Kreikan maisemat ovat upeita, mutta ei voi väittää että kotonakaan olisi mitenkään hurjan ankeaa... <3

Mitä luksusta saapua tällaiseen lokakuiseen iltaan....

Eilen hemmottelin itseäni myös kokeilemalla ensimmäistä kertaa Suomen ainoaa (?) sokeroimatonta jäätelöä, josta vinkkasitte minulle kun keväällä kyselin sokeroimattoman jäätelön perään.

Aika paha.... Jäätelö oli niin hyvää että kerralla meni puoli purkkia ja seurauksena loppuillan pallomasu! ^_^ Mutta olihan se sen arvoista! :D En ole syönyt jäätelöä kuin kolme kertaa kahden ja puolen vuoden aikana.

Mutta jäätelöäkin ihanampaa oli saada syliin rakkaat Totti ja Viivi. <3

Koirilla oli paljon kerrottavaa kuukauden ajalta. Ne olivat mm. olleet hoidossa siskoni lomamatkan aikana ja Tottia oli hemmoteltu niin, että se palasi kotiin pienen vararenkaan kera. "Emme pane lainkaan pahaksemme että päästään sinne taas uudelleen hoitoon", koirat tuumasivat. Minun täytyi muistuttaa niitä, että saavathan ne meilläkin erikoisoikeuksia, kuten nukkua samassa sängyssä meidän kanssa...! :) Olen saanut kilpailevan "hoitotädin"...! ^_^

Tänä aamuna heräsin tähän maisemaan.

Ei voi valittaa kun saa asua Suomessa. Ei todellakaan.

Tänne Ateenaan saavuttuani minulla ei ole ollut yhtä paljon aikaa blogille kuin saarilla - eikä varmasti tarvitsisikaan. Huomaan vain itse nyt tottuneeni tähän jokapäiväiseen postaustahtiin ja niinpä tuntuisi tyhjältä jättää sunnuntai väliin...

Rehellisyyden nimissä totean, että tämä on tällainen "jotain kasaan" -postaus, ja suosittelenkin kaikille eilisen postauksen missanneille (ja tilastojen mukaan heitä on monta..! ^_^) lukemaan ennemminkin lauantain postauksen, se oli paljon parempi. :D

Tällä viikolla olen...

...siirtynyt yhdessä yössä kesästä "talveen".... Paros keskiviikko 30 astetta, Ateena torstai 15 astetta. Oikeanpuoleinen kuva on tältä aamulta. Tiedättehän kreikkalaisten talojen lämpöeristyksen... No, nyt tuli pitkähihaisillekin vaatteille käyttöä! :D

...tavannut rakkaimpiin kuuluvaa ystävääni Mariannaa Publicin näköalakahvilassa. ("Mutta Marianna, viini maksaa täällä 5 euroa ja korttelin päässä tavernassa 2 euroa, emmekö voisi mennä sinne..?" "No, the drinks are on me". ;))

...tehnyt mitä mielenkiintoisimman historiallisen kävelykierroksen Plakassa uuden ystäväni Elenan kanssa. Elena näytti minulle tuhansia vuosia vanhan joen joka kulkee piilossa Ateenan keskustan alla ja jonka näkee vain tietyssä kohtaa Monastirakia..!

...bongannut värikästä katutaidetta Psirrissä. On muuten tosi kiva taiteilijoista tunnettu kaupunginosa.

...tavannut vanhaa, Ateenassa useita vuosia asunutta hyvää ystävääni Suomesta. Ja huomannut jälleen että ryhdin kanssa pitää tsempata! Kuvissa aina esiintyy joku ihme lysyssä istuva tyyppi.

...löytänyt lukijan vinkkaaman Happy Cow -sivuston avulla uuden kasvisruokahelmen Kolonakista. Siitä lisää myöhemmin.

Ja sokerina pohjalla ujutan tänne loppuun väkisin viikon meikkikiintiökuvan:

Löysin kuva-arkistoista kaksi heinäkuista meikkikuvaa, jotka havainnollistavat taas mainiosti valittujen sävyjen vaikutusta silmän väriin. Vasemmanpuoleinen on ns. "harmoniameikki", jossa on käytetty silmän sukulaissävyä eli sinistä. Sopii, tietysti, mutta ei tee silmää yhtään sinisemmäksi. Oikeanpuoleinen on ns. vastavärimeikki, jossa silmän sävy korostuu tehokkaasti ja näyttää entistä sinisemmältä.

