Saavuin eilen Lontooseen ja minua vastassa oli aina-niin-iloinen Lady Virve! Tie kulki ensimmäiseksi aamiaisostoksille ja sitten lähdimme kunnon pitkän kaavan kävelylle.
Viiden tunnin mittainen kävely vei meidät South Bankilta Big Benille ja Trafalgar Squarelle ja sieltä Buckingham Palacen ja Green Parkin kautta Oxford Streetille ja Saint Christopher's Placelle hyvin myöhäiselle lounaalle.
Ilma oli hiostavan kuuma ja mun päässä alkoi pian takoa pakkomielle tuopillisesta ihanan raikasta, kuivaa englantilaista siideriä. Virve ei normaalisti juo siideriä mutta päätti tilata samanlaisen siiderinjanoisen seuralaisensa houkuttamana. Ja maistui kyllä pubilounaan kyljessä!
Illalla nautiskelimme Virven luona juustoja (Tescosta saa alle 8 punnalla neljän ison juustopalan maistelusatsin...!!! What a bargain..!!!) ja Virveä piti välillä komentaa hellittämään otteensa älyluuristaan. :D
Olipa kyllä mahtava päivä! Tuli käveltyä kunnolla, syötyä hyvin ja juteltua läpi perusteellisesti parin vuoden viime kuulumiset.
P.S. Ruokakaupasta löytyi muutakin kivaa - vihdoin sain maistaa lehtikaalia ja löysin uskomattoman kermaista, peräti 6% rasvaa sisältävää raejuustoa...!! :)
Sain kokeiltavaksi yhteensä 11 Kiehl’s-tuotetta (+ erinäisiä pikkunäytteitä). Alkuperäinen testisetti täydentyi jälkikäteen vielä Ultra Facial –kasvovoiteella, jonka Kiehl’sin edustaja lähetti minulle postissa tajuttuaan, että tämä tärkeä klassikkotuote oli jäänyt testituotekokoonpanosta.
Mitäs minä, Arvoisa Kosmetiikkabloggaaja (*huumoria*), nyt sitten tykkäsin näistä tuotteista? :) Tuotteista, joita moni kosmetiikkafriikki on silmät kiiluen raahannut kotiin ulkomaanmatkoilta ennen kuin merkki rantautui Suomeen? Odotukset olivat korkealla.
Kerrotaan taas tähän pohjatiedoksi ihotyyppini ja yleisistä tuotemieltymyksistäni. Minulla on normaali iho, joka etenkään kesäisin ei ole kuiva eikä yhtään rasvainenkaan. Se pärjää kesällä melkein pelkällä puhdistuksella, eikä vaadi kevyttä seerumia tujumpaa kosteutusta.
Minulle tärkeimpiä tuotteita perusihonhoidossa ovat tehokas puhdistustuote mieluiten vaahtoavalla koostumuksella, silmiä ärsyttämätön, ei-vesimäinen silmämeikinpoistoaine sekä notkea, nopeasti imeytyvä emulsiomainen kosteusvoide. Miellyttävä tuoksu on aina plussaa, mutta ei ratkaiseva tekijä tuotekokemuksessani.
Lähdetään liikkeelle perustuotteista kasvoille.
Supremely Gentle Eye Make-Up Remover – emulsiomainen koostumus (kiva juttu! Näitähän on tunnetusti harvassa), tuntuu hyvin hellävaraiselta eikä tuote ärsytä silmiäni lainkaan. Samalla on kuitenkin todettava, ettei se ole tehokkaimmasta päästä. Koostumuksen puolesta voisin kyllä käyttää.
Ultra Facial Cleanser – koostumukseltaan ohut, helmiäinen geeli, vaahtoaa keskivahvasti, tuntuu hellävaraiselta eikä jätä ihoa narskuvaksi. Sarjassamme ”ihan hyvä” putsari, ei aiheuta mitään megaluokan riemunkiljahduksia mutta on sellainen perusmiellyttävä. Ei tuoksu miltään, ja varmaankin myös tuoksuttomuus tekee kokemuksesta niin neutraalin. Ekosertifioidussa Acai-sarjassa on pumppuvaahtoputsari, luulen että se saattaisi olla vielä enemmän mun juttu. (Olen pannut merkille, että mieltymykseni on viime vuosina siirtynyt geeli/voidekoostumuksesta pumpattaviin.)
Ultra Facial Moisturizer – yksi Kiehl’sin rakastetuimpia tuotteita. Kuulemma myös monen meikkitaiteilijan suosikki monipuolisuutensa vuoksi. Minun kokemukseni? Koostumuksesta ja tuoksuttomuudesta tulee mieleen apteekin perusvoide, oikeastaan hyvin Aqualan-L:mäinen fiilis. Hämmästyksekseni huomaan, että vaikka kyseessä on kevyempi emulsioversio (Ultrasta on myös cream-versio normaalista kuivalle iholle), tuntuu voide kesäihollani liian täyteläiseltä. Jos vertaan koostumusta esimerkiksi viime vuosina käyttämiini, kovasti tykkäämiini Madaran Deep Moisture Fluidiin, Laveran My Ageen ja Sanctumin Moisture Replenishiin, on Ultra Facial Moisturizer näitä selvästi paksumpi ja jotenkin rasvaisempi.
Inci näyttää todella yksinkertaiselta; veden jälkeen tulee Kiehl'sin paljon käyttämä skvalaani, glyseroli, peg-100 stearate, glyceryl stearate, butyleeniglykoli. Näiden kosteuttavien ja emulgoivien ainesosien jälkeen tuleekin jo säilöntäaineita. Incin lopusta löytyvillä karvasmanteli-, aprikoosinsiemen- ja avokadoöljyllä ei pitoisuutensa puolesta juuri ole ihonhoidollista merkitystä.
