Sain tervehdyksen ystävähotelliltani Amorgoksen saarelta Kreikasta.
"Miten olet voinut? Toivottavasti sinulle kuuluu hyvää, ehkä näemme sinut taas pian täällä...?"
Olen ystävystynyt Amorgoksella hotellia pitävän Giannakopouloksen perheen kanssa, ja olen ajatellutkin heitä paljon viime aikoina. Suuressa joulukalenteriarvonnassani voittanut lukijakaan ei vielä päässyt lomalleen Amorgokselle, kevät muutti matkailualalla kaiken. (Aika monella muullakin alalla.)
Irene Giannokopoulos kertoi, että pienen Amorgoksen asukkaat ovat toistaiseksi säästyneet virukselta, eikä saarella ole todettu yhtäkään tartuntaa. Saari ei ole massaturismikohde, joten se on todennäköisesti ollut paremmin turvassa senkin vuoksi.
Kun Kreikassa julistettiin ulkonaliikkumiskielto jo heti maaliskuussa ja kaikki ravintolat, kahvilat, kaupat ja koulut sulkeutuivat, vaikutti tilanne tietysti monen muunkin kuin matkailualan ihmisen työtilanteeseen. Pienellä saarella tilanne oli kriittinen.
Giannakopouloksen perheen miehet keksivät idean, jolla työllistää saaren asukkaita, erityisesti naisia ja nuoria; he alkoivat valmistaa maskeja! Perhe osti ompelukoneita ja laadukkaita kasvosuojamateriaaleja, ja niin viiden tähden spa-hotelli muuttui kevään aikana pieneksi maskitehtaaksi..! 😍
Mikä idea..! Tällä perheellä riittää ideoita, yritteliäisyyttä ja aktiivisuutta mitä tulee pienen
kyläyhteisönsä ja koko saaren elävänä pitämiseen.
Giannakopoulosten maskitehdas on lahjoittanut maskit Blue Star Ferries -laivojen henkilökunnalle
Maskien nimi on A-Mask (oletettavasti A tulee Amorgoksesta), ja verkkokauppa toimittaa niitä koko maailmaan. Haluan ilman muuta tukea saarelaisten toimintaa ja vinkkaan siis maskeista täälläkin. Ehkä maskien pitäminen on täälläkin pian valtiovallan suositus ja pian maski on arkea...
Amorgoksen maskit ovat pestäviä ja uudelleenkäytettäviä, ja niissä on nenän kohdalla ohut rautalanka jolla maskin saa myötäilemään kasvoja. Maskeissa on kolme kerrosta, uloin on puuvillaa ja kaksi sisempää musliinia. Maskeista on myös eri kokoja.
Mä tilasin laama-maskin..! 😍 Olisin halunnut tilata Summer Unicornin (ylemmässä kuvassa), mutta se on loppuunmyyty Medium-koossa. Postikulut Suomeen ovat 8,50€ eli maskille tulee hintaa 18,50€. Jokaisesta maskista lahjoitetaan 50 senttiä hyväntekeväisyyteen.
Maskin voi tilata täältä: a-mask.com
Mitä tulee Irenen toiveikkaaseen lausahdukseen, puoliksi kutsuun, tulla pian taas Amorgokselle... Se sai minut mietteliääksi. Samalla ymmärrän, että kaikki kreikkalaiset matkailualan yritykset toivovat turistien palaavan Kreikkaan. Ja täällä ainakin on yksi turisti, joka todella haluaisi tulla..!
Mutta... miltä tuntuisi mennä turistina saarelle, joka on tähän saakka täysin säästynyt korona-virukselta..? No rehellisesti: se tuntuisi aika kamalalta. Juuri minä saattaisin olla se "ulkopuolinen", joka mahdollisesti oireettomana kantajana toisin viruksen yhteisöön. Sellaista riskiä en voisi ottaa.
Vaikeita asioita. Ja joka päivä mietin syyskuun Kreikan matkaani. Miten sen käy... mikä on tilanne neljän ja puolen viikon kuluttua...
Ikävä Kreikkaan on krooninen tila.
Tänään helpotan sitä esittelemällä kaksi Ateenan parasta hotellia meille, jotka rakastavat näköaloja eivätkä pahastu mahdollisuudesta pulahtaa hotellin katolla vilvoittavaan uima-altaaseen...
Blogin kirjoittaja tunnustautuu parantumattomaksi katoilta, torneista tai korkeilta kukkuloilta avautuvien näköalojen metsästäjäksi ja nautiskelijaksi....
Electra Palacen sijainti Ateenan keskustassa vanhankaupungin ytimessä on kaupungin parhaimpia. Niin ovat myös sen katolta avautuvat näköalat.
Viiden tähden hotellina Electra Palace ei ole halpa, mutta tällaisista näköaloista uima-altaalla saa maksaa. Ateenassa on myös hieman edullisempia hotelleja hienoilla kattoterasseilla ja näkymillä, mutta ilman uima-allasta. Ja tietysti ilman Electra Palacen tasoista eleganssia.
Electra Palacen Standard-huone
Kerrottakoon, että itse en ole niin tällaisen klassisen fiinin eleganssin perään, mutta harvoin annosteltuna se voi olla ihan mukava elämys.
Mutta olen tällaisten kattoterassien perään... 😍🙏🏻
Nämä kuvat ovat viime syksyn lokakuulta. Kesäistä lämpöä Ateenassa ja Kreikassa yleensäkin riittää tyypillisesti lokakuun loppuun ja usein marraskuulle saakka.
Kuten olen monesti todennut, syys- ja lokakuu ovat ihan parhaat kuukaudet vierailla Kreikassa, kun haluaa nauttia parhaista säistä, lämpimimmästä merivedestä ja monissa paikoissa myös kesäkautta edullisemmista hinnoista.
Ateenan luksushotellit ovat kalliita jopa vuoden ympäri, mutta tänä kesänä tilanne on koronan takia odotetusti poikkeava, ja hinnat saattavat olla alle puolet normaalitaksoista.
Katselin hintoja niistä hotelleista, joissa yövyin viime syksyn matkalla, ja esimerkiksi alempana esittelemässäni St. George Lycabettuksessa voi nyt elokuussa yöpyä hintaan 88 euroa...! 😮(Hinnat ovt Hotels.comista.) Itse maksoin yhdestä yöstä St. Georgessa viime lokakuussa 220€, ihan tavallisessa Standard-huoneessa.
Electra Palace on St. Georgea tasokkaampi hotelli, eikä ole vetänyt hintoja yhtä alas kuin St. George, mutta kun huone viime lokakuussa maksoi 198€, saa saman huoneen tämän vuoden elokuussa hintaan 138€.
Hinta kyllä kirpaisee, enkä voisi asua tällaisessa hotellissa kokonaista viikkoa, mutta pidän 200 euron vuorokausisijoitusta erittäin onnistuneena siihen nähden, mitä rahalla saa. Etenkin jos jakamassa on kaksi ihmistä, kuten meitä lokakuun matkalla oli.
(Ja kyllä tällä paremman vastineen saa kuin vaikka saman hintaisessa Tampereen Hotelli Tornissa, josta myös avautuvat hienot, joskaan eivät yhtä historialliset maisemat, ja ilman kattouima-allasta..! ;D)
Ateenan keskustassa parhaiden näköalojen keskellä on vain yksi hotelli, jonka kattouima-altaalle pääsevät (maksua vastaan) muutkin kuin hotellin asiakkaat, joten tällaisesta elämyksestä on vain oltava valmis maksamaan.
Electra Palacen kaunis uusklassinen rakennus on niin piilossa vanhankaupungin kapeiden kujien keskellä, että sen ohi voi kävellä tajuamatta ollenkaan ohittavansa yhtä Ateenan hienoimmista hotellesta.
Sijainti on samalla erittäin keskeinen mutta mukavasti sivummassa pääostoskadun vilskeestä.
Hotellin aamaista nautitaan myös katolla terassiravintolassa.
Summaisin, että jos saapuu Ateenaan vaikka yhden päivän pikavisiitille, voi tämän hotellin katolta periaatteessa nauttia yhdellä silmäyksellä kaikista kaupungin historiallisista nähtävyyksistä..! 🤗
Hotellin kotisivu: Electra Palace Athens
Toinen suosittelemani näköalahotelli St. George Lycabettus sijaitsee ydinkeskustan reunalla Kolonakin kaupunginosassa, Lycabettus-kukkulan juurella.
