Tänään on matkan ensimmäinen kylmä ja pilvinen päivä. Mitä otollisin hetki sisätilaoleskelulle ja perusteelliselle blogipäivitykselle.
Matkakertomuksen aika ❤️
Muutin eilen hotellilta alas Egialin kylään ja istun tätä kirjoittaessani pitkähihaisiin verhoutuneena yrttiteekupposen ja rakilasillisen ääressä yhdessä kylän harvoista auki olevista kahviloista. (Kahvilanpitäjä toi minulle hunajalla ja kanelilla maustettua rakia kun kerroin kurkkuni olevan kipeä... Tuntuu muuten tepsivän paljon paremmin kuin tee ;))
Oli ihanaa ja poikkeuksellista saada nauttia viisi päivää luksushotellin miljööstä, mutta nyt olen taas omassa matkamoodissani. Tällaista sen kuuluu minulle olla :) Päivät Aegialis Hotel & Spa'ssa olivat kuin loma loman sisällä. Tulen kirjoittamaan joogaretriitistä vielä oman postauksensa, mutta nyt tarinoidaan eilisestä.
.
Tiistai, 11. huhtikuuta 2017 Amorgos, Kreikka
Heräsin kun kämppäkaverini Veronika nousi viiden aikaan. Hän ja suurin osa muista joogaretriitin osallistujista lähti varhaisella aamulaivalla Ateenaan ja sieltä kohti kotimaitaan. Ehkä kymmenkunta meistä jäi vielä Amorgokselle.
Katsoin parvekkeeltani kun Blue Star -lautta noukki joogalaiset kyytiinsä ja suuntasi ulapalle. Nousen itse samaan laivaan huomenna, kohteena Paros.
Tein aamujumpan (ensimmäistä kertaa tällä reissulla) ja pakkasin tavarani.
Menin aamiaiselle ja join tuttuun tapaan ihan liikaa kahvia. Yritin sentään olla santsaamatta munakasta ja jogurtin jätin tällä kertaa väliin. Täällä on tullut syötyä itsensä ihan tukkoon joka aterialla... Buffetin kirous...
Annoin silmien levätä hotellin ravintolan terassilta avautuvassa maisemassa vielä viimeisen kerran. Aegialis-hotellin sijainti on todellakin saaren upein, tämä on maisema jonka ihailusta voisin maksaa. Syksyllä toivon mukaan maksankin, haluaisin palavasti tuoda mieheni ja hänen vanhempansa tänne. Olemme suunnitelleet yhteistä syysmatkaa Kreikkaan ja tämä paikka on Santorinin ohella sellainen, jonka haluaisin jakaa heidän kanssaan. Santorinillehan jo veimme anoppini kaksi vuotta sitten. Kreikka-lumous taisi ottaa hänetkin valtaansa, sillä viime syksynä anopin kuultiin toteavan, että kyllä noita kauniita auringonlaskuja voisi lähteä katsomaan uudemmankin kerran. Ja nyt appiukkokin mukaan. :) <3
Upposin aamiaisen jälkeen aulan pehmeään nojatuoliin. Laiskotti. Olin sopinut lähteväni saariajelulle Matin ja hotellin ravintolassa työskentelevän Solveigin kanssa yhden jälkeen ja täytin väliajan naputtelemalla Kiehl's-postauksen.
Pian olimme matkalla kohti saaren eteläkärkeä.
Tunnelma oli kepeä ja Mat nautti ensimmäisestä vapaailtapäivästään moneen viikkoon.
Norjalainen Solveig on tullut Amorgokselle töihin Matin tapaan workaway.comin kautta. Hän kertoi käyneensä aiemmin Kreikassa vain Rhodoksen pakettiloma-resorteissa ja olevansa nyt ihan lumoutunut Amorgoksesta ja kylien autenttisesta tunnelmasta. (Kesällä kyllä täälläkin riittää tungosta kylien pienillä kujilla.) Kun kerroin Rhodoksen olevan suomalaisten suosikkisaari, Solveig yllätti minut kertomalla, että oma suosikkini Paros on kuulema kesäisin ihan täynnä norjalaisia. Itse olen ollut Paroksella vain matalasesongilla enkä muista törmänneeni moniinkaan skandeihin.
Solveig harmitteli joutuvansa palaamaan Norjaan jo viiden viikon kuluttua toisen kesätyön takia, mutta vierailu tuskin jää neidon viimeiseksi tällä saarella. Luulen, että jo hotellin työporukan lämmin henki pitää huolen kaipuusta takaisin... :)
Mat esitteli meille lempipaikkojaan saarella joihin lukeutuvat häkellyttävän kirkasvetinen Mouros-ranta ja kotkan muotoinen kallio saaren itä-rannikolla. Kuvassa Solveig pinkoo kotkan luokse tekemään lähempää tuttavuutta ^_^
Nämä ovat paikkoja joihin Mat ja ystävänsä tulevat istuskelemaan ja rentoutumaan viinipullon ja picnic-korin kanssa harvoina vapaapäivinään. Kreikassa ei välttämättä kunnioiteta vapaapäiviä samaan tapaan kuin meillä Suomessa... Matalasesongilla "lomaillaan", korkeasesongilla tehdään töitä vapaapäiviä laskematta, näin se menee monien kohdalla etenkin matkailualalla.
Nautimme lounasta Arkensinin kylässä.
Marouso-tavernan käsitys annoksesta "Grillattua lihaa kahdelle" oli aika insane, Matin ilmaisua käyttäen... :) Herranjestas mikä pläjäys. Kaikki liha ei näy ranskisten ja salaatin alta, mutta erilaisia makkaroita, burger-pihvejä, souvlaki-vartaita ja kanafileitä oli yhteensä tyydyttämään ainakin kuuden ihmisen nälkä...
Saapuessamme ravintolaan Mat oli vielä todennut, "Let's just take a quick snack".
Taverna oli eri mieltä.
Olisimme varmaan pärjänneet jo alkusalaatilla. "Teen teille sekoituksen kaikista meidän salaateista", tavernan emäntä sanoi kun yritimme tilata pelkän horiatikin (se perinteinen kreikkalainen fetasalaatti).
Ajattelimme ensin, että emäntä ehkä yritti lypsää meiltä kalliimpien annosten hinnat ja toi siksi pöytään massiivisia lautasellisia, mutta lasku osoitti luulomme nolottavan perusteettomiksi.
Minun sardiiniannokseni oli vähän inhimillisempää kokoa kuin Matin ja Solveigin mättö. :)
Ja se lasku...
Sardiinilautaseni grillatuilla kasviksilla oli 3,75€. Giganttinen lihatarjotin maksoi 18€. Mat vei puolet mukanaan ja hän varmaan syö sitä vielä huomennakin... :D
Alkusalaatti kolmelle hengelle maksoi 6€.
Ei täällä varsinaisesti pääse köyhtymään ravintolaruokailulla näillä hinnoilla. :p
.
Lounaan jälkeen huristelimme takaisin kohti Egialia. Mat oli sopinut tapaamisen Langadan kylässä työskentelevän "yrttimiehen" ("The herbal guy", kuten Mat sanoo) kanssa.
Egialin rannalla bongasimme saarelle jääneitä joogaretriittikavereita, amerikkalaisen Karunan ja saksalaisen Danyn. Tytöt halusivat myös lähteä vierailulle "yrttimiehen" luo ja hyppäsivät kyytiin.
Langadaa pidetään yhtenä Amorgoksen sievimmistä kylistä, enkä ihmettele miksi. Taas yksi näitä kameraa rakastavia kuin postikortista -paikkoja. Korkeammalla vuoristossa, tunnin patikkamatkan päässä sijaitseva Tholarian kylä ei jää paljon jälkeen idyllisyydessä.
Langadan kylän keskusaukiolle johtavat portaat edustavat hempeän värikkäässä söpöydessään omansalaista versiota "mylittleponymaailmasta".
Rakastan tällaisia miljöitä, niistä tulee minulle hyvä olo. Rauhoittavan valkoisen ja pastellisten värien lempeä kontrasti, pehmeä valo. Voisin istua tässä kuvassa, näillä portailla, päivästä toiseen. Ihan hiljaa, vain tarkkaillen, kuunnellen, nauttien ympäristön terapeuttisesta vaikutuksesta.
Sannin porrasretriitti. :)
Amorgoksen "the herbal guy" Vangelis Vassalos valmistaa uutteita ja eteerisiä öljyjä saarella kasvavista yrteistä. Saimme vierailla Vangeliksen työtiloissa ja kuulla uutteiden valmistusmenetelmistä.
Amorgoksella kasvaa villinä yli 600 erilaista yrttiä mikä on poikkeuksellisen suuri määrä näin pienellä alueella. Patikointi- ja joogmatkailun lisäksi saari vetää puoleensa myös herbalisteja, tänne saapuu ihmisiä ihan vain keräämään yrttejä. Kiinnostavaa.
Sympaattinen Vangelis puhuu erinomaista englantia ja kertoili yrteistä ja niiden vaikutuksista niin mielenkiintoisesti, että olisin voinut jäädä jututtamaan häntä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Hänen yrityksensä Iama Herbs & Treatments myy uutteisiin, öljyihin ja kuivattuihin yrtteihin pohjautuvia tuotteita kuten teetä ja luonnonkosmetiikkaa, arvatkaa vain olisiko meillä riittänyt jutun juurta....
Palasimme ihanalle porraskadulle.
Muut suuntasivat ostoksille Vangeliksen myymälään, minä jäin kuvaamaan portaita kaikista mahdollista kulmista. ^_^
Danyn ja Karunan ostoksista löytyi kukkaisvesiä, kasvoöljyjä ja kuivattuja yrttejä.
Luonnonkosmetiikkatuotteiden joukosta löytyi paljon minuakin kiinnostavaa, mutta enhän minä tarvitse mitään kun kotona on purkkia pienen armeijan tarpeisiin. Aina päädytään tähän tylsään realiteettiin. :/ Ja vaikuttaahan myös käsimatkatavaralla matkustus.
Ihastuin uskomattoman kevyen tuntuiseen kasvoöljysekoitukseen jossa oli viisi ainesosaa: manteliöljyä, viinirypäleen siemenöljyä, kehäkukkaöljyä ja fenkolin ja jasmiinin eteerisiä öljyjä. En ole koskaan kokeillut yhtä nopeasti imeytyvää, kevytkoostumuksellista öljysekoitusta. Tiedän, että viinirypäleen siemenöljy on yksi ohuimmista öljyistä, sitä oli varmastikin eniten tässä cocktailissa.
Juuri kun aloitin Vangeliksen kanssa keskustelun öljyjen koostumuksista, meidän piti lähteä sillä Solveigin täytyi ehtiä työvuoroon seitsemäksi. Damn... ei auta kuin palata joskus paremmalla ajalla.