Totean, että Ultra Facial Moisturizer sopii minulle paremmin talvikäyttöön. Pakkauskoko on muuten reilu 75 ml. Mihinkähän meikkitaiteilijat tätä käyttävät..? Veikkaan, että kosteutuksen lisäksi meikkisotkujen putsailuun iholta. Tiesittehän, että puhdistusemulsioiden pohja koostuu käytännössä samoista raaka-aineista kuin kosteusvoiteen…? Siksi monilla kosteusvoiteilla voi myös poistaa meikin. Ultran perusvoidemainen koostumus tuntuu siihen hommaan oikein sopivalta.
Creamy Eye Treatment – tästä tuotteesta olenkin jo kirjoittanut teille aiemmin. Kyseessä on hyvin rasvainen, mutta silti hämmentävän ohueen koostumukseen ”leivottu” silmänympärysvoide. Jos voidetta levittää hieman kostealle iholle, muuttuu koostumus lähes vesimäiseksi koskiessaan ihoon. Hyvin erikoinen tunne! Voide on siis samalla rasvainen, mutta myös vesimäisen raikas. En ole ennen tällaiseen koostumukseen törmännyt.
Creamy Eye sopii erityisesti kuivalle iholle tai iholle, jonka rakenne on esimerkiksi väsymyksen tai elämäntilanteen takia (kenties vain tilapäisestikin, esim. lapsi tai työ valvottaa, muu stressi jne) heikentynyt --> on tavallista tummempi, punoittava, karhea, juonteet selkeämmin näkyvissä jne. Minun makuuni ja tarpeisiini voide on liian rasvainen. (Vaikka korjasihan se mun hilseilevät suupielet! ;)) Pidän itse enemmän täysin ihoon katoavasta emulsiomaisesta sy-voiteesta. Netistä olen lukenut monen ihmisen positiivisia kokemuksia yllä luettelemissani tapauksissa.
*
Sitten kasvojenhoidon erityistuotteista.
Kiehl’sillä on muutama aivan erityisen tehokkaaksi tunnettu, ihon kuntoa buustaava tuote, joilla voi täydentää kasvojen perushoitorutiinia. Kaksi tällaista ovat Midnight Recovery Concentrate ja Powerful-Strength Line-Reducing Concentrate –seerumit. Midnight Recovery lupaa uudistaa ja yleisesti parantaa ihon rakennetta, c-vitamiinipohjainen Powerful-Strength taas kirkastaa ihoa ja pehmentää juonteita. Yhdessä Ultra Light Daily UV Defense –voiteen kanssa ne muodostavat ”Healthy Skin Essentials” –trion, joka Kiehl’sin mukaan toimii synergisesti palauttaen ja suojellen ihon suojamekanismeja.
Nyt kun olen viime aikoina muuttunut todelliseksi seerumifaniksi, niin on oikein kiinnostavaa päästä testaamaan tällaisia paljon lupaavia kulttituotteita. Tosin…. Kuten on jo aiemmin tullut monien tuotearvostelujen yhteydessä todettua, minun ihoni lähtökohdilla on lopulta vaikea huomata tehoaineiden vaikutuksia. Toki olen erittäin iloinen siitä, että ihoni on niin hyvässä kunnossa etten vielä voi havainnoida ryppyvoiteiden tai kirkkautta ja kuulautta lupaavien tuotteiden todellisia vaikutuksia, mutta teidän kannaltanne arvostelut eivät kerro tuotteiden mahdollista koko potentiaalia.
Midnight Recovery Concentrate – tämä seerumi yllättää öljypohjaisuudellaan. Siinä ei ole lainkaan vettä, eikä se hulahda ihoon niin kuin vesipohjaiset seerumit. Iholle jää siis öljyinen pinta. Mutta! Ei mitenkään epämiellyttävän rasvainen. Epäilemättä kuitenkin kuivahko iho nauttii tämän tuotteen tarjoamasta ravitsevasta koostumuksesta eniten. Olen käyttänyt Midnight Recoverya iltaisin yövoiteen asemasta. Iholla on aamuisin vielä jäljellä kevyesti öljyinen pinta. Jälleen voi todeta, että tuote toimisi minun ihollani ihanteellisimmin talviaikaan, jolloin se varmasti imeytyisikin kokonaan.
Mitään näppyä öljyseerumi ei ole aiheuttanut, vaan iho on voinut hyvin ja tuntunut tykkäävän tuotteesta. Minulle henkilökohtaisesti ihaninta Midnight Recoveryssa on aromaterapeuttinen vaikutus…! Lämmin ja rauhoittava laventelin tuoksu viimeistelee lempeästi iltaisen ihonhoitohetken ja valmistaa yöpuulle. Levitettyäni Midnight Recoveryn teen kämmenistäni kupin ja hengitän syvään niistä vapautuvaa tuoksua.
Inci: caprylic/capric triglyceride, dicaprylyl carbonate, squalane, rosa canina fruit oil, evening primrose oil, jojoba seed oil, coriander seed oil, tocopherol, lavender oil, pelargonium graveolens flower oil, linalool, rosemary leaf oil, citronellol, geraniol, lavandula hybrida oil jne. Ainesosista 99,8% on luonnollista alkuperää.
Powerful-Strength Line-Reducing Concentrate – jos Midnight Recovery yllätti öljyisyydellään, niin Powerful-Strength hätkähdyttää voimakkaan kalvomaisella silikonimaisuudellaan. Kaksi asiaa on selvää välittömästi: tuote kihelmöi iholla ja vedetön, jähmeä koostumus on kosmeettisesti epämiellyttävä. Okei. Nyt täytyy sitten heti ymmärtää, että kyseessä ei olekaan kosteuttava, välittömän ”feel-good” – tunteen jättävä seerumi, vaan juonteisiin tehokkaasti pureutuva, ajan kanssa vaikuttava c-vitamiinitiiviste. Koostumus on luotu kuljettamaan c-vitamiini mahdollisimman tehokkaasti ihoon, ja säilyttämään se stabiilina. Tuote sisältää peräti 10,5% puhdasta c-vitamiinia (L-askorbiinihappoa).
