Esittelyssä IsaDoran tummanpuhuva syyslookki; Paradox.
Oikeassa silmässä (tai teistä katsottuna vasemmalla puolella) siniharmaalla Paradox-paletilla tehty meikki, vasemmassa silmässä punertavan ruskea Brown Patina -meikki. Huulilla lookin Femme Fatale -huulipuna. Meikkipohja Clarinsin Everlasting-meikkipuuterilla ja poskipunana Lily Lolon Ooh La La.
Kuva: Julia Vuori
.
Lookissa on kolme mattahuulipunaa. Koostumus tuntui huulillani liian kuivalta, vaikka jälki kaunista onkin. En usko että pystyisin näitä käyttämään, ainakaan ilman runsasta kiiltokerrosta päällä (ja siinähän menisi koko mattapunan idea).
Femme Fatale.
Silmät rajattu lookin Twist-Up Metallic -kynillä jotka jättävät melkein kostean näköisen, todella metallisen ja kimaltavan jäljen. Upeat kynät!
Ruskean paletin vaalea kimallesävy on todella heikkopigmenttinen, sillä on ilmeisesti tarkoitus tuoda meikkiin lähinnä kimallusta. Muut sävyt todella runsaspigmenttisiä.
Rajauksena Dark Brown -kynä.
Musta sävy näyttää livenä mustemmalle mitä kuvassa.
.
Paradox-paletti on näistä kahdesta suosikkini. Nuo keskimmäiset sävyt, sinihopea ja kimalleharmaa ovat todella kauniit, ja ne ottaisin mielelläni omana duonaan. Tumma mattasävy on paletin heikkopigmenttisin eikä levity yhtä kauniisti kuin muut sävyt.
Rajauksena Deep Black -kynä, tosin sen päälle on vedetty paletin sävyjä niin näyttää kuvassa enemmänkin harmaalta.
...kauhea tuo mun terävä kulmaluun reuna... :/
Mitäs tykkäätte Paradoxista? Ja kumpi puoli on parempi?
Minulla on tänä iltana kutsut (hih, kuulostaa ihanan vanhanaikaiselta), joten en ehdi tehdä kunnon postausta, mutta tässä tulee pieni "tiiseri" parista tulevasta lookista. Perjantaiaamuna kävin töissä tekemässä IsaDoran Paradox-lookin, kipitin takaisin kotiin kuvaamaan sen, pesin pois ja vedin "dewy nude" -lookin tilalle. Ai miksi pesin IsaDoran pois? Koska mulla oli toisessa silmässä Paradox-meikki ja toisessa Brown Patina. :P
Näin erinäköinen sitä voi olla puolen tunnin sisään.... :)
Päätin tehdä jotain vähän hullua ja spontaania. Ja nyt olisi aika kertoa teillekin.
Tiedättehän, kun olen täällä blogissa puhunut lievästä 3-kympin ”kriisistäni” ja siitä, kuinka tuntuu, että vuodet vierivät niin nopeaan tahtiin ettei meinaa ehtiä tehdä kaikkea mikä kiinnostaa ja mistä on haaveillut.
No, palattuani kesälomalta töihin irtisanouduin. Kahden viikon kuluttua on viimeinen työpäiväni ja sitten suuntaan reppuni kanssa maailmalle. Tarkoitus olisi palata kotiin joskus joulun tienoilla. Ellei matkakassa lopu sitä ennen.
Järkevää? Luulin itsekin, että katuisin päätöstäni heti nukutun yön jälkeen. Mutta sellaista tunnetta ei tullut.
Mistä moinen tempaus?
En yleensä kerro blogissa näin yksityisiä asioita elämästäni, mutta luulin viime keväänä olevani raskaana. Olin viikon jo aivan varma asiasta. Vauvaa ei sitten ollutkaan tulossa, mutta viikko oli minulle todellinen herätysmomentti. Seitsemän päivän ajan ehdin nähdä elämäni tulevana äitinä kaikkine muutoksineen. Kun sitten hälytys osoittautuikin vääräksi, minussa käynnistyi voimakas jälkireaktio. Olen niin tuudittautunut elämäni turvallisiin rutiineihin, että raskausepisodi oikein säikäytti minut. Mutta positiivisella tavalla!
