Joulukalenteri, luukku 22.
Lämpöterapiaa Kreikassa.
Tänään muistelen syksyn ja ehkä koko vuoden kuuminta päivää, ja palaan tuntemattomalle paratiisirannalle Manin niemimaalla Kreikan Peloponnesoksella.
Syyskuun 19. päivä, ja asteet hipoivat 35:ä jo aamuvarhaisella. Minä ja ystäväni Marianna ja Vasilis olimme viikonloppureissulla Manin alueella Peloponnesoksen niemimaan eteläosassa. Olin itse suunnitellut jääväni Areopolin kylään vuoristoon, kun Marianna ja Vasilis palaisivat Ateenaan. Tukahduttava kuumuus ja aivot kiehumaan laittava porotus kuitenkin muuttivat suunnitelmani jo aamun aikana - päivä vuoristokylän kujilla vaellellen siinä porotuksessa oli kuin vapaaehtoinen kutsu auringonpistokselle ja itsensä näännyttämiselle.
Päätimme hakeutua jollekin lähialueen rannalle. Vilvoittava vesi oli järkevin paikka viettää tällaista päivää.
Lähdimme ajamaan alas niemimaata ja ohitimme useita alueen tunnetuimmista rannoista. Mariannalla oli idea löytää rauhallisempi ja tuntemattomampi ranta, ja uimarantafanina hän myös haluaa tutustua reissuilla uusiin rantoihin. Itse olen täysi vastakohta, ja uimarannat ovat viimeisenä to see / do -listoillani..! :D
Lopulta päädyimme ajelemaan "piiloranta-helmen" toiveissa vähän liiankin pitkään, ja ohitettuamme Kotronasin kylän kuumuus oli kohonnut niin tukalaksi, että Marianna alkoi voida pahoin. Mikään ilmastointi ei enää auttanut asiaa, ja auton ikkunan avaaminen tuntui samalta, kuin joku olisi puhaltanut sisään jättimäisellä föönillä.
Ohitimme kyltin "Halikia Vata Beach", ja tässä vaiheessa Mariannan oli päästävä ulos autosta. "Oli ranta millainen hyvänsä, tähän pysähdytään", Marianna sanoi, sillä hän tunsi pian pyörtyvänsä. Auton mittari taisi näyttää 39 astetta. Omakin olo oli lähellä sietokyvyn rajaa, vaatteet olivat hiestä märät ja viimeinen tunti oli tuntunut siltä, kuin ajelisin neljällä pyörällä varustetussa saunassa.
Parkkeerasimme ja Marianna melkein kieri ulos autosta. Hänen koottua itseään maassa hetken, kävelimme pienen tien päähän rannalle.
Ja millainen idylli sieltä paljastui...!
Uskomattoman kirkasta vettä reunusti silmiä häikäisevän valkoinen, täydellisen sirpin muotoinen pikkukiviranta. Rannalla oli kaksi pientä ravintolaa ja kourallinen ihmisiä.
Syöksyimme varjoa antavien puiden alle ja levitimme rantapyyhkeemme. Marianna oli vedessä ennen kuin olin itse saanut edes paitaa päältä..! :D
Pian olin itsekin turkoosin veden syleilyssä, ja se hetki, kun helteestä sekainen pää ja hiestä tahmea kroppa upposivat mereen, oli sanoinkuvaamattoman ihana.... Niitä hyvin harvinaislaatuisia hetkiä, kun minun ja uimarannan välinen kemia toimii! 😍
Veden värit... Jotain, mistä en saa tarpeekseni. Niin Suomessa kuin Kreikassakaan. Tai Sveitsissä. (Alppijärvet..! 😍) Missä tahansa.
Jäimme Halikia Vatan rannalle koko loppupäiväksi. Marianna ei meinannut päästä yli siitä, miten upea ranta oli, ja kiitteli onneamme siitä, että hän oli alkanut voida niin huonosti juuri tämän paikan kohdalla. :) 😅
Marianna on todellinen ranta-aficionado. Hän tuntee uimarantoja kohtaan samaa, kuin minä luontopolkuja tai idyllisten kylien kujia. Marianna voisi matkustaa pelkästään täydellisten rantojen perässä, ja saa suurta nautintoa löytäessään tuntemattomia helmiä. Kreikan Mani on hänelle tuttu ja rakas kohde. Mutta juuri tällä rannalla hän oli ensimmäistä kertaa minun kanssani, sinä uskomattoman kuumana päivänä 19. syyskuuta.
⛱☀️
Joulukalenteri, luukku 21.