Tuttua puuroa suurimmalle osalle teistä, mutta aina on hauskaa alleviivata näitä sävyjuttuja. :) Töissä huomasi kuinka tosi monelle on vielä epäselvää, millä sävyillä saa korostettua omaa silmän väriään. (Ja jos muuten luette yleisiä meikkivinkkejä, niin jostain syystä niissä suositellaan lähes aina sukulaissävyjä vastavärien sijaan... Ehkä ne ovat turvallisempi valinta hillityille meikkaajille, en tiedä..?)

Mutta nyt - ajastan postauksen ja lähden päiväretkelle Porokselle! Nähdään taas illalla! :)

"Time flies when you're having fun", sanotaan. Ja kyllähän se paikkansa pitääkin. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta

Omalla kohdallani olen ilokseni havainnut, että matkustus kuuluu näihin poikkeuksiin. Vaikka matkustaessa jos milloin on hauskaa! Väitän, että tekemällä vaikkapa kuukauden mittaisen matkan, saat elämyksellisesti kaksi kuukautta, tai kolmekin..!

Huomasin tämän viime syksynä. Marraskuu 2012 on pisin kuukausi koko aikuiselämäni aikana. Se oli ikäänkuin paluu lapsuuden ajankokemukseen - lapsenahan aika kuluu todella hitaasti. Marraskuun viimeisellä viikolla New Yorkiin lentäessäni en kerta kaikkiaan meinannut tajuta, että edelleen eletään samaa kuukautta jonka alussa olin ollut Albaniassa. Näiden kahden maan väliin tuntui mahtuvan pieni ikuisuus, valtavasti enemmän kuin neljä viikkoa ja Italia, Espanja ja Portugali.

Itse asiassa palattuani kotiin tuntui, että olin 3 kuukauden sijaan ollut poissa puoli vuotta.

Aloin ihan miettiä asiaa. Miksi reissuni tuntui niin pitkältä? Miksi eritoten marraskuun viikot venyivät ihan omaksi "elämäkseen"?

Sama ilmiö toistuu tänä syksynä. Vaikea käsittää, että siitä on vain kuukausi kun kirjoittelin radiofrekvenssihoidostani ja analysoin vähähiilihydraattisia leipiä. Herranen aika, leipäviikko.... Onko se tosiaan tätä samaa syksyä..?

Woo-hoo! Olen löytänyt keinon "hallita aikaa". :) Matkustan = hidastan aikaa.

Jos viettäisin nämä samat viikot Suomessa, olisi varmaan jo joulukuu.

Sattumalta kuulin joskus viime talvena radiossa puhuttavan jostain kirjasta, joka käsitteli ajan kulua. Kirjailijan nimi meni minulta ohi, mikä harmitti kovastikin sillä olisin tosi mielelläni lukenut kirjan. No, radio-ohjelmassa puhuttiin kuitenkin juuri tästä ilmiöstä, että miksi aika kuluu hitaammin lapsena ja tuntuu nopeutuvan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.

Ajan kulun tunteeseen vaikuttaa tietysti monikin asia. Esimerkiksi eletyn iän suhde kokonaisuuteen - 5-vuotiaalle vuosi on viidesosa siihenastisesta elämästä kun  50-vuotiaalle se on 1/50. Mutta se, mikä tästä radiokeskustelusta jäi mieleen, oli selitys rutiinien ja muistijälkien vaikutuksesta ajan kulun kokemiseen.

Lapsenkin arjessa on luonnollisesti rutiineja (esim. päiväkotiin joka aamu klo 8, lounas kello 12, äiti hakee kello 16 jne), mutta he eivät ole rutinoituneet samalla lailla kuin aikuiset. Lapsille jokainen päivä sisältää uutta. Ja he elävät hetkessä. Mennessään päiväkotiin lapsi ei ajattele, "Noniin, nyt tapaan taas Niilon ja Kirsin ja Tiian ja leikimme siellä kiipeilytelineillä niinkuin eilenkin ja ehkäpä kokoamme saman kivan palapelin", vaan jokainen päivä on uusi elämys. Lapsi ei suunnittele ja mieti tulevaa, asiat vain tapahtuvat ja aamupäivällä ei voi vielä yhtään tietää eikä osaa odottaakaan mitä kaikkea jännää iltapäivä pitää sisällään.

