Olin maanantaina toista kertaa elämässäni ekokasvohoidossa. Ensimmäinen kerta oli Dr. Hauschka –kosmetologilla kaksi vuotta sitten.
Tämänkertainen kokemus oli paljon Hauschkaa kokonaisvaltaisempi. Kerroin teille aiemmin maarianhaminalaisesta ekohoitolasta Lustansista, jossa Nina Axell Hartvik tarjoaa asiakkailleen luonnonmukaista hoitoa pintaa syvemmältä. Täällä ensimmäiseen hoitokertaan kuuluu aina puolen tunnin konsultaatio, jossa käydään läpi ihonhoidon lisäksi myös ravintoasioita ja mahdollisia elämäntilanteen kuormitustekijöitä jotka voivat heijastua ihon hyvinvointiin.
Varasin ”Lilla Ansiktsbehandling” –hoidon (”Pieni kasvohoito”) niin itselleni kuin Maarianhaminassa vierailevalle äidilleni. (Äidit ansaitsevat välillä yllätyslahjoja vaikkei olisikaan merkkipäivää... ^_^) Hoidossa käsitellään kasvot, kaula ja dekoltee ja siihen kuuluu puhdistus, kuorinta, yrttikompressi, hieronta, naamio ja hoitovoide.
Nina aloitti ”haastattelemalla” minua ihonhoitotottumuksistani, ruokavaliostani ja vuorokausirytmistäni. Ilmeisesti hoidan ihoani hyvin, sillä en saanut mitään suosituksia. Muuta kuin että kasvoveden sijaan kasvoille voi myös taputella pelkkää raanavettä.
Oli mielenkiintoista seurata, kun Nina kertomani perusteella valitsi hoitotuotepohjiini minulle sopivat eteeriset öljyt. Minulle valittiin ylang-ylangia, kamomillaa, laventelia, salviaa, muskatellisalviaa ja vetiveriä.
Kasvot puhdistettiin Care Of Gerdin rapsiöljyllä ja kasvovetenä Nina käytti nerolivettä johon oli sekoitettu ylang-ylangin ja laventelin eteerisiä öljyjä. Kasvovettä suihkutettiin kasvoille aika ajoin koko hoidon ajan ja iholle laskeutuva pehmeä sumu tuntui ja tuoksui niiiin hyvältä…!
Hierontaöljypohjan muodostivat oliivi- ja vehnänalkioöljy. Tähän seokseen Nina sekoitti pisaroita yllämainituista eteerisistä öljyistä. Vatsaani nipisteli muuan ikävän tutkimuksen seurauksena, ja Nina valitsi seokseen salviaa ja muskatellisalviaa auttamaan juuri tähän tilaan. Vaikka öljyjä ei siis hierottu vatsani alueelle, ne auttaisivat kuulema silti kipuihin.
Ennen hierontaa dekolteen ja olkapäiden iho kuorittiin miedolla sokerikuorinnalla. Kasvot puolestaan kuorittiin harjaa ja syyrialaista alepposaippuaa apuna käyttäen. Harmi etten itse pystynyt näkemään miten käsittely suoritettiin…! Olin tuossa vaiheessa jo tajunnan rajamailla enkä oikein edes kunnolla käsittänyt mitä kasvoilleni tehtiin.
Syvän rentoutuneessa unen ja valveen välitilassa aistin vain terapeuttisen kosketuksen ja ihanat tuoksut. Havahduin vasta kun Nina alkoi nostaa tuolia takaisin istuma-asentoon. Ikävä tunne vatsan seudulla oli poissa ja mieli rauhoittunut.
Minulle oli torkkuessani laitettu turkkilaiseen jogurttiin sekoitettu Khadin ruusunaamio kera ylang-ylangin ja myrtin eteeristen öljyjen, Care Of Gerdin mustikkaseerumi ja Care Of Gerdin lakkahoitovoide. Mieleen tuli heti Aromtech - liekö tuotteiden sisältämät marjaöljyt mahdollisesti sieltä… :) (C/o Gerd mainostaa tuotteidensa olevan "From Swedish Lapland".)
Hoito kesti konsultaatio mukaan luettuna runsaat 90 minuuttia, ja koin todellakin saavani 60 eurolle vastinetta.
Myös äiti oli silminhavaittavan ”elpynyt” (heh) hoidon jälkeen, ja taidan nyt tietää miltä näyttää kun samea iho saadaan kirkkaan ja terveen näköiseksi. ^_^ Kasvot näyttivät levänneiltä ja pienet ilmejuonteet tasoittuneet ravitsevien öljyjen ja rentoutuksen seurauksena. Täytyykin varmaan tarjota äidille useammin tällaisia hemmotteluja!
Hoidetut
Täytyy sanoa että Ninalla on kyllä aivan kadehdittavan viihtyisä työpaikka... Tunnelmallisempaa kauneushoitolaa saa hakea. Nina sanoikin että hänen lempiaikaansa on se kun liike on sulkeutunut ja hän saa puuhailla tilassa omassa rauhassa salvoja valmistellen tai hyllyjä laitellen.
Seuraavalla kerralla taidan kokeilla ekohiustenvaalennusta! Vierailu jätti minuun myös aivan uudenlaisen kiinnostuksen eteerisiä öljyjä kohtaan. Pitääkin varmaan käydä lainaamassa joku kirja aiheesta. :)
Axe-mies teki paluun kylppäriini.
Kyseessä on oma mieheni. Hän ostaa Axea. Kerta toisensa jälkeen.
Mikä tästä tekee niin erikoista on se, että mieheni on kaikkien muiden tuoksutuotteiden suhteen järjetön snobi eikä esimerkiksi koskaan voisi käyttää Bossia "koska sitähän on kaikilla ja se on ihan halpistuoksu." Kun vuosi sitten ostin hänelle lahjaksi Armanin tuoksun, sai sekin tuomion, "Tämähän on ihan sellaista amis-kamaa." (Itse pidän Armania lähempänä luksusbrändiä...)
Ja silti - - Axen suihkugeeli. Voisi melkein todeta että WTF?
Axea ei näkynyt meillä itse asiassa pitkään aikaan. Mies käytti lahjaksi saamiaan Biothermin tuotteita ja tuoksupakkauksissa tulleita Guccin ja Armanin suihkugeelejä. Olin jo hetkellisesti siinä käsityksessä, että Axea ei meillä enää harrasteta.
Wrong.
Joku aika sitten kylpyhuoneeseen oli ilmestynyt kaksi tuttua, mustaa putelia.
"No kun suihkugeeli loppui", kuului totinen selitys kun kysyin miksi Axet olivat palanneet.
Kysyin mieheltä oliko hän kenties missannut saunamme lauteilla asustavat kosmetiikkaröykkiöt joiden runsasta suihkugeelisisältöä voisi erittäin mielellään kuluttaa pois, ja mies vain kohautti harteitaan. Halusin tietää, oliko hänelle vastenmielistä käyttää jonkun muun kuin miehen tuoksuista suihkutuotetta. Ei vastausta siihenkään.
Ymmärrän, ettei miesten kai kuulukaan kyetä analysoimaan suihkugeelikäyttäytymistään.
Minua alkoi kuitenkin kiinnostaa tämä Axe-ilmiö. Axehan on (ainakin Unileverin mukaan) maailman ykkönen miesten hygieniatuotteissa. Jokin siinä vain vetoaa, ja äijät opiskelijakundista pukumieheen pesevät itseään halvan makean tuoksuisilla suihkuvaahdoilla. Tai hierovat tuoksua kainaloonsa. Nythän Axe on laajentanut valikoimansa hiustenmuotoiluunkin.
Mikä saa muuten niin merkkitietoisen miehen tarttumaan Axeen kaupan hyllyllä? Tai miehen ylipäänsä? Onko Axe "tuttu ja turvallinen"? Onko se seksikäs? (Taivas varjele..!) Peseekö se puhtaammaksi kuin muut suihkugeelit?
Vai riittääkö syyksi vain se, että se on "miehen tuoksuinen"...? Minua nimittäin alkoi kiinnostaa kovasti myös se, miksi miehet (tai ainakin minun mieheni) mielellään valitsevat "miehekkääksi" parfymoidun suihkusaippuan. Emmehän me naisetkaan yleensä valitse naisten hajuvesillä parfymoituja suihkutuotteita. Eivätkö raikkaat kukat ja hedelmät ole sukupuolineutraaleja...? Entäpä perus-Niveat tai Dovet jotka tuoksuvat lähinnä puhtaalta...? Minun mieheni ei ilmeisesti ikinä valitsisi sellaistakaan suihkugeeliä.
