa, flätti on leikattu tasaiseksi kun taas normaali kabuki leikataan pyöreäksi. Itsestäänselviä asioita monelle mutta ei ehkä ihan jokaiselle, joten suottehan yliselittämisen ^_^
Kaikki EDM:n siveltimet ovat vegaanisia.
Blender face brush on oikein mukava peruskasvosivellin puuterille, poskipunalle ja aurinkopuuterille kun haluaa kevyttä jälkeä. Omistan entuudestaan MACin vastaavan siveltimen joka on säännöllisessä käytössä aurinkopuutereiden kanssa ja kun laitan voimakaspigmenttisiä poskipunia. EDM:n sivellin tuntuu ehkä vähän jäykemmältä MACiin verrattuna mutta on oikein mainio, materiaali tuntuu laadukkaalta ja ihofiilis on mukava.
Pitkävartinen kabukisivellin ja flätti eivät toistaiseksi ole laadukkaasta tunnustaan huolimatta jääneet minulla säännölliseen käyttöön. Kabuki näyttää tiheältä mutta on käytännössä yllättävän löysä, vähän liian löysä makuuni. Harjakset nuljuvat iholla sen sijaan että kulkisivat tasaisesti ja "jämptisti" pakaten mineraalipohjan ihoon peittävästi. Mitä löysempi sivellin, sitä vähemmän peittävä tulos. Voi olla, että tulos paranee käytön myötä kun siveltimeen "tallettuu" puuteria, kabukithan ovat aina parhaimmillaan käytettyinä ja suoraan sanottuna puolilikaisina.
Se, tykkääkö käyttää pyöreäksi vai tasaiseksi leikattua kabukia, on makuasia. Itse kokeilin nyt "flättiä" ensimmäistä kertaa, enkä kovin ihastunut. Mutta tosiaan, kyse ei ole siitä että sivellin on huono vaan itse vain pidän pyöreän tunnusta enemmän iholla. Olen käyttänyt EDM:n Flat top brushia merkin primereiden ja color correctoreiden levitykseen, ja siihen se sopii hyvin koska primer täytyy luonnollisestikin levittää jollain muulla kuin samalla siveltimellä jota käytetään värilliseen pohjaan.
COLOR CORRECTORS eli korjausvärit
Everyday Mineralsilla on valikoimassaan neljä erilaista ihon värivirheitä korjaavaa Jojoba Color Correctoria. Korjausväri laitetaan iholle aina alimmaiseksi jotta se pääsee taittamaan korjattavan kohdan väriä mahdollisimman tehokkaasti.
Vihreää Mint-sävyä käytetään punakkuuden korjaamiseen ja esimerkiksi punoittavien finniarpien ja couperosan häivytykseen.
Liilaa Brighten-sävyä käytetään samealle, harmahtavalle iholle ja kirkastamaan silmänalustummuutta.
Keltaista Sunlight-sävyä käytetään taittamaan pois sinisen sävyjä kuten pintaverisuonia ja tummia silmänalusia.
Beige Cover-sävy sisältää eniten pigmenttiä ja toimii vahvan peiteaineen tavoin. Käytetään esimerkiksi todella tummien silmänalusten ja muiden voimakkaiden sävyerojen tasoitukseen. Peittävämpi kuin EDM:n varsinaiset peiteaineet.
Sain Color Correctoreista testiin Cover- Brighten ja Sunlight -sävyt.
Ennen ja jälkeen Cover Correctorin
Cover-sävyä olen käyttänyt silmänalusilla ja vaikka peitto ei vahvuudessaan ole verrattavissa voidemaisiin tai vahamaisiin voimakasta peittävyyttä lupaaviin synteettisiin serkkuihin, on jälki silti oikein kiitettävä ja Cover Corrector on ollut minulla testikuukaudet ahkerassa käytössä. Käytän tätä yhtä mielelläni kuin vahamaisia/voidemaisia peiteainesuosikkejani Estee Lauderia ja Idunia.
Lily Lolon mineraalipeitejauheeseen verrattuna EDM:n Cover Correctorin koostumus on pehmeämpi ja jotenkin miellyttävämmin levittyvä (vaikkei Lolossakaan mitään vikaa ollut). Se johtunee color correctorien sisältämistä jojobaestereistä --> siitä nimi Jojoba Color Corrector.