Ensinnäkin, tajusin että en välttämättä kuolekaan ajatukseen äidiksi tulemisesta. Ja toisekseen, välikohtaus sai minut vihdoin laittamaan liikkeelle vuosikausia uinuneen haaveeni. Haluan lähteä yksinäni pidemmälle reppureissulle. Olen jo sysännyt unelman toteuttamista tarpeeksi kauan. Miksi ihmisillä on aina taipumus ajatella, että ”Ehtiihän tässä sitten jonain päivänä”…. ’Joku päivä’ muuttuu kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Päivillä on rajansa. Ei meillä ole loputtomiin aikaa sysätä haaveitamme ”parempaan ajankohtaan”. Paras aika on nyt!
Aloin säästää rahaa ja anoin töissä virkavapaata. Lopulta vapaa ei kuitenkaan järjestynyt sellaisena, joka mahdollistaisi matkahaaveeni toteuttamisen ilman kompromisseja. Päätös irtisanoutua syntyi kuitenkin suhteellisen spontaanisti kesäloman aikana.
Ja nyt olen lähtökuopissa kohti seikkailuani…! Kahden viikon kuluttua lennän Ateenaan, josta matka jatkuu ilman tarkkoja suunnitelmia. Menen sinne minne tie - tai Kreikan saariston ollessa kyseessä laivat - vievät. Toiveissa olisi päätyä mahdollisesti Etelä-Amerikkaan saakka tapaamaan elämäntapa-travelleri-siskoani, mutta tulevat kuukaudet näyttävät riittääkö matkakassa sinne saakka.
Siiville....!
Koko reissu ja irtisanoutuminen on taloudellisesti yksi epäviisaimpia ideoita elämäni aikana. Mutta joskus täytyy uskaltaa tehdä vaikka sitten hyppy taloudelliseen epävarmuuteen, jos unelman toteutus sitä vaatii.
Minulla on ensi vuodesta hyvä fiilis. Ei täältä maailmasta kiinnostavat työt lopu! :)
Jään nykyiseen työpaikkaani extraksi, eli saatatte tutut lukija-asiakkaat minua siellä vielä jatkossakin bongailla.
Mitä Karkkipäivälle sitten tapahtuu reissuni aikana? Toiveissa olisi mahdollisuuksien mukaan tehdä päivityksiä "tien päältäkin", mutta en tiedä yhtään mitkä fiilikset matkalla sitten vallitsevat bloggauksen suhteen. Joka tapauksessa Karkkipäivän sisältö siirtyy muutamaksi kuukaudeksi vaihtoehtomoodiin, jossa liikutaan reppureissailutunnelmissa. Kauneusaiheisia juttujakin tulee matkalla varmasti naputeltua jos sille päälle satun, sillä odottavaa materiaaliahan mulla on läppäri täynnä. :)
Näissä merkeissä käynnistyy Sannin syyskuu vuonna 2012. :)
Selailin vanhoja meikkikuva-albumeitani ja löysin tällaisen hauskan lämmin/kylmä-kokeilun kesältä 2008! :)
Miten mun silmät näyttää näissä kuvissa suuremmilta ja kirkkaammilta kuin nykyään...
Ei tarvinne kertoa, kumpi puoli on viileä ja kumpi lämmin. :) Poskipunaa olen näköjään tuohon aikaan laittanut tosi niukasti. Muistan, että viileälle puolelle laitoin Lumenen Mansikkavaahto-poskipunaa, sillä se oli ainoa viileä poskipuna mitä omistin siihen aikaan.
Tykkään enemmän tästä lämpimästä puolesta!
* * *
Ja sitten huulipuna-arvontaan! Huvitti kun 7,50 euron arvoisen punan arvontaan tuli paljon enemmän osallistumiskommentteja (yli 700) kuin monesti paljon arvokkaampien tuotteiden kilpailuihin. Ilmeisesti tykkäsitte näistä VLD-punista oikein olan takaa...! :)
Voittajaksi arpoutui nimimerkki SALLA. Onnea Salla, pian pääset sutimaan ihanaa Red Night'ia huulillesi...! :)
Vastausten perusteella vaikutti muuten siltä, että Cream Coral olisi ollut teidän kaikkein suurin suosikkipunanne. Hyvänä kakkosena tuli Chill Out (nämä ovat vain arvioita, en tilastofriikkeydestäni huolimatta lähtenyt tällä kertaa ihan laskemaan satojen kommenttien jakautumista...! ^_^).