Miten on teidän miestenne laita? Millä teidän äijänne peseytyvät? Lainaavatko he ihan suvereenisti teidän herkullisia hunaja-aprikoosi- ja tiaré-orkidea-suihkugeelejänne vai pysyvät tiukasti MIEStuotteissa? Vai onko teidän taloudessanne yhteiset, neutraalit suihkutuotteet? Asia kiinnostaa minua sen verran että tein siitä sivupalkkiin kyselynkin.
Ja mitä siihen Axe-efektiin tulee..... täytyy myöntää, että kyllä mä itse asiassa ihan tykkään siitä miltä mies tuoksuu Axe-suihkun jälkeen. Ja myönnän pitäväni niitä mainoksiakin ihan hauskoina, vaikka ovatkin järjettömän seksistisiä.
En vain taida koskaan tulla ymmärtämään, miksi Boss Eau de Toilette on "supernolo", ja Axe-suihkugeeli ihan ok. Nämä on kai asioita joita vain miehet ymmärtävät.
Eräällä talvisella vierailulla vanhaan kotikaupunkiini Maarianhaminaan silmiini osui liike, jollaista ei vielä ollut kaupungissa siellä asuessani.
Norragatanille on viime joulukuussa ilmestynyt Ahvenanmaan ensimmäinen täysin luonnonmukainen kampaamo ja kauneushoitola - Lustans.
Kurkkasin sisään liikkeeseen joka lumosi minut heti tunnelmallisella sisustuksellaan. Päätin, että tästä täytyy kirjoittaa juttu blogiin, ihana paikka! Vappuna palasin kameran, kynän ja paperilehtiön kanssa.
Lustansin omistaja/perustajalle Nina Axell Hartvikille luonnonmukaisuus on intohimo ja elämäntapa. Hän haluaa tarjota hoitolassaan enemmän kuin ”pelkkiä” kauneushoitoja – Lustansin ideologiaan kuuluu kokonaisvaltainen mielen ja kehon hyvinvointi. Salongista saa hiustenleikkauksen ja kasvohoidon lisäksi myös apua stressinhallintaan, ravintoneuvontaa ja ohjausta terveellisiin elämäntapoihin.
Astuessa sisään Lustansiin huomio kiinnittyy heti ihastuttaviin antiikkisiin huonekaluihin. Nina kertoo hänen ja miehensä Thomasin kiinnostuksesta vanhoihin tavaroihin. Jokaisella Lustansin huonekalulla on oma tarinansa ja nimensä.
Aidot italialaiset parturituolit vuodelta 1952 Nina ja Thomas hankkivat Ranskasta. Niiden edellinen omistaja, italialainen parturi, oli käyttänyt niitä aina viime vuoteen saakka kunnes vihdoin hankki uudet, modernit tuolit. Lustansin salongissa tuolit tunnetaan nimillä Viktor ja Hugo.
20-30-lukua henkivä Edit-sohva on pelastettu ahvenanmaalaiselta kaatopaikalta ja kattokruunut ovat Marokosta. Peilillinen lipasto puolestaan on peräisin Tukholman Italian suurlähetystöstä.
Nina on ammatiltaan alun perin maanviljelijä, joten kiinnostus luontoa ja maan antimia kohtaan on ollut mukana kaikissa elämänvaiheissa. Ennen kauneudenhoitoyrityksen perustamista Nina käytti kotona eteerisiä öljyjä ja valmisti viljelemistään yrteistä teetä, yrttisuolaa ja salvoja joita hän myi markkinoilla.
Kipinä Lustansin syntyyn lähti Ninan ystävästä, joka oli pitkään kärsinyt vaikeasta ihottumasta. Apteekissa työskentelevä ystävä ei ollut saanut apua ihottumaansa lääkevoiteillakaan, ja pyysi Ninaa valmistamaan hänelle yrttisalvaa. Salva auttoi, ja voiteen tehosta vaikuttunut ystävä kysyi eikö Nina ollut miettinyt uraa luonnonkosmetiikan parissa. Sillä hetkellä palaset loksahtivat kohdalleen, ja Nina päätti lähteä opiskelemaan luonnonmukaista ihonhoitoa Ruotsiin.
Ekokosmetologin koulutuksen lisäksi Nina on opiskellut psykologiaa ja on seuraavaksi kouluttautumassa yrtti, -aroma ja puhepedagogiksi.
Katselen Lustansin kattavaa listaa kampaamo- ja ihonhoitopalveluista ja kysyn, eikö luonnonmukaisuus aseta jotain rajoitteita salongin tarjoamille käsittelyille. Nina kertoo, että vain permanenttia ei voi tehdä, kaikki muut käsittelyt onnistuvat luonnon raaka-aineilla. Hiukset pystyy siis myös vaalentamaan luonnonmukaisesti. Tätä en tiennytkään entuudestaan..!
Siinä missä tavallisessa kampaamossa hyllyillä seisoo rivissä erilaisia hapetteita ja synteettisiä väriaineita, näyttää Lustansin hiustenhoitohylly enemmänkin keittiön maustekaapilta. Hiusten värjäykseen käytetään perinteisen hennan lisäksi mm. punaviiniä, kahvia ja viinietikkaa.
Luonnonmukainen hiustenvärjäys kestää ”tavallista” värjäystä kauemmin, n. 3 tuntia. Asiakas voi halutessaan käydä vaikka välillä kotona väriaineen vaikuttaessa hiuksissa, tällöin hän ei maksa vaikutusajasta vaan ainoastaan värikäsittelystä. Moni asiakas käyttää ajan kuitenkin hyödyksi salongissa valitsemalla vaikutusajalle esimerkiksi hierontaa tai kasvohoitoja. Kaikkiin värjäyksiin kuuluu joka tapauksessa intialainen päähieronta.
Lustans myy valmiita ihonhoito- ja meikkituotteita sekä ravintolisiä monilta eri merkeiltä, mutta Nina valmistaa voiteita myös tilauksesta.
Salongin nurkassa on pieni kosmetiikkakeittiö, jossa haastattelun aikana on valmistumassa viiksivahaa kanta-asiakkaalle. Seuraan kiehtoutuneena kuinka Nina hämmentää seostaan kattilassa. Nina kertoo ajatuksistaan luksuksesta kosmetiikassa.
”En maksaisi kultareunuksisesta ja painavan lasisesta merkkipurkista. Minulle on luksusta pystyä itse valmistamaan omalle iholleni sopiva luonnollinen hoitotuote”.
Ihmettelen, eikö asiakkaan tarpeisiin varta vasten salongissa räätälöity voide sitten maksa paljon, ja Nina yllättää minut esittelemällä miellyttävän tuntuisen, aiemmin päivällä valmistamansa kosteusemulsion joka kustantaa 18,90€ / 50 ml. No jopas…! Kalleimpia tuotteita ovat seerumit, joiden hinta menee yli 40 euron. Mutta tällöinkin myyntikoko on 50 ml, ei 30 niin kuin perinteisten kaupan seerumeiden.
Olen vaikuttunut. Aika mahtavaa. Lustansin asiakkaalle voidaan konsultaation jälkeen valmistaa juuri hänen ihotyypilleen sopiva hoitotuote vaikka odottaessa, ja hinnat sopivat taatusti joka kukkarolle.
Nina korostaa, että Lustansissa ei myydä tuotteita asiakkaille myymisen vuoksi. ”Yhtä hyvin kuin myydä voiteen, voin antaa asiakkaalle myös reseptin. Asiakkaan ihon tarpeista riippuen voin kertoa hänelle, että sinä et tarvitse mitään voiteistamme, riittää kun kosteutat ihoasi kotona oliiviöljyllä.”
Nina kertoo, että heille tärkeintä on opettaa ja jakaa tietoa asiakkaille. ”Sisäinen hyvinvointi peilautuu ulkoiseen ihoon. Meidän metodimme mukaan ihoa hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja siihen vaikuttaa kaikki elintavoista ruokailutottumuksiin.”
”Kun asiakas saapuu meille ensimmäisen kerran emme kysy, ’Mitä kasvorasvaa olet aiemmin käyttänyt?’ vaan lähdemme kartoittamaan, miten asiakas voi; miten hän syö ja nukkuu ja kärsiikö hän stressistä.” Ensimmäisessä konsultaatiossa asiakkaalta mitataan myös pH-arvo.