Koska minulla ei oikein ole ryppyjä joita tuotteella hoitaa, en osaa ottaa kantaa sen vaikutuksiin. Pystyn siis ainoastaan kommentoimaan tuotteen ihofiilistä. Seerumin sisältämä askorbiinihappo saa aikaan kihelmöivän tunteen iholla. Tunne kuitenkin miedontuu kerta kerralta. Vedetön silikonipohja on niin jäykkä, että seerumia on otettava monta pumppausta jotta ainettaa saa levitettyä koko kasvoille. Todennäköisesti juuri tästä syystä tuote onkin pakattu seerumeille hyvin epätyypilliseen kokoon – 75 milliä. Tätä kuluu paljon ”normiseerumia” enemmän. Iho jää mattapintaiseksi ja huokoset ”photoshopatun” näköisiksi – siitä pitää silikonikerros huolen.
Inci: propyleeniglykoli, cyclopentasiloxane, askorbiinihappo, glyseroli, cetyl peg/ppg-10/1 dimethicone, dimethicone crosspolymer, lauroyl lysine, acrylates copolymer, adenosine.
Taidan antaa tuotteen testiin jollekin "ryppyiselle" ja sameaihoiselle tutulleni ja palata hänen käyttökokemustensa kera kun pullo on tyhjä! :)
Koska postaus on jälleen jo aika pitkä, jätän loput Kiehl's-tuotearviot toiseen postaukseen.
Nyt olisi sitten vihdoin aika käydä Kiehl’s-tuotekokemusten kimppuun. Tai huomenna. ;) Koska kyseessä on Suomessa verrattain tuntematon, mutta maailmalla aikamoista kulttimainetta nauttiva brändi, ajattelin, että olisi mukava ensin luoda vähän perusteellisempi katsaus yrityksen historiaan. Eli tässä ensin Kiehl’s, The Brand –esittely ja huomenna sitten varsinaisia tuotekokemuksia.
Kiehl’sillä on itse asiassa hyvinkin samankaltainen kasvitieteellis-homeopaattinen tausta kuin kreikkalaisella Korresilla. Korresin tavoin myös Kiehl’s on alkujaan ollut apteekki ja saanut nimensä omistajaltaan. Kiehl'sin tarina alkaa vuodesta 1851. Tuolloin perustettiin New Yorkin East Villageen 3rd Avenuen ja 13th Streetin kulmaukseen nimeä Brunswick Apotheke kantava apteekki. Oppipoikana toiminut John Kiehl osti apteekin vuonna 1894 ja nimesi sen Kiehl Pharmacyksi. Samaisella paikalla sijaitsee Kiehl’sin lippulaivaliike vielä tänäkin päivänä.
John Kiehlin apteekki tarjosi erilaisia homeopaattisia ja yrtteihin pohjautuvia lääkkeitä, hoitoöljyjä ja voiteita. Kiehl halusi luoda liikkeestään rennon ja tuttavallisen paikan jonne asiakkaat olivat tervetulleita vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan kupin kahvia. John Kiehliä ei tunnettukaan varsinaisesti liikemiehenä – asiakkaiden viihtyminen ja ”kulmakunnan yhteisen olohuoneen” tunnelman ylläpito oli hänelle myyntilukuja tärkeämpää.
Vanhan apteekkarin henki on näkyvissä Kiehl’s-liikkeissä yhä tänäkin päivänä; asiakkaille on tarjolla kahvia ja monissa liikkeissä on vakioasiakkaiden vauvakuvista (!) koostettuja valokuvaseiniä.
Vuonna 1910 John Kiehl sai oppipojan yrttitutkija Irving A. Morsesta. Yhdessä he kehittivät lukemattomia kasvitieteellisiä valmisteita jotka toimivat pohjana ja inspiraationa Kiehl’sin nykyiselle tuotekehittelylle. Vuosikymmen myöhemmin Morse osti yrityksen eläkkeelle siirtyvältä Kiehliltä, ja säilytti apteekin alkuperäisen nimen pitääkseen yllä arvostettua nimeä. Kiehl’s on siitä saakka ollut Morsen perheen omistuksessa. Tänä päivänä johdossa on Irving Morsen pojantytär Jami Morse-Heidegger miehensä Klaus Heideggerin kanssa.
Kiehl'sillä on kolme eri logoa, joista kaunokirjainversiota pidetään nykyään virallisena. K-logo on vanhin ja peräisin apteekkiajoilta.
.
Kiehl’sin avokätinen näytteidenjakoperinne juontaa muuten juurensa 50-luvulle, jolloin Irving Morsen poika Aaron otti tavaksi antaa asiakkaille näytteitä uusista, juuri takahuoneessa sekoitetuista tuotteista saadakseen asiakkailta palautetta.
60-lukuun mennessä ”Kokeile ennen kuin ostat” –filosofia oli vakiintunut osaksi Kiehl’sin konseptia. Kiehl’s ei edelleenkään harrasta perinteistä mainontaa, vaan luottaa näytteiden luomaan ”suusta-suuhun” -mainontaan ja asiakasuskollisuuteen. Yritys jakaa vuosittain yli 8,5 miljoonaa näytettä, mikä maksaa enemmän kuin keskiverto mainoskampanja. Ja se on kannattanut! Rahan sijoittaminen näytteisiin mainostamisen sijaan on yrityksen menestystarinan kulmakiviä.
1970-luvulla Aaron Morse muutti Kiehl’sin liiketoiminnan painopisteen reseptien kirjoittamisesta ja raakojen ainesosien myymisestä valmiisiin, brändättyihin koostumuksiin ihon- ja hiustenhoidossa. Näin John Kiehlin apteekista alkoi muodostua se brändi, jona Kiehl’s nykyään tunnetaan. 70-luvulla saivat alkunsa monet tänäkin päivänä suositut Kiehl’s-tuotteet kuten Creme de Corps –vartalovoide, Ultra Facial -kasvovoide sekä White Eagle Shave –parranajovoide. Onpa valikoimassa vieläkin vanhempia tuotteita; klassikot Calendula Herbal Extract – ja Blue Astringent –kasvovedet sekä Original Musk Oil ovat 60-luvulta.
