Mun piti tänään julkaista iloinen, kukkaiskuvilla kuvitettu ihonhoitotuotepostaus. En julkaissut.

Ajatukseni ovat kouluampumisessa, uhreissa ja heidän läheisissään. Kuten varmasti meistä jokaisen.

Mun tekee mieli sanoa, että olen niin surullinen siitä vakavasta pahoinvoinnista, jota yhteiskunnassamme koetaan. Jota nuoret kokevat. Aikuiset. Lapsetkin. Kaiken ikäiset. Miten olemme päätyneet tähän?

Suomi, maailman onnellisin maa. Silti me emme ole yhtään syvän pahoinvoinnin yläpuolella. Etenkin nuorten kokema ahdistus vain kasvaa, ja paha olo saa muotoja, joita emme ole halunneet edes kuvitella. Sitähän tapahtuu toisaalla, mutta ei meillä.

Miten saisimme resursseja nähdä, toimia ja auttaa, kun joku voi huonosti. Mitä voimme tehdä, ettei olonsa kanssa jäädä yksin. Mitä voimme tehdä... ettei jää yksin?

Tänään kuitenkin, ajatukseni ovat uhrien läheisissä ja toivon heille voimia selvitä tästä äärettömän surullisesta tragediasta.

Kunpa yksikään lapsi tai nuori ei enää päätyisi tällaiseen ratkaisuun.

Tammikuussa 2012 luulin olevani raskaana. Runsaan viikon, raskaustestin ja ”minusta tulee äiti..!” -kokemuksen jälkeen selvisi, että en ollutkaan. Kuukautiseni vain olivat jääneet pois.

Se oli ensimmäinen fyysinen merkki tilasta, johon olin itseni saattanut.

Tämän jälkeen on tapahtunut samalla paljon ja samalla kuitenkin vähän.

Kahdeksassa vuodessa joku toinen valmistuu ammattiin, löytää puolison, menee naimisiin, perustaa perheen, eroaa, perustaa uuden perheen, muuttaa toiseen maahan... Minä olen näiden vuosien aikana tehnyt samaa työtä, ollut samassa parisuhteessa ja asunut samoissa paikoissa. Sekä sairastunut ja alkanut toipua.

Olen tänä vuonna täyttänyt 40 ja käynyt läpi elämäni suurimman kriisin.

Tähän vuoteen kulminoitui se matka Sannina, jota olen kulkenut viimeisen vuosikymmenen. Tänä vuonna olen ollut yksinäisempi ja enemmän peloissani kuin koskaan ennen.

Nyt vuoden saapuessa loppuunsa, suurimmat pelot kohdattuani, olen viimein kevyempi.

Tajusin kunnolla vuonna 2016, että olen lopen uupunut ja vaadin itseltäni liikaa. Monet asiat elämässä tapahtuvat niin hienovaraisesti ja asteittain, että niitä on vaikea huomata. Se mikä on nyrjähtänyttä, muuttuu normaaliksi.

Ajoittainen väsymys ja kiireen tunne muuttuvat kroonisiksi, tehokkuuden tavoittelu kääntyy piinaavaksi alisuoriutumisen tunteeksi, vaativuus kasvaa kehoa kuristavaksi korsetiksi. Velvollisuuden ja syyllisyyden tunteet ottavat ohjat ja siirtyvät kuskin paikalle.

Tee paremmin, tee nopeammin, tee nyt niin huomenna ei tarvitse – mutta huomenna teet kuitenkin, kuvitellen nyt pelastavasi ylihuomisen, ensi keskiviikon, vappuaaton…

Siinä vaiheessa kun pitäisi ymmärtää sairastuneensa, luulee vain olevansa muita hitaampi ja huonompi.

Tunnen näin, koska en tee tarpeeksi. 

Sanotaan, että monissa tilanteissa vasta kriisi ajaa ihmisen muutokseen. Pitää hajota, että voi alkaa rakentaa uudestaan.

Tänä vuonna olen lopulta hajonnut kokonaan ja luopunut yhdestä elämänvaiheesta. Olen hyvästellyt vaativuuttani ja armottomuuttani. Olen jättänyt kipeitä hyvästejä asioille, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi mutta myös surulliseksi ja voimattomaksi.

Olen joutunut luopumaan parhaasta ystävästäni ja rakkaimmasta ihmisestä. Olen luopunut monista toiveista ja odotuksista.

Eräänä keväänä kirjoitin, että olen niin onnellinen, että pelkään menettäväni kaiken. Pelkäsin juuri tätä vuotta.

Tämän puun juurella oli pienen Sannin maja. Täällä olen kokenut olevani turvassa.

Kaiken keskellä olen saattanut todeta, että kun viimein luopuu, voi myös saada. Ja yksi tuska voi johtaa toisen hellittämiseen.

Olen saanut tänä vuonna uuden ihanan työn, joka on voimaannuttanut minua valtavasti. Olen luonut itselleni uudenlaisen arjen, jossa kotini jatkuu ulos toreille ja puistoihin. Uudessa arjessani nautitaan aamukahvia termospullosta R-junassa, fillaroidaan Tammelasta Turtolaan, syödään eväitä Armonkalliolla ja pedataan Ikean patja lattialla. Olen tullut lempeäksi itseäni kohtaan. Olin niin väsynyt, että vaatimusten sijaan jäljelle jäi vain myötätunto.

Kehoni alkaa viimein palautua lähes vuosikymmenen sitä kurittaneesta stressistä.

En tiedä onko kukaan koskaan halunnut jakaa sosiaalisessa mediassa sitä lahjaa, jonka sain tänä jouluaattona, kun kuukautiseni alkoivat kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Minä halusin. Niin iloinen olin.

(Mutta punasävyinen Instagram-päivitys jäi lopulta tekemättä.)

Viime joulun aikaan katsoin itseäni peilistä ja näytin ihan paskalta. ”Olet vanhentunut 10 vuotta”, sanoin peilikuvalleni.