Kuopio.
Tätä kirjoittaessani olen 40 minuutin päässä Kuopiosta. <3 Kun astun junasta, joulu voi virallisesti alkaa. ☺️
Puijo, Kauppahalli, Valkeisenlampi, Väinölänniemi, Niirala ja Huuhanmäki.... puhumattakaan ystäväni Milin joulumaailmasta..! 🥰 Kaikki mun lempimestat..! Pian nähdään!
Missä te vietätte joulua? Omassa kodissa, lapsuuden kodissa, mummolassa, jossain muualla..? Tai ei ollenkaan..?
Joulukalenteri, luukku 20.
Hetki ja huone, josta pidän.
Tänä aamuna en keksinyt joulukalenteriin aihetta, joten aloitin päivän ilman joulukalenteria. Pakolla ei tähän kalenteriin avata luukkuja. Ajattelin, että luukku saa tulla päivän aikana, jos on tullakseen.
Ja nyt se tuli. Ei tässä mitään sen kummempaa, kuin hetki mun työhuoneessa ja kaunis valo. Rakastan mun työhuonetta ja sen isoa kaari-ikkunaa. Ja valoa, joka ilahduttaa tänään. 🧡
Tunnen aina onnellisuutta ja kiitollisuutta kun tulen tähän huoneeseen. Vaikka en välillä käy toimistolla moneen viikkoon, en ikinä haluaisi luopua tästä tilasta. Täällä ei ole ainoastaan kauniita ikkunoita ja valoa vaan myös ihania ja sydämellisiä ihmisiä töissä ja äärimmäisen hyvä henki. Tänne on aina mukava tulla. Toimiston muut ihmiset ovat töissä ihan eri alalla kuin minä, ja heidän seurassaan voin "lepuuttaa" itseäni kauneusmaailmasta. Toisaalta, toimistokavereistani on kiinnostavaa välillä kuulla myös minun juttujani purkkipiireistä :) Monet tuotevinkit on todellakin tullut jaettua..! ^_^
Mun kynsilakat.... jotka piirtyvät maitolasin läpi toimiston ruokailuhuoneeseen. Aina välillä mietin, mahtaako tämä lakkagalleria huvittaa muita... Toivottavasti ainakin positiivisella tavalla..! :)
Valoisaa päivää kaikille!
Ahh - ihonhoitominimalismia tiedossa seuraavan kuukauden..! 😍
Olen lähtenyt mukaan todella mielenkiintoiseen haasteeseen: Essen Rewild-ihonhoitohaasteessa käytetään 30 päivän ajan vain Essen tuotteita, ja tarkemmin sanottuna viittä tuotetta Essen Sensitive-linjasta.
Esse on niitä sarjoja, joiden maahantuojalla teen töitä, ja haaste minulle heitettiin töistä. Teen Essen parissa jonkin verran sisällöntuotannollisia tehtäviä, mutta itse tuotteiden kanssa puuhastelu tai läträily 😀 ei kuulu työhöni, ja Essen upeat tuotteet ovat pysyneet minulle aika etäisinä. Tutustuin sarjaan vuonna 2016 jolloin testasin muutamaa tuotetta ja kirjoitin sarjaesittelyn blogiin, mutta sen jälkeen olen kokeillut vain Essen meikkivoidetta ja hyaluronihapposeerumia.
Siksipä tämä haaste oli minulle todella mieluinen ja tartuin siihen innolla! Ylipäänsä tilanne, jossa voin omistautua yhdelle ainoalle brändille kokonaiseksi kuukaudeksi, on hyvin harvinainen. Samalla myös tervetullut. Kuten olen kertonut, niin paljon kuin rakastankin työtäni purkkien "crash test dummyna", välillä kaipaan syvästi sitä, että voisin rauhoittua pidemmäksi aikaa muutaman tuotteen käyttöön. Lomilla se on mahdollista joitain viikkoja - ja nyt sain raivattua tälle projektille tilaa kokonaiseksi kuukaudeksi. 😍
Itse asiassa kokeilu on laadultaan aivan ainutlaatuinen, sillä en ole ikinä, missään vaiheessa elämääni, käyttänyt vain yhden brändin tuotteita.
Esse pähkinänkuoressa: eteläafrikkalainen hoitolatason luonnonkosmetiikkasarja, joka on probioottisen ihonhoitofilosofian pioneeri. Esse poikkeaa monista kilpailijoistaan todella vahvalla asenteellaan ja arvomaailmallaan, joka on mielestäni virkistävää. Essellä uskotaan vakaasti, että modernit elämäntapamme (kiire, stressi, saasteinen elinympäristö, ylihygienia ja ylipuhdistaminen), ovat järkyttäneet ihomme luontaista mikrobiomia, ja juuri mikrobiomin epätasapaino on syy moniin iho-ongelmiin sekä myös kiihdyttää ihon ikääntymistä.
