Kefalonia viehättää.
Saaren värit ovat jotain aivan upeaa. Se on jännä miten meri ja kasvillisuus voivat näyttäytyä intensiivisemmän ja syvemmän värisinä eri paikoissa. Jos muuten haluatte nähdä todella saturoitunutta vihreää, käykää Skotlannissa. Mieletöntä!
Eilen oli blogissa paljon tekstiä, tänään vähän. Tässä kuvakertomus eilisestä - täydellinen päivä. <3 Maanantainen sade raikasti hautovan kuuman sään lempeäksi ja tuuli viilensi.
Päivä alkoi tunnin lenkillä Koutavosin laguunin ympärille ja iltapäivällä tein pitkän kävelyn Katavothresiin Argostolin pohjoispuolelle. Katavothres on mystinen paikka jossa meri kuohuu alas maanalaisiin tunneleihin, ilmestyäkseen esiin 23 km päässä saaren toisella puolella Melissanin järveen.
Tuoksuvat männyt ja turkoosi meri... <3
Rakastan tällaisia maisemia.
Löysin täydellisen rauhallisen paikan niemen kärjestä Katavothresista, jossa istuin pitkään lähes meditatiivisessa tilassa lukemassa ja nauttimassa esteettömästä merinäköalasta Lixourin kaupunkiin lahden toiselle puolelle.
Suljetun ravintolan tuolit olivat jääneet kiviterassille. Sain olla aivan yksin.
Täydellinen hetki.
Poseerausta vaativa paikka.... ;)
Päivän kruunasi jälleen yksi suussa sulava uunimunakoiso- ja kesäkurpitsapyörykkälounas.
Tiedättehän Eat, Pray, Love -kirjan? Jossa päähenkilö matkustaa Italiaan melkein vain syödäkseen (no, ja oppiakseen kieltä)? Minä voisin melkein sanoa Kreikasta samaa.... Paras ruoka ja kaupan päällisinä upeat maisemat. Vai toisin päin..? ^_^
Kefalonia, meistä tuli kaverit :)
Zakynthos. Mitkä fiilikset?
Zakynthos Town Bochalin kukkulalta päin.
Ensin muutamalla sanalla:
Suuri. Paljon kyliä ja paikkakuntia. Tunnelmaltaan ja maisemiltaan ei erityisen karismaattinen. Mukava. Positiivinen. Vahvasti juhlivaan brittiturismiin leimautunut.
Sitten useammalla sanalla.
Joonian saaret kuuluvat Kreetan, Evian ja muutamien Pohjois-Egean saarten kanssa pinta-alaltaan ja/tai väkiluvultaan Kreikan suurimpiin saariin. Tällä pohjalla ei yllätä, että Zakynthoksen tunnelma on erilainen kuin pienempien paikkojen, kuten useimpien Kykladien, Sporadien ja Dodekanesian saarten.
Zakynthos Townin modernia arkkitehtuuria.
Zakynthos on kaiken kaikkiaan sopiva lomakohde turistille, joka ei kaipaa historiallisia nähtävyyksiä tai perinteistä kreikkalaista saaritunnelmaa.
Täällä juhlitaan ja löhöillään rannalla. Ja bongaillaan uhanalaisia kilpikonnia.
Tottahan toki Zakynthos on kaunis ja siellä on upeita rantoja ja kuvauksellista luontoa oliivilehtoineen ja dramaattisine rantakallioineen, mutta se on kaunis aivan eri tavalla kuin vaikkapa Milos, Folegandros tai Mykonos, Santorinista puhumattakaan. (Okei, mitään Kreikan saarta ei voi verrata Santoriniin.)
Zakynthoksen kauneus on niin sanotusti tavallista verrattuna muihin, tunnelmaltaan ainutlaatuisempiin paikkoihin. Ja tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, joku muu kokee Zakynthoksen kenties eri lailla ja jokaisen kokemus on yhtä oikea. :)
Vierailin Zakynthoksella pääkaupungin lisäksi yhdeksässä kylässä, joista osa tosin on lähes yhteenkasvanutta, alueen päätien ja rannan tuntumaan rakennettua turistialuetta vailla kylämäisiä piirteitä.
Yhden päivän vietin risteillen koko saaren ympäri, eli vaikka en kaikkiin pohjois-Zakynthoksen kyliin päässytkään, voin ainakin sanoa nähneeni koko saaren rannikon.
Kerí
Tutustuin viikon aikana myös muuan paikalliseen, joka yllätti minut sanomalla (vaikka zakynthoslainen henkeen ja vereen onkin), että ”et missannut mitään kun et nähnyt saaren aidompia kyliä” (tai näinhän mä yhden, Kerín).
Miehen mielestä Zakynthoksen kylät eivät ole erityisen kuvauksellisia. Kaverin lojaaliutta kotisaartaan kohtaan kuvaa mielipiteestä huolimatta se, että vaikka hänen perheellään on talo myös Ateenassa, ja hän työllistyisi pääkaupungissa paljon paremmin (mies on ammatiltaan saksan opettaja), hän ei halua lähteä Zakynthokselta.
Zakynthos Townin vaatimattomalla, ilmaiset aurinkotuolit tarjoavalla pikkukivirannalla ei turisteja näy
Kohtasin muitakin hyvin tiukasti Zakynthokselle juurtuneita ja melkein pelkästään siellä pysytteleviä paikallisia. Eräs jututtamani keski-ikäinen nainen ei ollut mm. edes koskaan käynyt naapurisaarella Kefaloniassa, joka on tunnin laivamatkan päässä…!
Tie Kerín kylästä alas rannikolle
.
Jos bilemeininki kiinnostaa, niin silloin Zakynthos on varmasti oikea kohde Kreikassa. Laganasin rannikko saaren eteläosassa on melkein yhtä suurta baaria, opaskirjani sanoin ”a 24-hour party venue that doesn’t give up from Easter till the last flight home in October”.
Alueella kohtaa lähes pelkästään rannekkein varustettuja all-inclusive-rantahotelleissaan majailevia brittituristeja jotka juovat, juovat ja juovat. Kaikki Zakynthoksella puhuvat Laganasista ”paikkana, jossa ne juo”.
Laganas
Ajoin Laganasin läpi matkalla Kerín kylään. Se oli pelottavan näköinen. Ei melkein Kreikaksi tunnistaisi… Ei mutkittelevia pikkukatuja ja kujia, ei aukioita tai puistoja joilla vaellella eikä paikallista asutusta. Vain yksi todella pitkä, leveä katu reunustettuna baareilla ja ravintoloilla.
Laganas
Ihmisten lomakohdevalinnat ovat niin kiinnostavia. En minä party-reissaamista tuomitse, hell no, sehän on hauskanpitoa siinä missä luostarivierailu tai museot toisille. ;) Mutta juhliakin voi eri tyyppisissä paikoissa.
Esimerkiksi Mykonos on legendaarinen bilesaari, ehkäpä se Maineikkain. Mykonoksella saat loputtoman baarilabyrintin ja aamusta-iltaan tanssimusaa huudattavien upeiden rantaklubien lisäksi kaupan päällisinä myös yhden Kykladien kauneimmista, kuvauksellisimmista kylistä. Samoin Skiathos, Ios, Kos ja Santorini ovat tunnettuja niin vilkkaasta bile-scenestään kuin tunnelmallisesta kauneudestaan.
Silti joku menee Laganasiin. Meitä on moneksi.
Limni Keriou
Eniten mieleeni Zakynthoksen suosituista turistikohteista olivat häkellyttävän kirkasvetisen rannan äärellä nököttävä pikkuinen Limni Keriou sekä vilkas, Laganasin jälkeen saaren suurin turistikeskittymä Tsilivi.
Nämä paikat ovat enemmän perheorientoituneita. Toki Tsilivissäkin oli pääkadun varrella baaria baarin perään joissa britit seuraavat jalkapalloa, mutta tunnelmaltaan ja rakenteeltaan Tsilivi on ehdottomasti lämpimämpi ja inhimillisempi kuin Laganasin partyrannikko.
Saaren ympäri-risteilystä sanon vain, että jos teillä ikinä on mahdollisuus päästä vastaavalle risteilylle ympäri Miloksen, älkää missatko tilaisuutta.
