Useampikin teistä kaipaili postausta joulun vähähiilihydraattisista herkuista, ja tässä tulee nyt perinteisin: piparkakut. Näissä pipareissa ei ole siirappia, vehnäjauhoa tai sokeria.
Reseptini olen läytänyt Karppaus.infosta (kuinkas muuten..! :)) ja muokannut siitä sitten mieleiseni. Tänä jouluna tein taikinasta myös toisen version.
Versio 1 itsetehdyllä taateli"siirapilla":
Kiehauta taatelit pehmeiksi kattilassa ja soseuta siivilän läpi. Lisää piparkakkumausteet ja stevia ja keitä vielä muutama minuutti. Ota liedeltä ja jäähdytä.
Sekoita mantelijauhot, spelttijauho, vehnäleseet ja sooda.
Lisää taateliseokseen käsin vispaten pehmeäksi sulatettu voi ja kananmuna. Lisää lopuksi jauhoseos puuharukalla sekoittaen. Lisää hieman jauhoja jos taikina ei meinaa alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina yöksi jääkaappiin tekeytymään.
VHH-piparitaikina on perinteistä taikinaa tahmeampi, ja se kannattaa kaulita leivinpaperien välissä.
Itse teen niin, että jätän piparit suoraan sille leivinpaperille jonka päällä taikinan kaulitsin, sillä piparit menevät siirrellessä helposti rikki.
Lämmitä uuni 180 asteeseen ja paista keksejä n. 7-9 minuuttia. Ohuemmat piparit paistuvat rapeiksi mutta paksummat jäävät pehmeiksi. Pehmeät piparit laitan lopuksi vielä uudelleen uuniin ja paistan n. 70 asteessa tunnin. Tuloksena perinteisen rapeita piparkakkuja!
.
Versio 2 (hieman vähähiilihydraattisempi):
Muuten sama homma kuin versiossa 1, mutta taatelisose on korvattu agave-siirapilla (alhaisen GI:n omaava, agave-kasvista saatu nektari) ja speltin & leseiden sijaan käytetty soijajauhoja, mikä vähentää taikinan hh-pitoisuutta. Tein myös niin, että vatkasin pehmeän voin ja ruokalusikallisen erytritolia vaahdoksi, mutta en usko että sillä välttämättä on rakenteen kannalta hurjasti väliä.
Epäilin ettei tällä reseptillä tulisi yhtä "oikean" tuntuisia, rapeita pipareita, mutta tulipas vain! Vaikuttivat vain palavan herkemmin kuin spelttikeksit (lyhensin paistoajan viiteen minuuttiin) ja jäivät pehmeämmiksi, ja näin ollen vaativat pidemmän jälkipaistoajan (50 astetta, runsas tunti). Tuloksena ihan perinteisen piparin näköisiä, tuntuisia ja makuisia keksejä. Äitikin tykkäsi! ^_^
.
Näiden rapsakoiden herkkujen myötä haluan toivottaa teille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!
Taas on aika koota yhteen vuoden parhaat kosmetiikkatuttavuudet.
Listan tuotteet eivät kaikki ole välttämättä vuonna ilmestyneitä 2012 uutuuksia, vaan tuotteita joihin olen kuluneen vuoden aikana tutustunut. Ja kuten aiemminkin, listaus ei ole missään paremmuusjärjestyksessä.
Poskipunia listalle pääsi peräti kaksi, ja toinen niistä on Benecosin ihanainen, hohtava Coral. Meikkikuvia Coral-punasta läytyy mm. tästä postauksesta. Reissusta palattua olen jälleen käyttänyt Coralia päivittäin. Sen tuoma lämmin, luonnollinen hehku on ollut erittäin tervetullut apu matkarasituksen, joulukiireen ja liian lyhyiden yöunien nuupauttamille kasvoilleni.