Kokemusten moninaisuus ja niistä syntyvät muistijäljet tekevät ajan kulusta lapselle erilaisen kuin aikuiselle. Jokainen päivä on uutta täynnä. Aikuiselle useimmat päivät ovat samanlaisia ja viikot sulautuvat yhteen. Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai... Töihin kello 9, lounas kello 12, kahvitauko kello 14, kotiin kello 17, illallinen, TV, nukkumaan... Rutiinit tekevät päivistä toistensa kaltaisia eivätkä yksittäiset normiarjesta poikkeavat elämykset ("Perjantaina leffaan!" "Sunnuntaina sushille Sinin kanssa!") ole tarpeeksi rikkomaan ajan sulautumista yhdeksi pitkäksi liukumäeksi.

Rutiinista ei jää ihmiselle selkeitä muistijälkiä. "Mitäs me oikein tehtiinkään viime viikolla..?" Itselleni ainakin on hyvin tavanomaista, että en enää muista parin viikon kuluttua milloin tapasinkaan jonkun kaverin tai milloin ostin kylmäsavulohen josta pitäisi nyt arvioida kauanko pakkaus on ollut avattuna ja pitäisiköhän mokoma jo heittää pois.

Kun matkustaa, rutiini katkeaa. Ajan kokemus muuttuu ikäänkuin vähän sille samalle tasolle kuin lapsella. Aikuisen matkaan kuuluu toki suunnitelmia ja harva aikuinen pystyy elämään suvereenisti "pelkässä hetkessä" miettimättä lainkaan tulevia päiviä, mutta jokainen päivä on erilainen. Vaikka suunnittelet huomiselle retken Kwai-joelle ja ensi viikolle vierailun paikalliselle viinitilalle, et ole ollut näissä paikoissa aiemmin ja sinulle jää niistä voimakkaita muistijälkiä. Kun jokaisen päivän päätteeksi pää on täynnä noita muistijälkiä, päivä tuntuu tapahtumarikkaalta ja pidemmältä kuin se normipäiväsi töissä.

Haa!

Haluatko lisää aikaa? Hanki lisää muistijälkiä! :) Mikä näppärä resepti!

Ja tämä resepti toteutuu mitä luonnollisimmin kun matkustaa.

Marraskuussa 2012 koin elämyksiä jopa aivan epätavallisen laajalla skaalalla. Muistot ovat mielessäni yhtä voimakkaina kuin eilinen. (Mutta kysykääpä minulta mitä puuhailin elokuun viimeisellä viikolla kotonani... Ööö, istuin koneella..?) Umpijäässä albanialaisissa hotelleissa vietetyt yöt, Venetsian tulvavesissa polven-yli-saappaissa kahlaavat paikalliset, se uskomaton kala-ateria tiranalaisessa ravintolassa enkelikokin tarjoamana, paniikkiyö Sardinialaisen Couchsurfing-isäntäni luona, uusi ystäväni maalaamassa muotokuvaani Barcelonassa, se hetki kun läppärini vietiin Lissabonin rautatieasemalla, saapuminen lumiseen lähiöön New Jerseyssä... Voiko tuo kaikki mahtua 30 päivään? Voi.

Tämän syksyn matkalla koin jo jossain vaiheessa huolta siitä, että "Pöh, kohtahan mun pitää jo palata kotiin". Mutta nyt kun istun tässä ystävieni sohvalla ateenalaisessa taajamassa, tuntuu aamujumppani Hanian rannalla Kreetalla hyvin, hyvin kaukaiselta.

Kyllä täällä on enemmän aikaa vierähtänyt kuin neljä viikkoa. Ehdottomasti. ;)

Suosittelen tätä hoitomuotoa teillekin, jos lääkittävänä on hallitsematon tunne kiireestä ja ajan riittämättömyydestä. Ei välttämättä tarvitse lähteä kotikuntansa ulkopuolellekaan. Sen kuin alkaa keksiä arkeensa POIKKEAVIA asioita, uusia elämyksiä. Ehkäpä käyt ensi viikolla siellä kotiseutumuseossa jossa et ole koskaan tullut käyneeksi? Tai varaat liput jonkun ihan himmeän artistin keikalle jota et voi sietää. Varmasti tulee vahva muisto! ^_^ Tai liityt Punaisen Ristin ystävä-toimintaan ja alat käydä juttelemassa vanhuksille?

Riko rutiinin kehä. Saat palkinnoksi aikaa. :)

Jutun kuvitus on Lempipaikastani Parikiassa. Sielläkin aika pysähtyy. :)

 A.k.a Vihreästä Lehmästä Vihreään Rakettiin.

Maanantai-iltana tarkalleen ottaen kello 21.17 koin taas yhden näitä elämän "Ei siis voi olla totta...!!" -momentteja.