Tällä viikolla katsoin peilikuvaani ja huomasin pitäväni siitä jälleen.

”Sinä näytät ihan hyvältä,” sanoin.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Matka jatkuu.

Uuden vuoden aattomeikissä luomilla kultaa ja petroolia. Vai olisiko tuo enemmänkin metallista sinivihreää... Joka tapauksessa, ihana sävy, joka oli meikissä pääroolissa.

Pohjustin luomen H&M:n voidemaisella kullanvärisellä eyelinerilla (tosiaan, voidemaisten eyelinerien ja luomivärien koostumus ei usein eroa mitenkään) ja taputtelin päälle Pure Luxen kultaista mineraaliluomiväriä sävyssä Driftwood.

Ulkonurkassa hento varjostus Max Factorin toffee-taupe-sävyllä Burnt Bark. Yläluomen rajaus H&M:n superihanalla nestemäisellä eyelinerilla, sävy Poolside, ja alaluomen rajaus lähes samansävyisellä mutta tummemmalla metallinvihreällä, Sephoran Waterproof-kynän sävyllä Surfer Babe.

H&M:n Drama Eyelinerin sävy Gold Rush on oikein sellainen klassinen kunnon kulta, ei liian keltainen, patinoitunut tai vihreään taittava. Ja se on peittävä. Vaalealla iholla kultainen rajaus ei välttämättä kovin erotu, mutta voin kuvitella miten makean rajauksen tällä saisi oikein tummalle iholle.

Max Factorin Burnt Bark on vakkarisuosituksiani kun joku kysyy hyvää, edullista ja helposti saatavilla olevaa taupen sävyä. Hohtava taupe on hyvä vaihtoehto jos tykkää käyttää ruskean sävyjä meikissä, mutta kokee mattaruskean liian vahvana tai tylsänä. Myös MACin Satin Taupe on tällainen klassinen, suosittu, lähes kaikille ihonsävyille sopiva ja kauniisti häivyttyvä taupen sävy (vähän viileämpi kuin Burnt Bark), mutta se on Max Factoria heikommin saatavilla ja tuplasti (triplasti?) kalliimpi. Helppo arki-smoky syntyy levittämällä hohtavaa taupea koko luomelle ja alaluomelle, ja tekemällä tummanruskeat sisärajaukset. Vaalea highlight sisänurkkiin ja kulmaluulle. Très chic!

H&M:n uudistuneen meikkisarjan rajaustuotevalikoima on tosiaankin päheä; on nestemäistä, voidemaista, kynää ja jumbokynää varmaan yli 10 sävyssä. Ja sävyt on tosi makeita! Valikoima muistuttaa jonkun verran Sephoran oman talon merkkiä, mutta kyniä ei ole vedenkestävänä, siksi en ostanut niitä. Ostan nykyisellään kaikki rajaustuotteet vedenkestävänä, kun vesiliukoisten kanssa käy välillä vähemmän kivoja ylläreitä.

Tämäkin on näitä iän mukanaan tuomia muutoksia... Nuorempana silmät eivät vuotaneet juuri koskaan, nyt rajauksen leviäminen on ihan arkipäivää jos en ole käyttänyt wp-tuotetta.

Kotimaiselle kosmetiikalle omistetun viikon viimeisessä postauksessa tapaamme jälleen Lifehairin eli markkinointinimeltään Lh-Beautyn. Viikko päättyy eilisen postauksen hengessä edulliseen koko perheen peruskosmetiikkaan.

Valitsin esittelyyn kaksi Lh-Beautyn merkkiä: Lacto Linen ja Oliivin. On ollut oikeasti tosi kiinnostavaa kokeilla pitkästä aikaa aivan toisenlaista kosmetiikkaa mitä olen viime vuodet käyttänyt, kuten teemaviikon kaikki edullisemmat merkit. En ole koskaan väheksynyt edullisia kosmetiikkamerkkejä, minähän olen puolet elämästäni ollut Yves Rocher -tyttö, mutta luonnonkosmetiikkaan siirryttyäni olen tietysti pysytellyt niissä merkeissä. Hiuspuolella taas kampaamotuotteet ovat vetäneet puoleensa viimeiset 10 vuotta. Siinäkin on ennen kaikkea kyse elämyksellisyydestä... En voi rehellisesti väittää löytäneeni juuri salonkibrändien joukosta niitä ehdottomasti parhaita tuotteita, mutta elämyksellisesti niiden maailma vetoaa minuun. Niin kuin ne lasiset kultareunusvoidepurkit toisille ;)

Lifehairista yrityksenä minun ei enää tarvinne sen enempää turista, esittelin merkin juuri kattavasti marraskuun puolella. Mutta lyhyesti: Lifehair on vuonna 1993 perustettu ylöjärveläinen yritys jonka tuotteet valmistetaan omassa tehtaassa Ylöjärvellä.

Oliivi-shampoo 4,60€ / 250 ml

Sulfaatiton shampoo kaikille hiustyypeille. Pesevinä ainesosina cocamidopropyl betaine, sodium cocoamphoacetate ja decyl glucoside.

Shampoossa on todella paksu ja jämäkkä geelikoostumus, tämä ei valu lattialle vaikka kääntäisit kämmenen ylösalaisin. Tuoksu on perusmiellyttävä ja aika voimakas, sellainen tyypillinen "koko perheen hygieniatuotteen" puhdas tuoksu. Vaikka tuote on sulfaatiton, se pesee hiukset ja hiuspohjan nitisevän puhtaiksi - mutta jättää pituudet samalla sileiksi. Yleensä tehokkaasti pesevät shampoot takuttavat minulla hiusta tehden niistä karhean tuntuiset ja huuhdellessa sormet ihan takertuvat tukkaan. Tämä shampoo ei käyttäydy niin.