Voisin kuunnella Ninaa vaikka kuinka pitkään, hänen asenteensa ja ajatuksensa kauneudenhoidosta kuulostavat todella mielenkiintoisilta ja inspiroivilta. Alan miettiä, onkohan nykyisessä kotikaupungissani vastaavaa hoitolaa….
Tällä kertaa minulla ei ollut aikaa kokeilla mitään Lustansin hoidoista, mutta ennen seuraavaa asiakasta ehdin istahtaa hetkeksi saamaan demonstraation intialaisesta päähieronnasta. Kesällä aion ehdottomasti varata ajan Ninan hemmoteltavaksi!
Lustansin myymälästä löytyy merkkejä kuten Maria Åkerberg, Sante, Lavera, Rosenserien, Faith In Nature ja c/o Gerd. Nina on erityisen mieltynyt pohjoismaalaiseen luonnonkosmetiikkaan. Elintarvikepuolelta löytyy teetä, ravintolisiä, mehuja, mausteita ja öljyjä.
Lustans: Norragatan 1 A, Maarianhamina.
Onko lukijoilla kokemuksia ekologisista kampaamoista tai kauneushoitoloista?
Avasin blogissa maaliskuussa ulkonäkökyselyn, jossa halusin kartoittaa miten Karkkipäivän lukijat suhtautuvat ulkonäköönsä, kosmetiikan vaikutuksiin sekä ikääntymisen tuomiin muutoksiin ulkonäössä. Kyselyyn tuli yhteensä 1574 vastausta. Vapaan sanan vastauksia tuli useita satoja. Materiaali on todella kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa, ja tuntui vaikealta tehdä sille täysin "oikeutta" postauksen muodossa. Kuvituksessa sitaatteja kyselyyn vastanneilta.
Vapaita kommentteja olivat jättäneet eniten ne, jotka kokevat jonkinlaista tyytymättömyyttä ulkonäköönsä. Moni oli maininnut kommentissa myös ikänsä, ja vastauksia tuli ikähaarukalla 14-50+. Oletan Karkkipäivän aikaisempien ikäjakaumakyselyiden pohjalta, että suurin osa vastaajista on 20-30-vuotiaita.
Vastausten pohjalta voidaan selvästi nähdä ulkonäköhuolien Top 3.
1. Roikkuvat silmäluomet.
2. Ylipaino.
3. Huono iho.
Neljänneksi eniten murhetta aiheuttavat luomet, ihottumat ja erilaiset arvet ympäri kehoa. Näitä oli kuitenkin huomattavasti kolmea yllämainittua vähemmän.
Roikkuvat silmäluomet koettiin esteettisesti niin häiritsevinä, että huomattavan moni kauneusleikkauksiin kielteisesti suhtautuva kirjoitti harkitsevansa kuitenkin silmäluomien leikkausta viimeistään vanhempana. Tietenkin leikkaus voi monille olla myös terveydellinen kysymys, jos luomet alkavat jopa vaikuttaa näkökenttään.
Itselleni silmäluomivaivojen yleisyys tuli jonkinlaisena yllätyksenä. Paino ja huono iho sitä vastoin olivat odotetumpia huolia. Moni huonosta ihosta kärsivä kirjoitti olevansa valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kauniin ihon. Jotkut kertoivat finnien aiheuttavan niin pahaa mieltä että se saa heidät jatkuvasti itkemään. Akneiho ei suinkaan ole ainoastaan teini-ikäisten huolena, vaan näppyjään surevat myös monet 2- 3-kymppiset.
Painoonsa tyytymättömät poikkesivat iho-ongelmaisista selkeästi siinä, että useat kirjoittivat olevansa kuitenkin muuten tyytyväisiä itseensä ja pitävänsä kasvojaan sievinä. Moni olikin kirjoittanut huomion, että kasvojen epäesteettisyys on suurempi haitta kuin vartalon, koska kasvot ovat jatkuvasti näkyvillä. Osa toi esiin senkin, että extrakilot ovat useimmiten itseaiheutettuja ja niille voi myös tehdä jotain, kun taas kasvojen muodolle ei mitään voi.
Palataan vapaan sanan vastauksiin lisää tuonnempana ja katsotaan kyselyn varsinaiset kysymykset.
1. Miten koet ulkonäkösi yleisesti?
Odotetusti suurin osa vastasi pitävänsä itseään aivan tavallisen näköisenä. Suomessa on tunnetusti vaikea sanoa ääneen olevansa kaunis, ja sekin näkyy tuloksissa. 5% eli 76 henkilöä oli vastannut olevansa ruma - positiivista että tämä luku jäi näin pieneksi.
42% Olen ihan tavallisen näköinen, en kaunis enkä ruma
24% Olen kaunis
23% Olen persoonallisen näköinen
6% Mikään yllä olevista ei vastaa kokemustani
5% Olen ruma
2. Vaikuttaako kosmetiikka mielestäsi ulkonäköösi?
Tämäkin on aikalailla selvä juttu. Kyllä asia on niin, että me jotka meikkaamme, koemme näyttävämme meikattuina paremmilta. Olkoon se sitten vaikka vain vähän pirteämmiltä. 13% on jopa sitä mieltä, että vasta kosmetiikan avulla he näyttävät itseltään. Vain 29 vastaajaa oli sitä mieltä, ettei kosmetiikalla ole juuri tai lainkaan vaikutusta heidän ulkonäköönsä.
57% Kyllä, näytän paremmalta meikattuna
29% Kyllä, mutta vain kohtalaisesti. Näytän vähän freesimmältä.
13% Kyllä. Tarvitsen kosmetiikkaa näyttääkseni itseltäni. Väärän näköinen ilman meikkiä.
2% Ei juurikaan.
0% Ei lainkaan
3. Toivoisitko olevasi toisen näköinen?
47% Olen pääsääntöisesti tyytyväinen mutta jotain pientä voisin muuttaa.
30% Joskus.
15% Kyllä.
8% En
4. Miten suhtaudut ikääntymiseen ja sen ulkoisiin vaikutuksiin?
Niin ”rasti ruutuun” -vastauksissa kuin vapaissa kommenteissakin kävi ilmi, että moni nuori (+/- 20-vuotias) on jo jonkun verran huolissaan ikääntymisen merkeistä, ja haluaa ryhtyä toimiin niiden ennaltaehkäisemiseksi. Ehkäpä tähän vaikuttaa myös se, että vastaajat ovat kauneusblogin lukijoita. Jonkun muun aiheisen blogin lukijat olisivat saattaneet tuottaa erilaisen vastausprofiilin.
Karkkipäivän lukijoissa on myös todella paljon alle täysi-ikäisiä, ja he muodostanevat tuon 29 prosenttia joiden ei vielä kuulukaan miettiä tällaisia. (Ainakin itse olen oikeasti sitä mieltä, ettei 15-16-vuotiaan tarvitse vielä alkaa holvaamaan silmänympärysvoiteita ja antioksidanttiseerumeita.)
22% ottaa tuoreiden ryppyjensä kanssa lunkisti, kun taas 12% on selvästi huolissaan tai ahdistunut vanhenemisen tuomista muutoksista.
36% Olen nuori mutta koen tärkeäksi ennaltaehkäistä ikääntymisen merkkejä niin varhain kuin mahdollista.
29% Olen vielä niin nuori että en ajattele sellaisia.
22% Ikääntyminen alkaa jo näkyä ihollani mutta en ole huolissani. Se on vain luonnollista.
10% Pelkään ikääntymistä enkä halua näyttää vanhalta. Jokainen uusi ryppy huolestuttaa.
2% Ikääntynyt peilikuvani ei enää näytä minulta. Haluaisin kääntää viisareita taaksepäin.
1% Nuorekas ilme tärkeä mutta kuluvat vuodet eivät huolestuta – sitä varten on kauneuskirurgia.
5. Oletko harkinnut kosmeettista kirurgiaa?
Vaikka kauneuskirurgisista toimenpiteistä on hyvää vauhtia tulossa yhtä yleisiä ja ”arkisia” kuin hiustenpidennyksistä ja akryylikynsistä (ja niistä kirjoitellaan jo blogeissakin), ei valtaosa (65%) kyselyyn vastanneista ole edes harkinnut sellaista. 168 kappaletta (11%) ilmoitti harkinneensa, ja 23% vastasi voivansa miettiä asiaa sitten kun ikä alkaa näkyä. Vain 9 vastaajaa on jo käynyt kauneuskirurgisessa operaatiossa.
Vapaiden kommenttien perusteella täyteaineet (esim. Botox ja restylane) ovat hyväksytympiä kuin varsinaiset kauneusleikkaukset.
6. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Tämä kysymys meni jonkun verran päällekkäin kysymysten 1 ja 3 kanssa, ja vahvistaa niiden tulosta. Vaikka monet meistä valittavat tuon tuostakin vaikka mistä epäkohdasta, olemme onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi tyytyväisiä itseemme. Tietystikin tuon 19 prosenttia, joka vastasi kielteisesti, toivoisi vielä madaltuvan. 183 vastaajaa kokee ulkonäkönsä olevan heille jopa ongelma.
65% Pääsääntöisesti kyllä, voisin muuttaa jotain pientä.
16% Kyllä.
12% En, ja se on ongelma.
7% En, mutta en välitä.
Vaikka vapaissa vastauksissa oli välillä pitkiäkin listoja omista epäkohdista ja seikkaperäisiä kuvauksia siitä, kuinka jatkuvasti vertaamme itseämme muihin, oli moni kuitenkin tajunnut sen, että omat epäkohdat näkee useimmiten vain ja ainoastaan itse. Muut niitä tuskin huomaavat. Jos vaikka koet omistavasi maailman suurimmat korvat, ei sitä kannata alkaa ääneen surkuttelemaan sillä ystäväsi eivät todennäköisesti ole edes huomanneet koko asiaa. Valituksella vain vedät huomion juuri siihen kohtaan, jonka haluaisit kätkeä.
Itse en esimerkiksi koskaan reagoi sen kummemmin näppyiseen ihoon. Se on minulle iho siinä missä kalpea, kellertävä, partainen tai tummanruskeakin iho. Tietysti akneihoinen voi todeta, että hyvähän sinun on sanoa kun et ole koskaan aknesta kärsinyt. Se on tietenkin totta. En epäile hetkeäkään, etteikö näppyinen ja tulehtunut iho tunnu todella kurjalta ja varmasti haluaisin itsekin finneistä eroon jos olisin siinä tilanteessa. Mutta sanon vain, että minusta näpyt eivät tee kenestäkään rumaa.
Eräs kyselyyn vastannut kirjoitti rumuus/kauneus-käsityksestä mielestäni hyvin. Rumaksi eivät tee esteettiset seikat kuten suuri nenä tai kaksoisleuka, vaan rumuus kumpuaa persoonasta ja rumasta käytöksestä. Itse allekirjoitan tämän 100-prosenttisesti. Kuinka kaunis on lopulta symmetriset missikasvot ja treenatun vartalon omaava henkilö, joka on ilkeä ja koppava?
Samalla ymmärrän, että ihminen, joka on koko elämänsä nähnyt itsensä epäviehättävänä eikä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan itseään kauniiksi, ei koe tällaisia huomioita millään lailla lohduttavina. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea niin, mutta tiedän myös, että on turhaa yrittää uskotella että me kaikki olisimme yhtä kauniita. Emmehän me ole. Sisäinen ja ulkoinen kauneus eivät koskaan tule olemaan samalla viivalla, vaikka kuinka kuulostaa viisaalta sanoa niin.
Mutta suorastaan rumaksi ei kenenkään tarvitsisi itseään kokea. Eikä joutua kokemaan sellaisia ulkonäköpaineita, että se vaikuttaa heikentävästi koko elämänlaatuun.
Kokemus rumuudesta liittyy suoraan kulttuuriimme ja vallitsevaan kauneuskäsitykseen, jota tietysti voimakkaimmin välittää media. Kun sosiaalisesti opimme meitä ympäröivien kuvien kautta, mikä on yleisesti on kaunista, tuntuu muu "rumalta".
Ruman määritelmä sivistyssanakirjan mukaan:
"ulkoisilta ominaisuuksiltaan epämiellyttävä, vastenmielinen, pahannäköinen, epäesteettinen".
Ja kuka tai mikä määrää, mikä on "vastenmielistä"? Eivät "töpselinenä" tai pömppövatsa ole universaalisesti epämiellyttävä asia. Ne ovat rumia, jos henkilö kokee että Jessica Alban ja Gwyneth Paltrow'n näköiset ihmiset ovat jonkinlainen normi. Eivät ne oikeasti ole, mutta miten välttää tähän kasvamista kun sosiaalinen ympäristö kertoo meille jatkuvasti miten olla hoikempi, kiiltävähiuksisempi ja pitkäripsisempi ja kannustaa ihailemaan täydellisiksi stailattuja julkkiksia?
Sehän on luonnollisestikin totta, että kauniilla ihmisillä on usein helpompaa. Teija Kynkäänniemen pro gradu -tutkielmassa "Kauniiksi leikattu ruumis" (2006) puhutaan kauniiden ihmisten sädekehäilmiöstä; kauniita pidetään lahjakkaina, ystävällisinä, mielenkiintoisina, yhteistyökykyisinä ja seksuaalisina. Kauniit lapset menestyvät koulussa keskimääräistä paremmin ja kauniit aikuiset tienaavat ja etenevät urallaan paremmin kuin vähemmän kauniina pidetyt. Tässä valossa on enemmän kuin ymmärrettävää, että moni meistä suree niitä piirteitään, jotka vievät meidät kauemmas jessicaalboista.
Tätä aihetta voisi pohtia loputtomiin, (ja siteeraisin mielelläni vielä vaikka kuinka monia lukijakommentteja), mutta tämä ei ole gradu vaan blogikirjoitus, ja aiheen käsittely jää ikävä kyllä tässä formaatissa lopulta vain pintaraapaisuksi.
Joten lopetan sen näin. Vaikka kyselyyn vastanneista n. 20% kokee tyytymättömyyttä ulkonäköönsä ja 15% toivoisi olevansa kokonaan toisen näköisiä, niin olen silti ilahtunut siitä, että niinkin suuri määrä kuin 80% meistä on loppujen lopuksi tyytyväisiä ulkoiseen olemukseemme. Kauneusblogien lukijoiden saattaisi olettaa olevan kriittisempiä itseään kohtaan. On hyvä, ettei niin ole. Etenkin kun lukijoista suuri osa on nuoria, joiden yleisesti ajatellaan olevan epävarmempia ulkonäöstään kuin "vanhojen ja vakiintuneiden".
Kiitos kyselyyn osallistuneille, ja hienoa jos joku jaksoi lukea tänne saakka!
Olen kertonut teille, että kotini pullistelee kosmetiikkaa. Hiljattain tein postauksen siitä, ettei minun tarvitse ostaa esimerkiksi kasvovoiteita, suihkugeelejä tai vartalovoiteita ainakaan pariin vuoteen, koska niitä on varastossa vaikka pienen armeijan tarpeisiin.
Kerroin myös, että välillä on vähän tylsääkin kun ei tarvitse enää ostaa mitään. Siksipä ilahduinkin, kun pari päivää sitten tajusin käsisaippuamme olevan muutamaa murua vaille lopussa.
Jeee!!! Vihdoin joku kosmetiikkatuote joka on oikeasti LOPUSSA, ja jota minun TARVITSEE hankkia lisää! Tästä on otettava kaikki irti! Kun tällainen tilaisuus koittaa neiti Karkkipäivän huushollissa, niin silloin ei todellakaan napata jotain Bliwin saippuaa Prisman reissulla, ehei!
Suunnittelin mielessäni käyväni ainakin Lushissa ja The Body Shopissa ja joissain pienissä kivijalkasaippuakaupoissa nuuhkuttelemassa ja etsimässä jotain ihanaa, elämyksellistä saippuaa.
Myös nettiputiikkien tarjonta oli tietysti tsekattava ja selailin nautiskellen eri kauppojen värikästä valikoimaa. Ottaisinko pirteän katajanmarja-minttusaippuan vai haluanko tuoksutella käsiä pestessä kenties eukalyptusta ja basilikaa..? Vai lähdenkö ihan kunnon herkuttelulinjalle ja puhdistan kätöseni kermaisella suklaamantelisaippualla...?
Voi kuulkaa, minulla oli jo kunnon saippuaostoslistat!
...kunnes sitten.......
....etsin jotain kylpyhuoneen alakaapista, ja silmäni osuivat kaapin viimeisessä nurkkauksessa olevaan tummaan pinoon. Ja samassa muistin sen.
Make Up Storen saippuaa.
Olin hamstrannut Make Up Storen Spa-saippuoita alennusmyynnistä kaksi vuotta sitten. Niitä löytyi viisi kappaletta. Ja ne ovat suuria.
Kestävät varmasti ainakin ensi vuoden puolelle.
