Estelle & Thild -seerumiarvonnassa onni suosi nimimerkki antsua. Seerumi lähtee mukavaksi 42-vuotissynttärilahjaksi antsulle, joka ei sanojensa mukaan nyt työttömänä kosmetiikkaan juuri satsaa. Onnittelut antsulle!

Suoritin arvonnan niin, että poimin osallistuneiden kommenttien joukosta parikymmentä vetoavinta perustelua, ja random.org arpoi voittajan näiden joukosta. Tuli taas kyllä sellainen olo, että haluaisin ryhtyä Joulupukiksi ja antaa kaikille jotain kivaa. Arvontaan osallistui todella paljon kommentteja, joissa seerumia toivottiin lahjaksi kovia kokeneelle, töissä raatavalle ja aina lapsiaan tukevalle äidille. Nämä kommentit liikuttivat aivan erityisen paljon. En kyennyt valitsemaan sitä kaikkein parasta perustelua, ja siksi random.org sai suorittaa työn puolestani.

Käyhän antsu sitten kertomassa, oliko seerumista apua..! :)

Tein tämän meikin kolme kertaa, enkä vain saanut siitä just sellaista kuin halusin.

Meikki tehty Smashboxilla ja L'orealin Persian Opulence -trion kullalla.

Pohjustin luomet Smashboxin #13:lla, joka on voidemainen rajausväri. Laitoin sisemmälle puolikkaalle luumunpunaisen #11, keskelle violetin #9 ja ulkonurkkaan hopeanharmaan #12. Koska yrityksenä oli tehdä koko meikki Smashboxilla, laitoin ensimmäisessä versiossa sisänurkkaan ja luomivaon häivytykseen mattaroosan #1 = ei toiminut yhtään. Toisessa versiossa käytin vaaleaa hopeanharmaata #4 = ei toiminut sekään.

En meinannut millään keksiä, minkä sävyn sitten käyttäisin häivytykseen. Päädyin lopulta kultaan, koska kulta + violetti on lempiyhdistelmiäni. Koska Smashboxin #7 on kuitenkin liian keltainen tähän meikkiin, luovuin Smashbox-ideasta ja lainasin kultaa L'orealin triosta. Kulmaluulla MACin Shroom. Meikki on edelleen jotenkin ontuva, koska siinä yhdistyy viileä ja lämmin, mutta kyllä mä siitä lopulta ihan tykkäsin. Tajusin myöhemmin, että mullahan olisi ollut Lorkulta kylmempikin kulta. Ensi kerralla sitten. :)

Olen Smashbox-palettiin erittäin tyytyväinen. Sävyt ovat todella runsaspigmenttisiä ja tummia tarvitsee ottaa vain hipaisu näyttävään jälkeen. Enää on kokeilematta vain sävyt #5 ja #10.

Lid Primer on hyvä sekin, mutta ei kuitenkaan hakkaa UDPP:tä. Yhtenä päivänä minulla oli luomilla pelkkä Lid Primer, ja päivän päätteeksi luomivaot kiilsivät hieman. UDPP:llä iho pysyy mattana koko päivän. Huomasin eron myös sävyjen pysyvyydessä. Smashboxin primerilla sävyt hieman haalistuvat päivän mittaan, mutta UDPP:llä meikki pysyy intensiivisenä. Ei ole Primer Potionin voittanutta! :)

Lokakuun idoli on Julia Vuoren Sika.

Voi, miten kuvailisinkaan suhdettani Sikaan? Minä haluaisin olla Sika. Sika on lämpimin, vilpittömin ja empaattisin hahmo mihin olen sarjakuvakulttuurissa törmännyt. Sillä ei ole koskaan mitään taka-ajatuksia eikä se ole ikinä ilkeä. Se suhtautuu asioihin filosofisen lempeästi ja loputtoman uteliaasti. Se ei hermostu silloinkaan, kun kaapin ovi irtoaa, se kompastuu lattialla lojuneeseen muovipussiin, kasa mandariineja vierii päälle ja tuoli tekee reiän lattiaan. Se vain maalaa kaapinoven, muovipussin, mandariinit ja tuolin punaisiksi.

Aloin seuraamaan Sikaa kun se alkoi ilmestyä Helsingin Sanomien NYT-liitteessä vuonna 1995. Jossain vaiheessa sarjakuva vaihtoi hieman konseptia, Sika muutti Ranskaan ja nimeksi tuli Pariisin Kirjeenvaihtaja. Sian ydinolemus ei kuitenkaan muuttunut, ja sen eksentrinen kaveripiiri, johon kuuluvat mm. Lehmä, Pingviini, Lapinkoira ja Mäyrä, pysyi samana.