Jemma Kiddin Dewy Glow -highlighter on suosikkihohdetuotteeni koskaan. Siinä on jotenkin erityisen onnistunut koostumus ja se näyttää hyvältä hieroit sitä mihin kohtaan nassussa tahansa. ^_^ Dewy Glow All Over Radiance -voiteeseen tutustuttiin tässä postauksessa.
Hyvät jalkavoiteet ovat aina etsintäkuulutuksessa tälle sarvikuononnahkajalanpohjat omaavalle tädille. Yksi loistava sellainen löytyi suomalaiselta Dermosililta. Pienenä miinuksensa se, että karbamidi jättää sormiin vähän ikävän nihkeän tunteen ja kädet tekisi mieli pestä aina iltaisen jalkarasvaussession jälkeen, mutta ei sieltä sängystä enää jaksa kylppäriin lähteä... Mutta kovettuneet päkiät ja karheat kantapäät tykkää..!!
Yleensä käytän antiperspiranttia, mutta luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen olen yrittänyt antaa luonnonmukaisille deodoranteille mahdollisuuden. Born To Bion Zen Sensation -dödön pehmeänraikas tuoksu on koukuttava, koostumus kuivuu nopeasti enkä ole huomannut vaatteidenkaan tahrautuvan. Lisäksi deodorantti todella pitää hien hajun poissa! Uusi suosikki on löytynyt.
Vuoden yllättäjä tulee tässä. Itsehän olen ollut lievästi sanottuna väsynyt koko BB-buumiin, etenkin kun länsimaiset BB-voiteet ovat yleensä "vain" niitä vanhoja tuttuja sävyttäviä päivävoiteita uudella trendinimekkeellä lanseerattuna.
L'orealin meikkipuolen versio osoittautuikin aivan erilaiseksi kuin muut beebeet, ja halusi tätä voidetta sitten kutsua millä nimellä tahansa, se tekee ihosta upean näköisen. Tosin sillä varauksella, että tuote toimii parhaiten jo valmiiksi suhteellisen hyväkuntoisella iholla. Kirjavaa, näppyistä hipiää tämä ei taio tasaiseksi, mutta normaalin ihon Nude Magique tasoittaa kauniisti ja huomaamattomasti ja luo kasvoille kuulaan mutta samalla samettisen mattaisen pinnan, ilman puuteria. Minä ja moni muu ihastuimme totaalisesti. Meikkikuvia täällä.
Tämä beibi onkin pyörinyt blogin meikkikuvissa tiuhaan tahtiin suoritettuaan ensiesiintymisensä tuossa jo ylempänä kahdesti linkatussa THE SKIN -postauksessa. Tämä voidemainen korallipinkki poskipuna näyttää purkissa kirkkaammalta kuin iholla, ja sopii kaikille. Itse olen meikannut tällä niin lämmintä aasialaissävyistä ihoa kuin viileän kalpeaa liettualaista, ja hyvältä näyttää. Guavalla ei vain voi mennä metsään. Rakkautta ensi silmäyksellä.
Jemman tuotteita ei vain taida enää kauaa saada mistään kun brändi meni hiljattain konkurssiin. :(
Viva La Divan upeista huulipunista en kyennyt millään valitsemaan vain yhtä sävyä tälle listalle, joten sanotaan sitten vain reilusti että huulipunat! Tämän nuorille brändätyn halpismerkin punat ovat vuoden parhaita löytöjä, enkä ole koskaan intoutunut ostamaan miltään muulta merkiltä näin montaa huulipunaa.
Elokuun VLD-huulipunaviikko lienee vielä monella tuoreessa muistissa, ja vaikuttipa siltä että myös moni teistä löysi uusia suosikkeja esittelemieni joukosta. Jos missasit Viva La Diva -viikon, klikkaa itsesi sivupalkista elokuun postauksiin ja aloita vaikka tästä.
