Laiskanpilvisen sunnuntain ajanvietteenä kutsun teidät vierailulle Ahvenanmaan kotiini. Tämä on nyt vähän niinkuin jatko-osa puolentoista vuoden takaiselle Mi Casa -postaukselle, jossa esittelin manner-kotini.
[vimeo 70186265 w=700 h=394]
Maarianhaminan "majani" on aivan eri tyylinen kuin minun ja herran asunto mantereella. Täällä aika on pysähtynyt, ja kaikki on kuin 10 vuotta sitten kun muutin Ahvenanmaalle päälle parikymppisenä juuri koulusta valmistuneena. Sisustustyyli edustaa nuoren opiskelija-Sannin makua (ja varallisuutta :D); huonekalut ovat kaikki eri paria ja seiniä kuvittavat nuppineuloilla ripustetut, kellastuneet julisteet. Jääkaapin ovessa kirmailee haalistuneita My Little Pony -magneetteja.
Pidän manner-kodistanikin erittäin paljon, mutta saaristopesässä on tilavampi tuntu ja paikka on kaikessa "nukkavieruudessaan" rennompi ja kotoisampi.
Olen kuitenkin vuosien varrella alkanut pikkuhiljaa kyllästyä joihinkin Maarianhaminan majani elementteihin, ja ajattelinkin nyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kysyä teiltä vinkkejä asunnon pienimuotoiseen tuunaamiseen. Vuokra-asunto kun on kyseessä, niin mitään remppaa en täällä aio suorittaa, mutta jollain lailla haluaisin asunnon ilmettä päivittää. Vaihtaako huonekalujen järjestystä..? Ostaa uusia verhoja tai mattoja..?
Olen miettinyt mm. olohuoneen tv-hyllyn maalaamista valkoiseksi (huh että se onkin ruma möhkäle) ja antiikkisten julisteideni korvaamista vihdoin viimein kunnon tauluilla. Omien valokuvien teettäminen canvas-tauluiksi on pyörinyt mielessä pitkään. Minulla on kasapäin ihania Ahvenanmaa-kuvia ja niistä saisi varmasti oikein kivan taulusarjan....! Kun vain saisi aikaiseksi...!
Maarianhaminan koti on myös aina tuntunut manner-kämppää "vierasystävällisemmältä", johtuen epäilemättä tilasta ja rennommasta asenteestani. Pelkäänpä, että saatan ehkä vähän nipottaa manner-kodissa... Miehellekin aina mäkätän nuuskaisista sormenjäljistä jotka kuvittavat keittiön vaaleita kalusteita. Saisin varmaan hermoromahduksen jos olohuoneen tapetille löisi tahmatassunsa joku iloinen juhlija... M:haminan kulahtaneilla tapeteilla ei mitään väliä! ^_^
Vieraista puheen ollen, perjantaina sain houstata peräti neljää Couchsurfaajaa! :) Ainakin vilkas alku CS-emännyydelleni, I might say! :) (Ja torstai-illan tonnikalapullat olivat muuten jälleen hitti! ^_^)
P.S. Vähän rasittaa kun puhun videolla "edellisestä" kämppiksestäni ja "edellisestä" työkaveristani, kun sanahan on tietysti entinen. :D No, ihme että en sen enempää sekoillut sanoissani, aina niin jännittävää puuhaa tuo videoesiintyminen.
Muistatteko, kun kevättalven kosmetiikkaähkystä kertoillessani mietin, että minun pitäisi tuulettaa päätäni ja käydä leikkikierroksilla virtuaalishoppaamassa kosmetiikkaa?
Keskiviikon laivamatkalla suoritin vihdoin tällaisen shoppauskierroksen! :) Leikin siis, että kaikki kosmetiikkani oli unohtunut mantereelle (paitsi meikit, niiden virtuaalishoppaukseen ei jäänyt enää aikaa), ja minun olisi ostettava kaikki tarpeellinen tax freesta.
Suuntasin tietysti myymälän "luonnolliselle osastolle", eli Weledan, Korresin, Burt's Beesin ja L'Occitanen muodostamaan hyllynurkkaukseen. Jostain kumman syystä The Body Shopin hylly on sijoitettu myymälän toiseen päähän, vaikka sekin kuuluisi brändäyksensä puolesta tälle osastolle. 
Korres kuuluu eittämättä niihin merkkeihin, joiden tuotteita käyttäisin mielelläni vaikka merkki ei täyttä luonnonkosmetiikkaa olekaan. Mutta hyvin lähellä. ;) Töissä olen testaillut Korresia pienten näytteiden kautta, ja tietyt tuotteet ovat muodostuneet erityisen houkuttaviksi. Tämä kolmikko lähtisi ostoskassiini huolehtimaan kasvojen perushoidosta.
Milk Proteins -puhdistusvaahto on ihanan tuoksuinen, pehmeästi vaahtoava ja kaiken kaikkiaan iholla todella miellyttävältä tuntuva putsari. Sitten kun tämän hetken jonossa olevat putsarit joskus kolmen vuoden kuluttua loppuvat, niin odotan kieli pitkällä että saan hankkia tämän tuubin! :)
Wild Rose -sarjan seerumiin olen jo ihastunut, ja normaali/kuivan ihon päivävoide tuntuu koostumuksensa puolesta myös oikein hyvältä. Heitetään ostoskoriin vielä saman sarjan sy-voide, jossa ilokseni on suojakerroin 15. (Vaikka en muuten suojakertoimellisia kosteusvoiteita käytäkään, niin silmänympäryksille se on kova juttu. Harmillisen harvassa sy-voiteessa on suojakerroin.)
