Katsotaanpa sitten viikon ateriat torstailta lauantaille. Annan myös muutaman vinkin helppoihin ja maukkaisiin pääruokiin jotka ovat myös varsin ns. opiskelijaystävällisiä. :)
Perjantain aamiaismunakkaan kyljessä itsetehtyä piimäjuustoa, jäävuorisalaattia, kurkkua ja retiisiä.
Kasvikset ovat suuressa roolissa vhh-ruokailussa, mutta tuoreena myös suhteellisen kalliita. Jos budjettisi sallii, osta mieluusti tuoretta, mutta muutoin ystäväsi on kaupan pakasteallas. Itse pidän pakkaseni aina täynnä ruusukaalia, pinaattia, parsakaalia ja kukkakaalia. Parsa/kukkakaali/porkkanamixejä saa kilon pakkauksissa erittäin edullisesti Rainbow'lta ja Euroshopperilta.
Pakastealtaasta löytyy myös kiireeseen tai vaikka työpaikan lounaaksi sopivia kalamurekepihvejä. Pakasteet ovat vähemmän jatkokäsiteltyjä kuin ei-pakastetut einekset, joten käytän näitä ihan hyvällä omallatunnolla. Lisäksi ne ovat suhteellisen edullisia. Jos edellisen päivän illallisesta ei ole jäänyt mitään lounaaksi, on aamulla ennen töihin lähtöä kätevää ja nopeaa paistaa pari kalapihviä ja keittää pakastevihanneksia evääksi. Vie alle 15 minuuttia, testattu on lukemattomat kerrat! ^_^ Ja kermaviilipurkki mukaan, sinappia ja pippuria lisäämällä siitä saa maailman nopeimman ateriakastikkeen! :)
Yksi suosikkiresepteistäni; samettinen kukkakaalisosekeitto katkaravuilla.
Sulata katkaravut. Freesaa silputtu sipuli pannussa. Keitä tai höyrytä kukkakaalit pehmeiksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä (höyryttäessä jäävät maukkaammiksi, olen hiljattain hurahtanut höyryttämiseen ^_^). Kaada osa vedestä pois ettei keitto jää litkuksi, itse jätän ehkä pari desiä. Lisää Koskenlaskija-juusto ja sipuli ja soseuta sauvasekoittimella tai yleiskoneessa. Joku saattaisi tykätä lisätä nokareen voita tai kermaa, itse en niin tee. Mausta valkopippurilla ja ripauksella suolaa.
Annostele keitto lautaselle ja lisää päälle sulaneet katkaravut ja ropsaus timjamia (jos tykkäät timjamista). Kevyt mutta yllättävän täyttävä ateria - ja niin namia!!
Keiton kuva täältä.
Kasvissosekeitot ovat yksi helpoiten syntyvistä aterioista, ja proteiinia niihin voi lisätä vaikkapa katkarapujen, grillatun tofun tai rapeiden pekonihiutaleiden muodossa. Tai improvisoida, kuten minä tein eilen - pilkoin lohipyöryköitä pieniksi paloiksi, paistoin pannulla rapeiksi ja lisäsin kukkakaalisoseen joukkoon! Neutraalin kukkakaalin kylkeen sopii melkein mikä tahansa! Myös pilkottu, keitetty kananmuna menisi varmasti seassa onnistuneesti.
Toinen vinkkini liityy myös kasviksiin ja aterioiden "tuunaamiseen" salaattivihanneksilla. Esimerkiksi munakas, vaikka runsasenerginen onkin, tuntuu ja näyttää lautasella yksinään vähän köyhältä ja voi johtaa kiusaukseen täydentää annosta vaikkapa voileivällä. Aivomme käsittelevät nälkää myös visuaalisesti, ja täyttämällä lautasen kasviksilla (suosi vihreää induktiovaiheessa) muuttuu munakas yhtäkkiä täydeksi ateriaksi. Vihannesten pilkkominen ja pureskelu vie myös hitusen kauemmin kuin pelkän munakkaan hotkaisu, ja tälläkin tavalla ateria muuttuu pidemmäksi ja tuntuu "kokonaisemmalta".
Samoin voi menetellä minkä tahansa aterian kanssa. Esim. juustolautanen, kylmäsavulohiviipaleet tai tonnikalamantelileipä muuttuvat välipalasta pääateriaksi kun heität kylkeen perussalaatin vihreistä lehdistä, kurkusta ja tomaatista (korvaa tomaatti vaikka vihreällä paprikalla induktioviikoilla). Salaattiin saa makua ja helppoa ruokaisuutta paahdetuilla siemenillä, ja oliiviöljy viimeistelee jokaisen vihreän annoksen.
Kuulostaa hölmön yksinkertaiselta vinkiltä, mutta se toimii! Salaatti ei niukkaenergisenä vie yksinään kenenkään nälkää, mutta sen visuaalinen merkitys aterian koostamisessa on yhtä tärkeä kuin sen ravintoarvo.
Raikas aamiaisvaihtoehto munakkaalle. Jogurttiseoksiin saa lisättyä proteiinia soijarouheella tai heraproteiinijauheella. Omassa peruscocktailissani rasva tulee kreikkalaisesta jogurtista ja proteiini & rakenne rahkasta ja raejuustosta.
Induktiovaiheessa maitoon tehdyn jogurtin hiilihydraatit saattavat kuitenkin olla liikaa. Vähähiilihydraattisemman vaihtoehdon tarjoaa maustamaton soijajogurtti, mutta se on myös vähärasvaista. Soijajogurtin niukkarasvaisuutta voi kompensoida sekoittamalla joukkoon vaikka kookosöljyä.
