Lauantain simppeli bilemeikki. Huomaan, että meikit näkyvät taas (ainakin minun koneellani) aivan vesitettyinä versioina, eli tuntuu ihan typerältä edes julkaista. Hyvä jos turkoosia edes erottaa. Mutta julkaistaan nyt, kun ei kuukauteen ole tullut yhtään meikkikuvaa. Olen välittänyt kysymyksen WordPressin muuttuneista väriasetuksista (?) Indiedaysin it-vastaavalle, mutta lomien vuoksi asiaan ei ole tullut kesällä mitään selvitystä.
(Menee kyllä lievästi inspikset julkaista mitään meikkikuvia kun värit näyttää tuolta :()
Kaksi tämän kesän suosikkiani yhdistettynä samaan meikkiin; Benecosin Amazing-luomiväri rajaukseksi levitettynä yläluomella ja Yves Rocherin kultajumbokynää alaluomella. Yläluomella vielä ripsirajassa ohut musta tussirajaus (Lord & Berry - ei osoita edelleenkään kuivumisen merkkejä vaikka joulukuusta asti olen sitä joka viikko käyttänyt) ja Amazingin päällä kevyesti Make Up Storen Aqua-glittereyelineria.
Kasvoilla Lily Lolo In The Buff -mineraalipohja ja kevyet varjostukset Dr. Hauschkan aurinkopuuterilla. Poskipunan sijaan käytin poskipäillä voimakkaasti hohtavaa ruskeaa sävyä IsaDoran Face Glow -puuterista. Huulilla Natural Coden Soft Papaya -huulikiilto.
Aiempia samantyylisiä sävy-yhdistelmiä löytyy näistä postauksista:
http://karkkipaiva.indiedays.com/2009/04/28/kultaa-ja-turkoosia/
http://karkkipaiva.indiedays.com/2009/06/14/keltaista-ja-turkoosia/
Ainiin, ja onhan vielä tämäkin, ihan hiljattain julkaistu: http://karkkipaiva.indiedays.com/2011/06/13/kommentteihin-vastaamisesta/ Ei hitto miten säälittävää, kyllä mä alan jo tosiaan toistaa itseäni täällä. :/ Ei mene hyvin meikkipuolella.
P.S. Heh, mullehan on tuohon kuvaan unohtunut päälle esiliina, kun kokkailin ja tiskailin meikkauksen lomassa. ^_^
Monelle Karkkipäivän lukijalle tulee varmaan yllätyksenä, että tämä anti-muodikas, anti-trendikäs blogitar on aikoinaan tilannut monta vuotta Vogueta. Rakastin lehteä.
Muoti ei ole sinällään koskaan kiinnostanut minua, ainakaan vaatteiden tai tyylin kannalta. Sen sijaan se kiinnostaa populaarikulttuurin ilmentymänä. Teini-ikäisenä minua kiehtoi muotijuttujen, niin editorialeiden kuin mainostenkin, visuaalinen maailma sekä mallit, joiden uria seurasin intensiivisesti. Ahmin Voguesta upeita kuvia lempimalleistani ja ihastelin kauniita editorialeita valokuvataiteena. Luin myös suurella mielenkiinnolla kauneus-, matkailu- ja kulttuurijuttuja. Vogue oli kertakaikkiaan mahtava lehti. Jokaisen sivun kääntö oli minulle nautinto.
Olen tässä leppoisina iltapäivinä lueskellut vanhoja Vogueitani 90-luvun puolivälistä, ja minulla heräsi idea koota ajan trendeille tyypillisiä meikki- ja kosmetiikkakuvia blogipostaukseksi. Kuvien laatu ei ole mikään paras mahdollinen (kuvasin siis lehtien sivuja), mutta kyllä ne asiansa ajavat. :) Toivottavasti tykkäätte tästä kuvakatselmuksesta.
90-luvun meikkityylissä dominoi tumma huulimeikki, mattaiseksi puuteroitu iho ja ruskea silmämeikki.
Cindy Crawford kiteyttää Revlonin mainoskuvissa täydellisesti tyypillisen ysärimeikin. Kynnet saivat huulten lailla olla tummat, etenkin 90-luvun alusta keskivaiheille. Ruskeanpunainen oli the väri.
Muistan kuinka en suostunut moneen vuoteen käyttämään muita kuin ruskean sävyisiä huulipunia, mutta kynnet minulla kuitenkin olivat aina sateenkaaren väreissä. Olin vuonna 1993 erikoinen ilmestys koulun käytävillä violetteine tai neonvihreine kynsineni. :) Värikkäät kynsilakat löivät läpi vuosina 95-96, ja vasta silloin niitä alkoi näkyä kaikilla.
Aika, jolloin Melanie Griffith oli vielä freesi... Ihmeen tätimäisen lookin ovat kyllä 38-vuotiaalle Melanielle laittaneet, miettikää miten erilainen fiilis kuvasta välittyisi jos Melaniella olisi valoaheijastavaa meikkivoidetta, läpikuultavaa huulikiiltoa ja raikasta, roosaa poskipunaa... Ja hiukset vaikka ponnarilla.
L'oreal on pitänyt yllä samaa visuaalista ilmettä jo kohta 20 vuotta, ja tämäkin mainos voisi erisävyisellä meikillä olla tämän päivän lehdestä. Monet muut kosmetiikkafirmat etsivät 90-luvulla vielä tyyliään, ja mainokset olivat hieman kömpelöitä (vertaa esim. Max Factorin huulipunamainos alempana).
Ihastuttava Isabella Rossellini, tuttu näky Lancômen mainoksissa kokonaista 14 vuoden ajan.
Jo "edesmennyt" tuoksu Gucci Accenti oli yksi 90-luvun lempihajuvesiäni. Edelleen haaveilen siitä, että voisin vielä joskus nuuhkaista Accentia....
Minusta oli muuten tosi hassua, kun juttelin kerran töissä Guccin maahantuojan edustajan kanssa. Hän on minua ainakin toistakymmentä vuotta vanhempi, eikä ollut koskaan kuullutkaan Accentista. No, ehkäpä hän oli vuonna 1995 toisen firman palveluksessa. :)
St. Johnin mainokset hämmensivät minua vuodesta toiseen puukasvoisella, karulla mallillaan ja hirveillä, kaikkea muuta kuin imartelevilla meikeillään ja stailauksillaan. Päätin vähän googlailla, ja löysin joltain muotijuorusivustolta tiedon, että kyseinen malli oli St. John -merkin perustajan tytär Kelly Gray. Ja mainoksia on näköjään pidetty muidenkin taholta vähintään riemastuttavina! ^_^
Nätskä Tyra!