Jaoin täällä innoissani fiiliksiäni kasvisravintola Happy Green Cow'sista, ja painettuani "julkaise" -nappia lähdin tukka putkella ja kestohymy naamalla rientämään kohti keskustaa ja Lehmä-ravintolaani.

Saavuin Lehmä-kadulle, ja minua tervehti kuvan kutsuva näky. Mutta miksi pöydät ovat ihan tyhjiä? Eihän ravintola vielä yhdeksältä ole voinut mennä kiinni, Kreikassahan syödään usein vasta kymmeneltä.

Harpoin viimeiset askeleet ovelle sydän melkein pamppaillen pahoista aavistuksista, ja kohtasin oviaukossa kaksi työntekijää. Heidän takanaan hahmotin tyhjät ruokailutilat.

"Onko keittiö jo mennyt kiinni...?" kysyin.

"Ei. Koko ravintola on kiinni. Olimme eilen auki viimeistä iltaa tällä sesongilla", kuului pahoitteleva vastaus.

"Ette voi olla tosissanne...!"

Oikeasti, en voinut uskoa huonoa tuuriani. Siis eiKÄ. Jos olisin sunnuntai-iltana malttanut jatkaa Lehmän etsintää kurnivasta vatsastani huolimatta, olisin vielä päässyt sinne syömään. Mutta tänään. Ei. Tervetuloa takaisin maaliskuussa kun avaamme jälleen.

Huomasin tuntevani suurta ärtymystä siitä, että ravintola oli kehdannut kiusata minua laittamalla valot päälle ja pitämällä ovet auki. Mitä varten lavastaa pöydät ulos kun ravintola oli sulkeutunut? Olin hetken aikaa ihan raivoissani. (Sellaista sattuu kun lähtee hirveän nälkäisenä koko päivän odottamalleen illalliselle.)

Happy Green Cow's sisältä

Hyvä on sitten. Palataan ensi vuonna! Kokosin itseni ja kalkuloin nopeasti Plan B:n.

Kello oli melkein puoli kymmenen. Saisinkohan vielä pöydän toisesta suositusta, persoonallisesta ravintolasta uuden kaupungin puolelta? Päiväkävelylläni olin bongannut taverna-rivistöstä raikkaana poikkeuksena erottuvan Little Green Rocket -nimisen paikan uuden kaupungin rantakadulta. Myöhempi konsultointi Trip Advisorin kanssa tiesi kertoa, että ravintola oli avattu vasta kesäkuussa ja oli Trip Advisorin mukaan Parikian tämän hetken ykkösravintola.

Kiiruhdin 10 minuutin matkan uuden kaupungin puolelle, ja erotin jo kaukaa täpötäyden ravintolan. Mutta täällä minulla kävi tuuri - sain viimeisen pöydän.

Vihreä Raketti ei ole kreikkalainen ravintola, vaan yhdistelee eri keittiöitä aasialaisesta meksikolaiseen. Menu on lyhyt mutta kiinnostava. Päivän spesiaalina oli kana- tai katkarapuvarras. Kasvisruokia menulla ei harmikseni ollut. Valitsin siis katkaravun, ja minua palvellut mieshenkilö (joka myöhemmin paljastui yhdeksi omistajista) ilmoitti hymyillen, että riisin korvaaminen kasviksilla oli "no problem".

Hän valitteli että ruoan saapumisessa saattaisi kestää, "We are full, you see". Yes, I see that, mutta ei haitannut. Olin niin iloinen että olin ylipäänsä saanut pöydän.

(Kuvan kaktus peltipurkissa ei ole alkupala, vaan pöytäkoriste ;))

Annokseni saapui lopulta vain 25 minuutin odottelun jälkeen. Presentaatio yksinkertainen - maut erinomaiset.

Marinadi oli aasialaistyyppinen, ja saatoin kyllä aistia minkä verran sokeria tässä nautiskeltiin.... ^_^ :P Noo, tämän kerran! (Vaikka en voi kieltää, etteikö asia olisi ehkä pikkkkkuisen vaivannut pedanttia mieltäni... Mutta yritin rentoutua ja antaa itselleni virtuaaliläimäytyksen; "Nainen! Kuinka usein syöt tällaisessa ravintolassa? Nyt chill ja nautit vain hyvistä mauista!")