Lisää edullisia ja helppoja ateriavinkkejä ensi viikolla! :) Tänä iltana pääsen myös kotiinpalatessa tarkastelemaan ketoosin tilaa Ketostix-tikuilla, ja voin niiden kertoman perusteella muokata ruokailujeni koostumusta.
Syksyn kosmetiikkamaistiaisista seuraavana esittelyssä Estelle & Thildin uutukainen Lily-tuotekaksikko.
Lily-tuotteita mainostetaan "Detox-duona", ja kyseessä onkin ihon syväpuhdistusta harrastaville tuttu yhdistelmä kuorinta + savinaamio.
Pakkaukset ovat Estelle & Thildin graafiselle ilmeelle tyypillisesti aivan ihastuttavat (ainakin meikäläiseen uppoaa), mutta ei pidä odottaa että tuotteet sisältäisivät ruiskukkaa tai sinikelloa. Kuvitus on ilmeisesti valittu sävynsä vuoksi.
Eipä Lily-tuotteissa muuten ole liljaakaan. :) Ainoat kukkaisainesosat ovat ruusuvesi ja kuorinnasta löytyvä seljankukkauute. No, eipä tällä kai niin perustavanlaatuista merkitystä ole. ^_^ Vähän vain ihmetyttää mistä nimi tulee... Muissa Estelle & Thildin tuotelinjoissa nimi viittaa aina käytettyyn raaka-aineeseen.
Micro Scrubissa on kuorivana ainesosana hydrattua silikaa, joka on tuttu hammastahnoista. :) Hammastahnoissa tämä aine siis "hioo" liat hampaistamme. Lily-kuorinta on voidemainen ja nimensä mukaisesti erittäin pienirakeinen. Pidän miedosta tuoksusta ja tuote tuntuu kaikenkaikkiaan miellyttävältä, rakeet ovat kuin hienonhienoa hiekkaa.
Lily Detox Mask -naamion vaikuttavana aineena on bentoniitti-savi. Naamio lupaa syväpuhdistaa ja supistaa huokosia. Muuta en tuotteesta sitten osaakaan sanoa, sillä en avannut sitä lainkaan vaan ajattelin arpoa sen käyttämättömänä teille. En itse juurikaan käytä naamioita, joten tuumin että se ilahduttaisi enemmän jotakuta lukijaa. :)
Mikäli kiinnostuit Lily-naamiosta, huikkaa halukkuutesi kommenttiboksissa. Suoritan arvonnan maanantaina 7.1. klo 21.00, siihen saakka on aikaa osallistua. Estelle & Thild -tuotteethan ovat muuten sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ja valmistetaan Suomessa.
* * * * *
Edit. Kommenteissa nousi esiin kysymys sarjan kotimaisuudesta. Estelle & Thild on ruotsalainen, Pernilla Rönnbergin vuonna 2007 perustama yritys. (Nimi tulee Rönnbergin tyttäriltä Estelleltä ja Mathildelta.) Vaikka firma itse on siis från Sverige, valmistutetaan tuotteet alihankkijalla här i Finland. :) Joku kysyi että "missä ne sitten valmistetaan" (itseänikin kyllä kiinnostaa tietää missä yksi lempisarjoistani syntyy!), mutta firmat eivät yleensäkään mainosta alihankkijoitaan. Kuitenkin Estelle & Thildin PR on Suomen markkinoilla avoimesti tuonut esille sen, että tuotteet valmistetaan täällä. Itse voisin veikata, että näiden ihanien tuotteiden taustalla saattaisi olla vaikkapa tämä Ecocert-sertifioinnin saanut private label -tehdas Helsingissä. (Korostan, että tämä on pelkkä arvaus! :)) En usko, että Suomessa lopulta on hurjan montaa sertifioitua luonnonkosmetiikkatehdasta. Ja hienoa, että on ainakin yksi!
Käyttelen tässä juuri loppuun yhtä vuosien hiushärpäkejemmojeni viimeisistä tuotteista, Tigin Catwalk Thickening Conditioneria. Se on yksi huonoimpia käyttämiäni hoitoaineita, enkä toisaalta ylläty. Tuuheuttavat hoitoaineet eivät yleensäkään sovi yhteen kuivien, hauraiden ja käsittelyissä rispaantuneiden hiusten kanssa. (Miksi sitten aikoinaan edes ostin sen? Hyvä kysymys. Ehkäpä, koska hiukseni ovat yllämainittujen ominaisuuksien lisäksi myös ohuet, enkä koskaan lakkaa haaveilemasta lisätuuheudesta.)
Postauksen tarkoitus ei ole morkata tätä yhtä tuote-ressua, vaan ihmetellä yleisesti hiustuoteryhmää nimeltä tuuheuttavat hoitoaineet. Ostin Thickening Conditionerini siihen aikaan, kun vielä uskoin Joulupuk- -, no, ei nyt sentään, mutta tuuhentaviin hoitoaineisiin. Mikä on melkeinpä sama asia kuin Joulupukki. :)
Asiahan on niin, että ei ole mitään teknologiaa, jolla shampoo ja hoitoaine voisivat lisätä hiuksiin volyymia. Tuuheuttavan shampoon ja hoitotuotteen toiminta perustuu siihen, että ne eivät jätä hiuksiin "kuorrutteita" (eli niitä silottavia ja kiillottavia aineita) jotka voivat tehdä hiuksen raskaaksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna ne ovat siis niin vähän hoitavia kuin mahdollista.