Parhaan käsivoiteen tittelistä kilpaili Elizabeth Ardenin kanssa myös Crabtree & Evelynin Hand Therapy, mutta päädyin valitsemaan Ardenin. Esittelen C & E:n voiteen myöhemmin ensi vuoden puolella.
Ardenin klassiseen Eight Hour -linjaan kuuluva käsivoide sopii meille, joiden kädet oikein rutisevat ja pahimmillaan halkeilevat kuivuuttaan. Tämä paksu ja rasvainen voide lievittää kuivuuden välittömästi jättämättä kiiltävää, rasvaista pintaa. Juuri tämä ominaisuus tekee voiteesta niin loistavan. Kerroin voiteesta viime helmikuun Kuivan ihon pelastajat -jutussa.
Tämä tuote oli päivittäinen kumppanini reissun ensimmäiset 6 viikkoa. Ja mikä mainio tuote se onkaan! Ohuenohut meikinalusvoide peräti 50-suojakertoimella. Itsehän en tätä meikinpohjustusominaisuudessa käyttänyt, vaan huulteni ympärysiholla hyperpigmentaatiota estämässä. Ja siinä se toimi vallan loistavasti.
Uudemmille lukijoille taustatietona kerrottakoon, että kärsin kesäisin ikävästä ylähuulen alueen pigmentoitumisesta, naamaa ei tarvitse kuin vilauttaa UV-säteilyssä niin huulen yläpuolelle on ilmestynyt tummaksi täplittynyt "viiksialue". :( Joudun käyttämään alueella niin korkeaa suojakerrointa kuin mahdollista, mutta ikävä kyllä korkean SK:n voiteet ovat usein myös paksuja ja/tai valkoisen pinnan jättäviä. Make Up For Everin UV Prime on fluidimaisen ohut ja täysin näkymätön. Jää vakiokäyttöön.
Listalle viimeiseksi valikoitunut tuote on suomalaisen Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja. Mukavaa saada vakiintuneille ja hyviksi havaituille suosikkimineraalimerkeilleni kotimainen haastaja!
Flow-mineraalipuuteri esiteltiin Karkkipäivässä heinäkuussa. Vieläkin parempi ennen- ja jälkeen vertailukuva löytyy elokuun Naamakohtaus-postauksesta.
.
Edellisten vuosien Parhaat-listaukset:
Vuosi 2010
.
Mitkä tuotteet ovat jääneet teille mieleen tämän vuoden kiinnostavimpina tuttavuuksina?
P.S. Tajusin että eräs itsestäänselvä tuote jäi uupumaan listaltani. Se unohtui, koska olen käyttänyt tuotteen loppuun eikä minulla enää ollut kuvata sitä: IsaDoran Precision Mascara. Parhaimpia ripsareita mitä olen koskaan kokeillut. Loistava pienisilmäiselle ja lyhytripsiselle pienen ja kapean harjansa ansiosta, tuloksena yllättävän muhkeat ripset jollaisia harjan vaatimaton ulkonäkö ei anna odottaa..!
Olen alkanut hiljalleen tutustua syksyn aikana saapuneiden kosmetiikkapakettien sisältöön. Edellisen postauksen kommentteihin liittyen voin jälleen sanoa samaa mitä olen täällä ennenkin todennut - jos joku on kateellinen bloggarien vastaanottamista lähetyksistä, niin älkää olko. Eivät nämä miltään lahjoilta tunnu. Näiden läpikäyminen ja varastoiminen käy oikeasti työstä.
Jos jotakuta haluatte kadehtia niin sitten vaikka kavereitani, tai arvontapostausten voittajia. ^_^ Sillä kavereilleni tai teille lukijoillehan suurin osa näistä promotuotteista päätyy testauksen jälkeen. Ei minulla ole kolmea päätä tai kilometritolkulla nahkaa että saisin kaikki voiteet, suihkutuotteet tai meikit mitenkään käytettyä itse. :) Eikä ole tarkoituskaan.
