Tiedättekö mitä mä just tein.
En tiedä voiko tästä olla ylpeä (ei varmaankaan), mutta mä varasin syyskuulle lennot Ateenaan.
Mun Kreikan ikävä kasvoi liian suureksi.
Olen jo pari viikkoa miettinyt, mitä tekisin.
Punnittavaa:
🇬🇷 Lennot tulevat kallistumaan pandemian hellitettyä, eikä mikään ole pitkään aikaan lentomatkustuksessa entisellään.
🇬🇷 Lentäminen on joka tapauksessa perseestä. Siis hyväkin asia, että liput kallistuvat ja ihmisten on jo senkin takia vähennettävä lentämistään.
🇬🇷 Rakastan Kreikkaa ja minulla on ikävä maata ja siellä asuvia ystäviäni. Mutta onko järkevää edes harkita maassa vierailua ainakaan tämän vuoden puolella?
🇬🇷 Kreikka on ilmoittanut alkavansa avata maata matkailijoille kesä-heinäkuun vaihteesta alkaen ja toivoo matkailusesongin laajentuvan kesästä syksyyn. No - eihän se siltikään tarkoita, että maahan on järkevää matkustaa.
🇬🇷 Jos pandemia-tilanne loppukesällä ja syksyllä näyttääkin jo siltä, että matkustus on mahdollista, lennot ovat siinä vaiheessa jo todennäköisesti hyvin kalliita.
No.
Päädyin lopulta näiden pohjalta tekemään "JOS".... -varauksen. Nyt, kun edullisehkoja lentoja on yhä saatavilla.
Ostin Aegeanin Flex-lennot joilla on rajaton muutosoikeus ja peruuttaessa lippujen hinnan saa takaisin. Jos lentoyhtiö menee konkurssiin tai Aegeanille tapahtuu jotain muuta odottamatonta, luottokorttiyhtiöltä on mahdollista saada lippujen hinta takaisin.
Ja vielä backup: minulla on myös hyvä mahdollisuus matkustaa Kreikkaan muilla keinoin. Esimerkiksi autolla, tosin sehän ei valitettavasti myöskään ole mikään ympäristöystävällisin tapa. Lomamatka Kreikkaan Euroopan halki ajellen on tietysti myös paljon kalliimpi reissu kuin lentäen tehty. Sekä syö jopa puolet lomapäivistä, jotka matkaan on käytettävissä.
Näin tuli nyt tehtyä ja päätettyä. Kaiken voi vielä peruuttaa, mutta elän toivossa.
Ehkä naiivi idealisti minussa elää parin kuukauden jälkeen realismissa ja hyväksyy, että Kreikka on nyt säppien takana toistaiseksi.
Siihen asti. Voin haaveilla mahdollisuudesta. Ja otan nöyrästi vastaan kaikki kommentit siitä, että "Miten typerä voitkaan olla...."
Seinäjoki.
Kaupunki Suomen Etelä-Pohjanmaalla, asukasluku 63 834.
Tunnettu Provinssirock-festivaalista ja Tangomarkkinoista.
Silti, minun pitää aina googlata että muistan, missä kohtaa Suomen läntistä reunaa Seinäjoki taas sijaitsikaan.
(Niinkuin Keminkään kohdalla en meinaa muistaa, missä se tarkalleen ottaen sijaitsee... ja muuten - kemiläiset; tuo postaus Kemistä on Karkkipäivän tämän vuoden luetuin...! Go Kemi!)
Karkkipäivässä on tänä talvena ja keväänä ollut teemana kotimaan matkailu, tarkemmin ottaen Lapin matkailu, mutta yksi eteläisempikin kohde Seinäjoen muodossa ujuttautui mukaan.
Kiitos korona-viruksen, Lapin reissutkin typistyivät kolmeen; kolmas ja viimeinen reissu oli Kielajoelle Muotkatunturin kupeeseen ja se juttu odottaa vielä päivänvaloaan. Minun oli tarkoitus vierailla vielä Pallaksella, Torniossa ja Utsjoella, mutta nämä siirtyvät nyt parempaan tulevaisuuteen.
Miksi Seinäjoki?
Ehkä outo vastaus, mutta siitä on kiittäminen Googlea ja hakuani "Suomen persoonallisimmat hotellit". Hakutulosten eräästä listauksesta bongasin Alma-hotellin Seinäjoella.
"Erikoisia majapaikkoja kaipaavat matkailijat ilahtuvat takuulla Seinäjoella, jonka keskustassa on mahdollisuus majoittua entisessä vesitornissa. Aivan Seinäjoen rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli toimii vuonna 1909 rakennetussa rautatieläisten talossa, ja sen vieressä kohoava vesitorni muutettiin vuonna 2015 osaksi hotellia, kun sinne rakennettiin seitsemän hotellihuonetta.
Punatiilinen, 18 metriä korkea vesitorni on mieleenpainuva yöpymispaikka, jonka huoneissa voi nauttia persoonallisesta sisustuksesta ja rakennuksen historiasta kertovista yksityiskohdista", kertoo Rantapallon artikkeli.
Olen sucker mitä tulee erikoisiin majapaikkoihin, ja Alma vaikutti heti paikalta, jossa haluaisin vierailla. Alman tornihuoneet sijaitsevat 1920 -luvulla rakennetussa VR:n höyryvetureiden vesitornissa. Hauskasti, Almassa on sijaintinsa puolesta samaa rautatieläisromantiikkaa kuin Kemin Putiikkihotellissa..!
Olen alkanut nähdä majapaikatkin vähän samanlaisena matkailukohteena kuin ravintolat; jotkut hotellit/majatalot/mökit tai airbnb't ovat niin kiinnostavia, että ovat itsessään perustelu reissulle.
(Ja kyllä Seinäjoki on aikuisten oikeasti kiinnostanut minua muutenkin... ;) Tavalliset suomalaiset paikkakunnat kiinnostavat minua! Provinssissa olen käynyt pari kertaa, mutta kaupungille ei tuolloin tullut suotua silmäystäkään.)
Hotelli Alma osoittautui tosi kivaksi paikaksi, vaikkakin kolme eri tyylistä rakennusta kolkolla ratapihalla muodostavat vähän hassun ja epätasaisen kokonaisuuden.
Ulkoa päin Alma ei vanhaa puista päärakennustaan lukuunottamatta näytä kovin houkuttavalta, ja ilman word-of-mouthia (tai Googlen hakutuloksia :D) ei kyllä tulisi valittua tätä hotellia.
Tornihotellin kaikissa huoneissa on oma sauna. Rakennuksessa on kuusi kahden hengen huonetta ja yksi sviitti kattokerroksessa. Huoneet ovat tilavia ja tunnelmaltaan elegantteja, kodikkaita ja romanttisia. (Ahh, punatiiliseinät... en tiedä mikä niissä on..!)
Yö Tornihuoneessa maksaa alkaen 188€ aamiaisineen, mikä ei ole kovinkaan paha hinta verrattuna vaikka pääkaupungin vastaavantyyppiseen majoitukseen.
Alman päärakennuksen ravintola on vanhassa rautatieläisten rakennuksessa. Vuodelta 1909 oleva rakennus tihkuu vanhanajan tunnelmaa, ja ravintola olikin mielestäni jopa elämyksellisempi paikka kuin Tornin huoneet.
Ruokasali on aivan mieletön...!
Ravintolassa järjestetään säännöllisesti myös konsertteja. Minunkin yöpymisiltanani siellä oli elävää musiikkia, mutta valitsin viettää illan toisessa ravintolassa. Alman ravintolassa maistelin lounasta.
Ruoka oli todella maittavaa. Alman keittiössä kokkaillaan lähiruoka-ajattelulla ja kaikki annokset saa muunneltuina, jos mieli tai ruokavalio niin tykkää :)
Itse en tällä kertaa kaipaillut tuunailuja. Otin alkuruoaksi Spirit of Mallaskoskella graavattua lohta ja pääruoaksi voissa paistettua siikaa keltajuuripyreellä. Erittäin hyvät annokset jotka olivat mukavan "rustiikkisia" ja samalla kauniisti lautaselle aseteltuja.
Ei mitään liian pikkurilli pystyssä -meininkiä, mutta arvokas ympäristö ja kaunis esillepano tekevät tunnelmasta hienostuneen. Suositeltu valkoviini oli myös nappi valinta.
Sitten lähdin tutustumaan Seinäjoen keskustaan.
Vierailuni ajankohta helmikuun lopulla ei säiden puolesta ollut paras mahdollinen, ja lauantai kosteassa harmaudessaan väritti Seinäjoen downtownin aika kolkoksi.
Vanha tori
Miltä kaupunki näytti?
Hyvin tyypilliseltä, aika tympeältä suomalaiselta laatikkorakennusten ja tikkusuorien teiden betonivoittoiselta paikkakunnalta. (Olen pahoillani, älkää loukkaantuko seinäjokelaiset, pidän omaakin kotikaupunkiani sellaisena etenkin kun sää on harmaimmillaan. Suomalaiset kaupungit vain ovat tällaisia...)
Ydinkeskusta ei herättänyt juurikaan sympaattisia ajatuksia. Sieltä puuttui lämpöä ja tunnelmaa. Hyvin vähän puutaloja, värejä, historiallisia rakennuksia tai puistoja. Paljon kiveä, suoraa ja suorakulmaista. Modernia, kylmää.
Mutta joo. Tiedän, että on todella epäreilua "arvostella" Seinäjoen keskustaa yhden päivän ja paskan sään jälkeen. Mutta tällaisia olivat tuntemukseni.
Seuraavan kerran kun tulen Provinssiin, täytyy kävellä keskustan halki kesäsään tunnelmassa.
(Ja hei - joen varren alue ON kyllä mukava <3 Kävelin siellä seuraavana päivänä.)
Illallisosoitteeni oli Ravintola Juurella Keskustorin reunalla.
Ainiin, sain kuulla että Seinäjoen tori on hiljattain siirretty tähän kohtaan kaupunkia. Vanha pieni "tori" (kuopiolaisena täytyy sanoa etten ihan heti olisi sitä toriksi tunnistanut) sijaitsi kauppakeskuksen edessä ja näkyy ylemmässä kuvassa; koulun pihalta näyttävä sementtiaukio jonka reunassa on lasten kiipeilyteline.
Kulinaristina etsiskelin Seinäjoen parhaita murkinapaikkoja, ja netin arvostelut liputtivat Juurella'n puolesta. Mukava "relaxed semi-fine-dining" -tyyppinen ravintola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, ja viihdyin siellä hyvän ruoan äärellä yli kaksi tuntia - pitkä aika omassa seurassa :D
Henkilökunta saa erityispisteet; tunsin oloni "friikkinä" yksin illastavana vieraana kameroineni tervetulleeksi ja täydellisesti huomioiduksi. Palvelu oli erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja lämmintä sopivalla kaverillisella rentoudella, pysyen kuitenkin asiaankuuluvan kohteliaana. Sellaista palvelua, joka saa olon tuntumaan arvostetuksi ja toivotuksi asiakkaaksi, ja haluamaan tulla uudestaan. ❤️
(Harmillisesti Juurella-ravintola on nyt suljettu, kuten varmaankin valtaosa Suomen ravintoloista.)