Yksi lempi"jaksoistani" on Lapinkoiran vierailu. <3 Klikkaa kuva isommaksi.

Loppuun vielä tekstit toisesta lempparistripistäni, joka tiivistää Sian filosofian aivan erityisen hyvin.

Tunsin koputuksen oikeassa jalassani.

Takanani seisoi kissa. Se pyysi minua mukaansa.

Punavarpuset olivat lupautuneet pitelemään kissan pyykkejä, kunnes pyykkipoikia löytyy.

Varpusten jalat olivat kipeytyneet paikallaan olosta.

Kutsuin linnut jalkahauteelle. Kissa toi savea, talkkia ja kynsienhoitovälineitä sekä keitti siemenkahvit.

Varpuset lähtivät. Odotamme kortteja Intiasta.

Jos ette ole vielä tutustuneet Sikaan (oletan, että lukijoiden joukossa voi olla niin nuoria lukijoita että Sika on jäänyt heiltä löytämättä), niin suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjastosta kokoelmakirjan Sika (1998), tai sen jatko-osan Sika ja Oikukas Sieni (2006). Tulette varmasti hymyilemään.

(Kirjakaupoista näitä ei näyttäisi enää löytyvän, painokset myyty loppuun. Sen sijaan lapsille löytyy kirjat Sika ja värit, Sika ja tunteet ja Sika ja numerot.)

Kaksi malvan sävyistä meikkiä Diorilla. Malva on muuten minusta jotenkin hassu ja vaikeasti määriteltävä värisävy, enkä edes ennen tiennyt minkä värinen se on ennenkuin aloin törmata sanaan 'mauve' meikkituotteissa. Wikipedia tietää kertoa, että "malva on vaalea laventeli-liilan sävy, harmaampi ja sinisempi kuin mitä vaalea magenta olisi."

Kuten taannoisessa Diorin lookkipostauksessa totesin, en oikein innostunut Misty Mauve -paletista. Tein sillä koemeikin, ja tulos oli juuri odottamanilainen. Jotkut lukijat kertovat erottavansa Misty Mauvessa selvästi jopa vaaleanpunaisen sävyn, mutta minun ihollani ei vaaleanpunaisesta ole tietoakaan. Kokonaisuus oli harmaanliila meikki, ja kaikki tummat sävyt sulautuvat toisiinsa.

Misty Mauve, kuva lainattu Temptaliasta.

Meikissä vasemman ylänurkan vaaleaa (siis sitä toisten mielestä vaaleanpunaista) sisänurkassa, oikean ylänurkan harmaanliilaa loppuluomella, oikean alanurkan hohtava malvabeige luomivaossa ja keskimmäinen, tumma liila sävy ripsirajassa violetin kynärajauksen päällä. Vasemman alanurkan vaalea kulmaluulla.

The Mauves. Paletti on vähintään viisi vuotta vanha, sillä tämän mallin jälkeen paletin hylsy on uudistettu kaksi kertaa. Ostin paletin eBaysta.

Paletin vaalein sävy (oikea alanurkka) luomen sisäpuolikkaalla, tummin sävy (keskimmäinen) ulkonurkassa, vasen ylä- ja alanurkka luomivaossa. Rajaus Rimmelin Enchanted-kynä jonka päälle vedetty paletin tummaa violettia.

Mä tykkään The Mauvesista enemmän, koska siinä on punertavia sävyjä jotka sopivat minulle harmaita paremmin. Lisäksi satiininen kostumus on enemmän mieleeni kuin Misty Mauven hohtava.

...

Terveiset muuten Kreikasta! Pääni ei ihme kyllä räjähtänyt lennolla, vaikka olenkin edelleen ihan tukossa. Ensimmäinen päiva 36 asteen lämmossa kera flunssan ei ollut mikään paras mahdollinen tunne, mutta olen jo paranemaan päin. Viikonloppuna suuntaamme Peloponnesokselle ja Elafonisoksen pikkuiselle saarelle jossa on kuulema valkoiset hiekkarannat. On kyllä ihanaa olla taas Kreikassa!

(Tämä postaus oli jo melkein valmiina ennen Suomesta lähtöa!)

Okei. Tämä täytyy jakaa teidän kanssa. Voitteko uskoa, että kuvassa on täytekakku?