Oliivi-shampoo vaahtoaa maltillisesti ja vaahto syntyy hitaammin kuin sulfaattishampoilla, mutta vaahdon synnyttyä se on kermaisen pehmeää.

Tykkään tästä shampoosta kovasti. Se on tavallaan ominaisuuksiltaan eilen esitellyn todella hoitavan EHS Plus -shampoon vastakohta. Oliivi-shampoon jäljiltä tyvi jää ilmavaksi ja puhtauden tunne säilyy hiuksissa pitkään - tai pidempään kuin paljon hoitavia ainesosia sisältävillä shampoilla. Pesutulos ei kuitenkaan ole yhtä "raju" kuin syväpuhdistavilla shampoilla. Jännästi shampoolla on ikäänkuin "kaksinaisluonne"; toisaalta se on hyvin pesevä, mutta toisaalta jättää pituudet selviksi. Miltään ylelliseltä shampoolta Oliivi ei tunnu, eikä tämän hintaluokan shampoolta sitä odottaisikaan. Mutta sen pesutulos ja pesevyys/hoitavuussuhde on todella hyvä. Minulla on niin paljon hoitavia shampoita, että välillä on mukava käyttää tällaista hiukset kunnolla ilmaviksi jättävää, nitiseväksi pesevää shampootakin.

Koska juttelimme Lifehairin tehtaalla shampoiden paksuntamisesta, en voinut olla kysymättä kemisti Alex Westerbergiltä, miten Oliivi-shampoon paksuus on tehty. Sitä ei kemiansa puolesta voi paksuntaa suolalla, niinkuin ei monia sulfaatittomia shampoita. Kysyin samalla yleisesti Oliivi-shampoon koostumuksesta ja miten siitä on saatu niin pesevä, kun kaikki reseptin tensidit luokitellaan hellävaraisiksi. Westerberg kertoo, että shampoo on paksunnettu akryylipolymeereilla. Puhdistavista aineista hän kertoo näin:

"Oliivi-shampoossa kolmen pesevän aineosien välinen suhde on tarkkaan tuotekehityksen kautta harkittu, jotta shampoo pesee hyvin, ollen silti hiuksille ja päänahalle hellävarainen. Sodium Cocoamphoacetate on hellävarainen amfoteerinen pesevä aineosa, jossa kookosöljyn asetaattiryhmä, joka omalta osaltaan parantaa tuoteen hoitavuutta. Lisäksi tämä aineosa toimii synergistisesti muiden pesevien aineosien kanssa, vähentäen osaltaan pesevien aineosien mahdollista ärsytystä. Lisäksi se osallistuu tuotteen 'kermaisen' vaahdon muodostumiseen."

Westerberg kertoo myös, että Lifehair on parhaillaan kehittämässä uutta täysin luonnonmukaisiin aineosiin perustuva paksunnusta, jossa tarkoituksena on pitää koostumus, paksuus ja vaahtoavuus yhtä mukavan "kermaisena".

Oliivi-hoitoaine 4,60€ / 250 ml

Koostumukseltaan lirumpaa kuin parivaljakon shampoo, mutta ei ihan niin vetistä kuin EHS Plus -hoitoaine. Hoitoaine on silikoniton ja hoitavuutta tuovat jo tutuiksi käyneet kvatit (niistä muuten monessa on tuo 'monium', cetrimonium chloride, behentrimonium chloride jne, jos jotakuta kiinnostaa opetella bongailemaan kvatteja :)) yhdessä oliiviöljyn, oliiviuutteen, pantenolin ja lesitiinin kanssa.

Sama ilmiö tapahtuu Oliivi-hoitiksen kanssa kuin EHS Plussan: kämmenellä niin lirulta vaikuttava hoitoaine paljastuu hiuksiin levittäessä erittäin tehokkaasti selvittäväksi ja silottavaksi. Kun hoitoaineen vielä kampaa hiuksiin (olen nyt naamiokauden jälkeen innostunut käyttämään Tangle Teezeriä melkein kaikkien hoitoaineiden kanssa), tuntuu koostumus kuin muuttavan muotoaan; lirun ohut emulsio muuttuu kermaiseksi. Joku lukija kommentoi eilen kokeneensa samaa jonkun simppelin hoitoaineen kanssa - kampaaminen tuntuu taianomaisesti muuttavan hoitoaineen koostumusta niin että se "kermaistuu".

Oliivihoitoaine jättää hiukset todella hyvän tuntuisiksi eikä niissä ole piiruakaan sähköisyyttä. Tämä sähköisyyden tarkastelu on ollut tosi kiinnostavaa nyt kun olen viime kuukaudet testannut niin monta eri hoitoainetta - hiusten pehmeys ja sileys eivät korreloi sen kanssa, miten hyvin hoitoaine tai naamio poistaa sähköisyyttä. Joku hoitis saattaa siis hoitaa todella hyvin, mutta hiukset ovat silti rätisevät ja lentelevät.

Lacto Line Hellästi Hoitava Puhdistusvaahto  5,70€ / 150 ml

Tässäpä meillä taas kiinnostava yksilö. Kuten todettua, Lifehair-brändien pakkaukset ovat kaukana ylellisestä ja kaiken kaikkiaan, suokaa anteeksi Lifehair, jopa hellyttävän kömpelön ja vanhanaikaisen näköisiä. Nythän sitten ne uusitaankin kevään aikana ;) Anyways, se mikä tekee Lacto Linen puhdistusvaahdosta kiinnostavan on se, miten kaukana pakkauksen herättämät mielikuvat ja tuotteen itsensä välittämä kokemus ovat toisistaan. Minäpä kerron teille: jos Lacto Linen puhdistusvaahto kaadettaisiin jonkun luksusmerkin purkkiin ja siihen lisättäisiin hienostuneempaa hajustetta, se menisi ihan täydestä selektiivisen merkin ylellisenä puhdistusaineena.