Korres saa huolehtia myös kropasta ja hiuksista. Tykkään hurjasti Korresin vartalonhoitotuotteiden tuoksuista, ja raikas Basil Lemon kuuluu niihin eniten puoleensa vetäviin. :) Niinpä virtuaalikoriin sujahtavat basilikan ja sitruunan tuoksuiset suihkugeeli ja vartalovoide.
Hiustenhoitopuolella olenkin jo käyttänyt ja tykännyt normaalien hiusten Aloe & Dittany -shampoosta, ja kuivien hiusten eli enemmän oman hiustyyppini Almond & Linseed on houkuttanut kovasti. Tuo hoitoaine muuten tuoksuu ihan kinuskivanukkaalle..!!
Mutta viereinen hylly vetää myös kummasti puoleensa.....
Ranskalainen L'Occitane. Tähän sarjaan olen toistaiseksi tutustunut pelkästään käsihipelöllä, eli purkit ovat usein viihtyneet käsissäni ihailtavina mutta yhtäkään tuotetta en ole vielä elämäni aikana käyttänyt tai edes kokeillut (L'Occitanella ei liene paljonkaan näytteitä..? En ole ainakaan missään törmännyt, ehkä pitäisi jopa olla niin fiksu että kysyy :))
Cherry Blossom Edt:tä olen tuoksutellut jo monta vuotta ja ollut monesti vähällä ostaa. Suoraan sanottuna 100 millin pullo on ollut suurin "este" ostotapahtumalle. Koska minulla on ihan älyttömästi tuoksuja joita en koskaan ehdi käyttää, ei 100-millisen pullon ostossa ole mitään järkeä. Cherry Blossom on jotenkin mahdottoman "kiltti" ja suloinen tuoksu, pehmeä, puuterinen ja juuri niin vienon vaaleanpunainen kuin miltä pullo näyttää! :)
Jos en olisi jo lyönyt ostoskoriini Korresin putsaria ja kosteusvoidetta, ottaisin L'Occitanelta kokeiluun sanahirviö A L'Huile Essentielle Et Eau D'Angelique Bio -linjan puhdistusgeelin ja päivävoiteen. Ihastuttavan kuulaat, kauniit pakkaukset. Kosteusvoide purkkimuodossa ei ole se pakkausmuoto mitä suosin, ja L'Occitanen sivuilta löysin myös pumppupulloon pakatun Angelique-voiteen, mutta se ei kuulu laivan valikoimaan.
Rakastan tuoksuvia hius- ja vartalotuotteita, ja nuuhkaistuani L'Occitanen aromaterapia-linjan tuotteita minun teki mieli napata mukaan myös kuivien hiusten shampoo ja hentojen/normaalien hiusten hoitoaine. Kuivien hiusten hoitoaineen koostumus oli makuuni liian silikoninen, mutta hentojen hiusten versio on silikoniton ja raikas tuoksu nenääni parempi.
Suihkugeelirivistössä Manteli-suihkuöljy kiinnitti huomioni. Kesäihoni kaipaa kosteuttavaa, öljypitoista suihkutuotetta, ja tämähän voisi olla hyvä vaihtoehto Weledan suihkuvaahdoille..! Ehkäpä vaihdan Korresin Basili Lemonin tähän...? :) Joo!
Sitten muita tarpeellisia perustuotteita. Silmämeikinpoistoaineet ovat tunnetusti se tuoteryhmä, jossa siedän vain muutamaa hassua tuotetta. Laivan valikoimasta ne ovat Lumenen Sensitive Touch ja Cliniquen Naturally Gentle. Valitsen Lumenen koska se on edullisempi.
Käsivoiteeksi valikoituu Philosophyn erittäin miellyttävän tuntuinen Hands Of Hope, joka on tarpeeksi täyteläinen (en pidä vesimäisen ohuista käsivoiteista) mutta ei kuitenkaan kiiltävän rasvaiseksi ihoa jättävä.
Deodorantiksi otan DKNY:n Be Delicious -tuoksusarjan stickin. Miksi ihmeessä? En ole ennenkään käyttänyt tuoksusarjojen dödöjä. No, kiinnostukseni tuotetta kohtaan on puhtaasti työperäinen - DKNY:n Be Delicious on töissäni kirkkaasti eniten myyty naisten tuoksudödö. Asiakkaat kommentoivat spontaanisti kuinka Be Delicious vain on ihan parasta, ja kerran yksi asiakas vaipui melkein epätoivoon kun ko. dödöt olivat meillä lopussa eikä mikään muu kuulema kelvannut. En normaalisti käytä stick-muotoista dödöä, mutta tätä DKNY:tä on kyllä joku päivä pakko ostaa kokeiluun.
Vaikka hiustuotepuoli on jo ostoskorissani kunnossa, en malta olla pysähtymättä myymälän varsinaisen hiustuotehyllyn eteen. Mitäs täältä löytyy..? Huomioni kiinnittyy brittiläisen Percy & Reedin tuotteiden tyylikkääseen pakkausdesigniin. Kuivashampootahan nyt täytyy aina olla, joten pudotan ostoskoriini Percy & Reedin sellaisen. Tässä on tosin maissitärkkelystä, joka ei tuuheuta hiuksia ihan yhtä tehokkaasti kuin perunatärkkelys, mutta muutkaan laivan kuivashampoovaihtoehdot eivät sisällä perunaa. Joten otetaan tämä kun pullo on niin kiva!