Tällainen tausta siis löytyy kulttimaineessa paistattelevalta Kiehl’siltä. Paljon on muuttunut puolentoista vuosisadan varrella John Kiehlin ajoista, mutta yrityksen sydämessä on säilynyt omistautuminen henkilökohtaiseen palveluun ja halu kehittää korkealuokkaisia, moneen tarpeeseen ja iho-ongelmaan vastaavia tuotteita. (Tuotevalikoimassa on todellakin otettu huomioon kaikki ihohuolet aknesta ryppyihin ja laajentuneista ihohuokosista pigmenttiläiskiin, peruskosteutusta unohtamatta – ja luonnonkosmetiikan käyttäjillekin on oma serifioitu linjansa.)
Perinteinen apteekkihenki on kultivoitunut trendikkääksi ja seikkailumieliseksi imagoksi, ja omistajaperheen kiinnostus extreme-urheilulajeihin näkyy niin tuotekehittelyssä, pakkaus-designissa kuin sponsorointikohteissakin.
John Kiehl
Eipä olisi John Kiehl osannut 1800-luvulla arvata, että tulevaisuudessa hänen nimeään kantavat tuotteet tulevat päätymään mm. Mount Everestin huipulle Kiehl’sin sponsoroiman retkikunnan mukana…!
.
Kuvat Kiehl'sin sivuilta.
Meillä heräsi eilen illallisella herran kanssa kiivas keskustelu ruoka-annosten koosta, hinnoittelusta ja "reiluudesta". Ympärillä istuvat miettivät varmasti, mistä ihmeestä tuo outoa kieltä papattava pariskunta oikein alkoi noin antaumuksella väittelemään kesken ruokailun. :D
Asia koski ruoka-annosten kokoa, kun hinta on kaikille sama. Minä olen sitä mieltä, että jos illallismenu on tyyliä "3 ruokalajia 48 euroa" niin oli ne ruokalajit mitä tahansa, jokainen ruokailija saa suunnilleen saman verran ruokaa. Vähintään pääraaka-ainetta pitäisi minun mielestäni olla oletusarvoisesti saman verran kaikkien lautasella - tilasit sitten kalaa, lihaa tai kasvista. Right? Jokaisenhan on tarkoitus tulla kylläiseksi ruoasta.
Mies taas on sitä mieltä, ettei annoskokojen tarvitse tai kuulukaan olla millään lailla samalla linjalla. Kuulema fiksu ravintolakävijä ymmärtää jo menua lukiessaan, mitkä ruokalajit ovat toisia ruokaisampia tai kevyempiä, ja tekee päätöksensä sen perusteella. Jos sinulla siis on isompi nälkä, niin älä esimerkiksi tilaa vaaleaa kalaa. Whaaat?? Tämä ei nyt vain kertakaikkiaan uppoa minun logiikkaani!
Minä ymmärrän, että annoskoot saavat olla erilaisia kun kyseessä on "normaali" ruokalista jossa kaikki annokset on hinnoiteltu erikseen, ja josta usein löytyy kevyempien ruokien kategorioita kuten keittoja ja salaatteja. Jos tilaan 15 euron salaatin, niin en odota sen olevan yhtä täyttävä kuin 29 euron pihvi. Mutta jos menu on koostettu niin, että kaikki ruoat ovat samanhintaisia, niin miten ravintola voi perustella sen että eri valinnoilla voi saada puolet vähemmän raaka-ainetta?
Väittelyhalukkuuteni asiaan kumpusi odotetustikin siitä, että itselleni lankesi eilen illalla se osa, että tilaamani kahden ruokalajin päivällinen (hinta 30 puntaa) oli määrällisesti ainakin kaksi kertaa pienempi kuin herran tilaama. Olin valinnut alkuruoaksi vuohenjuustosalaatin ja pääruoaksi punakampelaa. Mies taas valitsi kananmaksapateeta ja rib eye -pihvin.
Kananmaksapatee oli koollisesti jopa 3-kertainen minun vaatimattomaan vuohenjuustopallukkaani verrattuna. Mies jaksoi hädin tuskin syödä pateetaan. Minun pääruokani kalaa oli varmasti alle 100 grammaa. Filee oli pienempi kuin edellisillan ravintolassa alkuruoaksi tilaamani savukala...! Miehen pihvi täytti puolet lautasesta. Siinä vaiheessa kun olin haarukoinut kalafileeni naamaan oli mies vasta pääsemässä pihvissään alkuun.
Sanonpahan rehellisesti, että tulin kiukkuiseksi. Jos me kummatkin maksamme ruoastamme saman summan, eikö minunkin kuuluisi sentään tulla ruoasta kylläiseksi? Annostemme koot olivat niin häkellyttävän erimittaiset että en vain päässyt asiasta yli. Miehen mielestä olin nolo ja valitukseni moukkamaista. "Kalasi on varmasti kalliimpaa kuin minun pihvini, ei sitä voi saada samalla hinnalla saman verran kuin pihviä", hän heitti. "Aijaa? No pateekin on sitten huomattavasti halvempaa kuin vuohenjuusto?" kontrasin. Siihen mies ei osannut enää viiltää takaisin.
Juuri sillä hetkellä tarjoilija sattui ilmestymään pöytämme viereen tiedustelemaan olihan kaikki hyvin. Koska ilmeestäni näki, että en todellakaan ollut tyytyväinen, en jaksanut alkaa feikkaamaan standardikohteliaisuuksia. (Ravintoloissa asiakkaan ja henkilökunnan välinen viestintä on usein kuin teatteria... kumpikin osapuoli sanoo ne odotetut mantrat ja ruokaa kiitellään vaikkei oltaisikaan tyytyväisiä.) Sanoin suoraan, että annokseni oli aika pieni. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja lupasi tuoda lisää kalaa. Vasta kakkosannoksen jälkeen tulin kylläiseksi.