30-vuotispäiväänsä juhliva Mika(!) lienee epäilemättä jonkin asteinen MAC-addikti. Tai töissä MACillä. Hur som helst, kakku kyllä pudottaa silmät päästä.

Voin tässä samalla vinkata teille aivan hulvattomasta blogista, josta kuva on peräisin. Kyseessä on hulluja, hirveitä, hassuja, outoja, epäonnistuneita tai muuten vain friikkejä kakkuja esittelevä Cake Wrecks. Tuota sivustoa voi jumittua selailemaan tunneiksi, sieltä löytyy niin uskomattomia virityksiä että ei tosikaan. Voisitteko esimerkiksi kuvitella leikkaavanne hellyttävän, vastasyntyneen vauvan muotoon tehtyä kakkua...?

Ei mulla muuta tällä kertaa. Öitä puput!

Bloggerin puolelta tuttu Google Reader -palkki on nyt saatu liitettyä Indiedaysinkin blogeihin. Eli nyt blogia voi taas helposti alkaa seuraamaan Blogger-tilin tai Googlen kautta yhdellä klikkauksella.

Mun Google-lukijamäärä taisi olla 301 kun liityin Indiedaysiin, ja nyt se on 281. Ensin ajattelin palkin nähdessäni että "jee, vain 20 tyyppiä on lopettanut lukemisen"...! mutta sitten se vaihtui pian tunteeseen, "mööh, miksi nuo 20 ei enää tykänneet mun blogista...?" Tällaisen miettiminenhän on tietysti ihan lapsellista ja hölmöä, sillä lukijoiden mielenkiinnot vaihtuvat enkä itsekään lue jatkuvasti samoja blogeja. Sitten mä kuitenkin palasin ajatukseen, että onkohan monikin lopettanut lukemisen ihan vain siksi että muutin Indiedaysiin? Se ajatus surettaa jostain syystä. Blogi on mielestäni ihan samanlainen kuin ennen huhtikuuta, eikä Indiedays ole viidessä kuukaudessa vaikuttanut tyyliini mitenkään. Mä olen täällä edelleen se "the odd one out"! :)

Kyllästyttekö te helposti blogeihin ja vaihdatte lukulistanne sisältöä?

Anteeksi. Tämä on kosmetiikkablogi, eikä täällä todellakaan kirjoiteta vaatteista. Mutta nyt en malta olla tekemättä pikapostausta koskien sähköpostiini ilmestynyttä Uusi Musta -blogin vaatehaastetta.

"Sinut on haastettu!

Uusi Musta (yle.fi/uusimusta) haastaa sinut elämään kuudella vaatteella koko syyskuun ajan.

Luit oikein, kuudella vaatekappaleella koko kuukauden. Lupaamme kuitenkin pientä helpotusta: noiden kuuden arkivaatteen päälle lasketaan vielä alus- ja päällysvaatteet sekä urheilu- ja juhlatamineet.

Kuuden vaatteen haaste on kansainvälinen kokeilu, joka toteutettiin ensimmäistä kertaa kesällä ympäri maailmaa. Uusi Musta tuo idean Suomeen ja haastaa mukaan  Suomen eturivin muotibloggaajia ja muita kiinnostavia tyyppejä, kuten sinut."

Kiva tietää, että olen kiinnostava tyyppi. ^_^

Mutta siis. Repesin oikeasti nauramaan kun luin haasteen. Jollekin muotibloggaajalle, tai ehkä mahdollisesti kelle tahansa muulle normaalille ihmiselle, haaste saattaisi olla vaikea. Mutta Sannille? Voi rakkaat...! Mähän olen käyttänyt melkein koko kesän kuutta vaatekappaletta...! Näette edessänne (tai no, ainakin blogin yläpalkissa) ihmisen, jota vaatteet eivät kiinnosta pätkääkään. Mulla on kyllä kaapeissa ihan liikaa vaatteita, jopa niin paljon että osa asuu alakerran varastossa, mutta käytän - oikeasti - koko ajan muutamaa samaa peruskudetta.

Eli kuules Uusi Musta, haasteenne ei ole mulle homma eikä mikään!

"Pysähdy hetkeksi miettimään vaatekaappiasi. Mitkä ovat sellaisia klassisia vaatteita, joita rakastat ja jotka käyvät melkein minkä tahansa muun vaatteen kanssa?"