Rehellisesti, minun tekisi mieli palata Amorgokselle jo ensi viikolla. Vietän pääsiäisen Paroksella ateenalaisten ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa, ja sen jälkeen minulla oli ihan muita suunnitelmia. Mutta nyt, tämän viikon jälkeen... Haluaisin todella jäädä syventämään tuttavuuttani Amorgoksen kanssa. Tämä on yksi monipuolisimpia, ystävällisimpiä ja tunnelmaltaan lämpimimpiä saaria joilla olen Kreikassa vieraillut, huikeista maisemista puhumattakaan.
Katsotaan miten pääsiäisen jälkeen käy... Löydänkö itseni jälleen villiyrttien ja suuren sinisen saarelta..?
Naapuritavernan Blanco-koira nauttii rapsutuksista, ja silityksiä saa myös Mat. :)
<3
Olisikohan portaita nyt nähty tarpeeksi... :)
Blanco-koirakin tallentui varmaan kolmeenkymmeneen kuvaan... Koirat <3
.
Mat ja Solveig palasivat hotellille ja minä, Dany ja Karuna jäimme Egialiin. Kävin vaihtamassa kämpilläni vaatteet ja treffasin tytöt kylän baarikadulla lasillisten ja auringonlaskun merkeissä.
Ihana Dany (vihreässä takissa) on muuten ammatiltaan meikkitaiteilija ja kampaaja. Tämän käytyä ilmi uppouduimme vilkkaaseen meikkijargon-keskusteluun jossa käsiteltiin tiiviissä paketissa kaikki mahdollinen lemppariluomiväreistä mineraalimeikkeihin ja markettimerkkien laadusta luonnonkosmetiikan mahdollisuuksiin kilpailla normikosmetiikan meikkien kanssa. :)
Danyn lempparituotteisiin lukeutuvat mm. Urban Decayn luomivärit ja Benefitin The Pore-fessional, joka on kuulema ihan ykkönen niin huokosten kuin juonteiden häivytyksessä. Halpismerkkien tuotteista Dany ylisti mm. Catricen ripsivärejä. Pääsin itse puolestani jakamaan vinkkejä Lily Lolon ja Zuii Organicin tuotteista, Danyn etsiessä parhaillaan laadukkaita luonnonmukaisia värikosmetiikkamerkkejä tulevaan projektiinsa jossa hän haluaa nostaa esiin luonnonkosmetiikalla luotua meikkitaidetta. Dany on myös tekemässä omaa meikkitaidekirjaa....
Ahh, meikkifriikkeily... <3
Dany muuten totesi, että minun pitäisi ehdottomasti harkita hiusten leikkausta lyhyiksi. Hän oikein pysähtyi tuijottamaan kasvojani ja sanoi, "Lyhyt tukka sopisi sinulle niin hyvin, voi että kun minulla olisi sakseni mukana..." Kieltämättä, nyt kun hiukseni ovat menneet viimeisen vuoden aikana ennätyksellisen huonoon kuntoon, kunnon pätkäisy on välillä käynyt mielessä. Todennäköisesti en kuitenkaan uskalla. Ehkä pituudet tosin hapertuvat lyhyiksi itsestään tällä menolla....
Loppuillan vietin uuden ystäväni Melinan (kuvassa oikeanpuoleisimpana) ja hänen ystäviensä kanssa. Tutustuin Melinaan Matin kautta ja hän on yksi suloisimpia ihmisiä joihin olen Kreikassa saanut tutustua. Olen niin onnellinen kaikista ystävyyksistä joita olen täällä luonut.
Melina vei meidät suosikkiravintolaansa Falafeliin, joka avasi eilen talvitauon jälkeen. Söin mehevän lautasellisen grillattua paprikaa, munakoisoa ja tomaattia kera halloumin, hummuksen ja falafel-pyöryköiden. Mums :) Kukkaro köyhtyi taas massiiviset 8 euroa...
Amor. Gos.
(mulla rillit vinossa tuttun tapaan...)
Nämä ihmiset <3
.
Onko ihmekään, että en haluaisi lähteä saarelta...?
Terveisiä joogaretriitistä.
Viimeiset neljä päivää ovat olleet todella intensiivisiä, ohjelmaa on aamuseitsemästä iltakymmeneen. Olen herännyt aamuisin kuudelta ja ihmetellyt illallisen jälkeen, vetäytyessäni huoneeseeni kymmenen jälkeen, miten toiset jaksavat valvoa yömyöhään ja osallistua aamutunneille... Toiset ovat superihmisiä. :)
Tänään on retriitin viimeinen päivä ja otin aamupäivän "vapaata" ohjelmasta koska tunsin tarvitsevani hetken verran omaa tilaa ja aikaa. Ja kyllä, tunsin halua jakaa teille tunnelmia vaikka nopeankin, vähätekstisen julkaisun muodossa.
Yksi asioista joita olen täällä miettinyt erityisen paljon on tämä valtavan voimakas tarpeeni jakaa. Sehän on yksi blogin pitämisenkin kulmakiviä, ilman halua jakaa, mitä olisi blogi? Jollekulle ehkä kaupallinen markkinointiväline? Minulla on aina ollut todella voimakas tarve jakaa kokemuksia ja ajatuksia; nuorempana satujen ja tarinoiden muodossa, teini-ikäisenä kirjeystävyyden kautta ja nyt viimeiset vuodet julkisen blogin muodossa. Jakaminen monistaa tunteet ja kokemukset, tekee niistä vahvempia, intensiivisempiä. Ikäänkuin... merkityksellisempiä. Rakastan välittää. Vuorovaikuttaa.
Mutta olen alkanut miettiä, onko tämä tunne ottanut jo liikaakin tilaa minussa..? Tunteesta on tullut niin voimakas, että huomaan olevani sen vallassa oikeastaan jatkuvasti. En ikäänkuin pysty olemaan tilanteissa läsnä sataprosenttisesti itsenäni, pelkästään omasta havaintokulmastani, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Havainnoin, jäsentelen, analysoin jatkuvasti - miettien samalla koko ajan kuinka välitän nämä havainnot muille. Yritän ymmärtää, miksi tunnen näin. Olenko onnistunut koukuttamaan itseni sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin, että olen jollain tapaa jopa menettänyt kykyni nauttia asioista täysin yksin, niin että kokijana olen vain minä itse, Sanni?
Olemme ihmisiä ja sosiaalisia olentoja. Halu jakaa on tietysti myös täysin luonnollinen asia, se sitoo meitä yhteen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Mutta jossain menee varmasti raja sille, milloin jakamisesta ehkä tulee.... apua, en pidä tästä sanasta yhtään mutta pakko se on sanoa.... pakkomielle? Tai vähintään addiktio..? Näitä asioita, monen muun elämänvaiheeseeni liittyvän kysymyksen joukossa, olen mietiskellyt viime päivinä.
Voisinpa sanoa, että joogaretriitti olisi auttanut minua saamaan takaisin fokustani, kirkastanut ajatuksiani ja helpottanut asettamaan prioriteetteja. Se on antanut tilaa ajatuksille, mutta taidan tarvita pidemmän retriitin jotta löytäisin sen langan joka on vierinyt syvälle sohvan alle. Kadonnut mieleni pinoihin ja jemmoihin ja konstruktioihin.
("Mistä se nyt puhuu...?")
Tämäkin on jännä juttu. Että jaan tällaistakin itsestäni, ihan tarpeettomasti. Vaikka blogini ei ole päiväkirjamainen julkaisu jossa kerron itsestäni ja elämästäni, olen tottunut kirjoittamaan avoimesti kun mielessäni on ahdistusta tai ikävää. En pysty tai ehkä haluakaan täysin kätkeä sitä, jos elämässäni tapahtuu jotain vähemmän mukavaa. Tuntuisi feikiltä kirjoittaa pelkästään vaaleanpunaisista ponijutuista ja hyväntuoksuisista shampoista silloin kun mielessä on surua. Jotenkin koen, että haluan olla rehellinen tuntemuksistani, vaikkei kaikkien tunteiden tarvitsekaan näkyä lukijoilleni.
Ei filttereitä.
Mutta Karkkipäivä on hyvän mielen blogi eikä täällä vellota huolissa, vaikka ne tiedostetaankin. Moni teistä saa blogistani hyvää mieltä, niin myös minä itse. Kirjoitan ehkä harvemmin työstäessäni harmaita juttuja, mutta palaan tänne saamaan iloa ja energiaa.
Palaillaan siis pian jonkun värikkään, hyväntuoksuisen tai maukkaan aiheen merkeissä :)
Välillä kohtaamiset matkoillani voivat johtaa hyvinkin odottamattomiin juttuihin. Kuten tänä keväänä siihen, että palaan Amorgoksen saarelle viime syyskuussa tapaamani Mat’in kutsumana.
Muistatteko Mat’in, Amorgoksen Egialissa luksushotellissa työskentelevän britin?
Tapasimme niin sattumalta kuin vain kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä voi pienellä kreikkalaisella saarella tavata, ja tuntui, että olimme ystäviä saman tien. Matin tarina siitä, kuinka puuseppätaustainen mies saapui hotelliin korjausmieheksi ja ylennettiin parissa kuukaudessa vieraiden viihtyvyysvastaavaksi, oli kerta kaikkiaan inspiroiva. Tällaiset kohtaamiset ovat yksi matkustelun parasta gourmet-suolaa, päästä osalliseksi erilaisten ihmisten mitä mielettömimpiin elämäntarinoihin. Kyllä elämä on ihmeellistä.
Kävin tutustumassa Matin työpaikkaan ja esittelin ihastuttavan wellness-hotellin myös blogissani. Kiitoksena tästä, sain tammikuussa Matilta kutsun hotellin järjestämään joogatapahtumaan – ja sinne olen nyt saapunut. Laiva jätti minut ja satakunta muuta hotellin vierasta Egialin satamaan viime yönä kello 01.30.
Viisi päivää joogaa, mindfulnessia ja yleistä rentoutumista ja rauhoittumista Egialin kaltaisessa ympäristössä..? Kyllä, kiitos. Tulee tarpeeseen.
Matin ja tiiminsä ideoima Elysia Convention järjestetään nyt ensimmäistä kertaa ja siitä toivotaan jokavuotista perinnettä.
Elysia kokoaa Amorgokselle jooga- ja wellness-guruja ja aiheesta kiinnostuneita harrastajia ympäri maailmaa. Joogan lisäksi viikko-ohjelman workshopeissa ja luennoilla käsitellään myös ayurvedaa, aromaterapiaa ja niinkin kiinnostavia aiheita kuin Alignment through Greek Sculpture and Philosophy ja Explore and Experience the Benefits of Shamanic Sound.