Mies pyöritteli silmiään ja totesi, että en vain ymmärrä näitä asioita. Annokseni oli pieni koska satuin tilaamaan "sen sorttisen ruoan". Jaahas? Tässä ravintolassako - tai ravintoloissa yleensäkin ?? - lähdetään siitä, että kalansyöjillä on pienempi nälkä? Entäs kasvissyöjät? Kyllä ravintolassa on mielestäni tarkoitus tulla kylläiseksi. Pienet taideannosmaistelut fine dining -ravintoloissa ovat sitten asia erikseen, mutta jos tilaat ihan rehellisessä maalaisravintolassa kahden ruokalajin illallisen niin kyllä sillä pitää vatsan täyttyä.
Mitä te sanotte? Olenko minä mäntti moukka vai hermostuinko ihan syystäkin?
(Jos nyt jotakuta kiinnostaa, niin voin kuitata tähän alkuun viime yön postaukseen liittyen, että tämä päivä oli todellakin eilistä parempi ja erittäin onnistunut! :)
Taas yksi aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa tosi pitkään. Miesten tuoksut. Kuinka moni nainen tunnustaa tykkäävänsä miesten tuoksuista - siis jopa itsellään?
Minä olen aina pitänyt miesten tuoksuista. ("Aina" = siitä saakka kun n. 14-15-vuotiaana kunnolla kiinnostuin parfyymien maailmasta.) Ensimmäisiä miesten tuoksuja joihin hullaannuin oli Versacen Blue Jeans. Olin todella lähellä ostaa sen itselleni. Blue Jeans on sitruksinen, puinen tuoksu jossa on mausteinen sydän ja lämmin, makeahko pohja. Nyt 3-kymppisenä en tosin enää haista tuoksussa samaa vastustamattomuutta mitä teininä, mutta silti huvitan itseäni tasaisin väliajoin eri lentokenttien tax free -myymälöissä puntaroimalla josko vihdoinkin ostaisin pullon itselleni - silkasta nostalgiasta.
Klassinen naisten suosikki miesten puolella on Kenzon L'eau Par Kenzo Pour Homme. Siis muidenkin kuin minun. ;) Tämä sitruksinen, raikas vesituoksu on hyvinkin unisex, ja olen myynyt sitä pariinkin otteeseen myös naisasiakkaille. Tätä voisin hyvin käyttää itsekin. Pidän L'eau Par Kenzo Pour Hommesta jopa enemmän kuin naisten versiosta.
Viime aikojen suosikkituoksujani miesten osastolla ovat Givenchyn mausteinen, kahvilta ja tonka-pavuilta tuoksuva seksikäs Play For Him Intense (rakastan myös naisten versiota..!), YSL:n sensuelli, raikasta inkivääriä ja vesimäisiä sävyjä viettelevän puiseen pohjatuoksuun yhdistävä L'Homme Cologne Gingembre sekä ihan viimeisimpänä Diorin raikkaan makea, sofistikoitunut Homme Cologne (vuoden 2013 versio). Olin ensin haistavinani Homme Colognessa minttua, mutta sitä siitä ei virallisen kuvauksen mukaan löydy. Tuoksunuotit koostuvat bergamotista, greipin kukasta sekä myskistä. Ilokseni myös Mr. Karkkipäivä oli tahollaan ihastunut tuoksuun, ja ostanut sen itselleen. Välillä olen käynyt suihkuttelemassa sitä kylppärissä omaankin ranteeseen... :D
Play Intense sopii talveen ja on mausteisuudessaan ja ruokaisuudessaan jopa hyvin jouluinen. L'Homme Cologne Gingembre ja Homme Cologne taas ovat enemmän lämpimän vuodenajan tuoksuja.
(Myös ampiaiset näkyvät rakastavan Dior Homme Colognea.... Eräillä illalliskutsuilla kesäkuussa ampiaiset eivät jättäneet Homme Colognen -tuoksuista mister Karkkipäivää millään rauhaan, ja lopulta jopa pistivät häntä... Muut pöytäseurueen jäsenet jäivät täysin vaille amppareiden huomiota .)
Onko teillä jotain miestentuoksusuosikkeja joita voisitte itsekin kuvitella käyttävänne - tai käytätte jo?
Olen väsynyt.
Siis niin väsynyt.
Kuka sitä voi koskaan ennalta tietää liikenteestä? Ruuhkista? Että viattoman Lontoo-Bath -välin (185 km) taittamiseen voi mennä melkein kuusi tuntia?
Pahimmassa jumikohdassa etenimme 4 km tunnissa.
Sinne sitten meni Day 1.
No shit?
Saavuimme lopulta Bathiin klo 17.10. Menimme Roomalaiseen kylpylään, vietimme siellä kaksi tuntia ja siinä oli meidän Bath. Ihana, lämmin, aurinkoinen päivä kului hukkaan autossa. No, road trip'han tämän piti olla. Kello 20.45 saavuimme Painswickiin ja pääsimme lopultakin illalliselle. Edellisen kerran söin aamulla klo 9. Melkein nukahdin lautaselle.
Nyt hotellissa. Kun tulimme oli jo pilkkopimeää. Uskomaton väsymys ja harmitus. Ehkä huomenna parempi päivä?
Kosmetiikkakemisti Vesa Rämön haastattelun osa 2, olkaa hyvä. Kesäkuussa ilmestyneen, Rämön koulutustaustoja, alalle päätymistä ja työtehtäviä käsittelevän osan voi lukea täällä.
Lukijani Mira kysyy Rämön mielipidettä raskauden aikaisesta kosmetiikan käytöstä, ja tarkemmin sanottuna onko siitä haittaa.
