Tänään väsyin lomalentojen äkkilähtöjen kyttäilyyn. Ei näytä Jooniaa enää olevan tarjolla alle satasella joten en uskalla enää odottaa ettei Norskinkin halvat mene.

Ateena it is.

Likavittoksen kukkula, Publicin kirjakauppa Sintagman reunassa,  A For Athensin kattoterassi, se aito ja oikea horiatiki-salaatti... ja ystäväni...! Nähdään runsaan viikon kuluttua! <3 <3

Ja tekin tuutte mukaan! :)

Tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata Joonian saariston puolelle, mutta katsellaan mitkä ovat fiilikset sitten paikan päällä.

*

P.S. Edit. Arvonnassa voittivat seuraavat lukijat:

Liisa - Florascent-setti (tarkistatko Liisa roskapostisi, sulla on Hotmail-osoite ja etenkin Hotmailiin lähetetyt viestit blogisähköpostista menevät jostain syystä melkein aina roskapostiin)

Ina - Korres/Acorelle/Crazy Rumors -setti

Johanna - Lumene/Korres -setti

nnu - Huulipunasetti

Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut! :)

Tiheikön väki come-to-life.

Tuskin pystyn käsittämään, että tällainen helmi on kätkeytynyt Ahvenanmaalle minun sitä tuntematta.

Olen löytänyt ehkä Suomen hurmaavimman bed & breakfastin. Aikamoinen superlatiivi, mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koin niin syvällisen inspiraation, että tänä aamuna löysin itseni suunnittelemasta maalle muuttoa ja hurjan lainan ottoa että minäkin pääsisin luomaan tällaisen paratiisin... Ah, enpä tosiaan panisi pahakseni jos saisin asua tällaisessa miljöössä. <3

Björnhofvda Gård, Eckerö, Ahvenanmaa. (Entiseltä nimeltään Björnhufvud Bed & Breakfast.)

Törmäsin majataloon viime keväänä netissä, surffatessani jollain Ahvenanmaata käsittelevällä sivulla. Lumouduin välittömästi paikan kotisivujen kuvista ja ajattelin, että paikan täytyy olla ihan vasta avattu, kun en ollut kuullut siitä.

Kun Mr. Karkkipäivä täytti vuosia huhtikuussa, annoin hänelle lahjaksi elämyslahjakortin, niinkuin meillä on tapana.

"Vien sinut kesällä viettämään romanttista viikonloppua Björnhufvud Bed & Breakfastiin", kortissa luki.

Kesä ehti melkein mennä, eikä sopivaa viikonloppua meinannut löytyä. Ennen kuin nyt. Tänä viikonloppuna pääsimme vihdoin viettämään miehen synttäreitä Björnhofvdan maalaisromanttisessa idyllissä. Taisi löytyä paikka nro 2 Ahvenanmaalta, josta äijäkin vilpittömästi tykkää. :) (Paikka numero 1 on HavsVidden.)

Björnhofvda Gård sijaitsee Eckerössä, Björnhuvudin kylässä.

"Aja tietä niin pitkälle kunnes se päättyy. Sieltä, tien päästä, löydät Björnhofvdan", ajo-ohjeissa kerrotaan.

Perillä odottaa jotain, jota minä kutsun kotoilun paratiisiksi.

Kävi ilmi, ettei paratiisi ollut vasta avattu, vaan toiminnassa jo neljättä sesonkiaan.

Tila on vuonna 1890 rakennettu Västertgårds, jossa asuvat Jackie ja Hans Lindmark.

Hansin periessä tilan isoäitinsä sisarelta päärakennus oli purkukunnossa. Pariskunta kunnosti talon huolella, ja myöhemmin heräsi idea aloittaa tilalla bed & breakfast -toiminta. Lindmarkit ovat alunperin ammatiltaan opettajia.

Jackien keittiö on jotain, jollaisia luulin esiintyvän vain sisustuslehtien todellisuudessa. Keittiö ei ole mikään stailattu kulissi vaan elävä keittiö jossa Jackie kokkaa joka päivä. Jackie käyttää joka ikistä esillä olevaa astiaa ja purkkia, mikään ei ole paikalla vain koristuksena.

Keittiöstä avautuu valoisa ruokasali, jossa majatalon vieraat syövät aamiaista ja halutessaan illallista.

Talossa asuu myös Brunello-koira.

Mullekin..?

Päärakennuksessa on kaksi vierashuonetta, ja tarvittaessa Lindmarkit vuokraavat myös oman yksityistilansa yläkerrasta.

Meidän huoneemme oli "Det Gröna Rummet".

Keittiön ja vierashuoneiden väliin jää viehättävä takkahuone/kirjasto.

Yläkerta.

Hansin rakentamaan lisärakennukseen mahtuu 6 vierasta.

Tiskipöytä voi olla tämänkin näköinen.

Kävimme pienellä lenkillä ja saimme hölkätä 4 kilometrin matkan meren rantaan täydessä yksinäisyydessä vailla vastaantulijoita. Björnhuvudin hiekkateillä ei juuri naapureihin törmää.

Lenkin jälkeen chillasimme pihalla auringossa.

Lueskelin takkahuoneesta löytämääni lehtileikekansiota. En ole ainoa, joka on huomannut Björnhofvdan kuvauksellisuuden. Muutamakin ruotsalaislehti on tehnyt paikasta jutun.

Disclaimer; Björnhofvda ei ollut kutsunut minua tekemään juttua. Varasin itse majoituksen ja ilmestyin paikalle mies toisessa, kamera toisessa kädessä. :)

Brunello on säyseä herra. :)

Olimme varanneet Björnhofvdasta illallisen, ja kello 18.30 meidät kutsuttiin syömään.

Keittiössä leijui vastustamaton tuoksu.