Essellä tämä epätasapaino korjataan syöttämällä iholle kosmetiikan kautta hyviä probiootteja, sekä niiden ravinnoksi prebiootteja, sekä käyttämällä äärimmäisen hellävaraisia koostumuksia sekä hoitometodeja. Essen maailmassa esimerkiksi happokuorinnat ja vahvat vaahtoputsarit loistavat poissaolollaan. Ihoa hoidetaan "silkkihansikkain".
Aloitin 30 päivän haastejakson eilen. Olen tutustunut tuotteiden koostumuksiin jo muutaman viikon ajan, mutta eilen siirryin käyttämään ainoastaan tätä viisikkoa.
30 päivän tuotteet ovat:
Kokeilun aikana otetaan ennen- ja jälkeen -kuvat. Tässä on minun ennen -kuvani eiliseltä.
Kun minua pyydettiin haasteeseen mukaan, todettiin samalla, että Esse-hoidon tulokset näkyvät parhaiten herkällä ja niin sanotusti ongelmaisella iholla. Tämä pitääkin paikkansa. Haaste (joka on kansainvälinen) myös toteutetaan nimenomaan herkän ihon linjan tuotteilla, ei anti-age-tuotteilla. Minun ihollani ei todennäköisesti ole odotettavissa mitään järisyttävää muutosta. Mutta... jo tilanne, jossa ihoni altistuu näin pitkäksi ajaksi vain yhden brändin koostumuksille sekä hyvin spesifille ainesosamaailmalle (= jokainen tuote on vahvasti probioottinen), on omiaan luomaan herkulliset testiolosuhteet.
Ainakin testihenkilönä itse olen valtavan innoissani ja utelias! 🤩
Mun ihon tila:
Tällä lähdetään siis liikenteeseen. Raportoin kokeilusta kuukauden aikana Instagramin puolella, ja lopullisen päätösraportin julkaisen blogissa helmikuussa. Miksi helmikuussa? Koska se on kampanjan virallinen kuukausi :) Ehdin siinä välissä myös pari viikkoa fiilistelemään, miltä tuntuu palata muiden tuotteiden pariin.
Jos innostutte, haasteeseen osallistujien kokemuksia voi seurata tammi-helmikuussa Instagramissa hashtagilla #esse30daychallenge.
Joulukalenteri, luukku 19.
Oma koti.
Kirjoitin marraskuussa kodin kaipuusta. Miten se on alkanut täyttää rintaa yhä voimakkaammin, miten tarve jollekin pysyvälle on alkanut syrjäyttää halun vaeltaa loputtomiin.
Olen päättänyt omistaa vuoden 2022 sille, että saan vihdoin oman kodin. ❤️ En tästä enää nuorru, ja mitä lopulta oikein odotan? Että joku muu järjestää elämäni?
Haluan omat ikkunat, oman oven ja oman ison pöydän, jonka ympärille kutsua ystävät ja rakkaat. Haluan lämpimän valon ja tuikkeen verhojen takana, joka kuuluu minulle.
Unelmakodissani olisi iso keittiö. Keittiö on aina ollut minulle kodin sydän ja tärkein paikka, ihan lapsesta saakka, vaikka lapsuudenkodissani ei juuri kokattu eikä keittiö ollut "pullan tuoksuinen" kotoilun tyyssija.
Keittiö on paljon enemmän kuin ruokaa. Lapsena istuin siellä tekemässä läksyjä, teininä lukemassa Stephen Kingiä aamuyön tunneille ja parikymppisenä kirjoittamassa pitkiä kirjeitä - aikana, jolloin kynä vielä pysyi kädessä ja tuotti sivukaupalla tekstiä. Jouluisin keittiö kokosi perheen yhteen vuoden ainoalle kunnolliselle yhteiselle aterialle. Joulu on aina ollut minulle SE aika vuodesta, kun on saanut syödä yhdessä. Sitä tunnetta ei voita mikään.
Keittiö on minulle olohuone, työhuone, ruokahuone ja yhdessäolon huone. Keittiö on sielultaan lämmin, ja ehkä juuri se on syy, miksi rakastan keittiötä tilana niin paljon.
En minä tietenkään omaa "Southforkia" tule koskaan saamaan, kyllä sen tiedän. En ehkä hurjan isoa keittiötäkään.