Max Factorin klassisessa 2000 Calorie Mascarassa on näköjään vuonna 95 ollut hienompi hylsy kuin vuonna 2011. :)
Enpä muuten tiennyt että Lasting Performance -meikkivoidekin on ollut Factorin valikoimassa jo 90-luvulta saakka.
En ole koskaan kuulunut Kate Mossin suurimpiin ihailijoihin, mutta tässä kuvassa hän on aivan valloittavan söpö! Pidin muutenkin Calvin Kleinin mainoksista.
Claudia yrmynä.
Ja kappas, vähän vaaleanpunaista! Kuvasta huomaa, kuinka meikkituotteiden "esillepano" editorial-jutuissa on muuttunut 90-luvulta. Nykyään kaikki puuterimaiset meikit on murrettu jauhoksi, huulipunat katkaistu ja muusattu ja voiteet lusikoitu ulos purkeistaan. 2000-luvulla halutaan kuviin tekstuuria.
Voisiko mallin naama olla enää enempää tukkoon puuteroitu? Kyllä puuteria vaan on mennyt tuohon aikaan... Sen muistan kyllä itsekin. Kouluaikoina minulla meni puuteri jossain kolmessa kuukaudessa, nyt olen ostanut viimeisen neljän vuoden aikana kaksi puuteria.
Jälleen Cindy ja THE ysärilook. Jos minun pitäisi meikata itseni johonkin ysäribileisiin, lookki olisi juuri tämä.
Max Factorin huulipunamainos näyttää liikuttavan vanhanaikaiselta.
...ja Maybellinella on joskus ollut ihonhoitotuotteita! Tuntuisi kyllä ihan hullulta jos nykyäänkin voisi ostaa jonkun Maybellinen AHA-voiteen. :P
Sandra Bullock näyttää tässä lokakuun 1996 Voguen kannessa lähes tunnistamattomalta. Ainakin nenää on varmaan leikelty.....
Minullakin oli tällainen mustikkahuulipuna, mutta se oli jo niin tumma että ei tullut käytettyä. Kuvan meikki oli muuten kokonaisuudessaan erittäin yleinen kaveripiirissäni, tuntuu kuin katsoisin kuvaa jostain tutustani. :)
Tämä Francois Narsin luoma meikki poikkeaa rajusti perus-ysäristä. Mieleen tulee ihan joku Illamasquan mainos.
Hätkähdin, kun bongasin yhdestä tuotekuvasta Lushin saippuan. En tiennyt, että Lush oli ollut olemassa jo tuolloin. Söpö tuo vanha logo! :)
Minullakin oli tuollainen metallinhohtoinen kuparinruskea huulipuna. Se oli yksi lemppareistani.
Huomatkaa kuvan ihana silmämeikki! Siellä on taas yksi lempparisävykomboistani, kulta ja violetti. Ja tykkään itsekin laittaa niitä juuri noin; toista yläluomelle ja toista alaluomelle.
Suosikkimallini, upea Linda Evangelista. Lindan ihailijoilla oli helppoa, sillä sellaista Voguen numeroa ei ollutkaan jossa Linda ei olisi esiintynyt vähintään yhdessä editorialissa ja lukuisissa mainoskuvissa.
Vihdoin heleyttä kasvoilla...! Tämä kuva on artikkelista, jossa kerrottiin valoaheijastavien tuotteiden marssista markkinoille. Joku espanjalainen meikkitaiteilija intoili, kuinka valoaheijastava meikkipohja on silkkaa neroutta - "vihdoin voin luoda unelman-utuisen ihon...!" Hänen vinkkeihinsä kuului mm. levittää alaripsien tyveen kullanhohtoista jauheluomiväriä.
Vuoden 1996 parhaat kosmetiikkatuotteet Voguen toimituksen mukaan olivat:
Tämä kuva on jo ihan tätä päivää.
Ja tähän suosikkikuvaani on hyvä lopettaa. Aivan ihana look! Huomaa taas, kuinka hyvin kultainenkin voimistaa silmien sinisyyttä.
Mitäs tykkäsitte ysärimeikeistä? Löytyykö lukijoiden joukosta muuten muitakin, jotka lukisivat - tai ovat joskus lukeneet - muotiraamattuja vaikka eivät muodista piittaakaan?
Olen ollut hieman "uskoton" luonnonkosmetiikalle.
Nimi on kyllä Oliv Naturell, ja purkin kylki kertoo "with organic olive oil", mutta tämä ei olekaan eko-Oliv' (by La Clarée).
Kyseessä on Kicksin myymä Oliv, joka ei ole luonnonkosmetiikkaa. Ostin tämän Cleansing Moussen joskus viime talvena. Se on toiminut kakkosputsarina täällä Ahvenanmaan kämpillä, ja olen käytellyt sitä harvakseltaan silloin kun olen sattunut täällä olemaan. Hintaa putsarilla oli joku kuutisen euroa.
Nyt kun olen kesällä käytellyt tätä säännöllisemmin, olen todennut sen aivan loistavaksi aineeksi! Rakastan vaahtoavia putsareita, ja vaahtojahan on monenlaisia. Oliv-putsarin vaahto on aivan mielettömän pehmeää ja liukasta. En tiedä johtuuko liukkaus nimenomaan oliiviöljystä vai jostain muusta, mutta iho jää todella pehmeäksi ja miellyttävän tuntuiseksi. Joillekin emulsioputsareille tyypillistä rasvaista kalvoa tästä ei jää. Käytän tätä myös ihokarvojen sheivaukseen.
Toiseen tämän hetken suosikkivaahtooni Mádaraan verrattuna Oliv tuntuu hoitavammalta ja hellävaraisemmalta. Mádaran vaahto pesee ihon hieman narskuvaksi, Oliv ei. Tykkään kyllä narskuvuudestakin, mutta välillä on mukava käyttää tällaista miedomman tuntuista putsaria. Voisin kuvitella, että tämä olisi hyvä tärppi etenkin kuivaihoiselle, joka käyttää mieluummin vaahtoavia kuin emulsioputsareita.
* * *
Sitten, saanko esitellä: kesän tehonelikköni. Loma-ajan meikkini on koostunut lähes yksinomaan näistä tuotteista plus mineraalimeikkipohjasta. Eipä tuolla vuoristovaelluksilla juuri ole käynyt mielessä meikata värikkäästi...! ^_^ "Meikittöminä" päivinä minulla on ollut UDPP:tä, peiteainetta ja mineraalimeikkipohja, ja "meikillisinä" päivinä olen tehnyt nestemäiset eyeliner-rajaukset ja laittanut ripsiväriä.