Haluan muuten nyt laittaa pari lisäkuvaa Cream Coralista ihan vain siksi, kun tosi moni teistä oli yllättävästi kommentissaan kirjoittanut, että Cream Coral vaikuttaa niin "neutraalilta ja hillityltä arkipunalta".
Haluan näillä kuvilla varmistaa, ettei kukaan lähde vahingossa shoppaamaan hillityksi kuvittelemaansa punaa.... Cream Coral'han on siis oikeasti hyvinkin kirkas korallioranssi. Kevyt versio syntyy, kun ottaa sävyä vain iiiihan pikkuisen sormenpäähän ja taputtelee sillä punan huulille.
* * *
Ja vielä kolmas asia ihan off-topic. On vain pakko päästä henkäisemään, että kun tänään pääsin töihin, mulla tippui ihan haavi lattiaan kun näin IsaDoran uuden syyslookin. Holy cow mitä upeutta!!! Työkaveritkin seisoi telineen ympärillä silmät tähtösinä. Olisin halunnut siltä seisomalta kaapata lookkitelineen mukaani ja syöksyä kotiin hiplaamaan, meikkaamaan ja kuvaamaan. Huomenna on pakko mennä töihin aamulla testaamaan näitä vaikka mulla ei ole edes aamuvuoro.... En vain oikeasti meinaa malttaa odottaa että pääsen meikkaamaan näillä!
IsaDora on kyllä aivan mahtava brändi siksi, että se on ainoa "markettimerkki" joka lanseeraa vuodessa useita lookkeja. Ja Paradox on ainakin mun silmään upeimpia kokoelmia miesmuistiin mitä IsaDoralta on tullut. Syviä mattahuulipunia, metallisena kimaltavia kyniä....
.. .ja ehkä törkeimmän hienoimmat quad-paletit ikinä...! Voi lääh!!
Voin sanoa, että tämä lookki jättää kiinnostavuudessa Diorin Golden Junglenkin ihan asemalle.
Stay tuned! :)
Harvoin mulle tulee halua välittömästi reagoida vastakirjoituksella jonkun toisen bloggarin tekstiin, mutta nyt WTD-Natan kirjoitus herätti sellaisen tunteen. Käykääs lukemassa tuo hyvä kirjoitus ikuisesti "kuumasta" aiheesta Blogit ja mainostaminen.
Itse kun en vaatteista, kelloista, koruista, astioista, pölynimureista tai soda-streamereista kirjoittele, niin yhteistyötarjoukset pysyvät suhteellisen rajallisina muoti- ja lifestyle-bloggaajiin verrattuna. En siis joudu pöyristymään viikottain ihan vastaavalla lailla kuin muiden genrejen bloggaajakollegat. Onnekseni 90% minulle saapuvista yhteydenotoista on erittäin asiallisia, blogini aihepiiriin suoraan liittyviä ja useimmissa tapauksissa jo valmiiksi minua itseäni kiinnostavia tuotteita koskevia. Aikani kun on kuitenkin rajallinen, päädyn ottamaan vastaan lopulta ehkä vain yhden neljänneksen minulle tarjotuista testituotteista.
Tradedoubler/affiliate-tyyppiset yhteistyökuviot ovat minulle täysin tuntemattomia, ja ihan niin halventavia tarjouksia kuin Nata ja kumppanit en sentään ole saanut. Nyt tekee kuitenkin mieli kertoa eräästä yhteydenotosta, joka on yhdenlainen esimerkki siitä, kuinka epäkunnioittavasti ja aliarvostuksella bloggaajia saatetaan mainostarkoituksessa firmojen taholta lähestyä. Tämä kyseinen firma ei ole millään lailla näkynyt blogissani, eivätkä he liity mitenkään yhteenkään maahantuojaan tai PR-firmaan joiden kanssa olen tekemisissä.