Alkuruoaksi söimme Aura-juustoa salaattipedillä kera päärynän ja saksanpähkinöiden.

Pääruoaksi olimme valinneet ahventa. Minun annokseni tarjoiltiin höyrytettyjen vihannesten kanssa, miehen annoksessa oli myös uusia perunoita ja persikkaa.

Talon tillimajoneesi kruunasi maistuvan aterian. Ihanaa, reilua kotiruokaa!

Jälkiruoaksi mies sai suosikkinsa crème brûléen, minä nautin tuttuun tapaan juustoja.

Björnhofvdan viinikellarista löytyi niin mukavan makuinen chablis että piti ihan kirjoittaa nimi ylös.

Olen edelleen todella huono valitsemaan itse viinejä, ja kun löydän hyvän, täytyy aina ottaa nimi ylös. :) Valkkarit etenkin ovat sellaisia, että itse valitessa kotiin kulkeutuu useammin huteja kuin helmiä...

Isäntäpariskunta jätti meidät viettämään iltaa keskenämme, ja saimme nauttia talon lempeästä tunnelmasta ihan vain kahdestaan. <3 Sesonki on lopuillaan, ja olimme viikonlopun ainoat vieraat. Mitä luksusta... Koko paikka oli meidän... ^_^

*

Tänä aamuna heräsimme auringon kutitellessa silmäluomia. Isäntäväki nukkui vielä, oli aivan hiljaista.

Menimme talon takapihalle ihailemaan nousevan auringon kultaamaa maisemaa ja hengittämään aamun seesteisyyttä. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Hetki oli aivan maaginen. Olisin halunnut vain jäädä siihen...

Ahvenanmaalla on hiljaista kaikkialla, jopa Maarianhaminan keskustassa, mutta tällaista hiljaisuutta en ole ennen kokenut.

Keittelin itselleni pikakahvit kirjastohuoneen vedenkeittimellä ja istuin portailla toista tuntia. Mies selasi vieressä tablettiaan. Emme sanoneet mitään. Halusimme vain olla hiljaa.

Kello 9.00 oli aamiaisen vuoro.

.

Björnhofvdan aamiainen on englantilaistyylinen ja siihen kuuluu munia (ja pekonia), grillattuja sieniä ja tomaattia sekä papuja.

Tarjolla on myös leipää, juustoa, itsetehtyä mysliä, jogurttia ja hedelmiä.

Nautimme aamiaisen ulkona terassilla. Katselin keltaista peltoa ja haaveilin elämästä tällaisen rauhan ja kauneuden ympäröimänä.

Puiden lehdissä kahiseva tuuli oli rikkonut hiljaisuuden.

Mies käpertyi omenapuiden alle riippumattoon.

Keittiössä tuoksui itsepaahdettu granola.

Jaoin Hansille oman vhh-granolareseptini. :) Havaitsin, että on vaikea yrittää selittää ruotsiksi mitä ovat Fibrex-hiutaleet.

Sitten oli aika lähteä.

Tätä keittiötä en unohda.

Vihdoin  pääsin kokemaan tosielämän Tiheikön Väki -maailmaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää jouluna....

Ihana, ihana paikka.

Mieletöntä, että Ahvenanmaa pystyy yllättämään minut näin vielä vuosienkin jälkeen.

Sitä luulee tuntevansa saaren....

*

Björnhofda Gård on auki kesäisin ja sopimuksella ryhmille myös talviaikaan.

Purkautuessani eilen Kampissa Onnibussista reppuineni, rikkikuluneine olkalaukkuineni ja eväslaukun virkaa toimittavine S-kaupan kestoruokakasseineni, aloin jostain syystä jälleen miettiä tyylikkyyttä ja sen käsitettä.

Olin menossa rapujuhliin ystäväni luokse, jolle elegantilta näyttäminen on yhtä vaivatonta kuin hampaiden harjaus aamuisin. Olen kirjoittanut blogissa aikaisemmin kateudesta, ja tässä on ystävä, jonka huoleton edustavuus herättää minussa aika ajoin näitä tuntemuksia.

Kuljin Narinkkatorin ihmisvilinän läpi ja mietiskelin omaa habitustani. Miksi kuljen aina tällaisena kassialmana? Pitääkö olla niin homssuinen? Enkö voi edes heittää rikkimennyttä laukkua menemään ja ostaa uutta tilalle?

Ajatuksen ohjaamana kävelin lähimpään tavarataloon ja ostin uuden laukun. Tekonahkaisen ja halvimman joka oli 50% alennuksessa. Sulloin ruokakassin ja vanhan laukun sisällön uuteen laukkuun ja koin kevyttä tyytyväisyyttä siitä, että tämäkin asia tuli hoidettua eikä tarvitse mennä ystävän luokse rikkinäistä olkalaukkua ja ruokakassia roikottaen. Katsoin peiliin ja muistin, että minun piti vaihtaa vaatteetkin. Oli unohtunut bussissa. Voisihan ne vaihtaa ystävänkin luona mutta ajattelin, että jos nyt vähän siistimmässä paidassa saapuisi juhliin, se on kohteliasta emäntää ja isäntää kohtaan.

Menin tavaratalon sovituskoppiin ja vaihdoin päälle reppuun pakatun siistimmän paidan. Katsoin hiuksiani. Pörrössä niinkuin aina. Tyylikäs ystäväni on ammatiltaan kampaaja. Hänen hiuksensa ovat aina moitteettomassa ojennuksessa.

Koin lyhyen hetken pientä harmia ja koitin sukia hiuksiani kuriin. Sitten se meni ohi. Ystäväni tuntee minut, mitä hän nyt välittää. Hän tykkää minusta sellaisena kuin olen, laittaa mielellään hiuksenikin kun ollaan menossa yhdessä jonnekin.