L'orealin Volume Million Lashes on tämän vuoden suosikkiripsarini. Tykkään kumiharjoista ja erottelevuudesta, ja tämä beibi erottelee ihan sikahyvin.
Ilman Urban Decayn Primer Potionia en lähde minnekään! :) Tämä minikoko tuli Naked-paletin mukana.
BeYu'n tummanruskean eyelinerin ostin juuri alesta, ja se on tosi hyvä. Jälki on hieman metallisen hohtavaa. Laitoin yksi päivä mustaa eyelineria, ja se näytti tosi oudolta ja ihan liian jyrkältä nyt kun olen tottunut ruskeaan. Heh.
Estee Lauderin Double Wear -peiteaine on yksi niistä tuotteista, joihin olen ihastunut töiden kautta kun joku kollega on siitä vinkannut. Double Wear on ohutta, lähes nestemäistä, peittävää ja erittäin pysyvää. Kun sitä levittää iholle, se ikäänkuin "jämähtää" kiinni melkein samantien. Levityksen kanssa saa siis olla nopea, mutta tulos on todella kestävä.
Normaalikäytössä minulle riittää mineraalipeitejauhe, jota käytän tummilla silmänalusilla. Mutta nyt kesällä, kun kärsin ylähuulen ihon hyperpigmentaatiosta, tarvitsen sille alueelle toisenlaisen peiteaineen. Jauhemainen peiteaine jää ikävästi näkyviin huulen ympärysihon hentoihin ihokarvoihin, mutta voidemainen ei juuri lainkaan.
Kiinnostuin Double Wearista juurikin sen "jämähtävyyden" takia. Ylähuulen iho hikoilee paljon ja on tietysti myös jatkuvasti liikkeessä puhumisen ja syömisen vuoksi, joten sille tarvitsee aivan erityisen kestävän peiteaineen. Samoin aineen pitää olla todella ohutta, mikään paksun vahamainen kiinteä peitevoide ei oikein sovellu tälle ihoalueelle. Ostin Double Wear -peiteaineen lentokentältä, ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Ihan täysin se ei häivytä ylähuulen ihon tummia läikkiä, mutta riittävästi. Ainetta tarvitsee niin vähän kerrallaan (se on tosi peittävää), että en varmasti saa tätä koskaan loppuun. Frankfurtin lentokentällä tämä maksoi 22€, ja kaupoissa hinta on muistaakseni jotain 28 euron luokkaa.
On kyllä rentouttavaa selvitä meikkirutiineista niin nopeasti kuin näillä pääsee. Elokuussa pitää sitten taas totutella siihen että aamuisin menee "vähän" kauemmin. ^_^
Katsaus Sannin aurinkovoidearsenaaliin.
Tämä postaus aiheutti minulle eilen illalla syvän raivokohtauksen kadottuaan selittämättömästi bittiavaruuteen 22 minuuttia julkaisunsa jälkeen. Olen siis tänään kirjoittanut sen alusta saakka uudelleen, ja taisinpa vähän lyhennellä sitä. Ehkä mukavampi teille, postaus on nytkin aika pitkä.... :)
Clarins Sun Wrinkle Control Cream kasvoille. Olen käyttänyt Clarinsin kasvoaurinkovoidetta niinkin pitkään kuin vuodesta 1995, joten voi sanoa että todella tykkään tuotteesta! :) Käytin ensin SK 6:a, mutta kun sitä ei enää saanut, siirryin kasiin. 75 ml:n tuubi kestää pitkään, minun käytössäni useamman kesän. En usko siihen että aurinkovoiteen teho katoaa yhdessä kesässä (riippuen tietysti siitä miten voidetta säilyttää), ja olen tyytyväisenä käyttänyt omia voiteitani muutaman vuoden vanhoinakin.
Sun Wrinkle Control Cream on ohutta, raikkaan tuoksuista ja nopeasti imeytyvää. En keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Yksi niitä harvoja kosmetiikkatuotteita, joita olen ostanut uudelleen ja uudelleen.
Biotherm Sun Vivo Solar Protection DNA kasvoille. Sain tämän voiteen viime kesänä töistä ja ajattelin ensin, että en tule sitä varmaankaan käyttämään, kun suojakerroin on niinkin "korkea" kuin 15. Tänä kesänä tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, ja olen käyttänyt Sun Vivoa melkein päivittäin. Korkeampaan suojakertoimeen vaihtaminen näkyy selvästi, enkä ole läheskään yhtä päivettynyt kuin normaalisti olisin tähän aikaan kesästä. Yritän kuitenkin kovasti muuttaa asennettani ruskettumista kohtaan, ja koetan opetella tyytymään miedompaan sävyyn.
Sun Vivo on koostumukseltaan Clarinsia täyteläisempää ja tuoksuu erittäin miellyttävälle. Voide imeytyy hyvin kun malttaa odottaa hetken (kuivemmilla ihotyypeillä varmaan nopeasti). Olen käyttänyt Sun Vivoa välillä meikinkin alla, eli laittanut päälle mineraalipohjan. Sun Vivon purkki on ehkä söpöintä mihin olen selektiivisellä kosmetiikkapuolella törmännyt! Käteen sopivan, sileän rantakiven muotoinen purkki on aivan ihanan hipelöitävä. :) Taidan tykätä Sun Vivosta kovastikin, kunhan vain opin vielä kunnolla hyväksymään vähäisemmän rusketuksen määrän.
Toinen aurinko-Biothermini on vanhan linjan Sun Sensitive Anti-Wrinkle Eye Care Multi Protection. Tähän voiteeseen tutustuin viime kesänä, kun havahduin tajuamaan, että tarvitsen silmänympäryksilleni korkeamman suojan kuin muualle kasvoihin. Kun 30 vuotta kilahti mittariin, on silmänympärysihon suojaus kummasti alkanut kiinnostaa.
Tämä SK 30 -silmänympärysvoide oli täydellinen löytö. Voide on ohutta, imeytyy hetkessä eikä jätä minkäänlaista jälkeä itsestään. Käytän sitä silmänympärysten lisäksi huultenympärysiholla ja välillä nenänvarteen meikin päälle jos aurinko oikein porottaa. Pikkuinen tuubi kulkee näppärästi käsilaukussa ja on oiva pika-apu heti jos aurinko yllättää! :)
Silmänympärysaurinkovoiteita ei muuten suinkaan ole joka merkillä, vaan ne ovat itse asiassa vähän harvinaisempia. Biothermkin jätti tämän loistotuotteen pois uudistuneesta aurinkolinjastaan, mitä ei voi kuin ihmetellä.