Kun on Miloksen risteilyn tehnyt, on muilla paikoilla enää heikot tsäännssit häikäistä omalla versiollaan. Kaikki kreikkalaiset tuntevat Miloksen rannikon häkellyttävän dramaattiset kalliot, kivien värit ja upeat luolat. Tämän kokeneena Zakynthoksen tarjokas jäi vain kalpeaksi aavistukseksi. Valtaosa maisemasta on pelkkää karua ja kuivaa kalliota. Mutta kuuluisa Navaiyo eli Shipwreck Bay, joka on yksi Kreikan kuvatuimpia maisemia, on todellakin juuri niin upea kuin kuvat antavat ymmärtää.
Navaiyolla mä näin sitten caretta carettankin! Jes! Zakynthoksen visiitti ei kai ole täydellinen ilman kohtaamista kilpikonnan kanssa. :)
*
Vaikka Zakynthos ei tämän vierailun perusteella liittynyt niiden ihan suurimpien suosikkisaarteni joukkoon, löytyi saarelta kuitenkin jotain poikkeuksellista jonka vuoksi olisin voinut viipyä saarella pidempäänkin. Pelkästään sen vuoksi. Kerron tästä löydöstä myöhemmin omassa jutussaan.
Jätän pian hyvästit kivalle parvekkeelleni ja sen maisemalle.
Olen käyttänyt matkabudjettiani jo maanantaille saakka. Ei välttämättä hyvä asia.
Minulla on ikävä Santorinia.
Söin tänään kanelilla maustetun uunimunakoison.
Alan epäillä onko Korresin Aloe-hoitoaineessa sittenkin jotain mätää.
Kainalooni koskee ja lähetin lääkärikaverille huolestuneen tekstiviestin. Miten kainaloon voi koskea?
Minulla on myös ikävä Paroksen vanhaa kaupunkia.
Yhdestä kynnestäni lähti taas geelivahvistus. Toinen irtoaa kohta.
En ole tainnut kiintyä Zakynthokseen.
Kaipaan raejuustoa.
Olen pitänyt tällä viikolla vain kolmea eri paitaa.
Näin eilen vihdoin kilpikonnan. Se oli yksin ja hyvin pieni.
Lähden huomenna Kefaloniaan.
Minkähän takia sanotaan 'Kefaloniassa' ja 'Kefaloniaan', eikä 'Kefalonialla' ja 'Kefalonialle'. Saarillahan ollaan aina lla tai llä, ei ssa tai ssä.
Santorini....
Mitä enemmän näitä Kreikan mestoja koluaa, sitä selkeämmin näkee tiettyjen paikkojen aivan poikkeuksellisen uniikin vetovoiman.
Löytyykö Joonialta Santorinin haastajaa...?
P.S. Mieheltä tuli viestiä että onko mulla kaikki kunnossa kun postauksesta kuulema sai kuvan että kaikki *ituttaa. Apua, ei tämän sellaista pitänyt viestittää..! Täällä on ihanaa vaikka raejuusto onkin harvassa ja kallista ja kynnet irtoaa ja kainalo kipeä ^_^ Nuohan on pikkuseikkoja :)
Lisätään sitten loppuun vielä positiivista :)
Rannalla oli tänään älyttömän suloinen koira joka osallistui isäntänsä ja emäntänsä vesipallopeliin iloisesti haukkuen ja vedessä pelmuten. Selvästi sillä oli sanansa sanottavana pallon heittelijöiden tekniikasta :)
Rannalla oli myös harvinaisen söpö lapsi jonka kiharainen, räjähtänyt hiuspilvi näytti siltä kuin joku olisi hieronut lapsukaisen päähän ilmapalloa viimeiset 10 minuuttia.
Menin iltapäivällä bussilla Tsiliviin ja jäin rannalle lukemaan kirjaa vaikka oli tarkoitus tutustua kylään. Oli hyvä olla juuri siinä, lämmössä ja rauhassa. Katselin välillä uneliaasti rannalla käveleviä ihmisiä ja mietin kaikkia Kreikkaan liittyviä muistoja. Laitoin miehelle yhden muiston tekstiviestillä. Kun söimme illallista viime vuonna Naxoksen vanhassa kaupungissa, viehättävällä pienellä sisäpihalla. Ajattelin balsamicokastikkeella valeltuja grillikasviksia. Sitten melkein nukahdin.
Hyvää iltaa :)
Tunnelmien jakaja täällä jälleen hei. Saanko avautua teille? Te kun olette mun matkaseuraa, niin juttelen mielelläni teille. Ei tuo mies jaksa kaikkea kuunnella, äskenkin totesi chatissa että "...minä katselen nyt pääministerin paatoksellisen puheen kansalle". Jäin toiseksi Sipilälle.
Istun tässä vuokrahuoneeni parvekkeella ja syön iltapalaa. Alhaalta kalatavernasta leijailee vastustamattomia tuoksuja, ihmiset istuvat pöydissään kirjaimellisesti parvekkeeni alla. Hauskaa. Näen jokaisen lautaset sisältöineen...
Omalla lautasellani on salaattia, joka aiheuttaa närkästyksen tunteita. Helkkari - mua kusetettiin eilen vihanneskaupassa! Miten saatoin antaa tämän tapahtua itselleni Kreikassa... Minä, joka yleensä älähdän heti jos vaikka annoskin on ravintolassa liian pieni. Näemmä on vielä opeteltavaa kusettavien vihanneskauppiaiden kohtaamisessa.
Kreikassa vihannekset kannattaa aina ostaa omista vihanneskojuistaan, ei supermarketeista. Toki silloin tällöin hyödynnän myös markettien vihannesosastoa vaikka aikaa säästääkseni, mutta parhaat ja halvimmat hedelmät ja vihannekset saa ilman muuta suoraan hevi-kauppiailta.
Ostin eilen vihannestyypiltä kolme tomaattia, neljä pientä porkkanaa, yhden kurkun ja 30 g rasian oliiveja. "Three-fifty, is it okay?" äijä sanoo. Kysyy vielä, is it okay, eli varmisti hyväksynkö ylihinnan. Olin ajatuksissani mutta reagoin kyllä hintaan, mitäs ihmettä, tällainen setti maksaa yleensä - oikeasti - ehkä runsaan euron. "Three fifty?" Äijä nyökkää. Jostain syystä ärhäkkä koira minussa hyytyy. Äijä napittaa minua. Maksavatkohan oliivit sitten niin paljon... mietin sanomatta mitään. Ehkä valitsemani oliivit ovat jotain kallista erikoissorttia. Hintoja ei ole missään näkyvillä.
Ja mä vain maksan mutisten.
Maisema domatian parvekkeelta Zakynthos Townin rantakadulle
Vasta kämpillä katsoin kuittia. Tomaatit - euron. Kurkku - euron. Oliivit - euron. Porkkanat - 50 senttiä. Just. Turistilta triplahinta, ei tuo muija mitään tajua. Supermarketissa kurkun kappalehinta on 55 senttiä ja porkkanoiden kilohinta alle euron. No, kai ne eurot menee tarpeeseen, murr. Jokaiselta tyhmältä turistilta kun veloittaa euron parista vihanneksesta niin ei taida tuota kauppiasta juuri kriisi vaivata.
En mä siitä närkästynyt että menetin kaksi euroa, ihan niin tiukilla ei ole matkassa ;) Se ketuttaa, että ylipäänsä tulee huijatuksi.
*
Tänään tein jotain hullua. Jonkun mielestä kaukana sellaisesta, mutta minulle suuri juttu. Päätin vuokrata mönkijän. En ole eläessäni ajanut sellaisella. Hyvä jos osaan enää ajaa autoakaan, ajettuani rakkaan Ooppelini (R.I.P.) Ahvenanmaalla katolleen vuonna 2007 minulle on jäänyt suuremman luokan ahdistus autoilua kohtaan.
Päätin, että haluan tutustua saareen myös omillani, en pelkästään paikallisliikenteen voimin. Oma menopeli kuitenkin tuo ihan erilaisen vapauden. Voi pysähtyä minne haluaa ja viipyä niin kauan kuin haluaa.
Autoon ei ole varaa, eikä kyllä itse asiassa mönkijäänkään. Silti istuin halvimman ja heikkomoottorisimman nelipyörän satulassa puolilta päivin. Säästetään sitten Kefaloniassa....
Törmättyäni rotvalliin heti bensa-asemalta ulos ajettuani vuokrafirman äijät pysäyttivät minut huolestuneina ja ehdottivat vakavasti ajokin vaihtoa autoon. Jäin firman pihaan ajamaan vartiksi ympyrää kunnes tuntui siltä että olin saanut paremman tuntuman kaasuun. Ei mikään hienovaraisin ajettavuudeltaan tämä malli...