Tämä on SE hotelli, jossa tapahtui Kreikan matkojeni noloin välikohtaus koskaan....
St. George on se hotelli, jonka kattoterassille pääsevät maksua vastaan myös muut kuin hotellissa yöpyvät asiakkaat. Hinta on muistaakseni 25€ luokkaa.
Hotellin kattokerroksessa sjaitsee myös pieni kuntosali, jonka käyttö kuuluu kattoterassivierailun hintaan. Hinta sisältää myös yhden juoman (mineraalivesi, limsa, viini, olut).
St. Georgen sijainti ei ole yhtä keskeinen kuin Electra Palacen, mutta kukkulan rinteellä sijaitsevan hotellin näkymät ovat laajemmat ja etenkin pimeän laskeuduttua aivan huikeat.
Katolta avautuu näköala Kolonakin, ydinkeskustan ja vanhankaupungin yli Akropolille ja aina Pireukseen ja merelle saakka. 
Toisella puolella kohoaa Lycabettus-kukkula, jonka huipulla sijatseva pieni kappeli sekä ravintola tarjoavat kaupungin kiistatta ihan parhaan näköalan.
Kukkulan huipulle pääsee kävellen tai köysiratahissillä. Tätä paikkaa ei kannata Ateenassa missata!
St. Georgen tyyli on Electra Palacea modernimpi. Huoneiden joukosta voi valita vaaleampaa ja minimalistisempaa skandinaavista tyyliä tai taidetta ja modernia designia henkivää tyyliä.
Maisema hotellin ravintolasta on upea etenkin illalla, ja tarjoaa lähes 360 asteen näkymät miljoonakaupungin ylle.
Hotellin kotisivu: St. George Lycabettus
Hotellien sijainti. Electra Palacen ja St. George Lycabettuksen välimatka on 1,4 km.
Kaikki Kreikka-juttuni saarittain lajiteltuna (ja Ateena omana osionaan) löydät täältä:
Oma syyskuulle varaamani Kreikan matka lähestyy, mutta koronatilanteen viimeisimmät käänteet Euroopassa eivät nosta toivoa korkealle. :/ Alan olla yhä varautuneempi siihen, että en pääse Kreikkaan vielä syyskuussa.
Aegean Air näyttää edelleen myyvän todella edullisia suoria lentoja Ateenaan koko syksyn (alkaen 52€), mutta näistä ei tunnu oikein olevan iloa vinkata, kun pandemiatilanne on mikä on. Fiksuinta olisi tietysti edelleen pidättäytyä kaikesta matkustuksesta Suomen rajojen yli.
Onko joku teistä uskaltautunut varaamaan ulkomaan matkaa tälle kesälle tai syksylle..?
Terveisiä Vaasasta! :)
Täällä on nyt seikkailtu pari päivää, eilen auringossa ja tänään vähän sateisemmissa tunnelmissa.
Ensitunnelmia:
- Vaasa on paljon isompi kuin odotin
- Kaupungin puistomainen keskusta on tosi nätti ja henkii (ainakin tällaiselle from Kuopio -tyypille) jopa helsinkimäistä city chic -tyyliä isoine leveine katuineen ja komeine taloineen
- Käsityötalo Loftetin kahvila-ravintolassa on yksi viehättävimpiä ravintolasaleja joita olen koskaan nähnyt
- Vaasan vankilan viereinen nurmikkoalue meren rannassa on veikeä ulkoilualue - vankilan ja kuvankauniin ympäristön kontrasti on sangen persoonallinen. Vaasan vankila sijaitsee mitä kauneimmassa puistomaisemassa ja sen viereisellä nurmikolla ihmiset syövät jäätelöä, kuuntelevat livemusiikkia ja nauttivat kesästä. Piikkilankamuurit seurana jäätelökesälle on vain jotenkin... no, jännä yhdistelmä. Aika erilainen kesä muurien sisä- ja ulkopuolella.
Kävelin eilen koko päivän keskustassa, Hietasaaressa ja rannan kävelyreitillä. Aurinkoinen ja lämmin sää oli täydellinen merenrantafiilistelyyn. Tunnelma "Vankilan nurtsilla" oli valloittava, joku sympaattinen itseään kitaralla säestävä tyyppi lauloi (välillä epävireisesti) mm. Roy Orbisonia ihmisten jonottaessa Long Van -jäätelökioskilla ja nauttiessa lämpimästä illasta (ja kai siitä musiikistakin..!).
Tänään olin pienellä saaristoristeilyllä ja ihailin veneestä mm. Strömsön maisemia. Kuusisaaressa söin (aika vaatimattoman) kalakeiton, ja keskustaan palattua menin tekemään töitä Loftetin kahvilaan. Sinne olisi voinut jäädä koko illaksi, mutta paikka sulkeutui viideltä. Itse Loftetin käsityökauppaan en päässyt lainkaan, koska se ei ole auki maanantaisin :)
Kaupoissakin tuli vähän kierreltyä, ja yllätin itseni ostamasta jopa pari vaatekappaletta, hiusdonitsin (!) sekä ripsivärin. Olen tässä viime viikkoina tajunnut, että olen pitkästä aikaa tilanteessa, jossa käytössä oleva ripsivärini alkaa tuntua kuivalta - eikä minulla olekaan uutta odottamassa..!
Ostin Max Factorin Masterpiece-ripsarin, josta olen muinoin tykännyt kovasti. En ole käyttänyt sitä ehkä kymmeneen vuoteen. Kai siitä moni muukin tykkään, kun se on ollut valikoimassa niin pitkään :)
Huomenna haluaisin kovasti vuokrata pyörän ja pyöräillä koko rantareitin Suvilahdesta Palosaareen. (Mun hotelli ei tarjoa vierailleen pyöriä veloituksetta vaan niistä täytyy maksaa, vähän erikoista...) Toivottavasti sää suosii aamupäivällä, iltapäiväksi ainakin on luvattu taas sadetta.
No, sade ei sinällään haittaa etenkin kun osan päivistä olen kuitenkin töissä - ja sade auttaa ihmistä kummasti keskittymään työhön paremmin kuin upea, aurinkoinen, ulos houkutteleva sää :D
P.S. Mulla alkaa tätä kotimaan matkailumateriaalia kertyä jonoksi asti, sama homma kuin Kreikan kanssa.... On Espoota, Punkaharjua, kivoja vierassatamia, Tampere... Matsku Tampereen tärppeihin on odottanut kesäkuun lopusta saakka..! No, ainahan siitä voi hyötyä vaikka ensi kesänä :)
(Toisaalta - ihan kiva että olen osannut tänä kesänä olla itsekin lomalla :))
No mutta NYT mä menen vihdoin Vaasaan!
Tajusin, että nythän mulla on hyvä hetki viimein saada vuosikaudet vierailua odottanut Vaasa viivattua yli "to see" -listalta, ja aion suunnata Vaasaan ensi viikolla parin päivän matkalle.
Onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa ketään Vaasasta? Tai ketään, joka tuntee Vaasaa?
Missä Vaasassa kannattaa majoittua? Syödä? Kävellä?
Hakusessa vinkkejä persoonallisista majapaikoista, tunnelmallisista ja laadukkaista ravintoloista, ihanista kävelyreiteistä ja totta kai kaupungin parhaista näköalapaikoista ja maisemista..! 😍
Kiitos jo etukäteen!
Mun lomasuunnitelmat muuttuivat täysin yllättäin, ja Ahvenanmaan sijaan löysinkin itseni viime perjantaina Espoosta.
Kalastaja lähti remppaamaan vanhaa perhemökkiä ja minä levitin Visit Espoo -esitteen eteeni.
Olin jo aiemmin huvittanut itseäni ajatuksella Espoo-turisteilusta, Espoo kun on niin outo paikka jolla ei tunnu olevan mitään persoonallisuutta. (Sori Espoo.) Espoosta on vaikea saada kiinni. Se on vain "se paikka Helsingin vieressä".
"Eiks se oo vähän niinkuin Helsingin lähiö...?" (ei.)
Kaunis Elisa seuranani Hanasaaren illassa
Espoolta puuttuu imago ja tunnusomainen paikallinen kohde tai ilmiö (tyyppiä "savolainen lupsakkuus", tunturit, hiekkadyynit, historiallinen linna... jne), se omintakeinen juttu, joka tekisi siitä Kohteen isolla K:lla.