Kun tavallisen hoitoaineen ideana on jättää hiukseen silottava, hiussuomuja sulkeva ja kampaamista helpottava kerros, toimii volyymihoitoaine päinvastoin. Kaikki hiuksen pintaan kerrostuvat aineet voivat potentiaalisesti tehdä hiuksesta raskaan ja verottaa hiuksen luonnollista ilmavuutta. Kun nämä aineet minimoidaan, hius tuntuu kevyemmältä, - ja usein myös pörröisemmältä ja sähköisemmältä. Voilá - hiuksesi ovat "paksummat"! :)
Volyymishampoo on käytännössä yhtä kuin syväpuhdistava shampoo, eli jos etsit sellaista, niin paremman puutteessa hommaan sopii myös tuuheutta lupaava shampoo. Tuuheuttava hoitoaine? No, se on vain hyvin, hyvin heikosti pehmentävä ja silottava hoitoaine. Huonokuntoiset hiukset omaavalle se on tiketti yhä vain pörröisempään, takkuisempaan ja sameampaan pehkoon.
Ehkä paras "tuuheuttava" hoitoaine mitä olen kokeillut oli Santen Mango 2 in 1. Koska se ei käytännössä tuntunut hoitavan hiusta lainkaan. Minkä tuloksena hiukseni muistuttivat karheaa leijonanharjaa! :) Huono valinta minun hiuksilleni, mutta oivallinen littanan mutta hyväkuntoisen kuontalon omistavalle.
Uteliaana kyselenkin nyt, onko joku joskus onnistunut löytämään hoitoaineen, joka jättää hiukset sekä hoidetun silkkisiksi ja helposti kammattaviksi, että muhkean tuuheiksi? Ja jos näin on - mistä se tuuheus tulee?
Kuten oli aiemmin puhetta, tammikuu on Karkkipäivässä ravintokuu. (Mutta älkää aihetta kammoksuvat peljästykö, ruokapostauksia tulee muutama viikossa eivätkä ne syrjäytä kosmetiikkapostauksia.)
Moni teistä on toivonut juttua ruokavaliostani ja tarkempaa selostusta siitä mitä itse asiassa syön. Etenkin induktio-vaiheen syömiseen liittyvät vinkit tuntuvat kiinnostavan.
Aamupala tänään.
Yhden jutun teen nyt heti alkuun selväksi. Olen valinnut syödä vähähiilihydraattisesti, koska se toimii minulla. Mutta en ole mikään karppaukseen hurahtanut, kaikille leivättömyyden ja perunattomuuden ihmemaasta vouhottava ruokasaarnaaja. En sano teille, että kaikkien kannattaisi syödä näin. Olen vain iloinen, että löysin ruokavalion josta minulle tulee hyvä olo niin mieleen kuin kehoon.
Koska monet mieltävät karppauksen pelkäksi painonpudotusohjelmaksi, haluan korostaa, että en yritä laihduttaa. Olen aina ollut normaalipainoinen ja hoikka. Kun siirryin nykyiseen ruokavaliooni kesällä 2011, painoni tippui n. 2-3 kiloa, josta suurin osa taisi olla nestepöhöä. Tämän jälkeen painoni on pysynyt välillä 49-50 kg siitä suuremmin heilahtelematta. Eli karppaus ei suinkaan tarkoita sitä, että paino jatkaa putoamistaan kuukausi kuukaudelta.
En pidä termistä 'karppaus', koska se tuntuu median raiskaamalta trendi-ilmaisulta. Sanan käyttö saa myös monen asennoitumaan jo valmiiksi negatiivisesti. Pidän enemmän nimistä 'vähähiilihydraattinen tai hiilihydraattitietoinen ruokavalio'. Koska karppaus kuitenkin on lyhyempi sana, käytän välillä teksteissä myös sitä.
Vatsa turvoksissa jouluviikon ruokailun jäljiltä, 31.12.2012
Miksi karppaan?
Vastaan kysymykseen kertomalla, mitkä asiat olivat pielessä.
1. Ruokavalioni oli järkyttävän yksipuolinen enkä osannut laittaa muuta ruokaa kuin eineksiä ja keittää pastaa ja riisiä.
2. Vatsani oli käytännössä aina turvoksissa, ja minulla jatkuvasti raskas olo ja mielettömiä ilmavaivoja.
3. Voimallisiin nälkäkohtauksiin liittyvät, verensokerin heittelyn aikaansaamat päänsäryt ja heikotukset olivat päivittäisiä seuralaisiani
Turvotusta ei pidä sekoittaa rasvakertymiin. Vatsasi voi siis näyttää potkupallolta ja tuntua pinkeältä, vaikka rasvaprosenttisi olisi pohjalukemissa.
Tilanne ruokavaliomuutoksen jälkeen:
1. Syön monipuolisesti ja valmistan lähes kaiken ruoan itse kastikkeista kasvispihveihin.
2. Vatsani on litteä, olo on kevyt eivätkä kaasut jyllää suolistossa.
3. Nälän tunne on erilainen ja tulee hitaasti ilman heikotusta, nälän tuntiessani minulla on aikaa valmistaa ruokaa vaikka kaksi tuntia ilman näännyttävää "pakkosaadaruokaaNYTHETI!" -tunnetta
Vatsa tänä aamuna, 3.1.2013, induktion kolmas päivä
En ihannoi rasvan suurkulutusta, mikä sekin usein yhdistetään karppaukseen, mutta olen huomannut että nautin enemmän rasvaisista herkuista kuten kreikkalaisesta jogurtista ja juustoista kuin sokeri- tai tärkkelyspitoisista ruoista. Ehkä juuri siksikin nykyinen ruokavalioni tuntuu niin paljon tyydyttävämmältä kuin entinen. "Entisen elämän" sipsi- ja pullamässäyksestä tuli aina huono omatunto ja vähänkään tiheämpi herkuttelu näkyi heti vyötäröllä, mutta nyt kermainen jogurttiannos ja kookosjauhoon leivottu muffinssi voivat kuulua aterioihini vaikka päivittäin ilman että housut alkavat yhtään kiristää. :)
En osaa mitenkään hienosti tai asiantuntevasti selittää vähähiilihydraattisen ruokavalion aikaansaamia muutoksia elimistössä, mutta yritän tiivistää pienen tärkeän pätkän. Elimistön aineenvaihdunnalla on kaksi tilaa, joko rasvaan (lipideihin) tai hiilihydraatteihin (glukoosiin) perustuva. Karppauksessa tähdätään rasva-aineenvaihduntaan, jolloin elimistö käyttää energialähteenä pääsääntöisesti kehon omia rasvavarastoja.