Brighten-sävy kirkastaa ihon lupauksensa mukaisesti, ja tuo jopa selvästi peittoa, mitä se myöskin lupaa.
Tässä kasvoilla pelkkä Brighten Corrector. Tekee kasvoista selvästi kirkkaammat ja ihosta tasaisemman sävyisen.
Keltaiselle Sunlight-sävylle en ihoni puolesta ole paras mahdollinen testihenkilö, joten siitä en sano sen kummempia. Sinertäviä pintaverisuonia minulla on jonkin verran silmien alla mutta koko alue on niin tumma ettei Sunlightin teho riitä mitenkään sen neutralointiin vaan parhaan tuloksen tuo ilman muuta kunnon peiteaine.
Poskipunista sain testiin lämpimän oranssipersikkaisen All Smiles - ja viileämmän korallipinkin Peony Petal -sävyn. Kummatkin ovat vahvapigmenttisiä ja satiinisia, jättävät semimattaisen, himmeästi hohtavan pinnan.
Joudun nyt tunnustamaan, että kuvamateriaalia EDM-testailuista on niin paljon että en jaksanut enää editoida lisää kuvia että saan tämän jutun joskus ulos, ja Peony Petal -kuva kuuluu niihin jotka jäivät postauksen ulkopuolelle. (Huomasin sen just nyt.) Peony Petalia siis luvassa joskus myöhemmin.
Kasvoilla Semi Matte 2W -pohja ja All Smiles -poskipuna.
Luomilla She's Delightful -luomiväri.
Tajusin tässä samalla, että eihän postauksessa ole yhtään kuvaa Jojoba-pohjastakaan mun kasvoilla... :p Vaikka tulos ei kylläkään kuvissa juuri eroa Semi Mattesta. No, lisään Jojoba 3W-kuvan tänne myöhemmin tai teen oman postauksen ^_^
3W-sävy on ollut minulla käytössä toukokuusta lähtien kasvojen saatua toukokuun auringossa vähän väriä. :)
Luomivärit.
Niitä sain testiin kolme kappaletta Everyday Minerals Suomen henkilökunnan valitsemana, toivoin persikkaisia sävyjä.
Testi-trio muutamalla sanalla: koostumukseltaan hyvin mattaisia ja kuivia, jälki läpikuultavaa ja hillittyä. Punertavaa She's Imaginative -sävyä lukuunottamatta sävyt ovat nudeja, iholla käytännössä lähes huomaamattomia.
En voi sanoa että näiden kolmen laatu olisi minulle mitenkään erityisesti mieleen. EDM:n luomivärivalikoima näyttää kokonaisuudessaan todella neutraalilta ja arkiselta, kaikki sävyt kulkevat nuden ihonsävyn, rusehtavan ja harmaan maailmassa.
Koko luomella She's Imaginative.
.
Loppuun muutama sana EDM:n primereista. Sarjaan kuuluu myös jauhemaisia primereita joiden sävymaailma ja idea noudattaa Color Correctoreita, myös näillä voi siis neutraloida ihon sävyvirheitä.
Sävyjä on yhteensä kuusi. Minulle lähetettiin kokeiltavaksi yleissävy White joka sopii kaikille ja Yellow joka sopii punoittavalle iholle.
Primerin inci:
Mica, Silica, Bambusa Arundinacea (Bamboo) Stem Extract, Maris Sal (Dead Sea Salt) Sodium Chloride, Sambucus Nigra (Elderberry) Fruit Extract. May contain ±: Iron Oxides (CI 77491, CI 77492, CI 77499), Ultramarines (CI 77007), Manganese Violet (CI 77742)
Primer ei siis ole 100-prosenttisesti mineraalia ja sisältää esimerkiksi bambu-uutetta (lupaa hillitä kiiltoa ja tasapainottaa ihoa) ja merisuolaa (lupaa vain ympäripyöreää hoitavuutta). Mun tieto-taidoilla tulkitsisin, että EDM:n primerissa silica on lähinnä se ainesosa, joka tuo primeriin meikin kestoa lisäävää ominaisuutta. Silica imee iholta tehokkaasti talia ja kosteutta, ja auttanee näin meikin pysymistä ainakin rasvoittuvammilla ihotyypeillä.