Voihan olla, että nämä realiteetit ovat jossain alitajunnassa hillinneet minua edes tarttumasta kodin hankintaan. "Kun en voi kuitenkaan saada just sitä täydellistä."
Mutta tänä vuonna olen viimein kypsynyt ajatukseen, ettei mitään saa, jos odottaa vain täydellistä, tai sitä, että kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Eivät ne palaset aina loksahda. Silti voi mennä eteenpäin ja tehdä asioita, jotka rakentavat hyvää elämää. Kyllä pienempikin keittiö voi olla ihan hyvä. ❤️ Kun se on oma keittiö, joka tuntuu kodilta.
Ensi jouluna oman juhlapöydän ääressä..?
Postauksen kuvat ylintä lukuun ottamatta ovat Björnhofvda Gårdista Ahvenanmaalta. Yksi ihanimmista paikoista ja kodeista, joissa olen Suomessa koskaan vieraillut.
Joulukalenteri, luukku 18.
Oliiviöljy.
Oliiviöljy on ruoanlaittoni kulmakivi. Käytän ihan mielettömiä määriä oliiviöljyä.
Aamun ensimmäisen annoksen oliiviöljyä, noin 1-2 rkl, nautin aamiaissalaatissani. Oliiviöljy maustaa kaikki kasvisruokani ja -lisukkeeni, ja koska syön kasviksia joka aterialla, nautin oliiviöljyäkin joka aterialla.
Pidän keittiössä kahta eri oliiviöljylaatua; edullisempaa perusöljyä ruoan paistamiseen ja lämpimien kasvislisukkeiden maustamiseen ja pikantimpaa salaattien maustamiseen. Kummatkin ovat Extra Virgin -laatua. (En tiedä, käyttääkö kukaan ylipäänsä muuta kuin Extra Virginiä... ja jos käyttäisi, miksi...? Ehkä jokin suurtalouskeittiö....?)
Löysin hiljattain Pirkan Extra Neitsyt -oliiviöljyä litran pullossa ja totesin sen olevan halvin laatuaan Suomen markkinoilla. Aiemmin ostin Urtekramin litraista oliiviöljyä, mutta Pirkka on vielä sitäkin edullisempaa. Ja maultaan oikein hyvää ja pehmeää, kyllä tätä voi käyttää salaatissakin!
Oliiviöljyn kulutukseni on vähintään puoli litraa kuukaudessa. Kuvan Pirkka-pullo on otettu käyttöön 5.12. ja kohta on puolet mennyt. Tässä välissä olen ollut melkein viikon päivät pois kotoakin, joten kulutus on tullut, eh, noin viikon ajalta.... Yhteen salaattiannokseen käytän noin 30 ml oliiviöljyä, voi mennä puolikin desiä. En mittaa öljyä vaan hulautan sitä Välimeren tyyliin suoraan pullosta.
Esimerkkejä ruoista, joihin käytän oliiviöljyä:
Oikeastaan ainoa paistettava kasvislisuke, johon en käytä oliiviöljyä, on sienet..! Ne "kuuluu" paistaa voissa tai vähintään oivariinissa ☺️
Pidän niin paljon oliiviöljyn mausta ja siitä, miten se korostaa kasvisten makua, että kaadan sitä ihan pienimpäänkin kasvisannokseen, tyyppiä pari viipaletta kurkkua tai paprikaa. Oliiviöljy on mun "suola", voisiko sanoa näin. Toiset ihmiset lisäävät suolaa kaikkialle, mä laitan oliiviöljyä :)
Syksyn Kreikan matkalta toin kotiin pienen 100 ml oliiviöljypullon. Se meni parissa päivässä, mutta todellinen käyttötarkoitus on toimia tulevaisuudessa mun eväs-oliiviöljypullona! :)
Koska öljynkulutukseni on niin suurta ja oliiviöljy aika arvokasta, pidättäydyn suureksi osin edullisemmissa markettimerkeissä. Pirkan ohella myös espanjalainen "joka marketin" standardioliiviöljy Borges on oikein jees, tosi neutraalin makuista, mutta ei ainakaan kitkerää ja pippurista, mistä en yhtään tykkää. Välillä satsaan myös laadukkaampaan ja vivahteikkaampaan, ja silloin suosikkini on ehdottomasti kreetalainen Terra Creta. ❤️ (Linkin takaa löytyy muuten viime vuoden kreikkalaisen pikkujoulupöytäni satoa..! 😋)
Onko teillä suosikkioliiviöljyä?