Ja niin tein. Trip Advisorin arviot Vihreästa Raketista olivat kohdillaan. Ruoka + lasi viiniä maksoivat 10€, eli hinnatkin vähintään kohtuulliset. Vallan mainio paikka, vaikka Happy Green Cow'sin ruokalista oli enemmän mieleeni. (Olin jo valkannut sieltä täydelliseltä kuulostavan annoksen: "Sauteed Mushrooms With Peppers and Spinach in Smoked Cheese Sauce" - mmmmmm....! Täytyy toivoa että se on listalla ensi vuonna :p)

Ja ensi vuonna vien myös miehen mukanani Kreikan saarille! En jätä hänelle vaihtoehtoja. ;) Vihreän Lehmän lisäksi haluan nähdä meidät illastamassa myös Santorinin kuuluisassa auringonlaskussa. :)

Fiilispostaus! Minä löysin sen, minä löysin sen! :)

Happy Green Cow's!

Olen ollut Paroksella kerran aiemmin, vuonna 2007. Silloin söimme misterin kanssa yhdessä ehkä viehättävimmistä ja sympaattisella tavalla hassuimmista kasvisruokaravintoloista joihin olen elämäni aikana eksynyt.

Se oli tosi kapealla ja pienellä sivukujalla.

Kun eilen illalla saavuin Parokselle, otin missiokseni löytää Vihreän Lehmän samantien. Nälkä oli kuitenkin liian suuri enkä löytänyt Lehmää, joten jäin johonkin anonyyymiin tavernaan.

Mutta tänään! Se löytyi tarpeeksi harhailtuani! Tällä pienellä kadulla on yksi elämäni ravintolahelmiä....

Happy Green Cow's. Ja tänään lähden sinne illalliselle!

Lainasin äidiltä pikkuisen ravintolabudjettia että pääsen ulos syömään näinä viimeisinä saaripäivinäni..! ^_^ Keskiviikkona suuntaan Ateenaan. Hyvinhän noilla omakokkaamilla pöperöillä pärjää mutta päätin sallia itselleni pientä luksusta näille viimeisille saari-illoille.

Ja Paros. Parikian kaupunki on vielä ihastuttavampi kuin muistinkaan...! Mikä valokuvaajan unelma.... En malta odottaa että pääsen hukuttamaan teidät Parikia-tunnelmiin...! ^_^ (Mutta vasta parin päivän kuluttua - niin ei tule ihan Kreikka-yliannostusta ;))

Nyt riennän kauan odottamalleni hyvälle illalliselle..! Toivottavasti Lehmä tarjoaa vielä yhtä persoonallisen elämyksen kuin 6 vuotta sitten - ja hyvä ruokahan on pääasia! ^_^

Anteeksi jo valmiiksi tästä "ällöpostauksesta", tiedän että monet eivät jaksa näitä "Vitsi kun on niin ihanaa!" -lirkutuksia. Minusta on tämän reissun aikana ikävä kyllä tullut sellainen Facebook-statusterroristikin joka oksettaa kavereita siirappisilla "Ihana aamu tänään, kattokaa tätä auringonnousua" -päivityksillä.

Olen kovin pahoillani.

Tai en kuitenkaan. ^_^

Sifnos. Kadut, tavernat, näköalakahvilat uima-altailla - yksin minun.

En voi korostaa tarpeeksi miten upeaa on matkustaa Kreikassa juuri syksyllä.

Se tunne kun voi nauttia kaikesta kauneudesta rauhassa... Vanhojen, historiallisten kylien kujat ovat edessäni juuri sellaisina kuin ne olivat 100 vuotta sitten, ilman ainuttakaan rantapyyhemyymälää tai postikorttitelinettä. Tietysti vilkkauden ja turismin aste vaihtelee kovastikin eri saarten välillä, mutta pakettimatkattomilla saarilla voi olla varma siitä, että tähän aikaan vuodesta törmää vain satunnaisiin omatoimireissaajiin.

Viime syksyn postausten kommenteissa (Rhodos...) sain kuittailua siitä, että "Kylläpä sitä nyt ollaan niin travelleria" kun kerroin, etten pahemmin lämpene suomenkielisiä fraaseja huuteleville ravintoloiden sisäänheittäjille tai matkamuistokrääsän täyttämille basaarikujille. En nosta itseäni millään lailla charter-turistin yläpuolelle, mutta en myöskään näe siinä mitään pahaa tai ylimielistä, että itse nautin matkakohteestani vähemmässä "tjäreborg"tungoksessa. Ei kumpikaan tapa ole toistaan parempi. Ne ovat vain erilaisia tapoja.

Koen ihan mieletöntä onnea, kun...