Oma ihoni ei rasvoitu eikä minulla ole juuri koskaan ongelmia meikin pysymisen kanssa, joten primereiden tehosta en valitettavasti osaa sanoa mitään. Minun ihollani niillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta meikin tasaisuuteen, peittävyyteen tai muuhunkaan.
EDM:n primerit ovat "fancyn" kuuloinen cocktail ja mahdollisesti jopa hoitavatkin ihoa jotenkin, mutta saman kiiltoa imevän ja täten meikin kestoa lisäävän efektin saa todennäköisesti myös pelkällä silica-puuterilla, jota myös käytetään paljon viimeistelevänä puuterina :)
Tässä meikissä kasvoilla:
Yellow Primer
Cover Jojoba -peiteaine
Golden Light 2W -meikkipohja
She's Imaginative-luomiväri
Lily Lolo Sculpt & Glow Contour Duo
*
Tällaisia fiiliksiä Everyday Mineralsista :)
Loppuun vielä mietteet tiivistettynä:
.
Everyday Mineralsia myy Suomessa nettikauppa everydaymineralssuomi.fi sekä lukuisat kivijalkajälleenmyyjät ympäri maan.
Hintatietoja:
Mineraalipohja 19,90€ / 4,8 g
Poskipuna 15,90€ / 4,8 g
Primer 22,90€ / 4,8 g
Color Corrector 13,90 € / 1,7 g
Long handled kabuki 19,90 €
Flat Top Brush 19,90 €
Blender Face Brush 20,90 €
Muut kuvat kuin itse ottamani: Everydayminerals.com
Tässä aihe, josta olen mielinyt kirjoittaa pitkään.
Kuva: Ydelays/TooFaced.com
Contouring eli varjostus/korostus, viime vuoden suurin meikkitrendi. Kaikkialla puhutaan nyt contouringista, nimenomaan englanniksi, vanha kunnon kotimaan kielinen "varjostus" on auttamatta kokenut inflaation ja nyt kasvon piirteitä kuuluu muokata lontooksi.
Jos termi/ilmiö on vielä jollekin epäselvä, niin kyseessä on kasvojen muodon muokkaus meikillä käyttämällä voidemaista tai puuterimaista tummaa ja vaaleaa sävyä. Vahvoilla varjoilla (tumma sävy) ja korostuksilla (vaalea sävy) kasvojen rakennetta voidaan "veistää" halutunlaiseksi. Esimerkiksi poskien luusto saadaan esiin, vahvoja leukaperiä häivytettyä tai leveä nenä kavennettua.
Mitäpä tässä kiertelemään, sanon suoraan miten trendi minulle näyttäytyy: look on useimmiten kamalan ylimeikatun näköinen. Ei sillä etteikö lopputulos olisi usein myös hieno ja taitava, sitä en sano, puhun vain kokonaisuudesta yleisesti akselilla luonnollinen - vahvasti meikattu. Freesit, nuoret tytötkin varjostavat kasvonsa teatraalisen maskimaiseksi, häivyttäen luonnollisen raikkaan kauneutensa.
Kuva: LouLou's Star Fashions
2000-luvun alkupuolta leimasi voimakkaasti luonnollinen meikki, nyt on siirrytty selvästi viimeistellympään trendiin jossa meikki saa todella näkyä. Voi kai siis sanoa, että luonnollisuus on sekin kokemassa inflaatiota. Some-kanavien tutorialeissa meikkigurut esittelevät kilvan varjostustaitojaan ja mitä dramaattisempi muutos lähtötilanteesta, sitä parempi (ilmeisesti).