Kaupallinen yhteistyö: Mádara
Vuoden viimeisessä Mádara-tuote-esittelyssä luodaan katsaus Mádaran C-vitamiinituotteisiin.
C-vitamiini on yksi kolmesta kovimmasta ja luotetuimmasta ikääntymisen merkkejä ehkäisevästä tehoaineesta retinoidien ja nasiiniamidin rinnalla. Ei siis ihme, että ainesosatiedostavuuden noustua valtavirtatrendiksi C-vitamiinituotteita lanseerataan lähes joka sarjaan. Kuluttajat janoavat nyt tehokkaita, tähtiraaka-ainevetoisia tuotteita! :)
Mádara lanseerasi ensimmäisen C-vitamiinituotteensa Illuminating Recovery Cream -voiteen alkuvuodesta ja toisen, Intense Glow -tiivisteen, nyt syksyllä.
Mádaran tuotteissa hyödynnetty C-vitamiiniyhdiste on nimeltään askorbyyliglukosidi (incinimi ascorbyl glucoside). Se on vesiliukoinen ja kuuluu tutkituimpiin ja stabiileimpiin C-vitamiini-johdannaisiin.
Eri C-vitamiinijohdannaisilla on hieman erilaisia vaikutuksen painopisteitä. Askorbyyliglukosidi tarjoaa iholle kaikki kolme C-vitamiinin ydinhyötyä:
🔸 Suojaa ihosoluja hapettumisstressiltä
🔸 Stimuloi kollageenin tuotantoa
🔸 Kirkastaa ihoa ja haalistaa hyperpigmentaatiota
Toisin kuin retinoidit, C-vitamiinin voi sanoa sopivan kaiken ikäisille. Vaikka se tunnetaan anti-age-tehoistaan, antioksidanttina se hyödyttää myös nuorempaa ihoa, jolla ei vielä näy ikääntymisen merkkejä. Kaiken ikäinen iho hyötyy antioksidanteista. Vahvoilla antioksidanteilla kuten C-vitamiinilla on voimakkaasti ennenaikaisia ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäisevä vaikutus. C-vitamiini on myös erityisen hyvä ainesosa hillitsemään ja jopa korjaamaan UV-säteilyn aikaansaamia ihovaurioita. Jälkimmäinen vaikutus tosin on linkitetty puhtaaseen C-vitamiiniin eli askorbiinihappoon.
Askorbiinihapon ja johdannaisten ero?
Askorbiinihappo on C-vitamiineista tehokkain, mutta samalla kinkkisin. Se hapettuu erittäin herkästi, ja vaatii ihanteellisesti vedettömän ympäristön tai "sekoitettava tuotteeseen juuri ennen käyttöä" -ratkaisun säilyäkseen. Lisäksi askorbiinihappo vahvasti happamana aineena voi ärsyttää ihoa. Se myös vaatii alhaisen pH:n toimiakseen optimaalisesti.
Johdannaiset ovat teholtaan hieman miedompia, mutta kosmeettisesti helpompia, koska niitä voi formuloida kuluttajia miellyttävämpiin emulsio- ja nestepohjiin, ja ne ovat hellävaraisempia iholle.
VITAMIN C INTENSE GLOW CONCENTRATE 44,70€ / 30 ml
Syksyn tulokas, C-vitamiini-tiiviste, on jännä tuote. Ja miellyttävä! Sanon "jännä", koska tuote on emulsiomainen, eikä lainkaan niin ohut ja nestemäinen, kuin tiivisteeksi nimetyltä tuotteelta odottaisi. Emulsiomaisena se sisältää myös öljyjä, kuten jojoba- ja tyrniöljyä, ja jättääkin ihon mukavan pehmeän ja hoidetun tuntuiseksi - kuin kevyen kosteusvoiteen jäljiltä. Tämä ei ole sellainen seerumituote, joka "vajoaa hetkessä" ihoon.
Koostumukseen on lisätty feruliinihappoa ja E-vitamiinia, jotka ovat myös tehokkaita antioksidantteja ja vahvistavat C-vitamiinin tehoa. Nämä kolme yhdessä jopa tuplaavat pelkän C-vitamiinin valovaurioilta suojaavan vaikutuksen, kertoo tutkimus vuodelta 2005 (The Journal of investigative dermatology., 2005 Oct; 125(4):826-32., Ferulic acid stabilizes a solution of vitamins C and E and doubles its photoprotection of skin.)
Tältä tiiviste näyttää. Tuoksu on miellyttävän hedelmäinen!