Tämän iltapäivän ohjelmassa on mm. norjalais-brittiläisen Katarina Gellinin luento aiheesta Getting The Scandinavian Work & Life Balance.
Jooga liittyy olennaisesti Aegialis Hotel & Spa’han, sillä hotelli on erikoistunut jooga- ja hyvinvointiteemaan - sitä ympäröivä maisema on kuin luotu rauhoittumiseen ja meditaatioon. (Ja jos maisema sattuisi kyllästyttämään, hotellin kylpylä luo aika kivat puitteet rentoutumiseen sekin.)
Yksi hotellin joogatiloista sijaitsee rakennuksen katolla (kuvassa), voin kuvitella millainen elämys on joogata siellä kesä- tai syysiltaisin auringon laskiessa. Harmi että se taitaa jäädä minulta kokematta, nyt huhtikuussa taitaa olla vielä liian viileät säät ulkojoogaan, ainakin iltaisin.
Amorgoksen kyliä
Amorgoksesta jäi syksyllä se fiilis, että tämä on niitä saaria joille palaan vielä. Enpä vain tiennyt, että jälleennäkeminen koittaisi näin pian.
Upeaa olla täällä taas. The Island of the Big Blue.
(Luc Bessonin filmi Suuri Sininen kuvattiin täällä, saaren lempinimi tulee siitä.)
Minä ja Kreikka juhlimme viime vuonna 20-vuotistuttavuuttamme. Tein ensimmäisen matkani Kreikkaan elokuussa 1996, kohteena Korfun saari, ja Ateenassa vierailin seuraavan vuoden kesänä. Korfulla käytyäni se oli menoa, Kreikkahyttynen oli purrut ja kunnolla. Siitä saakka olen vieraillut maassa melkein joka vuosi.
Kokosin ennen reissuun lähtöä muutamia vanhoja kuvia ensimmäisiltä Kreikan matkoiltani. Tässä pieni aikamatka 20 vuoden taa.
Sanni ja Ateena kauan sitten.
Taustalla Lykavittoksen kukkula.
Tässä sama maisema vuodelta 2015. <3
Tein ensimmäiset Kreikan matkani yhdessä sisareni kanssa joka on minua neljä vuotta nuorempi. Minä olin Korfun matkalla 17, sisareni 13. Oltiin me aikamoinen parivaljakko... Matkaoppaat ihmettelivät miten kaksi näin "penskaa" on päästetty kaksistaan matkalle... ^_^
Kuvista voi ihailla sen ajan lievästi sanottuna väljää t-paita-muotia... :)
Nuo vuosien 1996 ja 1997 matkat ovat muuten niitä harvoja kertoja, kun olen ollut Kreikassa kesällä. Kuumuus oli jotain lähes sietämätöntä, esimerkiksi Korfulla muistan kuinka iho oli kaksi viikkoa non-stop tahmea ja öisin oli vaikea saada unta kun keho ja lakanat kylpivät hiessä... Halvin mahdollinen hotelli kun oli buukattu, ei meillä tietenkään ollut ilmastointia. Eikä varaa edes pieneen tuulettimeen jonka olisi voinut vuokrata respasta.
Siskolla ja minullahan loppui matkan aikana rahatkin kesken ja äiti joutui lähettämään meille lisää kassaa Fritidresorin (jonka matkalla olimme) toimiston tilin kautta... ^_^ Eihän tuon ikäisillä ole luottokortteja. Muistan kuinka oppaat olivat jotenkin tosi äkäisiä kun joutuivat tällaisen rahajutun järjestämään. Kasvoilta suunnilleen näki että "voi h*lkkarin pennut"... :D
Olin nuorena tosi vakavanaamainen enkä juuri koskaan hymyillyt kuvissa.
Tässä kuvassa ilmeisesti hymyilyttää tuo takana rentoileva setä...
...tsekatkaa käsivarren rusketusraja...! ^_^
En ole enää vuosiin ruskettunut yhtä syvästi kuin nuorempana, mutta toisaalta ihonsävyni on pysyvästi muuttunut tummemmaksi niin että näytän siltä kuin minulla olisi talvellakin ihan kevyt päivetys iholla.
Kuvateksti albumissa kertoi koiran nimen olleen Spiros. :)
Tykkäsin kovasti patikoinnista jo nuorena. Tässä olimme haikkailemassa jossain Korfun luontopolulla.
Huvittaa muuten, kun nuo kuvassa näkyvät kengät ovat näemmä tehneet paluun... Ihan nauratti kun bongasin niitä Sokoksen kenkäosaston kevään uutuksista. So 90's, voi jälleen todeta. Rakastin noita popoja ja kutsuin niitä pohjan muodon perusteella traktorikengiksi. Niiden syviin uurteisiin jäi aina ihan älyttömästi pieniä kiviä. :)
Näitä vakavailmeisiä kuvia katsoessa ehkä ymmärtää, mistä otsaani koristavat "huolirypyt" ovat peräisin. Olen perusilmeeltäni käytännössä "mököttänyt" puolet elämästäni, ei ihme että otsa oli jo parikymppisenä pysyvästi rutussa. :P
...mites nuo mun hirmukynnet muuten..! ;) Nuo olivat niitä vuosia jolloin kippurakynteni olivat pisimmillään...
Nykyään hymyilen kuvissa melkein aina, mutta siitä tuli minulle luontevaa oikeastaan vasta 3-kymppisenä.
Olen monesti miettinyt, että en uskaltanut hymyillä koska minulla oli niin valtavasti epävarmuuksia. Hymy yhdistyy usein itsevarmuuteen, ja minä olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma.
Tässä hymyilen eilen ystäväni Mariannan kanssa Stavros Niarchoksen puistossa Ateenassa.
.
Ateena 3.4.2017: 
Kreikkalaista jogurttia, hortaa ja horiatikia on jo nautiskeltu, tänään on varmasti munakoison aika :)
Keksin tässä Kreikkainnoissani (pakkaan juuri huhtikuun reissua varten) listata kaikki suomalaisten matkanjärjestäjien järjestämät Kreikan valmismatkat kesälle 2017 kera omien kohdevinkkieni ja -kommenttieni. Olen käynyt omatoimisesti yli 40 saarella ja suurin osa pakettimatkojen kohteista on minulle tuttuja.
Jos tällaisesta listauksesta ja kohde-esittelystä olisi jälleen vaikka jolle kulle hyötyä? Mutta ennen kaikkea, tällaisia on vain niin kivaa tehdä :) <3
Otin mukaan kaikki sellaiset matkanjärjestäjät joiden kohteisiin tiedän Kreikan kuuluvan. Ulkopuolelle jäi varmastikin joitain pieniä paikallisia toimistoja, saa vinkata kommenteissa jos tiedätte sellaisia. Ylipäänsä olen kiinnostunut kuulemaan, onko Suomessa pelkästään Kreikkaan erikoistunutta matkatoimistoa..?
Tänä vuonna Suomesta pääsee järjestetyillä matkoilla runsaaseen 20 Kreikan kohteeseen. (En laske erikseen eri saarten sisäisiä kohteita kuten Kreetan monia eri kyliä.) Kreikan kohdetrendejä on mielenkiintoista seurata, saarten vaihdellessa hieman vuodesta toiseen. Muutamat kestosuosikit säilyvät tietysti vuodesta toiseen, ja näitä ovat Kreeta, Rodos, Kos ja Korfu. Myös Santorini lukeutuu klassisimpiin Kreikan kohteisiin.
Tein taulukon josta näkee yhdellä silmäyksellä mihin kohteisiin pääsee minkäkin matkanjärjestäjän kyydissä. Jos löydätte puutteita (löytyi jo ja korjattu), huikatkaa.
Merkkasin erityiset suosikkini sydämellä. Kohteista Ateena, Halkidiki ja Prevezan alue (Parga, Sivota, Kanali) sijaitsevat manner-Kreikassa, loput ovat saaria.
Matkanjärjestäjistä suurimman Kreikan kohdevalikoiman omaa Apollo 15 kohteellaan (joista muutama tosin on omatoiminen, ei pakettikohde), Tjäreborgin tullessa ihan kannoilla 13 kohteen vahvuudella. Aurinkomatkat ja TUI tarjoavat nekin monipuolisen kimaran Kreikkaa, loppujen jäädessä vain muutaman saaren varaan. Kullakin suurimmista matkanjärjestäjistä on muutama sellainen Kreikan kohde jota kilpailijoilla ei ole.
Eri matkanjärjestäjien valikoimasta muutamalla sanalla:
TUI
- klassiset ja varmat Kreikan peruskohteet. Tänä vuonna ainoa joka vie myös Samokselle. Helmenä yhdistelmämatka Samos-Patmos.
AURINKOMATKAT
- vahva kattaus suosittuja kohteita laajemmalla repertuaarilla. Vahvuuksina Skiathos ja Skopelos jonne ei pääse muiden matkanjärjestäjien kautta.
TJÄREBORG
- erinomainen valikoima suosituimpia kohteita muutamalla persoonallisemmalla lisällä, vahvuutena etenkin iki-ihana ja vähemmän tunnettu helmi Symi.
APOLLO
- laajin valikoima kohteita takuuvarmoista suosikkikohteista pienemmän fanikunnan kohteisiin, omiin ehdottomiin lemppareihini lukeutuu upea Karpathos.
LOMAMATKAT
- vain kolme kohdetta, mukana itsestäänselvät ikisuosikit Kreeta ja Rodos ja bilekansaa vetävä Zakynthos.
DETUR
- ne varmat nakit Kreeta ja Rodos.
FRIMAN RESOR
- pieni hankolainen matkanjärjestäjä joka järjestää tänä vuonna kirjailija Göran Schildtin hengessä muutaman vaellus-, kirjoitus- ja ruokateemaisen matkan Leroksen saarelle (Leros oli Schildtin kotisaari).
TUI (entinen Finnmatkat)
Kos - en ole itse käynyt tällä saarella. Yksi Kreikan saarten Top 5 biletyssaarista (muut ovat Mykonos, Ios, Zakynthos ja ehkä vähän yllättävästi Paros, mutta viimeinen ennen kaikkea paikallisten bilemesta, ei turistien). Edit. Minä ja Kos kohtasimme viimein keväällä 2017 ja saaren pääkaupunki yllätti positiivisesti mielenkiintoisilla nähtävyyksillään, viihtyisällä satama-alueellaan ja kauniilla arkkitehtuurillaan. Koska vierailin saarella huippusesongin ulkopuolella, vältin tyypillisen turismihärdellin ja sain tutustua kaupunkiin sen kreikkalaisemmassa olotilassa, joka miellytti.