Nyt on muuten todettava, että sai olla viimeinen kerta kun en tee muistiinpanoja ruoista!
Katson näitä helmikuun lopulla syömiäni annoksia, ja voin vain nyökytellä, että joo, olivat muuten kaikki tosi hyviä - mutta osaan kertoa Juurella-menukokonaisuudesta vain, että söin kalaa (kuten näkyy :D) ja jälkiruoaksi ehkä parhaan ja erikoisimman juustoannoksen jota olen koskaan maistanut.
Juurella Menu kalalla tai lihalla maksaa 54€ (ravintolan kotisivulla näyttäisi olevan virhe, siellä lukee 45€ mutta multa ainakin veloitettiin 54€). Menun saa myös kasvisversiona tai vegaanisena (nämä 45€). Neljän juoman juomapaketti maksaa 34€.
Mmm... kala pettää harvoin... kuten eivät paahdetut juurekset. 👌 Voissa paistaminen ei ainakaan haittaa makua... Mietin usein ravintoloissa, että laadukas voi on varmasti yksi avainjuttuja simppeleiden, paistettujen ruokien täyteläisessä ja aromikkaassa maussa. Tietysti myös paistotekniikkaa ja lämpötila luovat eron "mun kotikalan" ja taitavan kokin loihtiman restaurant-kalan välille ;)
Juustojälkkärissä oli kahta juustoa; alla pehmeä juusto ja päällä parmesan-raastetta, ja raaste oli muistaakseni maustettu ginillä, tai jollain alkoholilla joka tapauksessa. Todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä..!
(Jos Juurella-ravintolan keittiömestari sattuu nyt lukemaan tätä niin saa lähettää korjauksen ;D)
Mun loppuilta? Olin jättänyt saunan ajastimella lämpenemään ja vietin yksinäisen saunaillan kera Pirkan ranskalaisen siiderin. 👍
SUNNUNTAI valkeni aurinkoisena.
Ahh, harmaus väistyköön...!
Nautin aamiaista Alman ihanassa ravintolassa. Aamiaisbuffet oli aika perustasoa; peruspuurot, leivät, jogurtit ja leikkeleet. Tähän voisi ehkä panostaa vähän..?
Toisaalta, arvostan myös hävikin pienennysajattelua; mitä vähemmän houkuttavia herkkuja hotelliaamiaisilla on tarjolla, sitä vähemmän jää hävikkiä kun asiakkaat eivät intoudu kasaamaan tarjottimilleen överilautasellisia.
Muuten - kuka tunnistaa itsessään lievän ärtymyksen (jep, voiko olla turhempaa...), jos kahvitilanteissa saatavilla ei ole kuin pieniä 1,25 desin kahvikuppeja..? Me isojen mukien kahvi-ihmiset joudumme kaatamaan kaksi, kolmekin pikkukupillista kerralla, kun eka kuppi menee jo käytännössä kävelymatkalla pöytään. Sarjassamme first world problems mutta teki mieli sanoa.
Kauppakadulta löytyi viimein kaunis puutalo! Laitoin siitä kuvan Instagramiin, ja sain heti tietää, että kyseessä on Alvar Aallon suunnittelema Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talo.
Talossa toimii Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo.
Apila-kirjasto josta kuvastuu Lakeuden Risti -kirkko
Tässä on ainoa konkreettinen kohdevinkki, jonka olin saanut Seinäjoelle: Pääkirjasto Apila.
Ja upea se onkin..! Sori Tampereen Metso, jäät toiseksi... (en ole koskaan tykännyt Metson arkkitehtuurista... Ja Helsingin Oodissa en, uskokaa tai älkää, ole vieläkään käynyt..!)
Apila-kirjaston muoto muistuttaa ylhäältä katsottuna apilaa, ja sen suunnittelussa on otettu vaikutteita japanilaisesta origamista.
Tänne voisi tulla koko päiväksi hengailemaan...
Lastenosaston Piilomaa pehmeine satuhuoneineen oli ihan mieletön, ainakin tämä aikuinen olisi halunnut ryömiä sinne pienten jatkoksi lukemaan ja lepäilemään... :)
Vierailuni antoisin kohde oli lopulta kuitenkin Kyrönjoen rannan alue lenkkipolkuineen. Pidän vesielementistä, ja oikeastaan viihdyn takuuvarmasti kaikkialla jossa yhdistyy vesi, luonto ja kaunis sää :)
Täällä oli mukava kävellä.
Edit. Sain Visit Seinäjoelta viestin Instagramiin. Kyseessä ei kuulema ole Kyrön- vaan Seinäjoki. Googlella tätä ei ole ymmärretty, vaan siellä itsepintaisesti nimetään Seinäjoen keskustan halki virtaavan joen haara Kyrönjoeksi. :) Asia selvä. Kävelin siis Seinäjoen vartta. 👍❤️
Ravintolalaivan kannella on varmasti kesällä elämää.... tai... ehkä kesällä 2021 seuraavan kerran...?
Minkähänlainen kesä meillä on edessä...?
Kiitos Seinäjoki, nyt me on viimein tavattu kunnolla ja sinulla on kasvot :) Tai pienellä siivulla sinua, Seinäjoki on laajalle ulottuva kaupunki josta keskusta muodostaa lopulta vain hyvin pienen osan. Uskon, että ympärillä on paljon muutakin kuin sementtiaukioita ja suorakulmioita. <3
Vaikka löytyy sementin keskeltä pehmeyttäkin, kuten Alma, Apila ja Juurella. :)
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Seinäjoelle:
MUITA KOTIMAAN MATKAILUJUTTUJANI:
🇫🇮 JYVÄSKYLÄ
🇫🇮 KEMI
🇫🇮 KUOPIO
🇫🇮 HÄMEENLINNA
🇫🇮 FISKARS
🇫🇮 PORVOO JA KOTKA
🇫🇮 LAPPEENRANTA JA IMATRA
🇫🇮 SAVONLINNA
🇫🇮 ROVANIEMI
🇫🇮 LAITIKKALA
🇫🇮 FRANTSILA
🇦🇽 LEMLAND
🇦🇽 AHVENANMAAN TOP 3 MAJAPAIKAT
🇦🇽 AHVENANMAAN SADONKORJUUJUHLAT
🇦🇽 MAARIANHAMINAN RAVINTOLAOPAS
Santorini. Tunnetuin, kaunein, kuvatuin Kreikan saari.
Astuin saarelle ensimmäistä kertaa 27.9.2012.
Olin myös alkanut ensimmäistä kertaa kirjoittaa blogiin matkoista. Jännitti. Mitä kauneusyleisöni ajatteli, kun meikkibloggaaja karkasi reppunsa kanssa reissuun kolmeksi kuukaudeksi ja alkoi kirjoittaa tarinoita matkaltaan?
Ensisanani Santorinista blogissa:
"Nyt tulee tällainen impulsiivinen pikapostaus ilman sen kummempia tekstejä, mutta olen niin häkeltynyt Santorinin upeudesta että se on vain pakko päästä jakamaan jonkun tai mielellään jopa monen kanssa.
Kävelin tänään vain kamerani kanssa suu ammollaan. Olinhan kuullut että Santorini on kaunis, mutta tämä…. Miten tällaista on olemassakaan?"
Jep. Miten sellaista on olemassakaan...
Santorini on paljon. Se on kaunis, herkkä, ainutlaatuinen, romanttinen, idyllinen. Se on ylituristillinen, osin matkailun pilaama, paikallisten pilkkaama.
Niin, paikallisethan eivät ole saaren kauneimpiin kyliin mahtuneet itse enää vuosiin. Paikalliset ja sesonkityöntekijät hädin tuskin mahtuvat pian minnekään saarella. Tilanne alkaa jo olla absurdin tuolla puolen.
Turisteja hamutaan saaren kyliin yhä enemmän ja enemmän ja yhä vain uusia, toinen toistaan komeampia hotelli-, apartments- ja resort -komplekseja nousee Oiaan, Firaan, Imerovigliin ja Firostefaniin. Kehitys alkaa näkyä myös Pirgoksessa ja muissa aiemmin vähemmän turistillisissa kylissä.
Turisteja houkutellaan ja turistithan saapuvat. Sillä seurauksella, että turisteja palvelevat työntekijät tai saarella ympärivuotisesti asuvat paikalliset eivät meinaa mahtua Santorinille.
Maat ja talot ostetaan tai pakkolunastetaan ja valjastetaan palvelemaan turismia. Mihin tämä päättyy? Saako maailman romanttisin saari saa pian edustalleen kelluvan tekosaaren työntekijöiden taajamaksi?
Santorini. Ristiriitaisten tunteiden, käsistä riistäytyneen matkailukehityksen ja samalla Kreikan upeimman kauneuden ainutlaatuinen kehto. Kreikkalaiset sen itse sanovat; "On saaria, ja on Santorini."
Santorini-kokemus on kullekin uniikki. Toiset rakastuvat, toiset ahdistuvat ja haluavat äkkiä pois.
Santorini voi olla liikaa. Kun kesäisenä iltana saaren pikkuisen, kaikkein kuvauksellisimmaksi tituleeratun Oian kylän kapeat kujat täyttyvät jopa kymmenistä tuhansista auringonlaskun katsojista, tunnelma on kuin surrealistisesta, kokeellisesta teatteriesityksestä. Täytetään kylän muotoinen amfiteatteri niin monella ihmisellä kuin ikinä mahdollista ja kun tuhansien yhteenpuristettujen turistien massa suuntaa katseensa horisontissa valuvaan oranssinpunaiseen palloon, jännitetään henkeä pidätellen koska napsahtaa ja jonain kauniina iltana joukkohysteria tai vakava klaustrofobian kokemus valtaa sardiinipurkin.
Ja mitä sitten tapahtuu.
Minä kuulun niihin, jotka ovat rakastuneet. Minä kestän massaturismin. Rehellisesti, hädin tuskin huomaan muita turisteja.
Santorinilla ollessani olen niin lumoutunut saaren kauneudesta, valosta ja ainutlaatuisesta tunnelmasta, että ärsyttävinkään ohitungeksiva turistiryhmä tai edessäni selfie-tikkuja heilutteleva joukko ei pysty tulemaan siihen väliin.
It's just me and Santorini.
Pastellikaramellin värisiksi maalattujen hotellien, viiden tähden ravintoloiden ja satojen turkooseina kimmeltävien uima-altaiden läpi näen Santorinin 60 vuotta sitten.
Se Santorini on yhä olemassa Oian, Firan ja Pirgosin kaduilla. Näitä kyliä ei ole rakennettu alun perin turisteille. Päälle on voitu maalata värikäs 2000-luvun postikortti-Santorini, mutta se ei poista saaren historiaa. Maanjäristyksissä pahasti tuhoutuneinakin kylien henki on yhä siellä. Tunnen kuinka se virtaa lävitseni ja täyttää keuhkoni, sydämeni, mieleni.