Katson kallion reunalta ympärillä levittäytyvää meren sineä.

Kävelen hiekkaista polkua vuoren rinteellä ja tunnen lämpimässä ilmassa villin timjamin tuoksun.

Nousen loputtomia portaita vanhan kylän sokkeloissa ja päädyn kirkkoidyllin bougainvilleaa kukkivaan pihaan.

Saan eteeni annoksen täydellisesti maustettua tsatsikia ja paikallista maalaisjuustoa.

Näen värejä - vihreän oven, keltaiset ikkunankarmit, violetin aidan, sen syvänsinisen kirkon kupolin...

Saavutan korkealla kukkulan laella seisovan vanhan tuulimyllyn.

Pysähdyn ja kuulen vain hiljaisuuden.

Joka-aamuinen kahvirituaalikin tekee onnelliseksi. En ensin ihastunut ostamaani kreikkalaiseen pikakahviin, mutta nyt olemme oikein hyvät ystävät ja odotan jo illalla että tulisi aamu ja pääsen nauttimaan kuuman kupillisen auringon noustessa.

(Kyllä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen joka aamu herännyt ennen auringonnousua. Joka ikinen aamu.)

Tänä aamuna olen erityisen onnellinen höyrytetystä parsakaalista. En ole syönyt parsakaalia koko matkan aikana (se ei kuulu Kreikassa yleisimpiin vihanneksiin eikä niitä ole joka kaupassa) ja tänään valmistin siitä päivän eväät. Parsakaali ja hyvää oliiviöljyä - mitään muuta se ei kaipaa.

Ja kyllä. Minulla on melkein joka päivä päällä tuo keltainen toppi. :) Minulla on muitakin paitoja mutta tuo keltainen väri tekee minut iloiseksi. Ensimmäinen keltainen vaatteeni.

Nyt joku varmasti huokaa että "Hei älä enää viitsi..!" mutta pakko lisätä vielä tämä: minut tekee onnelliseksi myös aamujumppa - mukavuusalueeni ulkopuolelle meneminen. Ette tiedä miten vastenmielistä jumppa minulle on, liikuntahan on jotain johon minun pitää käytännössä pakottaa itseni. (--> Minä ja liikunta.) Mutta kun siitä tulee niin hyvä olo..! Aloittaminen on joka aamu yhtä vaikeaa, mutta jälkifiilis palkitsee aina. Puhumattakaan tulevaisuuden investoinnista.

.

Haluatteko tekin olla vähän siirappisia? :) Mikä teidät tekee tänään onnellisiksi?

Kysyin tuossa ennen reissuun lähtöä mieheltä, olisiko hän halukas toimimaan vieraskynänä Karkkipäivässä vielä toisenkin kerran. Monet teistä toivoivat ACO-jutun kommenteissa lisää äijänäkökulman blogisisältöä Karkkipäivään. ”Ehmmm”, mies ynähti. Ynähdyksen sävystä oli vaikea päätellä, oliko ehdotus mieleinen vai vaivaannuttava. ”Minusta olisi itse asiassa hauskaa kuulla ajatuksiasi siitä, miltä tuntuu elää kosmetiikkafriikin puolisona,” sanoin.

Annoin miehen jäädä miettimään asiaa.

Tässä muutama ilta sitten mieheltä oli tullut sähköpostia.

”Mä tein tällaisen tutkimusraportin”, saateviestissä luki.

Raportin? Avasin tiedoston. Se oli melkein kolmisivuinen…! Piti lyhentää rankalla kädellä että sitä ylipäänsä pystyi laittamaan tänne blogin puolelle. :D

Joudun myös tunnustamaan, että tekstin tyylilaji ja sanasto oli sellaista, etten edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani... Tiivistyksessä pois jätettyjen osuuksien joukossa oli mm. tällaisia: "Kyetäkseni luomaan tutkimuksen pääongelman, minkälaista on elämä kosmetiikkafriikin kanssa, ratkaisua tukevat alakysymykset, pureuduin aihealueeseen suppean otsikkoanalyysin kautta." Sekä "(...) päivärutiinien ei voida arvioida eroavan mediaanin, eli joukon keskimmäisen alkion käyttäytymisestä. Mediaanin voidaan tässä tapauksessa todeta kuvaavan tyypillistä jakaumaa paremmin kuin keskiarvon."

Whaaat? ^_^

.