Kreeta - Kreikan suurin ja kenties tunnetuin saari, ja yksi maan klassisimpia pakettilomakohteita. Olen käynyt Kreetalla kaksi kertaa vieraillen Haniassa ja pääkaupungissa Heraklionissa. Kreeta on monipuolinen ja ihastuttava saari, ja vaikka siellä on überturistillisia loma-alueita, saarelta löytää myös aitoja kreikkalaiskyliä. Saari tunnetaan myös upeista vaellusmahdollisuuksistaan ja erinomaisesta ruoastaan. Kreeta on niin suuri että sieltä puuttuu pienille saarille ominainen tunnelma, se on enemmänkin kuin pikku-maa Kreikan sisällä.
Korfu - niinikään yksi Kreikan suosituimpia pakettilomakohteita, turismi tällä saarella on todella kehittynyttä ja järjestäytynyttä. Korfulla et myöskään kohtaa sitä ihan autenttisinta pikkusaaren tunnelmaa, mutta saari on erittäin viehättävä ja monipuolinen yhdistelmä kauniita rantakyliä ja kaupunkikohdetta. Korfun italialaistyylinen pääkaupunki Kerkyra on yksi Kreikan kauneimpia. Olen käynyt Korfulla kahdesti, vuoden 2012 tunnelmia täällä.
Rodos - Rodos on Kreikan saarten "pikku-Suomi", siellä törmäät kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä maanmiehiin ja suomenkielisiin ravintoloihin ja kauppoihin. Monipuolinen Rodos tarjoaa Kreetan tapaan kaikkea; kaupunkilomaa, rantalomaa, luontolomaa ja "historialomaa", jos antiikin rauniot kiinnostavat. Henkilökohtaisesti en pidä siitä mitä turismi on tehnyt pääkaupungin uskomattoman kauniille ja hyvin säilyneelle muurien ympäröimälle vanhallekaupungille, mutta sellaisia ovat massaturismin realiteetit. Kreetan Hanian vanhakaupunki on kokenut saman kohtalon.
Zakynthos - Zakynthoksen upearantaisella saarella voi viettää pääsääntöisesti kahdenlaista lomaa: rauhallista rantalomailua perheystävällisissä kohteissa tai 24/7- "Ruotsinlaiva"-lomaa saaren rakennetulla bilekeskusrannikolla. Jälkimmäinen on omalaatuisuudessaan täysin poikkeuksellinen ympäristö mihin tahansa Kreikan muuhun kohteeseen verrattuna. Siitä ei oikein voi puhua aitona Kreikkana, vaan se on pelkästään turisteille viihdetarkoitukseen luotu ympäristö. Täällä tapaat etenkin brittejä. Olen käynyt Zakynthoksella kerran.
Samos - viehättävä, perhelomailuystävällinen saari lähellä Turkin rannikkoa. Olen käynyt Samoksella kerran, mutta se oli ennen blogiaikoja joten en ole kirjoittanut matkasta Karkkipäivään. Kiersimme koko saaren ja ihastuin Samoksen moniin, viehättäviin kyliin. Samoksella on paljon turismia mutta se ei ole saari sieltä ihan turistillisimmasta päästä.
Patmos - sofistikoitunut Patmos hurmaa postikortti-idyllillään. Vierailin saarella syksyllä 2012 ja ihastuin etenkin ylhäällä kukkuloilla sijaitsevaan tunnelmalliseen vanhaankaupunkiin ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvaan kauniiseen luostariin. Pikkuinen Patmos ei tarjoile luksustason shoppailua tai ravintoloita kuten vaikka Mykonos tai Santorini, mutta jotain hienostunutta saaren ilmapiirissä on. Täällä et kohtaa turistityyppinä ördääviä juhlijoita etkä toisaalta valtavasti lapsiperheitäkään. Kaunista, rauhallista, seesteistä, sellaisena koin Patmoksen. Aikuiseen makuun.
Kalymnos - esitelty alempana Tjäreborgin kohteiden yhteydessä.
Santorini - esitelty alempana Aurinkomatkojen kohteiden yhteydessä.
Halkidiki - Halkidikin kolmea sormea muistuttava niemimaa manner-Kreikan koillisosassa tarjoaa monia erityyppisiä lomamahdollisuuksia rauhallisista kylistä vilkkaaseen yöelämään. En ole käynyt Halkidikissa joten minulla ei ole alueesta omakohtaisia kokemuksia.
Kos - esitelty ylempänä
Korfu - esitelty ylempänä
Kreeta - esitelty ylempänä
Rodos - esitelty ylempänä
Lefkas (Lefkada) - tämä kahdella nimellä tunnettu Joonian saari tarjoaa kattauksen Kreikan huippurantoja. Lefkaksella saattaa välillä tuntua että on Välimeren sijaan Karibialla, niin eksoottisia ovat saaren huikean pitkät, valkohiekkaiset rannat. Tällä saarella jopa minä, joka en niin viihdy rannoilla, jouduin biitsien pauloihin. Aivan mieletön paikka jos haet nimenomaan rantalomaa. Ihastuin myös saaren epäturistilliseen pääkaupunkiin. Täältä pääsee myös helposti manner-Kreikan helmeen: Pargan kylään.
Parga - jos paikka voi olla kuin postikortti, niin se on Parga. Ai hyvänen aika miten kuvauksellinen kylä..! Kreikan länsirannikolla sijaitseva Parga on suosittu pakettilomakohde, mutta massaturismi ei (vielä..) ole onnistunut täysin huuhtomaan sen autenttista tunnelmaa. Yleensä tosisuositut charterlomakohteet eivät voita varauksetonta rakkauttani, koska massaturismi luo vääjäämättä oman leimansa ja on pois alkuperäisestä tunnelmasta, mutta Pargan kohdalla olin ihan lovena saman tien. Ihana, ihana kohde! Linnoituksella voisi seistä loputtomiin vain uppoutuen ympäröivään kuvankauniiseen idylliin.
Parga on Top-kolmosessani jos pitää suositella mukavaa kohdetta Kreikan ensikertalaiselle. Kaksi muuta ovat Santorini ja Skopelos.
Sivota - pieni kylä Kreikan luoteisrannikolla, lähellä Korfua. Täällä en ole käynyt. Vaikuttaa rauhallista rantalomaa etsivän kohteelta, ei vilkasta yöelämää ja rajalliset ostosmahdollisuudet. Kreikan länsi- ja luoteisrannikon kohteissa plussaa ovat muuten loistavat retkimahdollisuudet kuten upea Meteoran luostari (edelleen must see -listallani). Halutessaan pääsee vierailulle vaikka Albaniaan ( suosittelen..!)
Santorini - monen (myös kreikkalaisen) mielestä Kreikan upein, ainutlaatuisin kohde. Santorinin näkymiä ei voi verrata mihinkään muuhun paikkaan. Caldera eli mereen vajonneen, purkautuneen tulivuoren reuna muodostaa puitteet henkeäsalpaaville, dramaattisille maisemille joille ei löydy vertaisia muilta saarilta. Tunnelman ainutlaatuisuutta korostaa saaren poikkeuksellinen, pehmeän autereinen valo. Jos olet käynyt saarella tiedät mistä puhun.
Santorini on myös yksi Kreikan turistillisimpia saaria ja yksi harvoista, joka vetää vierailijoita ympäri vuoden. Pienten calderanreunakylien väenpaljous ja tungos saattaa ahdistaa joitain vierailijoita. Odotin että se olisi ahdistanut minuakin, mutta ei. Kuten Pargassa, täällä massaturismi ei pilaa kokemustani. Paikan ainutlaatuisuus kumoaa turismin lieveilmiöt, ja nautin saaren kauneudesta ilman että sadat muut auringonlaskua kohden kameraansa osoittavat vierailijat haittaavat lainkaan. Olen käynyt Santorinilla viidesti ja tulen palaamaan sinne uudestaan ja uudestaan. Paikan tunnelma on upeudessaan lähes päihdyttävää.
Olen kirjoittanut Santorinista useita juttuja, poimitaan tähän vaikka vinkkini omatoimiseen budjettilomaan ja kattaus klassisia caldera-maisemia:
Aurinkomatkat järjestää Santorinilta myös island hopping -matkoja, kohteina ihanat Naxos ja Paros.
Skiathos - vehreä saari Sporadien saariryhmässä tunnetaan Lefkaksen ja Kreetan ohella Kreikan upeimmista ja kirkasvetisimmistä rannoista. Nuorekkaalla Skiathoksella on myös vähän bilepaikan mainetta, vaikkakaan täällä meno ei ole lähelläkään muita yllä mainitsemiani bilesaaria. Kolmas the juttu saarella on vaellus.
Tykästyin kovasti Skiathokseen, täällä on minikoossa kaikkea. Pienellä Skiathoksella pääkaupunki on ainoa suurempi asutuskeskus palveluineen ja turismielämä keskittyy pääkaupungin lisäksi rantojen tuntumassa sijaitseviin hotelleihin. Postikorttimaisen kaunis, taskukokoinen Skiathos Town on mielestäni yksi Kreikan mukavimpia saaripääkaupunkeja.
Skopelos - Skiathoksen rauhallisempi ja suurempi naapurisaari, tunnetaan yhtenä Mamma Mia -elokuvan kuvauspaikoista. Täällä on enemmän nähtävää kuin Skiathoksella eikä yhtä paljon turisteja, viehättävässä pääkaupungissa turismin ikävämmät lieveilmiöt kuten ravintoloiden aggressiiviset sisäänheittäjät loistavat poissaolollaan. Olen vieraillut saarella kerran enkä olisi halunnut lähteä, ihastuin paikkaan sydänjuuriani myöten. Skopelos sopii sinulle joka etsit autenttista kreikkalaista saaritunnelmaa, kauniita rantoja ja kuvauksellisia kyliä.
Zakynthos - esitelty ylempänä.
Ateena - ihana, kamala Ateena jakaa mielipiteitä. Rumankaunis, likainen ja ränsistynyt ja samalla täynnä lämmintä, rosoista charmia ja maailmanluokan historiallisia nähtävyyksiä. Maisema Lykavittos-kukkulalta merelle päin, Akropolin ja Parthenonin siluetin kohotessa silmänkantamattomiin jatkuvan talomeren keskellä saa ihon kananlihalle ja sydämen sykkimään kiihkeämmin. Rakastan Ateenaa niin etteivät sanat riitä kertomaan. Sulan onnesta ja kiintymyksestä joka kerta kun astun ulos Syntagman metropysäkillä lentokentältä tullessa. Viikon kuluttua olen siellä taas. <3
Kreeta - esitelty ylempänä.
Korfu - esitelty ylempänä.
Rodos esitelty ylempänä.
Santorini esitelty ylempänä.
