Sarjassamme "halpaa ja hyvää budjettiruokaa" - haluan tänään jakaa yhden viime viikkoisen lempiruokani. Ja perään tulee muutakin jaarittelua ruokavaliokokeilun tiimoilta. :)

Pakasteseiti annospaloina. Tuo monen ylenkatsoma tuote, tonnikalaakin "halpiksempi" kalaruoka. Mauttomat, rasvattomat kimpaleet joiden ulkonäkö ei juuri ruokahalua herättele. Mutta hyvin maustettuna nuo kalpeat kuutiot muuttuvat mitä parhaimmaksi arkiruoaksi :)

Olen aikaisemmin jakanut kolme suosikkiohjettani pakastekalan käyttöön täällä. Nyt vuorossa ohrasta, valkosipulista ja yrteistä makupalettinsa kokoava superarkinen mutta supermaukas seiti-wok.

En ole jostain syystä aiemmin käyttänyt seitiä wokissa, mutta sehän sopii sinne vallan mainiosti. :) Miksipä ei sopisi?

Valkosipulinen ohra-seiti-wok

pakasteseitiä

paprikaa

parsakaalia

kukkakaalia

vihreitä papuja

kesäkurpitsaa

keitettyä ohraa

kookosrasvaa paistamiseen

oliiviöljyä + murskattua valkosipulia + ripaus yrttisekoitusta

kalan paistamiseen suolaa ja pippuria

Kuutioiden sijaan käytin seitiannospaloja (sulatettuja), jotka revin pienemmiksi könteiksi. Paistoin kalat ensin pannussa pienessä määrässä kookosöljyä, maustoin suolalla ja pippurilla ja siirsin syrjään.

Tykkään paistaa kalan erillään kasviksista koska kala kypsyy eri ajassa kuin kasvikset. (FitFarmilta oppimani vähäöljyinen paistotapa: pannuun suditaan minimaalinen rasvapinta öljytyllä pullasudilla.) Kookosrasvalla on muuten rooli myös maun antajana tässä ruoassa: vaikka rasvaa on todella niukasti, se tuo wokkiin vienon, jännän kookoksen ailahduksen. Jos et pidä kookosesta niin valitse rypsiöljy.

Seuraavasta voi valita oman mieltymyksensä tai tilanteensa mukaan vähärasvaisen tai runsaampirasvaisen valmistusvaihtoehdon:

1) Runsaampirasvainen: kaada pannuun öljyä ja wokkaa kasvikset ja keitetty ohra tavalliseen tapaan.

2) Vähempirasvainen: höyrytä kasvikset ensin semikypsiksi ja lisää ne kuivaan tai niukasti pullasudilla rasvattuun pannuun ja ruskista. Tällä metodilla pannu ei juuri enää kypsennä kasviksia, tuo vain väriä, joten niitä ei tarvitse pitää pannulla kauaa --> eivät pala niin herkästi pannuun kiinni vähässä rasvassa.

Lisää wokkiin kala ja oliiviöljy-valkosipuli-yrttiseos kun kasvikset ovat saavuttaneet toivotun ruskistustason. Kun valkosipulia ei paista vaan lisää murskattuna valmiiseen ruokaan, saa ruokaan voimakkaamman valkosipulin maun paljon vähemmällä valkosipulin määrällä. Paistaessa on myös aina palamisen vaara - palanut valkosipuli ei maistu kovin hyvältä ;)

Pyörittele wokin ainekset valkosipuliyrttiseoksessa ja kaada annos lautaselle. Ja ei kun syömään. Annokseen voi käyttää listaamieni kasvisten sijaan mitä tahansa vihanneksia, valitsemalla jonkun valmiin pakastevihannessekoituksen saat halvimman mahdollisen aterian. :)

Toinen herkkuwok: paistettua tofua, katkarapuja, ohraa, kasviksia ja kananmunaa.

*

Ruokavaliokuulumiset. Olen edelleen voinut hyvin ja kroppa alkaa tottua uuteen ruokarytmiin. Liikunnan suhteen en voi vielä raportoida mainittavia muutoksia suoritustehossa. Olen *ehkä* jaksanut juosta vähän paremmin, mutta mitään joulun ajan "taatelikakkutankkauksen" superenergisiä lenkkikokemuksia ei ole toistaiseksi ollut.

Ruokavaliotani hienosäädettiin kuluneella viikolla jälleen. Vaikka proteiinin osuus korostuu FitFarmin Mikon laatimassa ruokavaliossa, todettiin määrän olevan turhan yläkanttiin (joinain päivinä jopa 185 g..!) ja sitä vähennettiin aterioilta reiluhkosti. Samalla rasvaa lisättiin jo toistamiseen, ja nyt minulla on "lupa" kaataa aamukahviinkin taas pikkuinen liraus kermaa! ^_^ Milloinhan voin toivottaa tervetulleeksi kypsytetyn juuston..?

Olen kovasti kaivannut salaatteihin rouskuvaa tekstuurilisää ja kysyin, eikö osaa päivän öljystä voisi korvata siemenillä. Se oli mahdollista.

Itse asiassa: mikä tahansa aterioiden monipuolistaminen ja muokkaus alkuperäisestä rungosta on mahdollista. Kunhan pysyttelee suunnitelman mukaisissa makroissa.

Ensimmäinen ravintolaruoka-annos kolmeen viikkoon: Rosson papupyörykät

Miksi sitten ruokavalio oli alun perin niin joustamaton ja vaihtoehdoton?  Siksi, että yksinkertainen, muutamiin perusraaka-aineisiin pohjautuva ateriarunko on helpoin - ja myös kustannustehokkain - tapa tehdä ruokavaliosuunnitelma. Säätäminen on mahdollista eikä pilaa onnistumista, mutta monipuolisempien vaihtoehtojen sisällyttäminen tarkoittaisi paljon enemmän työtä. Aika on tunnetusti rahaa, ja jos tuloksiin päästään vähemmälläkin ajankäytöllä, niin... ;) Valmennusyritykselle on tehokkainta rakentaa ruokavalio tietyn sabluunan mukaan, jota sitten lähdetään asiakkaasta ja valmentajasta riippuen muokkaamaan.

Ja kuten lukijani Tiia edellisen ruokapäivityksen kommenteissa osuvasti kirjoitti, yksinkertainen ateriarunko ilman kikkailuja mahdollistaa sen, että kaikenlaiset henkilöt, nekin joille "ruoan laittaminen" on aiemmin tarkoittanut lisää-vain-vesi -pakkauksen avaamista ja sisällön laittamista mikroon tai uuniin, osaavat noudattaa ruokavaliota eivätkä lannistu jo ensimetreillä liian haastavaksi kokemansa reseptin edessä.

Lounasseuralaisen söpöt kissakynnet :)

Mielestäni on ihan perusteltua kritisoida tämän tyyppistä ruokavaliota tai ravintovalmennusta siitä, että se ei opeta henkilölle kokonaisvaltaista terveellistä elämäntapaa johon kuuluu myös luovuus, joustavuus ja kyky soveltaa, jolloin terveelliset tavat jäävät myös kestäviksi tavoiksi. Mutta ymmärrän myös "kiveen hakatun" ruokavalion edut ja perustelut tietyissä tilanteissa.

Ja kuten todettua - yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle. Olin tänään lounaalla Charming Nails -Tainan kanssa, jolle "Jutta-konsepti" sopii ja hänelle tarkkaan rytmiin ja samoihin raaka-aineisiin sopiva ruokailurytmi on mitä mielekkäin. Tainan mielestä minun ruokavaliotani olisi hauska ja helppo toteuttaa.