Rämö vastaa diplomaattisesti, että kyseessä on jokaisen henkilökohtainen valinta. Teknokemian Yhdistyksen kautta tulleet suositukset ovat kosmetiikkafirmojen virallinen linja tässä asiassa. Ainoa, mikä on selkeästi sanottu, on että hiusten värjäystä ei suositella. Loppuun Rämö kuitenkin lisää, että puolitoistavuotiaan pojan isänä hän sanoo, että kannattaa kosmetiikkaa ainakin vähentää. Ja aina kannattaa konsultoida lääkäriä.
Miira puolestaan kysyy aurinkosuoja-aineista. Millä tavoin päällekkäiset aurinkosuojat vaikuttavat? Voivatko kemialliset ja fysikaaliset aurinkosuojat reagoida toisiinsa tehoa heikentävästi?
Rämö vastaa, että fysikaaliset suoja-aineet (eli mineraalipohjaiset) eivät reagoi orgaanisten (eli kemiallisten) suoja-aineiden kanssa. Esitän jatkokysymyksen kemiallisten filttereiden eroista. Miksi niitä on yhdessä tuotteessa useampaa kuin yhtä? Rämö kertoo, että eri suoja-aineet vaikuttavat eri UV-aallonpituusiin. Aurinkosuojavoiteessa tarvitaan useita erilaisia kemiallisia suoja-aineita, jotta ne kattaisivat mahdollisimman laajan UV-sädespektrin. Okei, loogista.
Kysyn seuraavaksi, mitä mieltä hän on tiettyjen UV-suoja-aineiden aiheuttamasta huolesta. Itse olen kuullut sitkeästi netissä ja mediassakin kiertävän huhun siitä, että jotkut UV-suoja-aineet imeytyisivät verenkiertoon saakka. Rämö ei näe mitään syytä rajoittaa kemiallisten filttereiden käyttöä sen tiedon valossa, mikä hänellä on. Hänelle tärkeintä aurinkotuotteessa on ihofiilis. Jopa nanopartikkeleista on Rämön mukaan tällä hetkellä sellainen tieto, että ne eivät imeydy verenkiertoon.
Sanna kysyy, uskaltaako kosmetiikkakemisti itse käyttää kosmetiikkaa. (Minua huvitti tämä kysymys, miksi ei uskaltaisi..? :)) Tietysti mieskemistin ollessa kyseessä kosmetiikka-altistus ei varmastikaan ole lähelläkään naiskollegan käyttöspeksejä. Rämö vastaa käyttävänsä hiusväriä, deodoranttia, partavesiä ja vartalotuotteita.
Joannan kysymys koskee raaka-aineiden vaikutusta kantasolutasolla. Onko se mahdollista? Voiko raaka-aineilla olla oikeasti vaikutusta esimerkiksi kollageenin tuotantoon?
Rämö toteaa, ettei tunne ihon rakennetta niin hyvin että osaisi vastata. Tässä kysymyksessä nimenomaan ihonhoitotuotteiden kehittelyyn erikoistuneella kemistillä olisi varmasti ollut enemmän sanottavaa, Rämön alaa ovat ensisijaisesti hiustenhoitotuotteet. Sim ei valmista kollageenisynteesiä buustaavia tuotteita, joten Rämö ei osaa ottaa asiaan kantaa. Hän kuitenkin lisää kuulleensa tutkimustuloksista, jotka puoltaisivat sellaisten ainesosien myönteisiä vaikutuksia.
Mitä ns. ryppyvoiteisiin tulee, Rämö sanoo niiden tehon perustuvan useimmiten siihen, että molekyylit menevät solujen väliin sitoen kosteutta ja turvottaen ihoa väliaikaisesti. Juurikin tämä ”pullistusefekti” mitä monien kosmetiikkafirmojen anti-age-voidemainosten grafiikoissa näkee. Voiteiden tehot ovat aina vain väliaikaisia. Ihosi saattaa silitä, kirkastua ja napakoitua – mutta vain niin kauan kuin käytät kyseistä tuotetta.
Henna kysyy, tarvitseeko Rämön mielestä alle 3-kymppisen voidella ja hoitaa ihoaan koko ajan, vai onko kemistin rehellinen mielipide se, että iho pärjäisi vähemmälläkin? Henna kirjoittaa kommentissaan tiedeartikkeleista, joiden mukaan ihon happovaippaa ei pitäisi rasittaa pesemällä ja rasvaamalla ihoa päivin öin. Hän kertoo myös kuulleensa, että valtaosa ihmisistä pärjäisi kokonaan ilman kosteusvoiteita ja runsas ihovoiteiden käyttö olisi juuri kosmetiikkateollisuuden aikaansaamaa. Mielenkiintoinen kysymys ja aihe.
”Totta kai moni pärjäisi vähemmillä tuotteilla”, Rämö vastaa, jälleen diplomaattisesti. ”Mitä pesemiseen tulee, pitää miettiä minkä tyyppisillä tuotteilla ihoa pestään.” Rämön ymmärryksen mukaan iho luo happovaippansa uudelleen suhteellisen nopeasti. Siihen vaikuttavat käytetyn pesuaineen voimakkuuden lisäksi myös mm. ihotyyppi sekä ilmankosteus.
Jos iho on normaali eikä sillä ole ongelmia, ja valitsee sellaisen puhdistustuotteen joka poistaa vain lian ja meikin, voi pärjätä ilman kosteusvoidettakin. Rämö kuitenkin lisää, että jos ei koskaan kosteuta ihoaan pesun jälkeen, iho voi reagoida siten että alkaa puskea lisää talia pintaan.
Minun tekee itse mieli vastata Hennalle, että ihon rasvailu on minusta ihan ”maalaisjärjellistä” hommaa ja että ihoa kuuntelemalla huomaa, mitä se tarvitsee. Varmastikaan jokainen ei hyödy siitä, että voitelee nassunsa kahdella-kolmella tuotteella joka ikinen aamu ja ilta. (Tästä hyötyvät vain kosmetiikkapuljut ;)) Minä olen itse jo päälle 3-kymppinen, runsaasti ihoani auringossa kiduttanut ihminen, enkä todellakaan ole hoitanut ihoani voidearsenaalilla päivin öin 2-kymppisestä saakka. Silmänympärysvoidettakin aloin käyttää säännöllisesti vasta täytettyäni 25. Edelleenkään en rasvaa ihoani välttämättä päivittäin, enkä käytä hi-tech –seerumeita tai yövoiteita. Ja ihoni on mielestäni tosi hyvässä kunnossa.