Ensimmäisenä pakettien sisällöstä silmiini tarttui muutama yksilö Yves Rocherin Couleurs Nature -talvimeikkikokoelmasta. Yves Rocherin meikkien laatu paranee mielestäni vuosi vuodelta, olen ollut todella positiivisesti yllättynyt suurimmasta osasta Rocherilta kokeilemistani meikkituotteista. Etenkin Couleurs Nature -sarja on todella laadukas hintaansa nähden.
Couleurs Naturen voidemaiset, pehmeästi levittyvät ja pigmenttiset huulipunat ovat suosikkejani. (Ja taitavat olla monen muunkin bloggarin...) En muista olenko ehtinyt muista CR-huulipunista tänne kirjoitella, mutta ainakin klassisen punainen, upea Le Rouge esiteltiin täällä. Talven limited edition -kokoelmassa ilmestynyt # 34 Rouge Boisé on viileä, pakkasen pureman vadelman värinen herkku. Nam!
Myös neljän sävyn luomiväripaletti ihastuttaa. Sävyt eivät tule kuvassa kovin hyvin esille, mutta Teintes Délices De Roses sisältää kullan, tumman harmaanvihreän, harmaanvioletin ja roosan sävyt. Kaikki sisältävät hohdetta, roosa eniten ja vihreä hillityimmin.
Huomaatte varmaankin myös minulle epätyypilliset irtoripset.
Yritän jälleen opetella käyttämään niitä. Olen oikeasti ehkä omituisimpia kauneusbloggareita kun en vain millään jaksa käyttää irtoripsiä (tupsuja kyllä silloin tällöin, mutta en kokonaisia nauhoja), ja koen ne vaivalloisiksi. Syynä on tietysti vain harjoituksen puute, mun pitäisi vain hampaat irvessä jaksaa räplätä ne paikoilleen joka aamu.
Tuo irtiripsien laitto on minulle kyllä mysteeri. Siinä mielessä että miten se voi olla jollekulle niin helppoa, ja sitten toiselle ihan naurettavaa sotkemista. Mä en ole tainnut ikinä saada ripsinauhaa paikalleen yhdellä yrittämällä. Minulla täytyy ilmeisesti olla jotenkin aivan erityisen kömpelö sormimotoriikka. Töissä nimittäin kohtaan melkein päivittäin asiakkaita, jotka eivät juuri muuten meikkaa lainkaan mutta hakevat irtoripsiä juhlia varten. Eikä heillä tunnu olevan mitään ongelmia ripsihirmujen kanssa......
Meikäläisellä on omasta takaa niin onnettoman harvat ripset että mitkään volume-maskarat eivät niihin irtoripsiefektiä saa aikaan. Ja näyttäähän meikki kokonaisuutena tosiaankin paremmalta kunnon ripsillä...
.
.
Näiden kuvien karmea sävy johtuu taas meikkipöytäni valoista... En onnistunut saamaan luonnonvalossa sävyjä erottumaan kunnolla joten käännyin sitten keinovalon puoleen.
.
Liikkuvalla luomella kultaa, luomen puolesta välistä viistosti ulkonurkkaan vihreää ja luomivaossa harmaanviolettia. Luomivaon sisäkaaressa roosaa, joka toi meikkiin kivan huurteisen silauksen ja kevensi vihreän ja violetin meikkiin luomaa harmahtavaa yleissävyä.
.
P.S. Vastailen kysymyspostauksen kysymyksiin joulu"lomalla", olin kaavaillut tekeväni sen heti matkalta paluun jälkeen mutta eihän tässä joulutohinassa aika repeä millään.... Priorisoin nyt meikkipostauksen kun tiedän että monet teistä odottavat niitä kovasti! :)
Miksi blogeja koskee tuotesijoittelun ja mainonnan saralla eri säännöt kuin aikakauslehtiä?
Se on asia, joka on ihmetyttänyt ja häirinnyt minua siitä saakka kun aloin bloggaajana vastaanottaa tuotelähetyksiä eri firmoilta.