Sain firman edustajalta viestin, jossa ystävällisesti kysyttiin olisinko kiinnostunut kokeilemaan ja kertomaan merkin X tuotteista blogissani. Merkki vaikutti erittäin laadukkaalta ja kiinnostavalta, ja vastasin viestiin myöntävästi (kuitenkin luonnollisestikin selventäen, että tuotteiden testaus ei ole tae niiden päätymisestä blogiin saakka). Edustaja lähetti minulle merkin tuoteluettelon ja pyysi minua valitsemaan haluamani testituotteet. Valitsin tuotteet, ja edustaja kertoi lähettävänsä ne pikimmiten.
Kului kuukausi, eikä tuotteita kuulunut. Laitoin edustajalle viestiä, koska ainahan oli mahdollisuus että lähetys oli vaikka kadonnut postissa. Edustaja vastasi, että hän oli odotellut yhtä valitsemistani tuotteista, ja että se oli saapunut varastolle vasta nyt. Paketti lähtisi matkaan seuraavana päivänä. Kului toinen kuukausi. Lopulta kolmaskin. Tuotteista tai firmasta ei kuulunut pihaustakaan.
Kun olin jo unohtanut koko lafkan ja yhteydenoton, saapui minulle eräänä päivänä pieni, ruttuinen paketti ulkomailta. Se sisälsi muutaman kappaleen pieniä näytepussukoita yhteistyötä toivoneelta firmalta. Katsoin näytteitä ja alkoi melkein naurattaa. Näitä 1,5 ml:n pussukoitako firma oli ollut lähettämässä kolme kuukautta...? Olisin varmaankin saanut samat näytteet samantien kävelemällä merkin lähimmälle jälleenmyyjälle.
Kuvien näytteillä ei ole mitään tekemistä jutun tuotteiden kanssa.
Pussukat unohtuivat kaapin perukoille. Jälleen kului melkein kuukausi, ja firman edustaja otti viimein jälleen yhteyttä. Hän tiedusteli, olinko saanut "testituotteet", ja olinko yhtä ihastunut niihin kuin kaikki muutkin merkin uskolliset asiakkaat. Vastasin, että 1,5 ml:n näytepussukasta oli aika vaikea saada kunnollista, kokonaisvaltaista kuvaa tuotteiden koostumuksesta ja vaikutuksista, ja että en niiden perusteella ollut kirjoittamassa merkistä juttua ainakaan lähiaikoina.
Edustaja ei kommentoinut näyte"tuotteiden" viipymistä tai kokoa millään lailla, vaan alkoi pommittaa minua sähköposteilla viikon, parin välein. Viesteissä lähetettiin minulle tuotteisiin liittyvää pressimateriaalia, kyseltiin tarvitsinko vielä lisäinformaatiota, linkitettiin muiden bloggaajien tekemiin juttuihin merkistä ja annettiin ymmärtää, että postaustani odotettiin pian ja hartaasti. Olin hyvin hämmentynyt. Koska pyrkimykseni on aina välttää epämukavia, konfliktin kaltaisia tilanteita, vastasin edustajalle lopulta suunnittelevani jutun julkaisua, mutta tarvitsisin tuotteista vielä inci-tiedot. (Näytepussukoissa ei ainesosaluetteloa ollut.) Kaipasin myös tarkennusta eräisiin muihin laatua koskeviin tietoihin.
Edustaja ei kyennyt minulle näitä tietoja toimittamaan, vaan viittasi vain toistuvasti merkin ulkomaiselle emosivulle (jossa näitä tietoja ei myöskään ollut löydettävissä). Pyysin tietoja muistaakseni kolme kertaa, minkä jälkeen tilanne tuntui minusta jo niin absurdilta, että päätin jättää yhteydenpidon siihen. Ilmoitin edustajalle ystävällisesti, että ilmoittaisin hänelle sitten jos/kun juttu joskus ilmestyisi.
Tämä ei kuitenkaan henkilölle riittänyt, vaan hän jatkoi sähköpostien lähettelyä. Viesteissä kyseltiin jo paikoin painostavaan sävyyn, minä päivämääränä juttuni olisi tulossa ulos. Laskin, että edustaja oli asian tiimoilta lähettänyt minulle yhteensä yli 20 viestiä. Firman alkuperäisestä yhteydenotosta oli kulunut jo kuusi (!!) kuukautta. Lopulta minun oli pakko sanoa henkilölle suoraan, että koen hänen yhteydenottonsa epäasiallisina ja painostavina, ja että en todennäköisesti tulisi kirjoittamaan merkistä yhtään mitään. Vasta tällöin henkilö lopetti sähköpostien lähettelyn. Viimeisessä viestissään hän vielä kirjoitti, että "Otin sinuun yhteyttä, koska olin kuullut että olet hyvä!"