Symi - pikkuinen saari lähellä Rodosta tarjoilee Kreikan kauneimmmaksi tituleeratun sataman - ymmärrät mistä on kyse kun laiva lähestyy saaren pääkaupunkia Yialosia (joka on myös saaren ainoa kaupunki). Yialosin pittoreskia kauneutta ei meinaa uskoa todeksi. Jyrkässä kukkulan rinteessä kuin toistensa päällä seisovat uusklassiset rakennukset näyttävät värikkäässä, suloisessa harmoniassaan melkein lavastukselta.
Symi on kohde aikuiseen, estetiikkaa arvostavaan makuun. Saarta ei tunneta erityisesti rannoistaan jotka ovat moniin muihin saariin nähden vaatimattomia, eikä siellä ole kyliä eikä oikein mainittavia luontokohteitakaan. Pääkaupunki Yialoksen lisäksi Symin toinen nähtävyys on Panormitiksen luostari saaren toisella puolella. Lapsiperheillä tai vilkasta yökerhomeininkiä etsivälle täällä olisi varmasti tylsää, mutta niille, joiden sydän hypähtää kauniille, kuvauksellisille kylille, Symi on todellinen helmi Kreikan saarten joukossa. En voi kuin suositella. Symi on myös maustettu keskiverto-Kreikkaa asteen hienostuneemmalla tunnelmalla - täällä käy mm. kuninkaallisia luksusjahdeillaan.
Thassos - Kreikan pohjoisin saari Thassos on monipuolinen paketti. Olen viettänyt täällä muinoin yhden kesän au pairina joten saari on minulle erityisen tuttu. Thassos sopii niin leppoisaan rantalomailuun, kuvauksellisten kylien fiilistelyyn, antiikin raunionähtävyyksien bongailuun kuin antoisaan vaelteluunkin patikkareiteillään. Thassoksella elämä ei keskity vain yhteen tai kahteen asutuskeskukseen tai turisteille luoduille loma-alueille vaan saari on täynnään aitoja, eloisia ja kuvauksellisia kyliä rannoilta vuoristoon klassisine rantatavernoineen ja söpöine aukioineen. Manner-Kreikkaan pääsee lautalla hujauksessa.
Kavala - ei yhtään kavala vaan sympaattinen kaupunkikohde mantereella, Thassosta vastapäätä. Täältä löydät aitoa mukavaa kreikkalaista kaupunkielämää, museoita ja kauppoja. Kävin Kavalassa useasti au pair -kesänäni ja tykästyin.
Kos - esitelty ylempänä.
Kalymnos - erityisesti kalliokiipeilystä tunnettu sporttinen, monipuolinen saari jonka vilkas ja saarten mittakaavassa suuri pääkaupunki on yksi mukavimmista ja aidoimmista joissa olen Kreikan saarihyppelyilläni käynyt.
Kalymnos sopii sinulle joka etsit Kreikan saarta massaturismin tuolla puolen, mutta joka kuitenkin tarjoaa kehittyneet matkailupalvelut. Saari sopii niin perinteiseen rantaoleiluun, vähän kaupunkimaisempaan lomailuun kuin luonto- ja etenkin liikuntalomailuun. Kalymnoksella on laaja tarjonta hyvinvointiin ja liikuntaan liittyviä palveluita ja täällä käy kiipeilijöiden lisäksi myös paljon joogan harrastajia.
Telendos - pienin saari kaikkien matkanjärjestäjien valikoimassa! Telendos on hallinnollisesti osa Kalymnosta mutta on nimetty Tjären valikoimassa omaksi kohteekseen. Saarelle pääsee Kalymnokselta melkein uimallakin, tai 5 minuuttia kestävällä veneylityksellä. Taskukokoisella Telendoksella ei ole liikennettä ja siellä voi todellakin nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Tai patikoinnista ja kiipeilystä - täällä on hyviä patikkapolkuja ja hienot kalliokiipeilymahdollisuudet.
Pargan alue (Sivota, Ammoudia) - esitelty ylempänä.
Lefkas - esitelty ylempänä.
Kos - esitelty ylempänä.
Korfu - esitelty ylempänä.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Lefkas - esitelty ylempänä.
Parga - esitelty ylempänä.
Rodos - esitelty ylempänä.
Karpathos - vuoristoinen, dramaattisten maisemien Karpathos on yksi rakkaimpia Kreikan saariani. Olen käynyt siellä kahdesti. Skopeloksen, Paroksen ja Santorinin tavoin saari on aina mielessäni kun palaan Kreikkaan ja tänne haluaisin aina tulla uudestaan. Karpathoksen eristynyt sijainti ja muita saaria harvemmat laivayhteydet vain tekevät vaikeaksi yhdistää sen saarihyppelyyn.
Karpathos on hieno esimerkki saaresta, jolla charter-turismi ja aito paikalliskulttuuri elävät sopuisasti rinnakkain ilman että matkailijat ovat merkittävästi leimanneet saaren tunnelmaa. Kreetalta ja Rodokselta tutut turismin ikävämmät lieveilmiöt eivät vaivaa täällä eikä esimerkiksi historiallinen Olympoksen kylä ole peittynyt postikortti- ja matkamuistotelineisiin.
Monien kauniiden kylien Karpathos sopii monenlaiseen matkailuun klassisesta rantalomasta kyläbongailuun, kulinarismiin ja vaellukseen - minulla on vielä saaren upeat patikkapolut testaamatta.
Sivota - esitelty ylempänä.
Santorini - esitelty ylempänä.
Kalymnos - esitelty ylempänä.
Ateena (omatoimikohde, ei valmista lento/hotellipakettia) - esitelty ylempänä.
Ateenan Riviera (omatoimikohde, ei valmista lento/hotellipakettia) - tämän alueen muodostavat Ateenan rantalähiöt Glyfada, Vouliagmeni ja Voula. Glyfada ja Vouliagmeni ovat trendikkäitä nuorison suosimia alueita ja täynnään ravintoloita ja vilkasta yöelämää. Pikkukiviset rannat ovat maksullisia eikä niitä voi pitää erityisen vetovoimaisina Kreikan tunnettuihin rantakohteisiin verrattuna. Alueen etuna onkin ennen kaikkea läheisyys Ateenaan. Siksi majoituin itsekin Voulaan ensimmäisellä Ateenan vierailullani vuonna 1997. :)
Naxos - ihastuttava, todella monipuolinen Naxos on Kykladien vilkkaimpia saaria ja naapurisaari Paroksen ohella Kreikan laivaliikenteen suurimpia keskuksia. Mitä oivallisin paikka saarihyppelyn tukikohdaksi!
Täällä on ihan kaikkea - ja saarelaiset tykkäävät tuoda sen esiin ^_^ On hienoja rantoja vaikka muille jakaa, viehättäviä kyliä, pittoreski pääkaupunki, julmetun hyvä ravintolatarjonta (täällä on niin tolkuttomasti ravintoloita että kulinaristi menee äkkiä sekaisin valinnanvaikeudesta...), Kykladien korkein vuori ja valtavasti patikointireittejä, historiallisia nähtävyyksiä.... Kuin Kreikka pienoiskoossa. Omavarainen Naxos selviäisi omilla viljelyksillään ja lihan, kalan ja oliiviöljyn tuotannollaan, ja saari onkin yksi Kykladien vauraimpia. Antiikin aikoina saari tunnettiin laadukkaasta marmoristaan.
Tilos - sinulle joka etsit pientä, hiljaista, luonnonkaunista saarta massaturismin tuolla puolen. Täällä loma-aktiviteetit keskittyvät päivisin rannoilla löhöilyyn (löydät ehkä ihan oman poukaman itsellesi) ja kauniilla patikkareiteillä vaellukseen, iltaisin kokoonnutaan pienen rantakylän tavernoihin syömään ja jutustelemaan pian tutuksi tulevien paikallisten kanssa. Rauha ja verkkainen elämäntyyli on Tiloksen juttu.
Kanali - minulle tuntematon kohde Prevezan alueella manner-Kreikassa. Vaikuttaa Sivotan kaltaiselta rauhalliselta, ei niin turistilliselta pikkukaupungilta (Kanali on kuitenkin Sivotaa suurempi) jossa rento lomameininki keskittyy kaupunkia reunustavalle rannalle ja rantakadun ja torin tavernoihin.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Rhodos - esitelty ylempänä.
Zakynthos - esitelty ylempänä.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Rodos - esitelty ylempänä
Leros - kenties vähiten turistillisin saari kaikista esitellyistä. Kuvauksellinen saari on niin pieni että sen läpi voi kävellä (huikeaa maisemareittiä) muutamassa tunnissa. Minulle jäi Leroksesta syksyn 2012 lyhyellä päivävierailullani kaksipiippuinen fiilis, johtuen ennen kaikkea pääkaupunki Lakkin hyvin erikoisesta, lähes aavemaisesta tunnelmasta. Kaupungin poikkeuksellista arkkitehtuurista tyyliä ja tunnelmaa on esitelty hyvin tässä Peter Sommerin kirjoituksessa, linkkaan siihen kun en itse tullut kirjoittaneeksi vierailustani. Leroksen muut kylät edustavat Egeanmeren saarille perinteisempää arkkitehtuuria ja ovat oikein viehättäviä.
*
Onko moni Karkkipäivän lukijoista lähdössä tänä vuonna Kreikan lomalle?
Omatoimisesti Kreikan saarille suuntaavat ensikertalaiset saattavat hyötyä aiemmin kirjoittamastani Oppaasta Kreikan saarihyppelyyn.
Kaikki Kreikan matkojen blogikirjoitukseni saarikohtaisesti jaoteltuna taas löytyvät täältä: Suuri Kreikka-hakemisto.
Kyllä nyt on päästy kokemaan talvinen Lappi iholla ihan toden teolla. :)
Tammikuussa harmittelin, kun olisin niin halunnut viettää synttäreitä Lapissa mutta haave kaatui budjetti- ja ennen kaikkea vapaapäiväongelmiin toisen puoliskon taholta. Sitten sain tilaisuuden liittää itseni kiipeilijäkavereiden Posion reissulle, ja heti perään tarjottiin mahdollisuutta lähteä Carmexin kampanjan tiimoilta kokemaan Ylläs-tunturin meininkiä. Lapin ja minun kuului sittenkin kohdata tänä talvena <3
Olen tänä keväänä saanut kunnian olla Carmexin Suomen lähettiläitä, ja joku teistä on saattanut bongata nimeni Carmex-hyllyissä klassisen purkki-huulirasvan suosittelijana. Jos on yhtään lukenut meikäläisen huulirasvajuttuja blogista niin ei varmaan ole jäänyt pimentoon miten riippuvainen olen tuosta keltakantisesta purkista ^_^ Supertehokkaasti suojaava ja kosteuttava Carmex profiloituu erityisesti talviulkoilijoiden suosikkihuulirasvana, ja tässä hengessä minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä tutustumaan yhteen Suomen tunnetuimmista talviulkoilukeskuksista; Ylläkseen.