Olen halunnut kirjoittaa asiasta jo pitkään, mutta kun luin eilen Ylen Uutisista Sanna Ukkolan loistavan jutun ”Viiden Tähden Toimittajat” (kiitos lukijoilleni linkkauksesta!), päätin vihdoin pukea ajatukseni postaukseksi.
Blogosfäärissä vallitsevat kaikille tutut säännöt siitä, että kirjoittaessa promootiotarkoituksessa vastaanotetusta tuotteesta on tekstissä aina käytävä ilmi tuotteen alkuperä.
Jos bloggaaja erehtyy unohtamaan maininnan tuotteen alkuperästä, on tarkkaavainen lukija heti heristämässä sormeaan ja muistuttamassa että bloggaaja harjoittaa PIILOMAINONTAA. Ja lukijahan on oikeassa. Lukijoiden on aina pystyttävä erottamaan milloin blogissa esiintyvä tuote on promootiotarkoituksessa bloggaajalle lähetetty.
Miksi sitten aikakauslehtiä eivät sido nämä samat säännöt?
Eikö säännön pitäisi päteä oli media mikä hyvänsä?
Kun blogien ja PR-firmojen yhteistyö oli joitakin vuosia sitten vasta lapsen kengissä, ei osa bloggaajista aina vaivautunut mainitsemaan miten tuote oli heidän haltuunsa päätynyt. Lukijatkaan eivät olleet niin valppaita suhteellisen harvoin blogeissa näkyvien ilmaistuotteiden suhteen.
Sitten blogien tuotesijoittelusta alkoi nousta puheenaihe. Yhä useammat lukijat alkoivat jättää paheksuvia kommentteja ilmaistuotteiden alkuperästä vaikenevien bloggaajien kommenttibokseihin. Lukijat olivat oikeutetusti närkästyneitä siitä, ettei heille annettu läpinäkyvyyttä tuotearvosteluiden / ”iiik tää huulipuna on niin parasta!!!” -postausten taustatekijöihin.
Kommentteja lukiessani huomasin miettiväni, lähettävätkö lukijat myös aikakauslehdille samanlaista palautetta…? Miksi bloggaajan harjoittama piilomainonta ärsyttää ja tuntuu väärältä, mutta naistenlehdessä se on ihan ok?
Vai eivätkö aikakauslehtien lukijat ole ymmärtäneet, mistä valtaosa juttujen tuotteista on peräisin..?
”Vuoden Parhaat Tuotteet”, ”Toimittajien suosikit”, ”Kesän Must-meikit”. Suosittuja, säännöllisin väliajoin lehdissä toistuvia juttuja. Vaan eivät ne purnukat mitään toimittajien kotikaappien suosikkeja ole. Artikkelit koostetaan hyvin pitkälti PR-firmojen ja maahantuojien toimitukseen lähettämistä tuotteista. Aivan niin. Niistä samoista mitä bloggaajatkin vastaanottavat.
Ja suosikkinaistenlehtesi artikkelin lopussa ei takulla lue, P.S. ”Toimittaja se-ja-se ei ostanut Weledan Skin Food –voidetta itse vaan se päätyi hänen suosikikseen koska firma X ja Y lähetti sen meille.”
Niinikään tavalliselle kuluttajalle lienee suhteellisen epäselvää lehden suurten mainostajien ja toimituksellisen sisällön välinen yhteys. Kuinka usein luette naistenlehdistä kritiikillisiä tuotearvosteluja? Siihen on selvä syy miksi ette lue. Eivät lehdet millään tilausmaksuilla elä vaan mainostuloilla. Ja kukas nyt ruokkivaa kättä purisi….
Bloggaaja on lakia rikkova pahis jos kirjoittaa promokassin sisällöstä ikiaikaisina suosikkituotteinaan, mutta aikakauslehden toimittaja ei.
Miksi?
.