Kokeilun myötä huomaan oppivani paljon eri ruokien ravintoainepitoisuuksista. Olen tiennyt, että siemenissä ja pähkinöissä on paljon proteiinia, mutta enpä olisi tullut ajatelleeksi, että kuvan salaatin päälle ripotellussa hyppysellisessä kurpitsansiemeniä on esimerkiksi jo 2,5 g proteiinia. Siemennäkkärini ovat siis todennäköisesti ravintoarvoltaan aivan mielettömiä proteiinipommeja. :)

Siemenet ovat hyvä esimerkki siitä, miten ruoka-aineiden vaihtelu ja korvaus ruokavaliossa vaikuttaa makrojen suhteeseen: vaikka siemenet ja pähkinät sisältävät paljon rasvaa, öljyn korvaus niillä lisää myös proteiinin määrää. Jos ottaisin koko päivän sallitun rasvamäärän siemeninä ja pähkinöinä, minun tulisi vähentää tuntuvasti kalaa, rahkaa tai muita proteiinin lähteitä.

Lopuksi: matkustaminen tarkoittaa tätä nykyä sitä, että neljännes matkalaukusta täyttyy ruokavalion ylläpitoon kuuluvalla "rekvisiitalla": on pakattava heraproteiinia, hiilarinlähteitä, jos jonkinmoista lisäravinnetta ja vaaka. 

On tämä kyllä... ^_^

P.S. Ensi viikolla luvassa kaipaamaanne asiantuntijanäkökulmaa: haastattelussa terveystieteiden maisteri / ravitsemusterapeutti. :)

Nyt on aika perusteellisemmalle ruokavaliokuulumisten päivitykselle. Ensimmäisen viikon heikot energiat ja heittelehtivät mielialat ovat onneksi vaihtuneet huomattavasti parempaan olotilaan, ja kuluneella viikolla olo on ollut kaiken kaikkiaan normaali. Tila saatiin tasapainotettua lopulta hyvin pienellä korjausliikkeellä, josta kerron pian. On tämä kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. :)

Kuvituksena uuden ruokavalioni annoksia.

Lohi-feta-salaatti tattarinuudeleilla

En tiedä pitäisikö näiden kokeilukuulumisten yhteyteen aina liittää linkki projektin taustoja valottavaan postaukseen, etteivät uudet postauksiin eksyvät lukijat luule että kyse on laihdutuksesta, kuten joku teki edellisissä kommenteissa tilannetta tuntematta. Ei kuitenkaan ehkä jaksaisi joka kerta selittää alusta saakka mistä valmennuksessa on kysymys.

Minulle rakennettu uusi ruokavalio vastaa energiamäärältään samaa tasoa mitä olen tottunut vhh:lla syömään. Mistään kitudieetistä ei siis ole kysymys, vaikka ekan viikon tuntemukset saattoivat tällaiseen johtopäätökseen houkuttaakin.

Kun kyseessä on kokeilu, jossa vhh:lle tottuneen henkilön ruokavalioon lisätään hiilihydraatteja, tuntuisi helpolta selittää ensimmäisen viikon oireita nimenomaan hiilareilla. Kuitenkin uskon itse, että merkittävin vaikutus olotilaan oli rasvan vähentämisellä, ei hiilarin lisäyksellä. Kun kroppa on tottunut saamaan yli 60 prosenttia päivän energiatarpeesta rasvan muodossa ja adaptoitunut käyttämään rasvoja ensisijaisena polttoaineena, on sille selkeä shokki kun tämä suhde muutetaan kertalaakista.

Rahka-raejuustosekoitus marjoilla ja manteleilla

Lisäksi heikkoon energiatasooni vaikutti ratkaisevasti se, että yksi päivän aterioista (vaikkakin kooltaan pienin) jäi toistuvasti syömättä, koska se ei yksinkertaisesti mahtunut päivän tunteihin (ja aterioitahan ei saanut ekalla viikolla yhdistää). Alkuperäinen, viisijakoinen ateriarytmi ei kerta kaikkiaan toiminut minulla.

FitFarmin Mikko arveli, että ensimmäisen viikon olotilaani olisi selittänyt se, että uusi ruokavalio on potkaissut aineenvaihduntani kunnolla käyntiin. Kiihtynyt aineenvaihdunta puolestaan johtaisi voimistuneeseen nälän tunteeseen. En ole ihan varma kuulostaako tämä minusta uskottavalta ja todennäköiseltä selitykseltä, mutta mitäpä minä aineenvaihdunnan monisyisestä toiminnasta lopulta tiedän.

Kuten kerroin aiemmin, en saa avata ruokavalioni raaka-aineiden tarkkoja määriä ja makrojakoa, mutta itse raaka-aineista saan kertoa. Sekä sen, että makrot eivät mene ns. virallis-terveellisen suosituksen mukaisesti.

Katkarapu-leipäjuustosalaatti kvinoalla

Hiilareista - ruokavalioni on edelleen tällä hetkellä vähähiilihydraattinen. Vhh-ruokavalion rajaksi määritellään usein 100 g hiilihydraattia, eli kun syö sen verran tai alle hiilareita vuorokaudessa on niin sanotusti vhh:lla. Minun hiilihydraattitasoni ennen kokeilua on ollut kutakuinkin luokkaa 30-50 g vuorokaudessa, nyt se on välillä n. 56 - 100 grammaa, riippuen siitä onko päivässä salitreeni vai ei (salipäivälle on enemmän hiilareita kuin juoksu- tai lepopäivälle). Pääaterioiden hiilihydraattimäärä on vakioitu, mutta muuten valitut kasvikset ja esimerkiksi se, syökö rahkaa vai raejuustoa, vaikuttavat hiilihydraattien kokonaismäärään.

Eli, vaikka "triplasti enemmän hiilaria treenipäivänä" kuulostaa ilmaisuna dramaattiselta, on nykyinen hiilaritaso edelleen matala virallisiin suosituksiin ja etenkin siihen nähden, mitä perinteisesti on totuttu pitämään liikuntaa harrastavalle sopivana hiilarimääränä.

Ohrasta on muodostunut minulle kaurapuuron ohella mieluisin hiilarin lähde. Kvinoakin on helppo raaka-aine koska se ei maistu oikein miltään ja sujahtaa ateriaan kuin ateriaan muuttamatta sen makua. Ohrassa on jännän paahteinen, pähkinäinen maku ja miellyttävä purutuntuma. Tattaripasta taas on tylsähkö ja neutraali.

FitFarmin ruokavalioita moitittiin aiempien postausten kommenteissa ankeiksi ja rajoittaviksi. Minulle tehty ruokavalio ei ole lainkaan ankea, vaikka tietenkin rajoittaa tiettyjä asioita. Enemmän kuin lautasen sisällön, näen FitFarm-konseptin ruokavaliossa itselleni haasteellisimpana rytmiin ja aterioiden kokoihin liittyvän tarkkuuden ja, noh, joustamattomuuden.

Eri tyylinen ruokailu sopii erilaisille ihmisille. Jonkun elämäntyyliin sopivat tiettyihin kellonaikoihin niitatut ruoka-ajat, mutta minulle tällainen syöminen on epäluonnollista. Yksinkertaisen filosofiani mukaan ihmisen on hyvä syödä silloin kun on nälkä, ja syödä itsensä aterialla riittävän kylläiseksi, siten että on hyvä olo. Terve ja tasapainossa oleva keho kyllä kertoo oikean kylläisyystason. Tuntuu luonnottomalta katsoa paperista paljonko pitää syödä ja jättää kylläisyystaso vajaaksi tai päin vastoin ahtaa itseensä väkisin lisää, vastoin kehon omia signaaleja.