Nuuksion kansallispuiston tuntee moni. "Se Suomen ainoa kansallispuisto johon pääsee melkein metrolla...!" Mutta moniko pk-seudun ulkopuolella asuva yhdistää Nuuksion Espooseen..? Minäkään en. Tuotanoin, taisin luulla että se kuuluu Helsinkiin.
Espoossa ei ole mitään erityistä jonka kaikki tietäisivät, eikä espoolaisuus herätä mitään mielikuvia. (Poislukien ehkä helsinkiläisten ja vantaalaisten sieluissa.)
Jep. Minäkään en tiedä Espoosta mitään. Työpaikkani on nykyään siellä (--> Leppävaara) ja parisuhteen myötä siellä on tullut pyörittyä jonkin verran kevään aikana.
Myös Lauttasaaren naapuruus Espoon kanssa on tuonut Espoota hieman lähemmäs minua. Sisareni asuu Lauttasaaressa, ja vieraillessani sisareni luona, olemme välillä retkeilleet Espoon puolella. "Ai kappas, tää Karhusaari on jo Espoon puolella?"
No mutta joo. Totuus on, että Espoo on minulle yksi suuri vaikeasti hahmotettava klöntti.
Nyt olen päättänyt tutustua tähän klönttiin paremmin. Pehmeänä laskuna toimi sisar-retkiltä tuttu Hanasaari, jonka olemme usein ohittaneet pyörillä. "Tuo on sellainen konferenssikeskus, kai ihan hieno paikka", sisareni on kertonut.
Minulle Hanasaaressa kiinnostavinta oli 'saari'-osa, ja sen mukanaan tuoma merellisyys. Olin kaavaillut viettäväni tätä lomaa saaristossa, ja kun se toteutui vain puoliksi, päätin pitää kiinni merellisyyden rippeistä niin hyvin kuin mahdollista.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Hanasaaresta. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan olen maksanut majoituksen ja ruoat itse.
Hanasaari on itse asiassa ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Se on perustettu vaalimaan Suomen ja Ruotsin välistä vuorovaikutusta ja maiden - sekä muiden Pohjoismaiden, kulttuuria. Tänä päivänä siellä sijaitsee kongressikeskuksen lisäksi hotelli, tasokas ravintola ja taidegalleria. Saari on tavallaan kuin yksi suuri ulkoilmagalleria; taidetta löytyy siroteltuna joka puolelta hotellin ympäristöstä.
Tsekkasin Hanasaaren hinnat, totesin yhden hengen hinnan varsin edulliseksi (88€ aamiaisella) ja varasin huoneen. Mun Espoon loma alkaisi tästä! Kahta päivää myöhemmin olin varannut kaksi yötä lisää - viihdyin paikassa niin hyvin. ❤️
Hanasaari osoittautui mitä hurmaavimmaksi merellisen luonnon, taiteen ja hyvän ruoan keitaaksi. Tavallaan Hanasaressa saattoi melkein unohtaa, että on lomalla... Espoossa.
Jos ei satu luomaan katsetta Keilaniemen urbaaniin kaupunkisiluettiin, olo Hanasaaressa on kuin missä tahansa pienessä saaressa erillään kaikesta.
Olen todennut aiemmin tämän vuoden kotimaan matkailun juttujen yhteydessä, että kun hotelli tai muu majapaikka on tarpeeksi persoonallinen, viehättävä ja tunnelmallinen, tai tarjoaa lisäarvoa muussa muodossa, voi majapaikka itsessään olla reissun arvoinen kohde.
Hanasaari upeine ympäristöineen on minusta juuri sellainen kohde.
Hotellirakennus ei ehkä vedä jalkoja alta. En tiedä muista, mutta minuun rakennuksen 70-lukulainen arkkitehtuuri ei juuri vetoa vaan luo jopa aika kolhon vaikutelman, mutta viimeistään kiertäessään rakennuksen toiselle puolelle (meren puolelle), jossa suuri osa ulkoilmataideteoksista sekä ravintolan terassi sijaitsevat, ei voi olla ihastumatta.
Kokonaisuus ja upea ympäristö ovat ne, jotka tekevät Hanasaaresta helmen.
Vai mitä sanotte? <3 Valoisa terassi kylpee auringossa koko päivän.
Hotellin ympäristö on yhdistelmä taidepuutarhaa ja saaristomerta.
Voit kävellä tuoksuvien mäntyjen ja rehevien lehtipuiden keskellä, ihastella kukkaistutuksia ja veistoksia, pulahtaa uimalaiturilta veteen tai vain istua ravintolan terassilla hyvästä juomasta (ja ruoasta) ja kauniista maisemasta nauttien. 
Myös huoneet ovat tyylikkään viihtyisiä.
En tiedä johtuuko koronasta vai onko tämä hotellin normaalikäytäntö, mutta yhdelle hengelle myydään samaan hintaan kahden tai kolmen hengen huone. Minä otin tietysti suuremman huoneen - - ja nautin (köh) saadessani sannimaisesti levitellä tavaroitani sängyille ja sohvalle.
(On muuten uskomatonta, miten sotkuisen näköiseksi saan minkä tahansa tilan tavaroillani hyvin lyhyessä ajassa... 🙈)
Hotellin yleiset tilat tuovat rusehtavassa sävymaailmassaan minulle retro-fiiliksen, mutta sympaattisen sellaisen. Kokonaisuutena Hanasaaren tilat värikkäine tyynyineen, taiteineen ja takkahuoneineen muodostavat tyylikkään kokonaisuuden symppiksen kodikkaalla tavalla.
Tämä on sellaista helposti lähestyttävää ja pehmeää tyylikkyyttä, miten sen nyt sanoisi :) Tiedättekö, ei mitään kiillotettua modernismia, jonka itse koen kovana, vaikka hienolta saattaakin näyttää.
Hotellilla on myös sauna ja iso uima-allas, jolta pääsee ulos mereen pulahtamaan.
Vieraat voivat veloituksetta lainata polkupyöriä. Suosittelen rentoa pyöräretkeä etenkin Espoon rantaraittia pitkin.
Luonto, hyvä ruoka ja mahdollisuus rauhalliseen, kiireettömään oleiluun ovat minulle tärkeitä asioita ja vaikuttavat olennaisesti fiilikseeni lomalla (no, - aina ;)). Ja jos haluan päästä nopeasti muiden palvelujen äärelle, senkin toteutuminen on ehdotonta plussaa.
Hanasaaressa toteutuu tämä kaikki. Siellä voi kokea saaristomerellistä tunnelmaa omassa rauhassa, ja samalla Helsingin keskustaan pääsee 15 minuutissa. (Lähin metroasema Koivusaari on vain 1,5 km päässä, bussipysäkki suoraan saaren edessä.)
Hanasaaren ravintola ansaitsee oman osionsa.
(Ravintola oli aiemmin nimeltään Johannes, ja joissain hotellin esitteissä puhutaan edelleen Johanneksesta.)
Kolmen vierailupäiväni aikana tuli syötyä läpi lähes koko menu kala- ja kasvisruokien osalta..! 😍😙Ruoka on kevyesti fine dining -henkistä mutta rennolla fiiliksellä - täällä ei ole valkoisia, tärkättyjä pöytäliinoja. Sanoisin, että annokset ovat "reheviä" ja maut very fine. ;)
Alkuruoista suosittelen Norröna-silliä, sitruunasilakkaa ja luomukananmunaa, joka tällaiselle ei-niin-silli-ihmisellekin putosi täysillä. Silli ei ollut sellaista mahdottoman makeaa, niinkuin maustetut sillit usein ovat. Keltuaisen samettinen koostumus hipoo täydellisyyttä. Alkuruoaksi tämä annos on sangen ruokaisa, vink vink isonälkäisille. ;)
Myös punajuuri & Västerbotten-juusto-annos alkuruokalistalla on tyylikäs ja maistuva, eikä villilohessa & hernepyreessäkään vikaa.
Menun tähti on kuitenkin mielestäni kasvispääruoka-annos paahdettua kukkakaalia ja sieniä, jonka söin kahtena päivänä - en vain saanut siitä tarpeekseni!
Annoksesta tosin uupuu proteiini, mikä on aina vähän ikävää kasvisruoissa, mutta silloin kun maut ovat erityisen kohdillaan, annan proteiinin puutteenkin anteeksi. Tämä annos on myös sen verran muheva, että nälkä kyllä lähtee!
