Yksi Kreikan matkailun antoisimpia juttuja minulle on epäturistillisiin ja tuntemattomiin saariin tutustuminen. "Tuntemattomiin" voi laittaa lainausmerkkeihin, tai lisätä sen jälkeen vähintään "Kreikan ulkopuolella", sillä monet meille vieraat saaret ovat hyvin suosittuja ja tunnettuja kreikkalaisten itsensä keskuudessa.
Kreikkalaiset matkustelevat kotimaassaan paljon enemmän kuin me suomalaiset omassamme - tällainen mielikuva minulle on syntynyt. Kreikkalaiset todella arvostavat maansa kauneutta ja kun heillä ei ole meidän mökkikulttuuria, lomilla lähdetään saarille ja nauttimaan turkoosivetisistä paratiisirannoista. Kun saaria on tuhansia, on helppo valita omansa ja lomailla kreikkalaisittain kaukana pakettiturismin rakenteista. Joistain saarista onkin muodostunut enemmän kreikkalaisten saaria, toisten ollessa kansainvälisen charter-turismin "omia".
(Mutta kyllä kreikkalaisetkin matkustavat esimerkiksi Rhodokselle ja pitävät Rhodosta upeana, voin kertoa..! Eivät he siis mitenkään kategorisesti välttele ulkomaalaisten valtaamia saaria. :))
Kythera on yksi Kreikan vähemmän tunnettuja saaria. Se on myös taatusti tuntemattomin Joonian saari, kaikkien muiden saariryhmän kohteiden kerätessä enemmän tai vähemmän pakettiturismia (Korfu, Zakynthos, Lefkada, Kefalonia..). Harva edes tietää Kytheran kuuluvan Jooniaan, koska se sijaitsee niin erillään muista Joonianmeren saarista manner-Kreikan eteläpuolella. Kythera sijaitsee itse asiassa lähempänä Kreetaa kuin mitään muita saaria.
Kytheraa ei oikein voi yhdistää klassiseen saarihyppelyyn koska sen ainoa saarelta-saarelle-yhteys on Kreetalle, ja sinne on muutenkin hankala päästä laivayhteyksillä. Tämäkin on varmasti ollut omiaan jättämään Kytheran tuntemattomaksi massayleisölle. Saarella on lentokenttä, mutta vain kotimaan liikenteelle.
Kythera on kiehtonut minua jo pitkään, mutta juuri hankala saavutettavuus on estänyt minuakin päätymästä sinne aiemmin. Viime syksynä sain vihdoin tilaisuuteni, kun pääsin ystävieni kyydissä Peloponnesokselle ja yhtäkkiä tajusin olevani vain muutaman tunnin laivamatkan päässä Kytherasta.
Ja miten palkitseva saari minua odottikaan..! Viime syksyn kokemuksen jälkeen voin sanoa, että Kythera on ehdottomasti oman vierailunsa ja sinne hankkiutumisen vaivan arvoinen. Saari on niin suuri ja monipuolinen, että siellä riittää helposti tekemistä pariksi viikoksikin.
Tekisi mieli verrata Kytheraa monipuolisuutensa ja kylärikkautensa puolesta Naxokseen ja Tinokseen. Kytheralla tosin on paljon vähemmän asukkaita, mutta saaren noin 4000 asukasta jakautuvat kymmeniin kyliin joista moni on yllättävän vilkas ja voisi sanoa jopa urbaani. Tämä oli minua eniten hämmästyttänyt seikka Kytheralla; se tuntui kuin omalta pikku-maaltaan, vähän kuin Kreikan "Ahvenanmaalta".
Ainoa juttu mikä voi hieman verottaa Kythera-vierailua on julkisen liikenteen totaalinen puuttuminen. Saarella ei ole bussiliikennettä edes kesäisin, vaan vierailijat ovat vuokra-auton tai taksin varassa. Ja autoa saarella todella tarvitsee, välimatkat ovat pitkät.
Itse liikuin taksilla, mikä ei lopulta ollut ihan valtavan kallista kun tein muutaman tarkkaan harkitun kylä-roadtripin, mutta omalla autolla on tietysti paras vapaus ja mahdollisuudet.
Aitojen kreikkalaisten kylien fiilistelijöille
Epäturistillisesta tunnelmasta tykkääville; ei rihkamakauppoja, ei turistitavernoita, ei ryysistä rannoilla jne
Kauniin luonnon ja patikoinnin ystäville
Rentoon lomailuun vailla must-see-nähtävyyksiä
Lapsiperheille
Sinulle, joka haluat yhden saaren tarjoavan paljon katseltavaa ja koluttavaa; pitkät etäisyydet, lukuisat kiinnostavat kylät, luontokohteet kuten vesiputoukset, moninaiset hiekkarannat sekä kuvankauniita maisemia halkovat tiet tarjoavat loputtomiin antoisia päiväretkiä.
Suosittelen majoituskohteeksi ehdottomasti Kapsalin kylää Kytheran etelärannikolla. Sitä pidetään koillisrannikon Agia Pelagian ohella saaren sievimpänä ja turismin kannalta parhaat palvelut tarjoavana kohteena. Sillä kyllä, toki saarella on paljonkin palveluja vierailijoille, vaikkei paikka ole turistillinen.
Kun kirjoitin Kapsalista blogiin syyskuussa, kirjoitin saapuneeni elävään postikorttiin. Sellainen paikka Kapsali on. Meillä on tietysti kaikilla omat kuvamme täydellisen kauniista paikoista, mutta minulle Kapsali on yksi idyllisimmistä Kreikan kohteista joissa olen koskaan käynyt.
Kapsali tarjoaa ihan kaikki minua viehättävät puitteet: sijainti meren rannalla, rantakatu täynnään toinen toistaan tunnelmallisempia tavernoita ja kuppiloita - joista voi astua suoraan rantahiekkaan, kylässä ja sen välittömässä läheisyydessä on upeita maisemapaikkoja patikkapolkuineen ja kylä sijaitsee aivan arkkitehtonisesti kiinnostavan pääkaupungin kupeessa.
Heti kylän takana ja ympärillä kohoavat vehreät kukkulat ja dramaattiset vuorenrinteet, mikä luo kylälle erityisen kuvaukselliset raamit. Harvassa paikassa luonnon muotojen, meren ja kylän harmonia sulautuu yhteen näin upeasti - tämä on todellinen esteetikon kohde. (Vastaavia esteetikkoa kutittelevia paikkoja ovat mm. Parga manner-Kreikassa ja Egialin kylä Amorgoksen saarella. Santorinista puhumattakaan, mutta siellä turismin rakenteet ovat vahvasti läsnä tämän päivän maisemassa.)
Kapsalissa on kiireetön ja sympaattinen tunnelma ja olo siellä tuntui välittömästi kodikkaalta. Vaikka kylä on hyvin pieni (vain muutama sata asukasta), siellä on kaikki tarpeellinen ja riittävästi eloisuutta jotta mielenkiinto säilyy päivästä toiseen.
Tavernojen reunustamalla kapealla rantakadulla oli elämää joka ilta myöhään syyskuussakin, ja oli aina yhtä ihanaa pujahtaa sinne hiljaisemmalta takakadulta katselemaan ihmisiä ja kuuntelemaan verkkaista puheensorinaa illan hämärtyessä.
Jostain syystä minua viehättävät miniatyyrit: asiat tai paikat, joissa toistuvat isomman paikan ominaisuudet mutta pienessä mittakaavassa. Kapsali on juuri sellainen miniatyyri. ❤️ Taskukokoinen, mutta omaa isomman kylän charmin.
Chora linnoituksineen
Aivan Kapsalin yläpuolella sijaitsee Kytheran pää"kaupunki" (eli kylä) Chora. Kapsalissa asuessa asut käytännössä myös pääkaupungissa. Kävely osin tietä ja osin patikkapolkua pitkin Choraan vie vain parikymmentä minuuttia.
Maisema alas linnoitukselta Kapsaliin on lievästi ilmaistuna henkeäsalpaava (postauksen aloituskuva).
Tässä tunnelmakuvia upeasta Kapsalista. Tänne haluan ehdottomasti vielä takaisin!
Kapsalin rannalla veteen pääsee myös liikuntarajoitteinen erityisellä uimapyörätuolilla
Patikoitsijalle Kythera tarjoaa monia viehättäviä vaellusreittejä.
.
Avlemonasin romanttinen pikkukylä saaren itäpuolella on sarjassamme typerryttävän suloinen. Kun kreikkalainen ystäväni Marianna kuuli minun menevän Kytheralle, hän sanoi vain: "sinun täytyy nähdä Avlemonas..! Jos jonnekin siellä menet, mene Avlemonasiin...!"
Kylä tunnetaan kristallinkirkkaista poukamistaan ja kykladisesta rakennustyylistään. Avlemonas sijaitsee Egeanmeren puolella mikä lienee vaikuttanut arkkitehtuuriin. Lähin Kykladien saari Milos on lähempänä Kytheraa kuin lähin Joonian saari.
Avlemonas on hyvin pieni eikä siellä ole yhtä paljon palveluita kuin Kapsalissa. Ravintoloita on vain muutama, mutta leppoisaa tunnelmaa häkellyttävän pittoreskissa miljöössä sitäkin enemmän. Avlemonas sopii pariskunnille kiireettömään kuherteluun tai miksei vaikka joogailuun ja meditointiin itsensä etsijöille.