Kuva: Wonderwardrobes
Trendi ei näy pelkästään meikkifriikkien some-kanavissa vaan kaikkialla missä kaunottaret näyttäytyvät, gaalojen ja muiden julkisten kekkereiden kuvista voi bongailla toinen toistaan contour-veistellympiä kasvoja. Juhliin sopiikin totta kai vahvempi meikki, hell yes, mutta kaunistaako kasvojen voimakas varjostus kaikkia..? Minun mielipiteeni on, että ei. Contouring-trendi on tehnyt taidokkaasta varjostuksesta itseisarvon ja kasvoihin, jotka eivät luustonsa puolesta tosiaankaan tarvitsisi mitään extra-apuja näyttääkseen upeilta, vedetään hulluna vahvat varjot ja silmiä häikäisevät korostukset. Ihan vain kun osataan. Valmiiksi kauniit kasvot muuttuvat vain... hyvin meikatun näköisiksi kauniiksi kasvoiksi.
Termi contouring tuntuukin nykyään muuttuneen synonyymiksi nimenomaan vahvan ja näyttävän varjostuksen kanssa. Entinen arkinen "varjostus" on kai sitä huomaamatonta, vaatimatonta aurinkopuuterilla kolmosen vetelyä ohimolta leukaperään. Contouring on wham, pow, zhhhhrrr! Nenä on kuin kirurgin pöydältä konsanaan ja poskipäät hohtavat kilpaa paparazzien salamavalojen kanssa.
Kuva: TooFaced.com
Meikkifriikkinä ymmärrän valtavan hyvin meikkailuun ja sen kautta luovuuden toteuttamiseen liittyvän nautinnon. Meikin ei tarvitse aina näyttää luonnolliselta ja "peruskauniilta", myös överilookkien tekeminen on aivan ihanaa. En siis millään lailla asettaudu yleisesti contouringia vastaan, ja joihinkin tilanteisiin ja tilaisuuksiin vahvasti varjostettu meikki sopii ilman muuta. Tällä kirjoituksella haluan vain todeta, kuinka outona vallalla oleva ylimeikattu look jopa arkenakin näyttäytyy - ainakin tällaiselle muumiolle.
Sokeutuvatko ihmiset omien luonnollisten piirteidensä kauneudelle jonkun muotivillityksen takia? Kenties. Meikki- ja kauneustrendit elävät, muuttuvat ja vaihtuvat, niin kuuluukin. Kyllä luonnollisuuskin taas palaa aikanaan, eikä kaikista trendeistä tarvitse tykätä.
Minä en tykkää contouring-trendistä. Tämän halusin kertoa.
Kim Kardashian tunnetaan contouringin kuningattarena. Kuva: Kim Kardashianin Instagram
Mitä sanovat karkkipäiväläiset? Tuleeko contoroitua? Onko trendi teidän mieleenne, ja kuinka vahvasti toteutatte sitä?
Sain pari viikkoa sitten toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja pääsin seuraamaan ammattimeikkitaiteilijan työpäivää.
Meikkitaiteilija ei ollut kuka tahansa, vaan L'Oreal Parisin Suvi Tiilikainen, jonka me "ysärinuoret" tunnemme vuoden 2000 Miss Suomena (os. Suvi Miinala). Itse seurasin vielä 2-kymppisenä missikisoja ja tiesin aina kuka on viimeisin missimme (toista on nykyään, myönnän). Suvi on jäänyt mieleeni koska hän oli minusta yksi kaikkien aikojen kauneimpia missejämme, ja olen seurannut Suvin uraa läpi vuosien aktiivimallivuosista meikkitaiteilijan ammattiin.
Siksipä minulla oli suunnilleen vähän "star-struck" -olo kun tapasin Suvin Fit-lehden toimituksessa varhain kuvauspäivän aamuna. (Jopa Mr. Karkkipäivä oli vähän että "Iiik, sä tapaat Suvi Tiilikaisen!" ^_^) Rempseän, syntyjään kemiläisen Suvin rento ja maanläheinen olemus sulatti pienen jännitykseni saman tien.
Suvi suoritti meikkitaiteilijan opinnot Helsingin kuulussa Makerissa 10 vuotta sitten ja on toiminut L'Oreal Parisin meikkitaiteilijana viimeiset viisi vuotta. Kolmen lapsen äiti tekee vielä satunnaisesti joitain mallin töitä, mutta työ meikkitaiteilijana on Suvin "leipä" ja suurin intohimo.