Sitten vain tien päälle. 20 kilometrin maisemienkatselu-ystävällisellä tuntivauhdilla edeten kirjaimellisesti möngin läpi Vassilikoksen niemimaan. Jätin autoista huutelijat omaan arvoonsa - pääasia että mulla pysyi vehje hallinnassa. :)
Vassilikoksen niemi on Laganasin lahden ohella Zakynthoksen turistialue nro 1. Ajelullani saatoin todeta, että Zakynthos Town on minulle juuri se oikea majoituspaikka. En tiedä mitä tekemistä keksisin näissä turistikylissä. Vassilikoksen niemen kylät eivät oikeastaan ole edes kyliä vaan turistikeskittymiä, eli niemimaan läpi kulkevan tien reunoille rakennettuja keskuksia ravintoloineen ja hotelleineen ja tietysti upeine rantapalveluineen. Pysähdyin kolmeen suosituimmista.
Argassi on alueen suurin ja kehittynein keskittymä, eli yhtä kuin erittäin monta ravintolaa, baaria, hotellia, domatiaa, matkamuistomyymälää ja supermarkettia tien kummallakin puolella.
Ano Vassilikos on toiseksi suurin keskus, täällä pysähdyin upealle Banana-rannalle jossa pulitin vielä komeat 6 euroa aurinkovarjollisesta aurinkotuolista.
Yerakas on niemen eteläisimmässä kärjessä, ja tunnettu paitsi kultaisesta hietikostaan, ennen kaikkea Caretta caretta - eli valekarettikilpikonnien pesimäalueena. Rannasta vain pieni siipale on auringonpalvojille sallittua aluetta, loput on rajattu kilpikonnille. Konnien pesimistä seurataan tarkkaan ja rannalla on taulukko johon päivitetään joka päivä havaitut uudet pesät ja munat. Sympaattista. Zakynthos on harvinaisten valekarettikilppareiden tärkeintä muninta-aluetta Välimerellä.
Olen siitä erikoinen Kreikan-kävijä, että rannat ovat minulle toissijainen kiinnostuksen kohde. Käyn niillä ihan mielelläni jos on aikaa ja niitä sattuu reitin varrelle, mutta kylät ja kaupungit ovat ehdottomasti enemmän minun juttuni.
Mönkijä on minulla vuokralla huomiseen saakka, ja huomenna on tarkoitus lähteä varhain aamulla matelemaan kohti Kerin kylää saaren länsirannikolla. Keriä on suositeltu minulle yhtenä Zakynthoksen kauneimmista kylistä, eikä sinne pääse paikallisliikenteellä --> budjetin ylitykselle perustelu ;)
Harmittaa kovasti, että valtaosa saaren alkuperäisistä, perinteisistä kylistä on bussiverkoston ulkopuolella. Bussit palvelevat lähinnä pääkaupungin ja turistikeskittymien väliä kulkevia turisteja. Tämä on näitä kengännauhabudjettimatkailun varjopuolia... Kun ei pysty vuokraamaan autoa, jää monissa paikoissa hurjan paljon niitä kiinnostavimpia paikkoja näkemättä.
No niin, Mr. Karkkipäivä on palannut chattiin. Täytyypä kysyä mitä se Sipilä kansalle lausui.
P.S. Mietin koko ajan juttua kirjoittaessa että mikä tuosta ylläolevasta kuvasta tulee mieleen... Nyt keksin; Dumb & Dumber. <3
Hyvää yötä - kalinichta!
Huomenet Zakynthoksen autereisesta aamusta. :)
Ajattelin heti jakaa ensitunnelmia tältä Kreikan saareltani numero 29.
Saavuin eilen illansuussa saaren pääkaupunkiin Zakynthos Towniin, jonne myös majoitun. Zakynthos Town on saarikaupungiksi suuri, ei mikään kylä vaan runsaan 10 000 ihmisen paikkakunta. Näin suuria kaupunkeja on vain harvoilla Kreikan saarilla, mm. Kreetalla, Rhodoksella, Syroksella sekä Joonian ja Koillis-Egean suurilla saarilla.
Ensivaikutelmani Zakynthoksesta?
Kaupungista tuli heti mieleen Karpathoksen Pigadia. Kummatkin ovat tyylillisesti enemmän moderneja kaupunkeja kuin perinteisen saaristoarkkitehtuurin edustajia.
Pienempi Pigadia tosin on rakenteeltaan ja ympäröiviltä maisemiltaan vielä pittoreskimpi ja tunnelmaltaan, lempisanani; sympaattisempi. Zakynthos Town on saaristomittakaavassa kunnon "city" - täällä on pitkä, näyttävä kävelyostoskatu ja kosmetiikkaliike Hondos Center'kin, mikä viimeistään vahvistaa kaupunkistatuksen :D
Kuvat ovat tämän aamun lenkiltäni. Vihdoin "ponipopot" pääsivät toimintaan :) - Ateenan asfalttiviidakossa ei hirveästi tehnyt mieli lenkkeillä.
Rantakadulla oli ihana hölkätä nousevan auringon pikkuhiljaa värjätessä heräilevää kaupunkia lämpimällä sävyllään. Kun aurinko on kivunnut horisontin ylle, ei ainakaan tällaisella pohjoisen likalla ole enää mitään asiaa juoksemaan - kuumuus nousee hetkessä 30 asteeseen. Eivätpä kyllä kreikkalaisetkaan juuri lenkkeile auringossa - paikallisia näkee lenkillä joko hyvin varhain aamulla tai myöhään illalla, jopa yöllä.
Saarilla on tosiaan eroja, ja tällä kertaa voi sanoa, että olipa hyvä että olin varannut ensimmäisen yön ennakkoon netissä.
Olen kertonut aiemmin, kuinka Kreikan saarilla on helppoa saada vuokrahuonemajoitus ilman ennakkovarauksia, kun huoneiden isännät ja emännät ovat satamassa aina laivoja vastassa asiakkaiden toivossa. Näin siis ainakin sesonkiaikaan, pitkälle lokakuuhun useimmilla saarilla.
Zakynthoksella on toisin. Vastassa ei ollut yhtäkään huoneen tarjoajaa.
Booking.comin Zakynthoksen "Rooms To Let" -valikoimasta olinkin jo saattanut päätellä, ettei Townissa ole yhtä runsaasti vuokrahuoneita kuin saaren varsinaisilla turistien suosimilla alueilla, eli kylissä lähellä hiekkarantoja. Itse asiassa en löytänyt netistä yhtäkään domatiaa joka sijaitsisi nimenomaan Townissa, joten päädyin buukkaamaan halvimman löytämäni hotellin (30 €) aivan keskustassa. Arvelin, että vuokrahuoneen löytää sitten helpommin paikan päältä.
Zakynthokselle saavuttuani ja muutamaa paikallista konsultoituani kävi ilmi, että Townissa on vain muutama hassu domatia. Kukaan ei osannut nimetä niistä yhtäkään tai neuvoa mistä voisin lähteä niitä etsimään. Täällä ei ole edes muille saarille ominaista Room Owners' Associationin kopperoa satamassa.
Minulla tuntuu usein olevan hyvä tuuri matkassa täällä Kreikassa reissatessa (eräs laivassa tapaamani paikallinen mm. katsoi vieraanvaraisuus-velvollisuudekseen maksaa taksini satamasta hotellille...!), ja niin myös tällä kertaa. Ollessani illallisen jälkeen kävelyllä Townin rantakadulla, silmiini osui erään ravintolarakennuksen seinässä, ylhäällä toisen kerroksen kohdalla, juuri se teksti jota hain; "Enoikiazomena domatia".
Kysyin ravintolan työntekijältä, tiesikö hän mahdollisesti, kuka domatian omistaa. Hetkeä myöhemmin paikalle oli hälytetty huoneita vuokraava nainen.
15 minuuttia myöhemmin olin tehnyt kaupat huoneesta :) Koska huoneita on kaupungissa tarjolla todella vähän eikä kilpailua juuri ole, joudun maksamaan budjettiini hieman liian korkean hinnan; 30 euroa / yö, mutta se on nyt otettava. Muussa tapauksessa joudun majoittumaan kaupungin ulkopuolelle --> tarvitsisin auton tai joutuisin kulkemaan bussilla joka tapauksessa Zakynthos Townin kautta päästäkseni muihin saaren kyliin = kustannuksia nekin.