Rentouduin ja lähdin juhliin. Perillä huomasin, että repun olkahihnat olivat rutanneet kotona silitetyn siistin paitani olkapäät ihan ryppyisiksi. Hahah. Se siitä siisteydestä :)

Ilta oli mukava. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin taas ajattelevani, että olen vähän outo ja poikkeava. Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. "Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua," kerroin.  Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa.

"Sehän on vain hyvä asia", yksi vieraista sanoi. "On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta".

Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. "Tämä kahden asunnon juttu on niin hankala. Monesti on tullut tilanteita, että olen halunnut laittaa just sen mekon ja kengät, mutta sitten kun se niihin sopiva laukku tai vyö on toisella asunnolla, niin eihän niitä voikaan laittaa. Ai että ärsyttää!"

Tilanteita, joihin en osaa mitenkään samaistua.

Intohimo kenkiin ja vaatteisiin on osa naisena olemista. Vai onko? Missä niin on päätetty?

Joistain asioista on muodostunut kulttuurissa normeja.

Normi (Wikipedian mukaan): "viittaa yleensä sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla. Normi määritellään 'säännöiksi', joita ryhmä käyttää määrittämään hyväksyttävät ja sopimattomat arvot, uskomukset, asenteen ja käyttäytymismallit."

Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa "epänormaalia" ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.

Mietiskelin aihetta kävellessäni juhlien jälkeen öisen Helsingin läpi kohti majapaikkaani. Katselin ravintoloiden edessä jonottavia ihmisiä ja tarkkailin vastaantulevien ihmisten olemusta. Täällä varmasti moni on miettinyt pitkään missä vaatteissa lähtee illalla ulos, ulkoinen olemus on viilattu ja harkittu. Mutta nyt ollaan kaupungissa. Tekevätkö maaseudun naiset niin..? Liittyykö kauneuden ja muodin normi vain kaupunkilaisuuteen...? No ei kai sentään..? Kai maalaistalossakin varttunut nainen voi aivan yhtä hyvin viehättyä kauniista kengistä ja haaveilla Vuittonista?

Vai onko kuitenkin niin, että se ympäristö, jonka kanssa eniten olemme vuorovaikutuksessa, luo normin? Olen syntynyt kaupungissa ja ollut alati tietynlaisten pinnallisten arvojen ympäröimä, pitää näyttää hyvältä, olla suosittu, käyttää tietynlaisia vaatteita - nuorempana jopa farkkujen merkki määritteli mihin porukkaan kuulut. Murrosiässä normin loivat kaveripiirit, vähän vanhempana vahvemmin media. Lue lehdestä viimeisimmät trendit. Trendikkyys on ihailtavaa.

Toisessa ympäristössä normit kenties ovatkin toiset.

Kello oli 02.20. Kävin Siwassa hakemassa aamiaistarvikkeita.

Kotiovella en ollut päässyt pohdinnassani tulokseen.

Onko epämuodikkuus outoa?

Mikä ylipäänsä tekee tyylikkyyden?

Kokisinko tarvetta sulloa ruokakaupan kestokassini piiloon Inarissa? Tai Sottungassa?

Mitä mieltä te olette?

Määritteleekö ympäristö tyylikkyyden normin?

Ja pitääkö kaikkien naisten tykätä muodista? ;D

No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)

Ja pöksyt!

Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.

Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.

Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.

Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.

Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)

Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.

Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)

Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!

En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)

"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"

"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."

Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)

Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin  iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.

Vaikka vain itseä :)

(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)

Olimme miehen kanssa viime viikolla vierailulla Laitikkalan kylässä Pälkäneellä keskellä perinteisintä suomalaista maaseutua.

Olen ystävystynyt laitikkalalaisten maitotilallisten Annikan ja Pekan kanssa viime vuotisen juustolatyöharjoitteluni jälkeen, ja olimme kylällä Annikan ja Pekan kutsumina. Äijän viimeiselle lomaviikolle oli mukava saada mahdutettua vähän kotimaan matkailuakin :)

Ferrari tai Fendt - Mr. Karkkipäivä on yhtä vaikuttunut ^_^

Laitikkala on poikkeuksellisen eloisa kokoisekseen pikkukyläksi eikä yritteliäisyydestä ole puutetta. Termin "Makukylä" on kuulema aikoinaan lanseerannut Helsingin Sanomien toimittaja jossain artikkelissaan. Lähiruoka on täällä vetonaula numero yksi.

Annika ja Pekka veivät meidät kiertoajelulle kylään ja matkalla poimimme mukaan illallispöydän grillattavat ja tuliaisia tilapuodeista.

Lihat grilliin Katajan Lihasta. (Vähemmistön edustajalle oli tarjolla lohta ;)).

Kunnon old school meininki. Katajan Lihan Kesänmaku-myymälä toimii vanhoissa kylän pankin tiloissa, ja täällä on sellaiset tosi vanhat kassatiskit jollaisia muistan lapsuudestani. (Voiko käyttää ilmaisua tosi vanha kun puhun omasta lapsuudestani...? No, viivataan tuo 'tosi' yli ;D Emmää vielä niin vanha ole ;))

Suttisen marjatilan myymälässä vierähtää helposti pitkäkin tovi. Täällä on paljon hypisteltävää ja maisteltavaa :)

Tilan omilta pelloilta tulee mansikoita, vadelmia, kurkkua, kaaleja ja maissia. Lisäksi myymälässä on muita kotimaisia elintarvike- ja lahjatuotteita.