Kun hiilihydraattiaineenvaihduntainen ihminen syö runsaasti rasvaista ruokaa, hän lihoo. Minun aineenvaihduntani oli matkan aikana vaihtunut takaisin hiilihydraattipohjaiseksi, mutta jatkoin silti tuttujen kermamunakkaiden ja täysrasvajogurttieni syömistä. Tämän seurauksena reiteni kuljettivat kotiin nohevat tuliaiset lisäsenttien muodossa ja vanhat farkut yllättivät ahtaudellaan.
Siksi uusi vuoteni alkaa nyt induktiolla; vaiheella, jonka kävin läpi kesällä 2011 aloittaessani karppauksen. Induktio on tri Robert Atkinsin käyttämä termi, jolla tarkoitetaan erittäin niukkahiilihydraattista, tiukasti rajattua ruokavaliota. Vuorokauden aikana nautitut hiilihydraatit pidetään n. 20 gramman tuntumassa tai alla. Tällä keinolla elimistö ikäänkuin "pakotetaan" siirtymään rasva-aineenvaihduntaan. Tätä tilaa kutsutaan ketoosiksi.
Alla kahden ensimmäisen induktiopäiväni ateriat. Ateriakokoni on yksi normaalikokoinen lautasellinen, pääaterioilla täysi ja muilla aterioilla vajaa. En noudata kirjaimellisesti Atkinsin induktiota jossa mm. maitotuotteet, pähkinät ja porkkana ovat kiellettyjen listalla. Syön tosin näitä ruoka-aineita vähemmän kuin normaalisti.
Tänään olen syönyt munakas-aamiaiseni lisäksi sinihomejuustolla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä maustetun tonnikalasalaatin, ja illalliseksi teen varmaankin katkarapusalaatin halloum-juustolla. Hyvin salaattivoittoisesti mennään! :)
Koostan induktioruokailuni näin: joka aterialla (vihreitä) vihanneksia ja joku proteiinin lähde. Käytännössä jäävuorisalaattia (suosikkini rapeutensa ja riittoisuutensa vuoksi), parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kurkkua, kalaa, katkarapuja, kananmunaa, sieniä ja erilaisia juustoja. Lihansyöjillä on helpompaa! :) Näiden lisäksi pieniä määriä pähkinöitä ja värikkäitä vihanneksia kuten tomaattia, porkkanaa ja paprikaa.
Edellisen induktiovaiheeni aikana söin myös joinain aamuina mantelileipää ja minuuttisämpylää. Aamiaisesimerkkejä; juustoinen sipulimunakas, leikkelelautanen (juustoa, kylmäsavulohta, salaattia), tonnikalavoileipä (mantelileivällä) ja täysrasvajogurtti-raejuustosekoitus vadelmilla ja kookoshiutaleilla (maitotuotteet ja marjat voivat jarruttaa ketoosia osalla). Lihansyöjien aamiaisvaihtoehdot täydentyvät vielä pekonilla, täyslihanakeilla, kinkkuleikkeleillä jne.
Kyllä, induktioviikkojen ateriat voivat tuntua tylsiltä ja yksipuolisilta, etenkin jos on vasta aloittamassa kokeiluja vähähiilihydraattisella tiellä, mutta salaattilautastensa kanssa kärvistelijöille sanon tämän: vaihe on vain kaksi viikkoa*. Kun sen jaksaa, niin normaali-vhh-aterioiden koostaminen tuntuu ihan naurettavan helpolta! ^_^
*) Ellet ole voimakkaasti ylipainoinen ja siirtynyt vhh:lle laihdutusmielessä, silloin induktiota voi jatkaa pidempään.
Kohti kevyttä oloa ja päälle sujahtavia farkkuja, siis! :)
Vuoden ensimmäisen meikkileikin kohteena sisareni Oona!
Juurikin se "tuulen tuivertama aavikkopensas" joka on nyt vihdoin kolmen vuoden jälkeen pyörinyt takaisin taloon päiväntasaajan tuolta puolen. Voitte uskoa, että jälleennäkeminen oli tunteikas.
Oonan makeoveriin kuului myös hiusten värjäys paria astetta vaalemmaksi.
Silloin harvoin kun Oona meikkaa, rutiiniin kuuluu ripsiväri ja punainen kajal ja silloin tällöin ehkä jotain vaaleaa luomiväriä.
Halusin tehdä Oonalle keijukaismaisen, talvisen viileän meikin. Ihon sävyn erot kuvissa johtuvat after-kuvan kellonajasta, kuvanottohetkellä valaistus oli muuttunut sinertäväksi.
Silmämeikki syntyi sinisellä voidemaisella pohjustuksella ja sinivihreillä ja punertavilla luomiväreillä. Nypin kulmat ja toin niihin kevyesti muotoa Lumenen kulmakynällä nro 2.