Vuokraemäntä oli tiukkana hinnan kanssa ja 5 euroa oli enin mitä hän suostui hintaa alentamaan. Omat kokkaukset siis kutsuvat...
Däämn... ja domatian alakerrassa kun on yksi saaren parhaita kalaravintoloita....
Viivyn Zakynthos Townissa ainakin seuraavat viisi yötä. Katsellaan sitten mikä on fiilis.
Tykkään tästä kuvasta. :) Otin sen ajastimella ja juuri laukaisimen napsahtaessa kuvaan hölkötteli katukoira. :)
.
Tänään aion kiertää kaupungin kadut perusteellisesti ja kävellä ylös linnoitukselle. Kuuma päivä taas tulossa!
Eilen illalla sattui jotain, joka jälleen todistaa maailman käsittämätöntä pienuutta - ja sattumien hämmästyttävää todennäköisyyttä.
Yksi Ateenassa asuvista ystävistäni on suomalainen Tiina. Tiinan Suomessa asuvalla Eveliina-siskolla oli tarkoitus yllättää Tiina tänä viikonloppuna yllätysvierailulla Ateenaan. Eveliina oli kertonut minulle yllätyksestä jo aikaisemmin ja vannottanut minua pitämään salaisuuden. En ollut möläyttänyt mitään koko viikolla ja hykerrellen odottelin viikonloppua. Tällaiset ylläri-ilahdutukset on ihan parhaita, enkä tietenkään missään nimessä halunnut pilata Even suunnitelmaa.
Tiina oli tarkoitus yllättää eilen illalla. Minulla ja Tiinalla oli tapaaminen aikaisemmin illalla, eikä minulla ollut mitään tietoa miten Eveliina oli aikonut yllätyksen toteuttaa. En edes tiennyt missä päin Ateenaa Eve majaili, hän oli saapunut Ateenaan edellisenä päivänä ja mennyt jonkun kaverin luokse. Ettei yllätys vahingossakaan menisi pilalle, Eve oli vain kertonut minulle että "Näen Tiinan tänään kello 20 jälkeen". Siinä kaikki mitä tiesin, eikä Evellä luonnollisestikaan ollut mitään tietoa siitä, mitä minä ja Tiina aiemmin illalla tekisimme.
No. Tapasimme Tiinan kanssa Monastiraki-aukiolla, ja ehdotin, että menisimme maanantaina löytämäni hostellin kattoterassille, se kun sijaitsee ihan kulman takana Monastirakilta. Halpaa viiniä ja kivat maisemat :)
Kun astuimme ovesta kattobaariin, niin kukas siellä istuukaan ellei Eveliina.
Hetken kaikki vain tuijottivat toisiaan hiljaisuuden vallassa ja sitten alkoi iloinen ja häkeltynyt huuto. Tiina tunnusti, ettei hän ollut ensimmäisten sekuntien aikana edes tunnistanut siskoaan, koska ei tietenkään mitenkään voinut odottaa näkevänsä Even yhtäkkiä Ateenassa.
Olin niin järkyttynyt - miten Eve saattoi olla täällä?? Kaikista Ateenan tuhansista paikoista? Kaupungissa on neljä miljoonaa ihmistä ja me kohtaamme Psirrin sivukadulla sijaitsevan hostellin katolla!
Eve ei lue blogiani enkä ole maininnut hänelle AthenStyle-hostellia, minulta hän ei siis ainakaan ollut saanut vinkkiä paikasta. Ja nyt mä vahingossa pilasin yllätyksen...!!
Tai, no, yllätyshän se todellakin oli, vielä suurempi kuin suunniteltu, eikä Eve onneksi pahoittanut mieltään ja meillä oli tosi hauskaa.
Toisaalta, miten tällaisesta uskomattomasta sattumasta olisikaan voinut suuttua...! ^_^ Minua kuitenkin harmitti kamalasti kun Even alkuperäinen suunnitelma meni pieleen.
Nyt yllätyksen kohteeksi joutui lopulta Eve itsekin ja nauroimme koko illan tilanteen hullua mahdottomuutta joka kuitenkin tapahtui.
Kävi ilmi, että myös Eve oli hostellissa ja sen baarissa ensimmäistä kertaa. Hän ei ollutkaan majoittunut kavereille vaan lyönyt vain googleen "Hostels in Athens", ja AthenStyle oli ollut ensimmäisten hakutulosten joukossa.
Niinkuin Even ja Tiinan odottamattomassa kohtaamisessa ei olisi jo ollut tarpeeksi "viihdettä", tapasimme terassilla vieläpä joukon mukavia suomalaisia. Suomalaisiin törmää Ateenassa todella, todella harvoin. En itse asiassa muista koskaan kuulleeni suomea Ateenan kaduilla. Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset suuntaavat saarille, Ateenassa tapaa kaikkein eniten amerikkalaisia ja aasialaisia turisteja.
Yksi porukan suomalaisista on hostellissa töissäkin. Terkut Julialle jos luet tätä! :)
Tällainen tarina Ateenasta tänään.
Huomisesta eteenpäin tarinat siirtyvät saaristomaisemiin.
Nähdään Zakynthoksella! :)
.
Ateenan kävijät tuntevat varmasti Plakan, vanhan kaupungin alueen.
Plakasta puhuttaessa opaskirjat mainitsevat usein myös Anafiotikan, pienen kaupunginosan Plakan ylärinteellä. Alueella on aivan erityinen tunnelmansa ja arkkitehtuurinsa. Anafiotika on itse asiassa kuin pienois-Kykladit keskellä pääkaupunkia.
Mutta kuinka moni turisti oikeasti löytää Anafiotikan? Kortteli on todellisuudessa yllättävän vaikea löytää, sillä sinne on vain kolme sisäänkäyntiä, joista yksikään ei sijoitu turistien valtaväylille. Itsekin luulin tuntevani Anafiotikan useiden kymmenien Ateenan vieralujeni jälkeen, mutta arvatkaas mitä - löysin korttelin ihan vahingossa vasta viime syksynä...! Alue, jota olin luullut Anafiotikaksi, olikin ylä-Plakaa.
Olin löydöstä niin haltioissani, että minun piti saman tien kirjoittaa siitä teille juttu. Mutta, kun minulla on tämä "luksusongelma" eli liikaa materiaalia ja ideoita blogipostauksiin, niin Anafiotika sai jäädä odottamaan tähän syksyyn. Näin kävi kreikkalaisen ruokakatsauksenkin kanssa, joka ilmestyi vuoden viiveellä. :)
Mutta nyt; annan teille avaimet Anafiotikaan. Jos koskaan tulette Ateenaan ja haluatte tehdä persoonallisen kävelyn jonnekin pois turistikeskustasta, Anafiotika on ehdoton.
Merkitsin karttaan Anafiotikan sisäänpääsyreitit kirjaimilla.
A on kaikkein "vaihtoehtoisin" ja oma suosikkini, sijaitsee Pritaniou- ja Stratonos-katujen kulmassa.
B on viehättävin ja "vähiten pelottava" :D sisäänkäynti Stratonos-kadun toisesta päästä. Pääset tänne kulkemalla Plakasta ylös suosittua ravintolakatua Thespidosta (yksi Plakan pääkaduista, Kydathineon, muuttuu Thespidokseksi Adrianou-risteyksen jälkeen). Käänny Thespidoksen yläpäässä heti jyrkästi oikealle ja tulet Akropolin reunaa kulkevalle Stratonos-kadulle (moni ei tajua kääntyä tästä koska katu näyttää tyhjältä eikä vaikuta millään lailla kiinnostavalta.) Se vie sinut suoraan Anafiotikaan.
C-sisäänkäynti on Akropolin toiselta puolelta kukkulan reunaa seuraavalta Theorias-kadulta. Käänny Theoriakselta jyrkästi ylöspäin, katu muuttuu kapeammaksi, Anafiotikan korkeimmalla kohdalla kulkevaksi poluksi. Voit laskeutua tältä polulta mitä tahansa portaita, niin pääset Anafiotikaan. Ränsistyneet, töherrellyt ja rikkaruohoja kasvavat portaat näyttävät erittäin epäilyttäviltä, mutta sinne vain :) Kortteli on turvallista aluetta.
Tässä on oma lempparisisäänkäyntini eli A. Juuri tästä menin sisään kun vahingossa löysin Anafiotikan. Katu on Pritaniou, ylin karttaan merkitty ja nimetty katu Plakassa.