Vaahto on todella hoitavan ja kermaisen tuntuista. Ei ihan yhtä paksua ja liukasta kuin esim. Lumenen ja ACOn vaahdot, mutta huomattavasti liukkaampaa kuin luonnonkosmetiikan pumppuvaahdot. Vaahtoa voi pyöritellä iholla kauan, ilman että se hajoaa ja kermaisuuden tunne häviää. (Luonnonkosmetiikan vaahdot taas eivät käyttäydy näin.) Tuote on kehitetty erityisesti kuivalle ja herkälle iholle.

Vedellä huuhtelun jälkeen iho jää hoidetun tuntuiseksi; se ei nitise yhtään eikä sitä kiristä. Tuntuu siltä, kuin pintaan olisi jäänyt hoitavia aineita. Tunne ei kuitenkaan ole kalvomainen tai tahmea/nahkea, vain 'hoidettu'. Vaikea kuvailla, välillä loppuu sanat pahasti kesken kun yrittää kuvailla kosmetiikan tunnetta iholla tai hiuksissa! ^_^

Todella hyvä puhdistusvaahto. Harvasta puhdistustuotteesta voi sanoa, että se jättää iholle hoidetun tunteen, mutta Lacto Linen puhdistusvaahdosta niin voi sanoa. Iso peukku!

Kääks, juttu on taas venynyt tosi pitkäksi, pidetään kasvovesiosuus lyhyenä:

Lacto Line Hellästi Hoitava Kasvovesi 4,60€ / 150 ml

Alkoholiton ja kosteuttava kasvovesi. Iho jää miellyttävän tuntuiseksi eikä yhtään tahmeaksi. Ei mitään erityistä kommentoitavaa, koska kokemus on yksinomaan positiivinen ja simppelissä incissä on vakuuttava setti kosteuttavia ja hoitavia ainesosia: glyseroli, pantenoli, aloe vera, hyaluronihappo ja maitohappo.

Ainoa ihmetyksen aihe on kaksi eri inciä: minun pullossani on lyhyempi versio kuin Lifehairin sivulla.  Ilpo Laurila puhuu kasvoveden puhdistavasta ominaisuudesta (siitä puhutaan pakkaustekstissäkin), jonka tuotteeseen tuo PEG-40 Hydrogenated Castor Oil, mutta tämä ainesosa puuttuu minun pulloni ainesosaluettelosta. Lifehairin sivulla on tuplasti pidempi inci. En ehtinyt saada selvyyttä kahden incin stooriin, mutta ehkä palaan siihen vielä myöhemmin.

Minun oli tarkoitus liittää postaukseen myös vastauksia marraskuisen postauksen kommenteissa nousseisiin kysymyksiin, mutta jutun ollessa jo näin pitkä, jätän ne tuonnemmaksi.

*

Muistattehan muuten vielä Lifehairin tarjouksen Karkkipäivän lukijoille: verkkokaupan tilauksista saa 10% alennusta 31.12.2015 saakka. Alennuksen saa koodilla karkkipäivä. Minä en hyödy mahdollisista tilauksistanne. ;)

* * Kotimaisen kosmetiikan teemaviikko vol. 2 palaa ensi vuoden puolella! * *

P.S. Apua, kiire vain jatkuu, en meinaa tänään (maanantaina) ehtiä millään blogin pariin. Vastaan postauksen kysymyksiin ja julkaisen eilisen arvontakommentteja (melkein 500 jäljellä...!) heti kun ehdin eli toivon mukaan illalla bussissa :)

Kai tällaisiakin on ollut jo pitkään - mutta minä kuulin suihke-muotoisesta kynsilakan pikakuivattajasta vasta viime syksynä jolloin sain sellaisen testiin.

Onko pikakuivattava spray monelle tuttu?

Itse olen kynsilakan pikakuivattajien suurkuluttaja. Vähän samaan tyyliin kuin kuivashampoita ja silmämeikinpoistoainetta, niitä kuluu todella paljon. Lakka kuivuu minulla aina tosi hitaasti, oikeastaan merkistä riippumatta. Ainoan poikkeuksen muodostavat neon-lakat, kai niiden koostumuksessa on jotain joka saa ne kuivumaan välittömästi. Jaksan aina ihmetellä ja ihastella esimerkiksi Charming Nailsin jokailtaista lakkausrutiinia - huh, mä en jaksaisi ikinä..! Kun aina pitää varata vähintään puolitoista tuntia sellaista aikaa, jolloin ei käytännössä voi tehdä mitään.

Pikakuivattaja helpottaa, vaikka ei sekään tietenkään lakkausta läpikuivata. Minulla on joskus mennyt kuivattajallakin käsitelty lakkaus ruttuun iltapäivällä, vielä joku kuusi tuntia lakkaamistoimenpiteen jälkeen...! Ilman pikakuivattajaa joutuisin odottamaan varmaan kolmekin tuntia ennenkuin voisi kaivaa jotain käsilaukusta. En käsitä miten joillain lakat kuivuvat puoleen tuntiin...

Suihkemuotoisen pikakuivattajan vaikuttava ainesosa on - - yllätys, silikoni. Tässä ihan uusi yhteys jossa kohtaan silikoniyhdisteen.

Spray'ta neuvotaan suihkauttamaan 30 cm:n etäisyydeltä. Se muodostaa kynsien - ja sormien - päälle öljyisen kalvon. Taisin ensimmäisillä kerroilla suihkuttaa liian läheltä, sillä kalvo oli todella märkä ja kuivui hitaasti. Lisäksi sormien iho jäi ihan öljyiseksi. (Incissä on myös dicaprylyl-karbonaattia, rasvamaista ainetta.)

Kuvassa kynsi-spray kuivumisvaiheessa.

Sittemmin opin annostelemaan suihketta oikein ja suihkuttamaan kauempaa. Käsittely on todella nopea ja tulos vastaavanlainen kuin perinteisellä pikakuivattajalla;  kuivuu nopeasti ja kynsille jää samanlainen, kolhuja kestävä sileä kalvo.