Lauantain vieraskynänä siis Mr Karkkipäivä, aiheesta:

Elämää kosmetiikkafriikin puolisona

Vuodesta 2004 lähtien olen osittain tietämättäni tullut aloittaneeksi seurantatutkimuksen, jonka tulokset nyt vihdoin esitellään tässä tutkimusraportissa ”Elämää kosmetiikkafriikin kanssa”.

Friikki voidaan nähdä kummajaisena tai jonkun asian innokkaana harrastajana. Friikki johtaa myös hörhöön, joka puolestaan on omituinen henkilö.

Tutkimusmenetelmänä oli tarkoitus käyttää passiivista osallistuvaa havainnointia, mutta yleisten elämän sujuvuuteen vaikuttavien seikkojen, sekä tutkijan oman mielenterveyden vuoksi menetelmä on muodostunut ajan kulussa aktiiviseksi osallistuvaksi havainnoksi.

Yleiset havainnot

Kosmetiikkafriikin tarkkailu luonnollisessa elinympäristössä ei ole kokeneelle tutkijalle mitenkään erityisen haastavaa. Asiaan perehtyneen tutkijan on helppo asemoida itsensä osaksi tutkittavan kohteen elämän muodostavia rutiineita ja tapahtumia. Tutkija voi myös yrittää rikkoa kosmetiikkafriikin elämänjärjestystä sijoittelemalla omia tavaroitaan eriskummallisiin paikkoihin, jättämällä roskat lajittelematta, laittamalla muovirasioita tiskikoneeseen, pesemällä lakanat muun pyykin seassa tai kuuntelemalla musiikkia samalla kun katsoo televisiota friikin tutkiessa kosmetiikka netissä. Ja sen jälkeen havainnoida tutkittavan kohteen käytöksessä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia.

Kosmetiikkafriikki on yleisesti ottaen varsin elämänmyönteinen, iloinen, pirskahteleva ja positiivinen ihminen, joten hänen keskittymistään ei ole kovin helppo häiritä vähäpätöisillä tai suuremmillakaan asioilla. Putelit ja purtilot kyllä löytävät paikkansa, loputtomat listat päivittyvät ja saunan täyttyminen erilaisilla tuotteilla jatkuu.

Tutkimuksen kohteena olleen kosmetiikkafriikin päivä alkaa lähes poikkeuksetta kohtuullisen aikaisella heräämisrituaalilla. Tähän rituaaliin kuuluu kosmetiikkafriikahtelun lisäksi kahvi. Kahvi korvaa kosmetiikan aamuisin. Yllättävää kyllä, mutta kosmetiikan käpälöinti ei kuulu aamun keskeisimpiin rutiineihin.

Päivän kuluessa kosmetiikkafriikin käytöksestä voidaan kuitenkin löytää muutamia normaalista poikkeavia käyttäytymismalleja. Näihin malleihin kuuluvat tietenkin meikkaaminen, erilaisten hajustetestien tarjoileminen ja kommenttien vaatiminen näistä aggressiiviseenkiin sävyyn, meikkaaminen, loputtomien listojen päivittäminen, meikkaaminen, hiustenpesutapahtuma, asioiden ajoittainen valtava päivittely, kaikkiin lähettyvillä oleviin kosmetiikkaliikkeisiin tunkeutuminen ja siellä erilaisten puteleiden ja pullojen tunnustelu, härskit, meikkaamiseen liittyvät ehdotukset sekä kolmen tunnin pituinen itsensä rasvaamisprojekti päivän päätteeksi.

Vaikutukset tutkijaan

Huolimatta tutkijan kokemuksesta, saattavat omat tottumukset muuttua yhteiselon jatkuessa vuodesta toiseen. AXE-mieheys hukkuu helposti ympäristön tarjoilemaan ärsyketulvaan. Vähitellen erilaiset naamarasvat, silmänympärysvoiteet, kuorinta-aineet (muukin kuin hiekkapaperi) ja silmänalusiin käytettävä koostumus muuttuvat osaksi tutkijan elämää.

Pienistä ja mitättömistä tottumusmuutoksista huolimatta, kosmetiikkafriikkiyden ei ole todettu tarttuvan kahden eri sukupuolen välillä. Kumpaankaan suuntaan. Sillä kosmetiikkafriikki ei ala kyllästyksenalaisenakaan käyttämään AXE:a tai partavaahtoa parran ajamiseen.

Metatasolla tutkijan tietämys kosmetiikasta kasvaa salakavalasti. Tutkija ryhtyy huomaamattaan silmäilemään kosmetiikkatuotteiden inci-listoja tai katselemaan markettien puteleita halveksuvin ilmein, tai keskustelemaan parturissa hiustuotteiden koostumuksista ja niiden vaikutuksista.