Kuvassa meikkiin käytetyt Lumenen Crystal-luomiväri 28 Kuutamon Kutsu ja The Body Shopin Shimmer Cubes 22 -paletin sävyjä. Alaluomelle käytetyistä sävyistä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta ne ovat Too Facedin jostain paletista jonka lainasin kaveriltani.
.
Kasvomeikissä ihon kirjavuudet tasoitettiin Estee Lauderin Double Wear -peiteaineella, ja päälle levitin Flow Kosmetiikan mineraalipohjaa sävyssä Peach. Poskilla aavistus Yves Rocherin Rose Douceur -poskipunaa ja kasvoille toin hohdetta Lumenen Kuutamon Kutsu -luomivärillä. Huulilla hipaisu Lumenen pinkkiliilaa huulikiiltoa jonka nimi on kulunut pois.
Pilvisen harmaiden valo-olosuhteiden ansiosta kasvomeikki ei juurikaan pääse kuvissa oikeuksiinsa....
Voimakkaasti hohtavat mutta suhteellisen vähäpigmenttiset Shimmer Cubes -paletin sävyt sopivat erinomaisesti värillisen pohjustuksen päälle. Ne päästävät sinisen sävyn kauniisti läpi ja sininen pohja puolestaan korostaa niiden huurteista helmiäisyyttä.
Punertavat sävyt alaluomella tuovat meikkiin yksinkertaisen kontrastin ja korostavat silmien omaa sävyä.
. . . .
Tämän överihempeän kuvan myötä toivottelen kaikille ihanaa ja kiireetöntä uutta vuotta!
En ole antanut mitään uuden vuoden lupauksia pitkiin aikoihin, mutta viime vuonna lupasin elvyttää taas laiskemman puoleiseksi taantuneen kirjeenvaihtoharrastukseni. Ja sen myös tein. :)
Vuodelle 2013 lupaan seuraavaa:
Muutaman toimenpiteen uudelle vuodelle olen jo tehnytkin. Varasin paikat Kansalaisopiston jooga- ja ruotsin keskustelukursseille. Hyvä ystäväni Ahvenanmaalta soitti joulupäivänä ja ihan hävetti kun kieli oli niin solmussa. Jooga ja ruotsin keskustelutunnit ovat olleet "Nää pitäis kyllä...." -listallani jo vuosia. Nyt loppui vätystely ja hommat käyntiin! :)
Tänään syön viimeistä päivää jouluherkkuja ja huomenna starttaa vhh-induktio. Lanttulaatikko ja piparit - hyviä olitte ja tavataan taas ensi jouluna! :)
- - - - -
Vuonna 2012 luetuimmat postaukset Karkkipäivä-blogissa olivat:
1. Garnier BB Cream
3. Silmän muodot ja meikkaus (vuodesta toiseen.... :))
4. Silmän rajaus, osa 1: Perusteet (myöskin vuodesta toiseen....)
5. Nettishoppailun ABC eli kuinka voit tilata kosmetiikkaa halvalla (kolmas vakiosuosikki)
7. Ideoita Vanhojen Tanssit -meikkiin: Klassinen Smokey Eye
10. Halpaa ja helppoa hiustenvaalennusta
Ai huomaako listalta että BB-voide on ollut vuoden ilmiö...? ^_^
Tuttuun tapaan puolet Top Kympin postauksista on jo aiempina vuosina julkaistua materiaalia.
Tageista Silmän rajaus, Make-Up For Dummies ja Perusjuttuja meikkauksesta pitävät kärkeä, ja kertovat siitä minkä vuoksi blogiani pohjimmiltaan todella luetaan. Olen iloinen ja otettu siitä että blogillani on edelleen paljon uskollisia lukijoita vaikka "kilpailu" kauneusblogistaniassa sen kuin kiristyy ja eetteriin ilmestyy joka vuosi toinen toistaan taitavampia ja upeampia kuvia tuottavia meikkibloggaajia.
Kiitos teille taas yhdestä mukavasta vuodesta sivellinten suhinaa, puuterituiskua ja niiden täydellisten luomivärien ikuista metsästystä...! :)
13 viikkoa, 23 kohdetta, 6 maata.
Ateena, Naxos, Santorini, Karpathos, Rhodos, Symi, Kalymnos, Leros, Patmos, Korfu, Saranda, Gjirokastra, Berat, Tirana, Venetsia, Maranello, Bologna, Alghero, Barcelona, Madrid, Lissabon, New York, San Francisco.
Uusia tuttuja, vanhoja ystäviä. Kolmeen kuukauteen mahtui niin pelottavia hiippareita, seurankipeitä setämiehiä, persoonallisia kissakavereita kuin mahtavan inspiroivia, kiinnostavia ihmisiä.
En ala heittämään tähän mitään kulunutta ”Koin ja näin niin paljon” –settiä, koska sen te jo tiedätte.
Sanon vain, että reissu kannatti, ja sain juuri sitä mitä lähdin hakemaankin. Haaveeni pidemmästä matkasta yksin on nyt täytetty, ja kroonisena matkakuumeilijana olen kerrankin elämässäni päässyt myös kokemaan tunteen, että haluan jo kotiin. Ja olla kotona.
Joku teistä kommentoi reissun alkutaipaleella, että kuulisi mielellään mitä olen matkan aikana oppinut. Kysyjä joutuu mahdollisesti pettymään.
Olisi hienoa pystyä kirjoittamaan, että harjoitin reissussa syvää itsetutkiskelua ja palasin kotiin tärkeiden kysymysten pohdiskelusta valaistuneena ja laajentuneella henkisellä kapasiteetilla.