*huokaus*
Saippuakaupat, me tapaamme vielä. Kenties vuonna 2013 tai 2014 minun ja katajanmarjamintun tiet vihdoin kohtaavat.
.
Olen tullut ulkonäkötietoisemmaksi.
Siksikö, että kirjoitan blogia jossa julkaisen kuvia kasvoistani?
En. Tai ehkä silläkin on ollut vaikutusta. Mikään ei nimittäin tee sinua tietoisemmaksi kasvojesi jokaisesta poimusta, kurtusta, läiskästä ja huokosesta kuin oman naamataulun tuijottaminen Photoshopissa päivästä toiseen. Helkkari, ennen blogin aloittamista en edes tiennyt että minulla on niin paljon verisuonia silmissä! Tai että vasen leukaperäni on kulmikkaampi kuin oikea.
Se ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy ulkonäköhuoliini. (Ja laittakaa tuo "huoliini" hyvin pehmeisiin lainausmerkkeihin.)
Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä.
Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä, joita useimmat meistä pitävät ensimmäisenä ikääntymisen merkkinä. Kurtistelen jatkuvasti otsaani, minkä ansiosta minulla on ollut otsassa ilmejuonteet jo teini-ikäisestä. Mutta ne eivät häiritse minua.
Minulla on myös silmien ympärillä pigmenttiläiskiä. Ne kertovat tarinaansa auringonpalvojan elämästäni. Huulteni ympäristö pigmentoituu nykyään samantien kun vilautan naamaani terassilla toukokuun auringossa. Nämä asiat vaivaavat minua jonkin verran. Mutta niitä voi vielä yrittää peittää.
Nyt olen huomannut jotain, mikä on saanut minut huolestumaan. Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, "Häivytä väsymyksen merkit - ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi." Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?
Tätä väsymystä en voi nukkua pois. Se on vain hyväksyttävä. Tummat varjot silmien ympärillä syvenevät. Iho ohenee. Ja eivätköhän ne harakanvarpaatkin ala pikkuhiljaa ilmestyä silmäkulmiin. Ennen pitkää pääsen omakohtaisesti testaamaan anti-wrinkle-voiteita, joihin niin skeptisesti suhtaudun. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin todella toivon niiden toimivan.
Tiedän hyvin, että kuulostan pinnalliselta ja huoleni mitättömiltä. Sitä ne varmasti ovatkin. Ja toki myönnän olevani pinnallinen. Mutta se, joka väittää, ettei kiinnitä huomiota ulkonäköönsä ja toivo edes joskus näyttävänsä paremmalta / pirteämmältä / hoikemmalta / muodokkaammalta / pidemmältä jne, ei puhu totta.
En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.
Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta.
* * *
Miten te suhtaudutte ulkonäköönne? Oletteko sujut kroppanne ja naamataulunne kanssa, vai aiheuttaako jokin piirre jatkuvasti huolia? Pyrittekö vaikuttamaan ongelmakohtiin meikin tai vaatteiden kautta?
Vai onko ulkonäöstä märehtiminen "so last season"?
Aihe on minusta sen verran kiinnostava, että tein siitä myös pienimuotoisen kyselyn. Käykää vastaamassa, käyn tulokset läpi blogissa n. kuukauden kuluttua.
P.S. Olen liian turhamainen jotta kykenisin julkaisemaan niitä pahinta väsymystä dokumentoivia kuviani. :( Sen voin rehellisesti sanoa. Blogissa voin edelleen pitää yllä itse määrittelemääni kuvaa itsestäni.
Käsi ylös, kuinka moni ei ole kuullut iHerbistä? No, nyt viimeistään olette. :)
IHerb on amerikkalainen nettikauppa, josta on tullut, ainakin tietyissä piireissä Suomessa, todellinen ilmiö. Toiset hurahtavat kaupan antimiin niin pahasti että ”iherbbaamisesta” tulee elämäntapa. Erityisen koukuttuneita asiakasryhmiä vaikuttaisivat olevan urheilijat ja kosmetiikkafriikit.
IHerbin avainsanoja ovat luonnollisuus ja terveellisyys. Kaupan pohjattomalta tuntuvaan valikoimaan kuuluu kosmetiikkaa, lisäravinteita, elintarvikkeita sekä pesu- ja puhdistusaineita. Lemmikkejäkään ole unohdettu, niillekin löytyy tuotteita kakkapusseista herkkupaloihin.
Pidän iHerbiä todella mielenkiintoisena konseptina, ja olen jo pidempään halunnut kirjoittaa aiheesta blogiartikkelin. Haastattelin ilmiön ytimessä olevaa ystävääni Elleniä, joka elää ja hengittää iHerbiä. Itse olen vielä varsin kevyen tason asiakas Ellenin kaltaisiin hc-käyttäjiin verrattuna! ^_^
Ellen on ollut koukussa iHerbiin pian kolme vuotta. Kaikki alkoi MSM-lisäravinteesta, jota Ellen halusi kokeilla hiustenhoidossa. Netin keskustelupalstoilta löytyi vinkki nettikaupasta, josta MSM:ää saisi edullisesti. Siitä se lähti.
”Tilauksia iHerbille on sen päivän jälkeen kertynyt 119 kappaletta,” Ellen naureskelee.
Ellen oli suosinut luonnonmukaisia kosmetiikkatuotteita jo ennen ”herbistymistään”, mutta vaihtoi iHerbin myötä kokonaan luonnonmukaiseen. ”IHerbissä on niin laaja ja edullinen valikoima että sieltä on helppo bongailla koko ajan uusia kiinnostavia tuotteita.”
(Bloggaajan täytyy tähän väliin todeta, että itse pidän iHerbiä ainakin ensikertalaiselle hieman sekavana paikkana, josta on vaikea löytää hakemaansa. Layout on todella askeettinen, eikä erityisesti kannusta satunnaista käväisijää tekemään ostoksia. Mutta se onkin osa iHerbin jujua, tänne ei ole tarkoitus houkutella samoja asiakkaita kuin perinteisiin ”kauneuskauppoihin” kuten LookFantastic ja StrawberryNet. IHerbin ei tarvitse panostaa ulkoiseen markkinointiin, sillä maine leviää itsestään suusta-suuhun periaatteella.) IHerbiin perehtyminen vie aikaa, mutta se on vaivan arvoista!
Ellen tilaa iHerbistä tasaisesti kaikkea mahdollista; hiustuotteita, ihonhoitojuttuja, elintarvikkeita, lisäravinteita ja pyykinpesuaineita. Myös perheen mies ja koira käyttävät iHerb-tuotteita. Ellen kertoo ostavansa Herbistä kaiken kosmetiikan hammastahnaa, deodoranttia ja meikkejä lukuun ottamatta. ”Niistä kategorioista en ole löytänyt toimivia tuotteita.”
Tilauksien sisältö koostuu osittain suosituksista, joita Ellen löytää netin keskustelupalstoilta, mutta valtaosan tuotteista hän klikkaa ostoskoriin pelkästään kokeilunhalusta incin pohjalta. Näin hän on löytänyt monia helmituotteita tuotemerkeistä, joista ei olisi muuten koskaan kuullutkaan.
Satoihin tuotekokeiluihin on mahtunut yllättävän vähän totaalisia floppeja. Kun kysyn epäonnistuneista hankinnoista, Ellenille tulee mieleen vain jauhemainen maca ja muuan sokerittomat myslipatukat.
Ellenin suosikkimerkiksi on noussut Nubian Heritage. Merkin valikoimaan kuuluu suihku- ja saippuatuotteita ja vartalovoiteita.
”Jos olisi pakko valita joku all-time favourite-tuote, niin se olisi Nubian Heritagen Mango Butter Lotion. Sitä olen käyttänyt monen monta purkkia”.
Ellen on tuonut haastatteluun mukanaan läjän iHerb-suosikkejaan, ja kun kokeilen Mango-vartalovoidetta niin voin vain nyökytellä että ihanalta tuntuu ja tuoksuu.
Katsotaanpa sitten Ellenin muita tärppejä. Taustatietona kerrottakoon, että Ellenillä on epäpuhtauksiin taipuvainen sekaiho ja näppyjä tulee herkästi myös dekolteelle. Ihon kunto parantui huomattavasti hänen jätettyä silikonit ja mineraaliöljyt pois ihonhoidosta.
NUBIAN HERITAGE Mango Butter Body Wash. “Käytän tätä myös shampoona, on todella hoitavaa, hellävaraista ja kosteuttavaa. Tuntuu hiuksissa samalta kuin MOPin kosteuttava, sulfaatiton C-System –shampoo.” Sanni sanoo: minusta tämä tuntui pesevämmältä kuin MOP Hydrating, mutta kuitenkin hoitavammalta kuin useimmat muut shampoot.