En ole koskaan aiemmin käynyt Ylläksellä. Ylipäänsä tunturi-Lapin kokemukseni rajoittuvat muutamaan harvaan vierailuun, joista Kilpisjärven ja Kevon kesävaellukset ovat päätyneet blogiinkin.
Aloituskuva kertoo tiivistetysti Ylläs-päivistäni: kimmeltävää aurinkoa ja paksua pilveä. Kuvat ovat hotellini Lapland Hotel Saagan terassilta.
TIISTAI
Saavuin Ylläkselle mitä upeimmassa säässä. Samasta säästä olimme saaneet nauttia maanantaina Korouomallakin. Ahh... leijuin hyvän olon pilvessä. Niin kaunista..! Pääsin vielä jatkamaan upeaa talvisen Suomen luonto-trippiäni. Kyllä nuo Etelä-Suomen talvet vain ovat tylsiä, ei voi mitään... on-off-talvea. Yhdellä viikolla lunta, toisella taas maa on sulaa. Minä rakastan vuodenaikoja ja viettäisin mieluusti kunnon talvea ihan sen kokonaiset kolme kuukautta. Kyllä pohjoisessa asuvien kelpaa.
Tällaisissa maisemissa pääsin kohtaamaan Ylläksen:
Ylläksen alue koostuu kahdesta tunturin etelä- ja pohjoispuolelle sijoittuvasta kylästä; Ylläsjärvestä ja Äkäslompolosta. Pohjoista Äkäslompolon puolta nimitetään Ylläs Ski Resortiksi, Ylläsjärven puolta Sport Resortiksi. Yhteensä kylissä asuu noin 850 ympärivuotista asukasta. Sesonki jatkuu hieman pidempään pohjoisella Äkäslompolon puolella eteläisen rinteen pehmetessä aikaisemmin keväällä. Ihan uutta tietoa kaltaiselleni talvitunturi-noobille. :) Minä majoituin hieman hiljaisemmalla Ylläsjärven puolella jossa on vähemmän hotelleja ja mökkejä, mutta tämän puolen etuna on majoituksen läheisyys rinteeseen nähden; rinteeseen ja hisseihin pääsee parhaimmillaan suoraan hotellinsa terassilta.
Kylien ja tunturin ympärillä levittäytyy Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Opin myös, että Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto (yli 330 km) ja rinteissä maamme suurimmat korkeuserot. Minun kaltaiselleni patikkapirkolle alueelta löytyy myös paljon talvivaellusreittejä, kansallispuistossa risteilevistä kesäreiteistä puhumattakaan.
Ylläksen huippu on 718 metrin korkeudessa. Vierailupäivinäni tuuli aivan mielettömästi ja viivyttyäni huipulla tunnin olin kuin kokonaamapuudutuksen läpikäynyt ^_^ Mutta Carmexia tarvitsi lisätä vain kerran, hehe ;) Se pysyy.
Olin suunnitellut patikoivani alas (patikkareittejä kulkee myös tunturin laella) mutta tuuli ja katoava tunto raajoistani muuttivat suunnitelmia. Olin kuitenkin iloinen että sain kokea tunturin huipun kauneuden kirkkaassa, aurinkoisessa säässä. Seuraavina päivinä maisemat olivat peittyneet paksuun pilveen.
Kuuma kaakao maistui kun olin palannut tunturireissulta hotellille. Istuin terassillani ja lämpö palasi pikkuhiljaa sormiin ja varpaisiin. Hymyilin maisemalle ja koin onnea niinkin pienestä asiasta kuin ilmaisesta kuumasta vedestä jota sai hotellin aulasta :)
Olen muuten viisastunut huomattavasti Kilpisjärven reissusta; nykyään minulla kulkee aina mukana oma kaakaosekoitus tummasta kaakaojauheesta ja steviasta. :)
Illalla vedin hotellin ravintolan buffetissa perinteiset juustoöverit (ja saattoi muutakin ruokaa mennä aika lailla) ja vietin loppuillan huoneessani pinkeää ja aristavaa vatsaani hieroskellen. Noutopöydät....
Kun seuraavana päivänä kuulin, että olin huoneessa nököttäessäni missanut aivan mielettömän hienot ja voimakkaat, monta tuntia jatkuneet revontulet ihan siinä pääni päällä, vaivuin megalomaaniseen harmitukseen ja halusin kovasti syyttää ruokaähkyn aiheuttamaa hetkellistä sekavuustilaa. No ei. Kyllä mä vain rehellisesti unohdin revontulten mahdollisuuden. *saa potkaista*
KESKIVIIKKO
Keskiviikko valkeni hyvin eri värisenä kuin tiistai; harmaa pilvimassa peitti auringon ja tunturin rinteet. En antanut sen haitata vaan suuntasin Carmexin sponssaamaan Helly Hansen Mountain Battle -rinnesuunnistustapahtumaan Ylläs Ski Resortin puolelle. Tulisi nähtyä tämäkin puoli tunturia.
Kävi mielessä, olisiko ketään edes osallistumassa Battleen tässä säässä.
Mutta jo vain, viimainen sää ei estänyt hiihtolomalaisia saapumasta rinteeseen ja Battleenkin saatiin viisi joukkuetta.
Tuiverruksen läpi joukkueet lähtivät matkaan.
USAn hiihtokeskuksissa jo perinteeksi muodostunut Helly Hansen Mountain Battle järjestetään Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Koko perheen rinnesuunnistuskisassa suoritetaan rasteja 2-4 hengen joukkuein kolmessa eri kisakategoriassa.
Yhdellä rastilla oli hyödyllistä informaatioarvoakin; joukkueet pääsivät etsimään piipparien avulla lumivyöryyn hautautunutta.
Maalissa! :)
Kaikki osallistujat palkittiin runsain sponsoripalkinnoin Carmexilta, Helly Hansenilta, TomTomilta ja Bollélta. Joku kommentoi palkintojenjakotilaisuudessa että "Nyt ei lopu huulirasvat ihan hetkeen" :D
Vinkkinä muuten, jos satutte olemaan Ylläksellä pääsiäisenä: Helly Hansen Mountain Battle järjestetään seuraavan kerran 14.4. Jos siis vaikka kiinnostaisi kivan ulkoilutapahtuman lisäksi täydentää Carmex-varastot :)
Itse jatkoin ulkoilupäivää vielä patikoinnin merkeissä. Nyt kun on tänne päästy niin tunturimiljööstä otetaan kaikki irti. :)
Kuten ylempänä tuli mainittua, Ylläksellä on runsaasti myös talviretkeilyreittejä. Osa vaatii lumikengät ja nämä reitit on merkitty erikseen. Lumikenkäreiteillä kulkee myös fat bike -eli läskipyöräilijöitä. Yksi kiipeilijäkavereistani puhui fat bikeista Posiolla ja nyt näin sellaisia livenä ensi kertaa, näytti muuten kivalta puuhalta. Ehkä minäkin pysyisin pystyssä..? :) Ja varmaan hyvää treeniä! Voisi joskus kokeilla.
Yritin värittää harmaata maisemaa Carmexinkeltaisilla laseilla ^_^
Ja ehkä vähän sitä revontuliharmitustakin.
Kaikki puhuivat koko päivän edellisillan ja yön valo-show'sta, jopa kävelylläni kohtaamat makkaranpaistelijat laavulla. En päässyt karkuun mokaani. Eihän nyt tähtikirkkaana iltana sovi unohtaa käydä kurkkaamassa ulos kun ollaan näillä leveysasteilla, etenkin jos toiveissa on nähdä revontulet.
Ja minä totta vie haluaisin sellaisia päästä ihailemaan.
Korouomalla näin hetken verran miedot, vaaleat revontulet. Ne olivat ensimmäiset koskaan näkemäni revontulet. Ne hiipuivat pian mutta iloitsin siitäkin vähästä. Ylläksellä olisi ollut tilaisuus nähdä oikea revontulten Cirque du soleil.
Mutta mitä sitä nyt tähän takertumaan, sanoin lopulta itselleni hämärtyvässä Ylläsjärven illassa. Olin joka tapauksessa päässyt kokemaan haaveideni talvisen Lapin. Ja täällä on upeaa. Ihan ilman valoja taivaallakin.
© Timo Repo
Northern Lights - ensi kertaan :)
(Kuvan lähetti minulle muuan tv-tuottaja johon tutustuin hotellilla. "Ai sinäkö missasit ne..? Laitanko sulle kuvan?")
Suuri kiitos Carmexille upeasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan Ylläkseen ja kokemaan tunturikohteen taikaa. <3
*
Carmex-lähettiläänä saan vielä arpoa kolmelle teistä vuoden Carmexit (12 purkkia). Osallistut arvontaan kertomalla, millaisesta talviulkoilusta pidät - tai jos et pidä, niin kerro miksi ei nappaa.
Osallistumisaikaa on viikon verran, torstaihin 16.3. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonnassa voittivat j, Suski75 ja Miriam, onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
USAn matkakertomus jatkuu Sin City -osuudella.
(...outo otsikko liittyy Hunter S. Thompsonin kirjaan ja siitä tehtyyn elokuvaan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa jota fanitan.)
Santa Barbarasta matkamme jatkui aamuvarhaisella Greyhound-bussilla Los Angelesiin, jossa vaihdoimme Las Vegasin bussiin. Greyhoundilla matkaavan on muuten muistettava tulostaa lippunsa, tämä firma on vielä sen verran vanhanaikainen että kännykän näytöltä vilautettava todiste nettilipusta ei käy vaan kuljettajalle on aina annettava paperinen, tulostettu lippu.
L.A. jäi tällä kertaa vain siluetiksi bussin ikkunoiden taakse.
Bussimatka Losista Vegasiin taittuu nopeimmillaan viidessä tunnissa ja matkan aikana on yksi tauko Barstow’ssa. Fear and Loathing in Las Vegas –elokuvan faneille jo matka Interstate-15-tietä pitkin on elämys. Ehkä muillekin.
Itse rakastin joka kilometriä tällä matkalla. Suomessa ei voi tehdä satoja kilometrejä matkaa vuoristoisten ja puuttomien erämaamaisemien keskellä - en ollut aiemmin käynyt missään paikassa, jossa voisi. Dramaattinen tyhjyys ja ympäröivät vuoret ja maisemaa määrätietoisena halkova valtatie lumosivat minut.
Minua on aina kiinnostanut käydä Las Vegasissa, mutta en odottanut pitäväni paikasta. Vegas on ollut överiydessään kuriositeetti, mutta samalla odotin neonvalossa 24-7 välkkyvän viihdeympäristön olevan minulle liikaa.
Se olikin ihan mahtavaa!