Mutta tämä on määräaikansa kestävä kokeilu ja sen nimissä pystyn mainiosti syömään näinkin. Ei ongelmaa, etenkään nyt kun energiaepätasapaino saatiin korjattua. :)

Lohisalaatti ohralla

Myönnän, että tarkoista paperiruokavalioista voi olla hyötyä tilanteissa, joissa henkilön keho ei ole terve ja tasapainossa (esim. runsas yli- tai alipaino). Jos henkilölle on ylipäänsä vaikea hahmottaa ruoka-aikoja ja tulee naposteltua jotain vähemmän terveellistä pitkin päivää, tai päinvastoin ei syö juuri mitään, voi tarkka ateriakoko ja -rytmi olla tärkeä ja hyödyllinen väline terveyttä ylläpitävän syömisen omaksumisessa.

Viime maanantaisessa valmennustapaamisessa ruokavaliotani hienosäädettiin. Viisijakoinen ateriarytmi muutettiin nelijakoiseksi, ja aamiaista suurennettiin. Lisäksi ruokavalioon lisättiin (tai pitäisikö sanoa palautettiin) vähän rasvoja. Nyt rasva on sallittua myös treenin jälkeisellä aterialla, joka minun tapauksessani on usein kaurapuuro.

Ensimmäisen version aamiaiseni. Varmasti monelle enemmän kuin riittävä, minulle ei.

Uusi aamiainen: ateriaan lisättiin soijajogurtista, heraproteiinista, marjoista ja pähkinöistä koostuva "smoothie". Se näyttää pieneltä mutta toi aamiaiseen suhteellisesti paljon lisäenergiaa ja oli juuri se tarvittava lisä jonka ansiosta pysyn nyt kylläisenä lounaaseen saakka. Lisäksi sain tonnikalalle vaihtoehdon: saan korvata sen leipäjuustolla jos mieli tekee.

Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista), se vaikuttaa koko loppupäivän energiatasoon. Aamiaiseni on edelleen kalorimäärältään pienempi kuin vhh-aamiaiseni, mutta täysin riittävä.

Minulle on vakiintunut tapa syödä lounas treenin jälkeen iltapäivällä, ja päivän toinen pääateria vasta myöhemmin illalla, seitsemän - kahdeksan aikaan. Tästä on nyt pitänyt luopua. Uudessa ruokavaliossani pääateriat on sijoitettu treenin ympärille, eli lounas on syötävä ennen treeniä ja päivällinen sen jälkeen puolentoista tunnin sisällä. Koska minulla on kuntosalilleni päiväjäsenyys eli minun on oltava sisällä viimeistään 15.30, se sanelee suoraan mihin aikoihin minun on päivän pääateriat syötävä.

Vanha tai ns. vhh-ruokailurytmini piti sisällään kolme pääateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen. Välipalaa en syönyt päivittäin, vain silloin kun kroppa viesti sellaista tarvitsevansa.

Kahvin juon erillään aamupalasta, se on tapa josta en luovu. Hyvän soijalatten aromeista nautiskelu hitaasti, juoman lämmön levitessä kehoon on minulle jopa vähän meditaatioon verrattavissa oleva aamurutiini. Ruoka ei kuulu siihen hetkeen.

Mistä aineksista ruokavalioni nyt koostuu?

Kasvikset, marjat ja hedelmät: kaikki sallittuja, poislukien juurekset (ainoa sallittu on bataatti, se lasketaan hiilarin lähteisiin)

Proteiini: kala, tofu, katkaravut, kananmunat, kypsentämättömät juustot (esim. leipäjuusto, feta, mozzarella, raejuusto), maitorahka, heraproteiinijauhe

Hiilari: kvinoa, ohra, kaura, tattari, bataatti

Rasvat: oliiviöljy, kookosrasva, pähkinät

Mausteiden käyttö on vapaata ja voimakkaiden mausteiden käyttöä jopa rohkaistaan, koska se tehostaa rasvanpolttoa.

Ainekset ovat siis korkeahiilarisia lähteitä lukuunottamatta samoja, joita syön muutenkin. Eli ei todellakaan mitään ankeaa, väritöntä "riisiä ja kanaa vihreällä salaatilla". Totta kai ruokavaliot räätälöidään aina asiakkaan tavoitteiden mukaan, ja joku laihdutusruokavalio näyttäisi varmasti raaka-aineidensa puolesta hyvin erilaiselta.

Muokatun ruokavalion puitteissa on nyt sallittua lisätä puuroon pähkinöitäkin ;) *huraa* MUTTA, ei tietenkään vapaasti vaan tarkasti päivitetyn rasvalisäyksen  mukaisesti. Kuvan annoksessa on itse asiassa liikaa pähkinöitä.

Pähkinöissä on valtavasti energiaa, niin paljon, ettei sitä välttämättä tajua vaikka luulee tietävänsä.

Esimerkiksi kuudessa makadamiapähkinässä on enemmän rasvaa, kuin treenin jälkeiselle aterialle sallittiin.

Ja, kuudessa makadamiassa on enemmän kaloreita kuin...

...kokonaisessa suippopaprikassa ja kourallisessa parsakaalia yhteensä.

.

Nykyisen ruokavalioni ulkopuolelle jää joukko lempiruokiani. Näitä ovat kypsytetty juusto, kookosmaito- ja kerma (kuten kaikki kermavalmisteet), pesto, siemennäkkäri sekä kaikki rasvaiset maitotuotteet kuten ricotta, kreikkalainen jogurtti ja rasvaa sisältävä rahka (heipat Lidlin ihanalle 4,3:lle...). Mikä poisjääneitä ruokia yhdistää? Jep, rasva. Ne sisältävät liikaa rasvaa sopiakseen FitFarmin käyttämän makrojakauman mukaiseen ruokavalioon.

Kun ennen esimerkiksi pyörittelin wokatut tai höyrytetyt ruusukaalit pestossa ja seesaminsiemenissä, nyt niiden päälle saa kaataa säädetyn tilkan oliiviöljyä. Parmesaanigratiinit, kermaiset sienikastikkeet, muhevat kookoscurryt ja raikkaat kermaviilikastikkeet ovat nyt jäähyllä. Ylipäänsä, FitFarmin ruokavaliossa kastikkeet ovat nou-nou.

"Kastikkeet, marinadit ym eivät kuulu kenenkään ruokavalioon", lukee firman yleisohjeistuksessa. Ymmärrän tämän kaupan valmiskastikkeiden ja -marinadien näkökulmasta, nehän ovat melkein pelkkää sokeria ja huonolaatuisia rasvoja. Mutta että kastikkeisiin pitäisi asennoitua noin ylipäänsä... Sotii täysin minun filosofiaani vastaan, joka korostaa ruoasta nauttimista. Nykyisessä ruokavaliossani ainoat kastikemahdollisuudet ovat oliiviöljy-viinietikka tai kermaton, pelkkään tomaattiin ja yrtteihin perustuva tomaattikastike.

Lohisalaatti kvinoalla (plus ohjeidenvastaista juustoa, mutta vähensin lohen määrää juuston energian verran ;))

Kuten todettua, kokeiluruokavalioni on kaukana ankeasta ja saan syödä hyviä, maukkaita aterioita. Ja lisää vapauksia ja vaihtoehtoisia tapoja koostaa ateriat on kuulema luvassa kun mennään valmennuksessa eteenpäin. En siis valita.