Kokonaisena paahdettu kukkakaali lepäää lehtikaali- ja kukkakaalipyree-ohrattopedillä, seuranaan sieniä, kaprista, pehmeää sipulia ja salviavoikastiketta.
Salvia on jäänyt minulle jostain syystä vähän etäiseksi yrtiksi, enkä osaa sitä omassa keittiössäni käyttää, mutta aijjai että se maistuu (ja tuoksuu, ahh..!) tässä annoksessa.
Kukkakaalipyreellä pehmennetty ohratto on oikeasti to die for. 🙌 Jestas miten hyvän makuista..!
Sananen kalapääruoasta, joka toissapäivänä oli siikaa. Kaunis annos oli erittäin hyvän makuinen, mutta makumaailmaltaan yllätyksetön ja hillitty (vaikka en nyt väitä, että makujen täytyykään aina yllättää, tärkeintä on hyvä maku - klassinenkin). Kalaa oli sen verran vähän, että esimerkiksi kukkakaali-annoksella vatsa täyttyy huomattavasti paremmin.
Vaihdoin perunat kasviksiin - joita tosin on annoksessa muutenkin. Ihanasti rouskuviksi jätetyt naattijuurekset ilahduttivat värikkyydellään - ja olipa joukossa vähemmänkin värikäs mutta oikein maukas uusi tuttavuus, valkojuuri.
VINKKI: hotellin aulassa sijatsevan kahvila & viinibaarin Tapas-annos on englanniksi ilmaistuna steal - eli törkeän hyvän hintalaatusuhteen "mättö!"
Yksi tapas-annos maksaa 5€ ja 15€:lla niitä saa neljä. Kuvassa on tällainen annos. Tapakset saa valita itse suolaisten ja makeiden annosten listalta. Valitsemissani tapaksissa (lämminsavulohta, grillattuja kasviksia ja juustoa, kananmunaa, majoneesia ja silliä) oli niin paljon syötävää että en jaksanut kaikkea (!).
Käytännössä tuossa 15€:n tapas-kokonaisuudessa oli enemmän ruokaa kuin ravintolan a la carte -listan pääruoissa. 👌
Auringonlasku Espoon tyyliin.
Miksi vierailla Hanasaaressa?
Kotisivut:
Hanasaaren hotelli
Ravintola Plats
Hanasaari sjaitsee Helsingin Lauttasaaren ja Espoon Westendin välissä. Lähialueen vinkkeinä heitän Espoon Keilaniemen ja sen Lucy In The Sky -näköalaravintolan Accountor Towerin katolla, sekä Suomen suurimpana vesiurheilupuistona itseään mainostavan Laguunin.
P.S. Espoon retkistäni on tulossa muitakin juttuja blogiin :) Yritän kovasti piirtää kasvot tälle kummalliselle epäkaupungille, jolla ei ole valtavasta koostaan ja asukasmäärästään huolimatta edes kunnollista keskustaa...! :D
P.P.S. Lauttasaaren siskoni on sitä mieltä, että "espoolaiset yrittävät pimittää Espoota muilta, etteivät he löytäisi sinne. Haluavat pitää Espoon hienot paikat itsellään..!" 😂
Viimeinen P.S. Olen kirjoittanut tämän jutun teille tänään Espoon Isossa Vasikkasaaressa istuessani lounaalla ja miellyttävästi pitkittyneellä jääkahvilla.
Olen ollut minilomalla Suomen kansallismaisemassa Etelä-Savossa historiallisessa hotelli Punkaharjussa, entisessä Valtionhotellissa. ❤️
Varsinainen juttu tästä vierailusta tulee ulos vasta loppukesästä, mutta en malta olla laittamatta vähän fiiliskuvia jo nyt, sillä olen niin haltioissani tästä paikasta!
Hotelli sijaitsee Punkaharjun kuuluisankauniilla harjualueella.
Luin joitain vuosia sitten jutun hotellista sen jälkeen kun Saimi Hoyer oli sen ostanut. Restauroitu "Saimin Punkaharju-paratiisi" vaikutti maagiselta, ja olen siitä saakka halunnut täällä jonain kesänä käydä. Se kesä tuli nyt.
Olen käynyt hotellilla kauan sitten sen vielä ollessa Valtionhotelli, opiskellessani matkailualaa Savonlinnassa. Siitä vierailusta en juuri muista mitään, joten en osaa verrata hotellia sen entisessä tyylissään Saimin emännöimään versioon. Joka tapauksessa Saimin luomus on aivan upea!
Tämän kesän vierailun minulle tarjosi hotelli Punkaharju - vaikka yritin kyllä mennä maksavana asiakkaana ;D
Halusin esitellä hotellin osana kotimaan kesämatkailujuttusarjaani, mutta Saimi ehdotti, että kirjoitan hotellista vasta loppukesästä koska hotelli on jo kesän huippusesongiksi aika lailla täyteen varattu. (Yksittäisiä päiviä ja huoneita voi vielä olla vapaana.)
Loppukesästä ja syksyllä täällä on mm. ihania sieniteemaviikonloppuja..! (Saimi Hoyer on sienihullu <3) Hotellin ravintola on tunnettu mielikuvituksellisesta ja runsaasta villisienten käytöstä. Sehän passaa minulle, joka myös rakastan sieniä - mutta en oikein itse osaa valmistaa niistä muuta kuin maailman arkisinta sienikastiketta..!
Jos satutte Savonlinnan ja Punkaharjun tienoille kesä-heinäkuun aikana, käykää ihmeessä syömässä tai drinkillä hotellin ravintolassa! Veneelläkin tänne pääsee, hotellilla on oma vierasvenesatama.
Sain Instagramin kautta kysymyksen hotelli Punkaharjun vegaanisuudesta. Kaikki ravintolan kasvisruoka-annokset saa myös vegaanisina (samoin cocktailt!), ja hotellin aamiaisellakin on paljon vegaanisia vaihtoehtoja.
Ravintolan klassikkoannoksiin kuuluu Saimin ja keittiömestari Sami Tallbergin sieni-"tabbouleh", joka yhdistää kauden metsäsieniä, tuoreita yrttejä ja kvinoaa. Annos näkyy kuvassa etualalla. Sienet vaihtelevat kauden ja saatavuuden - tai kenties kokin fiiliksen! - mukaan, ja minunkin syömäni kaksi annosta olivat erilaiset.
Hotellilla on oma uimaranta. Itse pääsin eilen pulahtamaan vasta kuuden aikaan. Oli odotuksen arvoinen..!
Kaikkein vaikuttavin paikka minulle hotellissa oli torni, jonka voi varata kahdelle hengelle omaan, yksityiseen illallishetkeen.
Torni-illallinen sisältää neljän ruokalajin illallisen kahdelle sekä oman henkilökohtaisen tarjoilijan.
Voiko olla romanttisempaa..? 😍 Täällä on kuulema sanottu 'tahdon' useammankin kerran....
Hotellilta pääsee suoraan patikoimaan henkeäsalpaavalle harjureitille. Tämä on Suomea suomeimmillaan...
Ihana Suomi, ihana Suomen kesä..!
Joko sinä olet päättänyt missä vietät omaa kesälomaasi?
.
HOTELLI PUNKAHARJUN HINNOISTA
(Koko hinnaston löydät täältä)
Kesän huonetilannetta voi tiedustella sähköpostitse osoitteella welcome@hotellipunkaharju.fi
Hinnat 19.6.-9.8.2020
2 hengen huone päärakennuksessa alkaen 258€
2 hengen metsähuone 168€
Hinnat 10.8.-30.9.
2 hengen huone päärakennuksessa alkaen 208€
2 hengen metsähuone 148€
Tämä on ensimmäinen kesä 17 vuoteen jota en vietä Ahvenanmaalla.
Se tuntuu haikealta ja kummalliselta, mutta samalla olen tiennyt, että jonain vuonna tämä on edessä. Minulla on työpaikka ja koti nyt muualla.
Silti, Ahvenanmaa tuntuu edelleen kodilta - se tulee aina tuntumaan kodilta. Ahvenanmaan merkitys elämässäni on jotain paljon syvempää ja laajempaa kuin kaunis miljöö, rakkaat ystävät ja paikka, jossa asuin ja tein töitä kuusi vuotta ympärivuotisesti ja 11 vuotta osa-aikaisesti.
Ahvenanmaa on "puuttuva elementti" minussa - se elementti, joka rauhoittaa tuleni ja tyynnyttää levottomuuteni. Muu Suomi ei ole sitä oikein osannut tehdä.