Keltaisesta väristä
Hyvin moni C-vitamiinituote on värjätty keltaiseksi. Se on kosmeettisesti mukavan näköistä ja vahvistaa kuluttajan mielikuvaa C-vitamiinin tehosta, yhdistyyhän C-vitamiini monen mielessä keltaisiin hedelmiin ja marjoihin. Joissain tuotteissa keltainen väri kuitenkin herättää ammattilaisessa kyseenalaistusta, sillä keltainen väri estää kuluttajaa havainnoimasta, milloin tuote hapettuu ja menettää tehonsa. Hapettuessaan C-vitamiini muuttuu keltaiseksi ja värjää tuotteenkin keltaiseksi.
Mádaran Intense Glow -tiivisteen väri kuitenkin tulee tyrniöljystä, joka on luonnostaan keltaoranssia. Tyrniöljy värjää aina tuotteen, samoin kuin monet muut karotenoideihin kuuluvat ainesosat. Tyrniöljy vahvistaa tiivisteen antioksidanttitiimiä, ja onpa mukana vielä lakkauutettakin - viides tehokas antioksidantti! 😍
Intense Glow -tiivistettä voi käyttää päivittäin, jos iho on kroonisesti sameuteen taipuvainen tai sillä näkyy jo ikääntymisen merkkejä, tai kuuriluonteisesti 2-3 kertaa vuodessa. Tuotteen käytön jälkeen suositellaan välttämään aurinkoaltistusta tai käyttämään aurinkosuojaa, mitä en välttämättä ymmärrä, sillä askorbyyliglukosidin ei pitäisi herkistää ihoa UV-säteilylle. Toki aurinkosuoja on nykyään standardisuositus kaikessa ihonhoidossa, etenkin ikääntyneen ihon.
VITAMIN C ILLUMINATING RECOVERY CREAM 32,40€ / 50 ml
Tämä tuote on kaksikosta teholtaan miedompi, kuten voiteet aina. Se ei myöskään ole ladattu yhtä laajalla joukolla antioksidantteja, kuin tiiviste. Mádaran oma "formula highlights" pakkauksen kyljessä listaa tuotteen avainainesosiksi askorbyyliglukosidin ohella hyaluronihapon ja ruskean leväuutteen.
Rehellisesti - ja olen kyllä rehellinen kaupallisissakin postauksissa - tämä tuote jättää minusta hieman toivomisen varaa. Voide on miellyttävän tuntuista, mutta jos Mádaran asiakkaana hakisin C-vitamiinituotetta, valitsisin ilman muuta tiivisteen, joka on paljon tehokkaampi. Toki se on myös kalliimpi, mutta on siinä myös paljon korkealaatuisempi ja monipuolisempi koostumuskin. 👍
Illuminating Recovery Creamia voisi muutamalla sanalla kuvata "kevyeksi ja kirkastavaksi kosteusvoiteeksi normaalille iholle, jolla ei ole suurempia haasteita". Voiteen hoito- ja kosteusteho eivät riitä kuivalle iholle. Koostumus on persoonallisen vanukasmainen; ei fluidimaisen ohut mutta ei rasvaisen täyteläinenkään. Olen kerran aiemmin törmännyt hieman vastaavaan koostumukseen kauan sitten Laveralla. :)
Tuoksu on aivan ihana! Pehmeän hedelmäinen ja kevyesti sitruksinen.
Mitä tulee muiden ihmisten kokemuksiin - somessa olen nähnyt melkein pelkästään ihastuneita kommentteja, ja moni on kehunut voidetta ihanan ja miellyttävän tuntuiseksi.
Summa summarum: C-vitamiinituotteet ovat hieno ja ajankohtainen lisäys Mádaran valikoimaan, ja erityisesti tiiviste saa minulta korkeat pisteet. :) Se on yksi miellyttävimpiä C-vitamiinituotteita joita olen kokeillut, ja epätavallinen pullo hurmaa söpöllä palleroisuudellaan..! ☺️
Onko sinulla kokemusta Mádaran C-vitamiinituotteista, tai käytätkö ylipäänsä C-vitamiinia ihonhoitorutiinissasi? :)
Joulukalenteri, luukku 17.
Vanilla & Cedarwood Aromatic Mist.
Kiehl'sin Vanilja & Seetri on yksi lempituoksuistani, joka linkittyy myös yhteen tärkeimmistä ja hienoimmista matkoistani.