Klassisista en tiedä, mutta vaatekaappini on täynnä perusfarkkuja, neulepuseroita ja Hennesin trikoopaitoja. Ne käyvät kaikki toistensa kanssa. :)

"Käy sitten mielessäsi läpi korusi, kenkäsi, huivisi ja muut asusteesi."

Koruni? En käytä. Kenkäni? Omistan Pikku Myy -tyylisiä saappaita ja kesäkenkinä maailman tavallisimpia ballerinoja ja perussandaaleita koroilla. Huivini? Käytän kun tulee kylmä! Muut asusteeni? Mitkä asusteet?

"Pystyisitkö loihtimaan itsellesi tyylikkään lookin joka päivä niiden sekä kuuden, huolella valitsemasi vaatteen avulla? Me aiomme pystyä, ja olemme varmoja, että niin pystyt sinäkin!"

Tyylikästä lookkia en lupaa pystyväni loihtimaan, mutta aivan tavallisen, "Daria Morgendorffer"-neutraalin lookin saan aikaan joka päivä - without even breaking a sweat! (Pahoitteluni niille jotka eivät kestä englanninkielisiä sutkautuksia suomenkielisessä blogissa.)

Kas tässä ne vaatekappaleet, joilla olen pärjäillyt viimeisen kuukauden (ja melkein koko kesän, itse asiassa):

Ylärivi: Uniqlon Skinny Fit -farkut (ostettu Nykistä vuonna 2007), Junk Foodin 7Up-T-paita (tilattu netistä joskus ehkä vuonna 2005), merkitön neule (olen repinyt niskalapun irti enkä muista merkkiä, ostettu Maarianhaminan Magiquesta vuonna 2004).

Alarivi: H&M:n trikoopaita (ostettu noin vuosi sitten), KappAhlin kauluspaitis (onko noille joku nimikin?, ostettu vuonna 2004) ja Seppälän farkkuhame (ostettu tänä kesänä).

Okei, olen mahdollisesti pitänyt päälläni muutamaa muutakin vaatekappaletta, mutta lukumäärä jää ehdottomasti alle kymmeneen. Pointti on se, että pärjäisin vallan mainiosti kuudella vaatteella.

Uuden Mustan haasteeseen en kuitenkaan lähde mukaan, sillä en ole muotibloggaaja enkä kirjoita vaatteista. ("Julkaisemme mukaan lähteneet muotibloggaajat sivuillamme ensi viikon lopulla julkaistavan jutun yhteydessä ja seuraamme projektin edistymistä Uusi Musta -blogissa koko syyskuun ajan.") Halusin vain kertoa, että kaikille tällainen projekti ei tunnu erityisen haasteelliselta. :)

Tekisikö teille tiukkaa?

Nimimerkki iduska kertoi Säälittävyyden huippu? -postauksen kommenttilaatikossa pystyneensä lisäämään Karkkipäivän Bloggerin seurantalistalle  sen jälkeen, kun olin muuttanut Indiedaysiin. Heitin perään heti vastakysymyksen, että miten se oikein on mahdollista, mutta iduska ei varmaankaan enää huomannut kysymystäni.

Asia jäi kuitenkin sen verran vaivaamaan, että kysyn nyt uudestaan postauksen muodossa. Toivottavasti tämä tavoittaisi iduskan. :)

Indiedays-blogit ovat WordPress-blogeja, ja tietääkseni Bloggeriin voi lisätä vain toisia Blogger-blogeja. Jos kerran WP-blogin voi lisätä Bloggerin listalle, niin sehän olisi hyödyllistä tietoa monelle muullekin lukijalle. Itsekin seuraan blogeja kaikkein mieluiten Bloggerin kautta.

Olen tässä jo jonkun aikaa seurannut, miten postausten otsikointi vaikuttaa juttujen "suosioon". Hassusti, vetoavasti, erityisen hauskasti tai provosoivasti otsikoidut jutut saavat systemaattisesti enemmän klikkauksia kuin arkisesti tai tavallisesti otsikoidut jutut. Tein aiheesta kyselynkin tässä kuukausi sitten. Valtaosa eli 62% vastaajista oli sitä mieltä, että otsikoilla ei ole merkitystä. Tämän ryhmän muodostavat varmaankin vakiolukijat, jotka lukevat joka tapauksessa jokaisen merkinnän.