Percy & Reedin hiusöljyt herättävät myös uteliaisuuteni. Sarjaan kuuluu kaksi No Oil Oil -nimistä viimeistelyöljyä, toinen ohuille ja toinen paksuille hiuksille. "Ei öljy öljy"? Joo, P & R:n hiusöljyissä ei ole käytetty mitään varsinaista öljyä, vaan pehmennyksestä huolehtivat silikoniöljyt ja muut öljyn kaltaiset ainesosat. Huvitun, kun pulloissa on teksti, "Keep it natural, ladies, easy on the silicone..!" ja paksujen hiusten versio on kuitenkin pakattu täyteen silaria. :D Ottaisin testiin hentojen hiusten version. Inci on hyvin poikkeava muista tuntemistani hiusöljyistä.
Toinen sarja, josta kiinnostun, on Oil Of Morocco. Ja etenkin sen Intense Moisture -linjan shampoo ja hoitoaine. Shampoo on sulfaatiton, ja hoitoaineen silikoniton inci hämmästyttää laadukkailla, todella tehokkaasti pehmentävillä ja kosteuttavilla ainesosillaan. Hoitsikasta löytyy manteliöljyä, aloeuutetta, arganöljyä, pantenolia, sheavoita, risiiniöljyä, makadamianpähkinäöljyä ja helokkiöljyä. Synteettisiä ainesosia on vain muutama; kvattikaverit behentrimonium ja cetrimonium chloride sekä polyquaternium-11, jotka ovat tehokkaita silottajia ja sähköisyyden vähentäjiä. Oi, tätä tekisi todella mieli kokeilla....!!
Vaikka ostoskorissa on jo L'Occitanen Cherry Blossom, ajaudun Chanelin tuoksuhyllylle. Minulla ei ole koskaan ollut Chanelin hajuvettä, eikä työpaikallanikaan myydä Chanelia. Ehkäpä juuri siksi merkin tuoksut vetävät minua niin vahvasti puoleensa. Chanel on säilynyt minulle jollain tapaa suhteellisen etäisenä ja tuoksupuoli jopa jotenkin myyttisenä.
Chanel 5:n kaltaiset tuoksut eivät ole millään lailla "minun teekuppini", mutta raikas Chance ja mausteisen itämainen Coco Mademoiselle tuntuvat omilta. Kumpikin linja kattaa tuoksusta useita eri versioita; on parfyymiä, eau de parfumia, eau de toilettea ja hiustuoksua. Chancesta on vielä Eau Tendre ja Eau Fraîche -versiot. Ja juuri nämä kaksi aikaansaavat minussa suurimman ihastuksen. Olen valmis dumppaamaan yksinkertaisemman Cherry Blossomin takaisin L'Occitane-hyllyyn! :)
Chance Eau Tendre EdT'ssä on jotain vastustamattoman tuttua, sitä nuuhkaistessa tulee lämmin ja turvallinen olo. Yllätyn, kun myöhemmin luen että alkutuoksussa on greippiä...! Itse haistan Tendressä päällimmäisenä pehmeän lämpimän kukkaisuuden, en mitään kirpeää. Minusta Chance Eau Tendre tuoksuu juuri sille tunteelle, mitä mainosvisuaali välittää. Tuoksukuvaus kertoo Tendren alkutuoksun muodostuvan kvittenistä ja greipistä sydämen kukkiessa jasmiinista ja hyasintista. Pohjassa on iiristä, seetriä, ambraa ja myskiä.
Pirteä Eau Fraîche puolestaan tuo mieleeni välittömästi Versacen ihanan sitruunaisen Versensen. Fraîchen alkutuoksussa onkin sitruunaa ja seetriä. Sydämen muodostavat punapippuri, jasmiini ja vesihyasintti pohjan rakentuessa patsulin, ambran, tiikin ja vetiverin varaan.
Todella vaikea päättää kummanko näistä ottaisin...! Aaaww miten ihania ja erilaisia molemmat... Ehkäpä päätyisin kuitenkin raikkaampaan Fraîcheen näin kesällä. Nämä tuoksut taitavat nyt siirtyä minun alati-kasvavalle "To Shop Someday" -tuoksulistalle.....
Ja sitten vain virtuaalikassalle painavan korini kanssa..! Lasku taitaisi olla hyvänlainen..... Onneksi virtuaaliraha ei tee oikeaa lovea tililleni. ;) Hui kamala jos joskus joutuisi oikeasti sellaiseen tilanteeseen että lähtisi pitempään reissuun ja unohtaisi kaiken kosmetiikan kotiin. Ihan pikkuisen menisi rahaa kaiken korvaamiseen kerralla... Tosin ehkäpä Aidossa Tilanteessa etsisin kuitenkin liikkeen jossa myydään matkakokoja...! ;)
Oletteko te koskaan harrastaneet virtuaalishoppausta?
Kumpiko meikki? :)
Kerron myöhemmin mistä on kysymys ^_^
Sinivihreä?
...vai pronssi-kulta-kupari?
.