Myymälän yläkerran vinttipuodissa on suomalaista käsintehtyä sisustus- ja lahjatavaraa sekä kosmetiikkaa. Oli ilo nähdä Flow Kosmetiikka edustettuna maaseudun tilapuodissakin :)

Myös alakerran myymälässä on Flow Kosmetiikalle omistettu nurkkaus. Uudemmille lukijoille haluan kertoa, että Flow oli muuten ihkaensimmäisen kosmetiikkatehdasvierailuni kohde. :) Tutustuin hyvinkääläisen Flow'n tuotteisiin ja valmistustiloihin kesällä 2012. Flow'n tuotteisiin perustui myös legendaariseksi muodostunut palashampookokeiluni... :D

Suosikkituotteeni Flow'lta on kuitenkin meikkituote - Lily Lolon veroinen mineraalipohja. Nyt kesällä minulla on käytössä Amber-sävy, talvella Peach.

Annika esitteli yhden lemppariherkuistaan, Tannisen Chilisen hunajaisen valkosipulihillokkeen. Makeat jutut eivät ole minun makuuni mutta misterin ostoskoriin sujahti joku noista Tannisen makeista chilisäilykkeistä.

Oma löytöni oli Hamppusnacks. Siemennäkkärin näköinen kuva veti heti puoleensa, mutta nämä snacksit eivät ole pelkistä siemenistä. Ainesosissa on maissijauhoa, vettä, hampun- auringonkukan- ja pellavansiemeniä, rypsiöljyä ja suolaa. Maissipohjaisina nämä eivät ole ihan täysin vhh:ta, mutta 23% hiilaripitoisuudellaan kuitenkin huomattavasti vähähiilarisempia kuin viljasnacksit. Sanni totesi; "Tahtoo", ja osti kaksi pakkausta.

Pussin takana lukeva teksti saa hymyilemään: "Hamppusnacks sopii hyvin kahvipöydän pikkusuolaisiin tai sohvalle murustettaviin tv:n katselu naposteltaviin". (Juuri noin kirjoitettuna :))

Misteri taisi maistaa tuollaisen limun. Makua enemmän hän saattoi tosin olla innostuneempi "siististä viiltokorkista". :) Noista tosiaan tuli helposti haava sormeen. Muistaakseni vanhoissa smurffilimuissa oli tuollaiset...

Söpöt keppihevoset odottavat Suttisen pihalla lapsivieraita.

Seuraavaksi pysähdyimme Pekan ja Annikan naapuriin Rönnvikin viinitilalle. "Teidän ei ainakaan tarvitse ottaa taksia kotiin tältä terassilta", naureskelin.

Rönnvik on yksi Suomen suurimmista viinitiloista, ja tilan tuotteita on palkittu useaan otteeseen. Se on myös suosittu kesämatkailukohde.

Otin neljän viinin maistiaistarjottimen tilan kuivimmista viineistä koostuen (näyttää paljolta mutta laseissa on yhteensä vain 16 cl). Suosikkeja olivat karviaisviini Egil (joka itse asiassa on puolikuiva) ja viherherukkaviini Rönnvik.

Anopille lähti tuliaisiksi pullo Rönnvikiä ja omaan kotiin kalaruoan kaveriksi karviaisviini.

Ystävystyminen Annikan kanssa on muuttanut suhdettani suomalaiseen ruokaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä suosia kotimaista, se on selvää, mutta tässä(kään) asiassa en voi pitää itseäni hyvänä esimerkkinä. Kuten blogista on voinut lukea, on edullisuus useimmissa tapauksissa merkittävin valintakriteerini. Olen pyrkinyt suosimaan kotimaista tilanteissa, joissa hintaero ulkomaiseen on pieni, mutta varmasti olisin voinut elämäni aikana ostaa paljon enemmän kotimaista ilman että talouteni olisi siitä kärsinyt.

Asennettaan voi kuitenkin tarkistaa. :)

Kotimaiset tuotteet eivät aina edes tule kalliimmiksi kuin ulkomainen vaihtoehto, etenkin jos on mahdollista ostaa suoraan tiloilta ilman välikäsiä. Mahdollisuus tähän ei tietenkään ole kaikille yhtäläinen, mutta jos kohtuullisen ajomatkan päässä on maatilamyymälöitä, kannattaa niitä ehdottomasti hyödyntää.

Syön edelleen ja tulen aina syömään ulkomaisia juustoja, mutta minusta on tullut myös Annikan eli Heikkilän Juustolan asiakas.

Heikkilässä käydessäni tai Annikaa kaupungissa tavatessa ostan aina satsin Heikkilän juustoja. Niitä saa myös kotikaupunkini kauppahallista ja Stockmannilta, mutta ostan suoraan Annikalta.

Kun on omin silmin nähnyt, mistä juustot tulevat, niitä syö ihan eri fiiliksellä.

Kun tutustuu ruoan juuriin, sitä arvostaakin eri tavalla.

Heikkilän pitojuustoa Sannin tapaan chilillä ja kanelilla ("sokerina" erytritolia).

Olen aina arvostanut käsityöammatteja. On huisia ajatella, että joka viikko juustokuormat lähtevät Heikkilästä vain koska Annika herää aamuisin, hakee Pekan tai isänsä lypsämän maidon, käynnistää juustolassa separaattorin ja valmistaa juuston. Annika on tietysti ihan tottunut tähän, mutta minulle se näyttäytyy aivan mielettömänä. Kaikki on Pekasta ja Annikasta kiinni. Omat lehmät, omat kädet, oma työ.

Ja seuraavalla viikolla joku viipaloi lautaselleen Annikan pitojuustoa kotona Lauttasaaressa tai tamperelaisessa ravintolassa. Tai Finnairin lennolla. Heikkilän Nuoriherra-juustoa on tänä vuonna tarjottu Finnairin business-luokassa. Vain, koska Annika on herännyt aamuisin ja mennyt töihin :)

Kun on itse ollut työssä, jossa oma poissaolo ei juuri vaikuta töiden kulkuun suuntaan tai toiseen, hommat pyörivät joka tapauksessa, on tällainen artesaaniammatinharjoitus jotain aivan erityistä.