Kerroin taannoin ylähuuleni ihon pigmentoitumisongelmasta, jonka huomasin muutama kesä sitten. Iholle muodostuu auringon vaikutuksesta tummia alueita, ikäänkuin pigmentti"viikset". Viime kesänä ongelma oli todella paha, mutta tänä vuonna olen saanut pidettyä pigmentoitumisen kurissa Biothermin SK 30 -voiteen avulla. Iho on selvästi tummentunut, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin viime kesänä. Biothermin voide on loistavaa; levitän sitä paksun kerroksen tummentuneelle ihoalueelle ja se imeytyy hujauksessa. Huulten ympärille ei kukaan halua mitään kiiltävää tai valkoisena hohtavaa voiderinkulaa...!
Clinique City Block Sheer -voiteen sain viime vuonna töiden kautta. Olin ensin innostunut voiteesta, sillä se on mielenkiintoinen yhdistelmä aurinkosuojaa, sävyttävää päivävoidetta, primeria ja mattavoidetta. Töissä myyn voidetta paljon asiakkaille, jotka etsivät aurinkovoidetta rasvoittuvalle, helposti kiiltelevälle iholle.
Mutta arvatkaas olenko käyttänyt tätä kertaakaan...? Suojakerroin 25 on minulle tarpeettoman korkea, ja siksipä City Block Sheer onkin jäänyt pölyttymään kylppärin kaappiin. Siellä se odottelee sitä päivää, että matkustamme jonnekin päiväntasaajan tienoille. ^_^
Lovea Biolta sain kaksi aurinkovoidetta kokeiltavaksi blogiin. Anti-Ageing Face Cream on varustettu suojakertoimella 50. Oikeastaan kaikki auringolta suojaavat tuotteet ovat "anti-age", sillä UV-filtteri on paras mahdollinen kosmeettinen suoja ihon ennenaikaista vanhenemista vastaan. Lovean tuotteilla on Ecocert Cosmetique Bio -sertifikaatti.
En pitänyt tästä voiteesta. Suojakerroin on liian korkea omaan tarpeeseeni, mutta jätetään se huomiotta. Voide levittyy nihkeästi ja jättää ihon valkoiseksi, tahmeaksi ja kiiltäväksi. Kokeilin käyttää voidetta huultenympärysihollani jotta saisin pigmentoitumista vastaan korkeimman mahdollisen suojan, mutta lopulta vaihdoin Biothermiin sillä en vain pitänyt Lovean jättämästä tunteesta iholla. Vilkaisu ainesosaluetteloon kertoo, että voiteessa ei ole lainkaan vettä! Erikoista. Inci alkaa; caprylic/capric triglycerides, titanium dioxide, zinc oxide, alcohol, sorbitan olivate. Ilmankos voide on nihkeää!
Yllättäen sitten tämä vartalolle ja kasvoille tarkoitettu Moisturizing Sunscreen Spray SK 15 tuntuu ihan erilaiselta. Se ei jätä ihoa valkoiseksi ja on muutenkin koostumukseltaan huomattavasti ohuempaa ja miellyttävämpää. Vaikka tuote on spray-muodossa, se on emulsiota. Ja incissä on vettä. :)
Pakkauskoko 125 ml on vähän turhan pieni vartalolle käytettävälle aurinkotuotteelle. Tästäkin huolimatta Lovea Bion SK 15 -spray on ehdottomasti paras kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista! Tuote tuntuu oikeastaan ihan "normi"kosmetiikalta. Kokeilin tätä kasvoillekin, ja toimi hyvin. Ei tuntunut sen rasvaisemmalta kuin Biothermin Sun Vivokaan. Lovean valikoimassa on myös SK 30 -spray, mutta sen incissä vesi tulee vasta kolmantena, eli se lienee huomattavasti tätä kaveria paksumpaa.
Laveralta tuli myöskin testiin ekosertifioitu aurinkotuotekaksikko. Baby & Children Sun Screen SK 20 -voide levittyy erittäin jäykästi, ja jättää iholle valkoisen pinnan (tai itse asiassa kellertävän, sillä voide sisältää beetakaroteenia). Voide tuntuu mielestäni epämiellyttävältä käyttää. Ihmettelen myös pikkuruista pakkauskokoa - 75 ml vartalolle on aika epäkäytännöllinen. Plussana kuitenkin, että voide tuoksuu erittäin hyvälle! :)
Fysikaalisen suojan sisältävien aurinkovoiteiden iholle usein jättämä valkoinen pinta johtuu mineraalipartikkelien koosta. Kosmetiikkateollisuus on yrittänyt korjata tätä "esteettistä ongelmaa" kehittämällä pienempiä partikkeleita, mutta aina ei sekään auta. Esimerkiksi ylläesitelty Lovea käyttää tuotteissaan mikromineraalipartikkeleita, mutta ainakaan SK 50 -voiteen vahvuudessa teknologia ei estä valkoista jälkeä. Jotkut valmistajat käyttävät myös nanopartikkeleita, mutta niiden turvallisuus kosmetiikassa on vielä toistaiseksi kiistelty asia.
Vaikka en suojavoiteelle oikein lämmennyt, niin After Sun -geeli saa täältä kiitoksia! Geeli tuoksuu voimakkaalle ja hieman erikoiselle, mutta todella toimii. Mieheni poltti kasvonsa Sveitsissä helottavan punaisiksi, mutta kaksi kerrosta Laveran geeliä ja nukuttu yö saivat ihon täysin palautumaan. Itse käräytin yksi päivä kevyesti hartiani, ja Lavera rauhoitti ihon samantien, eikä seuraavana päivänä ollut punoituksesta tietoakaan. Geeli sisältää mm. aloeta, glyserolia, auringonkukan siemenöljyä ja viikunakaktusta.
Kropalla käytän vanhaa kunnon Niveaa. Niin se vain on, että vielä ei ole luonnonkosmetiikasta löytynyt käyttömukavuudeltaan tai suojakertoimiltaan haastajaa normikosmetiikan aurinkovoiteille. (Loveaa voisin kyllä mielelläni käyttää, jos sitä saisi alle 15 suojakertoimilla.)