Kun saavun Ahvenanmaalle, täytyn rauhasta ja turvallisuuden tunteesta, jota en koe muualla. Kaikki on lopulta hyvin. Ahvenanmaa on kuin pehmeä viltti, joka laskeutuu harteilleni ja kietoo tyynnyttävään syleilyyn.
Kesäinen Maarianhamina täyttyy tapahtumista - tänä kesänä tietysti pienemmässä mittakaavassa
Minulla on suuri ikävä Ahvenanmaata, ja tulen siellä totta kai tänäkin kesänä käymään. Tällä kertaa rooli vain on erilainen. Tulen vieraana.
Tuletko sinäkin käymään tänä kesänä Ahvenanmaalla?
Haluan jakaa teille kattauksen rakkaimpia Ahvenanmaan paikkojani. Täällä minä viihdyn - ehkä sinäkin?
ÅSS Paviljong -ravintolan terassi länsisatamassa taustallaan museolaiva Pommern
VIERASVENESATAMAT
Itäinen ja etenkin läntinen vierassatama ovat ehdottomia lempipaikkojani Maarianhaminassa. Mikään ei voita venesataman tunnelmaa kesäisenä iltana. Vesi, rentoja ja hyväntuulisia ihmisiä, aurinkoinen ravintolaterassi, kauniita purjeveneitä rivissä... Kesäinen valo ja Suomen kesän lempeä lämpö. En tiedä parempaa paikkaa viettää iltaa Maarianhaminassa.
Läntisen vierassataman ÅSS Marinan alueella sijaitsee kaupungin ylpeys, museolaiva Pommern, sekä kesäravintoloiden ykkönen, ÅSS Paviljongen, jonka auringonlaskuterassin voittanutta ei ole. Viime kesänä kävelin joka ilta töiden jälkeen länsisatamaan picnic-korin ja lehtipinon kanssa, parkkeerasin laiturin penkille ja istuin siinä kunnes auringon lämpö alkoi hiipua.
Itäisen vierasvenesataman, MSF:n, puolella sijaitsee mm. ihana ravintolalaivan Von Knorring, jonka kansiterassi on Paviljongenin jälkeen lempparipaikkojani viettää satamailtaa.
Itäsataman puolella sijaitsee myös Maarianhaminan yö- ja viihde-elämän keskus, Hotelli Arkipelag ja aivan sen vieressä Lilla Torget -kompleksi suosittuine ravintoloineen ja terasseineen.
TÄMÄ on muuten Ahvenanmaan kesän parhaita uutuusjuttuja:
M/S Sunnan II on alkanut liikennöidä Maarianhaminan itäsataman Merikorttelin, Kastelholman linnan ja Föglön saaren välillä ja tekee lounas- ja illallisristeilyjä! Ihan mahtavaa!! Jotain tällaista olen odottanut siitä saakka, kun kuunari Linden lopetti lounasristeilynsä Merikorttelista yli 10 vuotta sitten, eikä mikään toinen toimija ottanut tätä mainiota konseptia haltuunsa.
Sunnanin aikataulut ja hinnat löydät täältä. Voitte uskoa että olen itsekin menossa risteilemään Sunnanilla tänä kesänä, somebody try and stop me...! :) <3
Indigo - hyvää ruokaa ja maarianhaminalaisten "olohuone"
MAARIANHAMINAN RAVINTOLAT
Olen tehnyt kattavan vinkkilistauksen Maarianhaminan ravintoloista hintatason ja tyylin mukaisesti lajiteltuna täällä.
Omat suosikkini ovat rento Indigo ja aavistuksen fiinimpi Kvarter 5, sekä kesäisin yllä mainittu ÅSS Paviljong. Jos etsit tunnelmallista ja samalla rentoa ravintolaa, Indigo on ilman muuta osoitteesi. Se on kaupungin suosituin ravintola, eikä syyttä. Alakerrassa tarjoillaan a la carte -ruokaa tiiliholvien keskellä ja yläkerrassa on kodikas bistro-puoli, jossa soi usein myös elävä musiikki. indigo.ax
Kvarter 5
Jos taas etsit top notch -makuelämyksiä, osoitteesi on Kvarter 5 tai Nautical.
Oma ykkössuosikkini ruoan suhteen on ollut jo pari vuotta Hotelli Pommernin ravintola Kvarter 5, jonka keittiössä häärää todella taitavaa ja idearikasta porukkaa. Kvarter 5:n kasvisruoat ovat to die for.
Proteiinilla Kvarterin vegeannokset eivät välttämättä juhli, mutta mielettömän syviä, rikkaita makuja ja kekseliäitä rakenneyhdistelmiä löytyy tyydyttämään vaativankin kasvisruokakulinaristin odotukset..! Enpähän ole eläissäni syönyt missään esimerkiksi kaalia yhtä maukkaasti valmistettuna 🙏🏻 kvarter5.ax
Nautical puolestaan on valkopöytäliinapaikka heille, jotka hakevat erityisen fiiniä illalliskokemusta maistelumenuineen. Tunnelma on "jäykempi" kuin muualla, mutta ruoka on juuri sitä makujen hienostunutta sinfoniaa mitä näin elegantilta, White Guiden listaamalta paikalta voi odottaa Olen testannut Nauticalin maistelumenun kerran ja oli joka sentin arvoinen. nautical.ax
Degersandin valkohiekkainen ranta Eckerössä
Eckerö on Maarianhaminan jälkeen Ahvenanmaan turistikunta nro. 2, ja siellä vieraillessa on helppo ymmärtää miksi.
Suomen aurinkoisimpiin kuntiin kuuluva Eckerö houkuttelee vierailijaa Ahvenanmaan kauneimmilla hiekkarannoilla, tunnelmallisella vierasvenesatamalla, historiallisella Posti- ja Tullitalolla joka kuuluu Ahvenanmaan komeimpiin rakennuksiin sekä Käringsundin lomakylän vastustamattoman leppoisalla tunnelmalla.
Björnhofvda Gård
Eckerössä viihtyvät erityisesti lapsiperheet (Käringsund..!), mutta täältä löytyy myös aikuisten tunnelmoitsijoiden unelmakohde: Majatalo Björnhofvda Gård. Tämä rustiikkinen, romanttinen paikka on kuin suoraan arvokkaiden sisustuslehtien sivuilta ja tihkuu sellaista tyyliä ja ambienssia ettei vastaavaa löydy mistään muualta Ahvenanmaalta.
Björnhofda Gård täytyy vain kokea. Itse olen käynyt siellä joka vuosi paikan löydettyäni, niin majoittuvana kuin vain illallistavana vieraana. bjornhofvda.com
Lue juttuni Björnhofdasta täältä:
Hyvän elämän tyyssija: Björnhofda - vierailu 1
Kotimaan parhaita: laajentunut Björnhofda Gård - vierailu 2
Toinen lempipaikkani Eckerössä on Gastropub Bodegan Käringsundin vierassataman yhteydessä.
Tämä klassikkokahvila on toiminut Käringsundissa "iät ja ajat", eri nimien alla, tarjoillen kuitenkin aina autenttista, viehättävää saaristolaistunnelmaa kodikkaassa miljöössä.
Viime vuosien gastronomiabuumin myötä satamakahvila päivitti konseptinsa Gastropubiksi, ja sitä myöten ruokalista sekä terassialue laajenivat erittäin tervetulleella tavalla.
Koimme äitini kanssa Bodeganissa viime kesänä yhden kesän parhaista ruokahetkistä, jonka herkullista värikylläisyyttä voi ihailla ylläolevassa kuvassa. 😍 Aterian kuningas oli vegetaarinen bataattihampurilainen, joka sai allekirjoittaneen lähes laulamaan hoosiannaa haarukan upotessa aina vain uuteen palaan - joista tuli äidin ja tyttären välille lähes taistelu..! :D (Note to self: älä jaa tätä annosta muiden kanssa...)
Ilokseni tämä hervottoman maukas hampurilainen on tänä kesänä edelleen Bodeganin listalla, ja voi olla vaikeaa välttää sen uudelleenkohtaamista heinäkuun Ahvenanmaan vierailulla 🙏🏻
Rapeaksi paahdettujen bataattisivujen välissä muhii paistettua halloumia, pehmeää vuohenjuustoa ja aromaattista, itsevalmistettua tomaatti-cashewpestoa kera "kasvisjauhelihan". Läääckkerttt!!!!