NUBIAN HERITAGE African Black Soap Body Wash. “Käytän kasvojen puhdistukseen ja dekolteella. Putsari on selvästi rauhoittanut dekoltee-alueen näppyjä.” African Black Soap –tuotteet on tarkoitettu epäpuhtaalle, akneen taipuvaiselle iholle. Sanni sanoo: Sain tästä Elleniltä näytteen, ja vaikka oma ihoni ei epäpuhdas olekaan, niin tykkäsin tästä todella kovasti ja voisin ehdottomasti kuvitella käyttäväni! Vaahto oli ihanan pehmeää eikä iho tuntunut pesun jälkeen kireältä.
REVIVA LABS 10% Glycolic Acid Cream. “Todellinen all-in-one –tuote; hoitaa arpia ja epäpuhtauksia ja toimii ihon ikääntymistä vastaan. Voide on paksua eikä sovi meikin alle, käytän tätä yövoiteena. Voiteen sisältämä glykolihappo kuorii ihoa niin ettei rasvainen iho pääse paksuuntumaan, ja voide kuivattaa myös finnejä. Iho tuntuu aamuisin todella pehmeältä ja sileältä.”
NOW SOLUTIONS Hyaluronic Acid Serum. “Tätä olen käyttänyt monta pulloa. Riittää meikinalusvoiteeksi rasvoittuvalle iholle. Iho tuntuu yksinkertaisesti vain hyvältä tätä käyttäessä.” Sanni sanoo: Tätä seerumia olen itsekin käyttänyt yhden pullollisen, ja se tuntui ihan miellyttävältä mutta ei omalla kohdallani ollut mikään mullistava tuote. Inci kyllä on vakuuttava, ja jos hyaluronihappoon luottaa ihonhoidossaan, niin tässä tuotteessa sitä saa korkean pitoisuuden edullisesti.
BADGER Creamy Cocoa Butter Lip Balm. “Suosikkihuulirasvani, tykkään siitä että koostumus jää huulten pinnalle suojaavaksi kalvoksi eikä huulirasvaa tule samantien maiskuteltua tiehensä.” Sanni sanoo: samaisesta syystä en itse pitänyt Badgerin huulirasvasta.
BWC Moisture Plus Shampoo. ”Shampoolempparini. Pesee hellävaraisesti mutta tehokkaasti.” Sanni sanoo: Saamani näytteen perusteella voin allekirjoittaa ainakin tehokkuuden, shampoo vaahtosi vimmatusti ja tyvi jäi toisen vaahdotuksen jälkeen aivan supernarskuvaksi.
MILL CREEK Keratin Conditioner. ”Mieletön hinta-laatu-suhde, sisältää paljon korkeamman pitoisuuden keratiinia kuin esimerkiksi Joicon ja L’anzan keratiinituotteet.” Sanni sanoo: Tämä hoitis kuuluu myös minun suosikeihini, ja olen Ellenin kanssa aivan samaa mieltä.
NATURE’S GATE Henna Conditioner. ”Tällä saan jämäkät, kuohkeat, sileät ja kiiltävät hiukset. Toimii niin pikahoitiksena kuin naamionakin.” Sanni sanoo: paksua, ihanan tuoksuista ja liukkaasti levittyvää. Ei "katoa" hiukseen ja selvittää kiitettävästi.
ALBA BOTANICA Leave-in Conditioner. “Pehmentää ja silottaa tekemättä hiuksia raskaiksi. Jujuna on kuitenkin käyttää tuotetta vettä valuviin, ei pyyhekuiviin hiuksiin. Ei selvitä hiuksia yhtä tehokkaasti pyyhekuiviin kutreihin laitettuna.”
* * * * *
IHerbiltä tilattaessa kannattaa pitää mielessä 1814 gramman painoraja (ostoskori näyttää koko ajan paljonko tilauksesi painaa). Tämän painorajan ylittäville tilauksille ovat postikulut huomattavasti korkeampia, muuten postikulut ovat 4 dollaria halvinta Global Priority Mail -vaihtoehtoa käyttäessä.
Jos olet ensitilaaja, postikulut saa katettua koodilla NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. Tai 10 dollaria alennusta jos tilauksen arvo on yli 40 dollaria. (Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta omasta seuraavasta iHerb-tilauksesta.)
Vielä vinkki ensimmäistä kertaa iHerbissä vieraileville; tuhansien tuotteiden viidakossa navigointia helpottaa aakkosellinen tuotemerkkiluettelo, joka löytyy täältä. (Tosin sekin on pitkä kuin nälkävuosi, mutta helpottaa jos etsit jotain tiettyä merkkiä.) Muuten voi tehdä löytöjä selailemalla tuoteryhmiä kategorioittain, klikkaamalla yläpalkin Products-kohtaa.
Omia iHerb-tärppejäni ovat vähähiilihydraattista ruoanlaittoa harrastaville mm. kookosjauho, psyllium, "Sukrin" (eli erytritoli) ja vehnägluteenijauho, joita saa iHerbistä huomattavasti Suomen hintoja edullisemmin. Samoin Stevia lienee monelle karppaajalle tuttu. Blogin lukijoilta olen myös saanut kivoja vinkkejä, mm. Sanctumia, EcoToolsin siveltimiä ja Desert Essencen tuotteita löytyy Herbistä.
Jos jaksoitte lukea tänne saakka, niin loistavaa. :)
Onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa ”iherbistejä”? Kuinka moni kuuli kaupasta vasta ensimmäistä kertaa? Itse odotan kovasti että saan tämän vuoden aikana shampoovarastoni loppuun, ja voin alkaa tutustumaan iHerbin shampoisiin.... :) (Muiden kosmetiikkatuotteiden osalta ei loppua näy useampaan vuoteen....)
Ellenin iHerb-kokemuksille omistettu blogi löytyy osoitteesta http://natur-ellen.blogspot.com/. Sieltä löytyy vielä hurjasti lisää tuotevinkkejä kosmetiikasta vitamiineihin.
Tänään haluaisin kirjoittaa ajatuksiani meikkauksesta ja itsetunnosta.
Siemenen aiheeseen heitti ihana lukijani jo vuosi sitten syyskuussa. Sain eräältä lukijalta pitkän sähköpostin, joka käsitteli hänen mietteitään meikkauksen suhteesta itsetuntoon. Hän kirjoitti, että olisi mielenkiintoista kuulla minunkin näkemykseni tällaisiin asioihin.
Vuosi ehti kulua, mutta aihe ei unohtunut mielestäni. Juuri tämän tyylinen kirjoittaja ja bloggaaja minä olen. Aiheet saattavat muhia ja odotella kuukausista jopa vuosiin, ennenkuin ne tulevat ulos postauksen muodossa.
Chapter 1: Minä.
Lukijani kirjoitti, että on tulkinnut niin, että meikkaaminen on minulle harrastus ja mielenkiinnon kohde, eikä varsinaisesti "pakko". Mitä tällä "pakolla" sitten tarkoitetaan? Varmaankin sitä, että jos kokisin olevani epäviehättävä tai suoranaisesti ruma, tuntisin meikkauksenkin olevan välttämätöntä. On helppoa ajatella, että meikkaus kompensoi suoraan henkilön epäviehättävyyden tunteita.
Vastaan lukijan tulkintaan omalla kohdallani kyllä ja ei. Kyllä, olen aina kokenut meikkauksen olevan minulle "pakko". Olen luonnostaan hyvin kalpea ja väritön, kulmakarvani ovat olemattomat ja vaaleat ja ihoni niin ohut että verisuonet kuultavat läpi. Silmieni alla on lapsesta saakka ollut syvät, tummat varjot. Meikkaus on ollut minulle alusta saakka ydintarkoitukseltaan terveen näköiseksi tekemistä. Se oli minulle monen monta vuotta pelkkä rutiini, ja toistin saman perustervehdyttävän meikin joka aamu; tummat silmänaluset peittoon, kasvoille hiukan väriä meikkipohjalla ja huulipunalla, silmät esiin beigellä standardimeikillä, kasvoille ryhtiä meikkaamalla kulmakarvat.
Eli kyllä, tältä kannalta meikkaus on tuntunut pakolta. Haluan näyttää omalta itseltäni, ja peilistä katsoneet väsyneet ja kalpeat kasvot eivät ole tuntuneet minulta.