Kuitenkin: rentous, ilo, nauttiminen, spontaanius. Ne ovat asioita, jotka lähtökohtaisesti eivät kuulu tämän tyyppiseen ruokavaliokonseptiin. Tällaisessa ravintofilosofiassa korostuu ruoan merkitys välttämättömänä polttoaineena ja aterioiden muokkaaminen tiettyjen makrojen mukaisiksi on keino optimoida polttoaineen toivotut vaikutukset. Suhtautuminen on siis hyvin ei-tunteellinen.

Toisten elämäntyyliin tämä sopii: ruoka on ainetta jolla elää ja riittää, kun lautasella on tarvittavat vitamiinit ja energiaravintoaineet. Toisille lautanen taas on paljon muutakin kuin ravintoaineita.

Kaikki tavat syödä terveyttä ylläpitävästi ovat yhtä hyviä, oli se sitten saman kaavan mukaan tai rennosti nautiskellen ja varioiden. Välillä eri ruokatapojen noudattajien vain voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. :)

*

Loppuun kuriositeettina uudemmille lukijoille, tältä näytti ruokavalioideni ero viisi vuotta sitten kun vaihdoin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (tämän hetkinen, kokeilun sisältämä muutos ei ole mitään tähän verrattuna ;)):

Taulukko on kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta Ajatuksia ruokaremontista, jossa pohdiskelin vhh-elämäntapamuutoksen vaikutuksia.

Mun piti tehdä tilannepäivitys ruokavaliokokeilun etenemisestä vasta huomenna kun täysi viikko tulee täyteen, mutta just nyt fiilikset on sellaiset, että täytyy päästä vähän purkamaan kuormaa. Mieskään ei enää jaksa kuunnella.

Päivä 6 on menossa ja kokemus on ollut rankkuudessaan yllättävä. Yllättävä aivan toisella tapaa, mitä odotin. Toisin kuin valmennusohjelman ruokamäärillä olisi odottanut, mun energiataso on laskenut päivä päivältä: olo on heikko ja bensatankki huutaa punaisella, tälläkin hetkellä suunnilleen tärisen heikotuksesta. Lihakset huutaa lisää polttoainetta. Salilla olen jaksanut selvästi normaalia huonommin ja jotkut sarjat ovat jääneet puoleen tavallisista toistomääristä. Keskiviikkona meinasi koko treeni jäädä kesken koska oli niin valtava nälkä - ja takana kaksi ateriaa.

En tiedä paljonko minulle suunnitellun ruokavalion täsmällinen kokonaiskalorimäärä on, mutta omien laskelmieni mukaan sen pitäisi olla samaa tasoa kuin vhh-ruokavalionikin. Silti olo on kuin joku olisi koko viikon valuttanut minusta pois energiaa, kuin hana olisi jäänyt auki.

Ongelma on aterioiden energiajako joka poikkeaa täysin siitä mihin kroppani on tottunut, ja tietysti ateriatiheys ja niiden koostumus. Annos täyttää vatsan niin että viimeisiä haarukallisia pitää ihan tsempata koska ruoka vie vatsassa niin paljon tilaa - mutta jo tunnin kuluttua kylläisyyden tunne on haihtunut. Vatsa on edelleen täysi, mutta olo on ei-tyydyttynyt, energiavajainen. Kehossa on koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Se jokin on kenties rasva?

Etenkin aamiainen on ollut kropalle vaikeinta hyväksyä: se on niin vähäenerginen vhh-aamiaiseeni verrattuna että nälkä polttelee jo 20-30 minuutin kuluttua lautasen tyhjenemisestä. Laskin, että omassa vhh-aamiaisessani on ainakin puolet enemmän kaloreita kiitos juuston, siemennäkkärin ja kahviin lorautellun kerman. FitFarm-aamiainen ei pidä nälkää yhtään. Ainakaan tässä vaiheessa kun kroppa on vielä ihan sekaisin uudesta energia- ja ateriajaosta.

Oikeasti, tämä on samaan aikaan tosi mielenkiintoista ja tosi kamalaa. Olen nytkin niin pahantuulinen heikotuksen takia että piti laittaa klassista musiikkia kuulokkeisiin ja yrittää rauhoittua ja rentoutua etten olisi koko ajan märisemässä miehelle olostani.

Tästä pitäisi nyt sitten lähteä näillä energioilla vielä päivän juoksulenkille (treeniohjelman mukaan).

Kuvan puuro on muuten ohjeidenvastainen: siihen ei saisi lisätä pähkinöitä. Pähkinät kuuluvat toiselle aterialle eikä niiden paikkaa saisi vaihdella.

FitFarm-ruokavalion tarkat raaka-ainerajaukset ja -ajoitukset hämmentävät, ja niihin olen saamassa toivon mukaan selvitystä seuraavassa valmennustapaamisessa joka on jo huomenna.

Käsitän täysin, että kropalla menee aikaa tottua uuteen ruokavalioon, mutta tällaista energiatason laskua en silti odottanut. Odotin oireiksi ennemminkin turvotusta tai yleisesti raskasta oloa, mutta ne ovatkin loistaneet poissaolollaan. Vatsa ei ole ollut turvoksissa suuresta ruokamäärästä huolimatta. Hiilarit olen tällä viikolla ottanut kaurasta ja kvinoasta joita vatsani näyttää sietävän hyvin näin suurehkon portaan lisäyksenäkin. Ainakin toistaiseksi.

Äijän mielestä kokeilussa ei ole mitään järkeä, mutta itse olen "lieveilmiöiden" puitteissa entistä kiinnostuneempi siitä mitä kaikkea projektin kautta voi oppia ravinnon vaikutuksesta kehoon ja suorituksiin.

Ensi viikolla teen tarkemman yhteenvedon ensimmäisen viikon kokemuksista ja varmasti saan huomisessa tapaamisessa lisävalotusta siihen, miksi ruokavalio on rakennettu niinkuin se on.

Ihmiskoe-terveisin :),

Sanni

P.S. Söin äsken (ohjeiden vastaisesti) palan juustoa ja olo koheni heti <3 Taidan lähteä lempeälle kävelylenkille juoksun sijaan :)

Tänään se alkoi. Mun uusi ruokavaliokokeilu.

Ja tämä on todellakin haastavampaa kuin osasin varautua.

Taustat lyhyesti, vaikka kyllähän te nämä jo tiedätte :)

- Olen noudattanut 4,5 vuotta vähähiilihydraattista ruokavaliota

- Voin ruokavalion kanssa erittäin hyvin. Mutta:

- Aloitettuani juoksuharrastuksen jouduin myöntämään, ettei ruokavalio tue tätä liikuntamuotoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja siksi siis tämä kokeilu. Tarkoituksena ei ole vaihtaa kokonaan pois vhh:lta vaan lisätä hyviä hiilihydraattien lähteitä niin, että energiavarastot olisivat optimaaliset juoksun kannalta.

Valmennuspakettini ostin FitFarmilta, ja siihen kuuluu 3 kuukauden ravinto- ja treeniohjaus. Tarkoituksena on myöhemmin tänä vuonna käydä myös toisen lähestymistavan valmennus, sillä kiinnostuin vertailemaan eri tyyppisiä valmennustapoja. Olen nyt käynyt kummankin eri yrityksen valmentajan kanssa tapaamisessa, ja aloitan FitFarmilla.

Valmentajani FitFarmilla on Mikko Korpeinen.