Päätin tässä samalla taas esitellä Canonin ja Olympuksen värientoiston eroa. Kuvien sävyjä ei ole käsitelty ollenkaan, ero on aikamoinen. Olympus toistaa sävyt todella värikylläisinä, ja esimerkiksi tässä pronssimeikissä Olympuksen versio on se, miltä meikki näytti livenä. Canonin kuvassa sävyt ovat haalistuneet puoleen todellisuudesta. Tähän olen jo vuosien varrella Canonin kanssa tottunut, ja siksi säädänkin kuvien sävyt aina kohdalleen jälkikäteen. Olympus säästää aikaa, kun tätä ei tarvitse tehdä!
Tosin, on Olympuksen värikylläisessä jäljessä joissain tilanteissa haittansakin. Esimerkiksi iho on kuvissa usein liian punakka. Olympus näyttää tykkäävän etenkin punertavien ja kellertävien sävyjen voimistamisesta. Esimerkiksi meillä kotona kuvatessa meidän ovet, jotka ovat todellisuudessa punertavan ruskeat, näyttävät Olympus-kuvissa punaisilta.
Tämä kuva on Olympuksella.
Ja tämä Canonilla.
.
Sille lukijalle papukaijamerkki joka arvaa vielä minkä merkin tuotteilla meikit on tehty! :)
Harvoin olen nähnyt yhtä tyhjää jääkaappia kuin eilen kun saavuin Maarianhaminaan. Manner-kotona jääkaapissa on aina syötävää, ja tyhjän kaapin näkeminen masentaa. Ei vähiten siksi, että täällä Ahvenanmaalla sen täyttäminen on monin verroin kalliimpaa kuin mantereella.
(Keskustelut eri henkilöiden jääkaappikulttuurista ovat muuten kiinnostavia... Toisillahan jääkaapin tyhjyys on ihan standarditilanne, eikä asia välttämättä liity mitenkään rahatilanteeseen tai vähäiseen kotona vietettyyn aikaan.... Toiset vain ostavat aina kerralla yhden-kahden aterian ainekset, ja ravaavat hakemassa täydennystä joka päivä, toisten bulkatessa lauantaisin koko viikon ostokset :) Ja kolmannet syövät ravintoloissa ;))
Jos teidän pitää täyttää jääkaappi perusruoka-aineilla, mitä ostatte?
Minun ostokseni näyttävät tältä. Jääkaapissa on aina oltava kananmunia, juustoa, kasviksia, rahkaa, turkkilaista/kreikkalaista jogurttia, raejuustoa, kermaa ja soijamaitoa. Pakkasosasto on aina varustettu pakastevihanneksilla ja välillä myös kalamurekepihveillä ja soijatuotteilla. Jälkimmäiset loistavat nyt poissaolollaan, sillä kalamurekepihvejä ei lähikaupastani Mathishallenista löydy, ja pakastesoijatuotteet ovat pirun kalliita. Täällä Ahvenanmaalla vielä usean euron kalliimpia kuin mantereella. Niitä ostetaan harvemmin.
Pyrin aina ostamaan halvimmat vaihtoehdot oli sitten kyse mistä tahansa asiasta. Osaan ulkoa monen tuoteryhmän edullisimmat tuotteet eri kaupoissa. (Puhumattakaan hiilihydraattimääristä, mutta se on jo toinen aihe... :D) Rahka: Pirkka Mieto. Raejuusto: Euroshopperia. Pakastekukkakaali-parsakaali-porkkana: Rainbow.
Joistain tuotteista ei vaihtoehtoa ole. Esimerkiksi soijamaito. Käytän vain ja ainoastaan Alpro Soyan Light'ia, ja se maksaa täällä kokonaisen euron enemmän kuin mantereella. Se on paljon kahden euron tuotteessa. (Jos maito ei painaisi niin paljon niin kantaisin tänne Alpro Soyaa mantereelta ihan periaatteesta.... Nuo kun vielä säilyvätkin kuukausikaupalla.)
Pirkan Omega-munat ovat halvimmat kananmunat mitä mistään kaupasta löytyy. (Nimenomaan nuo Omegat, mistähän johtuu..) Ne ovatkin usein lopussa Mathishallenista. Siksi ostin nyt neljä pakkausta.
Kolmen juuston ruokakerma on mun suosikki maustetuista ruokakermoista, mutta eniten kuluu Floran 10-prosenttista (koska siinä on matalin hh-pitoisuus kaikista ruokakermoista ;)).
Juustoa syön aivan valtavasti. Siis ihan hirveitä määriä. Sitä on oltava AINA saatavilla. Usein menen aamulla ensimmäiseksi jääkaapille ja vedän höylällä kolme viipaletta Polarin Täyteläistä naamaan. Olen välillä jo vähän huolissani juuston kulutuksestani. En edelleenkään ole käynyt mittauttamassa kolesteroliarvojani ruokavaliomuutoksen jälkeen..... Toivottavasti sen aikaansaamiseen ei mene yhtä kauan kuin hammaslääkäriajan varaamiseen (10 vuotta...).
"Pyhä kolminaisuus" - lempparikaalini. Rakastan parsa-, kukka- ja ruusukaalia. Aivan tajuttomasti. Voisin syödä etenkin parsakaalia ihan loputtomiin. Suosikkivalmistustapani on ihan plain höyrytetyt, hieman al denteiksi jätetyt parsakaalit voinokareella, suolalla ja pippurilla. Yksinkertaisia makuja parhaimmillaan. Mutta kyllä anopin juustokermassa muhitetut uuniparsakaalitkin ovat tie onneen. :)
. . .