Avlemonasissa ei ole hiekkarantaa (veteen pulahdetaan kiviltä), mutta aivan kylän ulkopuolella levittäytyy saaren pisin hiekkaranta Paralia Paleopoli.
Avlemonasissa ei ole tavernoiden reunustamaa rantakatua mutta kylän ravintoloiden sijainti ylempänä Avlemonasin keskusaukiolla (tai ainakin se on aukion tapainen...) on viehättävä sekin.
Kaikki Avlemonasissa on hyvin pientä ja tunnelma uneliaan seesteinen. Alin kuva kiteyttää kylän hengen täydellisesti.
.
Saaren pääkaupunki venetsialaisine linnoituksineen tarjoaa kameraa rakastavia maisemia, kaunista arkkitehtuuria sekä kiehtovaa samoilua labyrinttimaisilla kujilla. Chorasta tuli saaren pääkaupunki venetsialaisten aikana 1500-luvulla, jolloin pääkaupunki siirrettiin nykyiseen sijaintiinsa vanhasta Paleochoran kylästä.
Statukseensa nähden Chora on yllättävän hiljainen. Vaikka kyseessä on saaren virallinen pääkylä, Chora ei ole vilkkain eikä edes saaren suurin kylä. Se on hallinnollinen keskus ja kiistatta myös saaren hienostunein ja kuvauksellisin kylä, mutta kaupunkimaista actionia ja vilkasta ravintolaelämää siellä ei tapaa ainakaan tavallisena arkipäivänä - tai kesäsesongin ulkopuolella (on toinen vaihtoehto). Kylässä on äärimmäisen viehättävä pääaukio jossa on paljon ravintoloita ja ihanan näköisiä terasseja, mutta kaikki niistä olivat tyhjiä aina kun kävin Chorassa, oli sitten päivä tai ilta.
Linnoitus rakennettiin vuonna 1503 ja kylä sen ainoan portin edustalle. Kylän muoto onkin mielenkiintoinen, sen levittäytyessä pitkänomaisena talojoukkona suoraan linnoituksen juurelta vastapäisen kukkulan rinteille.
Kylän halki kulkee pitkä ja kapea pääkatu, tai pikemminkin kuja, sillä kreikkalaisille pikkukylille tyypillisesti kylän ydin on autoton ja kadut kapeita labyrinttimaisia kävelykujia. Tunnelmaltaan erittäin viehättävä pääkatu muistuttaa Naxoksen Choran valkoisten talojen reunustamia ja romanttisten kaariholvien ali pujahtavia kujia.
Keskusaukion jälkeen kuja laajenee leveämmäksi kaduksi. Täällä on enemmän kauppoja ja palveluita sekä kulttuuritarjontaa tasokkaan arkeologisen museon muodossa. Tämäkin osa kylää oli aina vierailuillani hiljainen ja katu autio. Ilmiö ei ole minulle täysin vieras, vaikka erikoiselta vaikuttaakin. Vastaavaan olen törmännyt mm. Skyroksen ja Kythnoksen pääkylissä sesongin ulkopuolella. Joillain saarilla pääkylä on vilkas käytännössä vain kesäisin ja viettää hiljaiseloa muun osan vuodesta. Talvisin on tavallista, että pienemmillä saarilla on auki vain yksi tai kaksi ravintolaa, useimmiten satamakylien yhteydessä.
Chora ei ehkä syyskuussa ole paras paikka ihmisten katseluun, mutta kameraa täällä sopii ulkoiluttaa...! 😍
.
Vielä muutama vierailemani kylä lyhyesti.
Kytheran suurin kylä sijaitsee saaren pohjoisosassa. Sanotaan, että keskellä talveakin, kun et näe ristin sielua muualla saarella, Potamoksen keskusaukiolla tapaat aina ihmisiä. Sunnuntaisin kylässä on vilkkaat markkinat ja keskusaukio täyttyy paikallisia tuotteita kaupittelevista myyjistä. Kahvilat ja terassit pullistelevat ihmisiä ja tuntuu kuin tulisit toiseen maailmaan - ainakin jos olet juuri tulossa Chorasta syyskuussa :)
Potamos edustaa aivan eri tyyppistä tunnelmaa ja arkkitehtuuria kuin Kapsali, Chora ja Avlemonas. Kylä ei ole yhtä kuvauksellinen ja viehättävän labyrinttimainen kuin Chora, mutta täällä on hauskoja värikkäitä rakennuksia, kiinnostavia hipsteri-kuppiloita sekä kauniita kirkkoja. Puiden varjostama kuhiseva keskusaukio kahviloineen on odottamaton - ja jopa kosmopoliittinen - vetonaula.
Potamos on "rouheampi" kuin Chora, ja tiheämmin rakennettu. Siinä missä Choran kujat jatkuvat ja jatkuvat, Potamoksen keskusta on lopulta hyvin kompakti ja kuhiseva alue loppuu lyhyeen. Sekin luo hyvin erityislaatuista tunnelmaa: yhtenä hetkenä istut tyylikkäässä jazz-baarissa ja katselet ikkunasta ihmisvirtaa torilla, 50 metriä ylempänä katu on autio ja vastaan saattaa tulla vuohi.
Maisema Potamoksesta Agia Pelagiaan johtavalta tieltä. Vastapäätä näkyy manner-Kreikan Peloponnesos.
Koillisrannikon Agia Pelagiassa oli 80-luvulla saaren pääsatama, minkä myötä kylästä alkoi kehittyä Kytheran ensimmäinen varsinainen matkailukohde hotelleineen ja ravintoloineen. Agia Pelagia on kooltaan suurempi kuin Kapsali ja täällä on enemmän majoitusta ja ravintoloita. Se ei kuitenkaan ole yhtä idyllinen kuin Kapsali. Kauniita hiekkarantoja ja leppoisia rantatavernoita löytyy täältäkin.
Potamokseen on matkaa Agia Pelagiasta vain 7 km, joten autolla hurautat nopeasti fiilistelemään Potamoksen tunnelmaa ja sunnuntaimarkkinoiden kuhinaa. :)
Kun seuraavan kerran menen Kytheralle, haluaisin majoittua Agia Pelagiaksessa ja Potamoksessa yön tai pari.
Saaren keskiosassa sijaitsevassa Mylopotamoksen kylässä on taianomainen tunnelma. Vesiputousten ympäröimä kylä on poikkeuksellisen vehreä ja venetsialaishenkinen arkkitehtuuri ihastuttaa. Kylän plataanipuiden peittämän keskusaukion taverna on yksi viehättävimpiä paikkoja koko saarella - täällä istuisi hengittelemässä tunnelmaa, raikasta ilmaa ja puiden oksien läpi siivilöityvää kaunista valoa tunnin jos toisenkin.
Keskustan halki kulkee vesiuomia, jotka tosin minun vierailuni aikaan olivat kuivia, kuten myös alueen kuuluisat vesiputoukset. Vuosi 2021 oli poikkeuksellisen kuiva ja taksikuskini sanoi, ettei muista koskaan kokeneensa Mylopotamosta näin vedettömänä.
Mylopotamoksesta johtaa alas Kalamin rantaan lukuisten vesiputousten ja 23 vesimyllyn reunustama satumaisen kaunis vaellusreitti, joka tällä kertaa jäi kuivuuden vuoksi minulta kokematta.
Kahvila-taverna Platanos Mylopotamoksen keskusaukiolla täyttyi nopeasti lounasaikaan.
Myös tänne haluaisin palata ja viettää useammankin päivän vesiputouksiin, vanhaan Kato Choran linnoitukseen, Agia Sofian luolaan ja muihin alueen kiinnostaviin kohteisiin tutustuen. Voi olla, että mun pitää elvyttää ajotaitoni ennenkuin voin palata Kytheralle..!
(Minullahan siis on ajokortti mutta en ole ajanut 10 vuoteen...)
*
Jos saavut saarelle minun tavoin ilman autoa, luotettavat kuljetukset saat saaren the taksikuljettajalta Giorgos Andronikokselta (tuttavallisesti George).
George on kaikkien saaren matkailutoimistojen suosittelema, ja syystäkin. Kielitaitoinen ja kohtelias nuorimies kuljettaa sinut kohteisiin turvallisesti ja ajallaan ja on aina tavoitettavissa esimerkiksi Whatsapilla. (Eikä vaivaa sinua small talkilla jos et itse halua keskustella.) Kuititkin saa matkoista (ei todellakaan selvä juttu Kreikassa..!).
Tämän kuvan ottohetkellä muuten näin Georgen kasvot ensimmäistä kertaa hänen kuljetettuaan minua viiden päivän ajan. Kuski piti maskin kasvoillaan koko ajan ja poisti sen vasta kun pyysin, tätä kuvaa varten.
Georgen tavoittaa näillä tiedoilla.
Hotel Mely / Kapsali
Mely-hotellin sijainti Kapsalin taaemmalla, rinteelle kipuavalla kadulla tarjoaa sekä rantakadun vuokrahuoneita edullisemmat hinnat että upeat maisemat kylän yli. Täällä on myös rauhallisempaa asua kuin vilkkaalla rantakadulla.