Heikkilän valkosipulilevitettä ja Murtolan hamppusnacksejä.

*

Näkyvästi esillä ollut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on sekin saanut minut miettimään. Jos jokainen meistä ostaisi kuukaudessa vain kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, se merkitsisi 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Niin pienestä se on kiinni. Olen nyökytellyt mainokselle, mutta hakenut kaupasta edelleen sen saksalaisen maitorahkan. Miksi? Kummasti jotkut hyvät aikeet jäävät meillä usein vain ajatuksen tasolle.

Minulla on siis tässä petraamista, mutta olen jo hyvällä tiellä.

Haastan muutkin muistamaan kotimaisen vaihtoehdon siellä kaupan hyllyillä. Halpis-asenne voi olla elämäntyyli, mutta pienillä valinnoilla voi säästäväisinkin tukea kotimaista. ;)

*

Onko kotimaisuudella teille paljon merkitystä?

Kuka muu myöntää katsovansa useammin hintaa kuin suomalaisuutta?

Sveitsi ei todellakaan ole ykköskohde, jos haluaa matkustaa hyvin niukalla budjetilla.

Halpamatkustamisen rajan määrittelee toki jokainen itse, yhdelle se voi olla 100 euron päiväbudjetti (jolla Sveitsissä pärjääkin), toiselle 30 euroa. Viidenkymmenen euron päiväbudjetti alkaa jo olla Sveitsissä haastava. Se on mahdollista, jos pystyy majoittumaan ilmaiseksi (kaveri, Couchsurfing) tai ei juuri käytä julkista liikennettä (suuntaa vain yhteen kohteeseen tai liikkuu liftaamalla). Mutta jos suunnitelmissa on matkustaa maan sisällä useammassa kohteessa eikä majoitu sohvasurfaus-periaatteella, 50 euroa ei riitä.

Kokosin tähän muutamia vinkkejä budjettitietoisen Sveitsin matkalle.

Frangi-hinnat ovat käytännössä samat euroissa.

Matkustus

Julkinen liikenne Sveitsissä on kallista, ja melkein kaikilla sveitsiläisillä onkin jonkinlainen alennuskortti. Yleisin niistä on Half Fare Card, jota myydään myös turisteille. Turistiversio maksaa 120 frangia (noin 117 euroa) ja on voimassa kuukauden. Kuten nimi kertoo, lipulla saa kaikki julkisen liikenteen liput (niin junat, bussit, laivat kuin vuoristohissit) puoleen hintaan.

Jos matkustat vuoristokohteeseen jossa tiedät käyttäväsi paljon hissejä tai köysiratakuljetuksia, Half Fare Card maksaa itsensä hetkessä takaisin. Vuoristohissit ovat kalliita, esimerkiksi Klein Matterhornin hissi maksaa rapeat 100 frangia meno-paluu.

Budjettimatkaajan ylin ystävä Sveitsin junaliikenteessä ovat Supersaver-liput, joita on saatavilla lähes kaikille yhteyksille (lukuun ottamatta alle 30 minuutin lähijunayhteyksiä).

Lippujen sanotaan olevan sitä edullisempia mitä aikaisemmin ne varaa, mutta kolmen viikon aikana panin merkille, että lippuja on käytännössä tarjolla hyvinkin lyhyillä varoajoilla. Vielä edellisenä iltanakin saattoi varata alennuslipun tietylle välille.

Supersaver-lippujen ainoa huono puoli on se, että niitä voi ostaa vain netistä ja ne on tulostettava. (En tiedä toimiiko SBB:n mobiililippusysteemi ulkomaisissa liittymissä.) Lippujen ostaja on siis riippuvainen nettikahviloiden tai majoituspaikkojensa tulostusmahdollisuudesta. Supersaver-lippua ei voi tulostaa asemalla lipputoimistolla tai SBB:n automaatista.

Half Fare –kortilla saa vielä Supersaver-hinnankin puoleen hintaan. Tällä yhdistelmällä on mahdollista matkustaa vielä paljon halvemmalla kuin millään Sveitsin rautateiden tarjoamalla passiratkaisulla (tai VR:n One Country –reilipassilla, jota jotkut lukijat minulle suosittelivat).

Supersaver-hinnat näkyvät SBB:n sivuilla vähän miten sattuu, välillä punainen tarjouslogo näkyy jo ensimmäisellä hakutulos-sivulla, joskus vasta kun on syöttänyt matkustajatiedot ja valinnut hintaperusteen (normaali/Half Fare). Pelkkiä tarjouslähtöjä voi myös etsiä omalla hakukentällään täällä.

Flexi-passi, jota harkitsin pitkään, olisi ollut minulle kalliimpi vaihtoehto kuin Half Fare Cardilla ja Supersaver-lipuilla matkustaminen. Kolmen viikon aikana matkustin yhteensä 13 päivänä yhteensä 18 matkaa, ja kaikkien matkojen hinnaksi Half Fare Cardin kera tuli 430 euroa. Näistä vuoristohissien osuus oli 130 euroa.

15 päivän Swiss Travel Passille olisi tullut hintaa 440 frangia jonka päälle vielä vuoristohissien hinnat, joista passin haltijankin täytyy maksaa puolet. Flexi/Half Fare -combo olisi tullut vieläkin kalliimmaksi.

Ruoka

Ravintolaruoka Sveitsissä on kallista ja eväillä säästää huomattavasti. Todella niukan budjetin matkaaja varustautuukin pitämällä päivärepussa/olkalaukussa aina mukana eväsrasiaa ja aterimia.