Ehkä juuri se, miten huolellisen, täydellisen överisti Las Vegas on itsensä toteuttanut, teki niin suuren vaikutuksen. On haluttu rakentaa kaupungin kokoinen viihdekeskus, ja siinä ei todellakaan ole tingitty.
Tässä kohtaa on syytä tarkentaa, että Vegasista kohteena puhuttaessa puhutaan yleensä vain yhdestä kadusta ja sen kummallakin puolella kulkevasta korttelin levyisestä hotellien, kasinoiden, kauppa- ja viihdekeskusten täyttämästä noin 6 kilometrin mittaisesta alueesta Las Vegas Boulevardilla: Stripistä. Ympärillä levittäytyy ”normaali” Vegas päiväkoteineen, omakotitaloineen ja tavallisine perhe-elämineen.
Vegasin henki ei ollutkaan liikaa, se oli äärettömän kiehtova ja kiinnostava.
Strip alueineen oli kuin valtava ulkoilmamuseo jossa riitti katseltavaa joka kadun kulmassa. Vaikka ihmisiä, meteliä, valoja ja ärsykkeitä on paljon eikä meno taukoa koskaan, emme kokeneet paikkaa lainkaan ahdistavana. (No, en tiedä äidistä viimeisenä iltana…) Kaikki oli vain valtavan kiinnostavaa. Täysin uudenlainen kokemus jonka saatoin lisätä kokemuspankkiin.
Ja vaikka Strip on yhtä suurta ulkoilmabaaria (kadulla on anniskeluoikeus, eli koko Stripillä saa vaellella drinkit kourassa, ainoa vaatimus on että viinakset täytyy juoda muovimukeista tai -pulloista), ei meno ole mitään käsi-maassa-ördäystä. Voi vain miettiä millainen meininki Suomessa olisi jos tänne luotaisiin kokeiluluonteisesti mini-Vegas....
Stripin ydinalue alkaa etelässä Mandarin Oriental –hotellilta ja päättyy pohjoisessa Stratosphere –viihdekeskukseen.
Stratospheren jälkeen Las Vegas Boulevardilla on joitain kilometrejä ns. ”tyhjää”, resort-vapaata aluetta kunnes katu päättyy Fremont Street Experience –alueeseen jossa on säilytetty alkuperäistä Vegasia vanhoine neon-kyltteineen. Täällä sijaitsee myös legendaarinen neonkylttien museo tai ”hautausmaa”, jossa kuulemma olisi ehdottomasti kannattanut vierailla mutta me emme saaneet tätä visiittiä mahtumaan päiviimme. Vierailu pitää varata netissä etukäteen.
Vegasin edullisin majoitus löytyy tuolta ”tyhjältä” alueelta, siellä on superedullisia motelleja joissa yöpyy parhaimmillaan 15 dollarilla per yö, ei resort-maksuja. Tällä alueella majoittuessa tulee hieman lisäkuluja taksin tai julkisen liikenteen käytöstä, sillä kävelyä täältä keskustaan ei suositella turvallisuusnäkökulmasta. Kertaliput Stripiä liikennöiviin busseihin ovat kalliita (6 dollaria) ja kannattaakin ostaa kahdeksan dollarin 24-h-lippu tai 20 dollarin kolmen päivän lippu, mikäli majoittuu kauemmaksi ydinkeskustasta.
Resort-lisämaksu on asia, joka valkeni minulle vasta Vegas/Rovaniemi-jutun kommenteista; useimmissa ydin-Stripin hotellikomplekseissa huonehintaan lisätään vielä maksu joka voi olla paikasta ja sesongista riippuen hyvinkin paljon, tammikuussa se näytti vaihtelevan 30 ja 60 dollarin välillä.
Tätä en tiennyt meidän marras-joulukuisen matkan perusteella, sillä olimme näköjään ihan tuurilla valinneet Stripiltä majapaikat joissa ei ollut resort-lisämaksua. Kannattaa olla tarkkana kun selaa hintoja netin majoituspalveluissa, lisämaksu ei näy suoraan mainostetussa huonehinnassa vaan mainitaan vasta tarkemmissa tiedoissa pienellä präntillä. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos hotellilla on viisi tähteä tai sillä on jokin erikoisteema kuten New York, Venetsia tai Pariisi, sillä on lisämaksu.
Me asuimme hyvätasoisessa Best Western –casinohotellissa maineikasta Cesars Palacea vastapäätä ja maksoimme huoneestamme 30 dollaria per nuppi.
Majoittuminen halvalla ihan keskellä Stripiä on täysin mahdollista ja riippuu sesongista ja viikonpäivistä. Kalleinta aikaa tulla Vegasiin on mm. Amerikan Spring Break maalis-huhtikuussa. Siihen aikaan on bilemittarikin tapissaan.
Vastakohtana Vegasin modernimmalle säihkeelle, casinot ovat säilyttäneet vanhanaikaisen retro-dekoorin. Kaikki casinot jossa kävimme näyttivät tältä.
Joku kommentoi aiemmin, ettei Vegasiin voi ylipäänsä matkustaa halpabudjetilla koska siellä ”kaikki maksaa niin paljon”. Olen tästä eri mieltä; edullisiakin vaihtoehtoja riittää eikä tekemisestä tarvitse välttämättä maksaa mitään. Vegas-loman hintatason määrittävät täysin vierailijan omat intressit ja miten haluaa aikaansa kuluttaa.
Luistelua The Cosmpolitanin katolla
Rahaa saa varmasti palamaan pelaamalla, shoppailemalla, VIP-klubeissa bilettämällä ja varaamalla parhaiden istumapaikkojen lippuja esityksiin, mutta yhtä varmasti Vegasin voi kokea myös edullisemmin.
Casinoissa hengailu, resorteissa päivävierailu ja people-watching ei maksa mitään ja drinkkejä saa halvalla – jos sen tyyppinen viihde kiinnostaa. Stripin ravintolatarjonnasta löytyy kaiken hintatason murkinapaikkoja pikaruokaloista fine diningiin, kukkaroa ei tarvitse tyhjentää ravintolaillallisiin jos ei niin halua. Hotellien kalliit (tai olemattomat) aamiaiset voi vaihtaa vaikka superhalpaan amerikkalaiseen diner-aamiaiseen ympäri vuorokauden auki olevassa Dennysissä tai ostaa aamupalatarvikkeet kaupasta, kuten meikäläinen tekee lähes kaikkialla.
Meidän seurueen lempparipaikaksi muodostui The Linq -promenadilla sijaitseva Yard House, jonka menu pursuaa annoksia alle 15 ja 20 dollarilla. Ei ehkä se tunnelmallisin fiilistelyravintola Tallinnan vanhankaupungin malliin mutta hinnat kohdallaan ja monipuolisia vaihtoehtoja hampparimätöistä terveellisempään syömiseen kaikenlaiset ruokavaliot huomioiden. Tämä mehevä jumbosalaattikulho maksoi $13,95, siihen päälle vero ja tippi ja hinta jäi silti alle 18 dollarin (USAssa kannattaa opetella ajattelemaan näkemänsä hinnat aina + vero ja tippi, hinnat ilmoitetaan aina verottomina).
Mitä teatteriviihteeseen tulee, alennuslippuja myyvistä Half Price -toimistoista saa lippuja kaikkiin esityksin alkaen parilla kymmenellä dollarilla, jos ei halua istua ihan eturivissä tai premium-paikoilla.
High Roller -maailmanpyörästä näkee koko kaupungin
Minä ja sisareni ihastuimme Vegasiin niin että olemme kaipailleet takaisin siitä lähtien kun kone nousi McCarran International -lentokentältä kohti Tukholmaa.
Mä tosiaan tykkään vahvoista, normielämästäni poikkeavista ympäristöistä ja kokemuksista ja Vegas liittyi listalle Alppien, Kreikan saarten, Venetsian, Albanian, Etelä-Afrikan ja Kuuban jatkoksi. Nämä ovat sykäyttävimpiä suosikkikohteitani. Näitä paikkoja yhdistää se, että ne eivät ole ”vain” ihania, kauniita ja kiinnostavia, ne ovat tarjonneet jotain aivan erityislaatuista joka on nostanut ne perusihanien lomakokemusten yläpuolelle.
Vegasin vierailu huipentui Criss Angelin illuusio-show’hun jonne päätimme mennä todella spontaanin mielijohteen seurauksena. Onneksi menimme, show oli ihan mieletön. En tiedä olinko eniten vaikuttunut upeasta teatteriympäristöstä (pelkkä sali oli minusta nähtävyys itsessään), esityksestä vai miehen valtavasta karismasta. Ainakin leijuin show'n jättämän tunteen vallassa varmaan pari päivää ^_^
Surullisena loppukaneettina: Norwegian näyttäisi lopettavan Vegasin lennot kaikilta kentiltään maaliskuun jälkeen... nyyh... :/ Ei taida ihan heti löytyä toista lentoyhtiötä joka lennättäisi meidät täältä Pohjolasta suoralla lennolla Sin Cityyn runsaalla satasella.
Nyt jatkuu matkakertomukseni ihanasta, inspiroivasta ja erilaisesta matkastani USAan marras-joulukuussa 2016. Tänään vuorossa Santa Barbara. Edellinen osa (jossa San Francisco Bay Area, Coast Starlight -juna ja San Luis Obispo ympäristöineen löytyy täältä).
Mikä matkasta teki niin erilaisen aiempiin USAn reissuihini verrattuna? Toteutustapa ja kohteet. Kaikki aiemmat Yhdysvaltojen visiittini ovat kohdentuneet yhteen isoon kaupunkiin ja cityoleiluun - New York, San Francisco, Seattle, Miami, West Palm Beach. Reissuissa kuljetut kohteiden väliset legit ovat olleet lyhyitä ja vailla suurempia elämyksiä itsessään. Ns. tavallinen pikkukaupunki-USA oli jäänyt kokematta. Nyt pääsin muutaman suurkaupungin ohella kokemaan myös rauhallisemman Amerikan. Ja kuten edellisessä jutussa mainitsin, jopa Las Vegas näyttäytyi jollain tapaa sympaattisena. Koko reissusta jäi valtavan hyvä mieli.
Tyyni Valtameri junan ikkunasta
Viivyimme matkalla kolme ja puoli viikkoa ja matkasimme San Franciscosta Kalifornian rannikkoa pitkin Los Angelesin kautta Las Vegasiin ja sieltä Utahiin. Taitoimme välimatkat junalla ja bussilla, kokemus, jota voin suositella lämpimästi. Useimmat vuokraavat auton mutta heitäkin on, joille julkiset kulkuvälineet syystä tai toisesta sopivat paremmin. Amtrakin ja Greyhoundin sivut ovat selkeät ja helppokäyttöiset ja tarjoushintaisia lippuja on paljon. Ellei tosiaan halua vuokrata autoa elämyksellisyyden perusteella, pääsee esimerkiksi Friscosta Losiin paljon halvemmalla käyttäen bussia. Tieto, joka hyödyttää ainakin budjettimatkailijaa. Halvimmillaan tämän välin kulkee hintaan 15 dollaria.