Hotelli on tasoltaan yksinkertainen ja itse käyttäisin siitä nimitystä "domatia", joka on perinteinen kreikkalainen yksityinen vuokrahuonemuoto. Huoneissa on keittonurkkaukset. Rakastin näköalaa ja omaa rauhaa huoneeni parvekkeella. Kun palaan Kytheralle, haluan majoittua tähän samaan huoneeseen. Tämän maiseman äärellä oli aivan ihanaa istuskella omine ajatuksineen tai töitä tehden. Tai illalla viinilasista siemaillen.
Yhteystiedot: Mely Hotel
LAIVALLA
PIREUKSESTA (Ateenan satama): Kytheralle pääsee laivalla Pireuksesta 2-3 kertaa viikossa. Matka kestää 6,5 tuntia.
PELOPONNESOKSELTA:
Gythio: 2-3 kertaa viikossa. Matka kestää runsaat kolme tuntia.
Neapolis: päivittäin. Matka kestää 1 h 15 minuuttia.
✨ Vinkki: upea Monemvasia sijaitsee vain 40 km päässä Neapoliksen satamasta. Jos aikaa riittää, Kytheran voi helposti liittää Monemvasian vierailuun.
KREETALTA: Kissamoksen satamasta 2-3 kertaa viikossa. Matka kestää noin 3,5 tuntia.
LENTÄEN
Olympic Airin lennoilla Ateenasta, kesto 50 minuuttia.
.
Kaikki Kreikka-juttuni saari-hakemistoineen löydät täältä:
Kythera feeling, parvekkeellani Kapsalissa aamun pehmeässä valossa
Olen viimein Agistrilla. Tänne olisin tullut ihan ensimmäiseksi, jos ystäväni eivät olisi vieneet minua yllätysreissulle Maniin. ❤️
Agistri on kuin lepokoti, josta olin haaveillut viimeiset kuukaudet Suomessa.
On yhä vaikeaa ja ehkä kiusallistakin pukea sanoiksi sitä väsymystä, jota tunnen. Jota olen tuntenut Suomessa tämän vuoden ja jota yhä tunnen täällä Kreikassakin. Mutta en ole hyvä naamioimaan tunteitani enkä ylipäänsä halua kirjoittaa matkoillakaan (pelkkää) eskapistista hehkutusta lomakohteen upeista fiiliksistä.
On ihanaa olla Kreikassa ja ihanaa olla viimein Agistrilla mutta olen valtavan väsynyt.
Kuten Instagramin puolella kirjoitin, korona on henkinen koettelemus, josta ei toivuta kahdella tai kolmellakaan etelän lomalla. Vaikka moni meistä on selvinnyt koronasta sairastumatta fyysisesti tai menettämättä työtään, korona on vaikuttanut jokaiseen meistä laajuudella, jonka vaikutuksia emme todennäköisesti vielä edes täysin tajua. Mieli ei ole voinut valmistautua maailmanlaajuisen pandemian ja kriisin käsittelyyn. Kenelläkään meistä ei ollut tähän valmiina työkaluja.
Kukin selviää nyt tavallaan ja mieli työskentelee asian kanssa vielä pitkään. Varmaa on, että maailma ei ole enää entisensä ja meidän elinaikamme jakautuu ennen- ja jälkeen koronan -aikaan.
Olemme lukeneet historian tunneilla maailman aiemmista pandemioista ja nyt yksi sellainen osui meidän aikaamme. Ehkä tämä pandemia ei ollut yhtä tappava kuin jotkin aiemmista, mutta ainakin yksi asia erottaa covid-19-kriisin maailmanhistorian muista kulkutaudeista: meidän aikanamme kriisiä on pahentanut internet.
Koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa eivät ole kaiken maailman salaliittoteoriat, feikkiuutiset ja muut ahdistavat epäinformaatiouutisoinnit pandemiaan liittyen päässeet leviämään kulovalkean tavoin maailman joka kolkkaan. Internet mahdollistaa sen, että tauti ei rajoitu vain konkreettiseen oireiden mukaiseen sairastamiseen ja tartuntaa ehkäiseviin toimenpiteisiin. Olemme sairastuneet myös hämmentävästä ja epävarmuutta tuovasta informaation ja salaliittoteorioiden tulvasta.
Monen mieli on sairastunut jo siitä, että ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja millä lailla pitäisi toimia - mikä on oikein. Koronahelvetille leimaavaa on ollut erityisesti jatkuva syyllisyyden tunne. Jos teen näin, onko se oikein? Voinko matkustaa mummolaan? Saako nyt mennä kaverin kanssa kahville? Tuomitaanko minut, jos haluaisin käydä risteilyllä tai ravintolassa?
Tätä on jatkunut taukoamatta puolitoista vuotta. Vähemmästäkin pää menee sekaisin.
Eli joo. Olen todella väsynyt, ja tulen varmasti olemaan vielä pitkään.
Oireet eivät mene ohi kahdella piikillä ja Kreikan lomalla. Mutta rokotus ja iloa tuovien asioiden pariin hakeutuminen helpottaa oloa merkittävästi.
Olen onnellinen, että olen saanut rokotukset ja hyvin onnellinen, että vihdoin pääsin Kreikkaan. Kotona jatkan hyvien asioiden luokse menemistä. Uuden maailman ehdoilla ja sen hyväksyen.
.
.
Agistri.
Olen käynyt saarella kerran aiemmin, keväällä 2018, jolloin jäin tänne miellyttävällä, joskin aavistuksen jännitystä sisältävällä tavalla jumiin.
Pidempi esittelyni Agistrista löytyy täältä.
Agistri on Ateenan lähellä sijaitsevan Argo-Saronian saariryhmän pienin saari. Matkaa Ateenan satamaan Pireukseen on vain 54 km ja tänne pääsee kantosiipialuksella nopeimmillaan alle tunnissa. Saarella asuu runsaat 1000 ihmistä ja asutuskeskuksia on kolme. Minä asun Skalan kylässä, joka on saaren turismin keskus.
Agistri tunnetaan uskomattoman kirkkaista vesistään, hienoista rannoistaan ja aivan erityisesti leppoisasta tunnelmastaan, joka vetää saarelle yhtä lailla lapsiperheitä, telttoineen saapuvia rantahippejä kuin romanttista getaway'ta hakevia pariskuntia.
Agistrissa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla tuntemattomamman saaren charmi, resort-kylän lomafiilis tasokkaine palveluineen, luonnon kauneus ja rauha sekä Ateenan läheisyys. Saari on samalla tuntematon ja kosmopoliittinen. Rauhallinen, mutta samalla eloisa.
Instagram-viesteissä monet Agistrin kävijät ovat vahvistaneet tätä kokemusta. Agistrin erityislaatuista leppoisuutta on vaikea pukea sanoiksi. Tämä ei ole Kreikan pienin ja uneliain saari - mutta ehkä oikeasti rennoin. Jos jonkin osoitteen voisin antaa vinkiksi korona-uupumuksen lievitykseen - se olisi Agistri.
Saan myös paljon viestejä ihmisiltä, joita kiinnostaisi lähteä tutustumaan charter-matkojen ulkopuoliseen Kreikkaan, mutta joita omatoimimatkailu - tai yksin matkustus - silti arveluttaa.
Agistrin voisi sanoa olevan täydellinen "Kreikan omatoimireissailun vasta-alkajan saari". Saarelle on lyhyt matka Ateenasta, tänne on todella helppo tulla ja saari on turvallinen, ystävällinen ja helposti haltuunotettavissa. :) Agistrin pinta-ala on vain 14 km2, joten täällä on vaikea eksyä..! :D
Agistrilla ei ole lentokenttää, vaan saarelle pääsee ainoastaan laivalla. Laivat lähtevät Pireuksen satamasta, joka on 20 minuutin metromatkan päässä Ateenan keskustasta.
Pääset Pireuksen satamaan myös suoraan Ateenan lentokentältä bussilla X96. Bussipysäkki on helppo löytää terminaalin edestä.
Pireuksen valtava satama voi hämmentää ensikertalaista, ja kannattaakin tutustua satamaan esimerkiksi tämän oppaani kautta. Argo-Saronian saarille kulkevat laivat lähtevät portilta E8, porteille on aika hyvät viitoitukset. Yksi tapa on tietysti ottaa taksi suoraan portille, jos eksyminen huolestuttaa.
Sesonkiaikaan (kesä/heinä/elokuu, erityisesti viikonloput sekä pääsiäinen) liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Muina aikoina lipun voi ostaa suoraan satamassa lippukioskista.
Agistrille liikennöi kolme laivayhtiötä ja voit valita nopean kantosiipialuksen tai hitaamman ja edullisemman autolautan. Flying Dolphin -kantosiipialuksella matka kestää vain tunnin, autolautalla vajaa kaksi tuntia.
Jos ostat liput etukäteen, se onnistuu kätevimmin Openseas.gr -sivuston kautta. Tämä sivusto listaa kaikkien Kreikan vesillä liikennöivien suurimpien laivayhtiöiden reitit ja hinnat, ja sivuston kautta voi myös ostaa lippuja. Kun haet laivayhteyksiä Agistrille, sivusto antaa kaksi satamavaihtoehtoa: Agistri Skala ja Agistri Myli. Skalan satamaan liikennöivät autolautat, Mylin (Megalochori) satamaan nopeat Flying Dolphin -alukset. Megalochorin kylä on vain runsaan kilometrin päässä Skalasta, joten kumman sataman valitsetkaan, olet lähellä kaikkia saaren palveluita. :)
Sunrise Beach House Agistrin Skalassa on ihanin rantabaari jonka tunnen missään.