Täytyy sanoa, että edelleen ihmettelen, miten tuotteen teknologia oikein toimii. Tuotteessa on vain ponneaineita ja niiden lisäksi haihtuvaa silikonia (cyclopentasiloxane) ja dicaprylyl-karbonaattia (anteeksi huono suomennos, estenomit, saatte korjata ;)). Miten näistä aineista jää kynnelle pysyvä kalvo..? Jos cyclopentasiloxane haihtuu ja dicaprylyl-karbonaatti on rasvaa..?

Kynsillä muuten viime viikon meikkipostauksessa näkynyt China Glazen Peachy Keen.

Nail Spray'ta saa Gina Tricotista.

*

Tässä vielä tämän päivän "Taistelu harmautta vastaan" -meikki:

Olen nyt ollut ihan old school -linjoilla meikkauksissa. Tämäkin yksi vanhoja, jo aiemmin blogissakin nähtyjä lempparilookkejani; vihreää ja sinistä. Tällä kertaa yhdistettynä kupariseen alaluomen rajaukseen.

Poskilla Idunin Lingon-poskipunaa ja huulilla Idunin Cornelia-huulikiiltoa.

Silmämeikissä Pure Luxen mineraaliluomivärejä; koko luomella Seashore ja luomivaossa Shameless. Rajauksessa kahta sinistä; Sephoran Fancy Blue Eyeliner ja Indeliblen Oceanic Gel Eyeliner. Alaluomella Yves Rocherin rajauskynä sävyssä 06 Cuivre.

*

Huomenna olen muuten jälleen pääsemässä kiinnostavalle yritysvierailulle.... nimittäin Biodellyyn..! Tiedättekös mitä tämä muun muassa merkitsee? Pääsen vihdoin näkemään kaikki Lily Lolon meikit livenä...! Niiiin paljon hiplausta ja swatchausta tiedossa! :D

Meinasin aamulla junassa jatkaa noihin rahkakommentteihin vastailua... Kuka saattoi arvata että maitorahka herättäisi yhtäkkiä näin mielettömän vilkkaan keskustelun jossain blogissa - vähiten Karkkipäivässä..! :) Laktoosi-keskustelu on myös huisin kiinnostava, itsekin oppii uutta. :)

Mulla on ne! :)

Joo - kiva My Little Pony -paita myös (kiitos vinkistä, lukijani ;))...!

Mutta mää meinaan KYNNET!

Minulla on vihdoin taas samanpituiset, samanmalliset, suorat kynnet! :)

Hyvää joulua Sanni :) Itselleni lupaama joululahja - kynsien geelaus.

Kyllä näihin kestää taas vähän aikaa tottua. Ihan kuin mun käteen olisi liitetty vieraan ihmisen sormet! :D

Minulle laitettiin geelipidennys kaikkiin muihin kynsiin paitsi peukaloihin ja toiseen pikkurilliin, jotka olivat jo valmiiksi sen mittaiset mihin pituuteen kynteni halusin. Kun kynnet kasvavat, viilataan pidennykset pikkuhiljaa huolloissa pois ja jatkossa käsitellään vain oman kynnen pintaa. Kynnet geelattiin nuden värisellä geelillä.

Näistä tuli vähän paksummat kuin mitä geelikynteni olivat kolme vuotta takaperin. Kynsienlaittajani sanoi, että pidennysten kanssa kynnestä on tehtävä vähän paksumpi, mutta sitten kun geelataan pelkästään omaa kynttä, saa pinnasta ohuemman. Sitä odotellessa :) Itse tykkään ohuemmasta, on luonnollisemman näköinen.

Olin niin innoissani kotiin tultua että en meinannut osata päättää millä sävyllä kynnet lakkaisin. Ensin ajattelin vetää nuden päälle suosikkini Snow Crystalin Sparkling Champagnen (kuvassa), joka on parhautta melkein minkä tahansa lakan päällä, mutta sitten muistin Lumenen ihanan pinkin Roosa Nauha -hiekkalakan.

En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut pinkit kynnet...! Sokeroitua vaaleanpunaista... Ihanat! En tosiaan pääse tunteesta että katselen jonkun toisen kynsiä ^_^

Tämä lakka oli syksyn Roosa Nauha -kampanjan LE-sävy, ja tällä sekä muilla Roosa Nauha -tuotteilla Lumene keräsi 50 000 euroa syöpätutkimukselle. Että ei mikään turha lakka...! Olen saanut lakan blogin kautta.

Eipä mulla muuta tällä kertaa. :) Mutta ilostuttaa niin että ette uskokaan...! Kynnet, kynnet - mulla on taas nätit kynnet! <3

(Ja uusi ponipaita!)

Olin katsomassa auringonlasku-spektaakkelia. Se on täällä Mykonoksella yhtä suuri numero kuin Santorinilla.

Tarkkailen usein ihmisiä. No, aina. Heistä lähtevää energiaa, tunnetta, auraa.  Ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Luis ymmärtää mistä puhun. Hän tarkkailee myös ihmisiä. Minuakin. :)

Istun kadun reunalla. Jalat pikkukivisessä hiekassa. Keltainen kiekko valuu hitaasti kohti horisonttia. Ihmiset edessäni poseeraavat, nauravat, osoittelevat taivaanrantaa, kohottavat laseja. Tai vain katsovat hiljaa.

Pariskuntia.

Vedenrajassa pyylevä mies, kireässä t-paidassa, punavalkoraidallinen reppu selässä. Kuin Marianne-karkkipaperi. Hän kuvaa. Tyytymättömän näköinen nainen. Sininen mekko nilkkoihin saakka, pinkki huivi, punaiset matalapohjaiset kengät. Hän vaihtaa asentoa. Kävelee rannalla. Katsoo auringonlaskuun. Kyykistyy, kääntää päätään. Nikon räpsähtelee. Nainen nousee taas, lähestyy miestä. Ei hymyile. Mies ojentaa kätensä, silittää naisen poskea. Nainen kääntää päänsä. He puhuvat. Koreaa? Nainen kävelee pois päin.