Matkakertomuksen edellisessä osassa olimme päässeet viehättävään, kotoisaan San Luis Obispoon saakka. Nyt matka jatkuu Santa Barbarasta.
Santa Barbara on 90 000 asukkaan kuvauksellinen merenrantakaupunki 150 kilometriä Los Angelesista pohjoiseen. Kaupunki tunnetaan espanjalaisesta siirtomaatyylisestä arkkitehtuuristaan joka tekee siitä tyylillisesti hyvin erilaisen kuin rannikon muut kaupungit.
Maisemia junan ikkunasta
Santa Barbara sijaitsee Amtrakin Coast Starlight – ja Pacific Surfliner –reitillä ja sinne pääsee San Luis Obisposta kahdessa tunnissa, tämä oli juuri se osuus Coast Starlight –reittiä joka kulkee lähimpänä meren rantaa ja on kaikkein kuvauksellisin. Asetuimme urpoina väärälle puolelle junavaunua ja ihmettelimme, miksi kaikki muut istuivat toisella puolella kunnes tajusimme, millä puolella meri oli.
Santa Barbara oli kokemuksena kaiken kaikkiaan leppoisaa ja opiskelijaelämän maustamaa San Luis Obispoa viileämpi. Kaikki seurueessamme olivat samaa mieltä. Kaupunki oli kaunis ja kiinnostava ja siellä riitti etenkin arkkitehtonista ihasteltavaa, mutta paikka tuntui jollain tapaa sieluttomalta sydämelliseen SLO’hun verrattuna. Kontrasti oli suuri. Emme saaneet rapsutettua pintaa tarpeeksi vajaan kolmen päivän vierailullamme.
Turistille tärkeitä alueita ovat Waterfront ja pääkatu State Street.
Historiallisesta Stearns Wharf -laiturista ja huvipursien ja kalastajaveneiden kansoittamasta satamasta koostuvalla Waterfront-alueella mikään ei oikein tehnyt vaikutusta.
Olin ennakkoon kuvitellut Santa Barbaran jet set –henkiseksi paikaksi jossa rantakatua reunustavat trendikkäät baarit ja hienostuneet putiikit asiakkainaan huvipursistaan rantautuvia rikkaita ja kauniita ihmisiä. "The American Riviera" on yksi kaupungin lempinimistä.
Waterfrontilla ei ollutkaan mitään tällaista. Arkisessa satamassa ihmiset söivät simppeleissä kuppiloissa pikaruokaa ja kalastajat tulivat ja menivät. Kaunis vaaleahiekkainen ranta on käytännössä villi biitsi vailla palveluita (ainakin se oli sitä marraskuussa), eikä rannan ympäristöä ole kehitetty puistomaiseksi ajanviettopaikaksi. Rantaa seuraava katu on tavallinen läpiliikennekatu vailla ravintoloita ja kauppoja.
Toki rantakadulla voi lenkkeillä ja rullaluistella ihanassa Kalifornian valossa kylpevässä merellisessä ympäristössä tai viettää tuulisen picnicin rannalla, ja Stearns Wharfilla on mukava pysähtyä katselemaan pelikaaneja ja nauttimaan tuoretta seafoodia, mutta kokonaisuutena alue oli pettymys verrattuna niin moniin muihin viihtyisämpiin ranta/satama-alueisiin joilla olen eri reissuillani käynyt.
Pääkatu State Street ympäröivine kortteleineen taas on oikein viehättävää aluetta, joskin tunnelmallisuus jäi verraten ohueksi lämpimään SLO-kokemukseemme verrattuna. Sisareni sanoin; San Luis Obispo tuntui aidolta ja inhimilliseltä, Santa Barbara jotenkin pinnalliselta kauneudestaan ja historiallisista rakennuksistaan huolimatta.
(Tätä kirjoittaessani huomaan, että tuntuu epäreilulta Santa Barbaraa kohtaan kirjoittaa näin, vaikka fiilikset ovat aidot. Ehkä pitää joskus antaa Santa Barbaralle enemmän aikaa ja toinen mahdollisuus... Usein kyllä jo yksi päivä riittää kertomaan, millainen kemia ihmisen ja paikan välillä on.)
Santa Barbaran keskusta on SLO’ta suurempi ja täällä riittää ihasteltavaa etenkin arkkitehtuurista kiinnostuneille, kuten myös shoppailuhenkisille.
Paseo Nuevo Shopping Center on varmaan viihtyisimpiä ostoskeskuksia joissa olen käynyt, täällä sai meidänkin antishopping-seurue kulumaan yhden illan niin että aika loppui kesken. Täällä matkakumppanini saivat käyttää kaiken taivuttelukykynsä etten olisi ostanut Bath & Body Worksilta yhdeksää eri tuoksukynttilää... kun ne tarjoukset, ne tarjokset. (Joiden säästön ostosten vaatima kolmas matkalaukku ja sen lisämaksu olisivat tehokkaasti kumonneet ;))
Santa Barbaran viinibaareissa huomioidaan eläimet
Santa Barbaran alue on myös tunnettu viineistään ja kaupungissa saisi päivän jos toisenkin kulumaan pelkästään wine tastingin parissa. Lukuisat tuottajat ja viinibaarit tarjoavat maistiaisia tunnelmallisissa puitteissa moderneista baareista hämyisiin kellareihin. Tarjosipa yksi kuvaamataidon luokkaa muistuttava paikka jopa wine tasting- ja maalausiltoja! Pensseli toiseen, viinilasi toiseen käteen.
Sannin kolme vinkkiä Santa Barbaraan:
Kuva: thesurge.com
Savoy Café & Deli West Figueroa -kadulla. Edullista, tuoretta ja monipuolista kasvisvoittoista ruokaa rennossa miljöössä, paikka on tunnettu etenkin salaateistaan. Näin värikkäitä ja mielikuvituksella koottuja salaatteja en ole nähnyt missään päin Suomea. Slurps!
Olio Pizzeria West Victoria -kadulla: ns. vähän parempi pizzapaikka.
Olio-kompleksi koostuu itse asiassa kolmesta ravintolasta; drinkkibaarista, fine dining -ravintolasta ja rennommasta pizzeriasta, jonka menu tarjoaa vehnälättyjen ohella myös paljon muuta herkullista italialaista ruokaa. Ystäväni Drew ja Katja veivät minut Olioon ja ihastuin paikkaan niin, että palasin seuraavana päivänä. Söin täällä mm. yhden parhaita juustolautasia koskaan.
Santa Barbara County Courthouse: vuonna 1929 valmistunut oikeustalo vaikuttavine, massiivisine torneineen on yksi keskustan tärkeimpiä historiallisia nähtävyyksiä. Upea rakennus jonka fantastisen kiinnostavia arkkitehtuurisia helmiä tarjoavissa kerroksissa voisi seikkailla koko päivän. Tornista on hienot näköalat kaupungin yli.
.
Osassa 3 Las Vegas.
Suomen matkailu.
Niin paljon kuin haluaisin kotimaan matkailua tukea, realiteetit eivät muuksi muutu: täällä on valtavan kallista matkustaa. On tiedetty jo vuosia, että Suomen ja muun Euroopan väliset matkat ovat usein halvempia kuin Suomen sisäiset, mutta kauemmaksikin pääsee halvemmalle.
Haluaisin viettää tammikuun lopussa synttäreitäni Lapissa, mutta pääsisin halvemmalla juhlimaan viikoksi Las Vegasiin kuin viikonlopuksi Rovaniemelle. :/
On tämä vain niin pirun outoa kustannuslogiikkaa että en tule tätä koskaan ymmärtämään. Ovatko lentokoneiden käyttökustannukset oikeasti niin paljon pienemmät kuin rautateiden, että sillä perusteella on mahdollista tarjota lentomatkoja niin paljon huokeammalla kuin junamatkoja?
Pääsisin Tukholmaan 12 eurolla. Sieltä voisin lentää suoralla lennolla Vegasiin 112 eurolla. Ja majoittua kuululle Stripille Fear And Loathing in Las Vegasista tuttuun Circus Circus -hotelliin alle 80 euron hintaan.
Tai, voisin ottaa junan Rovaniemelle. Yöjuna naispaikkahytillä maksaa enemmän kuin lento Las Vegasiin; 119 euroa. Voisin tietysti säästää nukkumalla penkillä hytin sijaan, lippu irtoaisi "vain" 63 eurolla, tai päiväjunassa 54 eurolla. Mutta perillä Rovaniemellä saisin maksaa hotellihuoneesta alkaen 180 euroa / yö. Jopa yksinkertainen huone matkustajakodissa maksaa enemmän kuin Circus Circus -hotelli Vegasin Stripillä.
Kaikkein halvin majoitus Rovaniemellä, sänkypaikka hostellin 10 hengen makuusalissa, maksaa 32 euroa. Ehkä hostellimajoitus makuusalissa ei kuitenkaan ole se, mitä synttärimatkalla ensimmäiseksi hakisin... Maailman bilepääkaupungin sydämessä puolestaan majoittuisin hotelli-casino-huvikeskukseen 63 eurolla, tai itse asiassa 32 eurolla koska huone jaettaisiin miehen kanssa.
Rovaniemi 3 yötä: 108 euroa (juna, halvin peruslippu) + 914 euroa (hotelli ***) = 1022 euroa
Las Vegas 7 yötä: 24 euroa (laivat) + 252 euroa (lennot) + 442 euroa (hotelli ***) = 718 euroa
Vaikka Vegasin reissun matkakustannuksiin laskisi mukaan laivamatkalla nautitut ateriatkin, ei summa nousisi lähellekään Rovaniemi-viikonlopun kustannuksia.
Edit. Hintatiedot korjattu.
.
Silti, haluaisin oikeasti Lappiin.
Ylipäänsä, haluaisin harrastaa enemmän kotimaan matkailua. Se ei ole taloudellisesta näkökulmasta valitettavasti minulle mahdollista samassa mittakaavassa kuin ulkomaan matkailu, mutta täällä täytyy tyytyä lyhempiin pyrähdyksiin.
Minulla on suunnitteilla yksi kotimaan matkailuun liittyvä projekti, katsotaan lähdenkö toteuttamaan sitä.
Meanwhile; tonni Lapin lomaan vai parilla huntilla jonnekin Suomen ulkopuolelle? Jotenkin surullinen valintatilanne. Ainahan voi jäädä myös kotiin.