Aloitustapaamisessa puhuimme siitä, millä tasolla olen hiilihydraatteja viime vuodet syönyt, ja hiilareita alettaisiin kuulema "ajamaan sisään" ruokavaliossani hyvin pienin askelin ettei kroppa mene ihan sekaisin.

Sain eilen ruokavalioni ja olin ihan monttu auki, tämäkö on "pienin askelin": hiilareiden määrä on treenipäivinä triplasti se mitä olen kohta viisi vuotta syönyt, ja treenittöminäkin päivinä tuplasti. Kyseenalaistin tämän, mutta minulle todettiin vain, että tällä lähdetään nyt kokeilemaan ja säädetään sitten jos kroppa reagoi ikävästi. No, Mikko on valmentanut satoja ellei tuhansiakin asiakkaita, joten mikä minä olen tähän murisemaan. Murina on oikeastaan sallittu vasta sitten, jos tulokset todellakin ovat huonot ja olo on kuukauden päästä ihan p*ska. ;)

Eli nyt siis vain kiltisti noudattamaan valmentajan ohjeita. Tästähän minä maksan joten pulinat pois ja kyseenalaistus-asenne kaappiin lukkojen taakse.

Kotiin päästyä ja ruokavalioon vielä hieman lisää perehdyttyäni alkoi seuraava haaste hahmottua: paperilla on ihan valtavasti ruokaa. Volyymillisesti valtavasti. Sopimus estää minua kertomasta ruokavalioni tarkkoja ainesosamääriä, mutta itse raaka-aineet saan kertoa ja sen, että aterioita on viisi päivässä. Senkin voin kertoa, että annoskoot ovat suunnilleen tuplat vhh-ruokavaliooni verrattuna.

Istuin tänä aamuna tuijottamassa ruokapaperia ja mietin, miten ikinä saan päivän aikana noin paljon ruokaa syötyä, ja noin tiheästi - ja jossain välissä pitäisi ehtiä salillekin.

Korostin tuossa juuri sanaa voolymi. Jep. Uusi ruokavalioni sisältää ruokaa enemmän volyymillisesti, mutta ei suinkaan energiallisesti vhh-ruokavalioon verrattuna. Vhh:ssa syödään paljon rasvaa esimerkiksi juuston, pähkinöiden ja öljyjen muodossa, uudessa ruokavaliossani rasvan määrä on tarkkaan kontrolloitu ja annoskoko on valtava hiilarin lähteen ja hurjan kasvisläjän ansiosta. Saadakseen saman määrän energiaa kuin pienestä palasta juustoa tai ruokalusikallisesta oliiviöljyä, täytyy syödä aikamoinen satsi kasviksia.

Katsokaapas tätä vertailua esimerkiksi. Tuollainen pieni juuston kyrsä on minulle suupala joka katoaa naamariin sen kummemmin asiaa edes rekisteröimättä. Saadakseni saman energiamäärän munakoisosta minun olisi syötävä sitä yli puoli kiloa! Voitte kuvitella että vatsassa on aikalailla erilainen täyteysaste pienen juustopalan tai puolen kilon munakoisolautasellisen jäljiltä.

Uusi ruokavalioni sisältää juustoa vain yhdellä aterialla proteiinin lähteenä. Muuten saan hyvästellä nuo täyteläiset herkut, joita olen tottunut käyttämään vapaasti pitkin päivää.

Lisää esimerkkejä ruoka-aineiden energiapitoisuuksista:

(Minulle vakkarivälipala.)

Öljyäkin lorautellaan vhh:lla ruokiin huoletta. Uudella ruokavaliolla ei.

Kuvat varmasti havainnollistivat, miksi vhh:lla on mahdollista saada enemmän kuin riittävästi energiaa pienemmillä annoksilla.

No, nyt nuo pienemmät annokset on hyvästelty ainakin seuraavan 3 kuukauden ajaksi. Tai sanotaan normaalin kokoiset annokset, uskoisin että melkein kenen tahansa peruspirkon silmään nuo FitFarmin pääaterioiden annoskoot ovat aika hervottomia. Treenin jälkeinen ateriakin piti syödä kahdelta lautaselta kun ei mahtunut yhdelle. Vatsani on tottunut kolmeen ateriaan päivässä, nyt olisi syötävä viisi - ja niitä jättiannoksia. Lähteeköhän tässä ihan vatsalaukku venymään... :D

Aamu alkoi mittailemalla eri ruoka-aineiden määriä päivän aterioille. FitFarmin ruokavalio on gramman tarkka. En itse ole yhtään innostunut punnitsemaan ruoka-aineita, toisin kuin jotkut ehkä luulivat induktion perusteella. Mutta induktio on vain lyhyt kahden viikon jakso kun taas normi-vhh:lla vaakaa ei tarvita mihinkään - juuri sekin on vhh:ssa minulle niin mieleistä. Saa syödä herkkuruokia miettimättä kaloreita tai annoskokoja. Nyt on vain opittava kokeilun nimissä tulemaan vaa'an kanssa kaveriksi.

FitFarm-ruokavalion aamiainen muistuttaa omaa lemppariaamiaistani sillä erolla, että öljyä tai rasvaa ei saisi juuri käyttää ja tonnikalankin on oltava öljytöntä. (Tämän aamuisessa oli vielä tonnaria öljyversiona. Mikko varmaan heristelee sormea mutta kaapeista vanhat varastot ensin pois.)

Aamiaiseen ei kuulu juustoa. Nyyh.

Tässä valmistuu päivän lounas, joka oli syötävä jo kello 12.00 (mielellään jo yhdeltätoista..!) että ehtii syödä kaikki päivän ruoat valveillaoloaikana.

Minulla on muutama valinnainen hiilihydraatin lähde: bataatti, kvinoa, kaura, ohra, tattari ja riisinuudeli. Tänään valitsin kvinoan, jota kätkin munakoiso-tomaatti-fetavuokaan. Pastan, riisin ja leivän pyysin jättämään ruokavaliostani pois, sillä ne ovat niitä "ikäviä hiilihydraatteja" joihin minulla on ollut riippuvuussuhde. Mieluummin otan hiilihydraatit jostain muusta kuin niistä lähteistä, joihin muodostuneesta addiktiosta niin taistelin päästäkseni eroon. Perunasta taas en ole ylipäänsä koskaan oikein välittänyt.

Mielenkiintoisesti, FitFarmin ravintoajattelun mukaan kasvikset bataattia ja perunaa lukuunottamatta eivät ole hiilihydraatteja, niitä ei siis lasketa aterioilla hiilariksi. Siksi saan vapaasti koostaa aterian kasvisosuuden mistä tahansa kasviksista, ja hiilarin lähde on erikseen. Aika jännä juttu. Etenkin, kun oli tarkoitus lisätä hiilaria päiviini pienillä portailla. Tottahan toki kasviksissakin on hiilihydraatteja, ja valituista vihanneksista riippuen aterioideni kasvisosuus tuo päivään 20 grammaakin lisää hiilihydraatteja varsinaisen hiilarin lähteen päälle. Mikä on todella paljon kun miettii, että elimistöni on tottunut noin 30-40 gramman vuorokausihiilihydraattimäärään.

Saas nähdä mitä mun kroppa tästä tykkää.

*

Tällä hetkellä, kello 17.30, on kolme päivän viidestä ateriasta syötynä. Plus palautusjuoma. Vielä olisi smoothie + manteliannos sekä maitorahkasta ja marjoista koostuva iltapala jäljellä. Olen aivan kylläinen. Mikko sanoi, että vedät iltapalan sitten vaikka kymmeneltä ennen nukkumaanmenoa. Eiiih.... Kaikkeen sitä lähtee mukaan.