Katson muualle.

Vieressäni istuu laiha pariskunta. Hentoinen mies, kuin David Hyde Pierce. Hänellä on paksulasiset silmälasit. Niin myös naisella. He ovat painautuneet toisiaan vasten. Mies suukottaa naisen otsaa. Ovatpa he pieniä, linnunluisia...! Maassa on reppu, ehkä miehen. Siinä on Emirates-lentoyhtiön osoitetägi. Pariskunta puhuu englantia. Briteistä, ehkä Uudesta-Seelannista..? En ole varma tunnistanko uusiseelantilaista aksenttia. Mutta amerikkaa he eivät puhu. Eivätkä australiaa.

Purjeveneessä hurrataan. Aurinko lähestyy taivaan ja meren liitoskohtaa. Lasit nousevat. Miehet ja naiset painautuvat lähemmäs toisiaan. Kädet liittyvät yhteen.

"I want to be on that boat", David Hyde Piercen tyttö sanoo. David nyökkää. Hän näyttää iloiselta. Seesteiseltä. He kummatkin näyttävät. Aurinko heijastuu heidän paksuista silmälaseistaan. Silmät näyttävät niiden läpi pieniltä.

Vasemmalla puolella katseeni tarttuu tyttöön. Hän on kaunis. Yoko Ono nuorena. Hän on hersyvä, pulppuava. Hänen silmänsä menevät viirulle kun hän puhuu ja nauraa. Hänellä on lämmin, puolikuun muotoinen hymy. Mustat, paksut hiukset. Näyttävät vähän karheilta. En voi ottaa katsettani hänestä. Mies, hoikka, rento, khakin sävyisissä shortseissa ja t-paidassa. Hänellä on pitkä kaula ja ystävällisen näköiset kasvot. Yoko Ono nauraa hänelle, kiusoittelee. He halaavat. Pelleilevät. Pöydällä on kaksi tyhjää lasia.

Heillä on samanlaiset Havaianas-sandaalit. Miehellä kokoa liian pienet. Hänen varpaansa tulevat reunan yli.

Rannalla sinimekkoinen nainen seisoo selkä mieheen päin. Nikon roikkuu miehen lanteella.

Kohta aurinko uppoaa horisonttiin. Se laskee pienen saaren taakse. Saarella on kirkko. Sen tumma siluetti piirtyy oranssia vasten.

Yoko Ono on siirtynyt kauemmas. Hän viittilöi khaki-miehelle sormellaan. Tule tänne, mies, hänen huulensa muodostavat. Hän nauraa taas. Mies näyttää vastarakastuneelta. Ihana nainen. Kynähameessaan ja legginseissään. Hän on hoikka mutta ei laiha. Peppu jota voi läimäyttää. Silmät ovat viirulla, hän sanoo jotain miehelle amerikan englannilla. Mies jättää pöydän ja rannan, he lähtevät pois.

Naisen katse kohtaa omani. Tajusiko hän että tuijotin. He katoavat ihmisjoukkoon.

Minun tekisi mieli juosta heidän peräänsä.

"You are so pretty", haluan sanoa.

"I'm straight, but you are so pretty".

Aurinko on laskenut.

Ja sitten vihdoin matkakosmetiikan pariin..! :)

Jaoin jutun kahteen osaan kun siitä tuli niin pitkä.

Tässä pussukassa on kaikki nestemäinen matkakosmetiikkani. Ei-nestemäisiä ei paljon olekaan; muutama meikkituote sekä kiinteä shampoo.

Litran pussiin saa lopulta mahtumaan yllättävän paljon kun tekee fiksuja pakkausvalintoja – eli mahdollisimman litteitä pakkauksia. Kauppojen matkakokoiset kosmetiikkapurkit ovat valitettavasti melkein aina sylinterin muotoisia, ja tämä vie tietysti enemmän tilaa kuin lättänä pakkaus. Kun kohdalle osuu kosmetiikkahankintojen tai vaikka hotelliyöpymisten kautta litteitä, pieniä pakkauksia, kannattaa tällaiset putelit säästää matkatarkoituksia varten.

Kasvojen kosteutus - NutriBiotic Antioxidant Skin Serum

Ensimmäinen tuote onkin sitten loistoesimerkki juuri sen muotoisesta pakkauksesta, joka on vähemmän ihanteellinen, eli sylinterin muotoinen pullo.

Viime kesästä lähtien olen alkanut käyttää ihon kosteutukseen kesäkaudella vain seerumia, ja niinpä Kreikkaankin lähti mukaan sellainen. Olen ostanut NutriBioticin seerumin iHerbistä, ja sain siihen aikoinaan vinkin lukijalta.

En ala tehdä tuotteesta nyt pitempää esittelyä koska se venyttäisi postausta (tiedän että tästä tulee muutenkin pitkä), mutta kerron siitä muutaman asian:

* Pidän seerumista tosi paljon yhtä ominaisuutta lukuunottamatta.

* Sisältää pääosin luonnon raaka-aineita, mutta myös ainesosia joiden puolesta tuote ei ole luonnonkosmetiikkaa.

* Ei sisällä alkoholia.

* Koostumus on täyteläisempi kuin seerumeissa yleensä, tuote menisi voideasteikolla käytännössä ’fluidista’. Imeytyy nopeasti mutta ei hulahda ja katoa ihoon saman tien niin kuin useimmat seerumit. Iho jää seerumin jäljiltä todella pehmeäksi.