34% vastasi, että otsikolla on jonkun verran merkitystä. Itse kuulun myös osittain tähän ryhmään, sillä tiettyjä blogeja luen vain selaamalla sivupalkista otsikot, joista valitsen ne kiinnostavimmat. Lempiblogeissani taas luen kaikki tekstit. Tähän ryhmään kuuluu varmasti paljon satunnaisia lukijoita, jotka sattuvat bongaamaan otsikon vaikkapa Indiedaysin etusivulla tai jonkun toisen blogin blogrollissa ja klikkaavat itsensä sitä kautta ko. postaukseen.

4% vastanneista oli sitä mieltä, että otsikolla on paljonkin merkitystä, ja että he lukevat vain ja ainoastaan erityisen kiinnostavasti otsikoidut postaukset.

Toiset bloggaajat hyödyntävät fiksusti sitä, että mielenkiintoinen otsikointi tuo enemmän lukijoita. Toiset taas eivät. "Myyvän" otsikon keksiminen ei aina ole helppoa, eikä se aina sovikaan tekstiin. Jos teen postauksen violetista ja oranssista meikistä, on luonnollinen  ja informatiivinen otsikointi tietenkin "Violettia ja oranssia". Tiedän, että postauksen lukee tällöin harvempi ihminen, mutta minusta tuntuisi vaan jotenkin kornilta kehittää jokaiseen meikkiin tai muuhun postaukseen lennokkaita ja mediaseksikkäitä otsikoita tyyliin "Uhkea oranssi kohtaa raukean liilan". Eikö teistäkin?

Jotkut bloggaajat ovat luopuneet sanallisesta otsikoinnista kokonaan ja merkitsevät postauksensa usein vain päivämäärällä. Toiset taas kierrättävät vakio-otsikoita kuten "Päivän asu", "Dagens", "Päivä X:n kanssa" jne. Minä en ole ainakaan vielä toistaiseksi käyttänyt samaa otsikkoa kahdesti, ja yritän jopa tietoisesti välttää sitä. Se tosin tuntuu vähän hassulta ja turhaltakin, kun postauksia kuitenkin on jo monta sataa eikä kukaan muista puolen vuoden takaisia otsikkoja.

Heitän tähän yhden havainnollistavan esimerkin otsikon vaikutuksesta kuluneelta viikolta.

Varsin sisällötön, mutta uteliaisuutta herättävästi otsikoitu "How To Trick People Into Thinking You're Good-looking" -postaus viime maanantailta sai julkaisupäivänään 1028 klikkausta (tähän ei ole laskettu lukijoita, jotka tulevat suoraan blogin etusivulle). Kyseessä oli pelkkä tulevan tutorial-postauksen teaseri vailla juuri mitään tekstiä ja kuviakin oli vain yksi. Silti se kiinnosti prosentuaalisesti eniten ihmisiä koko kuukauden aikana, ja päivän kokonaiskävijämäärä (2536 uniikkia) oli heinäkuun korkein.

Eilinen epämääräisesti (ja vieläpä monelle vastenmielisellä ruotsinkielellä) otsikoitu "En Plats i Solen" taas sisälsi pitkästä aikaa kunnon meikkikuvia, mutta otsikkoa jaksoi klikata vain 465 ihmistä. Päivän kävijämäärä jäi alle kahteen tuhanteen. On tavallaan hassua, että sisältö itsessään ei aina ratkaise postauksen kiinnostusarvoa.

...

Mitä ajatuksia otsikot teissä herättävät? Kiinnitättekö niihin huomiota? Oletteko jopa löytäneet jonkun kivan blogituttavuuden ihan vain nasevien, viihdyttävien tai muuten vain huomiota herättävien otsikoiden kautta? Entä muut bloggarit, mietittekö te paljon tekstienne otsikoita? Ja oliko tämä postaus Karkkipäivän historian tylsin ja turhin? :)

Mä pohdin ja analysoin paljonkin blogimaailman rakenteeseen ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin liittyviä asioita. Vaikka olen itse blogannut nyt runsaan vuoden, tunnen olevani edelleen tavallaan turisti "Blogvillessä" ja tarkkailen muita blogeja kuin ulkopuolisen silmin. On jotenkin äärimmäisen mielenkiintoista miten tämä maailma toimii - miten lukijat löytävät blogeja, mistä blogeista tulee suosittuja, miksi niistä tulee suosittuja... Miten joistain bloggaajista kehkeytyy jopa pieniä verkkojulkkiksia. On kiehtovaa, miten tavallisista, omasta elämästään kirjoittavista, sanavalmiista nuorista naisista tuntuu tulleen nykyajan nuorille tietynlaisia idoleita. (Mutta tämä pohdiskelu kuuluisi jo toiseen postaukseen...)