”Seductive fusion of Ugandan Vanilla and Cedarwood, heightened with a hint of iris, which gives way to rich amber” kuuluu tämän ihanan lämpimän, pehmeän vaniljaisen ja puuterisen puu-tuoksun kuvaus. Rakastan puu-tuoksuja ja seetri on santelin ohella tuoksunuotti, johon olen aivan heikkona.
Kiehl'sin (nyt jo edesmennyt) Vanilla & Cedarwood Aromatic Mist on pehmein ja lempein seetri-tuoksu, jonka tunnen. Se on edullinen tuoksu ja maksoi ilmestyessään vain 29€. Edullisuudestaan ja suhteellisen yksinkertaisesta kompositiostaan huolimatta tuoksu on yllättävän hienostunut ja kestää aikaa. Se tuoksuu yhä upealta. Käytän tätä talvisin, ja pienen kokonsa vuoksi se sujahtaa usein mukaan matkoille.
Vanilla & Cedarwood kuului Kiehl'sin ihastuttavaan Aromatic Blends -tuoksujen sarjaan, josta minulla on myös vihreän raikas Fig Leaf & Sage -tuoksu.
Venetsia, marraskuu 2012.
Vanilla & Cedarwood vie minut aina Venetsiaan. Oli kylmä ja kanaalit tulvivat. Ensimmäisenä päivänä kahlasimme Pyhän Markuksen aukiolla. (Mikä nykyään on ihan standardi-tilanne Venetsiassa...)
Venetsia oli vielä kauniimpi kuin osasin kuvitella. Se oli niin kaunis, että minuun melkein sattui. Kävely Venetsiassa oli kuin kävely valtavassa ulkoilmataidegalleriassa. Arkkitehtuuri ja kaupungin tunnelma kanaaleineen on jotain niin upeaa, että mikään turismin lieveilmiö ei himmentänyt sen vaikutusta minuun. Venetsia on Santorinin ohella paikkoja, jossa sydän melkein pysähtyi silkasta kauneuden kokemuksesta.
Vierailin Venetsiassa osana syksyn 2012 pitkää reppureissuani, jonka aikana matkustin kolmen kuukauden ajan Kreikasta Albanian, Italian, Espanjan ja Portugalin kautta Yhdysvaltoihin. Se on hienoin matka jonka olen koskaan tehnyt, ja irtisanouduin työstäni päästäkseni toteuttamaan sen. Se oli parhaita päätöksiä elämässäni.
Venetsia oli erityinen paikka matkalla. Silloinen mieheni lensi sinne Suomesta tapaamaan minua, ja koin Venetsian yhdessä hänen kanssaan.
Mieheni osti Vanilla & Cedarwood -tuoksun minulle Venetsiasta. Mikään omaehtoinen lahja se ei varsinaisesti ollut, sillä varsin epäromanttisesti pyysin (okei, kinusin) häntä ostamaan tuoksun minulle, koska oma kengännauhabudjettini ei sallinut 29€:n kosmetiikkahankintaa. Tämä oli yksi niitä matkoja, jotka toteutin äärimmäisen tarkalla päiväbudjetilla.
Alkuperäisen tarinan tuoksun hankinnasta voi lukea täältä. Se on ihan hauska! ☺️
Juuri siksikin tämä tuoksu on aivan erityinen. Siihen liittyy tarina. Vanilja & Seetri vie minut aina syksyyn 2012, ei pelkästään Venetsiaan, vaan koko elämäni hienoimmalle matkalle.
Joulukalenteri, luukku 16.
Linda Evangelista.
Kanadalainen huippumalli Linda Evangelista oli minulle teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa kaunein ihminen, jonka tiesin. Linda oli 90-luvun supermallibuumin suurimpia ikoneja ja hänen kasvonsa ja täydellinen vartalonsa näkyivät kaikkialla - catwalkeilla, lehdissä, musiikkivideoilla.
En saanut tarpeekseni Lindan valtavasta vetovoimasta, persoonallisesta kauneudesta ja mielettömästä muuntautumiskyvystä. Linda oli yhtä upea ja uskottava lyhyttukkaisena tuimana poikatyttönä, historiallisena barokkileidinä kuin kiharapäisenä platina-blondattuna viettelijättärenä. Hän oli yksinkertaisesti tyrmäävä, maaginen ja omaa luokkansa aina.
Linda Evangelista on fotogeenisyyden kulminoituma.
Pääsin ihailemaan Lindan kauneutta ja valovoimaa Vogue-lehdessä, jota tilasin 15-vuotiaasta parikymppiseksi saakka. En ollut kiinnostunut muodista vaatteiden näkökulmasta, vaan kauneudesta, ja britti-Vogue oli tuohon aikaan muodin lisäksi myös kauneuden raamattu. Ainakin minulle.