On another topic.... minulla on tänään Maarianhaminan kämpilläni ensimmäinen Couchsurfing-vieraani! :)
Vein hänet turistikierroksella kahville Maarianhaminan viehättävimpään kahvilaan, Bagarstuganiin.
Ahvenanmaalla kun ollaan, niin kahvileiväksi sopii luonnollisestikin Ahvenanmaan pannukakku...! Ja tietysti luumuhillolla niin kuin kuuluu, ei millään vadelmahilloturistiversiolla :D Vieraalle maistui. Bagarstuganissa tarjoillaan mannaryynistä tehtyä versiota.
(Vielä on kehittämättä vhh-resepti tähän herkkuun.... Myönnän, että Kreikan bougatsan ohella olen jäänyt kaipaamaan eniten Ålandspannkakaa... Paljon voi vhh-jauhoilla leipoa, mutta ei oikein näitä kahta.)
Onkos muuten lukijoiden joukossa Ahvenanmaan pannariin ihastuneita? Manna- vai riisipuuroreseptillä? :)
Tänä iltana aion valmistaa vieraalleni..... no mitäpä muutakaan kuin "the famous" tonnikalapullia...! ^_^
Se tapahtui vihdoin.
Voitteko uskoa? Kaikkien näiden vuosien aikana minulta ei ole koskaan hajonnut yhtäkään meikkiä. Siis ihan muruiksi säpäleiksi tuusannuuskaksi.
Until now.
Löysin meikkipussistani rakkaimman poskipunani, Rimmelin Santa Rosen, tämän näköisenä.
Mutta tiedättekös mitä? Murheen sijaan minut valtasi ilostus! Jessss! Vihdoin viimein pääsen kokeilemaan sitä! Puuterimeikin eheyttämistä alkoholilla...! :)
Olette lukeneet tästä korjauskikasta jo sadoilta sivuilta netissä. Varmaan 90 prosentille teistä tämä ei ole mitään uutta. Mutta sallikaa minulle tämä ilo jakaa kanssanne mun kaikkein ensimmäinen korjausoperaatio!! :) Ja ehkä joku 12 ihmistä saattaa jopa kuulla tästä nyt ekaa kertaa! (No okei, todennäköisesti ei mutta mä haluan silti jakaa tämän - The Resurrection of Santa Rose. :))
Hajonneen puuterimaisen meikkituotteen ehjäksi saattamiseen ei tarvita muuta kuin alkoholia. En tiedä käykö puuhaan ihan rehellinen viinakin, mutta useimmat käyttävät desinfiointiainetta. Alkoholipitoisuuden tulee olla mahdollisimman korkea.
Palaset murskataan pieneksi jauheeksi.
Alkoholia sekoitetaan joukkoon pienissä erissä. Minulla Septidinin imeytyminen poskipunamuruihin kesti yllättävän kauan, sain hämmennellä jauhomuruseosta varmaan 10 minuuttia ennenkuin se alkoi muuttua kosteaksi mönjäksi.
Alkoholia tarvitsee lisätä vain sen verran että muodostuu tasainen, ei-liian-märkä voidemainen seos.
Minä painelin pintaa talouspaperilla toivoen saavani aikaiseksi paperissa olevan pisaranmallisen kuvion, mutta tuloksena oli vain tuollaisia pyörylöitä... Oh well. :)
Jätin poskipunan kuivumaan yön yli.
Ja nyt se on jälleen ehjä! :)
. . .
Terkut Viking Amorellan kahvilasta, meitsin osoitteena on tänään Maarianhamina. Suomi-roadtrippiin hulahti sen verran "markkaa" että nyt on käytävä taas vähän tienaamassa Ahvenanmaalla! :)
P.S. Ai niin, tällaisen sähköpostiini tipahtaneen viestin voisin vielä välittää: Hyvinvoinnin Tavaratalossa oli näin jälkijunassa bongattu juttuni Laveran Caribbean Spirit -meikistä, ja sieltä halutaan tarjota Karkkipäivän lukijoille 10% alennus lookin tuotteista. Koodilla KARKKI saa siis 10 prosenttia alennusta Caribbean Spirit -meikeistä 31.8.2013 saakka.
TÄSTÄ HYVINVOINNIN TAVARATALOON JA CARIBBEAN SPIRIT -TUOTTEISIIN
Sympaattiselta luonnonkosmetiikkamerkki Estelle & Thildiltä on keväällä ilmestynyt uusi tuoteperhe. Sarja kasvaa mukavan hitaasti, ja on tähän mennessä täydentynyt vuosittain vain muutamalla uudella tuotteella. Eikä edes joka vuosi. :) Minusta se on jotenkin miellyttävää kosmetiikkateollisuuden välillä hysteerisen tiheiden lanseerausten keskellä.
Uusi tuoteperhe kantaa nimeä Violet, vaikkeivat tuotteet tehojaan orvokista saakaan. Orvokki esiintyy tuotteissa vain tuoksuna. Estelle & Thild on valinnut nimetä jokaisen sarjansa jonkun kukan tai kasvin nimellä, eikä edellinen Lily-sarjakaan sisältänyt nimikkokasviaan liljaa. Mutta mikäpäs siinä, kukat ovat vetoavia ja E & T:n pakkausdesign aina yhtä kaunista. :)
Violet-perhe on luotu hoitamaan selluliitista ja kiinteyden puutteesta kärsivää ihoa. Sarjaan kuuluu vartalokuorinta, kiinteyttä ja tasaisempaa ihoa lupaava vartaloemulsio sekä selluliittia vastaan taisteleva, nestekertymiä poistava vartaloöljy.