1700-luvun luolatalot. Ainutlaatuiset calderan reunalle kohonneet, pehmeään laavakiveen rakennetut historialliset kylät. Talot, jotka valuvat jyrkänteellä kuin painovoimaa uhaten...
Se on minun Santorinini. Näen ja tunnen sen kaiken maalin läpi. Se tekee minut onnelliseksi.
Toivon, että Santorini selviää. Toivon, että sijoittajat ja Santorinin matkailubisneksen ahneet mogulit heräävät, ennen kuin on liian myöhäistä. Antakaa saari takaisin asukkailleen. Älkää myykö itseänne kokonaan pois. Tehkää vaikka vierailurajoituksia, tehkää mitä hyvänsä että saari säästyy.
Niin, että sekä paikallisten että meidän Kreikassa vierailevien maata rakastavien matkailijoiden lapsenlapsetkin voivat vielä nähdä häivähdyksen alkuperäistä, taianomaista Santorinia.
.
Löydät kaikki Santorini-kirjoitukseni tästä Kreikka-hakemistosta, jossa on kaikki vierailemani saaret listattuna saariryhmittäin. Suosittelen Santorini-kaipuuseen esimerkiksi näitä kirjoituksiani:
Istun hengityssuojain kasvoillani prahalaisessa hotellissa, kahvikuppi kädessä ja mietin mihin aamuun olen herännyt. Tunnelma on aivan absurdi.
Ihmiset ympärilläni hotellin aamiaishuoneessa nauravat, juttelevat, yskivät, hakevat lisää kahvia, lisää kinkkua, puhuvat englantia, saksaa, italiaa. Edessäni mies yskii käteensä ja ottaa samalla kädellä kahvia. Haluaisin huutaa että mitä helvettiä te oikein teette.
Edit.
Sain perustellun toiveen pyytää loppuun kirjoittamani P.S. jo alkuun. Tässä se on.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Niin absurdia.
Perjantai 13. maaliskuuta 2020. Ei ihan heti unohdu.
Tulin eilen illalla Prahaan. Minun oli tarkoitus tänään tavata ystävä ja meidän piti mennä oopperaan. Ooppera, kuten myös kaikki muut esitykset Prahassa on kuitenkin peruttu toistaiseksi, saimme kuulla jo aiemmin viikolla. No, tulin kuitenkin.
Koneessa oli vielä ihan tavallinen tunnelma. Kukaan ei yksinyt, kukaan ei pälyillyt, ei hysteriaa, ei paranoiaa. Asiallinen kuulutus koronatilanteen aiheuttamista järjestelyistä kentällä.
Avasin puhelimen ja matkalla hotellille aloin saada viestejä. "Kaikki ravintolat suljetaan huomisesta eteenpäin kello 20." "Tsekki sulkee rajat ja estää matkustuksen Tsekin ja 15 valtion välillä".
Minun ja ystäväni oli tarkoitus palata Saksan ja Ruotsin kautta. Myös Ruotsi kuuluu niihin 15 maahan, johon Tsekistä ei tänään perjantaina kello 20 jälkeen saa matkustaa. Samoin Saksa.
Kävelin ja annoin tilanteen pikkuhiljaa laskeutua tajuntaani.
Kadut olivat kummallisen tyhjät. Vai näyttivätkö ne vain siltä tässä epätodellisessa illassa.
Hotellin aamiaishuone juuri nyt.
Yskintää. Joku yskii taas aivan avoimesti. Viereisessä pöydässä nainen katsoo olkansa yli pitkään yskijää. Jatkaa sitten myslin syömistä. Toisessa pöydässä syödään appelsiinia. Kolmannessa ollaan hiljaa. Pariskunta istuu vastakkain ja selaa puhelimiaan.
Taas yskitään.
Mun pitää lähteä tästä huoneesta pois. Ja mun pitää lähteä koko Prahasta pois.
Meillä oli ystäväni kanssa jo melkein pieni konflikti. "Mä lennän Suomeen", sanoin.
Mutta hän haluaa ajaa illalla Leipzigiin ja sieltä laivalla Ruotsiin.
"Meidän pitää lähteä tänään, ennen iltaa. Ennen kuin rajat suljetaan."
Oopperamatka.
Just nyt mä olen näytöksessä, jollaiseen en ostanut lippua.
Ja mä kuulostelen. Tunnustelen.
Tuntuuko mun kurkussa jo jotain pientä..? Onko vasen imusolmuke ehkä vähän turvonnut..?
Paranoia. Voinko mä välttyä siltä.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Mitä teille sanoo paikkakunta nimeltä Kemi?
Minulle ei paljonkaan - muuta kuin "siellä on se lumilinna".
Sumuinen Kemi
Suomessa on paljon paikkoja, jotka tunnetaan vain yhdestä tai kahdesta asiasta, ja muuten ne jäävät suhteellisen anonyymeiksi. Jos yrität kuvitella silmiesi edessä Kemin keskustan, mitä näet? En minäkään nähnyt mitään. Ennen kuin kävin hankkimassa materaalia muistoille ja vahvistamassa Kemin kuvaa päässäni :)
Se kannatti.
Tuntemattomasta kaupungista "siellä jossain pohjoisessa" löytyi yksi viehättävimpiä majataloja joissa olen eläessäni käynyt. Paikka jätti niin positiivisen jäljen, että voisin koska tahansa hypätä junaan ja palata sinne yöpymään ja syömään aamiaista tunnelmallisessa vanhassa rautatieaseman rakennuksessa.
Aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja - ja tällaisia satsauksia löytyy Suomesta! Onneksi ihmiset seuraavat haaveitaan ja ehkä hullujakin ideoitaan, niistä voi seurata jotain huikeaa!
Aloitetaan Kemin kierros siis ehdottomasti Ihanasta Majatalosta. Se on nimeltään Putiikkihotelli Kemi 1932.
Miten löysin tämän paikan? Kuulkaas, kyllä netin hakukoneista vain voi olla hyötyä..! :D
Etsin persoonallista ja tunnelmallista majapaikkaa, ja löin Googleen haun "boutique hotelli Kemi". (Ei sillä, että olisin etsinyt nimenomaan hotellia, mutta putiikkihotelli-termin alle menee muunkinlaista persoonallista majoitusta.)
Kappas, Kemistä sitten löytyikin ihan 'putiikkihotelli' -niminen paikka. Katselin netin arvosteluja, joita on vain vähän. Paikka onkin aika uusi, hotelli avautui kaksi vuotta sitten. Vähäiset arvostelut olivat kuitenkin ylistäviä, ja päätin varata yöpymiseni täältä.
Itse kutsuisin paikkaa majataloksi. Kahdessa eri rakennuksessa on tarjolla keittiöllisiä huoneistoja sekä huoneita, ja huoneet jakavat käytävällä olevat kylpyhuoneet ja wc:t. Päärakennuksessa sijaitsee suosittu Café Hertta, joka toimii myös hotellin vastaanottona.
Hotelli ja kahvila ovat saman yrittäjäperheen omistamaa kokonaisuutta, joka kulkee nimellä Kemin Asemapuisto.
Yrittäjä-äiti ja -tytär; Norma ja Katariina Seppälä
Seppälän perhe osti muutamia vuosia sitten Kemin rautatieaseman pihapiirin vanhat, kymmeniä vuosia käyttämättöminä seisseet rakennukset, joihin he alkoivat luoda yritystoimintaa.
Ensin syntyi Café Hertta, sitten Putiikkihotelli ja Juhlatila Ratapihan Ruustinna. Toiminta laajenee koko ajan pikku hiljaa. Perheellä ei ole kiire minnekään, ja he kunnostavat pihapiirin rakennuksia rakkaudella ja pieteetillä.
Kuka olisi voinut tietää, kannattaako tällainen projekti Kemin kaltaisessa pikkukaupungissa, jossa harva käy muilla turistiasioilla kuin Lumilinnassa. Se kannatti!
Kun katsoo aseman vanhaan ravintolarakennukseen kunnostettua kahvilaa ja sen yläkerran hotellihuoneita, voi vain ihastella työtä ja tunnetta, jonka Seppälät ovat historialliseen talovanhukseen laittaneet.
Ihan liikutun ajatuksesta, että 30 vuotta autiona ja hylättynä seissyt rakennus on herännyt eloon ja on taas hyödyllinen, tuoden iloa ja elämyksiä uudelle sukupolvelle <3
Alkuperäiset hirsiseinät tuotiin kunnostustöissä esiin, ja ne lämmittävät talon tunnelmaa. Hertasta onkin tullut Kemin suosituimpia kohtaamispaikkoja..! Siellä käydään niin aamiaisella kuin iltaa istumassa kaveriporukalla. Ajatelkaa, miten monenmoisia kohtaamisia pian 100-vuotiaat hirsiseinät ovat todistaneet...
Talo rakennettiin vuonna 1932 Kemin rautatieaseman ravintolaksi. Siitä hotellin nimen vuosiluku.
Ratapihan pihapiiri on täynnä tunnelmaa.
Alkuperäinen rautatieaseman rakennus vuodelta 1903 on yhä käytössä. Café Hertta ja Putiikkihotelli sijaitsevat ihan sen vieressä. Kirjaimellisesti raiteella 1 :D Tähän kohteeseen voit nousta suoraan junasta..!
Putiikkihotellin rakennus.
Lähdetään sitten tutustumaan itse kaupunkiin!
KEMI, PÄIVÄ 1
Tähän kuvaan kiteytyy aika hyvin se, mitä Kemin kaupungista näin saapuessani sinne lauantai-iltapäivänä kolme viikkoa sitten. Kaupungin yllä lepäsi vahva sumu.
Se oli tavallaan tunnelmallistakin. Mitään ei juuri nähnyt, mutta se lisäsi salaperäistä tunnelmaa... Kemi verhosi itsensä ja viivytteli kasvojensa täyttä paljastamista. Kyllä se minulle sopi. Ei kiirettä, Kemi..! :)
Kävelin Lumilinnankatua Mansikkanokalle. Kemin kuuluisa Lumilinna sijaitsee siellä. Linna on rakennettu Kemin keskustaan yhtäjaksoisesti vuodesta 1996. Nykyisessä sijainnissaan Mansikkanokalla se on ollut kome vuotta, ja tämä on Linnan pysyvä koti.
Sisäjäälinna
Alueelle on rakennettu myös ympärivuotinen Experience 365-elämyskeskus, jonka sisällä on vuoden ympäri auki oleva pienoisjäälinna. Jep, Lumilinnan statuksesta kannattaa ottaa kaikki irti ;)
Lumilinnasta ei juuri näkynyt lauantaina mitään, ja päätin yrittää paremmalla onnella seuraavana päivänä.
Sain Experience 365 -henkilökunnalta ravintolavinkin; Puistopaviljonki Kemin Meripuistossa.
Puistopaviljonki sijaitsee Kemin vanhan Raatihuoneen tiloissa.
Oi, miten kutsuvalta kaunis puinen rakennus lämpimine valoineen näyttikään harmaan sumun keskellä..! Olin nähnyt ehkä kaksi ihmistä kävelylläni Lumilinnalta sisäsatamaan ja sieltä Meripuistoon. Ooo, elämää..! Muita ihmisiä..! Valoa..!