Koska tykkään samoilla kaiken maailman epäilyttävänkin näköisillä alueilla ja etsin aina kaikkea kuvauksellista, päätin kääntyä Pritanioulta lähtevälle porrasmaiselle "kadulle" ränsistyneen graffiti-charmin houkuttamana.
Eli tästä. Porraskatu on nimeltään Stratonos, ja on ainoa Anafiotikan läpi kulkeva katu jolla on nimi. (Tämä selvisi minulle vasta myöhemmin, en vielä kadulle kääntyessäni tiennyt että tulisin päätymään kätkettyyn Anafiotikaan :D)
Tulisiko teille mieleen kääntyä tästä? No ei varmasti kovinkaan monelle turistille, siksi Anafiotika jääkin monelta löytämättä.
Kävele suoraan eteenpäin oikeanpuoleisen kuvan kapeaa käytävää.
Eli tätä.
Tulet tämännäköiselle graffitien reunustamalle käytävälle.
Kun käännyt graffitikäytävän kulmasta, tulet rauniopihalle. Rohkeasti eteenpäin vain portaisiin :)
Jatka portaita ylös ja eteenpäin kapeaa, käytävämäistä, muurin reunustamaa katua.
Tämä raunioalue Anafiotikasta on täysin hylättyä, mutta ainakin päiväsaikaan täysin turvallinen. Olen ensikävelyn jälkeen kulkenut reitin lukuisia kertoja eikä täällä hengaile koskaan ketään "epäilyttäviä" tyyppejä vaan kadut ovat tyhjiä ja hiljaisia.
Kapealta käytäväkadulta putkahdat yhtäkkiä...
...tällaiseen maisemaan. Valkoiseksi kalkittuja taloja Kykladien tyyliin ja paljon kukkaistutuksia.
Voisiko olla suurempaa kontrastia graffitien peittämään kortteliin jonka läpi juuri kuljit? Juuri tämän kontrastiefektin vuoksi "raunioreitti" Anafiotikaan on suosikkini :)
Tulet kadunkulmaukseen jossa on kyltti "Acropolis". Mene kyltin osoittamaan suuntaan kahden rakennuksen välistä (kuvassa).
Tulet mitä ihastuttavimpaan kortteliin, "pikku-Anafiin", ja Ateena tuntuu yhtäkkiä kovin kaukaiselta. Olet valkoiseksi kalkittujen talojen keskellä, ihan kuin pienessä saaristokylässä
Kaupunginosa on rakennettu 1840-luvulla, ja sen nimi tulee Kykladien saariryhmään kuuluvasta Anafin saaresta. Anafiotika --> "pikku-Anafi". Anafilta ja muilta Kykladien saarilta tuli Ateenaan paljon työmiehiä rakentamaan uutta asuinaluetta, ja he rakensivat omat kotitalonsa Kykladien tyyliin.
Vielä tänäkin päivänä korttelissa näkee Anafi-julisteita joidenkin rakennusten ulkoseinillä.
Jos menet ylös mitä tahansa portaita tai kapeaa katua, tulet Akropolin reunaa seuraavalle Anafiotikan "yläkadulle". Täältä on upeat maisemat Ateenan keskustaan ja Lykavittos-kukkulalle.
Täältä tapaa usein kaveriporukoita picnicillä ja viinilasien kanssa nauttimassa rauhallisemmasta "alternative"-Ateena-kokemuksesta maisemineen, ilman turistien hälyä.
Jos Pritanioulta lähtevä graffitireitti tuntuu liian epäilyttävältä, kokeile sisäänkäyntiä B Stratonoksen toisesta päästä.
Kun käännyt Stratonokselle aiemmin mainitulta ravintoloiden reunustamalta Thespidos-kadulta, tulet aukiolle, jonka reunassa on pieni valkoinen kirkko. Kyltissä lukee "Church of Ayios Georgios of The Rock". Voit joko kääntyä kirkon vierestä vasemmalle rinteeseen johtavia portaita ja pääset Anafiotikan yläkadulle eli maisemareitille, tai jatkaa kirkolta suoraan eteenpäin, jolloin edessä on tämä katu:
Katu johtaa samaan pisteeseen mihin putkahdat rauniokaduilta.
Anafiotkan kaduilla ei ole nimiä lukuunottamatta tämän kadun alapuolella kulkevaa, samansuuntaista, ränsistyneempää katua, joka on jatkoa Thespidosin kulmasta alkaneelle Stratonos-kadulle. Katu johtaa portaille Pritaniou-kadun kulmaan.
Anafiotika on niin pieni alue, että täällä ei tarvitse pelätä eksyvänsä vaikka kaduilla ei olekaan nimiä.
Jos menet ylös päin, tulet aina lopulta Anafiotikan yläkadulle Akropolin rinteen reunaan, jos taas menet alaspäin, päädyt raunioreitille tai Stratonokselle, jotka vievät sinut takaisin Plakaan.
Eikö ole kaunista? Aivan erilaista kuin muualla Plakassa tai Ateenassa ylipäänsä. Jotkut Anafiotikan "kadut" ovat niin kapeita, että niitä pitkin on enemmänkin hivuttauduttava kuin käveltävä, mutta katuja ne tosiaan ovat ja vievät sinut aina uusille portaille ja käytäville. Saattaa tuntua yksityisyyden rikkomiselta kulkea niin lähellä ihmisten ovia ja ikkunoita, mutta korttelin asukkaat eivät häiriinny siitä, että puikkelehdit heidän kotiensa keskellä.
Anafiotikan tunnelma on vain koettava! :) Ravintoloita tai kahviloita täällä ei ole, mutta tee niinkuin paikalliset ja ota eväskorin mukaan ja pysähdy yläkadulle nauttimaan maisemista.
.
Kuvasin viime syksynä myös pienen Anafiotika-videon, jossa näkyy ehkä parhaiten korttelin rakenne pikkuruisine, kapeine käytävineen:
Perinteeksi muodostunut katsaus matkakosmetiikkaan :)
10 kilon käsimatkatavaralaukustani kosmetiikka ja kauneudenhoitoon liittyvät härpäkkeet vievät tilaa 2 x litran kokoisen minigrip-pussin verran. Tai yhden ja puolen, toinen (jossa ei-nestemäiset) ei ole täynnä.
Aloitetaan meikeistä.
Mukaan päätyi yhteensä kuusi eriväristä rajauskynää. Viime vuonna huomasin kaipaavani lisää värejä kun mukana oli vain ruskea, turkoosi ja sininen kynä.
Peiteaine vaihtui ensimmäistä kertaa Dermablendin tummimpaan sävyyn, sillä rusketun aika voimakkaasti eikä Suomen oloissa käyttämäni sävy ole koskaan sopinut mun Kreikka-iholle. Silti en ole jostain syystä muistanut tai vaivautunut päivittämään peiteainetta rusketuksen tasolle. Nyt muistin, että minullahan on nuo mainiot Dermablend-peittarit, joiden tummin sävy #35 Sand sopii erinomaisesti ruskettuneelle iholle. Siinä on vieläpä suojakerroin 30, eli mitä parhain tuote näihin olosuhteisiin.
Ja tuo Elizabeth Ardenin purkkiin siirretty silmämeikinpohjustusaine... Muistatteko, kun kerroin siitä toukokuussa? Purkkiin siirretty jämä ei ole a) vieläkään lopussa eikä b) edelleenkään millään lailla kuivahtanut. Niin mahtava tuote!!
MACin maskarasta on tulossa pian oma arvostelunsa. On ainakin 100 x mieluisampi matkaseuralainen kuin viime syksynä mukaan valikoitunut Jane Iredalen ripsari joka on ehkä huonoimpia koskaan kokeilemiani maskaroita.
Biothermin littanat Sun Vivo -purkit ovat mitä oivallisimpia matkakosmetiikkapakkauksia. Tällä kertaa sen sisällä on Puhas Loodus -mustikkapuhdistusgeeliä.
Cliniquen epäkäytännöllisempi (koska lieriön muotoinen) Take The Day Off -pullo puolestaan kätkee sisäänsä Garnierin misellivettä, jolla poistan silmämeikin. Natural Coden silmämeikinpoistogeeli on nyt vihdoin loppunut.... (nyyh). Siksi Garnier.
Kuorinta on aivan ehdoton juttu matkallakin, ja littanan purkkinsa ansiosta mukana on kesäkuusta saakka kulkenut Clarinsin Gentle Refiner.