Kosmetiikkafriikin puolison elämän keskeisimmiksi haasteiksi muodostuivat tutkimuksen aikana odottaminen ja ajoittainen tylsistyminen. Näiden ilmiöiden esiintymistä voi hallita suuntaamalla kosmetiikkafriikin huomio hänen kannaltaan uudella tavalla elämyksellisiin asioihin. Kosmetiikkaliikkeiden tietoinen välttely tai tutkittavan huomion kiinnittäminen ohiajavaan punaiseen italialaiseen urheiluautoon kosmetiikkaliikkeen ohikävelyn ajan, toimii yleensä kohtuullisen hyvin. Kosmetiikkafriikin voi myös huoletta viedä metsään useammaksi päiväksi. Hän selviää siellä ihan hyvin.

Mr Karkkipäivä kosmetologilla, syyskuu 2010. (Juttu täällä.)

Johtopäätökset ja suositukset

Tutkimuksen perusteella kosmetiikkafriikissä ei tunnistettu merkittävästi mediaanista poikkeavia havainnejoukkoja. Oman elämän sovittaminen kosmetiikkafriikin elämänrytmiin onnistuu useimmilta kokeneilta tutkijoilta. Suurimmat ongelmakohdat esiintyvät ns. aikakriittisissä multitasking-tilanteissa, kosmetiikkafriikin huomion lukittuessa (padlocked) hänen mielenkiintonsa kannalta keskeiseen ärsykkeeseen.

Tutkimuksen perusteella voidaan kosmetiikkafriikkiyden ja oman elämän hallinnan mahdollistamiseksi suositella kosmeettisen perustietämyksen hankintaa, pientä käyttäytymismallin muutosta, uusien (itse valittujen) ärsykkeiden tarjoamista sekä aikaisempaa rennompaa elämänasennetta ja positiivisuutta.

Tutkimuksen ulkopuolisena havaintona tunnistettiin omaan tekemiseen, omien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja positiivisuuden kautta menestymiseen liittyvien tekijöiden keskeinen merkitys yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.

Tutkija poistuu kuorimaan naaman, suorittamaan viimeisen voitelun sekä nukkumaan.

* * *

Viestien vaihtoa iMessagessa:

Sanni: "Mikä tämä tällainen juttu oli...? En tajunnut varmaan kolmasosaa lukemastani.... Kauhean vaikeaa sivistyssanastoa...!"

Mies: (kuiva äänensävy tihkuu ruudun läpi) "Pyrin formaaliin tunnelmaan jossa on käytetty stereotypioita ja sarkasmia muodollisemman tekstin sisällä. Kyllä se on ihan tarkoituksella epärento."

Voi... mies..!

Tiedän kyllä, että aina kun lataa minkä tahansa kuvan nettiin, se voi joutua ihan mihin tahansa. Kuten vaikka fuengirolalaisen meikkikoulun kuvagalleriaan.

Tai viime vuosina hyvin yleistyneesti - jonkun ihmisen Facebook-profiiliin.

Sain kaveriltani viestiä, että joku oli napannut taannoisesta blogipostauksestani tissini profiilikuvakseen. Kyseessä on tietysti selvästikin feikkiprofiili deittailumielessä (ainakin kun katsoo tuota "Annelin" tervehdystä seinällään), eikä "Anneli" välttämättä edes ole blogini lukija vaan on saattanut päätyä kuvaani jonkun Google-haun kautta. Kuka tietää.

Mutta onhan se nyt huvittavaa nähdä omat ikuisen vitsin aiheena olleet tissinsä jonkun profiilikuvana houkuttelemassa "kavereita"...! :D Aaahhahhaaa... Johonkin mun rintavarustus siis ainakin kelpasi...!

Ilmiannoin tietysti "Anneli Kaurasen" Facebookille, mutta melkein tekee mieli sanoa että kuule Anneli, jos koet että mun pikku teekupeilla saat itsellesi hyvää seuraa niin suon sinulle sen ilon! :p

*repeilee - vaikka on tietysti samalla ärtynyt kuvan luvattomasta käytöstä*

Oletteko te löytäneet nettiin laittamia kuvianne omituisista yhteyksistä?

Olen viettänyt Miloksella uskomattoman upeita päiviä.

 Ja nähnyt värejä joita näkee vain Välimeren valossa.... Niin kaunista.

Onko missään sinisempää merta kuin Kreikassa...?

Huomenna Sifnokselle.