Mutta kyllä tämä läpi vedetään :)

Väliaikaraportteja seuraa.

Täytän tänään kolmekymmentäseitsemän vuotta ja minulla on hyvä olo! :)

Ikääntyminen on kiinnostava taival, johon kaikeksi onneksi ei välttämättä liity vanheneminen sanan ikävässä merkityksessä, kuten tuossa joku aika sitten juteltiin. Vuodet karttuvat, sitä ei voi estää, mutta missään ei sanota että mielen täytyisi muuttua tai olemuksen vakavoitua.

Kauneusbloggaajana huomaan seuraavani ikääntymisen merkkejä ihan eri tavalla kuin tekisin ilman blogia. Olen kuvannut itseäni blogiin viikottain viimeiset kohta seitsemän vuotta, ja tämän kautta tulee väkisinkin tarkkailtua itseään tarkemmin kuin ehkä keskivertoihminen. Kuviin dokumentoituvat syvenevät uurteet, oheneva iho, kasvoille piirtyvät läiskät, silmäluomien veltostuminen ja jopa ihon sävyn ympärivuotinen tummuminen.

Olen iässä, jossa kronologisen ikääntymisen merkit kiihtyvät joka vuosi. Jossain vaiheessa ajattelin, että asian seuraaminen olisi masentavaa, mutta nyt yhä lähemmäksi neljän kympin rajapyykkiä lipuessani voin todeta, että ei se olekaan. Ruttuja ja pigmenttiläiskiä enemmän minussa aiheuttaa melankoliaa elämän kuluminen. Elämä on niin hauskaa että täällä viettäisi mielellään vielä 100 vuotta. <3

Minä olen 37-vuotias joka:

* Innostuu helposti vaikka mistä eikä osaa kätkeä sitä

* Ei osaa piilottaa muitakaan tunteitaan

* Ei ole oppinut näin monen vuoden aikana laittamaan hiuksiaan eikä enää piittaa siitä

* On nuorempana samaistunut Daria Morgendorfferiin mutta nykyään enemmän johonkin myönteisempään hahmoon

* Kokee arvot kuten terveys ja läheisten hyvinvointi tärkeämpinä kuin minkään muun

* On iloinen kun ympärillä on iloa

* On vieläkin yhtä hulluna shampoiden ja hoitoaineiden fiilistelyyn kuin 13-vuotiaana

* On todennäköisesti lapsellisempi kuin 16-vuotiaana :)

Kuvitus aiheuttaa varmaankin taas jotain porua. Kroppaansa esittelevä on aina liian laiha, liian läski tai liian omahyväinen. Minä en ole mielestäni mitään noista, vaan tasapainossa itseni ja kaveri kroppani kanssa. Komplekseja ja ahdistuksia liittyy jokaisen naisen ja miehen elämään ja kasvuun, ja jos jossain vaiheessa voi todeta olevansa itsensä kanssa ihan sujut niin se on minusta hyvä juttu ja sen voi näyttää olematta itsetunto-ongelmainen huomion kerjääjä.

.

37-vuotias Sanni on tällä hetkellä matkalla Ahvenanmaalle jossa juhlii viikonloppuna omia ja sisarensa synttäreitä tunnelmallisessa Björnhufvudissa. Tämä Sanni harkitsi pitkään koneen jättämistä Tampereelle.

37-vuotias bloggaaja-Sanni taas on revetä innostavien blogijuttujen keskellä ja haluaisi kirjoittaa vaikka heti jutut Korresin voiteista, Uoga Uogan meikeistä, juureksista, Tallinnan lukijamatkasta, ravinto- ja liikuntavalmennuksen etenemisestä, Idunin persikkaisesta luomiväristä, EkoPharman puhdistusvaahdosta, RMS Beauty -tuotteista, vadelmaetikkahiushuuhtelusta ja jakaa videon sydämen särkevästä koirasta. No, viimeinen ei aikaa vie: Disabled dog given another chance in life. <3

Joulu ja herkut.

Vaikka en juuri näitä perinteisiä herkkuja enää syökään (enkä riisipuuroa, konvehteja, tavallisia pipareita tai vehnään ja sokeriin leivottuja kakkujakaan), ei makeita herkkupaloja jää joulustani uupumaan.

Vhh-joulumässyä illalliseksi :)

Vaikka parit ekat vhh-joulut jäivät makean tasolla köyhemmiksi, herkuttelin tänä vuonna pipareilla, taatelikakulla ja viikuna- ja suklaapallosilla samaan malliin kuin viimekin vuonna.

Hedelmästä, tummasta kaakaosta, kookoshiutaleista, pähkinöistä ja jouluisista mausteista syntyvät maut ovat niin vahvoja, että en koe jääväni kaipaamaan mitään, mitä vehnäsokeriversiot tarjoavat.

No okei. En edelleenkään ole löytänyt luumutortun korvaajaa, sillä luumumuffinit eivät nyt kuitenkaan ihan ole sama juttu. ;) Eikä tänä jouluna aika lopulta riittänyt kaavailemani gluteenijauhopohjaisen torttutaikinan testaukseen.

Ilman vehnää ja sokeriakin on joulun ajan hiilihydraattikulutukseni joka tapauksessa huimasti korkeampaa normaaliarkeeni verrattuna. Bataatti- ja porkkanalaatikot sekä kuivatut hedelmät pitävät huolen siitä, että hiilaria piisaa :)

Ja nyt seuraa tunnustus.

Tai paremminkin; erään asian myöntäminen. Tuumailin tätä jo viime jouluna, mutta jostain syystä olen ollut (krhm, itsepäisyyttäni?) haluton testaamaan asian laitaa normaaliarjessa.

Kyllä se on myönnettävä, että treeni kulkee huomattavasti paremmin joulun hiilariherkkutankkauksella kuin  normaaliruokavaliollani. Etenkin juoksu. Viime jouluna juoksin "taatelikkakujen voimalla" lenkkiennätykseni kaksi tuntia, ja tänä jouluna on sama ollut helposti lähellä.

Myönnetään, että te hiilarit parantavat liikuntasuoritusta -juttujen puolestapuhujat olette oikeassa. Kyllä mun treenikestävyys on selkeästi parempi kun syön enemmän hiilareita. 10 kilometrin lenkki ja sen perään tunnin punttitreeni sujuu hämmentävän tehokkaasti.

Mitäs nyt sitten? Johtaako tämä havainto muutoksiin ruokavaliossani? Kysymys kai kuuluukin, kuinka paljon liikuntasuorituksissa kehittyminen merkitsee minulle?

Minulla on normaaliarjessani oikein hyvä olo matalahiilihydraattisella ruokavaliollani. Yleisen olon perusteella ei siis olisi syytä lähteä muuttamaan itselle toimivaksi koettua tapaa syödä. Mutta haluanko jaksaa juoksulenkkejäni jouhevammin? Tai jopa kehittyä voimatreenissä? Tähän saakka minulle on ollut ihan ok, että vain ylläpidän saavutettua tasoani puntin puolella. Juoksussa kyllä olen toivonut kehitystä... Auttaisiko siihen ihan oikeasti kaurapuuro ja kuivattu viikuna?