Joudun kuitenkin vähemmän mediaseksikkäästi mutta rehellisesti toteamaan, että en oppinut itsestäni mitään uutta. En henkistynyt. En alkanut nähdä asioita uudessa valossa. En valitettavasti edes onnistunut karistamaan elämänhallintastressiäni, joka tervehti minua heti kun astuin kotikynnyksen yli.
Sen sijaan nautin auringosta, merestä, tuoksuista, metsistä, vuorista, ruoasta, juomasta, ihmisistä ja elämäntarinoista kaikilla aisteillani. En palaa viisastuneena, mutta monella tarinalla rikastuneena.
Tämä postaus on omistettu ihmisille, jotka matkallani kohtasin. Elämäntapahullu Drasko Santorinilla, ihana arkkitehti-Davide Sardiniassa, rakkaat ystäväni Ateenassa, autonsa myynyt himokävelijä Nikos Kalymnoksella, taidemaalari-Luis Barcelonassa, Karkkipäivän lukija Sari Madridissa, Ruotsiin ikävöivä Ansi Tiranassa. Ja monet muut. Kiitos kun teitte osaltanne taipaleestani ikimuistoisen!
Nämä ovat monelle tuttuja ja useaan kertaan kierrätettyjä, mutta aina niin hyödyllisiä vinkkejä! Aina on varmasti joku joka kuulee näistä ensimmäistä kertaa. :)
Ihonkuorintatuotteitahan ei varsinaisesti tarvitse kosmetiikkaosastolta lähteä etsimään, vaan meidän jokaisen keittiön kaapeista löytyy muutama todella tehokas kuorinta-aine; suola, sokeri ja kahvinporot. Tietysti kaunis kuorinta-aineputeli näyttää kylppärissä kivalta ja on vaivattomampi käyttää, mutta ruoka-aineista saat aivan yhtä toimivan ja edullisemman cocktailin.
Tein nyt anoppilassa majaillessa ensimmäistä kertaa elämässäni vartalokuorinnan kahvinporoilla, ja iho on niin järjettömän pehmeä ja hyvän tuntuinen että on pakko kirjoittaa tästä teillekin! :) Edellisessä postauksessahan juuri mainitsin, että ihoni on ollut reissun jäljiltä aivan hirveän tuntuinen, ja olen kuorinut sitä pari kertaa viikossa normaalin kerran kuussa -rutiinini sijaan. Vasta nyt kahvinporoilla sain aikaan todella tehokkaan tuloksen!
Suolalla, sokerilla ja kahvinporoilla voi kuoria ihoa sekoittamalla niitä ruokaöljyyn (oliivi on suositeltavaa, itse käytin sen puutteessa rypsiä) tai sitten vaikka suihkugeeliin. (Tai miksei vaikka vartalovoiteeseenkin, mihin vain mikä liukuu iholla.) Suola ja sokeri eivät liukene öljyyn, ja kestävät suihkugeelissäkin jonkun aikaa ennenkuin liukenevat.
Suola/sokerikuorinta on kahvinporoja hellävaraisempi, ja jos sekoitat ne suihkugeeliin ei iholle jää öljyistä tunnetta. Öljyn jälkitunnetta ei tosin kannata kavahtaa, öljy imeytyy kosteaan ihoon nopeasti ja ihosi saa samalla "kosteusvoiteen". Itse sekoitin kämmenellä keitettyjä kahvinporoja ja rypsiöljyä ja hieroin oikein pidemmän kaavan mukaan joka puolelle kroppaa saunan jälkeen, etenkin niihin selluliittiongelmakohtiin (hieronta on aina hyväksi selluliittialueille). Huuhtelin porot pois suihkussa enkä enää pessyt ihoa suihkugeelillä vaikka rypsi jätti ihon oliivia rasvaisemman tuntuiseksi, ja ensin epäilin että imeytyyköhän tämä... Mutta tokihan se imeytyi, ja iho oli todellakin taivaallisen sileän ja pehmeän tuntuinen tänä aamuna!
Kuorin poroilla kevyesti myös kasvot, mutta tätä en suosittele herkkä- tai couperosaihoisille, sillä kahvinporot ovat suhteellisen suurikokoisia ja todella karkeita, ja voivat ärsyttää kasvojen ohuempaa ihoa. Vartalolle ne kyllä sopivat, etenkin kunnon tehokkaiden kuorintojen ystäville!
Jos et ole koskaan kuorinut ihoasi, kokeile! Tulet hämmästymään erosta.
Vastauksia aiemmin joulukuussa esittämiinne kysymyksiin, var så goda. :) Kuvituksena Amerikassa kohtaamiani joulukuusia.
milipili: Kuka Tyttökullista on paras?
- Dorothy
Asta: oletko ajatellut aloittaa toista, ruokaan keskittyvää blogia?
- Asia on silloin tällöin käynyt mielessä, sillä ruoanlaitosta ja ravinnosta on todella syntynyt minulle intohimo, mutta toisen blogin aloitus on kaatunut siihen ettei minulla taida yksinkertaisesti olla sille aikaa. :/
kukkais: Lähtisitkö uudestaan reissuun joskus tulevaisuudessa?
- Ehdottomasti, mutta tuollaiselle pidemmälle en ihan lähiaikoina.
gata: Mistä kiinnostuksesi kauneuteen tulee? / Karoliina: miksi olet niin kiinnostunut kauneudesta?