Olen kolunnut Kreikassa ja muuallakin maailmassa kymmenittäin, varmaan sadoittain saaria ja rantoja, enkä missään muualla ole kohdannut yhtä maagisen tunnelman ja valon paikkaa rannalla. Te jotka harrastatte valokuvausta tiedätte, miten erilainen valo voi olla vaikka muutaman kymmenen metrin alueellakin.
Juuri tässä kohtaa Skalan kylässä Agistrilla, kun Skalan rantakatu tekee pienen käännöksen keskustan jälkeen jatkuakseen kohti Megalochoria, valo ja meren syvän turkoosit sävyt yhdessä rantabaarin lämpimän oranssisten kalusteiden kanssa luovat aivan mielettömän värien ja harmonian kokonaisuuden.
Ihastelin samaa harmoniaa jo keväällä 2018 ensimmäisellä Agistrin vierailullani. Tuolloinkin huomasin koko ajan hakeutuvani tämän kokonaisuuden äärelle, koska siinä tuli erityisen hyvä olo.
On olemassa tuoksujen luomaa aromaterapiaa, ja uskon, että yhtä lailla on olemassa esteettisten komponenttien ja valon luomaa esteettistä terapiaa. ❤️
Oikein hyvää viikkoa kaikille,
toivottaa väsynyt ja onnellinen Sanni Agistrilta.
💜
P.S. Niin paljon kuin rakastankin Ateenaa, tällä matkalla, tai tänä vuonna, paremminkin, se on minulle liikaa. Vietän Ateenassa vain torstaipäivän ennen paluutani Suomeen. Agistri on nyt minulle oikea mielentila.
Luukussa 10 muistellaan arvokkainta takkatulta jonka olen koskaan kokenut, sekin mahtui tämän vuoden matkailukokemuksiin.
Käytännössä yllä olevan kotoisan hetken kokeminen maksoi 902 euroa. (Plus matkat kohteeseen.)
Luit oikein. Takkatulen osuus tästä summasta on tosin vain 35€, mutta jo se, että 867€ maksavan vierasmökin hintaan ei kuulu takkatuli vaan se veloitetaan erikseen, on absurdiuden huipentuma.
Elämäni kalleimman takkatulen koin Saariselän Kakslauttasessa tämän vuoden tammikuussa.
Vaikka minulla oli jo ennakkoon käsitys siitä, että paikkaan liittyy paljon kyseenalaista, minulla oli syvä halu toteuttaa viimein haaveeni vierailla tässä eeppisessä luksus-Lappi-kohteessa.
Kakslauttanen tunnetaan kuvankauniista lasi-igluistaan, joita se rakennutti 2000-luvun alussa Suomessa ensimmäisenä. Kuvat mystisessä lumimaisemassa arvoituksellisina hohtavista igluista tekivät Kakslauttasesta tunnetun ympäri maailmaa.
Sen kuvan luoman mielikuvan takia minäkin halusin Kakslauttasessa vierailla.
Ja olihan paikassa tunnelmaa. Uusin majoitusmuoto, kelomökin ja lasi-iglun yhdistelmä keloiglu, on aivan mielettömän upea.
Varasin sellaisen, ja koin elämäni kalleimman majoituksen.
Vastasiko Kakslauttasen luksus-resort odotuksia?
Ei. Vaikka puitteet ovat upeat, Kakslauttanen alitti odotukset ja loi käsitteelle rahastus täysin uuden levelin minun kirjoissani. Moni asia jättää kurkun kuivaksi ja saa ymmärtämään, miksi suomalaiset eivät tule tänne. Alkuperäisen kirjoitukseni vierailusta voi lukea täällä.
Konseptin kokonaisuus on kaukana luksuksesta ja yritys käytännössä rahastaa napapiirin eksotiikasta huumaantuneita ulkomaisia turisteja Lapin ilmaisella resurssilla; luonnolla.
Luminietokset, metsät ja revontulet ovat täällä joka tapauksessa. Kakslauttaseen tullaan niiden vuoksi, mutta koska ne ovat ilmaisia, kaikesta muusta saa maksaa silmät muljauttavia hintoja.
Kuten takkatulesta.
Ensimmäinen pesällinen puuta ja takan sytytys maksaa 35€, sen jälkeen seuraavista takansytytyksistä peritään 15€, lisäsylillinen puuta on 15€.
Onhan tässä tosiaan tunnelmallista istua. Siihen hintaan tulesta kyllä nautittiin aivan erityisellä, tosin rahastuksen happamoittamalla, antaumuksella.
Huhuh.
Onpahan tällainenkin asia nyt koettu elämässä.
Luukku 5 vie meidät pääkaupunkiseudulle ja Espoon rannikolle. Täällä kulkee käsittämättömän upea 40 km pitkä ulkoilu- ja virkistysreitti, jonka varrelle mahtuu saaristoluontoa, ihania uimarantoja, tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita, kuvankauniita vierassatamia, urbaaneja "pilvenpiirtäjiä", museoita ja muita kulttuurikohteita.
Oikeasti, tämä on hienoin pääkaupunkiseudun salaisuus, jonka olen viime vuosina löytänyt! Kukaan ei ole sanallakaan maininnut tällaisesta ulkoilureitistä ikinä. Ja arvatkaa, mistä (jälleen kerran) sain vinkin? Karkkipäivän lukijalta! ❤️
Olette ihan paras porukka, en pysty edes laskemaan, kuinka monta valtavan hienoa kohdevinkkiä olen lukijoiltani vuosien varrella saanut. 🙏🏻 Puhumattakaan muista hyvinvointiin, ravintoon, kulttuuriin ja hyvään elämään yleisesti liittyvistä vinkeistä 😙
Westend
Parasta tässä ulkoilureitissä? Sille pääsee metrolla tai muilla julkisilla Helsingin keskustasta 10 minuutissa! Näin lähellä pääkaupunkia, näin pitkä ja monipuolinen ulkoilureitti! Ihan mahtavaa.
Kaikilla on mahdollisuus päästä tänne, toisin kuin monille kansallispuistojen luontoreiteille jotka (ikävä kyllä) tavoittaa useimmiten vain omalla autolla.
Suuri osa reitistä on esteetön, eli reitistä pääsevät nauttimaan myös esimerkiksi pyörätuolilla kulkevat ja lastenrattaiden kanssa liikkeellä olevat.
Reitiltä on myös helppo valita itselle sopiva pätkä, koska reitti on kauttaaltaan yhteydessä kaupungin infrastruktuuriin ja julkisen liikenteen pysäkkeihin.
Itse kuljin viime kesänä rantaraitista noin puolet, Hanasaaresta Suomenojalle. Lyhempiä pätkiä tällä välillä retkeilin useammankin kerran. Erityisesti Karhusaari, Haukilahden satama, Matinkylän uimaranta sekä Nokkalan Majakka tulivat tutuiksi monella vierailulla. Ensi kesälle (tai ehkä jo talvelle...!) jäivät osuudet Suomenojalta Kallvikiin ja Otaniemestä Tarvaspäähän.
Vaikea kuvailla, kuinka haltioissani olin tästä löydöstä! Rakastan ulkoilua, rakastan luontoa ja merta, veneitä, pieniä satamia ja niiden tunnelmaa, rakastan persoonallisia kahviloita ja hyviä ravintoloita. Herranjestas; yhden upean reitin varrella on näitä kaikkia...!
Kuin 40 kilometrin helminauha, jossa yhä kauniimmat helmet seuraavat toinen toistaan, eikä missään vaiheessa tule tylsää hetkeä. ❤️ Ihan mieletön alue! Jota, kuten sisareni leikkisästi sanoi, espoolaiset kenties "pimittävät" itsellään, etteivät muut löydä heidän paratiisiinsa..! 😄
Tervetuloa retkelle merellisiin maisemiin. Ehkä sinäkin kuljet täällä ensi kesänä..?
Nokkalan Majakka
RAVINTOLOITA JA KAHVILOITA
🍷 Ravintola Plats, Hanasaari - ensiluokkaista ruokaa taidepuutarhan keskellä
🍷 Näköalaravintola Lucy In The Sky, Otaniemen Accountor-rakennuksen kattokerroksessa - Espoon parhaat maisemat ja taidokasta ruokaa aasialaisella twistillä
🍷 Haukilahden Paviljonki, Haukilahti - kaunis rakennus ja upea terassi suoraan satamassa. (Palvelu valitettavasti huonohkoa ja menu suppea, mutta maisemien takia kai tänne tullaan)
Lounassalaattia Café Mellstenissä
🍷 Café Mellsten, Haukilahti - sympaattinen ja mutkaton kahvila aivan uimarannan kupeessa
🍷 Café Merenneito, Matinkylän ranta - suosikkini rantaraitin kahviloista! Hyvää ruokaa, todella viihtyisä terassi ja kauniit rantamaisemat
🍷 Nokkalan Majakka, Nokkala - aurinkoinen kattoterassi juomineen ja perussalaatteineen tuli testattua kesällä moneen kertaan, alakerran à la carte -ruokaelämykset jäivät vielä odottamaan
🍷 Villa Pentry, Nuottaniemi - todella viehättävä ja kodikas, vanhan ajan tunnelmaa henkivä ravintola vanhassa huvilassa
Toppelundin uimaranta
UIMARANTOJA
⛱ Mellstenin ranta, Haukilahti (Espoon suosituin uimaranta)
⛱ Westendin ranta, Westend
⛱ Matinkylän ranta, Matinkylä
⛱ Toppelundin ranta, Toppelund
⛱ Karhusaaren uimaranta
Karhusaari
Vinkki: pikkuinen ja äärimmäisen idyllinen Karhusaari on Hanasaaren ohella rantaraitin Helsinkiä lähin kohde. Se sijaitsee Lauttasaaren ja Espoon välissä. Lähin metropysäkki Helsingin puolella on Koivusaari ja Espoon puolella Keilaniemi.