Light Feeling SK 10 -voiteeseen siirryin alkukesästä viime vuonna. Sitä ennen käytin kropalla vain SK 8 tai alle suojakerrointa, mutta viime kesänä päätin "viisastua" edes muutaman kerroinyksikön verran. :P Tykkään kovasti Nivean Light Feeling -linjasta, sillä voiteet imeytyvät aivan erityisen nopeasti eivätkä jätä iholle juuri mitään tunnetta. Nyt on toinen puteli menossa tätä kymppiä.
Invisible Protection Transparent Spray SK 10 -suihkeen ostin lähinnä miehekettä ajatellen, hän kun tykkää enemmän suihkutettavasta versiosta. On suihkemuoto minustakin ihan kätevä, mutta tästä Nivean spraysta en oikein tykännyt. Vaikka pakkausteksti väittää, että suihke on "non-greasy", niin kyllä se minun iholleni jättää kiiltävän ja rasvaisehkon pinnan. Light Feeling -voide on huomattavasti miellyttävämmän tuntuista ja näkymättömämpää. Suihke tuli käytettyä Sveitsissä loppuun, mutta uutta en ostaisi.
Carotene Sun Lotion SK 4:ää käytän loppukesästä. Rehellisesti sanottuna tuntuu vähän ikävältä ajatella, ettei tuo SK 4 suojaa UVA:lta todennäköisesti juuri nimeksikään (koska UVA-suoja on vain n. kolmannaksen UVB-suojasta), mutta käytän varmaan vielä tämän purkin loppuun. Ensi kesänä ehkä valitsen jo hitusen korkeamman loppukesän kertoimen.
En muuten ihan käsitä tuota karoteenin logiikkaa aurinkovoiteissa. Nivean voidepurkissa lukee "Sisältää karoteeniuutetta, joka edistää kauniin, tasaisen ja luonnollisen rusketuksen syntymistä." Niin edistää, mutta käsittääkseni ainoastaan sisäisesti nautittuna. Kosmetiikassa beetakaroteeni toimii lähinnä väriaineena ja antioksidanttina. En pidä tuollaisesta harhaanjohtavasta mainonnasta.
* * *
Pakko muuten vielä tähän loppuun kommentoida aurinkovoidekyselyssäni ihmetyttänyttä kohtaa. Peräti 246 ihmistä oli vastannut, että he eivät käytä lainkaan aurinkovoidetta. Hui! Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi näin. Haluaisiko joku näistä 246 vastanneesta kommentoida asiaa...? Onko käyttämättömyyden syynä se, että iho ei pala, vai eivätkö nämä ihmiset oleskele koskaan auringossa? Eikö teitä voiteettomia huolestuta UVA-säteily...? Vai pidättekö voiteiden sisältämiä kemikaaleja huolestuttavampina...? Tosin ainahan voi valita luonnollisen mineraalifiltterin.
Keksin tuossa keväällä alkaa haluta tuuheuttavaa hoitovaahtoa nähtyäni mainoksen Björn Axénin Conditioning Volumizing Moussesta. Samoihin aikoihin kauppoihin ilmestyi myös Aussien uusi Aussome Volume + Conditioning Mousse.
Vertailtuani pullonkylkitekstejä ja incejä, päädyin valitsemaan Axénin. Sen inci on lyhyempi ja näytti paremmalta. Ei kuitenkaan mennyt kuin pari viikkoa Axénin hankinnasta, kun Aussielta lähetettiin työpaikalleni lahjakassit - joista löytyi sitten tuo Aussome Volume -vaahto.
Olen aivan naurettavan huono käyttämään hiustenmuotoilutuotteita, ja siksi onkin typerää että edes ostan niitä. Tuuheuttavat suihkeeni, fööninesteeni, kiharavoiteeni ja suoristussuihkeeni pölyttyvät kylppärin kaapissa. Olen wash-and-go -ihminen, eikä minulla ole kärsivällisyyttä jäädä suihkun jälkeen föönaamaan hiuksiani. En myöskään pidä muotoilutuotteiden jättämästä karheasta pinnasta - haluan hiusteni olevan aina sileät ja pehmeät.
Koska hiukseni ovat kuitenkin erittäin lättänät, lisätuuheuden mahdollisuus kiinnostaa aina. :)
Näissä vaahdoissa yhdistyvät rakennetta tuovan muotoiluvaahdon ja hiuksiin jätettävän hoitoaineen ominaisuudet. Hiusten luvataan jäävän pehmeiksi, without the scrunchy feeling, ja runsaiksi. Axénin vaahto väittää jopa korvaavansa tavallisen hoitoaineen.
Axénin incissä on muotoilevana (=hiuksia kiinnittävänä) ainesosana PVP:tä, ja loput ainesosat ovat perinteisiä hoitoaineen ainesosia: kosteudensitojia, kalvonmuodostajia, antistaattisia aineita, lämpösuoja-aineita ja emulgaattoreita (eli tässä tapauksessa kvatteja, silikoni- ja proteiiniyhdisteitä, pantenolia ja leväuutetta). Incin perusteella aineen pitäisi silottaa tukkaa oikein kivasti ja jättää niihin tehokkaasti suojaava kalvo, samalla kun PVP tuo niihin rakennetta.
Arvio: pelkkänä yksistään käytettävänä hoitoaineena Björn Axén Conditioning Volumizing Mousse ei minulle riitä, mutta se toimii niinkuin toivoinkin: tuo hiuksiin pörheyttä ja ilmavuutta ilman karheuden tai raskaan muotoilutuotteen tuntua. Tulos on muhkeampi föönatessa (luonnollisestikin), mutta toimii hyvin myös ilmakuivatussa tukassa. Vaahto korostaa luonnostaan laineikkaiden hiusteni kiehkuroita ja hiukset näyttävät paksummilta. Efekti kestää tosin vain päivän, ja seuraavana aamuna hiukset ovat yhtä lattanat kuin ennenkin.
Aussie-vaahdon inci on neljä kertaa pitempi kuin Axénin, ja ainesosista puolet on säilöntäaineita, hajusteita ja muita lisäaineita. Mielenkiintoisesti, incissä ei ole yhtäkään muotoilevaa ainesosaa. Vaikuttavina aineina on kosteuttavaa glyserolia, hiuksia silottavia silikoneja ja yksi kvatti. Cocktailiin on myös heitetty pienet pitoisuudet kasviuutteita; aloeta, kiiltotuomea, minttua ja kengurunkäpälää (!).