L'Oreal Parisin meikkitaiteilijan työviikko voi koostua esimerkiksi tavaratalojen meikkikeikoista, lehtien kuvauksista ja koulutustilaisuuksista.
Kysyn, kummanko tyyppisistä töistä Suvi pitää enemmän, tavaratalomeikkauksista vai lehtikuvauksista. Suvi vastaa että kummassakin on puolensa. Tavaratalomeikkauksissa oppii tuntemaan tuotteet kaikkein parhaiten, kun tuotteita pääsee kokeilemaan laajalle kirjolle erilaisia asiakkaita. Oppii mitkä sävyt menevät millekin iholle ja miten esimerkiksi erilaiset meikkipohjat käyttäytyvät eri tyyppisillä ihoilla, se on meikkitaiteilijalle arvokasta tietoa. Tämän voin itsekin allekirjoittaa entisestä työstäni johon kuului paljon meikkiopastuksia liikkeessä.
Lehtikuvauksissa on oma tunnelmansa ja tahtinsa, ja vaatimukset meikille tietysti aivan erilaiset. Suvi nauttii kaikenlaisista työhönsä kuuluvista tehtävistä ja pitää siitä, että päivät ovat niin erilaisia. Mukana kulkee valtava laukku (ei pelkkä pakki) meikkejä, kynsilakkoja, hiustenmuotoilutuotteita, kihartimia ja suoristusrautoja. Tarkastelen laukkua ja pakkia niiden ansaitsemalla kunnioituksella, kosmetiikkafriikin aarrearkku.
Olen esitellyt blogin pienessä Henkilökuva-sarjassa erilaisissa kauneus- ja kosmetiikka-alan tehtävissä toimivia ammattilaisia ja nyt sarja täydentyy Suvin myötä vihdoin meikkitaiteilijalla :) Jess!
Päivä Suvin "olan takana" oli aivan huikea ja osoittautui vielä paljon odotettua monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi, kun päivä jatkui studiolta vielä ulkokuvauksiin.
Olin siinä kuvitelmassa, että pääsisin seuraamaan lehden lukijan muuttumisleikkiä, mutta kyseessä olivatkin Fit-lehden heinäkuun numeron kansikuvaukset. Mallina toimi Lotta Hintsa, Miss Suomi (vuosimallia 2013) hänkin, ja oli siinä kuulkaa aika hauska kuunnella päivän verran kahden Miss Suomen jutustelua ja kokemuksia uransa varrelta. Päivän aikana saikin meikkitaiteilijan työn lisäksi myös aimo annoksen informaatiota mallin ammatista.
Sessio alkoi hiustenlaitolla.
Lotan hiuksiin haluttiin rento, laittamattoman näköinen beach-look.
Oli kiinnostavaa seurata, miten paljon vaiheita "laittamattoman" näköiseen tukkaan lopulta kuuluu; tulos on täysin luonnollinen mutta alla on huolellista föönausta, kiharrusta ja erinäisiä muotoilutuotteita.
Kiharat mutusteltiin auki luonnonkiharan näköisiksi rennoiksi laineiksi.
Sitten siirryttiin meikkiin.
Suvi kertoo, että useimpien ammattilaisten tavoin myös hän aloittaa mieluiten silmistä ja tekee meikkipohjan vasta sen jälkeen, mutta tällä kertaa tehtiin toisin päin. "Lotan silmämeikki tulee olemaan niin kevyt että tiedän ettei siitä juuri varise mitään kasvoille".
Lotan meikkipohja tehtiin True Match -meikkivoiteen ja Lumi Magique -primerin sekoituksella.
Suvi kertoo Lumi Magique -primerin olevan hänen ykkösluottotuotteensa, jota hän käyttää lähes kaikissa meikeissä. Kyseessä on valoaheijastava primer joka tuo iholle eteerisen kasteisen kuullon, tiedätte tuotetyypin. Kuin valokynän ja ohuen primerin risteytys. Suvi tykkää sekoittaa Lumi Magiqueta meikkivoiteeseen jolloin kuulto ei jää meikkivoiteen alle ja ihon pinnasta tulee erityisen kuulas, näyttämättä kuitenkaan rasvaisen hohtavalta.