Karhusaaressa on ihastuttava rantaa seuraava luontopolku, kaunis pieni uimaranta sekä upea Sinebrychoffin huvila 1800-luvulta. Se on yksi Espoon rakennustaiteellisesti arvokkaimmista rakennuksista.
Westendin uimarannan aluetta
Haukilahti
Vinkki: Haukilahden satama on loistava kohde rantaraitilla jo itsessään. Siellä sijaitsee yksi Espoon vilkkaimmista saaristovenelaitureista, kolme ravintolaa, todella viehättävä vierasvenesatama sekä Espoon suosituin uimaranta.
Haukilahdesta voit hypätä saaristoveneen kyytiin ja vierailla Espoon ulkoilusaarilla. Suosittelen esimerkiksi Isoa Vasikkasaarta, jonka ravintola Gula Villan on aivan ihana, niin miljöineen kuin ruokineen.
Mellstenin uimaranta
Koukkuniemi
Café Merenneito Matinkylän rannalla
Vinkki: Matinkylän viihtyisälle uimarannalle on kävelymatka Isosta Omenasta. Hienohiekkaisella rannalla on kaikki palvelut pukukoppeineen ja vessoineen sekä ihastuttava kahvila Merenneito tilavine terasseineen.
Jos kahvilaruoka tuntuu liian simppeliltä, Matinkylän rannalta on lyhyt ja mukava kävelymatka rantaa myöten Nokkalaan, jonka ravintola Nokkalan Majakasta saa astetta hienostuneempaa murkinaa.
Nuottaniemen satama
Toppelund
Westend
Haukilahti
LISÄÄ TIETOA AVUKSI REITTISUUNNITTELUUN
Espoo liikkuu / rantaraitti tutuksi
Rantaraitin esteettömät osuudet kartalla
Retkipaikka / Luonnonystävän tärpit Espoon rantaraitille
Maisema Matinkylän rannasta Nokkalan Majakalle
Suomenojan satama
Luukku 2: Stora Halsö
Tämän päivän kotimaan matkamuisto tulee Inkoon saaristosta. Pääsin tänä kesänä kokemaan purjehdusta ensimmäistä kertaa, ja kesän lomapäivistä suurin osa kului merellä ja Espoon, Inkoon sekä Tammisaaren saaristossa.
Satumaisin paikka, jossa purjehduksilla vierailin, on Stora Halsön pieni saari (nimestään huolimatta pieni ;)) Inkoon saaristossa. Tänne pääsee vain omalla veneellä, ja löysimme paikan ihan sattuman kautta, toisen venekunnan lähes puoliksi salaisuutena jakaman vinkin kautta. Jostain syystä tämä ei-maksullinen pieni vierassatama on säilynyt aika tuntemattomana. ....ja miten satumainen paikka se onkaan..!
Saaressa on katettu grillikatos, moitteettomassa kunnossa pidetty sauna sekä yksi käymälä. Stora Halsö'ta ylläpitää UUVI, Uudenmaan Virkistysalueyhdistus.
Mitä mielettömiä vapaa-ajanpaikkoja meille suomalaisille onkaan tarjolla täysin veloituksetta..! Kyllä meillä on upea maa ja olemme monella tapaa huikean etuoikeutettuja.
Tietenkään Stora Halsö'n kaltaisiin vapaa-ajanpaikkoihin ei pääse kuka vain, koska saarelle ei ole julkista liikennettä, mutta veneettömille on tarjolla paljon muunlaisia ilmaisia virkistysalueita retkeilypalveluineen.
Vierailimme Stora Halsö'lla monta kertaa kesän aikana, ja siitä tuli kuin omansalainen "home away from home". Saarelle oli aina ihana palata, ja tunnelataus oli aivan erityinen.
Saaren grillikatos toimi erään kerran "työhuoneenanikin", kun kerran vietimme saarella kaatosateisen päivän. Istuin koko päivän katoksessa tulen lämmössä kirjoittelemassa läppärilläni, sateen ropistessa ympärillä. Kesän tunnelmallisimpia päiviä.
Yksi kesäkuun alun viikonloppu Stora Halsö'ssä jäi aivan erityisesti mieleen. Saimme koko saaren ihan omaksemme, eikä sinne tullut ketään muuta venekuntaa kahteen päivään. Nuo päivät olivat myös aivan poikkeuksellisen kauniit auringonpaisteessaan, lämmössään ja meren tyyneydessään.
Hetket saunan rantakallioilla, auringossa välkehtivää veden pintaa katsellen. Iholla löylyn ja kesän lämpö. Ne lämmittävät yhäkin.
Just näitä Ateenan parhaita juttuja, mikä tekee Ateenasta mun Ateenan: rähjäisyyden keskeltä löytää vaikka minkälaisia piilohelmiä. Etenkin kun on ennakkoluuloton. ❤️
Viimeisellä reissulla koin niin upean spa-elämyksen, että tämä täytyy jakaa teillekin.
Kerroin Ateenan reissussa ystävästäni, jota halusin ilahduttaa.
Tiesin, ettei yksinhuoltaja-ystävälläni ole juuri ollut mahdollisuuksia hemmotella itseään, ja oli selvää että halusin viedä hänet johonkin kauneushoitoon.
Muistelin, että Ateenan keskustassa on turkkilainen hammam, josta olin kuullut hyvää. Sehän voisi olla jännä elämys, itsekään en ole sellaisessa käynyt.
Googlasin hammameita, ja törmäsin paikkaan nimeltä Polis Hammam, joka sattui olemaan vain parin korttelin päässä omasta majapaikastani. Juuri tästä paikasta en ollut kuullut, mutta nettisivun ja asiakasarvioiden mukaan paikka vaikutti lupaavalta.
Lähdin hammamiin tiedustellakseni vapaita aikoja samalle illalle. Osoite kuulosti tutulta, ja pian löysinkin itseni samalta graffitien värittämältä kapealta pikkukujalta, jossa olin majoittunut Airbnb'ssä kolme vuotta sitten.
Tännekö on rakennettu jokin kylpylä..? Kuja, kuten myös koko kortteli, vaikutti viimeiseltä paikalta josta odottaisi löytävänsä tyylikkään kylpylän... Alue tuntui epämääräiseltä jo Airbnb-kämpän sijainniksi.
Kuitenkin, sieltä se hammam vain paljastui..!
Tältä hammam-rakennus sisäänkäynteineen (kuvassa vasemmalla) näytti vuonna 2016.
Rähjäiseen taloon remontoitu Polis Hammam on hyvä esimerkki Ateenan viimeaikaisesta pahimman talouskriisin jälkeisestä kehityksestä.
Keskustakorttelit elpyvät ja kehittyvät huimaa vauhtia; keskustaan avautuu koko ajan uusia kahviloita, taidetiloja ja boutique-hotelleja, puistoja ja aukioita siistitään ja vanhojen talojen katot muuntuvat viihtyisiksi kattoterasseiksi nopeammin kuin ehdit sanoa spanakopita. Joka kerta kun saavun Ateenaan, löydän jälleen uuden rapistuneeseen taloon avatun teemakahvilan tai konseptiravintolan.
Vierailijoille halutaan nyt luodaan elämyksiä, jotka tarjoavat Ateenan vierailijalle jotain muutakin kuin perinteiset antiikin rauniot.
Polis Hammamin aula (kylpyläosasto on kuvun alla)
Astuin Hammamin ovesta moderniin aulatilaan, jonka ikkunoista avautui näkymä korttelin rakennusten keskelle tehtyyn pieneen puutarhaan. Aikamoinen kontrasti katunäkymälle, josta juuri kuljin sisään..!
Illalle oli vielä muutamia aikoja jäljellä, ja varasin laajasta hoitovalikoimasta minulle ja ystävälleni Passa Hammam -paketin lisähoidolla.
Oliiviöljysaippuahieronta oli taivaallinen kokemus. Kuva: Polis Hammam
Passa-pakettiin kuuluu kylpyläosaston vapaan käytön lisäksi puhdistusrituaali kessa-kuorintakintaalla, saippuahieronta oliiviöljysaippualla sekä hiusten puhdistus ja hoito.
Lisähoitona varasin ystävälleni hieronnan ja itselleni kasvohoidon - sillä tulin jo ottaneeksi hieronnan heti aamupäivällä.