Arvio: Aussome Volume Mousse voisi Axénia paremmin korvata tavallisen hoitoaineen, sillä tämä vaahto todella on hoitoaine. Se tuntuu hiuksiin levitettäessä liukkaalta ja silottavalta. Jotenkin ainesosat onnistuvat kuitenkin tuomaan tukkaan myös hitusen rakennettakin, niin että hiukset tosiaan tuntuvat kuivuttuaan jonkun verran runsaammilta. Annostelun kanssa saa vain olla tarkkana, sillä lähmäefekti ei myöskään ole kaukana jos vaahtoa innostuu hieromaan hiuksiin liikaa.
Aussome Volume Moussen koostumuksessa on muuten jotain mennyt pieleen. Ainakin jonkun erän. Asiakkaat ovat reklamoineet vaahdon lässähtävän kädelle ennenkuin sitä ehtii levittää hiuksiin, ja samoin kävi myös minun mousseni kanssa. Vaahto törähtää ensin ulos kevyen kermavaahtomaisena pallona, mutta jo muutamassa sekunnissa se ikäänkuin "poksahtaa" ja muuttuu nestemäiseksi liruvaahdoksi. Voihan lirunkin toki levittää hiuksiin (jos ehtii, ennenkuin se valuu kämmeneltä lattialle ^_^), mutta luulenpa, ettei koostumuksen kuuluisi olla tällainen. Ainiin, ja tuoksusta (jonka pitäisi Aussien mukaan olla kirsikkainen) tulee mieleen lasten yskänlääke.
En lopulta oikein tiedä, kummasta vaahdosta oikeastaan tykkään enemmän. Ehkä Axénista, sillä se tuntuu kevyemmältä ja samalla myös tuo selvästi rakennetta. Aussie sopii niihin päiviin, jolloin haluan käyttää jätettävää hoitoainetta.
Toivottavasti nämä putelit eivät koe yhtä ankeaa kohtaloa kuin muu muotoilutuotearmeijani..... (Muita jotka eivät koskaan jaksa muotoilla hiuksiaan..?)
Seuraa jatkoa aurinkosuojakeskusteluun. Esitin muutamia edellisessä rusketuspostauksessa esillä olleista kysymyksistä ihotautilääkäri Tapio Rantaselle, ihotautilääkäri Matti Hannukselalle ja Helsingin Allergia- ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijalle, Päivi Kousalle. (Kousa on taustaltaan farmaseutti, estenomi ja tuleva kemisti.)
Olen iloinen, että kirjoitukseni auringosta ja rusketuksen turvallisuudesta herätti niin paljon keskustelua, sillä opin sen kautta itsekin paljon uutta asiasta. Nyt esimerkiksi tiedän, että ihoni voi vaurioitua UVA-säteiden vaikutuksesta, vaikka en palaisikaan.
Toisaalta opin myös sen, ettei auringolta ole syytä piiloutuakaan, ja että oma ihotyyppini antaa itsessään tietyn suojan ja ihoni voi jopa korjautua saamistaan säteilyvaurioista. Kohtuullinen oleskelu auringossa omalle ihotyypilleen sopivalla suojavoiteella varustettuna ei ole vaarallista. Auringolla on myös terveysvaikutuksia, kuten d-vitamiinin muodostus ja suoja tiettyjä syöpiä vastaan. Ja kukapa ei huomaisi auringon vaikutusta endorfiinin tuotantoon ja mielen piristymiseen.
Tsekkaa taulukosta oma aurinkoihotyyppisi. (Lähde STUK)
Kysymys: kun iho ruskettuu, onko se suoraan ihon vaurioitumista, vaikka iho ei palaisikaan? Tapahtuuko siis aina hallaa, kun iho päivettyy?
Päivi Kousan mukaan ruskettuminen ei ole vaurioitumista, vaan osa ihon normaalia suojamekanismia auringonsäteitä vastaan. ”Jos iho ruskettuu palamatta, ei tapahdu hallaa, vaan sitä tapahtuu vasta palamisessa. Palaminen on ihon varoitussignaali, että jotain on pielessä.” Hän kuitenkin lisää, että iho vanhenee ennenaikaisesti, jos aurinkoa ottaa liikaa.
Matti Hannuksela on samoilla linjoilla. Hän vastaa, että ruskettuminen suojaa orvaskeden solujen tumia auringon UV-säteilyn aiheuttamilta haitoilta sekä valovaurioilta verinahan sidekudoksessa. ”Sopivasta määrästä aurinkoa on enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se suojaa monilta syöviltä.”
Tapio Rantanen vastaa seikkaperäisemmin. ”Tavallinen (viivästynyt) rusketus käynnistyy orvaskeden melanosyyttien aktivoitumisen tuloksena 3-4 vrk:n kuluessa UV-altistuksesta, jolloin ne syntetisoivat tyrosinaasi-entsyymiä, joka aloittaa melaniinipigmenttien synteesin. Tähän johtavia stimuluksia voivat olla DNA-vaurion seurauksena irronneet DNA-fragmentit (ilman että iho olisi näkyvästi palanut) sekä joukko orvaskeden valtasolujen, keratinosyyttien, tuottamia välittäjäaineita.”
Rantanen jatkaa, että ”Jatko on mutkikkaampaa kemiaa eräänlaisen multiproteiinikompleksin ympärillä. Lopputuloksena voi syntyä hyvin suojaavia mustanruskeita eumelaniineja (hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä) tai huonosti suojaavia feomelaniineja” (esimerkiksi punatukkaisilla ihotyypeillä).
”Lyhyenä vastauksena kysymykseen: kyllä, rusketus käynnistyy yleensä aina vaurioiden kautta. Vauriot ovat kuitenkin hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä varsin hyvin korjautuvia, mutta eivät huonosti ruskettuvilla.”
Tämä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että esitin Rantaselle lisäkysymyksen ihon kyvystä korjata itseään. Halusin tietää, voisiko karkeasti ajatella minunkin helposti ruskettuvan ihoni aina syksyisin korjautuvan kesän UV-haitoista, vai jääkö ihooni aina muistijälkiä joka kesän jälkeen. Rantasen mukaan ”Ihotyypeillä III-IV on vähäisemmän palamisriskin lisäksi ainakin DNA-vaurioiden korjaamiskyky parempi kuin tyypeillä I-II, ja ihosyöpäriski siten vähäisempi, mutta kyllä sinnekin muistijälkiä jää. Verinahan kollageenin vauriot (valovanheneminen) eivät kuitenkaan parane, joten ryppyyntymistä kyllä tulee tapahtumaan.”