* Se huono ominaisuus? Haju. NutriBioticin seerumi on pahimman hajuinen kasvotuote mitä olen koskaan käyttänyt. En osaa kuvailla tuoksua, se ei ole makea eikä yrttimäinen eikä missään nimessä eteeristen öljyjen kaltainen. Se vain on paha.

Kasvokuorinta - Clarins One-Step Exfoliating Cleanser (MUJIn matkapullossa). En lähde enää koskaan pidempään reissuun ilman kuorinta-ainetta.

Silmämeikinpoistoaine – ei MUFEn vaan Natural Coden (se edesmennyt lempparini jota mulla on edelleen varastossa ainakin vuoden tarpeisiin). MUFEn pieni pumppupullo on täydellinen matkapakkaus – vaikka saisihan sekin tietty olla litteämpi ;)

Kasvovesi – Cliniquen Clarifying Lotion Mild Clarinsin pullossa (tämä pullo ON litteä! ;))

Näpyille – Schrammekin Blemish Balm. Itse asiassa minulla ei ole tämän tuotteen mukaan valitsemiselle muita perusteluja kuin että se osui sormiini matkakokoisten tuotteiden laatikossani.

Tämähän on tarinan mukaan se THE alkuperäinen BB-voide, josta aasialaiset valmistajat keksivät koko idean hoitavasta, suojaavasta, peittävästä ja samalla kosteuttavasta kasvotuotteesta. Esittelin tuotteen aikoinaan täällä. Normaalisti minulla kulkee näppyjen varalle mukana aina Ella Bachen Creme Intex –kakkosta minipurkkiin puristettuna. Nyt sitten ajattelin, että käytetääs tuo Schrammek pois kun kuitenkin ihan tykkäsin siitä. No, eipä ole tullut toistaiseksi tarvetta käyttää sitä matkalla. :P

Silmänympärykset – yöksi Kiehl’sin Midnight Recovery Eye sekä päiväksi Cliniquen Superdefense SPF 20.

Kiehls’in Midnight Recovery on täyteläisehköä ja oikeastaan ihan tosi hyvää näihin olosuhteisiin, joissa sy-iho on aikamoisella koetuksella auringon alla. Kun minulla viime syksyn reissussa oli mukana vetisempi sy-voide, niin seurauksena olikin sitten ihon kuivahtaminen ja kunnon aurinkorypyt, kuten osa lukijoista saattaa muistaakin.

Cliniquen Superdefense on ohutta ja suojakertoimensa ansiosta vähemmän kosteuttavan tuntuista, mutta laitan päiväksi sen alle NutriBiotic-seerumia.

Kasvojen puhdistus ja auringolta suojaus

Ei, tässä ei ole kahta purkkia aurinkovoidetta, vaan toisen, jo tyhjentyneen Sun Vivo –pakkauksen täytin Sebamed-putsarilla. Sun Vivo –pakkaus on täydellinen reissukumppani pakkauksen kannalta; litteä ja pyöreäreunainen. Erinomainen tilansäästäjä. Näitä pitäisi hankkia kokonainen armeija matkakosmetiikalle! :D No, kohta on ostettava kolmas joten kyllähän näitä pikkuhiljaa kertyy.

Tykkään Sun Vivo –kasvoaurinkovoiteesta ihan älyttömästi. Miellyttävän tuoksuinen, kosteuttaa hyvin eikä aiheuta näppyjä. Sun Vivon tuoksu on minulle nykyään kesän tuoksu.

Hyperpigmentaation hillitsemiseen – Clinique Even Better Dark Spot Defense SPF 45. Ostin tätä kun MUFEn UV Prime loppui. Clinique on edullisempaa ;)

Dark Spot Defense on hyvin erityyppinen kuin MUFEn UV Prime, siinä on pelkästään fysikaalinen (eli mineraaleihin pohjautuva) aurinkosuoja ja lisäksi se on sävytettyä. Sävy on kuitenkin niin läpikuultava ettei iholle jää väriä. Koostumus on hyvin ohutta, jopa vesimäisen tuntuista. Pakkauksessa on sisällä kuula ja tuotetta on ravistettava ennen käyttöä jotta mineraalipartikkelit leviävät tasaisesti voidepohjaan.

Ihan hyvän tuntuinen tuote. Pigmenttiläiskät huulen yläpuolella ovat selvästi voimistuneet täällä, ja olen miettinyt johtuuko se MUFEn vaihdosta Cliniqueen, mutta toisaalta en muista miltä läiskät näyttivät viime syksynä. Todennäköisesti ne olivat yhtä näkyvillä. 100-prosenttista suojaahan ei ole, ellei liimaa huulen päälle jotain paksua teippiä ja kangaspalaa :D

Tuoksuja.

Myöhemmin oli pakko alkaa nauraa kun tarkastelin pulloja. Ehm, kaikki ovat vajaita, lähes lopussa. Mitä ihmettä mä olen ajatellut kun otin nämä..? Enkö huomannut pullojen vajetta edes kuvaa ottaessani? Voi huokaus...

Hiustenhoitoaine – Aubreyn Honeysuckle & Rose (yksi viime vuoden parhaita hoitoainetuttavuuksia).

Hiusvärien mukana tulevat litteät hoitispullot ovat matkapakkausten aatelia! Tämä 2 x 40 ml riittää 7 viikon reissuun hyvin sillä Aubreyn hoitis on niin hoitavaa että sitä riittää kerta-annoksena melkein puolet vähemmän kuin joitain ei-niin-hyvää hoitista.

.

Osassa 2 sitten mm. meikit.

Kävin eilen täydentämässä matkakosmetiikkani niillä tuotteilla, jotka eivät mahtuneet litran pussiin matkalaukkuun. (Matkustan siis vain käsimatkatavaralla.)

Kipitin aamulla auringon noustessa ystävieni asunnon katolle kuvaamaan tuotteet. Aina voi yrittää keksiä jonkun mielikuvituksellisemman ympäristön tuotekuville kuin sen pöydän kulman. :P

Ystäväni Milton ja Saiva asuvat Ilioupolin kaupunginosassa Imittos-vuoren juurella, ja täältä on kauniit, joskin rakennusten rajoittamat näkymät aina Pireuksen satamaan saakka.