Ravintolassa on kaksi puolta, suosittu pizzeria sekä a la carte -ravintola. Vanhan ajan tunnelmaa henkivä sali tuntui kuin lämpimältä keitaalta hyisen sumu"erämaan" jälkeen.
Otin ravintolan aulasta mukaan päivän sanomalehtiä seuraksi ja tilasin paistettua kuhaa kasviksilla, bataattiranuilla ja sienikastikkeella. Aijjjai miten hyvää..! En tiedä kumpi lämmitti enemmän, ihana, rehevä ruoka vai rustiikkisen salin tunnelma iloisella puheensorinalla höystettynä.
Lähdin jatkamaan kävelyä ravittuna ja tyytyväisenä.
Ulkona valaistus oli muuttunut täysin, ja horisontissa hehkui jotain, jonka täytyi kaiketi olla auringonlasku. Aurinkoahan ei ollut koko päivänä näkynyt, mutta nyt se muistutti olemassaolostaan värjäämällä horisontin kultaoranssiseksi.
Näky vain korosti päivän mystistä tunnelmaa; sumupilvien alareuna roikkui oranssin taivaanrannan päällä kuin uhkaava verho jostain Sormusten Herran maailmasta. Jäin katsomaan valoilmiötä pitkäksi aikaa.
Kävelin merenrannan kautta ("Hei, tämä aluehan tuo mieleen Kuopion Väinölänniemen..!") Kemin ydinkeskustaan. Ohitin ravintola-baari Corner Inn'in Keskuspuistonkadulla. Onkohan tämä Kemin ykkösmenomestoja..?
Huomasin tykkääväni kaupungin tunnelmasta. Ei täällä mitään erityistä ollut, mutta... ei kokemus mistään 'erikoisesta' aina olekaan kiinni, vaan monen, ihan abstraktinkin tekijän kokonaisuudesta. Tänä lauantaina kaupunkia peitti sankka sumu, mikä yhdistettynä illan jännään valoilmiön loi lumen peittämille kaduille omalaatuisen tunnelman. Kemi-noir.
Keskuspuistonkadulla sijaitsee myös tämä upea muraali. Se oli jotenkin yllättävä näky lappilaisessa pikkukaupungissa. En tiedä miksi. Mutta todellakin pidin siitä.
Kävelin Valtakatua takaisin kohti rautatieasemaa ja majapaikkaani. Valtakadun ja Meripuistokadun risteyksessä seisoo Kemin "pilvenpiirtäjä", kaupungintalo. Olin saanut vinkin vierailla sen kattokerroksessa sijaitsevassa kahvilassa, korkeista näköalapaikoista kun niin tykkään.
Suureksi harmikseni kahvila on tällä hetkellä kiinni.
No, syy tulla Kemiin uudestaan :D ...jos ihana Putiikkihotelli ei jo sitä tekisi...! ;)
Kun pääsin huoneeseeni, saatoin jälleen vain ihastella sen tunnelmallisuutta - ja tuuriani, että Google oli avustanut minua löytämään tällaisen helmen. Huone maksoi vain 89€...! Mitä luksusta tähän hintaan...!
Tassuttelin alakerran kahvilaan syömään iltapalaksi salaatin, ja join lasillisen siideriä. Brittiläistä ja viiniin tehtyä (eli ei aitoa). Opastin Normaa ja Katariinaan antamaan mahdollisuuden myös ranskalaiselle siiderille, jota meidän aidon siiderin ystävien iloksi saa nykyään jo lähimarketeistakin. "Kemissä ei ehkä olla vielä päästy tähän trendiin", Seppälät arvelivat. No, he voisivat olla tiennäyttäjiä ^_^
KEMI, PÄIVÄ 2
Sää oli vähän kirkastunut, mikä tarkoitti lähinnä sumun hälvenemistä, mutta se teki jo paljon. Talojen ääriviivat näkyivät tänään selkeinä, ja lähdin tarmolla kohti Lumilinnaa.
Matkalla ohitin Kemin hätkähdyttävän kauniin kirkon. Wow..! Ja mikä väri..!
Lumilinnalle päästyäni totesin, että oli jo käytännössä lounasaika. Päätin kokeilla Experience 365 -keskuksen Lumihiutale-näköalaravintolaa. Sen mainittiin olevan korkeatasoinen.
'Näköala' on yhtä kuin meri, jonne kakkoskerroksessa sijaitsevan ravintolan suuret ikkunat antavat. Talvella siellä näkyy tietysti vain luminen aava.
Ravintola itse osoittautui aika viileätunnelmaiseksi, jonkin konferenssikeskuksen ruokailutilaa muistuttavaksi suureksi saliksi, jossa pöydät ovat pitkissä riveissä. Hmm, tänne en tulisi millekään kynttiläillalliselle...
Buffet-tyyppinen lounas oli hyvää peruskamaa. Ehdin juuri täyttää lautaseni, kun salin täytti valtava ryhmä aasialaisturisteja. Söin nopeasti ja valmistauduin viimein kohtaamaan Kemin ykkösnähtävyyden: The Lumilinnan.
Astuin elämyskeskuksesta Lumilinnan pihaan. En tiedä mitä olin odottanut näkeväni, mutta en sitä epämääräistä lumikasaa, jossa näytti olevan oviaukko.
Missä olivat kaikissa kuvissa näkyvät komeat tornit? Eikö tämä ollut linna..? Tämähän oli... lumikasa!
Kävelin sisään lumikasan oviaukosta. Käytävän päässä häämötti jotain lupaavampaa.
Vierailijaa tervehtii ensimmäisenä baaritiski.
Sen takaa avautuu linnan ravintolasali. Baaritiskiltä oikealle lähtee käytävä, jonka varrella on Lumihotellin huoneita. Paitsi että tänä vuonna hotelli ei avautunutkaan. Sain pian kuulla, mistä lumilinna"kasassa" oli kysymys.
Lumilinnan jääveistostaide yllätti minut tyylillään. Ennen kuin sain kuulla taiteen teemasta, ja sen tarkoituksellisesta kantaaottavuudesta, myönnän lievästi hämmentyneeni.
Pääkalloetanalla ratsastava kivääriä pitelevä vauva...? Tuotanoin... tällaista Lumilinnaa en ollut odottanut.
Jääkappeli oli herkkä ja kaunis. Mutta todella pieni, kooltaan kuin Rovaniemen Lumilinnan jääkappelin "eteinen"..! Pian sain kuulla siihenkin selityksen.
Lumihotellin huoneet olivat tyyliltään aivan erilaisia kuin Rovaniemellä. (En sano että niiden samanlaisia tulisi ollakaan.) Mutta - - nämä huoneet olivat pelottavia. En tiedä haluaisinko nukkua Tappajahain tai jonkun kyborgin tuijottavan silmän alla..? Vaeltelin lumihotellin käytävällä hämmentyneenä. Onpas... jännä paikka tosiaan.
Baaritiskillä aloin jututtaa Lumilinnan työntekijää, ja nyt sain kuulla, miksi näin sitä mitä näin.
Lumitilanne oli todella huono vielä tammikuun alussa myös Kemissä. Tilanne oli niin kriittinen, että alkoi näyttää siltä, että lumilinna ei valmistuisikaan ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.
Lopulta lunta saatiin kasaan viikon aikana riittävästi, että linna saatettiin toteuttaa - mutta lähes puolet pienempänä kuin tavallisesti. Ei torneja tänä vuonna, ja minimaalinen kappeli.
Myöskään hotellia ei pystytty avaamaan, koska huoneet valmistuivat niin myöhään, ettei niihin enää ehditty laittamaan turvallisuuteen liittyviä sähköelementtejä. Niitä ei voi asentaa enää jälkeenpäin, baaritiskin nainen kertoi, koska työt estäisivät linnan muun vierailukäytön. Tammikuun puolessa välissä kemiläisillä oli jo kiire saada linna auki.
Niinpä hotellihuoneet ovat tänä vuonna vain "showroom"-tyyppisiä, eli niitä voi katsella, mutta niissä ei voi majoittua.
Lumilinnan jääveistosten teema vaihtelee vuosittain, ja tämän vuoden teemoja ovat kurkistus tulevaisuuteen, "Windows to the Future", sekä kestävä kehitys. Niinpä linnan taiteessa on tulevaisuuden visioita ja innovaatioita.
Myönsin linnan työntekijälle, että en tässäkään valossa ymmärtänyt kivääriä pitelevän vauvan sanomaa. Nainen kertoi, että tämän vuoden teokset ovat hätkähdyttäneet muitakin vierailijoita, ja harva on oivaltanut vauva-veistoksen viestiä. Tarkemmin katsottuna pääkalloetanalla ratsastava sotilas-vauva piteleekin lelupyssyä, ei oikeaa asetta. Veistoksella halutaan sanoa, että annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä lelupyssyillään, sen sijaan että heistä kasvaa terroristijärjestöjen lapsisotilaita.
Hmmm. Saatan olla yksin mielipiteeni kanssa, mutta koen, että tällainen sanoma tuntuu silti aika erikoiselta välitettäväksi Kemin Lumilinnan tyyppisen matkailukohteen kautta - ystävällisen perhekohteen odottaisi lähtökohtaisesti pyrkivän luomaan vierailleen lämmintä ja satumaista tunnelmaa.
Sinänsä tietysti virkistävän erilaista, että Kemi tällaisen perinteisen nähtävyyden kautta haluaa ottaa näin vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.
Lumilinna oli nyt koettu, ja seuraavaksi otin suunnan Hotelli Merihoviin. Tämä oli toinen lumilinnalaisilta saamani kohdevinkki Kemissä, kun kyselin historiallisesti kiinnostavia rakennuksia ja ravintoloita.
Hotelli Merihovi on rakennettu vuonna 1949, ja oli aikoinaan Kemin hienoin hotelli.
Hotellin ensimmäinen leikekirja on yhä tallella, ja se kertoo Merihovin värikkäästä historiasta ja nimekkäistä vierailijoista. Presidentti Urho Kekkonen kuului hotellin vakioyöpyjiin käydessään Lapissa kalareissuilla, ja avaruuslentäjä Juri Gagarin on hänkin yöpynyt hotellissa.
Rakennusta on vuosien saatossa moneen kertaan kunnostettu ja uudistettu, mutta jotain alkuperäistä on vielä jäljellä, kuten muotoilija Paavo Tynellin luomat hohtavat kattolampetit. Myös alkuperäiset ravintolasalit katutasossa ja toisessa kerroksessa ovat yhä paikoillaan
Alakerran Bar Ankkuri oli aikoinaan maankuulu taiteilijakapakka, ja siellä voi yhä aistia menneen ajan boheemia tunnelmaa.
Suureksi harmikseni Ankkuri on suljettu sunnuntaisin, mutta hotellin ystävällinen vastaanottovirkailija avasi baarisalin minulle ja sain istuskella siellä respasta ostamani juoman kanssa. <3 Kirjoitin muutaman postikortin ja fiilistelin salin tunnelmaa. Ai että olisin tullut tänne mielelläni syömään. Listalta löytyi jopa - voitteko uskoa - salaatinlehteen kääritty Naked Burger, myös kasvisversiona. 👍
Kävelin hämärtyvässä illassa takaisin kohti majapaikkaani, ja summasin Kemi-kokemustani.