(Hammam-tilassa ei saa ottaa kuvia - enkä kyllä olisi höyryhuoneeseen kameraani vienytkään, joten kuvat hammam-kylpylätilasta ovat Polis Hammamin sivuilta.)
Ihastuin paikan tunnelmaan niin, että varasin saman tien stand by-ajan hierontaan. Olin onnistunut jumppaamaan alaselkäni Amorgoksen salilla aikamoiseen jumiin ja hieronta kuulosti nyt juuri siltä mitä tarvitsin.
Minulle tehtiin todella tehokas Aritma Polis -hieronta, johon hieroja lisäsi (minun ihan tajuamatta mistä oli kyse...) kuppauksen. Hän selitti, että kupit auttaisivat lievittämään lihasjännitteitä ja sopisivat hoitamaan kiputilaani alaselässä. Kuppaus ei sattunut, enkä ihan odottanut näkyä minkä peilissä kohtasin käsittelyn jälkeen.
"There will be some red marks on your body, don't worry, they disappear soon", hieroja sanoi.
Some red marks tosiaan...! "Oletko saanut meetvurstia selkään?" kommentointiin Instassa osuvasti.
Läiskät helottivat viitisen päivää mutta ovat nyt kadonneet.
Ja kipukin katosi - hieronnasta tullessa oloni oli niin hyvä ja selkäni niin vetreä, että olin unohtanut minulla mitään lihasjumia olleenkaan.
Kuva: Polis Hammam
Illalla tapasin ystäväni. Johdatin hänet (kaiken maailman harhareittejä käyttäen..! :D) hammamiin paljastamatta, mitä olin suunnitellut. En edes kertonut, että paikkaan tarvitsisi uikkarin, en halunnut hänen aavistavan mitään.
(Hammamista saa bokserit ja pyyhkeen jolla peittää vartalon yläosan, jos asiakkaalla ei ole omaa uimapukua. Polis Hammamissa ei olla alasti, sillä naiset ja miehet kylpevät samoissa tiloissa.)
Yllätys onnistui täydellisesti ja ystäväni suunnilleen hajosi onnensekaisesta järkytyksestä kun astuimme sisään hammamiin. Kävi ilmi, ettei hän ollut eläessään käynyt kylpylässä eikä myöskään hieronnassa.
"Jesus, I thought you were taking me somewhere to try drugs..!" ystäväni nauroi, viitaten hämärän oloiseen ympäristöön jossa kylpylä sijaitsee. (Tosiasiassa alue on ihan turvallinen ;))
En ole itsekään koskaan aiemmin käynyt turkkilaisessa kylpylässä, ja ystäväni ilo oli vähintään yhtä suuri minullekin. :)
Olin kuullut turkkilaisista erittäin perusteellisista pesurituaaleista, ja nyt pääsin itsekin kokemaan sellaisen. Ensin pääsee köllöttelemään höyryhuoneen lämpimälle marmoripenkille. Höyryhuonetta ei voi verrata saunaan, lämpötila ei ole saunamaisen kuuma vaan ehkä noin 50-60 astetta. Kun keho on lämmennyt ja hiki noussut pintaan, pesijä ohjaa asiakkaan pesutilaan.
Asetuimme marmorisille pesupöydille, ja kuuraus alkoi..!
Kessa-kintaalla tehtävä kuorinta ei ole herkkähipäisille - näin voi sanoa :D (Hammamin ensikertalaiselle suositellaan hellemmän käsittelyn pyytämistä, itse en tehnyt niin....) Asiakas kirjaimellisesti jynssätään kiireestä kantapäähän. En tiedä mistä aineesta kessa-kinnas valmistetaan, mutta se on karkea ja olo muistutti porkkanaa jota kuurataan juuresharjalla. :) Voin kertoa, ettei ihoni ole k-o-s-k-a-a-n ollut niin sileä, se on yhä poikkeuksellisen sileä kaksi viikkoa käsittelyn jälkeen.
Kuorinnan jälkeen iholle puristetaan "vaahdotussäkkiä" apuna käyttäen suuret kinokset pehmeää saippuavaahtoa. (Kuin suuri versio kasvoputsarien vaahdotusverkosta..!) Ahh, tämä osuus oli aivan taivaallinen. Kroppa saippuoidaan kauttaaltaan ja samalla ihoa hierotaan lempeästi. Sitten ihoa huuhdellaan vuoroin viileällä, vuoroin lämpimällä vedellä.
Lopuksi pesijä pesee myös asiakkaan hiukset. Tässä vaiheessa en todellakaan miettinyt hiusväriäni, jonka tiesin epäilemättä haalistuvan reilusti sulfaattipitoisen pesun myötä.
Hammam-rituaali päättyy hämärään, tunnelmalliseen lepäilytilaan, jossa tarjoillaan teetä ja turkish delight -makeisia.
Istuskelimme pehmeissä tuoleissa euforian vallassa tietämättä paljonko kello oli tai juuri mitään muutakaan.
Kokemuksen erityislaatuista tunnelmaa lisäsi hammamin hieman salaperäinen, labyrinttimainen rakenne; spa'n tilat ovat neljässä kerroksessa ja kussakin kerroksessa kulkee kapeita, puusäleiköin reunustettuja hämäriä käytäviä. Asiakas ei kulje itse mihinkään vaan henkilökunta ohjaa vieraan pienellä hissillä kuhunkin asianmukaiseen tilaan. Pukuhuone, kylpyläosasto ja kauneushoitolatilat ovat kaikki eri kerroksissa. Leponurkkauksessa istuessamme olimme autuaasti kadottaneet tajun siitä, mistä olimme tähän edes putkahtaneet...
Teehetken jälkeen meillä oli ohjelmassa vielä hieronta ja kasvohoito. Nämä tehtiin kahden asiakaspaikan hoitotilassa, mikä oli tosi kivaa kun oltiin viettämässä tyttöjen iltaa. :)
Hammam-iltamme kesti yhteensä 3 tuntia ja poistuimme Ateenan iltaan kuin uudestisyntyneinä. Ystäväni oikein hehkui ja sanoi, ettei ikinä unohda tätä yllätystä. <3
*
Polis Hammam ei ole erityisen halpa kreikkalaisille, mutta suomalaiselle hinnat ovat vähintään kohtuulliset. Paikan henkilökunta on mielettömän taitavaa, eikä esimerkiksi hieronta ole "vain" jotain kosmeettista silittelyä vaan kunnon hieronta-ammattilaisen työtä. Kolmen tunnin Passa- & hieronta-hemmotteluhoitopaketti maksoi 68 euroa, Passa & kasvohoitopaketti 73€.
Pelkkä hammam-vierailu ilman pesijää ja lisähoitoja maksaa 25€. Kessa-kintaan, oliiviöljysaippuan ja savikuorinnan voi ostaa myös erikseen omaan käyttöön, ja hemmotella itse itseään höyryhuoneen lämmössä :)
Tänne palaan!
Polis Hammam Ateena, 6-8 Avliton-katu, Psyrri
Eilen tapahtui jotain niin noloa että olen vieläkin jäätävän järkytyksen tunteen vallassa.
Onnettomuushan se oli mutta.... ei herranjestas. Kaikki oli niin pienestä hetken mielijohteesta kiinni.
Taustaa:
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen valinnut tälle matkalle aivan erityisiä majoituspaikkoja koska mukana on äitini, jolle haluan näyttää Ateenan deluxe-versiona parhailla mahdollisilla maisemilla. Tämä on ensimmäinen äiti-tytär-matkamme sitten vuoden 1995, eli koko tilaisuus on todella erityislaatuinen.
Matkamme kolmannelle yölle olin varannut hotellin, jossa yöpymisestä olen henkilökohtaisesti haaveillut vuosikausia. Minähän en majoitu omilla reissuillani luksushotelleihin (enkä Kreikassa ylipäänsä hotelleihin vaan pääsääntöisesti domatioihin tai kavereiden luokse), enkä ole luksuspaikoista niin kiinnostunutkaan - mutta kun paikoilla on tarjota jotain ihan spesiaalia... Erityisesti maiseman ja miljöön puolesta. Silloin kiinnostun. Kolmannen yön paikkamme on juuri sellainen:
Hotelli St. George Lycabettus, viiden tähden hotelli Lykavittos-kukkulan juurella Ateenan hienostokaupunginosassa Kolonakissa.
St. Georgessa minua on vetänyt puoleensa hotellin kattoterassi Akropolis-maisemineen. Olen ihan sucker for rooftops...
St. Georgen katolla on myös uima-allas, mikä lisäsi paikan sopivuutta tälle matkalle, äitini kun rakastaa uimista. (Badkrukan-Sannille allasmahdollisuudet ovat toissijainen intressi.)
Noniin. Olimme siis viettäneet mitä antoisamman yöpymisen St. George Lycabettus -hotellissa nauttien kattoterassin maisemista ja palveluista.
Kysellessäni hotellin conciergelta vinkkejä miten helpoiten päästä illalla teatteriin Kerameikokseen, päädyimme juttelemaan myös Kreikka-rakkaudestani ja lopulta blogistanikin, ja siitä, että kirjoitan paljon Kreikasta. Siinä sitten concierge innostui esittelemään minut hotellin johdolle ja yhtäkkiä olin vaihtamassa käsipäivää'tä niin johtajan, PR-managerin kuin myynnin päällikönkin kanssa. Apua, ajattelin, luulevatko nämä että olen joku tärkeä tyyppi...