Sittemmin meikkaus laajeni harrastukseksi, ja "terveysnaamiomeikki" monipuolistui väreillä leikiksi ja selkeämmäksi kasvojen muokkaukseksi. Taitojeni (ja iän) karttuessa jotain kuitenkin muuttui. Tulin niin sinuiksi kasvojeni kanssa, että nyt, 32-vuotiaana, voin vihdoin mennä ulos ilman meikkiä. Näytän edelleen väsyneeltä, ja saatan meikittömänäkin päivänä yrittää peittää pahimmat silmänaluset, mutta enää en koe pakottavaa tarvetta tehdä silmämeikkiä ripsiväreineen ja rajauksineen tai edes levittää meikkipohjaa kasvoille.
En osaa sanoa onko tässä kysymys itsetunnosta. Lopulta uskon, että kyse on enemmänkin iän tuomista muutoksista suhteessa itseensä.
Mutta tämä minusta.
Chapter 2: Muut.
"Olisi mielenkiintoista lukea siitä, mitä mieltä olet meistä kosmeettisesti huolettomista ihmisistä. Olemmeko ällöttäviä, rumia, ihanan luonnollisia, mitäänsanomattomia, vanhoina todennäköisesti liian ryppyisiä, kauniita sisältä, vähän tyhmiä ja piittaamattomia, eri koulukuntaa, poikkeavia, outoja, miesmäisiä tai yhtään mitään erityistä?"
Näihin sanoihin päätti lukijani sähköpostinsa. Hän oli kirjoittanut meikkauksen lisäksi myös suhtautumisestaan ihonhoitoon. Hän ei meikkaa juuri koskaan, ja ihonhoito on yhtä kuin kasvojen peseminen vartalosaippualla suihkussa käydessä. Lukija arveli, että hän taitaa olla mielestäni "kamala kauhistus".
Hän kirjoitti myös, että "meikkaaminen on siitä mielenkiintoinen asia, että sen perusteella saatetaan vetää ihan ihmeellisiä päätelmiä toisista ihmisistä."
Aivan totta. Ja tästä päästään taas takaisin itsetuntoon. Onko meikkaamattomilla ihmisillä parempi itsetunto kuin joka päivä orjallisesti meikkaavilla? Vai onko se vain tapa, tai keino ilmaista itseään, niinkuin se että toiset käyttävät tuntitolkulla aikaa asukokonaisuuksien hiomiseen, samalla kun toiset vetävät päälleen samat farkut ja neuleen, ja kokevat silti olevansa ihan kauniita ja tyylikkäitä ihmisiä?
Itse uskon jälkimmäiseen. Minusta meikkaus vs. meikkaamattomuus on ensisijaisesti tapa, ja toissijaisesti tyylikeino ja persoonallisuuden ilmentymä. Vahvalla meikillä kasvonsa naamioivalla ihmisellä voi olla aivan yhtä hyvä itsetunto kuin henkilöllä, joka ei ole koskaan edes kokeillut ripsiväriä. Aivan varmasti on myös yksilöitä, joilla asia on juuri päinvastoin, mutta haluan sanoa että itse en ainakaan tee meikkauksen perusteella sellaisia päätelmiä.
Kyllä, meikki on väline, jolla voi häivyttää itsessään kohtia, joista emme pidä. Ja jos henkilö kokee omaavansa paljon kohtia, joista ei pidä, silloin hänen itsetuntonsa ei ole vahvimmillaan. Näin ollen meikkiä voi käyttää välillisesti keinona tulla toimeen itsetuntonsa kanssa, ja se auttaa sosiaalisissa tilanteissa samalla kun sisin työstää suurempia prosesseja.
Arvelen, että valtaosa naisista ei edes mitenkään analysoi meikkaamistaan. Se vain suoritetaan aamuisin niinkuin suihkussa käynti ja pukeutuminenkin. Meikki voi olla kuin asuste, se lisätään kokonaisuuteen kuin vyö tai huivi. Se viimeistelee meidät. Joku toinen taas ei kaipaa vyötä tai koruja.
Itse en edes kiinnitä huomiota ihmisten asusteisiin. Jos joku minut tapaava henkilö on harkinnut pitkään minkä värisen hiussoljen ja saappaat hän yhdistää tyylikokonaisuuteensa, se menee minun seurassani aivan hukkaan. Samoin on varmasti meikin laita toisessa tilanteessa. Jos itse joskus olenkin tuntenut oloni epävarmaksi kun lähdin illanviettoon pelkällä huulirasvalla, puuterilla ja ripsivärillä, niin muut eivät todennäköisesti edes huomaa että minulta puuttuu se signature-eyeliner-rajaukseni.
Mitä tulee siihen, mitä mieltä olen "kosmeettisesti huolettomista ihmisistä", niin näen, että heillä vain on toisenlaiset kiinnostuksen kohteet. Ystäväpiiriini kuuluu useita ihmisiä, jotka eivät meikkaa, ja se on niin luonnollista ettei sitä oikeastaan edes ajattele. Jos jotain olen miettinyt, niin ehkä sitä miten helpolla he pääsevät aamuisin töihin lähtiessään. ^_^ He eivät ole kummajaisia, piittaamattomia tai mitäänsanomattomia. He ovat omia itsejään. Sinä lennätät lennokkeja, minä kerään postimerkkejä.
Yhtä asiaa en kiellä, ja se kävi ilmi Mies hoitoon! -postauksestakin. Olen ihmetellyt ihmisiä, jotka eivät erikseen pese kasvojaan. Mutta siinäkin asiassa olen pehmentynyt. Kasvojen pesemättömyys oli minusta ennen jopa ällöttävää, mutta sittemmin olen tajunnut että kyllähän ne kasvot puhdistuvat riittävästi siellä suihkussakin. Ja jos joku ei käy suihkussa päivittäin, niin entäs sitten. Meidän ihomme on selvinnyt historian sivun ilman päivittäistä puhdistusta, joten miten se ei selviäisi nyt? Kyse on omista tavoista ja tottumuksista. Minä haluan pestä kasvoni perusteellisesti päivittäin, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä että muidenkin pitäisi.
* * *
Miten te koette itsetuntonne ja meikkauksen suhteen? Voitteko mennä ulos ilman meikkiä? Onko meikki erottamaton osa minuuttanne, vai "asuste"?
Seuraa jatkoa aurinkosuojakeskusteluun. Esitin muutamia edellisessä rusketuspostauksessa esillä olleista kysymyksistä ihotautilääkäri Tapio Rantaselle, ihotautilääkäri Matti Hannukselalle ja Helsingin Allergia- ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijalle, Päivi Kousalle. (Kousa on taustaltaan farmaseutti, estenomi ja tuleva kemisti.)
Olen iloinen, että kirjoitukseni auringosta ja rusketuksen turvallisuudesta herätti niin paljon keskustelua, sillä opin sen kautta itsekin paljon uutta asiasta. Nyt esimerkiksi tiedän, että ihoni voi vaurioitua UVA-säteiden vaikutuksesta, vaikka en palaisikaan.
Toisaalta opin myös sen, ettei auringolta ole syytä piiloutuakaan, ja että oma ihotyyppini antaa itsessään tietyn suojan ja ihoni voi jopa korjautua saamistaan säteilyvaurioista. Kohtuullinen oleskelu auringossa omalle ihotyypilleen sopivalla suojavoiteella varustettuna ei ole vaarallista. Auringolla on myös terveysvaikutuksia, kuten d-vitamiinin muodostus ja suoja tiettyjä syöpiä vastaan. Ja kukapa ei huomaisi auringon vaikutusta endorfiinin tuotantoon ja mielen piristymiseen.
Tsekkaa taulukosta oma aurinkoihotyyppisi. (Lähde STUK)
Kysymys: kun iho ruskettuu, onko se suoraan ihon vaurioitumista, vaikka iho ei palaisikaan? Tapahtuuko siis aina hallaa, kun iho päivettyy?
Päivi Kousan mukaan ruskettuminen ei ole vaurioitumista, vaan osa ihon normaalia suojamekanismia auringonsäteitä vastaan. ”Jos iho ruskettuu palamatta, ei tapahdu hallaa, vaan sitä tapahtuu vasta palamisessa. Palaminen on ihon varoitussignaali, että jotain on pielessä.” Hän kuitenkin lisää, että iho vanhenee ennenaikaisesti, jos aurinkoa ottaa liikaa.