Ei todellakaan huono. Itse asiassa yllättävän mukava vierailu, kaupungista löytyi paljon kiinnostavaa ja omintakeista tunnelmaa, Putiikkihotellista puhumattakaan.
Keskusta oli jopa suurempi mitä odotin, jotenkin... eh, kaupunkimaisempi. :)
Kaupungintalon näköalaterassi, Merihovin Bar Ankkurin burger, komea kirkko sisältä.... Minullahan on useampi syy palata tänne :)
"Kemi on kesäkaupunki, silloin sinun kannattaa tulla!" sain kuulla.
"Ai, eikö Lumilinna ja talvisesonki olekaan Kemin ykkösjuttu..?"
"Ei, talvella täällä on aika kuollutta.
Tule kesällä. Satama on täynnä väkeä ja tunnelmaa. Se Kemi kannattaa kokea, et tunne paikkaa samaksi!"
Selvä :) Kai se on tultava - vähintään tarkistamaan, pitävätkö merituulet hyttystilanteen siedettävänä Meri-Lapissa ^_^
Kiitos Kemi! ❤️
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Kemiin (Rovaniemen kautta)
LUE MYÖS MUUT JUTTUNI LAPIN MATKAILUKOHTEISTA:
Vietin viime viikonlopun lumilinna-teemalla. Vierailin Rovaniemellä Sinetän kylässä sijaitsevassa Arctic Snow Hotelin lumilinnassa sekä Suomen alkuperäisessä ja tunnetuimmassa; Kemin Lumilinnassa.
Tässä jutussa kerron Rovaniemen lumilinnasta. Ja wow - tämä paikka oli kokemuksena ihan erilainen kuin edellinen Lapin kohde Kakslauttanen - siinä missä Kakslauttanen alitti odotukset, Arctic Snow Hotel ylitti ne.
Mistä sain kuulla tästä paikasta? No, tylsästi: Google. Täällä eteläisemmässä Suomessa ei juurikaan puhuta muista Suomen lumilinnoista kuin Kemin, enkä minäkään ole kuullut muista linnoista kuin ohimennen. On käännyttävä hakukoneen puoleen saadakseen lisää tietoa.
Viime viikonlopun jälkeen voin vain olla hämmentynyt, miten muut Lapin linnakohteet ovat jääneet niin pienen levikin tietoisuuteen täällä kotimaassa. Ulkomaiset vierailijat ne kyllä tuntevat. (Ehkä niitä tosiaan markkinoidaan lähinnä ulkomaalaisille..?) Esimerkiksi Lainion lumilinna on jopa Kemin lumilinnalaisten mielestä jotain aivan erityislaatuisen hienoa - mä olin vain että "Mikä Lainio...?"
Arctic Snow Hotelin vierailuuni liittyi pieni erikoinen kämmi, joka tosin onneksi kääntyi lopulta voitoksi. Olin varannut yöpymisen jo joulukuussa, ja luulin koko ajan olevani menossa igluun - myös täällä on nimittäin lasi-igluja. Tarkoituksenani oli verrata Rovaniemen lasi-igluja Kakslauttaseen.
Hämmästykseni olikin suuri, kun hotellin respassa sain kuulla, että olin varannut jäähuoneen Lumihotellista. "Ei pidä paikkaansa", sanoin, "Olen todellakin varannut lasi-iglun". Respa puisteli päätään ja sanoi, että varaustiedoissa lukee jäähuone, ja lisäksi kaikki pienet lasi-iglut oli loppuunmyyty tälle viikonlopulle, enkä pystyisi edes vaihtamaan majoitustyyppiä.
Tuohtuneena kaivoin varaustiedot esiin koneeltani, valmiina osoittamaan alkuperäisen varauksen iglun, vain nähdäkseni, että varauksessa luki selkeästi: "Kahden hengen huone Lumihotellissa". Luovutin ja myönsin tappioni :D
En vieläkään tiedä miten olin onnistunut varaamaan täysin eri majoituksen mihin olin menossa, mutta onneksi tuohtumus muuttui pian iloksi:
Totesin, että Arctic Snow Hotelin iglut sijaitsivat epäelämyksellisesti suoraan hotellin pihassa, eivätkä ne näyttäneet lasikattoisia pikkumökkejä erikoisemmilta. Lumilinna yöpymispaikkana taas oli todella erityinen ja jotain ihan erilaista missä olen koskaan majoittunut. Onni onnettomuudessa!
Rovaniemen Arctic Snow Hotel ei ulkopuolelta näytä juuri miltään.
Mutta sisältä....
Tämä oli ensimmäinen kertani koskaan lumilinnassa, joten verrokkeja ei ole, mutta sanon suoraan että olin ihastuksesta kuin päähän lyöty. Linna oli kerrassaan mieletön..!
Linna koostuu kahdesta puolesta joiden keskellä kulkee pääkäytävä. Toisella puolella ovat jääravintola, jääbaari ja jääkappeli, toisella puolella hotellihuoneet ja sviitit.
Lumilinnan takana on kontteja, joihin on sijoitettu lämpimät wc-tilat sekä tavaransäilytyshuone joihin on kulkuyhteys linnasta.
Lumihotellin sviitit ovat kaikki erilaisia ja uniikkeja jäätaideteoksia. Sviittien hinnat ovat alkaen 370€.
Minun perushuoneeni näytti ihan toisenlaiselta ;)
Toisaalta - jäähuoneissa ei käytännössä oleskella, niissä vain nukutaan, ja sviittien jäätaiteesta saavat nauttia hotellin muutkin vieraat. Huoneissa saa vierailla vapaasti ja ottaa kuvia niin kauan kuin oven edessä ei ole "Do not disturb" -kylttiä. Hotellin huoneissa ei (ymmärrettävästikään) ole lukkoja. Ovina toimii kankainen verho.
Tämä oli oma lempihuoneeni. Upea valaistus ja sudet...! ✨
Jos sviitit olivat upeita, niin sitä oli myös jääkappeli.
Täällä vihitään joka talvi monet parit. Hotellin opas vitsaili, että morsiamille mekkoineen tilaisuudet ovat aika jäätäviä, siinä missä sulhanen voi sulloa smokkinsa tai takkinsa alle pitkähihaisia ja pysyy edes vähän lämpimämpänä.
Jääravintolan saleja on kaksi. Täällä tulisin syömään illallista.
Jääbaari on auki kaksi tuntia kerrallaan, kahdesti päivässä. Drinkit tarjoillaan jäälaseista, jotka tavan mukaan kuuluu kuulema juomisen jälkeen paiskata baarin takaseinään ;)
Jäi kokeilematta. :)
Hotellissa on myös kaksi muuta ravintolaa. Päärakennuksessa, Lumikartanossa, on perinteinen ravintola jossa hotellin vieraat syövät myös aamiaisen.
Lumilinnan takana sijaitsee Kota-ravintola, joka on tunnelmallisempi paikka syödä. (Ja lämmin, niille jotka eivät välitä jääravintolan illallisesta ;)).
Kota-ravintolan menu vain on aika suppea; yksinkertaisia hampurilais- ja pasta-annoksia, sekä muutama salaatti. Minun ruokavaliollani salaatti jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Se oli hyvä mutta vähän turhan pieni ;)
Muita pihapiirin rakennuksia ovat saunarakennukset (yleinen sauna sekä varaussaunat) sekä lumisaunat.
Jep, lumisaunat. Niihin mennään sisään tästä. Olin kuullut lumisaunasta aiemmin ja epäillyt, että sen täytyy olla jokin typerä turistienhoukutin, ei mikään oikea sauna jossa voi ottaa kunnon löylyt.
Kävi ilmi, että kyllä se on ihan oikea, toimiva sauna. Kuvia alempana.
Koska jäähuoneessa ei juuri voi oleskella (siinä ei oikein ole mieltäkään, ei huoneessa ole muuta tekemistä kuin nukkuminen), vietin aikaani lounaan jälkeen tutustuen hotellin rakennuksiin ja pihapiiriin, ja kävin kävelyllä viereisen järven jäällä.
Sää kirkastui iltaa kohden ja aloin taas olla toiveikas revontulten suhteen. Juuri edellisenä yönä oli kuulema koettu talven tähän saakka hienoimmat ja värikkäimmät revontulet.
Kellon tullessa 19.00 oli illallisen aika. Pukeuduin illalliselle hienosti laskettelutoppahousuihin ja vedin päälle kaikki takit jotka olin ottanut mukaan. :) Hotellissa on -5 asteen lämpötila, eli ei nyt mikään hyytävän kylmä, mutta kyllä siinä helposti alkaa viluttaa kun istuu tunnin paikoillaan.
Kolmen ruokalajin illallinen maksaa 60€.
Alkuruoaksi oli kaskinauris-vichyssoise -keitto ruohosipulilla. Nam!
Pääruoaksi voi valita kalaa, lihaa tai vegevaihtoehdon. Minä tilasin kalaa (jäämeren lohta), joka tarjoiltiin kauden kasvisten ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Perunapyreen tilalle sain toiveestani sieniä :)
Ruoka oli simppeliä mutta hyvää, kala oli laadukasta ja kasvikset pakastemaisesta ulkonäöstään huolimatta oikein maukkaaksi maustettuja. (Enkä usko että olivat pakasteesta ;D)
Jälkiruoaksi sain leipäjuustoa lakoilla. Menukokonaisuuden normijälkiruoka oli suklaakakku.
Arvio illallisesta; olin oikein tyytyväinen! 60€ on paljon yksinkertaisesta ruoasta, mutta kun hintaan kuuluu myös ainutlaatuiset puitteet jääsalissa ja oikein hyvä, ystävällinen palvelu (ja suomalainen! täällä ei ole ulkomaisia työntekijöitä), on hinta mielestäni erittäin kohtuullinen.
Seuraavana ohjelmassa oli sauna ja poreallas tähtitaivaan alla.
Varasin saunapaketin, johon kuului yksityinen sauna ja poreallas. Yleinen sauna kuuluu hotellihuoneen hintaan, mutta halusin jotain spesiaalimpaa. Lisämaksusta voi varata käyttöönsä joko ulkoilmaporealtaan tai lumisaunan (tai sekä että), ja näihin paketteihin kuuluu myös oma yksityinen sauna erillisessä saunarakennuksessa.
Suomalaisena saunaan tottuneena valitsin porealtaan, koska lumisauna on minulle vähemmän eksoottinen kuin ulkomaiselle turistille. Ja näkisinhän lumisaunan joka tapauksessa saunatilojen esittelykierroksella. :)
Tämä tässä on lumisauna. Tai jääsauna, paremminkin.
Saunanhoitaja demonstroi meille jääsaunan käyttöä.