Kasvovesi on tuttuun tapaan Cliniquen Mild Clarifying, Clarinsin minipulloon lorautettuna. Tuollainen 10 ml minipullo riittää kummasti monen monta viikkoa.
Täälläkin tuttua kamaa. Hymyilyttää kun teistä moni osaa jo varmaan ulkoa mun matkakosmetiikkarutiinin ja -tuotteet :D
Eli korkea suojakertoiminen voide huulten ympäryksen melasma-alueelle (käytän tätä myös silmänympäryksillä), ja koko kasvoille sitten matalampi suojakerroin. Biothermin pullossa Clarinsin aurinkovoidetta. Kömpelön muotoinen Clarins-tuubi sai jäädä kotiin.
Ja kuten EkoPharma-postauksessa tuli hehkutettua, ainoana kasvojen kosteustuotteena mukaan lähti EkoPharman Tyrni-silmänympärysvoide, jota käytän koko kasvojen iholla. Luulen, että voiteen appelsiinisesta tuoksusta muodostuu tämän matkan "signature-tuoksu". :)
Hiustuotteet: tutut Casting-hoitoainepakkaukset, tällä kertaa täytettynä Aubreyn Rosa Mosqueta -hoitoaineella.
Shampooksi valikoitui kuin valikoituikin lopulta ei-nestemäinen, koska litran pussiin ei olisi enää mahtunut shampoota. Ma Provencen palashampoo ei ole saippuaa, vaan sulfaattipitoista, kiinteään muotoon tehtyä "perusshampoota". Lähmätukka à la 2013 ei todellakaan enää ole tavoitteena...! :)
Kynsijutut.
Muita härpäkkeitä. Creme Intexillä nitistetään näppylät (joita hiessä ja aurinkorasvassa kylpevään naamaan on jo ehtinyt pompsahdellakin viikon aikana), Kuopion torimarkkinoilta ostetulla Pihkavoiteella hoidetaan haavat (erinomainen tökötti!!), tiskiaineella puhdistetaan silmälasit.
Tällä kertaa huulirasvoja lähti mukaan kaksi, viime vuodesta viisastuneena.
Nuo pikkuiset, violetit, mehiläiskuvioidut Tweezerman-pinsetit on jotain niin suloista...! Olen ne muinoin saanut blogin kautta. En ole juuri tuolla kuviolla varustettua nähnyt missään myynnissä.
Matkakoon raspi on muuten iHerbin kylkiäisiä! :D Sieltä saa välillä kaupanpäällisrihkamana hyödyllisiäkin juttuja. Esim. iHerbin pyykkipojat on ihan parhaita avattujen jauho- ja kahvipussien sulkijoita. :)
No mutta - - entäs kroppajutut?
"Eikö sulla ole mukana suihkugeeliä tai vartalovoidetta?"
Ei. En pakannut niitä mukaan, koska....
....minulla on Ateenassa jemmattuna oma Kreikka-kassi! :) Joku kenties muistaakin tämän ah-niin-ruman-mutta-käytännöllisen hankinnan viime syksyltä.
Olen joka syksy ostanut paikan päällä jonkun halpiskassin jossa kuljetan kaikkea sitä mikä ei mahdu käsimatkatavaralaukkuuni; Suomesta mukana tulleita kylmemmän sään vaatteita (päällä lentokoneessa), ruokatavaroita (kyllä, saarelta toiselle kulkee mukana myös elintarvikkeita) ja paikan päällä hankittuja kosmetiikkatuotteita. Viime syksynä tajusin, että tyhmähän minä olen kun olen ennen heittänyt laukun menemään Suomeen palatessa, kun täällä kerran asuu kavereita joiden nurkkiin laukku mahtuu mainiosti säilöön.
Laukun sisällä odotti läjä viime syksynä hankittua kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita:
Aurinkovoidetta, suihkugeeliä, vartalovoidetta, hammastahnaa, saippuaa, kynsisakset, deodoranttia, jopa kynsilakanpoistoainetta jonka olin ehtinyt unohtaa. (Kuvasta muuten puuttuu käsi- ja jalkavoiteet, ne oli toisella pöydällä kun olin just käyttänyt niitä...)
Apivita-näytteetkin jäi näemmä tänne..!
Yksi laukun sisällöstä kirvoitti erityiset naurut. Kukas se täällä, ellei meidän oma "haisuli"...
...Lushin palashampoo Godiva! Miksi helkkarissa mä olen tämän säästänyt? :D
Kiitos ja näkemiin, Godiva. Meidän ystävyytemme ei oikein ottanut tuulta alleen. :)
*
Eilisaamupäivän omistin ensi viikon reittisuunnitelman pähkäilylle.
Olin viime hetkillä vaihtamassa suunnitelmaa Joonialta tuntemattomammille Kykladeille, aloittaen joukosta Kea-Kythnos-Serifos. Myös Mariannan hehkuttama, suomalaisille varmasti ihan tuntematon Kytherakin alkoi houkuttaa. Jotenkin nuo vähemmän turistilliset paikat vetää mua enemmän puoleensa...
Kythera joutui sitten jäämään huonojen yhteyksiensä puolesta; se sijaitsee ihan erillään muista saarista ja ainoat yhteydet ovat mantereelle (Neapolis, kaukana Ateenasta ja muista satamakaupungeista) tai Kreetan Kissamokseen, ja Kissamoksellekin pääsee vain kerran viikossa keskellä yötä. Kytheraa ei oikein voi yhdistää mihinkään muuhun saareen, Kreetalle päin en ole tällä kertaa menossa.
Vietin tuntitolkulla etsien sopivia laivayhteyksiä ja majoitusta Kealta alkavalle Kykladi-reitille, kunnes väsyin sivujen huonoon informaatioon ja palasin Jooniaan. Täytyy katsoa miten kauan viihdyn Joonialla ja menisinkö Kykladeille sitten lokakuun puolella.
Bussilippu Zakynthokselle on vihdoin hankittu ja lähden matkaan maanantaina. Zakynthokselle, kuten monille muillekin Joonian saarille, pääsee Ateenasta suoraan bussilla (bussi lastataan satamassa lautan kyytiin). Käytin bussiyhteyttä myös vuoden 2012 reissulla mennessäni Korfulle. Ihan kätevää :)
Kreikkalainen keittiö. Mmmm.
Tuoreita lähiraaka-aineita, runsaasti oliiviöljyä ja auringon kypsyttämien kasvisten omaa makua. Tomaattikastiketta, valkosipulia, minttua... suolaisen fetan hapokkaalla asenteella ryhditettynä. Sitruunalla piristettyä mustekalaa jonka grillattu pinta rapsahtaa hampaissa. Viinietikassa kylpeviä sardiineja. Se täydellinen tsatsiki juuri oikealla määrällä valkosipulia... Mehukas tomaatti joka kohtaa makean punasipulin.
Sitä on kreikkalainen ruoka minulle.
Suomi. Menet ravintolaan ja avaat menun.
Alkuruoat: kolme tai neljä kappaletta - salaatti, keitto, joku bruschetta tai muu leipähomma kenties.
Pääruoat: viisi kappaletta - kolme liharuokaa, yksi kalaruoka, yksi kasviasannos.
Jälkiruoat: neljä kappaletta - jäätelöä, suklaakakkua, juustokakkua.
Kaikki ruoat mahtuvat yhdelle sivulle.
Kuulostaako tutulta? Tämä on todellisuus tavallisessa keskivertoravintolassa Suomessa.
Kreikka. Menet ravintolaan ja avaat menun.
Sivu 1: alkuruokia (vähintään 10-15 kappaletta).
Seuraava sivu: liharuokia.
Kolmas sivu: kalaruokia.
Neljäs sivu: äyriäisruokia.
Viides sivu: kasvis/ladera/mayirefta-ruokia.
Kuudes sivu: kylän erikoisuuksia.
Jne.
Ruokia yhteensä? Jopa yli 100. Ei yhtään harvinaista.
Kreikassa pelkkään ruokalistan lukemiseen voi mennä vartti tai kaksikin. Tai ehkä ruokalistaa ei ole vaan menet keittiöön ja valitset ruoat suoraan padoistaan.
Kerron teille tänään kreikkalaisesta keittiöstä ja ruokakulttuurista.