Miltonin ja Saivan koti on minulle todella rakas, tänne on aina yhtä mukavaa palata ja saan asua täällä kuin kotonani. Katto"terassi" on tämän kesän uutuus. :D Kreikassa kerrostalojen katot ovat vapaata aluetta jota talon asukkaat saavat käyttää jos haluavat, ja Saiva oli tänä kesänä ottanut katon haltuunsa. Nyt siellä kasvaa pieni city-kasvimaa. Minä puolestani olen ottanut katon aamujumppakäyttöön. :)

Matkatavaroista jäivät uupumaan:

* Suihkugeeli

* Vartalovoide

* Aurinkovoide

* Käsivoide

* Jalkavoide (....joo, voiteissa riittää..)

* Kynsilakanpoistoaine

Ateenassa ykköskohteeni oli - - mikäpä muukaan kuin Korres Shop. :) Korresia saa toki joka apteekistakin, mutta hinnat ovat samat kaikkialla ja minä tykkään Korresin omista myymälöistä joissa voi hipelöidä koko valikoimaa.

Kreikassa Korresin hinnat ovat alle puolet Suomen hinnoista. Esimerkiksi 250 ml suihkugeeli maksaa täällä 4,95€ ja Suomessa 12,50€, 200 ml body lotion on täällä 7€ ja Suomessa 15,90€. Kyllä, vieläkin halvemmalla saisin suihkut ja vartalon kosteutukset hoidettua, mutta täällä haluan hemmotella itseäni Korresilla. Merkki kuuluu suosikeihini ja onhan se nyt kivempi käyttää Kreikassa kreikkalaista kuin jotain Niveaa...! :D Korresin pakkaukset ja tuoksumaailmat ovat todella mieleeni, tämä on juuri sitä kosmetiikan elämyksellisyyttä.

(...ja kyllä, ostin Korresilta myös hiusvärin...! En nimittäin ehtinytkään hoitaa tyvikasvua Suomessa ennen lähtöä.)

Kynsilakanpoistoaineella ei muuten olisi ollut väliä, en yleensä lakkaile kynsiäni reissussa, mutta kun on se Trindin kuuri...

Erillinen jalkavoide on ihan pakollinen, en enää halua joutua viime syksyn tilanteeseen jossa kantapään iho oli lopulta ihan rikki (eikä Nivea Creme auttanut). Hansaplastilta löysin edullisimman, runsaasti ureaa sisältävän kantapäävoiteen.

Olen käyttänyt viime vuodet uskollisesti Nivean aurinkovoiteita, mutta tällä kertaa päätin palata vanhaan vakkariini Piz Buiniin. Ei niillä varmasti ole juuri mitään käytännön eroa. Piz Buinin pullo vain on mun silmään virtaviivaisemman näköinen... :D

Korresilla oli niiiin vaikea päättää minkä tuoksuiset vartalotuotteet ottaisi... Pyörittelin pitkään käsissäni Sitruuna-Basilikaa ja tämän kesän uutuutta Santorini Vine -vartalovoidetta, mutta päädyin lopulta raikkaampaan Sitruuna-Basilikaan.

Suihkugeeliksi valikoitui Citrus. Eilisen suihkutuokion perusteella totesin, että se oli miedompi mitä odotin, mutta jätti ihon tosi hyvän tuntuiseksi. Ei niin kuivattavaa kuin viime syksyn reissu-suihkugeeli, joka oli budjetin niukkuuden vuoksi käsisaippuaa. ;)

(Kirjoittelen muuten taas oman postauksensa tämän reissun budjetista, mä tykkään ruotia näitä "miten saa pennin riittämään" -juttuja. :))

Käsivoiteen suhteen olen todella nirso, koostumuksen täytyy olla "just eikä melkein". Voiteen on oltava tarpeeksi rasvaista jotta se pehmentää riittävästi, ja pieni kalvon tunnekin on toivottavaa, mutta toisaalta koostumuksen täytyy imeytyä kunnolla jättämättä ihoa tahmeaksi.

Korresin Almond Oil & Calendula -käsivoide täytti nuo kriteerit. Se on vesinen - rasvainen -asteikolla keskitäyteläistä, ja voidetta hieroessa tuntuu miellyttävä kalvomaisuus. Tahmeaksi iho ei jää, vaan kalvo asettuu iholle voiteen imeytyessä huomaamattomaksi, suojaavaksi pinnaksi. Erinomainen "semi-kuiville" käsille. :)

Ja lopuksi: höylät.

En ole enää koskaan nähnyt höyliä samalla tavalla blogissa käydyn viime syyskuisen höyläkeskustelun jälkeen. Kaikkea sitä oppiikin päälle 3-kymppisenä...! Miksi ottaa kalliimpi 3-teräinen kun voi valita halvemman 2-teräisen... No, kiitos teidän se selvisi. ;)

Tällä kertaa otin itsekin 3-teräisen, hehheh...

.

P.S. Tajusin sitten eilen kaikki ostokset suoritettuani, että no helkkari, puolella tästä summasta olisin maksanut laukun ruumamaksun lentokoneessa ja saanut kaiken kaman mukaan jo Suomesta. Hohhoijaa. :D No, toisaalta: kiitos blogin kautta saamani kosmetiikan määrän, en kotioloissa ole enää juuri koskaan varsinaisesti pakotettu ostamaan kosmetiikkaa. Kun käsimatkatavaralla matkustus asettaa minut tilanteeseen, jossa on perusteltu syy ostaa kosmetiikkaa, niin sehän on itse asiassa... kivaa. ^_^

Ja onhan käsimatkatavaralla matkustaminen aina vaivattomampaa.... Seliseli.... ;)