Huoneeseemme ilmestyi korillinen hedelmiä ja juotavaa kera hotellin johdon terveisten. Respan henkilökunta hymyili meille ylitsevuotavasti aina kulkiessamme ohi. Se tuntui tietysti kivalta mutta vähän kiusalliseltakin, koska olen jo valmiiksi hieman "vieraammilla vesillä" luksushotelleissa enkä halua vetää huomiota puoleeni. Se tekee minut epämukavaksi.
Kaikki meni kuitenkin hienosti, ja ainoa vajaaksi jäänyt juttu oli internetin heikko toimivuus. Netti katkesi tuon tuostakin, ja jouduin käymään respassa useamman kerran pyytämässä apua. Teen matkalla etätöitä työnantajalleni ja olen riippuvainen toimivasta internet-yhteydestä.
Check-out-aamunamme työt jäivät jälleen kesken netin katkettua. Ollessamme kirjoittautumassa ulos, concierge sekä hotellin myyntipäällikkö tulivat kilvan pahoittelemaan internetongelmia. He olivat ilmeisen noloissaan teknologian pettämisestä sen tason huippuhotellissa. Siinä seistessämme netti alkoi sitten taas toimia (tyypillistä).
Tässä välissä concierge-rouva halusi myös ikuistaa minut ja äitini hotellin aulassa. Kaikki olivat yhtä hymyä ja lämpöä.
Tämän kuvan oton jälkeen tapahtui kamala juttu.
Tunnelma oli mukava, ja hetken mielijohteesta päätin, että viimeistelen aamulla kesken jääneen työhomman ennenkuin lähtisimme kohti seuraavaa hotellia. Ei kai tässä niin kiire ollut. Vain kahta minuuttia myöhemmin saatoin vain katua syvästi, että tein tämän päätöksen.
Kävelimme matkalaukkujemme kanssa aulan sohvaryhmän luokse, kun matkalaukkuni kaatui. Kaatuessaan se osui korkeaan keraamiseen taide-esineeseen, ihmisen kokoiseen kapeaan maljakkoon. Joka puolestaan myös kaatui - - ja hajosi sirpaleiksi.
Rikkoutuvan maljakon helinä hiljensi aulan ja hetken oli vain täysi hiljaisuus kun kaikki tuijottivat minua ja kaatunutta laukkua. Ja rikkotunutta taide-esinettä.
Tummia pilviä tämänkertaisessa Kreikka-kokemuksessa
Olisin voinut kuolla siihen paikkaan. Olin niin järkyttävän nolo että en pysty sitä kuvailemaan. Maljakon kaatuminen oli tietysti onnettomuus, mutta se oli niin mielettömän turha onnettomuus, niin pienestä hetken mielijohteesta kiinni. Olimme jo käytännössä poistumassa hotellista, mutta sitten päätin viimeistellä työni.
Concierge toipui ensimmäisenä, puhjeten rauhoittavaan hymyyn. Respan naiset katsoivat tiskin takaa edelleen mykkinä, kasvot peruslukemilla. Myyntipäällikön kasvoilla oli äärimmäisen vakava ja kiusaantunut ilme, hänen selvästi kamppaillessa sen ristiriidan kanssa että jotain hyvin ikävää oli tapahtunut, ja ikävyyden oli aiheuttanut vieras joka hänen silmissään oli tärkeä ja arvostettu.
Sopersin pahoittelujani ja kysyin, miten arvokas maljakko oli ja mitä olin velkaa. "It was an accident, what can you do. It is ok", myyntipäällikkö vastasi. Mutta ilme kertoi, että kyseessä ei ollut mikään ihan halpa maljakko.
St. George Lycabettuksen aulassa on kreikkalaista design-muotoilua myyvä liike, ja maljakko todennäköisesti oli yksi myymälän esineistä.
Concierge hoiti osuutensa hämmentävällä ystävällisyydellä ja kiirehti kysymään haluaisimmeko kahvia tai teetä ja pyysi meitä istumaan. Saatoin itse vain tuijottaa sirpaleita lattialla ja taistella kuumottavaa tunnetta vastaan. Voisinpa vain kadota savuna ilmaan.
Hotellin siivooja lipui paikalle ja onnettomuuden jäljet korjattiin ääneti pois.
Puheensorina palautui. Eteemme tuotiin tarjottimella teetä ja suklaakakkuja.
"Se oli onnettomuus, älä nyt huoli," äiti sanoi.
Minä näin vain tyhjän kohdan jossa maljakko oli seissyt.
Accident scene
Lähdimme St. George Lycabettuksesta, ja hotelli on nyt etsautunut mieleeni tunnelatauksella, jollaista en olisi todellakaan toivonut.
En ole vielä tänäkään aamuna täysin toipunut häpeän tunteesta.
Auttaisikohan tähän ouzo tai tsipouro.
Ateena-terveisin,
Sanni
Ahvenanmaan Lemland on kunta, joka on alkanut ihan uudella tavalla kunnostautua kiinnostavana vierailukohteena.
Runsaan 2000 ihmisen kunta ei ole koskaan ollut ykköspaikoilla Ahvenanmaan turistikohteiden joukossa, ja vuoden 2010 Ahvenanmaan matkailujutussani olin löytänyt Lemlandista vain kaksi mainittavaa nähtävyyttä; laivanvarustaja Pellaksen tila ja Herröskatan luontoreservaatti.
Vuonna 2019 tilanne on aivan eri. Pikkuisen kunnan yritteliäät asukkaat ovat totisesti laittaneet hihat heilumaan, ja nyt Lemlandista löytyy todella kivoja päiväretki- ja foodie-kohteita maaseuturavintoloista söpöihin kahviloihin ja pienpanimosta perinteiseen limonaditehtaaseen.
Västerro'ta pyörittävät Maria Sten-Westerberg ja Anders Westerberg
Persoonallisin ja todellakin kätketyin helmi on Västerro, pieni kalan savustukseen erikoistunut tila jonka pihalta löytyy gastronomiseksi kasvihuoneeksi nimetty "piharavintola". Västerro ei käytännössä mainosta itseään missään, ja tästä Ahvenanmaan taatusti erikoisimmasta ruokaelämyksestä saa yleensä kuulla vain word-of-mouthin kautta. Ja tänään tästä blogista :)
(Olipa tosin Mondo-lehden toimittajakin löytänyt paikan, mutta Västerron piilostatuksesta kertoo paljon se, että yksikään Ahvenanmaalaisista kavereistanikaan ei ollut kuullut paikasta.) Itse löysin Västerron kiertäessäni viime syksyn Sadonkorjuujuhlia, joiden ohjelmassa Västerro oli mukana.
Konsepti on seuraava: kesäviikonloppuisin Västerron tilan kasvihuonetta muistuttavassa piharavintolassa katetaan savustettuja kalaherkkuja notkuva illallinen. Ett Hav Av Delikatessen ("Meren herkut") -teemaiselle illalliselle pääsee vain etukäteisvarauksella. Ja millainen illallinen se onkaan..!
Tilan isäntä ja savustusmestari Anders Westerberg on todellinen savustuksen ja kalagastronomian Pelle Peloton (lainaan mainion ilmaisun Mondo-lehdeltä). Kalastajana työskennellyt Westerberg kehittää erilaisista savustetuista raaka-aineista mitä erikoisimpia ruokaluomuksia eikä pelkää savustaa mitään! Annokset valmistuvat illallisvieraiden edessä ja joka ilta savustamosta putkahtaa jokin ihan uusi juttu. Meidän illallisellamme se oli savustetut Ahlgrenin irtokarkkiautot..!
Västerron tunnetuin annos on Åländsk Fiskbräda, ahvenanmaalainen kalalautanen joka on saanut kunniamaininnan ruotsalaisessa Matverk-ruokainnovaatio-kilpailussa. Fiskbräda syntyi yhteistyössä Ahvenanmaan tähtikokki Michael Björklundin kanssa, ja sisältää herkkuja vähemmän käytetyistä kala-raaka-aineista, kuten kalanperkeistä, rumista kaloista (!) ja sinteistä.
Ett Hav Av Delikatesser -ilta kestää kolme tuntia, ja sisältää illallisen lisäksi myös kierroksen tilalla. Tämä on ruoka- ja maaseutuelämys vailla vertaa.
Jos pidät kalasta ja persoonallisista tapahtumista, älä missaa tätä elämystä Ahvenanmaalla!
Myös nämä ovat vasta alkuruokaa... Tällä illallisella ei taatusti jää nälkä..!
Lohi oli saanut mausteekseen turkinpippuri-karkkeja. :)
...ja karkkeja löytyi myös illan yllätysannoksesta: savustettua valkosuklaata, hilloa, Sisu-pastilleja ja Ahlgrenin autoja. A bite, anyone? ^_^
Maria-vaimon mukaan Anders keksii joka illalliselle jotain uutta hullua. Osa jutuista toimii, osa ei. Maria ei kuulema itsekään aina tiedä mitä Andersin yllätysnumerot pitävät sisällään. Suurin osa illallisen makumaailmasta noudattaa kuitenkin klassista linjaa eikä erikoisuuksia tarvitse maistaa jos ei halua.