"Suunnilleen kaikki mallit joita meikkaan haluavat meikkauksen jälkeen tämän primerin itselleen", Suvi kertoo. Lotta ei vaikuta poikkeukselta. :)
True Match - & Lumi Magique -yhdistelmällä meikkipohja on ohut ja luonnollinen.
Kansikuvalook on freesi ja sporttinen, siihen ei haluta paksua täyspakkelia.
Silmämeikki syntyy Color Riche La Palette Nude 02 Beige -paletin yhdellä sävyllä.
Kaunis hohtava toffeenruskea taittaa valoa niin, että tulos näyttää siltä kuin luomella olisi useampaa sävyä ja varjostus tummempi luomen ulkonurkassa.
Tätä sävyä meikkiin käytettiin.
Seuraavana vuorossa rajaus.
Suvi vannoo geelieyelinerin nimeen (mähän olen sanonut että geelit rules!) ja tekee rajauksen niin näppärästi ja siististi että ei voi kuin tuntea pientä positiivista kateutta. Tässä näkyy ammattimeikkaajan varma käsi.
Ripsivärin Suvi laittaa tiheällä, jämäkällä pikkusiveltimellä, ei pyöröharjalla.
Maskara on itsestäni kaikkein vaikein kohta asiakkaan meikkauksessa ja olen aina erityisen kiinnostunut näkemään millä tavoin muut ammattilaiset sen hoitavat. Osa käyttää perinteistä maskara-applikaattoria (pyöröharjaa), jotkut viuhkasivellintä ja toiset Suvin tapaan ns. tavallista littanaa sivellintä.
Minusta maskaran laitto pyöröharjalla jonkun toisen ripsiin on rehellisesti sanottuna aivan älyttömän hankalaa eikä tulos ole koskaan yhtä hyvä kuin itse laittaessa (tämän myöntävät ammattilaisetkin). On jotenkin turhauttavaa kun muuten voi luoda toisen kasvoille kauniin kokonaisuuden, mutta ripsistä en koskaan saa ns. täydellisiä. Usein olen käyttänyt tyven viimeistelyyn eyeliner-sivellintä. Pikkusivellin-tekniikka näyttää sen verran toimivalta että sitä täytyy kokeilla itsekin. Tosin siihen, kuinka paljon asiakkaan silmien räpyttely vaikuttaa tulokseen, ei auta mikään taikasivellin ^_^ :D
(Jos tätä juttua lukee muita ammattimeikkareita niin jakakaahan niksejänne jos sellaisia on :))
Yhden sävyn silmämeikki valmiina. Suvi ei laita edes korostussävyä kulmaluulle.
(Kulmakarvat meikataan irtoripsien jälkeen.)
Kuvausmeikissä irtoripset ovat aivan must, saan kuulla. "Paraskaan maskara ei saa silmiä kuvissa esiin niinkuin irtoripset", Suvi kertoo ja Lotta nyökkäilee.
Seuraavaksi Suvi pyöräyttää Lotan kasvoille poskipunan.
Suvin lemppari on tässäkin meikissä käytetty True Match Le Blush -sävy 165 Rose Bonne Mine.
Reilusti hohtava, raikas ruusuinen pinkki. Ihanan heleä ja tyttömäinen! Tämä sävy ei kuulunut valikoimaan kun itse vielä tein myymälätöitä, helmi on jäänyt minulta huomaamatta. Sävy #120 on muuten kuulunut vuosikaudet omiin lemppareihini, en edes omista sitä itse mutta se on yksi niitä huippuhelppoja arkisia sävyjä myydä ^_^
Sitten vuorossa kulmakarvat.
Lotalla on luonnostaan tuuheat, tummat ja kauniin muotoiset kulmat, joita Suvi täydentää ensin puuterimaisella kulmavärillä ja sitten Brow Artist Plumper -kulmageelillä - tuote, johon muuten sain itse joku aika sitten lukijalta vinkin. Geelissä on mukana pieniä kuituja jotka tarttuvat kulmakarvoihin ja tekevät niistä tuuheamman näköiset, for real.