Sain tuotteet testiin Jolielta. Estelle & Thild on pikkuhiljaa kasvattanut Suomen myyntipisteitään oltuaan ensin pitkään yksinoikeudella vain Kickseissä. Mielenkiintoisesti Jolie on Suomessa ensimmäinen varsinainen luonnonkosmetiikkaan erikoistunut myymälä joka sai E & T:n valikoimaansa. Jotenkin sitä olettaisi että E & T:tä luonnonkosmetiikkamerkkinä olisi jo aiemmin löytänyt ekokaupoista...!
Violet-vartalokuorinnassa on käytetty kuorivana ainesosana hydrattua silikaa, jota on myös pienemmäksi jauhettuna Lily-sarjan mikrokasvokuorinnassa. Ainesosa on mineraaliperäinen. Rakeet ovat aika karkeita, ja sanoisin että Violet-kuorinta on tosi tehokas. Ihan toisesta ääripäästä esimerkiksi Weledan Birch Body Scrubbiin verrattuna. Koostumus on emulsiomainen, tämä ei siis ole vaahtoava, ns. suihkuputsari. Selluliitin hoidon yhteydessä kuorintaa suositellaan käytettäväksi ongelma-alueilla jopa joka toinen päivä.
Violet Firming Lotion on tuttua Eestelle & Thild -vartalovoidelaatua. Kuten on jo aiemmin käynyt selväksi, pidän E & T:n vartaloemulsioita markkinoiden parhaina! Itse en ole millään muulla voiteella saanut yhtä pehmeää ja sileää ihoa. Violet-emulsio on valikoiman kahteen muuhun body lotioniin verrattuna koostumukseltaan kevyempää. Täyteläisissä Bergamot- ja Baby & Child -vartaloemulsioissa on heti veden jälkeen useita öljyjä ja sheavoita, Violetissa taas kevyttä auringonkukansiemenöljyä jota seuraavat kukkaisvedet, oliivipohjaiset emulgaattorit, glyseroli sekä aktiiviaineet vihreä tee ja vihreä kahvi. Mieto orvokintuoksu on aivan hurmaava..!
Slimming Oil'in bioaktiiviset ainesosat lupaavat poistaa elimistön haitta-aineita ja ehkäistä selluliitin kehitystä. Vihreästä kahvista saatava kofeiini poistaa ylimääräisiä nestekertymiä ja edistää mikroverenkiertoa.
Öljyn inci on lyhyt ja ytimekäs: auringonkukansiemenöljy, kahvipavun siemenuute, vehnänalkioöljy, arganöljy, hajuste, e-vitamiini. Näistä ainesosista kahvipapu on ainoa varsinainen anti-selluliittiainesosa. Muut ainesosat pehmentävät ja tekevät ihoa elastiseksi.
Violet Slimming Oil jättää ihon selkeän öljyiseksi, ja käsittely kannattaa ajoittaa sellaiseen vuorokaudenaikaan jolloin ei heti tarvitse pukea vaatteita päälle. Jos käsittelyn tekee iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa, laittaisin melkeinpä jonkun pyyhkeen vuoteelle ettei lakana mene öljyyn. ;) Saattaa tietysti olla, että kuivaihoisemmalla öljy imeytyy paremmin. Minun ihoni jää öljyisen tuntuiseksi.
. . .
Nyt kun eilen mainostin, että luvassa on arvonta, niin odottaisitte tietenkin jutun sisällön perusteella että voittona olisi Violet-sarjan tuotteita. Vaan eipä olekaan! :) Jolielta kysyttiin, haluaisinko valita voitoksi nimenomaan omat Estelle & Thild -suosikkini, ja tottahan maar halusin! :)
Niinpä teillä on nyt mahdollisuus voittaa suurimmat E & T -lempparini eli THE "pepunpehmentäjä" Neroli Bergamot Body Lotion sekä THE kasvojenkosteuttaja eli Ruususeerumi!
Juttua näistä tuotteista löytyy blogista täältä:
Arvontaan osallistut seuraavalla tavalla: minua kiinnostaisi kuulla, millaisia tuotelöytöjä olette tehneet Karkkipäivän kautta? Jos nyt ylipäätään olette tehneet minkäänlaisia. ^_^ Voitte kertoa niin hyvistä kuin huonoistakin tuotekokemuksista, eli onko Karkkipäivän kautta löytynyt jotain todellisia suosikkeja tai osoittautuiko joku mun intoilema tuote teillä ihan flopiksi. :) Ja jotta arvonta olisi reilu kaikille, niin toki tekin, jotka ette ole koskaan mitään tuotetta Karkkipäivän innoittamana kokeilleet, saatte osallistua! :) Te voitte puolestaan kertoa jotain muuta hauskaa, surprise me! :D
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 14.7. klo 21.00 saakka.
Jätä sähköpostiosoitteesi kommenttilaatikkoon sille varatulle riville.
Anteeksi, mä tiedän että nyt on tullut ihan liikaa non-kosmetiikkasisältöä, mutta tämä on vain pakko laittaa.
Koiraterveiset Kuopiosta.