Ruokakaupoista voi ostaa valmiiksi kootun salaattirasian (niukan kokoisia kylläkin), mutta kaikkein edullisimmin selviää ostamalla salaattiainekset erikseen ja kokoamalla salaatin mukana kulkevaan rasiaan. (Tämä on oma perussysteemini maassa kuin maassa.) Ruokakaupoissa myydään valmiiksi pestyjä salaattisekoituksia ja jopa salaatinkastikkeita kerta-annoksina. Erittäin kätevää. Ja, kuten tuli huomattua, kaupasta saa myös valmiiksi keitettyjä munia. Käteviä jos majapaikassa ei ole keittomahdollisuutta.

Extravinkkejä:

* Muoviaterimia saa ilmaiseksi ainakin Coop-myymälöistä, niitä voi ottaa mukaan ulko-ovien läheisyydessä sijaitsevista pisteistä.

* Folio sekä minigrip-pussit ovat käteviä eväiden pakkauksessa. Folion avulla jääkaappikylmät ruoat pysyvät lämpimässäkin säässä viileinä jopa tunteja. Migros-myymälöiden pähkinälaareilta voi kahmaista maksutta mukaansa kätevän kokoisia Minigrippejä. Tuli hyödynnettyä säännöllisesti ;)

Pikaruoka kuten hampurilaiset sekä leipomoiden ja kahviloiden valmiit täytetyt sämpylät ja patongit ovat klassista halpaa ruokaa. Sveitsissä täytetyt sämpylät eivät kuitenkaan ole erityisen halpoja, hinta kulkee keskimäärin 6-7 frangissa pienehköstä sämpylästä tai täytetystä patonginpalasta. Jälleen tulee huomattavasti edullisemmaksi ostaa leivät ja täytteet kaupasta.

* Vinkki vhh:laiselle: Migros- ja Manor-kaupoissa myydään Low Carb –leipää. Etenkin Manor-kaupan leipä on supervähähiilihydraattista, hakkaa Vaasan Minihiilarinkin.

Zürichin Hiltl - maailman vanhin kasvisravintola

Ravintoloissa röstit ja fonduet ovat edullisinta ruokaa. Näitä voi saada 25 frangilla. Alle 20 frangilla voi ruokailla vain pikaruokaloissa.

Salaatit maksavat keskimäärin 20-25 frangia, mutta täytteet eivät usein ole niin ruokaisia kuin mihin meillä on totuttu. Pelkkä vihreä salaattikin maksaa usein 16 frangia.

Bernissä ja Zürichissä on erinomaisia kasvisruokaravintoloita, joiden kilohintaperiaatteella hinnoitelluista noutopöydistä saa ruokaa suhteellisen edullisesti muihin ravintoloihin verrattuna. Edullisimmaksi tulee kun otat ruoan take-awayna.

Kalaruoat ovat Sveitsin ravintoloissa niin kalliita että jouduin itse jättämään ne kokonaan väliin tällä reissulla. Zermatissa, joka tosin on Sveitsin tyyreimpiä paikkoja, kalaruokien hinnat huitelivat jopa yli 50 frangissa. Ja nyt puhutaan ihan tavallisista ravintoloista, ei fine diningista. Muuallakin Sveitsissä on suoranainen ihme, jos löytää edes yksinkertaisimman lohi-peruna-annoksen alle 35 frangilla.

Söin vajaan kolmen viikon aikana ravintolassa neljä kertaa. Kaksi kertaa hain takeawayn ja kaikki loput ruokailut olivat eväsperiaatteella tai majapaikassa kokattuja.

Oma vakiokalaruokani reissussa oli kaupasta ostettu, vakuumipakattu kylmäsavulohi tai lämminsavutaimen. Tai se tuttu tonnikala.

Majoitus

Hotellien hintataso on systemaattisesti korkea ja samalla tasolla kuin Suomessa. Alle 70 euron hotellihuoneen voi löytää vain todellisella tuurilla. Myöskään hostellit eivät ole erityisen halpoja, esimerkiksi Zürichissä makuusalipaikka irtoaa alkaen n. 40 eurolla, Bernissä 36 eurolla. Yksityishuoneesta saa jo maksaa paljon enemmän.

Budjettimatkaajan vaihtoehdoiksi jäävät Couchsurfing, Airbnb tai leirintäalueet. Jos matkustaa isommalla porukalla ja on suuntaamassa alppikyliin, chaletin (mökin kaltainen huoneisto) vuokraus on varteenotettava vaihtoehto. Kalliissa Zermatissakin chaletin sai edullisesti kun kustannuksia oli jakamassa useampi henkilö.

Airbnb’kään ei ole mainittavan edullinen Sveitsissä, keskimääräisen yö-hinnan ollessa noin 50-60 euroa. Tietysti Airbnb on heti edullisempi jos kustannuksia on jakamassa matkaseuralainen. Airbnb-huoneen voi saada jopa 30 eurolla jos on tuuria, mutta näitä huoneita on tarjonnasta vain murto-osa.

Oma Sveitsin matkani mahdollistui yhdistelmällä kesätyöpalkkaa, junalippujen huolellista suunnittelua, eväitä, sukulaisen sohvalla nukkumista, Airbnb'tä ja vuokramökkiä. Kreikan matkailuun verrattuna Sveitsi budjettiversionakin on erittäin kallis.

Vietin Sveitsissä 19 vuorokautta. Koko matkaan kuluneella summalla olisin viettänyt Kreikassa makeaa elämää jokapäiväisillä ravintola-aterioilla puolitoista kuukautta.

Sveitsi on kallis. Mutta joka sentin arvoinen.

Minusta on jostain syystä aina erityisen kivaa jakaa aamutunnelmia reissuilla.

Tänään aamuterveiset tulevat Bernistä.