Pakko se oli uskoa:
Lotan vasemmassa (teistä katsoen oikeassa) kulmassa Brow Artist Plumper -käsittely, toisella puolella vain puuterivärillä käsitelty kulma.
Tämä täytyy kyllä kokeilla itsekin!
Viimeisenä Suvi sävyttää Lotan huulet, ja meikki on valmis.
Nukkemainen Lotta ennen ja jälkeen.
Mietin koko päivän ketä ulkomaista julkkista Lotta Hintsa muistuttaa.
Myöhemmin sain sen päähäni:
Mena Suvaria. :)
Meikki ulkona.
Meikkauspeilin kellertävät valot luovat aina oman ikävän sävynsä ihoon, luonnonvalossa meikin raikkaus tulee paremmin esiin.
Lotan meikki:
Lumi Magique primer + True Match -meikkivoide
Perfect Match -valokynä jota käytettiin myös luomenpohjustajana
Silmänrajaus Super Liner Gel Intenza -geelilainerilla, päälle pehmennys puuterimaisella luomivärillä
Ripsiväri False Lash Wings Sculpt + irtoripsiä
Poskipuna True Match #165 Rose Bonne Mine
Puuteri Nude Magique BB Powder (laitettiin vasta poskipunan jälkeen)
Kulmakarvat Brow Artist Genius Kit -puuteriväri + Brow Artist Plumper -geeli
Huulipuna Color Riche Lip Palette -huulipunapaletista
Minun oli totta kai utsittava Suvilta vielä hänen luotto- ja lempparituotteensa.
Lumi Magique Primerin ykkössija kävikin jo ilmi, muita Suvin suosikkeja L'Orealin valikoimassa ovat Cushion-meikkivoide ("Kaikkein luonnollisin, ihanan ohut meikkivoide"), True Match -poskipunat, geelieyeliner, kulmageeli, Color Riche -huulipunat ja kynsilakat. Maskaroista Suvin henkilökohtainen suosikki on alkuperäinen False Lash Wings.
Suvi puhuu paljon ohuen meikin puolesta, eikä vahvasti puuteroitu pinta kaunista ketään. Peittävämpää kestomeikkipohjaa Suvi käyttää vain tapauksissa, joissa asiakkaan iho on rasvoittuva ja helposti kiiltelevä. Iholle jolla on jo juonteita Suvi pitää BB-voiteen tyyppistä meikkipohjaa ihanteellisimpana; mitä ohuempi ja kosteuttavampi pohja, sitä paremmin juonteet ja ihon epätasaisuudet häivyttyvät ja ihon pinta näyttää nuorekkaalta.
Oli huikeaa seurata rautaisen ammattilaisen nopeaa ja varmaa työskentelyä ja tekniikkaa. Enpähän olisi halunnut ottaa selvää kuinka kauan meikäläisellä olisi mennyt meikin tekoon... ^_^ :D Olisin siinä arponut ja vertaillut sävyjä ja mietiskellyt rajaustyyliä ja varjostuksen korkeutta ja ennen kaikkea höpötellyt mallin kanssa.... :)
Tällä friikillä fiilistely menee useimmiten tehokkuuden ohi. :) Hahah, mm. siksi minusta ei koskaan tulisi ammattimeikkitaiteilijaa ^_^
Kiitokset vielä Suville, Lotalle, Fit-lehden tiimille ja L'Orealille antoisasta päivästä :)
*
Laitan blogiin kuvan Lotan valmiista kansikuvalookista ja lisää behind-the-scenes -kuvia kun lehti on ilmestynyt. :)
Ystäväiset, mä tiedän että siellä odotetaan kovasti (ainakin joidenkin taholta) mun Everyday Minerals -kokemuksia, mutta vielä ennen niitä en malta olla ruttaamatta ruutuun nopeasti aiemmin tänä vuonna esittelemääni Uoga Uogan mineraalipohjaan liittyvää havaintoa.