Hennakaisa haluaa tietää, onko Vesa Rämö ollut mukana testaamassa kosmetiikkaa eläimillä, ja mitä mieltä hän yleensäkin on kosmetiikkateollisuuden eläinkokeista.
Rämöllä on tähän hyvin lyhyt ja ytimekäs vastaus: kosmeettisten tuotteiden eläinkokeet on kielletty jo 10 vuotta sitten. Simin historiassa ei ole koskaan käytetty eläinkokeita, joten Rämökään ei ole ollut sellaisessa mukana. Rämön mukaan on todella hienoa, että myös kosmetiikan raaka-aineiden turvallisuus saadaan nykyisin varmistettua vaihtoehtoisin keinoin, vaikka tieteellä joitain aitoja tällä saralla onkin vielä ylitettävänään.
Koska haastateltavani on nimenomaan hiustuotteiden asiantuntija, juttelemme luonnollisestikin eniten hiustuotteista. Luonnonkosmetiikasta kun tykkään, niin tiedän että kasvipohjaisilla aineilla kuten uutteilla voi olla vaikutusta ihoon, mutta entäpä hiukset, jotka ovat kuollutta proteiinia..? Erästä uutuusshampoota ja hoitoainetta mainostetaan mm. mustikkauutteella. Voiko mustikkauutteella oikeasti olla hiusta hoitavia ominaisuuksia..?
”Kyse on käyttömääristä ja riippuu siitä, mitä ja mistä kasvista on uutettu”, Rämö vastaa. Monilla kasvipohjaisilla uutteilla on yleensä ainakin hiuksia kosteuttavia ja suojaavia vaikutuksia. Hmmm? Hetken kuluttua hän kuitenkin jatkaa myöntäen, että uutteet ovat usein tuotteissa markkinointimielessä. No sitähän minäkin..!
Rämö alkaa avata minulle hiustenhoitoaineen raaka-ainepyramidia. Pyramidin pohjalla ovat antistaattiset ja kammattavuutta lisäävät perushoitoaineet. Kun mennään pyramidissa ylöspäin, tulevat merkityksettömämmät erikoisainesosat kuten uutteet. Kysyn veden ja muiden ainesosien mittasuhteista toisiinsa nähden. Shampoosta ja hoitoaineesta 70-90 prosenttia muodostuu vedestä, ja veden jälkeen hypätään kymmeniin prosentteihin.
Raaka-aineilla on käyttöpitoisuussuositukset, eli missä prosenteissa mitäkin ainesosaa kannattaa käyttää missäkin tuotteessa. Esimerkiksi paljon puhuttua ”silarimörköä” dimetikonia käytetään yleensä puolesta prosentista pariin prosenttiin. (Lukuun ottamatta latvasuojaseerumeita, niissähän dimetikoni saattaa olla suurin yksittäinen raaka-aine.)
Puhumme myös muotoilutuotteista. Nämähän ovat minulle hieman tuntemattomampi osa-alue, kun en itse hiuksiani juuri muotoile. Haluan tietää, onko tuotteissa kuten hiuslakka, tyvikohottaja ja muotoiluvaahto lopulta paljonkaan eroa käytettyjen, hiusta kiinnittävien ainesosien välillä.
Saan tietää, että kyllä todellakin on. Pitoaineissa on kuulemma melkein yhtä laaja ainepaletti kuin hoitavissa aineissa. Valitsemalla oikeat pitoainesosat saadaan erilaisia lopputuloksia; toiset esimerkiksi rohkaisevat kiharaa, toiset suoristavat. Perushiuslakassa voi olla eri polymeerit kuin tyvikohottajissa. Pitoaineet ovat muuten aina polymeereja, koska muuten molekyylin pituus ei riitä pitämään hiusta kuosissa. Tässä vaiheessa huomaan, että pitäisi tuntea enemmän kemiaa ymmärtääkseen kunnolla näitä juttuja… ;)
Saan vihdoin tietää myös sen, mikä ainesosa tuo pitoa aiemmin blogissa esittelemässäni Aussien hoitavassa muotovaahdossa, josta en senhetkisen tietotaitoni varassa löytänyt yhtään muotoilevaa ainesosaa. Kyseinen aine on polyquaternium-4. Nyt on tultu siinäkin asiassa viisaammaksi!
Toivottavasti teillekin, armaat lukijat, on jäänyt jotain ”viisautta” tai vähintään viihdettä tästä haastattelupaketista. Ehkä joku teistä silmäilee shampoopullonsa kylkeä vähän eri valossa tästä eteenpäin. :) Vielä kerran kiitokset Vesa Rämölle.
Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.
Hyvää huomenta! (Tai lounasaikaa, jollekulle ;)) Kun en eilen onnistunut tekemään lähes-reaaliaikaista postausta, niin tänään sitten!
Tänä aamuna valmistin tulevan matkan kunniaksi kunnon brittityylisen "hiilari"aamiaisen! Walesilaisia oluella maustettuja, uunissa grillattuja juustoleipiä.
Mmmmmm....!! En käytännössä koskaan enää syö leipäaamiaisia, ellen sitten joskus itsetehtyä mantelileipää tai siemennäkkäriä. Mutta en viljaleipää. Tänään kuitenkin halusin kokeilla jo pitkään mielessä muhinutta reseptiä.
Leipien pohjana käytin Vaasan Minihiilari -sekaleipäviipaleita, joissa on hiilihydraattia 3,8 grammaa per viipale (verrattuna noin 12 grammaan jonka "normaali" paahto/sekaleipäviipale sisältää).