Åländsk Fiskbräda -lautasella oli myös yksi liha-annos. Appelsiinit ja sitruunatkin on savustettu :)
Kodikkaan viihtyisässä kasvihuoneravintolassa tuntuu, kuin olisi samaan aikaan sisällä ja ulkona. Aivan ihana paikka!
Jälkiruokakakkua ei sentään ollut savustettu.
Itse maistoin jälkkärinä komboa paistettu ruohosipulinkukka-tummasuklaa. Toimi...! Yllättävän hyvä makuyhdistelmä, sipulissahan on myös makeutta joka tulee esiin paistaessa.
Illallisen päätteeksi teimme kierroksen tilan viihtyisässä pihapiirissä.
Tänä kesänä Ett Hav Av Delikatesser -illallinen järjestetään vielä kahtena päivänä, 20. ja 25. elokuuta. Tiedot illallisten ajankohdista löytää Västerron Facebook-sivulta, ja varaukset tehdään joko sähköpostitse tai puhelimitse. Maria Sten-Westerberg puhuu myös suomea, joten Västerrossa voi asioida myös på finska :)
Västerro, Herrövägen 217, Lemland.
Vinkki syksylle: 20.-22. syyskuuta järjestetään jälleen Ahvenanmaan suosituimpiin tapahtumiin kuuluva Skördefest eli Sadonkorjuujuhlat, ja Västerro on mukana tapahtumassa. Voin suositella iki-ihania Sadonkorjuujuhlia kaikille, nämä lämmintunnelmaiset juhlat ovat syksyn kohokohtia..! <3 Pienehkönä tapahtumana alkanut avointen maatilojen viikonloppu on kasvattanut vuosi vuodelta suosiotaan ja vetää nykyään bussilasteittain vierailijoita niin Ruotsista kuin Suomesta.
Kuvia Västerro'sta viime syksyn juhlilta.
*
Haluan nostaa Lemlandin kohteista esiin vielä muutaman muun kivan helmen.
AMALIA'S LIMONADFABRIKAmalian limonaditehdas on yksi Suomen harvoja perinteisiä limpparitehtaita. Limonadit valmistuvat täällä käsityönä ja maku tulee aidoista kotimaisista ja ahvenanmaalaisista marjoista ja hedelmistä - ei lisäaineita. Mustikkalimpparissa maistuu siis todellakin oikea mustikka eikä mikään muu. :)
Viime vuonna Amalia's laajensi tuotantoaan myös mietoihin alkoholijuomiin kuten maustettuihin lonkeroihin ja "eliksiireihin". Mustikka-rosmariini selvisi kaveriporukkamme makutestissä voittajaksi viime kesänä. :)
Amalia'silla on myös Bed & Breakfast-toimintaa.
Amalia's Limonadfabrik, Lemlandsvägen 1865.
STICKSTUGANStickstugan-kahvilasta ovat puhuneet "kaikki" Ahvenanmaalla sen avauduttua Lemlandin Järsöön joitain vuosia sitten. Käytyäni paikassa viimein tänä kesänä ymmärrän miksi.
Kuvauksellisia pengerteitä kulkevan 10 km pyöräretken päässä Maarianhaminasta sijaitseva Stickstugan (pääsee tänne toki autollakin :)) on varmasti Ahvenanmaan viehättävin maalaiskahvila. Vehmaiden puiden ja pensaiden keskellä ja upean puutarhan takana, piilossa päätieltä sijaitseva kahvila on kuin pieni paratiisi hiljaisen maaseudun keskellä.
Istumapaikkoja on niin sisällä viihtyisässä mökissä kuin ulkona; pöytiä ja tuoleja löytää siroteltuna ympäriinsä kallioille ja rehevien pensaiden väleihin. Sopukoista voi hakea oman piilopaikan ja istua kahveineen rauhoittumaan vihreyden ympäröimänä.
Stickstugan, Norråkersvägen 20, Järsö, Lemland
HUMLANCafé Humlan on suloinen, vanhaan kasvihuoneseen rakennettu kesäkahvila Lemlandin idyllisessä Norrby'n kylässä. (Äitini haluaisi epäilemättä lisätä tähän, että taiteilija Joel Pettersson oli kotoisin Norrby'stä <3)
Maista vaikka Amalian limppareita, Ahvenanmaan pannukakkua tai paikallista siideriä.
Samassa osoitteessa pihan toisella puolella sijaitsee Mormor's Gröna Hus, rustiikkinen "mummun" illallisravintola. Tämä erittäin tunnelmallisen näköinen kotoisa maaseuturavintola on minulla vielä testaamatta. Mormor's on auki vain kesäaikaan, keskiviikosta sunnuntaihin kello 17-22.00 ja varaukset ovat suositeltavia.
Humlan ja Mormor's, Sjögrensgatan, Norrby, Lemland
Lopuksi: siideri - kyllä, Ahvenanmaalla on tänä vuonna lanseerattu ensimmäinen oma, aito siideri! Kahden raaka-aineen (omena + hiiva) siideri on lemlandilaisen pienpanimon Open Water Breweryn uutuus ja ilahduttaa erityisesti tällaista ei-oluenjuojaa.
Olen viime aikoina löytänyt aidot (kuivat) siiderit ja ihastunut niiden raikkaaseen, luonnolliseen makuun. Open Water Breweryn siideri osoittautui aika kiltin ja mehumaisen makuiseksi, eikä mausta olisi arvannut 7% alkoholipitoisuutta. Mutta kiva juttu, että kotimaisia siidereitä alkaa vihdoin olla tarjolla - vaikka harvoista paikoista niitä löytää :)
Kysymys päivän postauksen lopuksi kuuluu: löydätköhän sinä itsesi joskus Lemlandista? :)
Mukavaa tiistai-iltaa kaikille - vielä on vähän kesää jäljellä :)
Vinkki Kreikan off-season-matkailijoille: kreikkalainen lentoyhtiö Aegean lentää tällä kaudella Kreikkaan suorin lennoin kahdesti viikossa melkein vuoden ympäri.
Marraskuu: Kreikka vs Suomi
Aegean lentää Helsingistä Ateenaan tiistaisin ja perjantaisin 8. tammikuuta 2019 saakka ja jatkaa samalla aikataululla alkaen 15. maaliskuuta. Ja lentoja irtoaa halvimmillaan 65 eurolla! :) Jei!
Aegean ei ole varsinainen halpalentoyhtiö kuten Norwegian ja Ryanair, ja lipun hintaan kuuluvat aina mm. ateriat ja juomat, mutta silti yhtiöltä bongaa usein saman hintaluokan halpalippuja.
Halpojen lippujen vaanijoita auttaa Aegeanin Low Fare Calendar, josta näkee yhdellä silmäyksellä jokaisen kuukauden halvimman lipun hinnan 11 kuukaudeksi eteenpäin.
Kalenterin käytettävyttä tosin parantaisi vielä se, jos sen näyttöperusteeksi voisi valita pelkästään suorat lennot. Nyt se näyttää sekä suorat että vaihdolliset lennot, ja suorat selviävät vain klikkailemalla auki eri päiviä. Tai lukemalla tämän postauksen, jossa kirjoittaja on jo kolunnut lentopäivät läpi ja osaa kertoa, että suorat lennot ovat tiistaisin ja perjantaisin. :)
Marraskuu - Kreikka vs Suomi
Kreikassa vallitsee lämpötilan puolesta oikein miellyttävät matkailusäät yleensä jopa joulukuuhun saakka, kylmimmät kuukaudet ovat helmikuu ja maaliskuun alkupuoli. Kyllä - paikallisten mukaan maaliskuu on usein kylmempi kuin tammikuu, mitä ihmettelen kun huhtikuu sitten voi jo olla ihan kesäinen... Toisaalta tammikuun lopussa ilmaa lämmittää Halcyon Days -ajaksi nimetty ilmiö, jolloin sää kirkastuu ja lämpenee noin 10 päiväksi.
Vaikka maaliskuussa voi olla kylmää, sain vinkin, että maaliskuu on ehdottomasti toukokuuta parempi kuukausi tulla nauttimaan kevät-Kreikan vehreydestä ja kukkaloistosta, toukokuussa kuulema kukkaloisto jo kuivuu pois kuumimmilla saarilla. Näin on mm. Naxoksella ja Paroksella paikallisten mukaan.
Huhtikuu on totta kai se ihan paras kevätsesongin kuukausi.
P.S. Muistatteko kun kritisoin viime syksynä lentoyhtiöiden ruokaa... (Kukapa sitä ei kritisoisi...) Nyt olen kokenut ehkä parhaan lentoyhtiöruoan koskaan.
Aegeanilla eri ruokavalioiden ja ateriavaihtoehtojen joukossa on myös 'seafood', ja tämän vaihtoehdon raksimalla sain katkaravuilla, sienillä ja kasviksilla höystetyn munakkaan. Siis kunnon ruokaa, ei mitään höttöä! :) Ei mikään esteettisin annos tietenkään, kauniisti tarjoillusta lentokone-appeesta saa sitten maksaa jo bisnes-luokan hinnan, mutta tämä munakas oli todella hyvän makuinen!
P.P.S. Postauksen kuvista huolimatta tykkään myös Suomen marraskuusta :)
(eli kuinka säästät matkanvaraussivustojen törkeissä matkatavara-lisämaksuissa)