Sanni suosittelee: jätä auto parkkiin Käringsundiin, kävele vierasvenesataman reunaa kulkeva kaunis kävelyreitti (noin 1 km) Bodeganille ja pysähdy lounaalle. Kävele lounaan jälkeen Bodeganin lähiympäristön venevajojen postikorttimaisemissa ja palaa sitten merenrantareittiä Käringsundiin.
Ainutlaatuinen Havsvidden
Getan ykköskohde on totta kai hotelli/ravintola/hyvinvointikompleksi Havsvidden. Tänne voi tulla vain hengailemaan ja nauttimaan syrjäisen "kaukana-kaikesta" -paikan rauhallisesta luonnonkauneudesta meren äärellä, tai majoittua tasokkaan hotellin tai kalliohuvilan vieraana. Tai, tule nauttimaan lounasta tai illallista Havsviddenin ravintolassa.
Mä olen tehnyt kaikkia! :) <3
Havsvidden Resortin kallioille, ravintolaan ja terassibaariin ovat kaikki tervetulleita paistattelemaan päivää, olit sitten majoittuva asiakas tai et. Havsviddenillä on myös oma vierasvenesatama.
Viime kesänä Havsviddenin allastalon terassibaari tarjoili maukasta ja edullista sunnuntaibrunssia, mutta nyt brunssia ei koronatilanteen vuoksi järjestetä. Allasbaarista saa kuitenkin juotavaa ja pientä purtavaa, joten nälkää tai janoa ei tarvitse sietää altaallakaan :) havsvidden.com
Haluatko majoittua todella tasokkaasti Ahvenanmaan lomallasi? Havsviddenin kalliohuvilat ovat ehkä luksukseinta luksusta Ahvenanmaalla. Loistava majoitusmuoto esimerkiksi häämatkalle ❤️ Pääsin kokemaan tämän luksusmajoituksen eräänä talvena, jutun voi lukea täällä.
Viimeinen Ahvenanmaan maaseutuvinkkini olisi ollut Västerron uniikki savustettuihin kalaruokiin erikoistunut kasvihuoneravintola, mutta Anders ja Maria eivät tänä kesänä järjestä näitä ainutlaatuisia kalaruokaelämyksiä. Toivottavasti taas ensi kesänä...!
Kaikki Ahvenanmaa-juttuni löydät täältä: AHVENANMAA
Viehättääkö sinua ajatus lomasta täydessä rauhassa, keskellä kauneinta luontoa ja samalla keskellä ei-mitään?
Tykkäätkö kalastuksesta, vaelluksesta, hiihtämisestä tai vain rauhallisen olemisen kokemisesta vailla stressiä ja loputtomien must-nähtävyyksien listaa?
Tykkäätkö kodikkaasta tunnelmasta ja henkilökohtaisesta kohtaamisesta?
Silloin luulen, että viihtyisit Giellajohkassa.
Tule mukaani ihanalle viikonloppureissulle ja anna ajatusten lipua pohjoisimman Lapin lumen peittämiin erämaamaisemiin, vaikka ulkona tällä hetkellä näyttää jo kesäiseltä.
- Paitsi jos luet tätä Pohjois-Lapissa! Soitin eilen Giellajohkaan, ja sielläkin on vielä jonkin verran lunta. :)
Tämän talven piti olla minulle Lapin Talvi. Se ehti sitä ollakin kolmen reissun verran, ja kolme jäi pandemian vuoksi tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tänään kuulette talven viimeiseksi jääneestä Lapin matkastani.
Kohde oli Giellajohka pohjoisessa Inarissa.
Matkaseurana minulla olivat sisareni ja hänen puolisonsa. Matka alkoi epäonnella:
VR petti jälleen, ja saavuimme Rovaniemelle 2 tuntia 17 minuuttia aikataulusta jäljessä - eli puolitoista tuntia sen jälkeen, kun päivän ainoa bussiyhteys Rovaniemeltä Giellajohkaan oli lähtenyt.
Giellajohka sijaitsee 400 km päässä Rovaniemeltä, eikä VR:ltä irronnut taksilippua. Joutuisimme hankkiutumaan perille omalla kustannuksella ja parhaaksi katsomallamme tavalla, ja hakemaan korvausta VR:ltä jälkikäteen. Kiva! Taksihan olisi epäilemättä maksanut 4-numeroisen summan.
Lähdimme selvittämään Matkahuoltoon asiaa, ja kaikeksi onneksi kävi ilmi, että pääsisimme samalla bussilipulla myöhemmin lähtevään Ivalon bussiin. Giellajohka puolestaan järjestäisi meille (maksua vastaan) kuljetuksen Ivalosta perille Kielajoelle. Ivalostakin sinne on matkaa vielä 100 km.
Kello viiden sijaan saavuimme perille kymmeneltä illalla.
Mutta miten lämmin, tervetulleeksi toivottava näky meitä odottikaan loputtomien pimeiden teiden jälkeen.
Giellajohka. Lomakylä keskellä-ei-mitään, Inarin pohjoisosassa lähellä Utsjoen rajaa, tien varrella Kaamasen ja Karigasniemen välissä. Toisella puolella Muotkatunturin erämaa-alue, toisella puolella Kevon kansallispuisto. (Voi, Kevo....)
Olin löytänyt Giellajohkan netin ihmemaasta - kyllä, senkin. Harvalla tutullani on antaa Lapin vinkkejä, ei oikein kellään. Kysyin vinkkejä Instagramissakin, enkä saanut sitäkään kautta vinkkejä (ehkä IG-seuraajissani ei ole lappilaisia..?). Joudun siis luottamaan Googlen "matkatoimistoon". Onneksi sieltä on löytynyt oikein hyviä kohteita! :)
Giellajohka on saamea ja tarkoittaa Kielajokea, jonka rannalla matkailuyritys sijaitsee.
Olin lukenut netistä paikan poikkeuksellisen lämpimästä ja kodikkaasta tunnelmasta, mikä oli juuri se syy joka minutkin tänne away-from-it-all houkutti.
Todellakin, sitä tämä paikka on: Lapin vierailijan koti, jonne saapuessa tuntuu, että sinuahan täällä on odotettukin, "Käy sisään, maistuisiko kalakeitto tai lämmin kaakao? Vai käytkö ensin saunassa?"
Onni-koira kiepsahtaa jalkoihisi ja ehkä jäätkin hetkeksi istumaan Onnin ja paikan residenssitaiteilija-asiakkaidenviihdyttäjä-Hennun kanssa sohvalle takkatulen ääreen. Kaikki vaihtoehdot ovat hyviä!
Jouni ja Anita Järvelin. Kuva: Lapinkeino
Giellajohka on rovaniemeläisen perhe Järvelinin luomus.
Idean alullesaattajana toimi perheen poika Jouni. Norjassa leirintäalueilla kesätöissä viihtynyt kalastukseen ja pohjoisiin maisemiin hurahtanut nuorukainen tuumaili, että tällaisen yrityksen hän perustaisi mielellään itsekin.
Nähdessään Giellajohkan olevan myynnissä, Jouni ehdotti yrityksen ostamista perheelleen. Jo matkailualalla töitä tehnyt ja alan koulutuksen omaava Anni-sisko oli heti mukana, äiti-Anita mietti asiaa vähän pidempään.
Anitalla oli takanaan pitkä ura järjestötyössä ja vakaa, tasainen elämäntilanne. Lopulta hän totesi, että kun kaikki on kunnossa ja turvallista, miksi ei juuri silloin hyppäisi johonkin ihan uuteen ja erilaiseen? Lopulta painavin syy oli perheyrittäjyys ja mahdollisuus tehdä töitä omien lasten kanssa. Tuohon aikaan etelässä asunut Anita pakkasi kamansa ja muutti pohjoiseen aloittaakseen uuden seikkailun erämaassa keskellä pohjois-Lappia, aivan uudella alalla.
Giellajohka avasi ovensa Järvelinien omistuksessa vuonna 2015.
Uskallus kannatti, ja Järvelinit löysivät pian sekä uskollisen asiakaskunnan että paikallisten arvostuksen. "Meidät otettiin todella hyvin vastaan", Anita kertoo.