Paluu arkeen, maanantai 17. joulukuuta.
Bloggaajan arkea; kotona odotti kasa matkan aikana tulleita kosmetiikkalähetyksiä eri firmoilta.... Päivä alkoi niiden availulla ja sisältöön tutustumisella.
Kahdeksan jälkeen lähdin kuntosalille - tätä oli odotettu...! Treenitauko oli yksi jatkuvasti matkalla harmittaneita asioita. Salin vaaka vahvisti reissussa kertyneet kilot; paino oli noussut 2,4 kg. Bon appetit!
Puntin jälkeen kirjoitin kotona loput joulukortit ja lämmitin lounaaksi eilen valmistamaani Buffalomozzarella-vhh-pizzaa. (Italiassa opin että Buffalomozzarella on todellakin jotain iiiihan eri kamaa kuin tavallinen mozzarella-juusto, nammm!)
Seuraavaksi meikkasin, ja sain aikaan teille pienen maskara-arvostelunkin! :)
Juuri ennen reissuun lähtöä sain Biodellyltä kokeiltavaksi Lily Lolon uuden Lash Alert -maskaran, ja ehdin käyttää sitä pari kertaa. Totuuden nimissä kohtasin nyt ensimmäisen Lily Lolon tuotteen, josta en niin pidä.
Plussat:
+ luonnonmukainen tuote (99,8%)
+ tämä todellakin kerrostuu kunnolla toisin kuin valtaosa luonnonkosmetiikan ripsareista, ja ripsiin saa näkyvästi volyymia
Miinukset:
- Volyymia tulee joo, mutta valitettavasti myös paakkuja. Lash Alert paakkuaa minulla todella pahasti ja tuloksena on paksut, mutta klimpittyneet ripset. Luin jonkun toisenkin kommentoineen samaa Biodellyn sivuilla.
Jos malttaa jättää ripsaroinnin pariin vetoon niin tulos on ok, ja muutamallakin vedolla selvästi näyttävämpi kuin vaikka Laveran ripsareilla, mutta useimmat meistä tunnetusti haluavat laittaa maskaraa ihan kunnolla.
Lash Alert -ripset.
.
Meikin jälkeen kaupungille! Jonotin pienen ikuisuuden postissa saadakseni joulutervehdykset vielä toisen luokan postimaksulla, ja seuraavaksi Lidliin jonka maitotuoteosasto on ehdoton suosikkini. Ostan aina kaikki rahkat, kermat, jogurtit, raejuustot ja kermaviilit Lidlistä. Halpaa ja hyvää!! :)
Skippasin suunnitelmani käydä entisellä työpaikallani tervehtimässä tyttösiä ja suuntasin takaisin kotiin paketoimaan lahjoja. (Ja huomenna olen joka tapauksessa taas töissä - olen kiireapuna lauantaihin saakka! :) Tulkaahan tutut lukijat morjestamaan jos on vaikka lahjapulmia...! ^_^)
Kotona lahjojen paketointia sai säestää Michael Bublé, ja kun vatsa alkoi kurnia, pyöräytin lemppariruokani tonnikalapullat. Oli ollut näitäkin ikävä..! :P
.
Olen hämmästyttävän hidas paketoimaan (tai oikeastaan missä tahansa...), eikä lahjarumba ole ohi vielä tälläkään hetkellä. No ihmekös tuo toisaalta kun lähdin blogia päivittämään... ^_^
Kello on nyt 23.19 mutta minulla on vielä edessä piparkakkutaikinan teko. Että voi sitten aamulla leipoa..!
Ja yksi ajankohtainen kosmetiikkajuttukin oikein rimpuilee sisälläni päästäkseen ruudulle, mutta jos nyt yrittäisin saada nuo paketit ja piparit edes ensin valmiiksi... :D
15.12. 2012 Suomi <3
Väsynyt mutta onnellinen.