Olipahan aika luksusta herätä aamulla tähän näkyyn keittiössä:

Airbnb-majoitukseeni kuuluu myös aamiainen, ja emäntäni oli kattanut minulle pöydän valmiiksi ennen töihin lähtöä.

"Mitä syöt yleensä aamiaiseksi?" hän kysyi eilen. Sanoin, että voin mielellään ostaa aamiaistarvikkeet itsekin kun ruokavalioni on sen verran erilainen enkä halua olla vaivaksi (ja minun juustoni, munani ja tuoreet kasvikset ovat paljon kalliimpia kuin leivät ja murot). Emäntä oli kuitenkin ostanut täydellisen setin Sannin aamupalaruokia.

Mikä palvelu. Tästäkin mitä ihanimmasta majapaikasta köyhtyy vain 60 euroa / yö.

Toki - huomattavasti kalliimpaa kuin 'Reikassa mutta Sveitsissä ei juuri tämän halvemmalla pääse bunkkailemaan ellet jaa mökkiä tai hostellin dormitory-huonetta useamman henkilön kanssa.

Kahvitarvikkeet ja jopa kananmunien keittovesikin oli laitettu valmiiksi.

Riittäisiköhän näistä juustoista alkuun... :) Toivuin lauantain fondue-övereistä yllättävän nopeasti (vaikka lauantai-iltana vatsan kivistäessä oli hyvin toisenlainen fiilis) ja juusto maistuu taas :D

Reissuaamuni alkavat kahvin lisäksi aina myös suomalaisella radiolla. Tänäkin aamuna seurana ovat olleet YleX ja Saara. Niin mahtavaa kuunnella Saaran juttuja joka aamu <3

Täällä ei syödä picnic-munia ;)

YleX:n lisäksi minulla on Bernin kämpillä myös nelijalkaista seuraa - Magda-koira.

Magda tykkää myös juustosta. :)

Joku saattaisi ehkä tuntea olonsa epävarmaksi kahdestaan vieraan koiran kanssa vieraassa asunnossa. Emännän mukaan Magdasta ei kuulema ole apua jos joku murtautuisi asuntoon koska se vain hakisi pallon ja pyytäisi rosvoa leikkimään. :)

Magdan isäntä ja emäntä tekevät pitkiä työpäiviä ja Magdalla on oma dog-sitteri joka käy viettämässä sen kanssa aikaa iltapäivisin.

Täällä on kuuma. Siis  k-u-u-m-a. Rakastan aurinkoa mutta nyt on todettava että täällä on melkeinpä liian tukalaa.

Miten erilaista valokin on täällä verrattuna Alppeihin. Ihan mielettömän kirkasta ja häikäisevää. Kirkasta sellaisella keltaisen autereisella tavalla, ei puhtaan skarpisti. Ei paljon reiskatkaan auttaneet eilen kun siristelin menemään Bernin vanhassa kaupungissa.

Lysähdin paita läpimärkänä Rosengartenin näköalapenkeille vanhan kaupungin yläpuolelle. Tässä sentään tuntui pieni, lohdullinen tuulenvire. 10 minuuttia aiemmin ostamani Cola Zero oli jo lämmennyt juomakelvottomaksi.

Alas päästyäni parkkeerasin seuraavaan juotavaa tarjoilevaan näköalapaikkaan Münsterin puutarhaan. Kello oli 19.30 ja asteita edelleen varmasti yli 35. Hikikarpalot valuivat sääriä pitkin.

Pitäisiköhän suosiolla tehdä tänään niinkuin paikalliset; hypätä Aare-jokeen ja lillua siellä koko päivä. ;)

P.S. Juuri tätä kirjoittaessani tuli misteriltä viesti; "Pollux summit. Taas kaksistaan huipulla. Ja hieno päivä".

<3

Kokemukset, joita et kokisi ilman kumppaniasi.

Mr. Karkkipäivä ja minä olemme tosi hyvä tiimi, jos saan itse sanoa. ("Köysistö", mies ehkä sanoisi :)) Olemme monessa asiassa todella erilaisia, mutta yhtä monessa asiassa luonteemme ja elämäntyylimme sopivat yhteen täydellisesti, ja toisaalta erilaisuutemme toimii myös vahvana liimana. Ainakaan ei tule tylsää. :)

Misteri on järkevä, realisti, välillä vähän perisuomalaisen jäyhä, raha-asioissa suurpiirteinen, provokatiivinen, välillä äksy, helposti hermostuva (kun emäntä on niin hidas), mutta samalla lempeä, höpsö, hassu, itseironinen, huolehtiva, ja sympaattinen. Minä olen tunteellinen ja vähemmän järkevä, idealistinen, hetkessä elävä,  taloudessa tarkka, sentimentaalinen nössö ja temperamenttinen tuittupää samaan aikaan, hidas ja välillä tehokaskin. Mutta useimmiten hidas ja valtavan tunteellinen.

Mies viettäisi mielellään aikaa niin huvipurren kannella Monacossa shampanjaa siemaillen kuin laavussa Lapin metsissä nokikahveja keitellen. Minä viettäisin mieluiten aikaa hyvään kirjaan hautautuneena tai aurinkoisella rannalla kävellen, elämän ja kanelipullien ihanuutta mietiskellen.