Talvisessa arviossani julistin Uoga Uogan liian kuivan tuntuiseksi ihollani. Näin se tosiaan olikin talviaikaan, ja myös Uogan poskipuna levittyi iholleni jauhoisesti. Nyt kun nappasin Uogan taas testiajoon verratakseni sitä Everyday Mineralsiin, yllätyin: tuntuma oli ihan erilainen. Nyt Uoga Uoga ei tunnu iholla yhtään kuivalta vaan jättää yhtä kauniin pinnan kuin muut vakkarimineraalimerkkini kuten Lily Lolo ja Flow Kosmetiikka.
Ja teinpähän sellaisenkin havainnon, että se on peittävämpi kuin Lily Lolo ja Everyday Minerals (Jojoba ja Semi-Matte -pohjat). Aiemmassa arviossani olin sitä mieltä, että peittävyys on samaa luokkaa Lolon kanssa mutta nyt perusteellisia vertailuja EDM-jaksolla tehtyäni sanoisin, että Uoga on näistä selvästi peittävin.
En tiedä olisiko erilaisesta tunnusta lopulta pitänyt niin yllättyä, ihohan on talvella huomattavasti kuivempi kuin kesällä ja kesäiholla kaiken meikin voi odottaa levittyvän nätimmin. Toisaalta, muut mineraalipohjat eivät ole käyttäytyneet eri vuodenaikoina ihollani yhtä "dramaattisen" eri lailla kuin Uoga.
Oli kivaa "löytää" Uoga nyt uudelleen oman ihoni kannalta miellyttävämmässä valossa. Etenkin kun olen ollut ehkä asteen tyytymätön EDM:n peittokykyyn.
Meikissä kasvoilla Uoga Uogan Champagne-meikkipohja ja Peachy-poskipuna, joka sekään ei enää levity yhtään niin jauhoisesti kuin talvella. Täysmatta koostumus kuitenkin tekee sen, että jälki näyttää aina kuivemmalta kuin sellaisten poskipunien joissa on mukana hohdetta. Lisäsin Peachyn päälle henkäyksen Lily Lolon Beach Babe -poskipuna tuomaan kaipaamaani kuultavuutta. :)
Huulilla Uoga Uogan Wind Catcher -huulikiilto ja luomilla tuttuja persikkasuosikkejani Idunilta ja L'Orealilta.
Uogan siveltimestä on myös muodostunut viime aikojen suosikkikabukini. Mieltymykset vaihtelevat kausittain, ja talvella esimerkiksi tykkään pehmeämmästä kabukista (kuten Idun) koska se tuntuu kuivemmalla iholla paremmalta kuin kovemmat ja tiheämmät, mutta tiheämmällä saa tietenkin pakattua mineraaleja iholle tehokkaammin.
Kun meikkipöydällä on valtavasti tuotteita, niin simppelisti sillä perusteella, mihin tuotteisiin käsi itsestään mieluiten hamuaa, voi päätellä omat suosikkinsa vaikkei joitain juttuja aina niin analysoisikaan :) Niinkuin kimpparipsaritesteissä; hyvin pian käy selväksi, mitä maskaraa kohden käsi kurkottuu eniten ilman että edes ajattelee sitä.
Vaikka minulla on testattavana myös EDM:n siveltimiä, olen ollut niin tykästynyt Uogan kabukiin että EDM:t ovat jääneet valitettavan vähäiselle käytölle. EDM:ltä testiin saamani kabukit ovat (ainakin tämän hetken makuuni) liian pehmeitä ja löysiä. Mutta niistäkin enemmän sitten omassa EDM-postauksessaan.
Ja missä se postaus siis viipyy? :D Nohh, olen vain rehellisesti ollut tosi laiska käymään läpi ja käsittelemään juttua varten ottamaani valtavaa kuvamäärää, muut jutut on tuntuneet kiinnostavammilta :) Mutta kyllä se EDM-arvio joskus lähiaikoina tulee ulos. ^_^
Meanwhile, työrintamalla on myös tällä hetkellä niin täyttä että en sen vuoksi ole ehtinyt päivittämään blogia viime aikoina yhtä tiheästi kuin normaalisti, ja tätä voi olla tiedossa koko kesäkuun ajan. Eli jos välillä tulee parin päivän hiljaisuuksia niin se johtuu siitä :)