Matti Hannuksela on samoilla linjoilla. Hän vastaa, että ruskettuminen suojaa orvaskeden solujen tumia auringon UV-säteilyn aiheuttamilta haitoilta sekä valovaurioilta verinahan sidekudoksessa. ”Sopivasta määrästä aurinkoa on enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se suojaa monilta syöviltä.”
Tapio Rantanen vastaa seikkaperäisemmin. ”Tavallinen (viivästynyt) rusketus käynnistyy orvaskeden melanosyyttien aktivoitumisen tuloksena 3-4 vrk:n kuluessa UV-altistuksesta, jolloin ne syntetisoivat tyrosinaasi-entsyymiä, joka aloittaa melaniinipigmenttien synteesin. Tähän johtavia stimuluksia voivat olla DNA-vaurion seurauksena irronneet DNA-fragmentit (ilman että iho olisi näkyvästi palanut) sekä joukko orvaskeden valtasolujen, keratinosyyttien, tuottamia välittäjäaineita.”
Rantanen jatkaa, että ”Jatko on mutkikkaampaa kemiaa eräänlaisen multiproteiinikompleksin ympärillä. Lopputuloksena voi syntyä hyvin suojaavia mustanruskeita eumelaniineja (hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä) tai huonosti suojaavia feomelaniineja” (esimerkiksi punatukkaisilla ihotyypeillä).
”Lyhyenä vastauksena kysymykseen: kyllä, rusketus käynnistyy yleensä aina vaurioiden kautta. Vauriot ovat kuitenkin hyvin ruskettuvilla ihotyypeillä varsin hyvin korjautuvia, mutta eivät huonosti ruskettuvilla.”
Tämä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että esitin Rantaselle lisäkysymyksen ihon kyvystä korjata itseään. Halusin tietää, voisiko karkeasti ajatella minunkin helposti ruskettuvan ihoni aina syksyisin korjautuvan kesän UV-haitoista, vai jääkö ihooni aina muistijälkiä joka kesän jälkeen. Rantasen mukaan ”Ihotyypeillä III-IV on vähäisemmän palamisriskin lisäksi ainakin DNA-vaurioiden korjaamiskyky parempi kuin tyypeillä I-II, ja ihosyöpäriski siten vähäisempi, mutta kyllä sinnekin muistijälkiä jää. Verinahan kollageenin vauriot (valovanheneminen) eivät kuitenkaan parane, joten ryppyyntymistä kyllä tulee tapahtumaan.”
Kysymys: Jos yleisen tutkimustiedon mukaan UV-säteily on voimistunut niin paljon, että suojakertoimen tulisi olla vähintään 30, miksi sitä pienemmillä suojakertoimilla varustettuja voiteita valmistetaan? Millä motivaatiolla minun tulisi vaihtaa korkeampiin suojakertoimiin, jos en pala kertoimella 8?
Rantanen ja Hannuksela vastaavat, ettei UV-säteilyn määrä itse asiassa ole juuri voimistunut. Otsonipitoisuus laski 1990-luvulla, mutta on nyt taas nousussa.
Rantanen sanoo, että suojakerroinsuositusten muuttumisen takana on enemmänkin aurinkosuotimien ja aurinkotuotteiden paraneminen sekä tieto siitä, että ihmiset käyttävät tuotetta vain 1/4 - 1/3:n siitä paksuudesta, mitä tuotteen kerrointa määrittäessä on käytetty. Hyvin ruskettuva ihotyyppi pärjää matalallakin kertoimella, mutta vähemmän vaurioita (kuten ihon vanhenemista) syntyy korkeammilla kertoimilla.
Hannuksela toteaa, että jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin. Oletan, että hän tässä viittaa ihon palamiseen, eikä UVA-säteiden vanhentaviin vaikutuksiin.
Päivi Kousa vastaa, että suojakertoimen valintaan vaikuttaa oma aurinkoihotyyppi sekä UV-indeksi. Näin ollen myös alempien suojakerrointuotteiden valmistus on perusteltua. UV-suojan tarve vaihtelee ihon ruskettumiskyvyn ja maantieteellisen alueen mukaan, esimerkiksi korkean UV-indeksin maissa on viisasta suurentaa kertoimia.
Jos iho voi hyvin suojakertoimella 8, ei ole tarvetta vaihtaa korkeampiin lukuihin. Kousa neuvoo kuitenkin miettimään suojausasiaa ihon vanhenemisen näkökulmasta. Ylenpalttinen aurinkoaltistus korkean UV-indeksin alueilla tulee näkymään ihossa vanhempana. Kohtuus on siis tässä asiassa taikasana.
Kousa painottaa, että lain mukaan ei saa myydä sellaista kosmetiikkaa, jolla terveys vaarantuu. Ihmisellä on itselläänkin vastuu omista auringonottotottumuksistaan. ”Jollekin riittää suojakerroin 8, ja sellainen henkilö, joka on valinnut suojakertoimen 8 ja palaa silti, on tehnyt väärän valinnan. Tarve on yksilöllinen, aina yksilöllinen.”
Kysymys: mitä eroa on suojakertoimellisilla päivävoiteilla ja aurinkovoiteilla?
Tässä asiassa kaikki kolme asiantuntijaa ovat selkeän yksimielisiä; ei mitään käytännön eroa. Jos suojakerroin päivävoiteessa ja aurinkovoiteessa on sama, ne antavat yhtä hyvän suojan UV-säteilyä vastaan. Ero on imagollinen ja koostumuksellinen. Rantasen mukaan päivävoiteissa on miellyttävämpi koostumus ja enemmän vesiliukoisia suotimia.
Kysymys: Mitä tarkoittaa Syöpäjärjestön sivulta poimittu lause: ”Oikein käytettynä voiteet voivat estää palamisen, mutta UV-säteilyltä ne eivät suojaa, eikä niillä voi pidentää auringossaoloaikaa.”
Hannuksela arvelee, että maininta lienee jäänne menneiltä vuosilta. ”Jos suojavoide sisältää vain UVB-suojan, voi UVA:ta saada haittaavia määriä. Nykyisin kaikissa voiteissa taitaa olla molemmat suojat.”
Rantanen ja Kousa eivät myöskään täysin ymmärrä, mitä neuvolla halutaan sanoa. Kumpikin sanovat, että voiteista saa suojaa, mutta mikään voide ei luonnollisestikaan anna totaalisuojaa. Kousan mukaan ”Suurimmalla kertoimella 50+ tarkasti rasvattu kroppa on liki sataprosenttisesti suojattu jonkun aikaa, kunnes UV-suoja-aineiden teho pikkuhiljaa laskee”.
Tapio Rantanen antaa myös näkemyksensä amerikkalaisista aurinkovoiteista. Hän kertoo, että amerikkalaiset voiteet ovat paljon eurooppalaisia huonompia, koska FDA (US Food and Drug Administration) ei ole aikoihin hyväksynyt uusia tehokkaampia ja turvallisempia suotimia, joita Euroopassa ja Australiassa on ollut käytössä jo pitkään. Muutama viikko sitten FDA antoi ohjeistuksen, jonka mukaan ilman kunnon UVA-suojaa olevissa tuotteissa pitää mainita, että ne suojaavat ihoa palamiselta, mutta eivät ihosyöviltä tai valovanhenemiselta. Euroopassa noudatetaan yleisesti EY-komission vuoden 2006 ohjetta, jonka mukaan tuotteen UVA-suojan täytyy olla vähintään 1/3 UVB- eli palamissuojakertoimesta.
* * *
Luulen, että näillä tiedoilla jatkan entisiä auringonottotottumuksiani. Olen jo niitä viime vuosikymmenellä fiksummiksi muuttanutkin, kuten aurinkokylpyjen ajoittaminen pääsääntöisesti kello 16:n jälkeen. Korkeampaa suojakerrointa en katso edelleenkään tarvitsevani. :) Uskon, että haluni päivettyä kesäisin on joka tapauksessa pienempi paha, kuin se, jos vaikka tupakoisin.
Voi olla, että kuitenkin nostan kasvovoiteen suojakertoimen sinne viiteentoista. Ja myönnän, että tähän vaikuttaa Tapio Rantasen suosittelu korkeammasta suojasta kasvoille. Vaikka en ole tähänkään mennessä auringossa rypistynyt, niin ehkä voisin tämän verran tulevaisuutta ajatella. 15 tuntuu aika hyvältä kompromissilta. Ja päivetynhän minä loppujen lopuksi silläkin, mutta vain hitaaaaaaammin. Malttia, Sanni, malttia. :)
Suuret kiitokset asiantuntijakolmikolle. Tänään olemme taas vähän viisaampia!