Joku voi miettiä, miten vaivaudun edes pohtimaan näin yksinkertaista asiaa - jos hiilareilla kulkee paremmin, totta kai lisäät niitä lautaselle! Minulle asia ei kuitenkaan ole niin helppo. Kun on päässyt eroon ikäviksi koetuista mieliteoista ja jopa riippuvuudesta tiettyihin ruoka-aineisiin, ja tämä muutos on johtanut niin kokonaisvaltaisesti parempaan hyvinvointiin, vanhoja tapoja ei tee mieli houkutella takaisin alkamalla taas säännöllisesti syödä korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokia.

Vaikka asia ei ole minulle yksinkertainen (älkää luulko etten tiedä miten hullunkuriselta tämä kuulostaa :p), niin joitain muutoksia aion tehdä. Pikkuhiljaa. Kyllä liikuntaharrastus on minulle kuitenkin sen verran tärkeä. Leipään ja makeisiin ei tietenkään tarvitse palata, mutta hyviä, hitaita hiilihydraatteja aion lisätä.

Jotenkin vain niin huvittava tämä havainto. Että herkuilla jaksaa liikkua! ^_^ Ainakin kun herkut ovat tyyppiä hedelmät, juurekset ja tumma kaakao.

Hyvä havainto. En ole lainkaan pahoillani. :)

Ja miksi sitten minulle on ylipäänsä ollut niin tärkeää pitää kiinni ajatuksesta, ettei (hyvien lähteiden) korkeammalla hiilaripitoisuudella voisi olla minulle etujakin... Jaa-a, sitä voi miettiä. Jääräpää on jääräpää.

*

Loppuun jaan viime jouluna kehittämäni vhh-reseptin entisille lempparimakeisilleni; Julia-konvehdeille. Näiden Julioiden marmeladisydän syntyy siirappimassan ja hedelmäesanssin sijaan oikeasta hedelmästä <3

Miksi tänään ei tullut postausta?

Koska vietin suuren osan päivästä jatkaen jotain, jota en saa ikinä päätökseen.

Surullisena ja väsyneenä tunnustan, että emme mieheni kanssa selvinneet vuoden alussa julistamastani projektista voittajina. Nyt jemmaajan koti, aina jemmaajan koti.

Vuoden aikana olette silloin tällöin kyselleet, miten kodinraivausoperaatiomme sujui. Olen vastaillut välttävästi. Olisin niin halunnut raportoida kuinka onnistuimme ja miten kevyeltä ja ihanalta olo tuntuu ilman röykkiöitä. Kun en ole voinut sitä tehdä, olen vältellyt koko aiheen käsittelyä.

Kerrotaan nyt miten kävi.

Aloitetaan jostain myönteisestä.

Tavaran määrä on oikeasti vähentynyt. Vein UFFille ja roskikseen lasteittain vaatteita ja krääsää. Heitin lopulta jopa vaatteiden saattohoitolaatikonkin avaamatta menemään, tai mieheni sen taisi tehdä kun itseä kirpaisi liikaa. Tästä on päästy pitkälle.

Mutta ei tarpeeksi pitkälle. Tavaraa on niin valtavasti, ja kun sitä esimerkiksi työmateriaalin (kosmetiikka) muodossa tulee joka viikko lisää, ja asunto on pieni, projekti on kuin taistelua niitä tunnettuja tuulimyllyjä vastaan. Kun tavaraa vain riittää ja poisheittäminen meille kummallekin psykologisesti niin vaikeaa, lopulta uuvuimme projektiin ja se hiipui päättäväisestä aktiivivaiheesta suvannon kautta väsyneeseen luovutusfiilikseen, ja sieltä unohdukseen.

Mikä esimerkiksi ratkaisuksi, kun säilytystilaa ei ole, ja haluat ostaa uusia kirjoja? Vaatteiden kiertokulku on nopeampaa ja hyvin moni meistä voi perustellusti heittää vanhan vaatekappaleen menemään jokaista uutta hankintaa kohden. Mutta kirjat? Pitäisikö AdLibris-tilausta laatiessa miettiä samalla, mitkä kirjat joutuvat nyt sitten lähtemään hyllystä eteenpäin..? Meidän kohdalla pitäisi. Mihin laitat töihin liittyvät projektikansiot, keskeneräisen lehden, tulostimen? Pienempiä ja suurempia asioita, joille ei ole omaa paikkaa. Ne laitetaan sille laskupinnalle joka sattuu olemaan vapaana.

En koskaan saanut soitettua ammattijärjestelijälle. :( Tiedättekö miksi. Minä jänistin. Mä en pystynyt. Numero oli ylhäällä, useampikin vaihtoehto katsottuna, post-it lapuissa luki joka päivä isoin kirjaimin: soita järjestäjälle. En tehnyt sitä. Pelotti ja ahdisti ajatus vieraasta ihmisestä analysoimassa meidän tavarakaaostamme. Se tuntui liian henkilökohtaiselta. Paljastaa vieraalle mitä kaikkea ei pysty heittää menemään.

Mieheni kyllä siivosi ja järjesteli alakerran varastoa tarmokkaasti ja heitti jonkun verran menemäänkin. Lattiasta kattoon täynnä olevassa varastossa on nyt - - edelleen lattiasta kattoon tavaraa, mutta jonkun verran paremmassa järjestyksessä. Sisään varastoon ei kuitenkaan edelleenkään mahdu itse ellei ensin ota tavaraa ulos.

Asunnossa erinäisiä tavarakasaumia on ehkä aavistus vähemmän entiseen verrattuna. Mutta tilanne on kaukana olennaisesti kohentuneesta. Kun pääset yhdestä tavarakassista eroon, kohta tulee uusi tilalle. Eikä tokikaan ole "syyttäminen" pelkkää blogimateriaalia vaikka se ottaakin tilaa ehkä näkyvimmin, emäntä keksii kyllä muuta pinottavaa ja kasattavaa pintoja täyttämään ilman kosmetiikkaakin. Samoin isäntä. Vaikka mies välillä yrittää kieltää ettei hän mitään pinoa. Todisteet täyttivät vielä hetki sitten kummatkin makuuhuoneemme ikkunalaudoista.

Saunaa emme voi edelleenkään käyttää. Jo pelkästään isoja kenkälaatikoita on lauteiden alla kolme. Lauteilla on kaikkea My Little Poneista varastoituihin retkieväisiin.

En pysty ottamaan pahimmista paikoista kuvaa kun tulee niin paha mieli.

Näin meille kävi. Tai pikemminkin; tällaisia me olemme.

Tänään olen mm. lajitellut mineraaliluomivärejä sävyittäin minigrip-pusseihin, päästäkseni eroon niitä säilyttäneestä rumasta muovilaatikostosta. Enää olisi yksi paperikassillinen meikkejä läpikäytävänä. Sain heitettyä menemään viisi kuivahtanutta geelilaineria ja voidemaista luomiväriä sekä pari ikivanhaa rajauskynää.

Huomenna aion jälleen kerran viedä makuuhuoneen senkille kasaantuneet kirjat, rasvapurkit ja pikkutavarat omille paikoilleen.

Viikon kuluttua ne ovat siellä taas.

*

Edit. Vastaan loppuihin kommentteihin maanantaina Rovaniemeltä kotiuduttuani.

Palataan vielä hetkeksi viikon takaiseen iltaamme Schollin Dinner Detour -kierroksella. Illan tunnelmista kuvattiin pieni video, joka sai kriitikoiden ylistämän ensi-iltansa eilen:

Illan teemana, kuten myös kampanjan ideana, ei ollut pelkästään talsia ympäriinsä uusilla pohjallisilla, vaan nostaa esiin hyvinvointi arjessa.