Jutusta ei tullut ihan lyhyt, mutta tätä kirjoitusta en todellakaan halunnut tiivistää. Kreikkalainen ruoka on suuri rakkauteni ja yksi tärkeimpiä syitä miksi maahan on niin ihana tulla. Se ansaitsee juuri tämän kokoisen postauksen! :)
Kreikkalaisesta keittiöstä löytyy monia maailmalla tunnettuja klassikoita, kuten moussaka, viininlehtikääryleet, tsatsiki ja fetasalaatti. Harva kuitenkaan tuntee maan ruokakulttuuria sen syvemmin.
Miksi ruoka tarjoillaan usein haaleana?
Mitä ihmettä ovat listan ”cooked in oil” –ruoat?
Tilasin salaatin – miksi sain eteeni dipin?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa tämä postaus. :)
LADERA
Kreikkalainen ruoka pohjautuu runsaaseen kasvisten ja oliiviöljyn käyttöön. Niitä on aina ollut saatavilla, pula-aikoinakin. Ruokalistalla törmää usein ladera-sanaan, joka tarkoittaa "öljyistä". Joskus sanan vieressä näkee englanninkielisen selityksen ”cooked in oil”.
Ladera-ruoat ovat perinteistä kreikkalaista maalaisruokaa tyypillisimmillään. Ladera syntyi sota-aikana, kun ruoasta oli puutetta ja emännät joutuivat valmistamaan ruokaa melkein pelkistä kasviksista. Kun oliivipuitakin maassa riittää, syntyivät pula-ajan ravinnoksi mehevät ja täyttävät, runsaassa oliiviöljyssä pitkään haudutetut kasvisruoat. Ruoat kuorrutettiin usein juustolla, josta siitäkin sai energiaa lihan ja kalan puutteessa.
Tyypillisiä ladera-ruokia ovat munakoisoon, kesäkurpitsaan, erilaisiin papuihin ja juureksiin pohjautuvat uuniruoat kuten imam bayildi (sipulilla ja tomaatilla täytetty munakoiso), briam (perunaa, munakoisoa ja kesäkurpitsaa) ja fasolaki (tomaattikastikkeessa haudutettuja vihreitä papuja).
Ruoat kypsennetään usein tomaatin ja valkosipulin kera ja maustetaan yrteillä. Suomessa harvoin käytetty minttu esimerkiksi sopii fantastisesti haudutettuihin kasvisruokiin. Mmmm…!
Ykkössuosikkini kreikkalaisista kasvisruoista on munakoiso.
Turkista lähtöisin oleva imam bayildi on vain yksi munakoison lukuisista valmistustavoista, listalla törmää usein myös nimiin melitzanes sto fourno ja papoutsaki. Useimmiten annokseen kuuluu tomaattia, sipulia, yrttejä ja juustoa ja annos voi olla kylmä, lämmin, kokonaisena haudutettu tai muhennokseksi pilkottu. Tuli keittiöstä mikä versio tahansa - minä kehrään ja syön. <3
Oliiviöljyä käytetään runsaalla kädellä käytännössä kaikkiin ruokiin Kreikassa. Joskus annokset saattavat kirjaimellisesti uida öljyssä, kuten suosikkikasvisruokiini kuuluvat horta ja vlita. Nämä ovat ylikypsiksi keitettyjä kreikkalaisia villivihanneksia. Horta-annos (kuvassa) maksaa usein vain 3 euroa ja on superterveellistä. Lapsena en varmasti olisi koskenut tikullakaan tällaiseen annokseen :D
Horta ja vlita löytyvät kreikkalaisesta menusta usein ”lämpimät salaatit” –osiosta.
MAYIREFTA
Yksi kreikkalaiselle keittiölle ominaisimmista ruokatyypeistä on mayirefta (kirjaimellisesti: kypsennetty/haudutettu).
Mayireftaan kuuluu ladera-ruokien ohella Kreikan rakastetuimpia klassikoita kuten moussaka, täytetyt tomaatit ja pastitsio (kreikkalainen makaronilaatikko). Myös juusto- ja pinaattipiirakat lasketaan osaksi tätä ruokatyyppiä.
Mayirefta-ruoat valmistetaan aamuisin ja jätetään ravintoloissa seisomaan koko päiväksi (kreikkalaisissa kodeissa seuraavaan päiväänkin, ruoan ollessa monien mielestä silloin parhaimmillaan). Tämä mayireftaan olennaisesti kuuluva ”seisottaminen” aiheuttaa välillä hämmennystä turistien keskuudessa.
”Kuulin selvästi mikron kilahduksen ennen kuin mun lautanen tuotiin pöytään, täälläkö lämmitetään vanhaa ruokaa!”
tai
”Hei, mun ruokahan on ihan haaleaa, milloin tämä on oikein kypsennetty?”
Tällaisia kommentteja kuulee silloin tällöin turistien suusta ja näkee esim. TripAdvisorin ravintola-arvosteluissa. Kommentoijat eivät ymmärrä mayireftan ideaa.
Koska mayirefta-ruokiin kuuluu pitkä haudutusaika, ei niitä luonnollisestikaan voi valmistaa tilattaessa. Muuten asiakas odottaisi moussakaansa kolmatta tuntia.
Kypsennyksen jälkeen mayirefta-ruokien maku vain paranee niiden seisoessa liemessään, makujen tiivistyessä ja koostumuksen mehustuessa päivän aikana. Useiden tuntien seisominen on siis olennainen osa näiden ruokien valmistusta ja kuuluu ehdottomasti asiaan.
Kun tilaat ravintolassa täytetyn tomaatin, paprikan tai munakoison, se on siis valmistettu aamulla. Siksi saatat kuulla mikron kilahduksen kun annos lämmitetään ;) Ja usko pois, kreikkalaisille uuniruoille tyypillinen suussa sulava koostumus ja täyteläinen maku ovat nimenomaan päivän seisomisen tulos..! :)
Kreikkalaiset itse pitävät enemmän haaleasta ruoasta, ja syövät harvoin mitään kuumana. Eilen olin lounaalla ystäväni kanssa joka tilasi risoton ja söi sen vasta vajaan tunnin kuluttua täysin jäähtyneenä. :)
Mitä ruokaa ravintoloista saa juuri valmistettuna?
Kaikki grillattavat ja paistettavat annokset kuten liha, kala ja merenelävät valmistetaan vasta tilauksen jälkeen. Samoin paikasta riippuen keftedesit eli pyörykät.
Suurimpiin Kreikka-herkkuihini lukeutuvat kesäkurpitsapyörykät (kolokithokeftedes) saapuvat aina vastapaistettuina, Kreikalle epätyypillisesti jopa höyryävän kuumina, taikinamassa hädin tuskin hyytyneenä. Joissain pikaruokatyyppisissä paikoissa pyörykät saattavat olla pakkasesta otettavaa bulkkikamaa, mutta sellaisiin pyöryköihin olen tainnut törmätä vain kerran.
Pastaruoat (lukuunottamatta pastitsiota) ja risotot valmistetaan luonnollisestikin vasta tilauksen jälkeen.
Tutustutaanpa sitten menun kautta lisää kreikkalaisiin ruokiin.
Kuvan liitutaulu tiivistää hyvin tyypillisen tavernamenun:
SOUVLAKIA - souvlaki-annoksia (lihavartaita pitaleivän kanssa)
LADERA - nämä jo opittekin :)
GEMISTA - täytetyt vihannekset, kuuluvat ladera/mayirefta-ruokiin
MOUSSAKA - jep, mussaka
KALAMARIA - kalmari eli pikkumustekala
MARIDAKI - friteerattuja pikkukaloja
GAVRO - friteerattuja pikkukaloja, vähän suurempia kuin maridaki
HTAPODI - mustekala
MAKARONADES - pastaruokia
TIS ORAS - päivän grillatut
Nämä ovat vain suosituimpia annoksia tai tavernan tarjoamien ruokatyyppien nimiä, varsinaisessa menussa on sitten annoksia kymmenittäin - jopa toista sataa. Esimerkiksi mustekalaa voi saada neljällä eri tapaa, täytettyjä vihanneksia on yleensä ainakin kahta (tomaattia ja paprikaa, riisi- tai juustotäytteellä) ja pastaruokia voi olla toista kymmentä.
Tässä jutussa esimerkkinä käyttämäni tinoslaisen Ethrio-ravintolan ruokalistalla on vaatimattomat 140 + annosta.
SALAATIT
Monelle Kreikan kävijälle onkin varmasti tuttua, että Kreikan sana ’salaatti' (salata) tarkoittaa kasvissalaattien lisäksi myös dippejä, pyreitä ja tahnoja. Tämä aiheuttaa tilausten yhteydessä hämmennystä, ainakin ensimmäistä kertaa Kreikassa vieraileville.