- Tämä on itse asiassa itsellenikin mysteeri. Kotoa en ainakaan saanut erityistä kipinää kauneudenhoitoon, sillä äitini ei ole kiinnostunut kosmetiikasta enkä kasvanut suurten puteliröykkiöiden ympäröimänä. Kuitenkin kiinnostukseni kosmetiikkaan heräsi ihan itsestään heti kun aloin lähestyä murrosikää. Oma shampoo oli minulle joskus 10-11-vuotiaana suuri ylpeydenaihe, ja jo silloin analysoin sen tuoksua ja koostumusta. ^_^ Muistaakseni 12- tai 13-vuotiaana sain tehdä ensimmäisen kosmetiikkatilauksen Yves Rocherille, ja siitä se sitten lähti. Ei puhettakaan että olisin enää käyttänyt samaa suihkugeeliä tai kosteusvoidetta muun perheen kanssa, kaiken piti olla omaani ja itse harkiten valitsemaani. Tuoksut ja etenkin pakkauksen esteettisesti miellyttävä ulkonäkö olivat ehdottoman tärkeitä kriteerejä. :)
hukkapätkä: Saisiko Mr. Karkkipäivää koekaniiniksi miesten kosmetiikan testaukseen?
- Misteri on jo toiminutkin joidenkin tuotteiden koekäyttäjänä, mutta ongelmana taitaa olla hänen yleinen "asennevammansa", jos nyt näin voin hellästi ilmaista. ^_^ Esimerkiksi luonnonkosmetiikasta hän tuntuu jo valmiiksi päättäneen, ettei oikein pidä sen lajin tuotteiden tuoksuista ja koostumuksesta. Toinen ongelma on se, ettei hän ylipäänsä käytä esimerkiksi voiteita tai kasvojen puhdistustuotteita. Kun ei ole pitkän linjan kokemusta näistä tuotteista, on vaikea arvioida uusiakaan tuotteita. Misterille ei siis oikein ole syntynyt kokemusta siitä, miltä esimerkiksi hyvän kasvovoiteen pitäisi tuntua. Tai mitä putsarin kuuluisi tehdä, kun kasvot puhdistuvat jo suihkussa....
Kätsy Kissa: millaisia hajuvesiä sulta löytyy tällä hetkellä?
- Tämä taisikin olla enemmänkin postaustoive.... Mutta joo, hajuvesiä löytyy ihan liikaa ja joudun tunnustamaan, etten tällä hetkellä edes tiedä missä kaikki ovat kun niitä on siroteltu ympäri asuntoa. :/ Osa avaamattomista pakkauksista on myös viety kellariin varastoon (tuoksuthan säilyvät parhaiten pimeässä ja viileässä). Mutta tuoksuja läytyy laidasta laitaan kirpakoista sitrustuoksuista makean täyteläisiin.
pualu: Mitä söit eilen aamupalaksi?
- Ymmärrän, että tämä oli vitsi, mutta vastaan sinulle silti, pualu. :) Söin eilen kevyemmän version klassisesta aamupalastani eli sekoituksen maitorahkaa, raejuustoa ja maustamatonta soijajogurttia vadelmilla. Normiversiossa on kreikkalaista jogurttia.
Lisbet: oletko ikinä harkinnut meikkausyrittäjyyttä, meikkausopastusta tms?
- On se joskus käynyt mielessä. :)
candycane: Mitä kieliä puhut? Tämän hetken suosikkituoksu & kynsilakka?
- Puhun sujuvasti suomea (äidinkieli), ruotsia ja englantia. Lisäksi ymmärrän jonkun verran saksaa, espanjaa ja venäjää, niitä on tullut opiskeltua aikoinaan. Tämän hetken suosikkituoksu on poikaystäväni Venetsiasta minulle ostama Kiehl'sin Vanilla & Cedarwood. Suosikkikynsilakkaa on vaikeampi valita, mutta sanon Color Clubin ihanan kimalteinen Wild And Willing, jota laitoin joulukynsiinkin.
Ansku: Mulla on pintakuiva mutta kiiltelevä iho. Olen hankkinut Lancomen Teint Idole Ultra 24h- sekä Cliniquen anti-blemish solutions-meikkivoiteet, mutta jostain syystä kumpikin "kerääntyy huokosiin" heti levitysvaiheessa, vaikka juurikin piti olla hyvin levittyvät/suht mattaiset lopputulemat :( Etenkin poskissa ongelma korostuu. Mitä suosittelet avuksi? Mitä kannattaisi levittää meikin alle?
- Ovatko huokosesi muutenkin laajentuneet..? Suosittelen käyttämään jotain huokosia supistavaa seerumia, esimerkiksi Cliniqueltakin löytyy, ja meikin alle jotain tehokkaasti huokosia täyttävää primeria, kuten esimerkiksi L'orealin Studio Secrets Smoothing Resurfacing Primer (hiero vain ihan vähän "ongelmakohtiin").
miimmi: mitä kautta olet tutustunut ulkomaalaisiin ystäviisi? Ovatko he vanhoja kirjeystäviäsi? Oliko harppauksesi kosmetiikka-alalle ryhtymiseen suuri, eli minkä tyylistä duunia teit ennen?
- He ovat nimenomaan vanhoja kirjeystäviäni. :) Harppaukseni kosmetiikka-alalle oli aika suuri, eli edellinen ala oli jotain ihan muuta, tosin asiakaspalvelua sielläkin. Harjoitin kylläkin kosmetiikka-alaa epävirallisesti suorittamalla kollegoilleni jatkuvasti meikki- ja ihonhoitokonsultaatiota ja neuvomalla mistä he saavat tilattua putelit halvimmalla..! ^_^ Meikki ja kynnet olivat jo tuolloin sateenkaaren kaikissa väreissä mikä vaikutti ilahduttavan monia asiakkaitani, jotka eivät siinä ympäristössä suoranaisesti sen tyylistä virkailijaa odottaneet kohtaavansa. :)
Too: oletko kuullut / kokeillut saksalaisen DM-ketjun Alverde-sarjaa tai Rossmann-ketjun Alnatura-sarjaa?