Kysymys: Jos yleisen tutkimustiedon mukaan UV-säteily on voimistunut niin paljon, että suojakertoimen tulisi olla vähintään 30, miksi sitä pienemmillä suojakertoimilla varustettuja voiteita valmistetaan? Millä motivaatiolla minun tulisi vaihtaa korkeampiin suojakertoimiin, jos en pala kertoimella 8?
Rantanen ja Hannuksela vastaavat, ettei UV-säteilyn määrä itse asiassa ole juuri voimistunut. Otsonipitoisuus laski 1990-luvulla, mutta on nyt taas nousussa.
Rantanen sanoo, että suojakerroinsuositusten muuttumisen takana on enemmänkin aurinkosuotimien ja aurinkotuotteiden paraneminen sekä tieto siitä, että ihmiset käyttävät tuotetta vain 1/4 - 1/3:n siitä paksuudesta, mitä tuotteen kerrointa määrittäessä on käytetty. Hyvin ruskettuva ihotyyppi pärjää matalallakin kertoimella, mutta vähemmän vaurioita (kuten ihon vanhenemista) syntyy korkeammilla kertoimilla.
Hannuksela toteaa, että jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin. Oletan, että hän tässä viittaa ihon palamiseen, eikä UVA-säteiden vanhentaviin vaikutuksiin.
Päivi Kousa vastaa, että suojakertoimen valintaan vaikuttaa oma aurinkoihotyyppi sekä UV-indeksi. Näin ollen myös alempien suojakerrointuotteiden valmistus on perusteltua. UV-suojan tarve vaihtelee ihon ruskettumiskyvyn ja maantieteellisen alueen mukaan, esimerkiksi korkean UV-indeksin maissa on viisasta suurentaa kertoimia.
Jos iho voi hyvin suojakertoimella 8, ei ole tarvetta vaihtaa korkeampiin lukuihin. Kousa neuvoo kuitenkin miettimään suojausasiaa ihon vanhenemisen näkökulmasta. Ylenpalttinen aurinkoaltistus korkean UV-indeksin alueilla tulee näkymään ihossa vanhempana. Kohtuus on siis tässä asiassa taikasana.
Kousa painottaa, että lain mukaan ei saa myydä sellaista kosmetiikkaa, jolla terveys vaarantuu. Ihmisellä on itselläänkin vastuu omista auringonottotottumuksistaan. ”Jollekin riittää suojakerroin 8, ja sellainen henkilö, joka on valinnut suojakertoimen 8 ja palaa silti, on tehnyt väärän valinnan. Tarve on yksilöllinen, aina yksilöllinen.”
Kysymys: mitä eroa on suojakertoimellisilla päivävoiteilla ja aurinkovoiteilla?
Tässä asiassa kaikki kolme asiantuntijaa ovat selkeän yksimielisiä; ei mitään käytännön eroa. Jos suojakerroin päivävoiteessa ja aurinkovoiteessa on sama, ne antavat yhtä hyvän suojan UV-säteilyä vastaan. Ero on imagollinen ja koostumuksellinen. Rantasen mukaan päivävoiteissa on miellyttävämpi koostumus ja enemmän vesiliukoisia suotimia.
Kysymys: Mitä tarkoittaa Syöpäjärjestön sivulta poimittu lause: ”Oikein käytettynä voiteet voivat estää palamisen, mutta UV-säteilyltä ne eivät suojaa, eikä niillä voi pidentää auringossaoloaikaa.”
Hannuksela arvelee, että maininta lienee jäänne menneiltä vuosilta. ”Jos suojavoide sisältää vain UVB-suojan, voi UVA:ta saada haittaavia määriä. Nykyisin kaikissa voiteissa taitaa olla molemmat suojat.”
Rantanen ja Kousa eivät myöskään täysin ymmärrä, mitä neuvolla halutaan sanoa. Kumpikin sanovat, että voiteista saa suojaa, mutta mikään voide ei luonnollisestikaan anna totaalisuojaa. Kousan mukaan ”Suurimmalla kertoimella 50+ tarkasti rasvattu kroppa on liki sataprosenttisesti suojattu jonkun aikaa, kunnes UV-suoja-aineiden teho pikkuhiljaa laskee”.
Tapio Rantanen antaa myös näkemyksensä amerikkalaisista aurinkovoiteista. Hän kertoo, että amerikkalaiset voiteet ovat paljon eurooppalaisia huonompia, koska FDA (US Food and Drug Administration) ei ole aikoihin hyväksynyt uusia tehokkaampia ja turvallisempia suotimia, joita Euroopassa ja Australiassa on ollut käytössä jo pitkään. Muutama viikko sitten FDA antoi ohjeistuksen, jonka mukaan ilman kunnon UVA-suojaa olevissa tuotteissa pitää mainita, että ne suojaavat ihoa palamiselta, mutta eivät ihosyöviltä tai valovanhenemiselta. Euroopassa noudatetaan yleisesti EY-komission vuoden 2006 ohjetta, jonka mukaan tuotteen UVA-suojan täytyy olla vähintään 1/3 UVB- eli palamissuojakertoimesta.
* * *
Luulen, että näillä tiedoilla jatkan entisiä auringonottotottumuksiani. Olen jo niitä viime vuosikymmenellä fiksummiksi muuttanutkin, kuten aurinkokylpyjen ajoittaminen pääsääntöisesti kello 16:n jälkeen. Korkeampaa suojakerrointa en katso edelleenkään tarvitsevani. :) Uskon, että haluni päivettyä kesäisin on joka tapauksessa pienempi paha, kuin se, jos vaikka tupakoisin.
Voi olla, että kuitenkin nostan kasvovoiteen suojakertoimen sinne viiteentoista. Ja myönnän, että tähän vaikuttaa Tapio Rantasen suosittelu korkeammasta suojasta kasvoille. Vaikka en ole tähänkään mennessä auringossa rypistynyt, niin ehkä voisin tämän verran tulevaisuutta ajatella. 15 tuntuu aika hyvältä kompromissilta. Ja päivetynhän minä loppujen lopuksi silläkin, mutta vain hitaaaaaaammin. Malttia, Sanni, malttia. :)
Suuret kiitokset asiantuntijakolmikolle. Tänään olemme taas vähän viisaampia!
Uusi oranssi huulipuna in action.
Estee Lauder All-Day Lipstick Coral Tangerine.