Joissain ravintoloissa tahna”salaatit” on käännetty asianmukaisesti dipeiksi, eli esimerkiksi melitzanosalatan kohdalla lukee ”aubergine dip”, mutta näin ei suinkaan ole kaikkialla.
Kun menussa lukee ”tuna salad”, se voi tarkoittaa joko kermaista, majoneesilla maustettua tonnikalatahnaa (jota meillä päin käytettäisiin esimerkiksi uuniperunan täytteenä) tai paremmin salaatti-nimellä tunnettua versiota eli vihreää salaattia kera tonnikalan. Itse olen kerran saanut tuon tahnaversion tilatessani ”Tuna saladin”. Kannattaa siis aina varmistaa, millaisesta ”salaatista” on kysymys kun tilaa.
Myös ”fresh fish salad” ja ”fresh shrimp salad” viittaavat tahnoihin. Hinnasta voi usein päätellä, onko kyse tahnasta vai kasviksiin pohjautuvasta salaatista; alle neljän euron kalaa ja äyriäisiä sisältävät ”salaatit” ovat lähes aina tahnoja.
Yllä olevassa kuvassa on sama ruoka, melitzanosalata eli munakoisodippi, kolmen eri ravintolan tarjoamana versiona. Tästä klassikosta on kaksi pääversiota; majoneesiin tehty (keskellä) ja pelkästään savustetusta munakoisosta ja yrteistä valmistettu (alimpana). Skyroslaisessa ravintolassa nautin elämäni maukkaimman melitzanosalatan (ylin kuva), jonka resepti oli pakko urkkia kokilta; siihen tulee munakoison lisäksi tomaattia, paprikaa, minttua, persiljaa, valkosipulia ja rosépippuria.
Salaatteihin lasketaan myös lämpimät, haudutetut tai grillatut vihannekset, kuten kesäkurpitsa, punajuuri ja ylempänä mainitut horta-vihannekset. Näissä annoksissa ei usein ole mukana mitään muuta kuin mainittu vihannes.
Esimerkiksi yllä olevasta menusta löytyvä ambelofasoula / string beans salad on yhtä kuin lautasellinen höyrytettyjä vihreitä papuja, ja kolokithakia / courgette salad on annos keitettyjä minikesäkurpitsan paloja.
ALKUPALAT / MEZET
Alkupalat (orektika) ja Kreikan ”tapakset” eli mezet (mezedes) menevät tätä nykyä monien ravintoloiden ruokalistoilla iloisesti sekaisin. Kummankin otsakkeen alla voi nähdä samoja ruokia, ja joskus menussa on jopa kummatkin vaihtoehdot.
Ystäväni Marianna selvitti minulle juurta jaksain, mistä näissä on kysymys. :)
Mezejä on perinteisesti tarjottu Espanjan tapasten tyyliin alkoholijuomiin erikoistuneissa ravintoloissa juoman seurana. Ouzon seurana tarjotaan kala-mezejä, viinin seurana lihapainotteisia mezejä. Tyypillisiin meze-annoksiin kuuluu ruokia kuten leipäpalat erilaisten dippien ja levitteiden kera, juustolautaset, kylmät leikkeleet, marinoidut sardiinit ja lihapullat.
Ruokaravintoloiden kuten tavernoiden ruokalistan alkupalat eli orektika-annokset ovat alun perin olleet mezejä suurempia. Tyypillisiä orektika-ruokia ovat horiatiki eli kreikkalainen salaatti, pienet juustopiirakat, kaikenlaiset pyörykät dippien kanssa (kuvassa), friteeratut pikkukalat ja paistetut, paneroidut kesäkurpitsasiivut.
Sittemmin termit ovat käytännössä menneet päällekkäin, ja mezedes- ja orektika –listoilla on aivan samoja ruokia samaan hintaan ja samassa annoskoossa. Mariannan mukaan alkoholijuomiin erikoistuneissa ravintoloissa (ouzeria, mezedopoleio) mezedes-annosten kuuluisi olla pienempiä kuin tavernojen orektikoiden, mutta näin ei käytännössä enää ole.
Sain myös kuulla, etteivät dipit kuten tsatsiki, taramosalata, tirokafteri ja skordalia varsinaisesti ole alkuruokia, vaikka ne aina tältä listalta löytyvät, vaan oikeaoppisesti nimitys on alifes. Alifes tarkoittaa salvaa ja suomentuu parhaiten sanalla levitteet. Joissain ravintoloissa saattaa vielä törmätä alifes-termiin, mutta se on harvinaista.
Kuten ylempänä näkyy, alkuruokalistat voivat olla eeeerittäin pitkiä. Pienemmissäkin paikoissa listalla on vähintään 10-15 alkuruokaa. Orektika/mezedes-ruoat ovat fantastisia pikkurahan nälän sammuttajia, ja usein tilaan vain tältä listalta edes harkitsematta varsinaista pääruokaa.
Tällä viikolla söin yhtenä iltana mezedopoleiossa lautasellisen tomaatti-kurkku-sipuli-oliivi-salaattia (3 €) ja kesäkurpitsapyöryköitä tsatsiki-dipillä (4,50€), enkä jaksanut edes syödä lautasia tyhjäksi.
KALA- JA ÄYRIÄISRUOAT
Kalan hinta kertoo yleensä, onko kyseessä villi vai viljelty kala vai tuore tai pakastekala. Ravintoloiden on Kreikassa lain mukaan ilmoitettava menussa, jos ruoka-aine on pakastettu, tällöin sanan yhteydessä on tähti tai kirjain ’k’ (tässä menussa näköjään ’k/ps’).
Katkaravut ja edulliset grillatut mustekalat ovat lähes aina pakastetavaraa, kala taas useimmin tuoretta. Tuoreen kala-annoksen hinta määräytyy usein kilohinnan mukaan, mutta etenkin pikkukalaruoissa (esimerkiksi friteeratut muikku-tyyppiset annokset kuten gavros ja maridaki) on kiinteä hinta.
Minä en nyrpistele pakaste-seafoodillekaan, ja suosikkiruokiini kuuluvat shrimp saganaki eli tomaattikastikkeessa kypsennettyjä jättikatkarapuja (usein seuranaan fetaa), grillattu kalmari tai grillattu mustekala sekä kaikenlaiset äyräispadat. Näitä saa kaikkia alle kympillä, tuoreesta kalasta saa maksaa paljon enemmän.
Liharuokia kun en syö niin joudun ne valitettavasti jättämään tämän ruokakatsauksen ulkopuolelle. Liharuokiin kuuluu tyypillisesti paljon patoja ja muhennoksia ja pikaruokaversiona vartaita ja gyroksia (kreikkalainen kebab). Kreikassa syödään paljon lammasta, ja esimerkiksi maakuopassa hitaasti kypsennetty rosvopaisti eli kleftiko kuuluu suosituimpiin lammasruokiin.
JÄLKIRUOAT
Kreikassa jälkiruoat eivät perinteisesti kuulu ravintoloiden listoille, vaan ne nautitaan erikseen omissa makeisiin ruokiin erikoistuneissa paikoissaan.
Monissa tavernoissa on kuitenkin turisteja varten listalla muutama jälkiruoan tapainen kuten hedelmiä tai jäätelöä, joskus jopa leivonnaisia.
Paikalliset suuntaavat jälkiruoalle joko leivonnaisia tarjoilevaan zaharoplastioon tai maitopohjaisiin jälkiruokiin erikoistuneeseen galaktopolioon.
Zaharoplastiosta saa hunajalla ja pähkinöillä kuorrutettuja kakkuja, kermatäytteisiä piirakoita ja loputtoman kirjon muita yltiömakeita, usein siirapilla valeltuja vehnäsiä. Suosituimpiin kuuluva baklava lienee monelle tuttu, alun perin Lähi-Idästä peräisin oleva, leivos.
Galaktopoliosta puolestaan saa mm. riisivanukasta, jäätelöä, kermaisia kreemivanukkaita ja paksua, täysrasvaista jogurttia – tietysti hunajan kera.
*
Siinäpä tuli kreikkalaista ruokakulttuuria vähän isommalla kauhallisella - ja paljon jäi ulkopuolellekin, kuten erilaisista ravintolatyypeistä.
Toivottavasti jaksoitte lukea. :)
Joko tuli nälkä? :)