Löylyssä suositellaan oltavan kerralla max. 20 minuuttia. Vettä saa (tai joutuu?) heittämään kiukaalle melkein koko ajan, ja lämpötila nousee ihan reiluun saunalämpöön, jopa 70-80 astetta.
Miten jääsauna sitten kestää löylyn kuumuuden? Saunanhoitaja kertoi miten homma toimii:
Jääsaunaan saadaan aikaiseksi kunnon löyly, kun se on tietyn kokoinen = riittävän pieni. Jääsaunan seinät ovat todella kestävää ja tiukkaa jäätä, eivätkä ihan vähästä lämmöstä hätkähdä. Yhden saunasession aikana jääsaunan seinät sulavat noin sentin verran.
Kun seinät ovat sulaneet sen verran, että saunatila alkaa olla liian suuri optimaalisen löylyn muodostumiseen, sauna on työnsä tehnyt ja siirrytään käyttämään seuraavaa saunaa.
Yksi jääsauna kestää säistä riippuen noin 60-100 saunomiskertaa, eli aika paljon.
Arctic Snow Hotel rakentaa sesongin alussa noin 15 jääsaunaa, ja ne riittävät yleensä sesongin läpi.
Kiinnostavaa, mutta itse nautin vielä enemmän ulkoilmaporealtaani lämmöstä tähtitaivaan alla. Porealtaat sijaitsevat saunarakennuksen katolla, kullakin yksityissaunalla on oma porealtaansa. Saunanhoitaja toimittaa vieraille juotavaa suoraan altaalle, jos niin toivoo.
Lilluessani siinä hiljaisuudessa, lämmin vesi iholla ja huurteiset, paksun lumen peittämät kaiteet ympärillä, katsellen yllä avautuvaa kirkasta arktista taivasta, minulla oli tosi hyvä olla. Miten paljon parempi kokemus tämä olikaan, kuin pitkään haaveissani siintänyt Kakslauttanen. Rovaniemen lumilinnapaikasta en ollut tiennyt mitään vielä pari kuukautta aiemmin.
Lappi kätkee sisäänsä varmasti vaikka mitä helmiä jotka odottavat piilossa (kotimaista) löytäjäänsä. Ulkomaisille vieraille näitä markkinoidaan, me täällä Suomessa emme juurikaan tiedä näistä mitään. Tämän vahvisti myös hotellin respan työntekijä. "Harva tuntuu tietävän meistä Suomessa", hän sanoi.
Lapin kohteet löytää ilmeisesti vain tarkkaan googlaamalla tai tuntemalla jonkin paikallisen.
Lopulta oli varsinainen showtime, eli... nukkumaanmeno!
Lumihotellissa henkilökokohtaiset tavarat säilytetään säilytyshuoneessa, jossa kullakin vieraalla on oma kaappi. Säilytyshuone on samalla myös "panic room", jonka kerrossänkyihin saa tulla nukkumaan jos yö jäisellä vuoteella käy liian jännittäväksi tai uni ei tule.
Joka yö tänne päätyy joku... (Minä en päätynyt! :D)
Säilytyshuoneesta haetaan nukkumaan mennessä hotellin tarjoamat makuupussit ja tyyny, ja sitten vain verho kiinni ja "Do not disturb" -kyltti huoneen ovelle. :)
Tällainen oli huoneeni, Lumihotellin perushuone. Tämä kahden hengen huone maksaa 140€ / henkilö.
Olen nukkunut ulkoilmassa talvella aiemminkin, joten sinänsä kylmässä nukkuminen ei ollut minulle ihan uusi kokemus. Lumilinnassa nukkuminen kyllä..! :)
Linnassa todella tuntee, miten hyvin lumi eristää lämpöä. Ulkoa linnaan tullessa tuntuu, kuin tulisi jonnekin lämpimämpään - vaikka asteet ovatkin miinuksella. Linnassa on koko talven ajan noin -5 astetta, vaikka ulkona olisi paljon kylmempää. Mitään lämmittimiä linnan sisällä ei ole vaan lumi on ainoa eriste.
Nukuin makuupussissa oikein hyvin. Aktiivisuusranneke kertoi aamulla minun nukkuneen katkeamatta 6 h 20 min - mikä tosin ei ihan pitänyt paikkaansa sillä kävin kerran yöllä vessassa :D WC-kontti sjaitsi ilokseni ihan huoneeni vieressä.
Vertaukseksi; tältä näyttää Arctic Snow Hotelin lasi-iglu sisältä. (Tämä on isompi perheiglu, sain kuvata sen. Pienemmissä igluissa oli kaikissa asiakkaita.)
Ihan kodikkaalta tuo iglukin näyttää, ja onhan siellä kiistatta fantastinen revontulenkatseluetunsa niinä öinä, kun taivaan tulet loistavat. Mutta minun yönäni revontulet pysyivät vaiti.
Hotellilla on muuten revontulivahti, joka herättää (erikseen pyytäessä) Lumihotellin vieraat jos taivaalle tulee actionia. Igluissa taas on Aurora Alarm -systeemi, joka alkaa piipata revontulten ilmestyessä. Täällä eivät vieraat missaa revontulia! (...toisin kuin eräät muinoin Ylläksellä... ai että harmittaa pirusti vieläkin..)
Summa summarum ARCTIC SNOW HOTEL Rovaniemi
Lumihotellissa ja jääravintolassa voi vierailla ja illastaa vaikka ei yöpyisikään hotellissa, pelkkä vierailu kyyteineen (Rovaniemeltä) maksaa 59€, kyydit ja illallinen jääravintolassa 119€.
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Arctic Snow Hoteliin:
Yöjuna Tampere - Rovaniemi 49€ (säästölippu)
Paluujuna Kemi - Tampere 79€
Lumihotellin jäähuone 280€
Jääravintolan illallinen 60€
Sauna ja poreallas 40€
Yksi yö matkoneen, saunapaketteineen ja aterioineen tuli 359€ halvemmaksi kuin pelkkä yö Kakslauttasessa.
Voi todellakin sanoa, että täällä sain rahalle enemmän vastinetta.
Seuraavassa Lapin matkailu -jutussa kerron Kemistä. :)
Lapin seikkailut jatkuvat uudella kohteella maaliskuussa! :)
Lappi vetää minua puoleensa. Tänä vuonna päätin viimein ottaa tämän kiehtovan, "villin" pohjolan paremmin haltuun, ja omistaa talven kotimaan matkailulle.
Lappiin pääsee kätevästi ja ympäristöystävällisesti yöjunalla vaikka vain viikonlopuksi; lauantaiaamuna herää Rovaniemen asemalla ja maanantaiaamuna taas etelässä.
Päätin toteuttaa haaveeni ja vierailla Lapin tunnetuimpiin luksuskohteisiin kuuluvassa Kakslauttasessa, jonka kuuluisat kuvat ovat hurmanneet minutkin.
Kakslauttanen on tunnettu lasi-igluistaan, joista ensimmäinen rakennettiin jo 2001. Nykyään lasi-igluja tarjoaa yksi jos toinenkin paikka Lapissa, mutta Kakslauttanen oli tiettävästi ensimmäinen.
Lasi-iglu on osittain maan alle kaivettu hotellihuone, jonka lasikatto mahdollistaa revontulten ihailun oman huoneen lämmössä. Koko konsepti pohjautuu revontulten bongailuun. Ja ovathan lasi-iglut eittämättä myös aika kiehtovan näköisiä.
Tämän (linkin takana olevan) kuvan on kuulema nähnyt yli miljardi ihmistä. Kuvassa valaistut lasi-iglut hohtavat arvoituksellisesti kaamosajan sinisessä illassa.
Kiitos sen kuvan, Kakslauttanen on tunnettu ympäri maailmaa. Linkin takana olevasta YLEn artikkelista voi myös lukea Kakslauttasen historian. Kuopiolainen Juhani Eiramo perusti Kakslauttaseen 70-luvun alussa turvekattoisen tienvarsikahvilan ja rakensi ympäristöön kahdeksan mökkiä. Siitä on nyt tultu tämän päivän luksus-resorttiin, jossa asiakaskunta on lähes yksinomaan ulkomaalaista.
Vieraillessamme sisareni kanssa Kakslauttasessa, olimme todennäköisesti paikan ainoat suomalaiset sillä hetkellä. Respan nainen muisteli kohdanneensa suomalaisen vieraan edellisen kerran kaksi viikkoa aiemmin.
Pääsääntöisesti tänne tullaan nauttimaan majoituksesta kuuluisissa lasi-igluissa keskellä lumista satumaata, ja ihailemaan revontulia. Jututtamamme ulkomaiset vierailijat tuntuivat olevan kaikki yhtä mieltä siitä, että paikka todellakin on talven ja lumen paratiisi. He tulevat näkemään ja kokemaan lunta, kylmää ja tietysti revontulia.
"Halusimme tulla sinne, missä on todellinen winter wonderland ja puhtain luonto", sanoo hollantilaispariskunta silmät tuikkien, kun kysyn miksi he valitsivat pohjoismaista juuri Suomen Lapin. Voisihan sitä myös mennä Norjan tai Ruotsin Lappiin - jotka moni mestä suomalaisista ehkä vaatimattomuuttamme mieltää "meidän Lappia" vetovoimaisemmiksi. "Kun Norjalla on ne vuonotkin ja silleen..."
Ihan turhaan olemme vaatimattomia. Suomen Lapilla ja koskemattomalla luonnollamme on upea maine, ja vieraat ovat todella vaikuttuneita.
"This is definitely worth it!" vastaa rouva Briteistä. Hän on saapunut Kakslauttaseen Norjan puolelta Kirkenäsistä.
Kun kommentoin Kakslauttasen hintatasoa, ja selitän, että moni suomalaisperhe valitsee mieluummin parin viikon loman etelässä kuin maksaa viikonlopusta Kakslauttasessa, brittipariskunta näyttää hämmentyneeltä. "Niin, paikkahan on todella kallis", painotan.
Pariskunnan ilme kertoo, että kaikki on suhteellista. Heille tämä on kaiken arvoista ja fantastinen paikka.
Ja hienoa niin.
Entä minä? Palkittiinko odotukseni? Oliko haavekohteeni hintansa arvoinen?
Vastaan kysymykseen jutun lopussa. Lähdetään nyt kierrokselle Kakslauttaseen.
Kuva: Kakslauttanen
Resort koostuu nykyään kahdesta kylästä, East ja West Villagesta. Kuvassa on West Village, jossa minä ja sisareni majoituimme. West on uusi alue, East se alkuperäinen resort.
Läntinen kylä on isompi ja sinne on rakennettu enemmän tekemistä ja näkemistä.
West Villagessa on mm. iglunäköalatorni, taidegalleria, ravintola, matkamuistomyymälöitä, kokoustiloja, Joulupukin Talo ja pian valmistuva planetaario.
West Villagen näköalatorni
Kelo-iglu
Kakslauttasessa voi majoittua lasi-igluissa, kelomökeissä tai iglun ja mökin yhdistelmässä; kelo-iglussa. Tarjolla on myös maan alle kätkeytyvä hääkammi sekä 1930-luvulla rakennettu perinnetalo, sekä pieni määrä lumi-igluja.