Illan ohjelma oli suunniteltu löyhästi ”Vain Elämää” –henkisesti siten, että jokainen meistä neljästä bloggaajasta sai emännöidä oman ravintolapysäkin ja toimia keskustelun vetäjänä hyvinvointiteeman ympärillä. Minttu aloitti illan alkudrinkeillä, minä olin vuorossa alkuruoan äärellä, Maria houstasi pääruoan ja Emilia kiteytti illan mainiolla ideallaan jälkkäripaikassa.

Hyvinvoinnista on viime aikoina tullut trendi-ilmaisu melkein kulumiseen saakka, nythän kaikki on niin ”wellnessiä”. Lehdistä, TV:stä (ja blogeista) saamme seurata toinen toistaan kauniimmin kuvin siivitettyjä hyvinvointitarinoita; on löydetty tasapaino joogan avulla, puhdistettu kehoa detox-kuurilla, saatu hyvää mieltä pelastamalla kilpikonnia Thaimaassa.

Mutta entä se ihan ”tavallinen” hyvinvointi perusarjessa? Liian usein ihmiset vain toistelevat sanaa miettimättä sen kummemmin mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa. ”Joo, voin mä hyvin”.

Kun asioista alkaa jutella enemmän, käy usein ilmi että löytyyhän sieltä kuitenkin kaikenlaista stressiä, mikä on tietysti luonnollista. Olemme hyväksyneet stressin osaksi arkipäivää, ja katsomme sormien läpi tiettyjä huonoja tapojamme joita on ollut tarkoitus korjata, mutta nooh, ehtiihän sitä myöhemminkin. Aika tuttua itse kullekin. Nimimerkillä ”Koska oikeasti opettelen laittamaan tavarat takaisin paikoilleen käytön jälkeen sen sijaan että jätän ne lojumaan ja luomaan epäsiisteyttä.”

Kyseessä on hurjan pieniä asioita. Joilla kuitenkin on merkitystä omalle hyvinvoinnille.

Tällaisista pienistä jutuista keskustelimme Dinner Detour –illan aikana. Millä voi lisätä omaa hyvinvointiaan tavallisen arjen keskellä ja mitkä asiat auttavat pitämään positiivisen elämänasenteen. Ei tarvitse lähteä joogaretriittiin Intiaan eikä edes mindfullness-kurssille Turkuun.

Kuulostaa ehkä lässynläältä, sillä kaikkihan meistä osaavat myös ottaa aikaa itselle ja rentoutua. Vai osaavatko? Keskusteluissa nousi esiin, kuinka hyvät aikeet saattavat lopulta olla kumman haastavia toteuttaa – kuinka moni meistä esimerkiksi laittaa sen tv:n ja tietokoneen kiinni niin aikaisin kuin on aikonut ja ottaa vaikka kirjan käteen tai menee piirtämään lapsen kanssa?

Juttelimme niin ravinnon, positiivisen ajattelun, unen, ihmissuhteiden kuin harrastusten merkityksestä hyvinvoinnille. Keskusteluissa korostui tasapaino eri elämänalueiden välillä; riittävä uni, selkeys työ- ja vapaa-ajan välillä, tarpeeksi aikaa perheen tai kumppanin kanssa ja omat harrastukset. Kun kaikkien välillä vallitsee sopiva tasapaino, luomme parhaat olosuhteet jaksamiselle ja perushyvinvoinnille.

Käytännön esimerkki minun kohdallani on mm. ruoanlaittoharrastus. Sen avulla olen konkreettisesti saanut vähennettyä koneella viettämääni aikaa, joka yhdessä vaiheessa oli saanut minusta yliotteen ja voin todella huonosti. Tietokone aiheuttaa minulle edelleen huonoa oloa ja sen kanssa tasapainoilu tulee varmasti aina olemaan minulle haaste, mutta keinoja siihen on.

Mainitsin jutun alussa Emilian illanpäätösnumeron.

Kun jälkkärilautaset oli nuoltu puhtaiksi, jakoi Emilia kaikille kynän ja paperia. Saimme tehtävän: kirjoittakaa paperille kolme asiaa, joita muuttamalla voisitte edistää hyvinvointianne. Kirjoittakaa sen jälkeen, milloin voisitte nuo kohdat toteuttaa: onko se jo tänään? Huomenna? Ensi vuonna?

Laput laittaisimme nukkumaanmennessä tyynyn alle. Aamulla voisi miettiä, olisiko lapun jutut mahdollista toteuttaa nyt, ihan oikeasti, eikä jättää sinne ensi vuoteen. Niinkuin moni todennäköisesti tekee vaikka kuinka olisi kirjoittanut lappuun muuta.

Lappu taskussa lähdin kohti hotellia. Todella hyvä eväs mukaanvietäväksi illan päätteeksi.

.

Kiitokset vielä Scholl-tiimille ja seuralleni. Ja kiitos pohjallisille mahtavasta tilaisuudesta! ^_^

P.S. Vinkki ystäväporukan hyvnvointi-iltaan (idea bongattu Emilialta): miksipä ei toteuttaa vastaavanlaista ravintolakierrosta omalla kaveriporukalla? Kolme tai neljä eri ravintolaa ja kullekin ravintolapysäkille oma housti ja mielenkiintoista jutusteltavaa pöytään ruoan lisäksi :) Vähän erilainen tapa nauttia illallinen :)

(Kuopion mimmit, meidän seuraava Tyttöjen Get-Together..? ;))

...eivät ole sininen ja valkoinen vaan sininen ja punainen.

Niin kuin meri ja punaiset kalliot.

Moni kuvaaja lähtee Getaan ikuistaakseen punaiset kalliot klassisimmassa maisemassaan, mutta lähes yhtä upeaa maisemaa löytyy myös Maarianhaminasta. Nämä kalliot ovat lempikävelyreittini varrella Västernäsissä Fiskehamnenin jälkeen.

Vahinkokuvasta tulikin ihan hauska.

Tulen tänne usein katsomaan laivoja. Iltapäivän picnic-risteilijät saapuvat sopivasti kävelyaikaan, ensin Silja-kaksikko puoli kahden aikaan ja Viikkarit 40 minuuttia myöhemmin.

Täytyy joskus piirtää teille kartta tästä ihastuttavasta kävelyreitistä. Västernäsin ja Östernäsin rantapolut yhdistävää kohtaa Ytternäsissä on vähän hankala löytää.

Kuvankaunis kävelyreitti kiertää koko Maarianhaminan niemen. Västernäsin puolella polkua on picnic-pöytiä, sopivasti laivamaisemilla. Reitin alussa lähellä satamaa voi kallioseiniltä bongata myös My Little Pony -graffitin ;) Reitin kävelee runsaassa tunnissa jos ei pysähdy, tai parissa tunnissa jos pysähtyy kuvaamaan ja katselemaan laivoja, kuten minä tänään. :)

Punaposkisena kotiin päästyä keitin glögit ja istuin makuuhuoneeseen pöydän ääreen lukemaan lehtiä.

Intouduin tilaamaan Voi Hyvin -lehden kun siellä vaikuttaa olevan tosi paljon kaikkia hyvän mielen juttuja. (Tai sitten se on vain tämä ikä... :))

Yleensä istun aina keittiössä joka on enemmänkin työhuoneeni (ja ruokahuone ja hengailuhuone ja seurusteluhuone jne), mutta makuuhuoneen puolelle laskee aurinko.

Tänään oli mukava viipyä vielä hetki auringon kullassa. Tietokoneen vein toiseen huoneeseen että sain rentoutua vielä tovin old school -tyyliin ilman informaatioteknologiaa... :)