Ei muuta sanottavaa tänään. :)
Another crappy trip makeover. ^_^
Jostain syystä halusin meikata vielä Sheilankin, vaikka minulla ei ole täällä San Franissa mukana edes siveltimiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää häivyttää voimakaspigmenttistä luomiväriä ilman kunnon työkaluja tajuaa, miten tärkeitä (hyvät) siveltimet meikkauksessa ovat. Edelleen olen aivan häkeltynyt niiden meikkitaiteilijoiden lahjakkuudesta, jotka veistävät meikit paikoilleen pelkillä sormillaan.....
Sheila ennen ja jälkeen. Kasvomeikki jäi lähestulkoon olemattomaksi, sillä Sheila ei itse käytä mitään meikkipohjaa eikä minulla luonnollisestikaan ole mukana hänen ihonsävyynsä sopivaa meikkituotetta. Niinpä päädyin vain tasoittamaan laajenneita ihohuokosia Elizabeth Ardenin Eye Lid Primerilla (sisältää silikonia joten sopii hätätapauksessa koostumuksensa puolesta myös huokosten piilotukseen) ja sipaisin päälle erittäin kevyesti Lily Lolon mineraalipohjaa viemään kiiltoa. Tummat silmänaluset piiloon Estee Lauderin Double Wear -peiteaineella ja poskille aavistus Jemma Kiddin Guava-poskipunaa.
Luomilla reissusta ostamani L'orealin Mystic's Gaze. Käytin sinisiä ja violettia sävyä.
.
Tummansinistä ulkonurkkaan, kirkkaansinistä liikkuvan luomen keskelle "alalaitaan" ja violettia liikkuvan luomen keskiosaan sinisten sävyjen päälle. Sisänurkkaan ja kulmaluulle laitoin vaaleampia sävyjä Inglotilta ja Cover Girlin paletista. Livenä meikki oli violetti, kuvissa se näyttää kirkkaansiniseltä.
.
Maailman kömpelöin kuvamanipulaatio! :D Sheilalla on tosi lyhyet ja huomaamattomat ripset, ja meikkiin olisi sopinut erinomaisesti irtoripsinauhat. No, niiden puutteessa piirsin Sheilalle ripsiä kuvankäsittelyssä..... :P Ero on aikamoinen, kyllä vain ripsillä on paljon merkitystä meikin kokonaisvaikutelmassa....
* * *
Tämä saattoi nyt olla viimeinen On The Road -postaukseni... Haikein mielin jätän matkablogin taakseni, mutta odotan myös innolla kosmetiikkamaailman pariin paluuta.
Kiitos kun olette seuranneet taivalta mukanani ja pitäneet seuraa niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
"Nähdään" Suomen puolella! :)
Täällä San Franciscossa tunnelmat eivät ole niin jouluiset kuin New Yorkissa, ja talvitakkeihin kääriytyneiden ihmisten sijaan kaduilla liikutaan T-paidoissa ja puistoista voi bongata paidattomia nuorukaisia nauttimassa auringosta. Tämän pinttyneen auringonpalvojan mieli on nyt kuitenkin kerrankin kaukana kesästä ja auringosta....
Minulla on kova ikävä kotiin ja juuri nyt haluaisin vain olla omassa pikku-pesässäni "tiheikönväkeilemässä".
.
Ajatukseni täyttää joulu ja kaikki siihen liittyvä ihanan lämmin kotoisuus. Tuskin maltan odottaa että ensi viikolla tähän aikaan olen häärimässä omassa keittiössäni ja asuntomme täyttää maustekakkujen, glögin ja piparien tuoksu (kyllä, leivon vhh-piparkakkuja :)).
Kotiin päästyä lyön päälle niin imelän jouluvaihteen että heikompia ällöttää ^_^
Kun saavun kotiin, aion heti...