Kelo-iglut ovat resortin uusin majoitusmuoto. Varasin sellaisen.
Kelo-iglusta on sanottavana seuraavaa:
Kelo-iglumökkiin mahtuu kuusi ihmistä; siellä on kunnon vuoteet neljälle ja lisäksi kerrossänky kahdelle.
Hinta kahdelle? Tammikuussa (hiljaisempi sesonki) 867€ / yö. Lisähenkilöt? 333 € per henki...! Luit oikein: kolmesataa-kolmekymmentä-kolme euroa. Lisää. Per naama. Myös niiltä jotka nukkuvat yksinkertaisessa kerrossängyssä.
Olin alun perin ajatellut pyytää reissuun mukaan useammankin perheenjäsenen, kuvitellen että mökin hinta on sama majoittujien määrästä riippumatta. Hinnan kuullessaan muut mukaantulijat suorittivat exitin suunnitelmasta. Kelo-iglu yhdeksi yöksi kuuden hengen porukalla maksaisi 2229 euroa. Huh!!
Mitä 867 eurolla saa? Sillä saa tämän mielettömän ihanan mökin.
Kyllä, se on viihtyisä. Se on kodikas. Se on rustiikkinen. Ei telkkareita. Ei modernia viihdettä. Vain takka ja se kuuluisa iglu.
Mökissä on myös oma sauna.
- Jossa tosin on aika laimeat löylyt tekevä kiuas - jalat pysyvät viileinä ja vettä saa heittää kauhatolkulla että ylälauteella alkaa yhtään tulla hiki.
Saunasta suuri miinus. Emme lämmenneet lauteilla sen vertaa, että olisimme viitsineet edes käydä ulkona piehtaroimassa lumessa.
Entä takka? Sen saa käyttöönsä lisämaksusta (!).
Sylillinen puita ja takan sytytyspalvelu maksaa 35€. Takkaa ei saa sytyttää itse. En tosin tiedä miten sitä valvotaan, mutta harva turisti varmaankaan raahaa tänne itse mukanaan puita.
Ensimmäisen illan jälkeen seuraavat takansytytykset maksavat 15€, samoin lisäsylillinen puuta on 15€.
Hmmmm.
Joo. Mökki todellakin on ihana.
Mutta....
...kyllä tässä on rahastuksen makua.
Ymmärrän, että resortin rakentaminenkin on maksanut paljon enkä odota ison kelomökin olevan halpa, mutta yli 300€ veloitus per lisähenkilö saa kyllä kurkun kuivaksi. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta motiivia kuin rahastus.
Kaksi ihmistä tai viisi ihmistä, sama mökkihän heillä on käytössä joka tapauksessa. Samat lakanat ja pyyhkeet hotelli pesee yöpymisen jälkeen, oli niitä käyttänyt yksi tai kuusi henkeä.
Kakslauttasen West Villagessa asiakkaita palvelee Aurora Restaurant, East Villagessa Kelo Restaurant.
Jotain saatoin arvella ravintoloiden tasosta jo siitä, ettei niiden menu ole nähtävissä resortin nettisivuilla. Eihän tänne pääasiallisesti olla syömään tulossakaan, eikä asiakkaiden ilmeisesti odoteta olevan kovin kiinnostuneita ruokalistasta ennen paikalle saapumista.
Yllätykseksemme illallisen kerrottiin kuuluvan majoituksemme hintaan, vaikka nettisivujen varaustiedoissa sitä ei mainita. Meillä oli siis half-board.
Majoituspakettiin kuuluva illallinen on fixed, eli sitä ei tilata a la cartelta. En tiedä olisivatko a la carte -annokset olleet fiinimpiä esillepanoltaan, mutta meidän illallisemme oli sekä maultaan että esillepanoltaan tavallista kotiruokaa. Ihan hyvää, mutta ei sellaista, mitä ehkä kuitenkaan odottaisin luxus-resortista.
Vegaanille (sisareni) oli tarjolla vegaaninen annos pyydettäessä.
Seuraavana iltana tarjolla ei ollut lainkaan kalavaihtoehtoa, ja kun en syö lihaakaan, sain lautasellisen kasviksia ja curry-kastiketta.
A la carte -menu oli yksinkertainen, ulkonäöltään Rosso/Amarillo-tyyppiselle kartongille painettu lyhyt lista, jossa oli tyypilliset lappilaiset poro- ja kalaruoat. Kasvisruokavaihtoehtoja oli yksi. Ei mitään erityisen innostavaa.
Aamiaisbuffet oli riittävä, mutta ei sekään millään lailla linjassa luxus-imagon kanssa.
Tarjolla on tyypilliset leikkeleet, perusjuustot, jauheesta valmistettua munakasta, bulkki-kylmäsavulohta ja kalpeita vihanneksia. (Anteeksi, tiedän kuulostavani nyt ehkä tarpeettoman kriittiseltä mutta muistetaan, että tässä paikassa majoitushinnat lähtevät 500 eurosta. Sillä odottaa saavansa muutakin kuin bulkkiruokaa aamupalapöydässä.)
Aamiaisella vegaaneja on huomiotu vain kasvimaidolla, jota saa erikseen pyytäessä. Mitään vegaanisia levitteitä ei ole tarjolla, ei edes margariinia.
Eräältä resortin kuljettajalta saimme kuulla, että aamiaisen heikkoa tasoa kommentoidaan säännöllisesti. Palaute ei ilmeisesti ole johtanut toimenpiteisiin. Tuleehan tänne maksavia asiakkaita maailman ympäri joka tapauksessa.
LOPPUYHTEENVETO
Elämys Kakslauttanen
Kyllä. Paikka on puitteiltaan maagisen ihana.
Kyllä. Majoitus on riittävän hieno, tunnelmallinen ja erilainen että voi ymmärtää asiakkaiden tulevan tänne jo sen takia.
Mutta:
Ei. Paikka ei vastaa kokonaisuudeltaan sitä luksusta, minkä hintataso sanelee.
Ei. Hinnoittelu saa irvistämään ja viimeistään takkatulipolitiikka luo väkisinkin fiiliksen rahastuksesta. Kai takan käyttöoikeus ja edes yhden illan polttopuut voisivat kuulua tällaisessa paikassa peruspalveluun ja huoneen hintaan!
Palvelun ja imagon kohtaamattomuus. Kakslauttanen jättää kevyesti fiiliksen siitä, kuin saapuisit vieraaksi kansainväliseen leirikouluun.
99% henkilökunnasta on ulkomailta ja edustaa yli 35 kansallisuutta. He saapuvat joukoin Kakslauttaseen kokemuksen vuoksi - heillekin tämä arktisissa oloissa vietetty sesonki on omansalaista lomaa; he tulevat tänne saadakseen tutustua Lapin talveen ja eksoottisiin oloihin.
Eräs työntekijä kertoi, ettei taloutensa puolesta edes tarvitse työtä tällä hetkellä, mutta tuli Kakslauttaseen töihin vain koska nauttii pohjoisen talvesta.
Henkilökunta on reipasta, rentoa ja iloista, mutta olemukseltaan enemmänkin sellaista, jota odotat kohtaavasi hostellissa Berliinissä, et luksus-resortissa.
Ja vielä se viimeinen: suuren resortin epähenkilökohtaisuus.
En useinkaan (no, koskaan?) käy resorteissa tai suurissa ketjuhotelleissa siksi, että ne ovat tunnelmaltaan usein etäisiä. Niissä ei saa henkilökohtaisuuden kokemusta. Et koskaan tapaa paikan omistajia etkä saa pintaa enemmän kosketusta paikan historiaan tai sydämeen. Saakohan joku kiinni siitä mitä tarkoitan...
Muuten, Kakslauttasen puhelin- ja varauspalvelukin on ulkoistettu Viroon, eli voidaan puhua myös ihan konkreettisesta etäisyydestä. Kun soitat Kakslauttasen numeroon, soitat toimistoon Tallinnassa. Tämän toimiston henkilökunta tuskin on koskaan edes käynyt Kakslauttasessa. Palvelu tapahtuu englanniksi, niin puhelimessa kuin paikan päällä resortissa. Tätä perustellaan Kakslauttasen kansainvälisyydellä.
Kun kävin Kakslauttasessa, kävin katsomassa upeaa palaa Suomen Lappia. Majoituin tunnelmallisessa mökissä joka on tehty (toivon mukaan) suomalaisesta puusta. Söin suomalaista ruokaa. Nautin kuvankauniista ympäristöstä.
Mutta siltikin, en tuntenut että oikeastaan kävin jossain. En saanut paikkaan kosketusta. Se ei jättänyt minuun sellaista lämpöä ja hymyä kuin matkakohteet (mitkä tahansa kohteet, vaikka ihana kahvila!) parhaimmillaan jättävät.
Paikka on ehkä lopulta... liian harkittu, liian suunniteltu. Ja lopulta konseptia ei kuitenkaan viedä loppuun asti, jotain taiasta jää puolitiehen.
Kaikki ovat Kakslauttasessa vain käymässä, niin vieraat kuin työntekijät. Kakslauttanen on fantasia, joka on ihana nähdä. Mutta onko fantasialla sielua?
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Kakslauttaseen:
Junat Tampere- Rovaniemi - Tampere: säästölippu 27,50€ / suunta
Bussi Rovaniemi - Kakslauttanen: menopaluu 82,05€
2 yötä Kelo-iglussa puolihoidolla 1734€
*
Ehkä seuraavalla reissullani viikon päästä tulee enemmän sitä Lapinlapin fiilistä..?
Reporting from -31 degrees. 💙
Jo ennen kuin tiesin että talvi jää tänä vuonna surkeaksi eteläisemmässä Suomessa, olin tehnyt päätöksen pyhittää tämä talvi Suomen Lapille.
Rakastan lunta ja kunnon vuodenaikoja. Talvella kuuluu olla kylmä.
Ja Lappi on minulle etelän asukkina yhä eksoottinen maa, kuin toinen maa.
Kolmas syy tulla Lappiin: sinne pääsee junalla.
Rakastan matkustaa junalla.
Tänä keväänä Kreikka vaihtuu omaan maahan mansikkaan.
Tulen tekemään juttusarjan Lapin valituista kohteista ja tarkastelemaan niitä ei-hiihtävän etelän urbaanin luonnonystävän silmin. Mikään reissuni ei ole sponsoroitu vaan reissailen independenttinä, kuten muillakin matkoillani.
Ensimmäinen matkani suuntautuu pitkäaikaiseen haavekohteeseeni, joka on niin kallis että on ollut millään lailla vaikea perustella sijoittamista tällaiseen asiaan. Siksi en ole tänne aiemmin päätynytkään.
Tänä vuonna annoin matkan itselleni syntymäpäivälahjaksi, ja nyt olen täällä. Lumen ihmemaassa Saariselän Kakslauttasessa. Seuraa pitää rakas siskoni - hän juhlii synttäreitään kolmen päivän sisällä meikäläisestä joten onhan sinä sukulaisuussuhteen lisäksi tarpeeksi syytä tulla mukaan :)
Tulin päästäkseni kylmään ja sinne pääsin.