<3
Mä en voi lakata katsomasta tätä kuvaa! ^_^
Lupaan että seuraavat postaukset liittyy taas kosmetiikkaan! :) Tälle illalle tai huomiselle on jo tulossa taaaaasen ihana arvonta, tällä kertaa lempparisarjastani Estelle & Thildistä!
Heinäkuun idoli on jo lapsuudesta saakka diggailemani yhtye - kummallisen arvokkaasti ja viihdyttävästi ikääntyvä Pet Shop Boys. Läpi vuosien kestänyt uskollisuuteni "lemmikkikaupan poikia" kohtaan on siinä mielessä poikkeuksellinen, että yleisesti ottaen olen ehdottomasti enemmän rock-ihminen.
Pet Shop Boys on vanhin yhtäjaksoisesti "fanittamani" orkesteri. Muistan kuinka 8-vuotiaana kuulin tv:stä It's A Sin'in, ja olen siitä saakka lukenut duon lempiyhtyeisiini. Muita tuon ajan lemppareita olivat Madonna ja erityisesti Sabrina :D, joista kyllä hyvin nopeasti kasvoin ulos.
Lapsena (tai minun lapsuudessani) musiikkia harvemmin ostettiin, sitä nauhoitettiin c-kaseteille radiosta ja kavereilta (jos näillä oli käynyt sellainen mäihä että olivat jonkun "oikean" kasetin tai vinyylin saaneet!). Minunkin ensimmäiset PSB-tallenteeni olivat näin ollen huonolaatuisia nauhoitteita. Radiosta aina kytättiin lempibiisejä ja sellaisen tullessa syöksyttiin painamaan REC'kiä. :)
Kun joskus 13-vuotiaana aloin itse ostaa levyjä, olivat Pet Shop Boysin Actually ja Introspective ensimmäisten joukossa. Pet Shop Boysin parhaana levynä pidetty Behaviour on minunkin lempparini, täytyy myöntää, mutta pitkään stereoissa soi kaikkein tiheimmin vuonna 1995 julkaistu kahden levyn b-puoli-kokoelma Alternative.
Neil Tennant ja Chris Lowe eivät ole enää nuoria poikia.
Suhteeni Pet Shop Boysiin joutui koetukselle vuoden 1996 latinovaikutteisen Bilingual-levyn myötä. Se oli ensimmäinen PSB:n levy josta en pitänyt. Ensimmäinen single Before oli pettymys, mutta etenkin kakkos-single Se A Vida É oli jotain aivan hirveää. Muistan, kuinka vaikealta tuntui hyväksyä, että tulee aika jolloin Pet Shop Boys'kaan ei enää luo nerokasta popmusiikkia. Vuodet eivät ole olleet levylle armollisia (ainakaan minun korvissani), ja Bilingual on vielä tänäkin päivänä ainoa PSB:n levy jota en juuri kestä kuunnella.
Vaikka myöhemmille levyille mahtuu helmiäkin, ei mikään Veryn jälkeen ilmestynyt Pet Shop Boys -albumi ole mielestäni enää kohonnut 80-luvun ja 90-luvun alun levyjen tasolle - poikkeuksena ehkä vuonna 2009 julkaistu Yes. Yes yllätti koukuttavilla, häpeilemättömän tanssittavilla melodioillaan (nyt ei yritetty luoda mitään herkkää taide-poppia) ja on ainoa Pet Shop Boys -levy, josta myös Mr. Karkkipäivä innostui - jopa niin paljon että osti sen.
Täyttäessäni 17 tilasin Introspective-levyn kannen mukaan sävytetyn kakun. ^_^ (Kakkuun oli myös taiteiltu muita sen ajan "in"-juttuja; teksti oli mukailtu Absolutely Fabulous -sarjasta ja silmälasilogo edusti Dame Ednaa.)
Yhteen aikaan haaveilin hulluna että pääsisin tapaamaan Neil Tennantia. ^_^ Leikin ajatuksella perienglantilaisesta teehetkestä ja intellektuelleista keskusteluista Tennantin kanssa Britannian musiikki-scenestä. Hehheh.... voi teini-Sannia. :) Paljastanpa sellaisenkin jutun, että kuuluin alle parikymppisenä monta vuotta Pet Shop Boysin viralliseen Fan Clubiin. :D Klubi julkaisi Literally-nimistä, oikeasti aika laadukastakin fanilehteä joka ilmestyi muutamia kertoja vuodessa. Onkohan klubia ja Literallya enää olemassa....?
Olen nähnyt Pet Shop Boysin vuosien varrella kahdesti - vuoden 1997 Ruisrockissa ja vuoden 2009 Yes-kiertueella Helsingissä. Muistan kuinka jännitti mennä tuonne Yes-keikalle, kun en osannut yhtään kuvitella millaista show'ta "vanhat papat" enää jaksavat vetää. Mutta koko iltahan oli yhtä non-stop-bilettä, tunnelma oli katossa ja jopa istumapaikkojen yleisö tanssi halki konsertin...! :) Se oli yksi parhata keikkoja millä olen koskaan ollut.
Tänään en päässyt Ruisrockiin. Se harmittaa kovasti, mutta toisaalta takataskussa on jo kaksi ikimuistoista live-kokemusta. Pitäkää te Ruisrock-juhlijat hauskaa ja toivottavasti Pet Shop Boysin tämän illan setti vetää vertoja Helsingin Yes-keikan tunnelmalle!