* Juoda mukillisen kuumaa, mausteista glögiä
* Sytyttää monta kynttilää ja kaivautua sohvalle Mr. Karkkipäivän kainaloon
* Koristella asunnon
* Laittaa Michael Bublen joululevyn nonstoppina soimaan
* Ostaa joulukukkia
* Selvittää ehdinkö enää mihinkään kirkon joululaulusessioon
* Katsoa illat elokuvia kuten Scrooged, Bad Santa ja Miracle on 34th Street
* Paketoida lahjoja
* Lakata joulukynnet
.
Onko joku muukin jo näin "ällöissä" fiiliksissä? :)
Kroppa on vielä San Franciscossa, mutta mieli...... Se on jo kotona lempivillasukissani....! ^_^
P.S. Vastailen kysymys/ehdotuspostauksen kysymyksiin myöhemmin erikseen.
Kuka muistaa 80-luvun TV-sarjan "Tyttökullat"? Itse tykkäsin siitä kovasti, taisin olla 10-12-vuotias kun sitä esitettiin Suomessa.
Eilen illalla ystäväni Sheila vei minut täällä San Franciscossa huippusuosittuun "The Golden Girls Tranny" -joulushow'hun. Suositut transuviihdetaiteilijat esittävät Tyttökultia ja voitte vain kuvitella miten hulvaton esitys on kyseessä. ^_^
.
.
Sophia, Dorothy, Rose ja Blanche.
Show oli aivan mahtava, harmi vain että kroppani on vielä itärannikon ajassa ja silmä alkoi pikkuisen luppasemaan esityksen loppua kohden.
.
Miten postauksen otsikko liittyy Tyttökultiin? No, ei mitenkään. :)
Tiedättehän nuo blogimaailmassa säännöllisesti toistuvat "Mitä olet halunnut tietää minusta, kysykää mitä vain!" -tyyliset postaukset. Minusta ne ovat aina olleet vähän... nohh, hassuja. Minussa ne herättävät tunteen, että bloggaaja ajattelee olevansa niin kiinnostava henkilö että tekee lukijoilleen suurenkin palveluksen antaessaan heidän säännöllisin väliajoin penkoa henkilökohtaisempaa puoltaan ja udella kaikkea mahdollista suunnilleen neitsyyden menettämisestä siihen montako kaloria bloggaaja päivittäin syö. ^_^ Minusta se on vain jotenkin.... kiusallista. Eikö se jo riitä mitä bloggaaja päivittäin kertoo elämästään bloginsa sivuilla...?
No, minä en kuvittele olevani niin kiinnostava ihminen että arvelisin tämän tyylisellä kyselysessiolla olevan paljonkaan sisällöllistä arvoa Karkkipäivässä. Ja tämähän on kosmetiikkablogi, ei mikään "The Life And Wisdom Of Sanni".
Siti, juuri tänään päätin kuitenkin huumorimielessä tehdä sellaisen postauksen. :) Koska minulla on todella vähän aikaa rakentaa blogipostauksia viimeisellä reissuviikollani (ja etenkin todella heikot mahdollisuudet käsitellä kuvia läppärini menetyksen jälkeen, ja kuvat ovat minulle blogissa tosi tärkeä elementti) , niin ajattelin että no pirskeles, laitetaan nyt kerrankin blogin melkein 4-vuotisessa historiassa Kyselytunti päälle.
Jos Sinua, armas lukija, ei voisi vähempää kiinnostaa kysyä mitä söin eilen aamupalaksi tai mikä on kengännumeroni, minkä ymmärrän enemmän kuin hyvin, niin otan myös mielellään vastaan kehitysideoita ensi vuodelle. :) Luetteko mieluiten tuotearvosteluja vai meikkipainotteisia juttuja? Kiinnostavatko "behind the scenes" -vierailut kosmetiikkateollisuudessa edelleen? Juttuideat ovat erittäin tervetulleita, etenkin kun nyt Suomeen palattuani blogi on toistaiseksi ainoa "työni" ja minulla on aikaa panostaa siihen entistä paremmin