Olemme tuoneet toistemme elämään monia uusia asioita. Voitteko kuvitella esimerkiksi että minä, kasvissyöjä ikävuodesta 14, en harrastanut lainkaan salaatteja ennenkuin löimme hra Karkkipävän kanssa hynttyyt yhteen. Minä taas olen opastanut miestä mm. parempien shampoiden maailmaan :)

Misteri saa elää rinnallani ehkäpä vähän kummallistakin elämää, todennäköisesti paljon kummallisempaa kuin minä hänen kumppaninaan. Minulla on usein tunne, että olen kertakaikkiaan tosi hassu ja höpsö, enkä käyttäydy ollenkaan niinkuin aikuisen "kuuluisi". No, en nyt tiedä onko äijäkään aina ihan aikuinen juttuineen, mutta ainakin hän on osoittaa useammin aikuismaista harkintaa ja, hmm, käytännön toimintakykyä. Huomaan usein ajattelevani, "Voin luottaa siihen että kyllä X osaa, kyllä hän tämän järjestää." <3

Tänä iltana halusin kuitenkin kertoa siitä, että mies on tuonut elämääni myös tämän:

Suoritin tänään elämäni korkeimmalle suuntautuneen patikan kiipeämällä yli neljän kilometrin korkeuteen Breithornin vuoren huipulle.

Tällaistakaan en olisi koskaan kokenut ilman Äijää.

Ulkoilmaelämä. Parhaita asioita joista on tullut osa elämääni kiitos miehen.

Olin sitten Seitsemisellä tai Sveitsissä, nämä kokemukset ovat jotain joita todella vaalin. <3 Ehkä laadukkaampaa antia kuin hyvin vaahtoava shampoo...? ;)

4164 metriä.

Hakkusydän. :)

Tuolla lipalla tuli käytyä.

Aika hyvä päivä. :)

....kun vain en olisi illalla vetänyt juustofondueövereitä......

Siirryimme eilen Zermatissa uuteen majapaikkaan (hotellista mökkiin), ja suoritin asianmukaisen jääkaapintäyttöoperaation.

Ruokaostoksiin kuuluvat itsestäänselvästi kananmunat.

Minusta kun on kyse, niin pyrin tietysti ostamaan halvinta. Sveitsissä kananmunatkin ovat kalliita, ja 6-packista saa kevyesti maksaa jopa 5 euroa.

Coop-marketin halvimmat kananmunat kantavat nimeä Pic-Nic Import Eier (Pic-nic tuontimunat..?), ja 10-pakkaus niitä maksaa 3,95€. Pitelin pakkausta pitkään käsissäni. Ostaisinko..? Munat olivat erikoisia.

Ne ovat nimittäin värjättyjä.

Miksihän juuri nämä munat ovat niin paljon halvempia kuin muut..? Miksi ne on värjätty? Ja mikä ihmeen pic-nic...?

Lopulta ostin munat hinnan ylipuhumana.

Kämpillä selvisi, ettei värjäys ollut munien ainoa erikoisuus.

Ne olivat valmiiksi keitettyjä!

Enpä ole eläissäni törmännyt kaupan hyllyllä valmiiksi keitettyihin muniin. Picnic-munat ovat samalla hyllyllä huoneenlämmössä muiden munien joukossa niinkuin ei mitään. Kuinkahan moni ei-paikallinen on tehnyt minun virheeni ja ostanut niitä luullen niitä tavallisiksi raaoiksi muniksi...

Mieleeni muistui saman tien kesäkuussa Karkkipäivän kommenttilaatikossa käyty keskustelu keitettyjen munien säilyvyydestä. Keitetyt munat kuuluvat vakioeväisiini, ja kannan niitä mukanani niin käsilaukussa junaeväinä kuin rinkassa useamman päivän patikkaretkellä. Olen pitänyt niitä erittäin hyvin säilyvinä ja luottanut pilaantumisen suhteen hajuaistiini. Pilaantuminen vain yhden päiväreissun aikana ei ole käynyt mielessäkään.

"Itse asiassa keitetty muna on yksi pahimmista. Pilaantuu hyvin helposti.", kerrottiin kommentissa. "Keittämätön kananmuna säilyy huoneenlämmössä mutta ei keitetty".

Sveitsiläiset picnic-munat ovat ilmeisesti luonnonoikku. Niitä myydään huoneenlämpöisinä, ja säilyvyys on yli kuukauden! Ken tietää kuinka kauan ne olivat jo olleet kaupan hyllyllä.

Vaikka omia retkimuniani en ole epäillyt (koska tiedän tarkalleen kauanko niiden keittämisestä on), niin nämä munat kieltämättä aiheuttivat hämmentyneen ja kevyesti vastenmielisen reaktion. Siis oikeasti, miten nämä voivat säilyä yli kuukauden...? Voiko näitä muka syödä turvallisesti?

Eikö keltuainen tummene jo muutamassa päivässä?

En kyennyt täysin luottamaan picnic-laatuun. Keitin tämän päivän patikalle muutaman tuoreen munan, mutta rohkenin ottaa yhden picnicin mukaan kokeilun vuoksi.

- - Eikä munassa tosiaan ollut mitään ulkoisesti tai hajuaistillisesti havaittavaa vikaa. Se oli normaalin kananmunan tuoksuinen ja värinen, kovaksi keitetty muna. Täydellisen raikkaan keltaisella keltuaisella. Se maistui hyvältä. Itse asiassa paremmalta kuin omat, vähän turhan löysiksi jääneet tuoremunani.

Kaikkea sitä kohtaa. Uskaltaisitteko te syödä näitä..?

Ennen tämän jutun kirjoittamista googlasin keitetyn munan säilyvyyttä. Kaikissa lähteissä lukee, että keitetty muna tulee säilyttää viileässä ja säilyy muutamista päivistä noin viikkoon. Yhdessäkään lähteessä ei sanota keitetyn munan säilyvän huoneenlämmössä. Hmmm.... Mitä ihmettä picnic-munille on tehty että ne säilyvät....? Onko ne käsitelty jotenkin..?

Myönnän, että tämä jää todellakin vaivaamaan minua.

Jos joku osaa valottaa munien arvoitusta, niin informaatio otetaan ahnaasti vastaan.