Selvä.
Minusta tämä oli jokseenkin mykistävää kohtelua - epäammattimaisuudesta puhumattakaan. Firma X odotti saavansa kuukausien odottelun jälkeen muutamaa parin millin näytepussukkaa ja epäkunnioittavaa kohtelua vastaan näkyvyyttä, joka minunkin blogissani on verrattavissa pienilevikkiseen naistenlehteen. (Tai no, en sen kummemmin lehtien levikeistä Suomessa tiedä, mutta Karkkipäivää lukee kuitenkin kuukausittain runsas 50 000 ihmistä - se on jo varmaan ihan kiva ja kustannustehokas näkyvyys mainokselle, joka maksoi firmalle 0 euroa.) En tienaa rahallisesti penniäkään blogissani esittelemistä tuotteista, eikä "kompensaatiosta" ollut tässäkään tapauksessa kysymys, vaan bloggaajan totaalisesta aliarvostamisesta.
En ole muuten merkin tuotteita juuri muissakaan suomalaisissa blogeissa nähnyt.
Että tällainen tarina. Odotan oikeasti mielenkiinnolla, miten blogien ja mainostajien suhde kehittyy tulevaisuudessa. Alkavatko suosituimmat bloggaajat pian veloittamaan tuotenäkyvyydestä? Tuleeko jossain vaiheessa piste, jossa blogeissa on jo niin paljon suoraa tai epäsuoraa mainontaa, että koko blogien idea "kotikutoisena tavallisen ihmisen mediana" menettää uskottavuutensa?
P.S. 30.8. klo 12.10 Hirveätä haipakkaa taas, jospa sitä ehtisi illalla töiden jälkeen vastailla enemmän kommentteihin ja tedä huulipuna-arvonnankin... :)
Kuulin viime viikolla Estee Lauderin edustajalta suru-uutisen; Lauderin suosittu, monen meikkitaiteilijankin "salainen ase", Signature Silky Powder Blush sävyssä Peach Nuance lopetetaan. Koko Signature-poskipunalinja jää pois (tai on maailmalla jo jäänyt), ja tätä myöten myös monet linjan rakastetuista sävyistä.
Ajattelin huikata teillekin tiedoksi, jos joskus olette tuon ihanaisen poskipunan perään haikailleet, että nyt kannattaa kipaista kauppaan jos vielä mielii saada. Monissa myymälöissä tätä on varmaankin vielä Suomessa jäljellä, mutta syksyn aikana uusi Pure Color -poskipunalinja korvaa Signaturen. Tuurilla Lauderin Signature-punia voi saada alennuksestakin.
Kaverini Mia ja Peach Nuance -posket.
Sanonpahan vain että olipa tyhmä veto, Estee Lauder. >:-(
Peach Nuance -sävyhän tunnetaan myös MACin keräilykohteeksi muodostuneen Ripe Peach -LE-punan "kaksosena". Kuva lainattu Temptaliasta.
(Mian lookista on tulossa myöhemmin oma juttunsa.)
Ketään Peach Nuancen jo omistavia ja siihen ihastuneita? Minulle Peach Nuance oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tosin meni vuosi ensikohtaamisesta ennenkuin sen vihdoin hankin. <3 Minun on pitänyt omistaa sille oma postaus jo pitkään, ja nyt se sitten vihdoin toteutui vähän haikeissa merkeissä.
P.S. Onko kaikki nyt niin innoissaan huulipuna-arvonnasta ettei heru yhtään mielipidettä Peach Nuancesta...? ^_^ Olisitte nyt edes sanoneet että "Onpas tylsä poskipuna", jos ihastukseni ei ihan kolahda. :) No, Mirri sentään sanoi jotain. (Ja ei, en odota että jokaiseen postaukseeni pitäisi sataa kymmenittäin kommentteja. ;))
Noniin, Viva La Diva -viikon viimeinen pläjäys kera arvonnan.