Elämä erämaan keskellä osoittautui odotettua sosiaalisemmaksi, ja Giellajohkan ravintolasta on tullut monelle paikallisellekin kuin olohuone. Iltaisin ravintola täytyy lämpimästä puheensorinasta, jossa sekoittuvat monen kansallisuuden kieli ja paikalliset Lapin murteet.
Anita nauttii luonnosta, pihapiirissä kulkevista eläimistä ja pohjoisen kiireettömästä tunnelmasta. "Lapissa kaikilla on paljon tekemistä, koska täällä pitää selviytyä myös talvella, mutta kenelläkään ei ole kiire," Anita kertoo Saariselän Sanomien haastattelussa. "Toinen ihminen nähdään lahjana ja ihmiset pysähtyvät oikeasti juttelemaan."
Voi helposti nähdä, miten kaukana Giellajohkan yrittäjien konsepti ja ajatusmaailma on Kakslauttasen kaltaisista resorteista.
No, se meidän reissu! ❤️
Heräsimme ensimmäisenä aamunamme tähän maisemaan. Illalla myöhään saapuessamme emme olleet juuri nähneet mitään pihapiiristä. Paljon lunta..! Se oli tietysti selvää.
Majoituimme ensimmäisenä yönämme Giellajohkan alkuperäisessä majatalossa, Ahkussa. Tästä paikka on saanut alkunsa. Ahkun lisäksi Giellajohkassa on alusta saakka ollut myös leirintäalue.
Kolme talvea sitten majoituskapasiteetti täydentyi kolmella joenrantamökillä, jotka on suunnattu "luksuksempaa" hakeville asiakkaille. Mökeissä on kaikissa täysi varustus omine saunoineen sekä isot lasi-ikkunat jotka tarjoavat esteettömät näkymät ympäröivään maisemaan - sekä lokoisat mahdollisuudet revontulien ihailuun, kun ne suvaitsevat taivaalle ilmestyä..! (Itsehän en nähnyt revontulia yhdelläkään tämän talven Lapin reissullani.)
Aamiaista tarjoillaan Giellajohkan ravintolassa, joka toimii myös vastaanottona. Aamiainen ei kuulu hintaan vaan sen voi ostaa lisämaksusta. Kaikki ruokavaliot otetaan muuten huomioon, kun niistä ilmoittaa ennakkoon. Vegaani-seuralaiseni kehuivat vuolaasti heille järjestettyä vegaanisten ruokien kirjoa, kaikki oli hoidettu niin perusteellisesti että tuli jo melkein olo, maksammeko edes riittävästi tällaisesta vaivannäöstä.
Minä mutustelin tuttuun tapaan munakkaani, juustoni ja kasvikseni ja kumosin aivan liian monta kuppia kahvia ^_^
Onni-koira ja muut Giellajohkan nelijalkaiset tuovat ravintolan tunnelmaan lisäarvoa meille eläinten ystäville ❤️
Koira- ja kissa-allergisille ravintola ei sovi, ja olettaisin, että allergisille vieraille järjestetään toiveesta aamiainen Ahkuun, mökkeihin tai leirintäalueelle.
Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli lumikenkäilyä. Sisko puolisoineen meni edeltä, kun bloggaaja-neiti jäi koneensa ääreen... mutta en pitkäksi aikaa..! ;)
Itse asiassa lähdinkin kenkäilemään mieluummin yksin, sillä halusin minulle tyypillisesti viettää omaa aikaa rauhassa ajatusteni kanssa.
Seurassa keskittyy helposti seuraan ja jutteluun, yksin - vaikka niiden ajatustensa kanssa - pystyy havainnoimaan ja vastaanottamaan ympäristöä paljon paremmin. Tunnen rauhaa oikeastaan vain, kun olen yksin. Silloin kaikki muu suodattuu. Muiden seurassa tunnen muiden tunteet, ja ne vaikuttavat minuun.
Kävelin hiljaisen metsän ja vaarojen keskellä ja oli niin sanoinkuvaamattoman kaunista. Vastaan ei tullut ketään. Kuulin vain lintujen laulun ja lumen narskeen lumikenkieni alla.
Giellajohkasta saa lainata lumikenkiä ja suksia, ne kuuluvat majoituksen hintaan.
Haluaisin jonain päivänä kertoa teille enemmän tämän päivän ja hetken tuntemuksista, mutta vielä ei ole sen aika. Tai sitten sen aika ei ole koskaan. Olen jo oppinut, että joskus kerron liikaa silkasta kertomisen ilostani. Kun koen jotain erityisen kaunista tai koskettavaa, haluaisin aina jakaa sen, jotta muutkin saisivat tuntea siitä osan. <3 Kauniin kokemiseen kuuluu myös halu lahjoittaa sitä eteenpäin.
Tuo päivä, perjantai 6. maaliskuuta, oli juuri sellainen päivä. Niin täynnä kauneutta ja iloa, että koin melkein irtoavani maasta. ("Olet niin dramaattinen", kuulen äänen sanovan...) Sinä päivänä koin jonkinlaisen viimeisen irtaantumisen viime vuosien vastoinkäymisistäni.
Koin puhdasta onnea ja keveyttä.
En koskaan unohda tuon päivän tunnetta. Kulkiessani vaarojen yli, ylitin jonkin näkymättömän rajapyykin elämässäni.
Giellajohkalle palattuani pääsimme muuttamaan kahden seuraavan yömme majapaikkaan, eli Routa-mökkiin.
Maisemaikkunan takana virtaa kesällä Kielajoki, nyt se oli lumen peitossa.
Mökki oli juuri sen näköinen kuin kuvissa, kodikas modernilla tvistillä, siisti ja tyylikäs.
Sisareni ja hänen miehensä olivat ehtineet käydä vielä hiihtämässäkin. Vaihdoimme päivän kuulumisia ja kaikki olivat yhtä haltioituneita ympäröivästä luonnonkauneudesta ja rauhallisuudesta. Täällä tuntee, että on todella jossain kaukana kaikesta. Ei hiihtokeskuksia, ei after-ski-baareja, ei kauppoja, ei juuri asutustakaan. Lähin naapuri on 10 km päässä, lähin asutuskeskus Karigasniemen kylä Norjan rajalla 30 km päässä.
Lähdimme vatsat kurnien kohti ravintolan lämpimiä patoja. Vaikka mökissä oli oma keittiö, tänä iltana hemmottelisimme itseämme Annin ja Anitan kokkaamalla ruoalla Giellajohkan kodikkaassa ravintolatuvassa.
Ehkä sanoitusta ei niin paljon tarvita. Kuvat kertovat lämpimästä tunnelmasta, hyvästä seurasta ja mielestä ❤️
Vegaanivieraat tilasivat hampparit, kalansyöjä kalaa :)
Jälkiruoaksi kuumaa juotavaa!
Illallisen jälkeen menimme Hennun kanssa kodalle joen rantaan.
Päädyimme istumaan tulen äärellä aamu-kolmeen. Se oli kuin niitä iltoja 19- ja 20- vuotiaana, kun jäi baarin jälkeen jonnekin jatkoille, joissa oli vain muutama hyvä ystävä, ja vietettiin koko aamuyö henkeviä jutellen, elämäntarinoita jakaen ja lisää viiniä kaataen. Väliin aina pari muistoja tihkuvaa, merkityksellistä biisiä.
Hennun tarina jää ikuisesti mieleeni. Sivusin sitä kryptisesti seuraavana aamuna, ilmeisen krapulaisena (?) IG-stooreja siteeraavassa lyhyessä postauksessa, syvällisen yökokemuksen rohkaisemana.
Puhuin Hennun kanssa siitäkin, että ehkä kirjoittaisin hänen tarinansa joskus kokonaan. Olen tarinankertoja, ja Hennun tarina on sellainen, jonka mielelläni jakaisin.
Hennu on Giellajohkan "allt-i-allo" (sanottaisiin ruotsiksi, onkohan se suomeksi sitten "joka paikan höylä"). Hän vetää asiakkaille ohjelmaa, tekee hiihtolatuja ja kelkkareittejä, sytyttää illalla tulet kotaan, noutaa asiakkaita Ivalosta tai Inarista. Osallistuu Giellajohkan yleisen hyvän tunnelman luomiseen.
Hennu on myös taiteilija. Rantamökkien ja ravintolan seinillä on Hennun taidetta.
Ostin mukaani Hennun pienen työn, jossa on karhu ja lintu. 💕
Seuraavana päivänä tein jotain odottamatonta.