Nämä leipäset ovat kyllä aivan mieletön kaloripommi (JA hiilaripommi, jos ne valmistaa tavalliseen vaaleaan leipään) - kahdessa Minihiilarileipään valmistetussa juustoleivässä on yhteensä ruhtinaalliset 500 kaloria...!! Huhhuh! Ei todellakaan ihan joka aamun herkku. ;) Voista, juustosta, oluesta ja kananmunista koostuva kuorrute pitää huolen siitä että energiaa piisaa.
Resepti on Uusi Kasviskeittiö -kirjasta, jonka "löysin uudelleen" täältä Maarianhaminan kämpiltä. Olen saanut sen joululahjaksi vuonna 2005, enkä rehellisyyden nimissä koskaan valmistanut kirjasta yhtäkään ruokaa. :( Koska enhän ennen ollut kiinnostunut ruoanlaitosta.
Nyt kirja on kuitenkin kokenut uuden renessanssin! Aivan ihania reseptejä!
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa, lisää salottisupilit (tai niiden puutteessa tavallinen sipuli) ja kuullota pehmeäksi. Lisää juusto, olut, sinappi ja suola. Kypsennä matalalla lämmöllä koko ajan hämmentäen, kunnes juusto sulaa. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat ja kypsennä hämmentäen 2-3 minuuttia, kunnes seos sakenee hieman. Älä kypsennä liian kauaa ettei tuloksena ole munakokkeli.
Lusikoi seos leipäviipaleiden päälle ja grillaa grillivastusten alla niin kauan, että juusto kuplii ja siinä on kullanruskeita pilkkuja. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa.
Leivät olivat ihan älyttömän hyviä. Söin kaksi viipaletta ilman minkäänlaisia omantunnontuskia..! ^_^
Suosittelen kokeilemaan vaikka osana brunssia tai illanistujaisia - tai miksei herkkuaamiaisena niinkuin meillä tänään! Mums!
Mun piti tänään julkaista pitkästä aikaa meikkipostaus oikein reaaliajassa - heti sen jälkeen kun olin meikannut! Mutta sitten kello olikin jo niin paljon että piti lähteä laivalle misteriä vastaan ja sitten alettin kokkailemaan ja höpöttelemään ja maistelemaan viiniä ja minä suklaata jaja... No. Saanpahan postauksen ulos sentään saman vuorokauden sisällä! :D
Eli päivän look! :) (Voi että kun pitäisi aina muistaa kohottaa kulmia kuvissa ettei meikki häviä tuonne kulmaluun alle... ;))
Mulla on täällä Maarianhaminassa hieman eri näköinen "meikkipöytä" kuin manner-kotona. Tolkienin, Stephen Kingin ja Douglas Adamsin kirjat ovat jo vuosia toimineet mun meikkiapulaisina korottaen peilin oikealle tasolle. Keittiö on ainoa ja oikea paikka meikata täällä, sillä siellä on paras valaistus ikkunan äärellä. :)
Taustalla muuten näkyy yksi Karkkipäivän lukijan elämääni tuoma asia - BBC Radio 2! Se on soinut läppärissä joka ikinen päivä siitä lähtien kun eräs lukija kerran minulle BBC:n radiokanavista vinkkasi, enkä enää edes muista missä yhteydessä...! Mutta kovin olen ollut vinkistä mielissäni. :)
Yritin ottaa sellaisia "hauskoja" Sanni-meikkaa -vaihekuviakin, mutta vain 2-3 onnistui kymmenistä räpsyistä... :p Vaikea saada kameraa osumaan peiliin niin että siinä näkyy muutakin kuin kattoa tai seiniä :D
Tarkoitus ei muuten ole kuorruttaa teitä hirveällä Yves Rocher -överimatskulla, mutta mulla ei ole täällä Ahviksella mukana kuin YR:ltä tutorialia varten saamani meikit ja yksi MACin pikku-paletti (ja matkameikkipussin perustarvikkeet kuten pohjustajat, kulmakynät jne). Eli näillä mennään.
Halusin tehdä vihreän meikin jossa sävyt liukuvat vaaleasta tummanvihreään, mutta minulla ei ole mukana vaaleanvihreää luomiväriä. Ratkaisin asian pohjustamalla vaaleanvihreäksi haluamani kohdan ompunvihreällä kynällä, ja sipaisemalla päälle valkoista, läpikuultavaa luomiväriä.
Jos nyt sen verran saan Rocheria tässä mainostaa, niin tuo musta tussieyeliner on muuten aivan sairaan hyvä! Tekee sellaista oikein intensiivisen mustaa ja vähän kiiltävää jälkeä. Mun aiemmat tussieyelinerit on tehneet enemmänkin mattaista jälkeä. (Tietysti makuasia kummanlaisesta tuloksesta tykkää :))
Minua kiehtoo aina verrata meikkaamatonta silmää meikattuun.... "Vähänhän" se kosmetiikka auttelee muokkaamaan kokoa ja muotoa...!
Tekaisinpa samalla pikku-tutorialinkin kun olin sillä tuulella. :)
Silmämeikkiin käytetyt tuotteet:
Kasvomeikkiin käytetyt tuotteet:
Vaikkei tämä mikään supervärikäs meikki olekaan, niin olipa kiva meikata pitkästä aikaa jollain muullakin kuin vaalealla roosalla tai beigellä! :) Mulla oli nimittäin viimeiset kaksi viikkoa työvuorossa joka päivä sama meikki.
Vihreä on kyllä violetin ohella mun suurimpia rakkausvärejä. Rakastan maanläheisten oliivin, metsän ja khakin sävyjen ohella myös oikein kirpeitä ja räikeitä kellan- ja ruohonvihreitä. Tällainen neutraalimpi setti sopii minulle kuitenkin kieltämättä parhaiten, ja tätä voi ehkä kutsua "kauneusmeikiksi" sellaisen itsetarkoituksellisen väri-ilottelun vastakohtana.