Tuoreimman Vogue-lehden kolahdus postiluukusta oli aina kuukauden kohokohta.
Kauneus ilmiönä ja esteettisenä kokemuksena kiinnosti ja veti minua puoleensa aivan mielettömällä voimalla. Ahmin kuvia malleista, meikeistä ja ihonhoitotuotteista. Rakastin kosmetiikkamainoksia. Rakastan niitä yhä, mutta 90-luvun mainoksilla tulee aina olemaan aivan erityislaatuinen asema, koska niiden myötä kasvoin kauneuden maailmaan. Saan melkein kylmiä väristyksiä kun näen vanhoja Revlonin, Cliniquen ja Chanelin mainoksia. Ne ovat piirtyneet kauneusfriikin sieluuni tavalla, jota minkään myöhemmän aikakauden kauneuskuvasto ei ole voinut tehdä.
Tämänkin postauksen kuvat ovat värikosmetiikan mainoksesta. Yardleyn kolmiaukeamaisessa mainoksessa Lindan huulilla nähdään Yardleyn Stay Fast -huulipunan sävyjä. Kahleet Lindan ympärillä kuvaavat huulipunan laatua, joka "lukkiutuu sinuun".
Olisin mielelläni kuvittanut postauksen taiteellisemmilla ja monipuolisemmilla kuvilla, joiden kautta välittyisi Lindan uskomaton muuntautumiskyky, mutta en rehellisesti jaksanut selata läpi lähes sadan Vogue-lehden varastoani. Linkitän muutamaan kuvaan netissä. Tässä kuvassa Linda on ylevä punapää, tässä tummahipiäinen tomboy-senorita, ja tässä vaalea Marilyn-seireeni. Tämä look on yksi omia Linda-lemppareitani. Myös tämä Sophia Loren -esque look on upea!
Ikonisimpia Linda-kuvia löytää googlettamalla "Peter Lindbergh and Linda Evangelista", Lindberghin ottamat mustavalkoiset kuvat Lindasta kuuluvat kaikkein tunnetuimpiin.
Ihailuni Lindaa kohtaan on saanut minut usein pohtimaan vaikutusta, mikä esteettisellä kauneudella voi meihin olla. Miksi toisen ihmisen kauneus voi aiheuttaa meissä näin syviä tunteita..? Toki kauniit asiat ylipäänsä aikaansaavat voimakkaita tuntemuksia, ja yhtä lailla kasteinen niitty aamu-usvassa tai Manhattanin siluetti auringonlaskussa voivat aiheuttaa vastaavia kauneuden kokemuksen väristyksiä. Linda on kuitenkin ainoa ihminen, jolla on ollut minuun tällainen vaikutus. Linda oli minulle kuin taideteos; alati muuttuva ja uudistuva maalaus ja veistos, joka ihmetytti ja pysäytti joka kerta sitä katsellessani.
Missä Linda on nyt? Linda jatkoi mallin uraansa sporadisesti vielä 2000-luvulla, mutta vetäytyi vuonna 2016 julkisuudesta epäonnistuneen kauneusoperaation seurauksena. Tänä syksynä erakoitunut ja masentunut Linda astui ensimmäistä kertaa esiin tarinansa kanssa. Tarina on jälleen yksi surullinen dokumentti kauneusmaailman ja ikääntymisen raadollisuudesta, miten naisten on tässä ajassa ja kulttuurissa vaikea hyväksyä vanhenemistaan.
Tämän kaltaiset tarinat herättävät paljon ajatuksia - ja myönnettävästi surua. En ole itsekään täysin näiden ajatusten yläpuolella. Vaikka nautinkin ikääntymisen merkkien tarkkailusta ja niistä kirjoittamisesta.... valehtelisin, jos sanoisin, etteivät rypistyvät silmänympärykset ja syvenevät otsarypyt saa minua tuntemaan itseäni vähemmän viehättäväksi kuin nuorempana. Ja etteikö minussa heräisi välillä tiettyä haikeutta, kun katson kuvia kasvoistani nuorempana. Liittyykö tämä lopulta vain tähän aikaan, kulttuuriin ja arvotuksiin, siitä en ole ihan varma. Eikö nuoruutta lopulta ole aina ihannoitu. Nuoruus on kuitenkin niin paljon enemmän kuin ihon pinta....
Tästä voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, mutta jätetään tämä kirjoitus kunnianosoitukseksi Linda Evangelistalle. Yhä ja aina kaunis ja ainutlaatuinen. 💜