Lähdin hiihtämään. Olen hiihtänyt - tai tehnyt onnettoman yrityksen hiihtää - tasan kerran ikävuoden 12 jälkeen.
Nyt tuntui siltä, että halusin taas kokeilla. Eikä yritys ollut lainkaan hullumpi..!
Hiihdin noin 7 km. Mulle aika suuri juttu! Jonkinlainen tekniikkakin löytyi hetken sauvoilla sohittuani ja rytmiä etsittyäni.
Kaikkein parasta oli ulkona olo. Hiihtäminen on yksi tapa viettää aikaa ulkona luonnossa. Suksilla pääsee paikkoihin joihin ei kävellen pääse. Voisin oppia tykkäämään siitä..! Hyvää teknistä tai suorittavaa hiihtäjää ei minusta varmasti tule, mutta ulkoiluhiihtäjä... miksei..! ☺️
Kun pääsin takaisin Giellajohkaan, oli aurinko jo laskemassa.
Vietimme illan mökillämme chillaillen ja saunoen.
(Ja missä Sanni & sauna -yhdistelmä - siellä nykyään aina myös Pirkan Val de Rance Cidre Brut -siideri..! 😘)
Ei revontulia tänäkään yönä.
Mutta tulet olivat sisällä.
Lähtöaamumme valkeni jälleen kauniin aurinkoisena. Pakkasimme tavarat ja veimme kassiröykkiöt mukanamme aamiaiselle. Päivän ainoa bussiyhteys Rovaniemelle lähtisi yhdentoista jälkeen.
Söimme aamiaista ja tunsimme vaikeutta sekä haikeutta lähteä. Juttelin Anitan kanssa ja sain vinkkejä Utsjoen visiittiäni varten - vierailua, joka sitten siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Hennu, Jouni sekä tyttöystävänsä Emma kävivät hekin vielä sanomassa heipat.
"Seuraavalla kerralla sitten näytätkin jo meille, miten hiihdetään...!" Jouni sanoi.
Hahah...! Ainakin palaan tänne jonain päivänä ja laitan sukset jalkaan, muusta en tiedä...! ^_^
Rovaniemen bussi noukki matkalaiset pian kyytiinsä, ja jätimme Muotkatunturin maisemat taaksemme.
Talven paras loma...!
Näin paljon maksoi kolmen yön reissu Helsingistä Giellajohkaan:
(matkustin tällä kertaa Helsingistä käsin Tampereen sijaan sillä minulla oli siellä töitä sekä ennen että jälkeen reissun :))
EPILOGI
Vain kaksi viikkoa vierailuni jälkeen kaikki muuttui, kiitos koronan.
Suomen matkailuelinkeino on kokenut historian pahimpiin kuuluvan kevään ja tilanne näyttää erityisen epätoivoiselta Lapissa, jossa jopa joka kolmas yritys taistelee nyt selviämisestään. On todettu, että moni ei tule selviämään, sillä loppuvuosi ei ehdi tuoda helpotusta.
Miten Järvelineillä ja Giellajohkalla on mennyt pandemiakriisissä..? Soitin heille eilen ja sain puhelimeen Anni Järvelinin.
Anni kertoo, että tilanne ei ole ihan katastrofaalinen, vaikka Giellajohka menettikin maaliskuun lopun ohella koko huhtikuun, joka on normaalisti heille todella hyvä sesonki. Toukokuussa Giellajohka on perinteisesti muutenkin kiinni.
Anita, Anni ja Onni-koira. Kuva: Terhi Tuovinen
Giellajohka on avannut ovensa jälleen 1. kesäkuuta, ja vaikka varaustilanne on odotetusti tavallista huonompi, Anni kertoo, että varauksia on alkanut tulla jo ilahduttavasti. Tämän kesän pitäisi olla the kesä kotimaan matkailulle, kun moni normaalisti ulkomailla lomaileva suuntaa nyt katseensa kotimaisiin vaihtoehtoihin.
Anni kertoo, että kesäsesongin vieraat ovat normaalistikin enimmäkseen Suomesta; Giellajohkaan saapuu paljon karavaanareita ja kalastajia. Talvella suurin osa vierailijoista taas on Aasiasta ja Euroopasta. Vaikka tämä vuosi näyttää vielä menevän, Anni on mietteliäs ensi vuoden suhteen.
"Seuraava talvi saattaa olla Lapin matkailuelinkeinolle vieläkin kohtalokkaampi", hän miettii. "Jos ulkomaalaiset eivät pääse tulemaan Suomeen, mitä meille tapahtuu...?"
Kirjotin tänään Instagram-tililleni Kreikka-päivityksen Kean saaresta. Ehkä niitä tuntemattomimpia Kykladien saaria, ainakin vierasmaalaisille.
Kirjoitin, että saari jätti minulle arkisen ja jokseenkin keskiverron vaikutelman. Sellaisen aika välinpitämättömän, tiedättekö. Saari muiden joukossa.
Mutta mitä en maininnut Instagram-päivityksessä, on tämä Ranta.
Pieni ja ehkä joidenkin silmiin arkinen ja vaatimaton, keskiverto, sekin.
Gialiskarin ranta, satamakylä Korissian ulkopuolella.
Minulle tämä ranta on jäänyt mieleen tunnelmallisimpana ja kivoimpana rantana kaikilta Kreikan matkoiltani yli 20 vuoden ajalta. Se on minun The Beach Kreikassa.
En ole yhtään rantaihminen. Uimarannat ovat minulle täysin toissijainen juttu matkoilla, eikä uiminen tai hiekalla makoilu kiinnosta minua muutenkaan. (En osaa edes uida kunnolla.) Olen siinä mielessä ehkä erikoinen Välimeren matkailija. Rannat ovat melkein viimeisinä to do -listallani.
Arvostan rantoja lähinnä esteettisessä mielessä (jos niistä saa hyvän kuvan...!) ja vesielementin vuoksi, VESI on aina hyvä ja puoleensavetävä asia.
Veden "sisään" menen vain jos on tukalan kuuma ja haluan vilvoitella. Tai Suomessa talvella, koska avantouinti on maailman paras keino rentoutua.
Rantahietikon funktio on minulle turha muussa mielessä kuin valokuvauksellisesti.
Mutta kyllä mä tykkään vilpittömästi viettää aikaa joillain rannoilla. Jos niissä toteutuu kaupunkien ja taajamien kahvilakulttuuri "people watching" -harrasteineen.
Kaikkein paras ranta on sellainen, jossa rantabaarin tai -kahvilan terassi sijaitsee niin lähellä vettä kuin mahdollista, ja niin lähellä rannalla oleskelevia ihmisiä kuin mahdollista. Jos tällainen ranta vielä on esteettisesti ja tunnelmallisesti viehättävä, mieluiten kuvailtavissa sanalla sympaattinen, mä viihdyn.
Mielellään ranta saa olla kooltaan pieni.
Sellainen on Kean Gialiskari Beach. Pikkuinen, hienohiekkainen, intiimi, kodikas ja viimeistelty mukavalla rantabaarilla josta voi astua suoraan veneeseen - jos sattuu sellaisella kulkemaan.
Tällaisissa paikoissa voin viihtyä vaikka koko päivän. Käymättä vedessä kertaakaan. Mun biitseilyä.
Voin nauttia pehmeän hiekan ja turkoosin veden kauneudesta oman pöydän takaa, drinkki kädessä ja WC-tilat kätevästi selän takana helpottamassa oloa aika ajoin. Ruokaakin saa jos alkaa hiukoa.
Istuin Gialiskarin rantabaarissa varmaan viisi-kuusi tuntia, lueskellen Lonely Planetia, mietiskellen ja tehden muistiinpanoja matkasta sekä katsellen, kun värit rannalla muuttuivat yhä lämpimämmiksi auringon lipuessa alemmas taivaalla. Lopulta jäljellä oli enää kourallinen ihmisiä.
Se oli paras hetki koko Kean reissulla. Minun ja rannan kemia kohtasi niin, että olisin voinut tulla uudestaan ja uudestaan, joka ilta. Sovin sinne. Se oli minun tyyppiseni ranta.
Mutta seuraavana päivänä lähdin saarelta.
Kirjoitin Instagramin päivityksessäni, että en todennäköisesti palaa enää Kealle. Mutta kyllä mä voisin palata - vain tervehtimään Gialiskaria. Tsekkaamaan, olisiko se yhä mun The Beach.
Missä on teidän ranta?
Kea - ateenalaisten getaway-saari