Tällaisen teemaviikon päätteeksi en tietysti mitenkään voi olla kysymättä, että mikäs huulipunalookki oli suosikkinne? :) Vastaamalla osallistut myös arvontaan, jossa voit voittaa juuri sen punan josta tykkäsit eniten. (Ja ei, et siis mun punaa vaan ajattelin käydä ostamassa voittajalle ihan uuden! ^_^)
Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 29.8. klo 21.00 saakka.
Sokerina pohjalla: Mr Karkkipäivä goes Shark.
Minä en tätä pyytänyt, vaan herra oli ihan itse vetänyt "punan" naamaansa kun kuvasin Viva La Surf -kokoelmaa. Ja vaati vielä että otan kuvan. :)
Nyt ei sitten vähään aikaan mitään huulipunajuttuja, I promise!
Ujutetaan tänne sunnuntaille vielä toinen huulipunapostaus niin saadaan melkein kaikki punat mahtumaan yhdelle viikolle! ^_^
Esittelyssä rock-henkisesti nimetyt roosapinkki Back Stage ja viileä, liilaan taittava nuderoosa Hard Rock Sweetie.
Back Stage on yksi viikon "helpoimmista" ja arkiystävällisimmistä punista. Kaunis, medium-sävyinen huulipuna sopii melkein meikkiin kuin meikkiin eikä herätä erityisesti huomiota. Sävy on sen verran neutraali että sopii melkein mihin tahansa väritykseen.
Neutraali ja raikas, yksi nykyisiä luottopuniani.
Koostumus on kermainen ja se asettuu huulille nätisti suoraan puikostakin ilman koralliserkkujensa vaatimaa taputtelua.
"Pääsiskö tällä punalla bäkkärille?" :P
.
Hard Rock Sweetiestä mulla oli yllättäen tosi vähän kuvia.
Sävy on hyvin viileä ja muistuttaa jonkun verran Max Factorin Star Dust Pink'iä. Hard Rock Sweetie on peittävämpi ja liilampi. (Tuolta linkin takaisesta postauksesta löytyy muuten myös se ainoa viikolla esittelyä vaille jäänyt VLD-puna, Euphoria).
Sävystä tulee mieleen eineshyllyn vispimarjapuuro...! ^_^
Noniin, jokos on totaalinen Viva La Diva -ähky kaikilla? :D Huomiselle suunnittelin kuitenkin vielä yhteenvetoa ja pientä kilpailua, bear with me...! :)
Sunnuntain huulipunavalintana kirkas neonpinkki Bubble.
Very Violet –punan ohella myös tätä sävyä on tullut räikeytensä vuoksi käytettyä muita Viva La Divoja vähemmän, mutta on se kyllä ihana!
Toivoisin että alkaisin käyttää näitä rohkeampia punia useammin, saan aina asiakkailtakin töissä spontaaneja kommentteja että onpa upea huulimeikki. Silti tartun jostain syystä näihin värikkäimpiin puniin tosi harvoin. Tylsä Sanni! ^_^ Värikkäät silmämeikit tuntuvat edelleen itselle luontevammalta valinnalta.
Tässä Bubble-huulet yhdistettynä Make Up For Everin sähäkkään kellanvihreään luomiväriin # 171.
En muuten malta olla kertomatta, vaikkei se tähän huulipunaviikkoon liitykään, että alan tehdä yhteistyötä Make Up For Everin kanssa! Olen siis NIIN innoissani!! MUFE'han on vähän niinkuin MAC potenssiin kaksi, aivan huipputuotteita joita käyttävät lähinnä ammattilaismeikkaajat. Olen aivan superotettu että he halusivat tehdä yhteistyötä juuri minun kanssani! Tulevaisuudessa näette siis blogissa enemmän MUFE-juttuja. (Tähän mennessä olen vain esitellyt kaksi parin vuoden takaista luomivärihankintaani.)
Barbie Girl?
...vielä on muuten esittelemättä kolme VLD-huulipunaa.... Mitähän mä niiden kanssa teen? Taitaa tulla jo yliannostus jos punaviikko jatkuu ensi viikollakin.... Olisi pitänyt esitellä useampi puna joinain päivinä, mutta kun en vain ole ehtinyt väsätä niin paljon postauksia tällä viikolla. :/