* * *
Sannin Pet Shop Boys -poiminnat:
I'm Not Scared (1987) - Tennantin & Lowen alun perin Eighth Wonderille kirjoittama biisi, Introspective-levyn ehdoton helmi. Iho nousee kananlihalle aina tätä kuunnellessa.
Jealousy (1990) - melankolinen popballadi parhaimmillaan, sinfonisella loppu"huipennuksella"
Being Boring (1990) - no se itsestäänselvä klassikko Behaviour-levyltä
Where The Streets Have No Name (Can't Take My Eyes Off You) (1991) - monen U2-fanin vihaama mutta minusta aivan loistavan "kitsch" cover/medley U2:n ja Frankie Vallin biiseistä.
I Wouldn't Normally Do This Kind Of Thing (1993) - iloinen, höpsö biisi joka alkaa aina hymyilyttää ja tanssittamaan
Shameless (1993) - Go West -hitin b-puoli, tuttua kepeää Very-dancea :)
E-Mail (2002) - suosikkibiisini Release-levyltä, ehkä vähän epätyypillistä pehmo- Pet Shop Boysia mutta hellyttävän koukuttava melodia, this grows on you.
She's Madonna (2007) - Robbie Williams & Pet Shop Boys, mun lemppari PSB:n ja Robbien yhteistöistä
Flamboyant (2004) - PopArt-kokoelmalta, kuuluu lemppareihini kuntosalin juoksumatolla
Vulnerable (2009) - Yes-levyltä on vaikea valita suosikkia kun tykkään kaikista biiseistä, mutta otetaan vaikka haikean balladin ja nopeampitempoisen tanssibiisin välimaastossa polveileva, tunnistettavan PSB-melodinen Vulnerable.
Ne hirveimmät biisit:
New York City Boy (1999) - aivan kamala eurodiskorenkutus, en tajua miten tästä tuli niin suosittu
The Truck-Driver And His Mate (1996) - Before-sinkun b-puoli, ei meinaa pystyä kuuntelemaan läpi ilman myötähäpeää
Metamorphosis (1996) - Bilingual-levyllä hirveitä biisejä riittää, tämä ehkä pahimpia.... Neil "räppää"...!
Ja sokerina pohjalla todellinen oddity:
The Night I Fell In Love (2002) - Release-levyllä ilmestynyt, pehmoballadin muotoon kirjoitettu vittuilu-biisi Eminemille. Biisi kertoo nuoresta pojasta, joka pääsee keikan jälkeen rap-tähden hotellihuoneeseen viettämään kuumaa yötä, ja sanoja tarkasti kuuntelemalla käy ilmi, että laulajatähti on Eminem. :D
Piti ihan tarkistaa milloin oikein kirjoitin blogiin tästä maskarasta, ja sehän oli toukokuussa 2012. Eli yli vuosi sitten. Ja tuon vuodentakaisen postauksen aikaan olin jo käyttänyt kyseistä maskaraa parisen kuukautta.
Ystävät, tämä maskara on minulla edelleen lähes päivittäisessä käytössä. Koska se vain ei tunnu loppuvan ja on muuttunut kuukausi kuukaudelta melkein vain paremmaksi. Joo, saa yökkäillä. Minähän en todellakaan ole koskaan "kunnioittanut" näitä maskaroiden hygienia"sääntöjä" ja annan piut paut kolmen kuukauden käyttöajoille. Minä käytän hyväksi havaitsemaani ripsaria niin kauan kuin siinä sielu pihisee, ja joskus jopa elvytän kuivahtanutta loppua silmämeikinpoistoaineella...! Kyllä, niin pimeä minä olen. :) Vaikkei ripsareista tosiaan ole puutetta.
Kyseessä on Yves Rocherin Sexy Pulp Ultra-Volume Mascara.
Toki massa alkaa nyt jo lähennellä loppuaan, mutta se ei vain millään muutu kuivaksi ja rapisevaksi.
Sexy Pulp ei tee ripsistä enää näin elinkaarensa loppumetreillä paksuja ja "seksikkäitä", mutta piirtää ne esiin tosi kauniisti ja erotellusti. Ja näkeekö joku paakkuja? Ei paakuta ei!
Ainoa asia joka estää Sexy Pulpia saamasta sitä Täydellisen Maskaran titteliä on hieman liian kookas harja minun silmieni kokoon. En ulotu sisänurkan ahtaan kulman ripsiin ilman että muhkea harja tökkää nenänvarteen tai kulmaluuhun.
Mutta muuten yksi parhaista ripsareista joita olen koskaan käyttänyt. Todellinen yllättäjä.
Joinain päivinä käytän Sexy Pulpia yksinään, mutta useimpina päivinä hyödynnän sen tekemän kauniin "pohjatyön" ja kerrostan päälle toista maskaraa saadakseni tummemmat ja tuuheammat ripset.
Maybellinen The Rocket on edelleen suosiossa, tosin tämän maskaran massa ei pysty kilpailemaan Sexy Pulpin kestokoostumuksen kanssa. Sain The Rocketin käyttöön maaliskuussa, ja vaikka sillä saa edelleen ihanan mustat ja paksut ripset, niin massa paakuttaa jo selvästi. Sitä voi lisätä vain muutaman nopean kerroksen tai tuloksena on klimppiripset.
.
Onko joku teistä tutustunut Yves Rocherin Sexy Pulpiin? Harrastatteko eri maskaroiden ominaisuuksien yhdistelyä ja kerrostusta?