Ja taas. Kuvien sävy laimeni puolella niiden latauduttua WordPressiin. >:-(
Aloin jo epäillä omaa näköäni, ja testasin ottaa kuvakaappauksen blogiin ladatusta kuvasta ja Photarissa avatusta kuvasta rinnakkain. Tässä ero:
Mitä ihmettä? Miten kuvakaapattu kuva ei laimennukaan WordPressiin ladattaessa? Miten jpeg-tiedosto kuvakaappauksesta voi olla latauksen jälkeen uskollisempi alkuperäisen kuvan väreille kuin lataus itse alkuperäisestä tiedostosta?? Selittäkää tämä joku mulle.
Voi huokaus. Mun pitää sitten näköjään alkaa tekemään meikkikuvistani kuvakaappaukset tästä eteenpäin, että väreistä saa jotain tolkkua.
Alempi kuva on kuin auringossa haalistunut versio ylemmästä. Tosin kuvakaappaus-version huulet ovat hitusen punaisemmat kuin alkuperäisessä.
Kuin kaksi eri huulipunaa. Way to go, WordPress!
Aikas kiva huulipuna joka tapauksessa. Tällaista oranssia mulla ei ole ollutkaan, vaikka muuten olen kuolaillut oransseja huulipunia jo kohta kaksi vuotta.
Lähti kuitenkin samantien salaattilounaan mukana, joten all-day lipstickistä ei voida puhua.
Benecos Baked Colour -luomiväri Amazing. U-P-E-U-S.
Amazing muistuttaa hyvin paljon MACin ihastuttavaa Shimmermoss-luomiväriä (vieressä vertailuna), mutta on luomella kymmenkertaisesti intensiivisempi. Shimmermoss joutuu nyt luovuttamaan paikkansa vihreäturkoosien luomivärieni suosikkina, ja ykköseksi ampaisee Amazing. Nämä Baked-sävythän muuten levitetään kosteina, kuivana sävy ei oikein toimi.
Ja nyt mua ärsyttää ihan mielettömästi, kun kuvien väri-intensiteetti laimentui puoleen ladattuani kuvat WordPressiin. Sama juttu oli jo kynsikoristelukuvissa, IsaDoran oranssi lakka on blogikuvissa paljon miedompi kuin koneella. En tajua miksi näin tapahtuu.
Mutta kuvitelkaa kuvassa näkyvät sävyt erittäin syvinä, hohtavina ja UPEINA. :) Koko luomella Amazing, kulmaluulla REvlonin Frosty White ja rajaukset Indeliblen Oceanic-geelieyelinerilla.
Kasvoilla mikäs muu kuin mineraalimeikki (Lily Lolo In The Buff + Couleur Caramel 823 -sekoitus) ja poskilla MACin Joyous.
Tänään klo 19.00, kun pääsen töistä, alkaa kuuden viikon LOMA!!! Lomalomaloma. Kuinka olenkaan tätä odottanut...! Karistan kaupungin pölyt jaloistani ja palaan kotiin vasta elokuussa. Blogi tulee heinäkuussa hiljenemään mahdollisesti kokonaan, mutta saa nähdä tuleeko joitain rästipostauksia naputeltua jonain sadepäivinä. :)
Tämäkin päivä piti sitten kokea. Mr. Karkkipäivä soitti eilen hilpeänä, ja kertoi käyneensä ostoksilla Lushissa. Siis itselleen.
Tämä on oikeasti meidän perheessä jo sillä asteikolla, että "hell freezes" ennenkuin Mr ostaa itselleen jonkun kasvovoiteen. Mutta niinpä vain tapahtui. Ja vielä Lushissa, of all places..! (Ilman että helvetille kävi mitään...) Saatatte muistaa herra Karkkipäivän aatoksia ihonhoidosta Mies Hoitoon! -postauksesta, jossa mies lähetettiin kosmetologille vuosihuoltoon.
Mr. Karkkipäivän ostoskassista löytyivät sitten seuraavat tuotteet: partavoide Prince ja kosteusvoide Imperialis. Partavoiteen saatan vielä jotenkin ymmärtää, mutta kasvovoide? "Onko sulla iho sitten vihdoin alkanut kuivua?", kysyin. "Joo, jotain sinne päin", mies sanoi.
No, ovathan nämä pakkaukset mustanpuhuvine värimaailmoineen itse asiassa aika miehisiä, mutta itse kauppa... Ihan hullua kuvitella mun kovanaama-misteri tuonne karkinväriseen myymälään...! ^_^
Itselleen shoppailevat miesasiakkaat lienevät erikoisuus myös Lushin henkilökunnalle. Miehekettäni palvellut neitonen vaikutti hämmästyneeltä miehen kertoessa, että etsi voidetta itselleen. Mies oli sitten tyytyväisenä selittänyt, että häntä on kotona koulutettu ymmärtämään kosmetiikan tarpeellisuuden päälle. Lopulta hän oli myös kertonut, että "Tyttöystäväni kirjoittaa sitä Karkkipäivä-blogia." (**LIEVÄN NOLO!!**) Mutta terveisiä vaan sinne Citykäytävän Lushiin, hyvät tuotteet olitte äijälle löytäneet. :)
Imperialis-voide vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että taidan itsekin sitä vähän kokeilla. Lushin sivuilla kerrotaan, että:
"Imperialis on ennen kaikkea sekaiholle - tosin, koska se sopii sekä kuivalle että öljyiselle ja aknesta kärsivälle iholle, se käy oikeastaan melkein kaikille. Se sisältää kuninkaallista tiikerinliljaa sekä yrttejä kuten mustaseljauutetta, tuoksuorvokkiuutetta sekä mäkikuismaa. Mäkikuisma rauhoittaa tulehduksia ja sen sanotaan karkoittavan pahoja henkiä!
Sekaiholle sopivimmaksi Imperialiksen tekee laventelin eteerinen öljy. Laventeli tasapainottaa ihon talintuotantoa. Siis mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että laventeli saa kuivan ihon tuottamaan lisää talia, ihon omaa kosteusvoidetta, ja öljyisellä iholla laventeli hillitsee talin liikatuotantoa. Ei hullumpaa!"
Inci on siitä mielenkiintoinen, että vesi on vasta kolmantena (!). En muista, että olisin koskaan nähnyt moista voideinciä. Ensimmäisenä on laventeliuutetta, toisena ukontulikukkauutetta ja kolmantena appelsiininkukkavettä. Jännä!
Itsehän en ole edelleenkään käyttänyt yhden ainutta Lushin tuotetta, vaikka kiinnostusta kyllä löytyisi. Täytyy vain hyväksyä se asia, että yksi elämä on liian lyhyt kaikkiin houkutteleviin kosmetiikkamerkkeihin tutustumiseen...! :)