- En valitettavasti tunne kumpaakaan sarjaa.
Elena: Oletko kokeillut Maybellinen Eye Studion 24Hr Color Tattoo-luomivärejä?
- Kyllä olen, minulla on itse asiassa tälläkin hetkellä On And On Bronze -sävyä luomillani. Tykkään ja hyvin pysyy! :)
Lennu: mikä on koulutuksesi ja miten olet alalle päätynyt?
- Olen alunperin kouluttautunut matkailualalle, ja kauneusalalle päädyin kun muutin Ahvenanmaalta mantereelle poikaystäväni luo ja piti ns. olosuhteiden pakosta vaihtaa työkuvioita. Kosmetiikka oli ollut harrastukseni jo puoli elämää, joten kun bongasin kosmetiikkamyyjän koulutuksen, se tuntui itsestäänselvältä askeleelta. Suoritettuani kosmetiikkamyyjän tutkinnon aloitin työt alan myymälässä.
Riikka: millaisia hanskoja käytät talvella?
- Hahah, tämä oli tosiaan hauska kysymys..! Ennen, kun minulla oli mielettömän pitkät kynnet, hansikkaiden käyttö todella aiheutti päänvaivaa. Ratkaisin asian näin: käytin neulesormikkata joiden kärjistä kynnet pilkistivät. Kovilla pakkasilla vedin päälle L-koon rukkaset joiden kärkeä kynnet eivät yltäneet rikkomaan. Nyt minulla ei ole enää pariin vuoteen ollut niin pitkiä kynsiä että ne puhkoisivat sormikkaita.... Käytän ihan tavallisia nahkahansikkaita.
maikki: Luetko paljon kosmetiikkaan ja kauneuteen liittyvää kirjallisuutta? Mitkä ovat inhokkituoksusi miehille ja naisille tällä hetkellä? Onko olemassa sellaista meikki- / ihonhoitosarjaa, josta et ole onnistunut löytämään yhtään hyvää tuotetta? Mikä tuoksu on inhokkisi ihonhoitotuotteissa ja hajuvesissä?
- Luen aika paljon, tosin haluaisin lukea vieläkin enemmän. Kärsin edelleen keskittymisvaikeuksista ja minun on vaikea saada yhtä kirjaa loppuun. Olen esimerkiksi taistellut yhden kosmetiikan kemian opuksen kanssa jo kohta kaksi vuotta.... :/
Inhokkituoksuni miehille ja naisille..? Hmm... Inhokki on ehkä liian voimakas sana, mutta jos vaihdetaan se ilmaisuun "en pidä", niin en esimerkiksi yhtään pidä Marc Jacobsin Bang -tuoksusta miehille. Se on pippurinen eikä yhtään makea/aromaattinen. Todella omituinen tuoksu mielestäni. Naisten puolelta en oikein ymmärrä cologne-tyylisiä tuoksuja, esimerkiksi Biothermin Eau Vitaminee on tuoksu jota en voisi kuvitellakaan käyttäväni. En edes vartalotuoksuna, en muutenkaan oikein hiffaa kroppatuoksujen ideaa.... (En myöskään ole koskaan esitellyt Eau Vitamineeta yhdellekään joka siihen olisi ihastunut.... mutta kai tälläkin tuoksulla on ne omat faninsa..) Kyllä minulle vain riittää suihkugeelin jättämä raikkaus ja vartalovoiteen tuoma tuoksu.
Hmm, seuraava kysymys onkin mielenkiintoinen..... Täytyy sanoa että ei kyllä tule mieleen yhtään sarjaa josta en olisi löytänyt ainuttakaan hyvää tuotetta. Tai no.... Fructis ja Sunsilk. En vain tykkää niistä. ^_^ Koko imagokin on aivan hirveä. En haluaisi katsella Fructista tai Sunsilkiä kylpyhuoneessani. Aijjoo, mutta ne eivät olekaan meikki- tai ihonhoitosarjoja, joita kysymys koski....
Inhokkituoksuni kosmetiikassa ja hajuvesissä ylipäänsä..? Sellaisesta oikein klassisesta ruususta en ole koskaan liiemmin tykännyt, mutta sitten esimerkiksi Dr. Hauschkan tuotteissa se toimii. Esanssisesta hedelmän tuoksusta en myöskään pidä. Tai makeasta karamellituoksusta, tyyliin toffee.
* * *
Mitä kauneudenhoitoon tulee, tällä hetkellä meikkejä, tuoksuja tai uusia naamarasvoja tärkeämpää minulle on saada ihoni ja kroppani normaalikuntoon reissun jäljiltä. Iho on jostain syystä aivan eri tuntuinen kuin ennen matkalle lähtöä, karhea ja jotenkin "nihkeä", ei sileä ja pehmeä. Kolmen kuukauden liikunnattomuuden tuloksena reisiäni koristavat selluliittimuhkurat ja vanhat työhousut kiristivät niin että epäilin ensin jonkun pesseen ne liian kuumassa vedessä. Pesuohjelmaa ei käy nyt kuitenkaan syyttäminen, vaan treenin puutteen ja järkevien ruokavalintojen kanssa lepsuilun tulokset näkyvät nyt tässä.
Niinpä lähimmät ystäväni näin vuoden 2012 saavuttaessa loppuaan ovatkin selluliittigeeli, kuorinta-aine ja kuntopyörä. Noihin selluliittivoiteisiin en ole suoranaisesti koskaan hurjasti uskonut, mutta voin raportoida teille talven mittaan onko appelsiini-iho saatu nujerrettua. Luulen kuitenkin liikunnan auttavan siihen kaikkein tehokkaimmin.