Tässä fiiliskuvia eiliseltä ja tältä päivältä, Rovaniemeltä ja Kakslauttasesta.
On täällä kyllä upeaa.
Perusteellinen elämysraportti seuraa.
Jo nyt voin sanoa, että rahalla ei saa ihan kaikkea mihin on tottunut huokeammissakin majapaikoissa.
Olen tehnyt perinteeksi tehdä katsauksen matkanjärjestäjien Kreikka-kohteisiin, ja tässäpä olisi koottu listaus kesän 2020 kohteista sekä kommenttini uutuuksista :)
Kreeta ja Rodos pitävät itsestään selvästi kärkeä suosituimpina Kreikan kohteina; ne löytyvät jokaisen matkanjärjestäjän valikoimasta. Myös Kos ja Santorini ovat klassikkokohteita ja Joonianmeren saaret Lefkas, Korfu ja Zakynthos ovat suomalaisten kestosuosikkeja.
Sesongin uutuuksia ovat nuorekas bilesaari Ios sekä allekirjoittaneen suurimman ilonkiljahduksen kirvoittanut manner-Kreikan vuoristokyläalue Zagoria. Tämän jutun kaikki kuvat ovat Iokselta, jossa vierailin syksyllä 2014.
Olen jo pitkään halunnut reissata Zagorian upeisiin vuoristomaisemiin Pohjois-Kreikassa. "Sä NIIN rakastaisit Zagoriaa!", ovat kreikkalaiset ystäväni sanoneet. Alue on tyyliltään aivan erilainen kuin rannikko-Kreikka, saarista puhumattakaan. Olen suunnitellut tekeväni Zagoriaan joskus roadtripin kun vain saan jonkun kaverin kuskiksi. :)
Upea Ios on sesongista riippuen kaksi eri maailmaa
Saaret: Rodos, Kreeta, Lefkada, Santorini, Kos, Karpathos, Zakynthos, Korfu, Naxos, Paros, Kalymnos, Leros, Pserimos, Tilos, Ios ja Symi.
Manner-Kreikka: Ateena, Sivota, Parga, Kanali ja Zagoria.
Uutuudet kaudella 2020: Zagoria, Ios ja Symi.
Apollo on Suomen johtava Kreikan matkojen järjestäjä ja jättää laajalla kohdevalikoimallaan kilpailijat kauas jälkeensä.
Muutama sana kauden uutuudesta IOKSESTA:
Ios on Mykonoksen ohella Kreikan tunnetuimpia bilesaaria, mutta biletystyyliltään aivan erilainen kuin Mykonos. Juhlimissesonki on myös lyhyt ja rajoittuu vain kesään, siinä missä Mykonoksella klubit jumputtavat lähes ympäri vuoden. Ios on nuorten reppu- ja budjettireissaajien kohde, Mykonos rahakkaiden jetset-juhlijoiden kohde.
Ios'laisten mukaan myös julkkiksia näkyy Ioksen yöelämässä, mutta siellä "kukaan ei ole toista parempi", eikä kuuluisuus saa (eikä odotakaan) eri kohtelua kuin norjalainen reppureissaaja. Ios on rennompi ja halvempi.
Ioksella on myös upeita, hienohiekkaisia rantoja.
Ioksen meininki heinä-elokuussa
Ioksen meininki syyskuussa :)
Kalenterin saavuttaessa elokuun loppua Ios hiljenee, ja syyskuussa saarta ei enää tunnista samaksi. Kadut ovat tyhjät ja klubit ja pubit menneen kiinni.
Tällaisen Ioksen minä tapasin, ja ilokseni pääsin kokemaan saaren todella kauniin pääkylän kuvaukselliset labyrinttikujat täysin omassa rauhassa.
Tulet rakastumaan Ioksen Choraan jos:
a) rakastat hyvää biletystä ja saavut tänne kesäkuun lopusta elokuun puoleen väliin
b) rakastat kuvankauniita kreikkalaiskyliä joiden kapeat labyrinttikujat johdattavat kiehtoviin seikkailuihin ja häikäisevät maisemat saavat mielen euforiaan - ja saavut tänne syys-lokakuussa.
Ioksen Chora on autoton ja tyyliltään kuin Naxoksen vanhakaupunki, mutta kompaktimpi.
Apollon vahvuudet: valikoimassa on myös pienempiä saaria kuten Tilos, Pserimos ja Leros sekä Suomessa vähemmän tunnettuja mannerkohteita kuten Zagoria. Extrapisteet ehdottomasti siitä, että Apollon kohteissa on myös oma suosikkini ja rakkain saareni Paros.
Näissä pienemmissä kohteissa ei ole Apollon opaspalveluja vaan sinne matkataan omatoimisesti lähimmältä suurelta saarelta jonne Apollo lentää.
MINNE REISSAISIN APOLLON KYYDISSÄ?
Zagoriaan!! ❤️ Myös Sivota kuulostaa paikalta, jossa viihtyisin (alkujaan aito kalastajakylä ja ennen kaikkea lomakohde kreikkalaisille itselleen).
Pikkusaarista Tilos on edelleen kärkisijoilla, jäi kovasti harmittamaan kun viime kevään Tilos-reissu estyi myrskyn takia (jäin jumiin Lerokselle).
Saaret: Rodos, Kreeta, Korfu, Kos, Kalymnos, Telendos, Lefkada, Thassos ja Santorini
Manner-Kreikka: Parga, Paleros, Ammoudia, Kavala ja Ateena.
Uutuudet kaudella 2020: ei käy ilmi.
Tjäreborgin vahvuudet: ainoa erityinen kohde Tjäreborgin valikoimassa, jota muilla matkanjärjestäjillä Suomessa ei ole, on Kavalan kaupunkikohde pohjois-Kreikassa. Vielä viime sesongilla Tjäre oli myös ainoa firma joka vei Suomesta Thassokselle, mutta nyt Thasson on myös Aurinkomatkojen valikoimassa.
Olen viettänyt paljon aikaa niin Thassoksella kuin Kavalassakin ollessani Thassoksella au pairina kesällä 2000. Kavala on hurmaava ja mielenkiintoinen, aito kreikkalainen kaupunki.
MINNE REISSAISIN TJÄREBORGIN KYYDISSÄ?
En välttämättä minnekään, sillä Tjäre ei tarjoa minulle mitään sellaista uutta Kreikan kohdetta joka kutkuttelisi aivan erityisesti. Olen käynyt kaikissa Tjäreborgin kohteissa poislukien Paleros ja Ammoudia.
Saaret: Kreeta, Rodos, Kos, Santorini, Korfu, Lefkas, Zakynthos, Skiathos, Skopelos ja Thassos.
Manner-Kreikka: Parga ja Sivota.
Uutuudet kaudella 2020: Thassos
Aurinkomatkojen vahvuudet: Ehdottomasti Skiathos ja Skopelos. Aurinkomatkat on ainoa matkanjärjestäjä, joka vie Suomesta näille ihastuttaville Sporadien saarille. Skopelos kuuluu omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini.
Lue mukavasta syyskuisesta päivästäni Skiathoksella täältä ja Skopelos-fiilistelyjäni täältä.
MINNE REISSAISIN AURINKOMATKOJEN KYYDISSÄ?
Skopelokselle, Skiathokselle ja minulle vielä tuntemattomaan Sivotaan. Myös Thassokselle olisi kiva palata verestämään au pair -kesän muistoja.
Saaret: Kreeta, Rodos, Kos, Korfu, Samos, Zakynthos ja Kalymnos.
Manner-Kreikka: Ateena.
Uutuudet kaudella 2020: ei uutuuksia.
TUIn vahvuudet: ainoa matkanjärjestäjä joka tällä hetkellä vie Suomesta Samokselle.
Olen viettänyt Samoksen pääkaupungissa Vathissa muinoin viikon ystäväni ”mummolassa”, ja ehdin tutustua saaren suurimpiin kyliin pintapuolisesti. Kuvankaunis Samos vaikutti ihastuttavalta ja monipuoliselta saarelta jossa riittää tekemistä niin luonnon ystäville, perhe- ja rantalomailijoille kuin aitoja kreikkalaisia kyliä etsivälle. Samos ansaitsee ehdottomasti uuden ja perusteellisemman vierailun tulevaisuudessa.
Extra-huomio: Tuin Ateenan hotellien valikoimassa on loistava Plaka Hotel, jota suosittelen ilman muuta fantastisen hinta-laatusuhteen perusteella! Kolmen tähden Plaka Hotel sijaitsee niin Ateenan ytimessä kuin olla voi, ja sen kattoterassilta on huiiiikea viiden tähden näköala Akropolille. Tähän hotelliin kannattaa tulla jo pelkästään kattoterassin takia!
Superpisteet myös loistavasta, laadukkaasta aamiaisesta sekä aamiaishuoneessa koko päivän tarjolla olevasta ilmaisesta kahvista ja teestä.
MINNE REISSAISIN TUIN KYYDISSÄ?
Ilman muuta Samokselle!
Saaret: Kreeta, Rodos, Korfu ja Zakynthos.
Manner-Kreikka: Ateena ja Ateenan Riviera sekä Loutraki
Uutuudet kaudella 2020: Korfu ja Zakynthos.
Matkavekan vahvuudet: ainoa suomalainen matkanjärjestäjä jonka valikoimassa on "Ateenan Rivieran" eli Ateenan rannikko. Tämä alue on loistovalinta, jos haluaa yhdistää rantaloman ja suurkaupungin.
Kun itse ensimmäisen kerran matkustin Ateenaan 18-vuotiaana, majoituin nimenomaan Rivieran alueella. Glifada on alueista vilkkain ja trendikkäin (ja kallein), Varkiza rauhallisin. Ateenaan pääsee Glifadasta julkisilla alle tunnissa.
SANNIHUOMIO: Matkavekan sivu on jokseenkin heikko navigoida, kartat eivät lataudu oikein eikä kohteesta toiseen siirtyminen onnistu ilman että palaa aina pääsivulle. Olen kiinnittänyt tähän huomiota jo aiemmin, ja vekkalaiset voisivat ehkä itsekin kiinnittää asiaan huomiota.
Muiden matkanjärjestäjien sivuilla kohteiden selaaminen ja niiden välillä liikkuminen on huomattavasti helpompaa, miellyttävämpää ja sujuvampaa.
MINNE REISSAISIN VEKAN KYYDISSÄ?
Loutrakiin, siellä en ole vielä käynyt. Se on kuulema lähes yhtä viehättävä paikka kuin Parga.
Saaret: Kreeta ja Rodos.
Setti kahden Kreikan suosituimman lomasaaren kohteita.
Vahvuudet? Olisikohan sitten erikoistuminen Kreetaan ja Rodokseen :)
MINNE REISSAISIN DETURIN KYYDISSÄ?
Kreetan Rethymnoniin, siellä olisi kiva viettää pari päivää. Jatkaisin kyllä matkaa omatoimisesti jonnekin vähemmän turistillisiin Kreetan kolkkiin :)
*
Kenellä on jo Kreikan matka buukattuna tälle vuodelle? :)
Lue myös:
